Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:
Sosiaali- ja terveyslautakunnan vuoden 2005 kokoukset päätettiin hyväksyä ehdotetun kokousaikataulun mukaisesti > kokouspäivä pääsääntöisesti oli torstai iltapäivä/illansuu...
Hyväksyttiin esittelyn mukaisesti laaja perehdyttämisohjelma. Lautakunnassa oli paljon uusia jäseniä. Kyseiseen ryhmään kuuluin itse.
Eiköhän tässä ole alkurypistykseksi, johdannoksi valtuustokauden 2005-2008 ensimmäisestä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta...
______________________________________________________________
Kyllä välittömästi ensimäisen kokouspöytäkirjan selailtuani aloin hahmottaa tämäntyyppisen kirjoittamisen, "jatkokertomuksen" rajallisuuden. Miten löytää sellaisia asioita, jotka kukaties vielä vuosienkin takaa jaksaa itseäni puhumattakaan lukijaa kiinnostaa.
Niin kuin aikaisemmin kirjoitin ensimmäisen kokouksen ilmapiiri oli tiivis. Se johtui osittain jo siitä, että tila, jossa olimme, oli ainakin näin jäkikäteen muisteltuna ahdas...
Ensimmäisen kokouksen esityslistan alkupuolella oli paljon pakollisia rutiiniasioita, lähinnä esittely- ja henkilövalinta-asioita.
Muun muassa asiakokonaisuus Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien päätösten täytäntöönpanosovittelijoiden nimeäminen oli mielenkiintoinen.
Mielestäni lähinnä siksi, että kaikki edellisen valtuustokauden henkilöt valittiin uudellen. He olivat antaneet suostumuksensa sovittelutehtäviin.
Se oli tulkittavissa, että he kokivat asian tärkeäksi, erittäin tärkeäksi. Sovittelijalle maksetaan palkkio ja korvaus kuluista valtion varoista...
Sosiaali- ja terveyspalvelujen virkojen muuttaminen toimiksi koettiin tavallaan rutiiniasiaksi.
Edellä oleva perustui kuntalain 44 §:n 2 momentin mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa hoidetaan virkasuhteessa. Saman lain 45 §:n 2 momentin mukaan, kun virka, jossa ei käytetä julkista valtaa, tulee avoimeksi, se lakkautetaan.
Sosiaalitoimenjohtajan esityksestä sosiaali- ja terveyslautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle/valtuustolle kuntalain edellyttämien neljän viran lakkauttamista ja toimien perustamista.
Ensimmäistä kertaa pääsin henkilökohtaisesti aistimaan sitä talousmaailmaa, missä sosiaali- ja terveyslautakunnan osalta liikuttiin.
Se tuli vastaan kohdassa Toiminnan ja talouden toteuma 4/2004, sosiaali- ja terveyspalvelut.
Suoraa pöytäkirjatekstiä:
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuma vuonna 2004 on yhteensä 54.720.000 euroa, ylitys käyttösuunnitelmaan 2004 verrattuna on 3.418.000 euroa. Ylityksestä n. 1.889.000 euroa aiheutuu erikoissairaanhoidon palveluiden ostoista.
Terveyspalveluiden määrärahat ilman erikoissairaanhoitoa ylittyvät n. 838.000 euroa, sosiaalityön n. 500.000 euroa sekä vanhus- ja vammaispalveluiden määrärahat n. 184.000 euroa. Hallintopalveluiden ylitys on n. 7.000 euroa. Ns. oman toiminnan ylitys on näin ollen noin 1.529.000 euroa eli 4,7 prosenttia.
Edellä oleviin lukuihin tuli vielä myöhemmin kosmeettisia muutoksia.
Vaikka osittain tiesin em. tilanteen niin ylitys-sana alkoi tuntua yhä pahemmalta. Varsinkin kun ajatuksissani muutin em. ylityseurot vielä markoiksi.
Oliko siihen mitään mahdollisuutta käytännössä toaiasiassa vaikuttaa, alkoi hiipiä ajatuksena takaraivoon...
Tekstiosassa tosin todettiin, että alkuvuoden ennusteisiin nähden määrärahojen ylityksen suuruuteen on kyetty vaikuttamaan myönteisellä tavalla. Toteutetut sopeuttamistoimenpiteet näkyvät tilinpäätöksessä.
Toki em. rahamäärällä oli valtavasti tapahtumia. No edellinen oli siis edellisen vuoden 2004 menoa, historiaa...
Kyllähän tuo ylitys-sana oli tullut tutuksi jo edellisessä lautakunnassa eli kulttuuriasiainlautakunnassa vuosina 2001-2004. Tosin siellä euromäärät kaiken kaikkiaan olivat aika lailla toista kokoluokkaa, pienemmät.
Lisäksi raami-käsite alkoi olla kirosanan tapainen mutta...
Lienee tarpeellista siirtyä kuluvaan vuoteen 2005.
Vuoden 2005 käyttösuunnitelma ja toiminnalliset tavoitteet vuosille 2005-2008
Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt kokouksessaan 13.12.2004 sosiaali- ja terveyspalveluiden vuoden 2005 talousarvion. Talousarvion menomäärärahojen suuruus oli noin 53,2 miljoonaa euroaja tulomäärärahojen noin 6,1 miljoonaa euroa. Menomäärärahat olivat 841.000 euroa pienenmmät kuin mitä sosiaali- ja terveyslautakunnan talousarvioehdotus. Tulomäärärahat olivat lautakunnan esittämässä muodossa.
Mikäli oikein muistan, kokeneiden lautakunnanjäsenten sanomana > tuttu tilanne, punakynä oli käynyt - taas kerran, silä Kemin kaupungin taloudellinen tilanne ei siihen(kään) maailman aikaan ollut erityisen hyvä...
Pienenä vertailukohtana mainittakoon, että vuoden 2017 talousarviossa sosiaali- ja terveyslautakunnan nettomenot ovat noin 78 milj. euroa, josta erikosissairaanhoidon osuus on noin 36 milj. euroa. Kemin kaupungin talousarvio kokonaisuudessaan on noin 170 milj. euroa, mikäli olen oikeilta riveiltä lukuja silmäillyt. Ne ovat suuria summia...
Tuntuu siltä, että en oikein pääse tässä tekstisarjassa juuri nyt eteenpäin. Nuo muisteltavat asiat tuntuvat niin suurilta.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
EU-komissio väittää, että ohjelma oli menestys, koska lähes kaikki sen ehtoihin sopivat runsaat 30 000 ihmistä oli onnistuttu siirtämään. Komissio piti pienempää ääntä siitä, että moni jäsenmaa kapinoi rajusti ohjelmaa vastaan.
Puola ja Unkari eivät ottaneet vastaan yhtään ihmistä maille varatuista kiintiöistä. Suomi sen sijaan oli ottanut vastaan 94 prosenttia maalle varatusta 2 078 ihmisen kiintiöstä, toiseksi eniten Maltan jälkeen.
Suomi, jälleen kerran hölmöläisen roolissa!
EI VÄLTTÄMÄTTÄ. On järkisyitä ja inhimillisiä perusteluita, miksi Suomen kannattaa joskus olla mallioppilas EU:ssa. Sellaiset jäsenmaat, jotka pelaavat yhteisten sääntöjen mukaan, kasvattavat poliittista pääomaansa ja pystyvät käyttämään tuota pääomaa joissain niille todella tärkeissä asioissa.
Suomikin on Schengen-alueen ulkorajamaa. Voi olla, että eräänä päivänä Suomeen marssii satojatuhansia ihmisiä itärajan yli ja maa on huutavassa solidaarisuuden tarpeessa.
Yleisesti hyväksytty ajatushan on, että autetaan niitä hädänalaisia siellä kotiseuduillaan.
Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas paljasti neljä vuotta sitten HS:n Kuukausiliitteen haastattelussa, että vuonna 1993 vararikossa ollut Suomi oli ajautua Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhoukseen. ”Suomen maksukyky oli yhden saksalaisen pankin yhden pankinjohtajan hyväntahtoisuuden varassa. Onneksi hän oli Suomen tuntija ja hänellä oli täällä ystäviä.”
Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa, ja joskus niitä on jäljellä enää yksi.
On myös yksi lisäsyy auttaa Kreikkaa, Italiaa ja tietenkin turvapaikanhakijoita: se on oikein.
Kirjoittaja on HS:n EU-kirjeenvaihtaja.