Jääkäriprikaatin sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuus
elokuu 12 klo 09:00 - 15:00
Jääkäriprikaati järjestää heinäkuussa palveluksen aloittaneille varusmiehille sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuuden Kemissä 12.8.2017.
Sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen esilukijana toimii Kemin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Teija Jestilä. Katselmuksen suorittaa Jääkäriprikaatin komentaja eversti Jyrki Kaisanlahti ja paraatijoukkoja komentaa Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Reima Vanhanen. Valan vannovia tai sotilasvakuutuksen antavia alokkaita on noin 1000.Valatilaisuutta seuraamaan odotetaan saapuvan noin 4500 alokkaiden omaista.
Valtateillä E4 (E75) Rovaniemelle ja E8 Oulun suuntaan sekä Kemin alueella kannattaa varautua liikenneruuhkiin valapäivän 12.8. aamuna ja iltapäivällä klo 15:00 jälkeen.
Ohjelma 09:00–15:00 Kalustoesittely Sauvosaaressa sisäsataman alueella 11:00 Sotilasvala palvelushelpotuksessa oleville ja sotilasvakuutus Lapin ammattikorkeakoulun auditoriossa 12:00 Sotilasvala ja ohimarssi Sauvosaaren urheilukentällä ja Kemin sisäsataman alueella (Urheilukatu, Meripuistokatu, Luulajantie) 14:00–15:00 Lapin sotilassoittokunnan Suomi 100 vuotta puistokonsertti Meripuiston lavalla
Lisätietoja tapahtumasta: everstiluutnantti Reima Vanhanen ja majuri Vesa Lumme 0299 800 (vaihde)
Hmmmmm - vai niin - toivottavasti järki voittaa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
”Kaikkien maailmojen pirstoja” astui taas vahvasti maailmanpolitiikkaan – ydinsodan uhkan luultiin 90-luvulla jo väistyneen, mutta se oli toiveajattelun kulta-aikaa
Ydinaseet ovat niin kauhistuttava asia, että niistä puhuttaessa tukeudutaan herkästi jumaliin ja paholaisiin.
IHMISKUNNAN ikävimpiin elinehtoihin kuuluu se, että olemme tuomiopäivän pommin vankeja.
Näin on ollut kesästä 1945 lähtien. Silloin Yhdysvallat sai ydinaseen kehityksen valmiiksi ja käytti sitä: ensin Hiroshimassa, sitten Nagasakissa.
Atomipommin isä, ydinfyysikko J. Robert Oppenheimer muisteli ensimmäistä, heinäkuun 1945 ydinkoetta paljon myöhemmin: ”Me tiesimme, ettei maailma enää palaisi entiselleen. Jotkut nauroivat, jotkut itkivät, useimmat olivat hiljaa.”
Oppenheimer siteerasi hindueepos Bhagavadgitaa:
Tuhansien aurinkojen säteet / päättävät räjähtää taivaalle / kuin suurimman kirkkaus. / Ja minusta on tullut Kuolema, / kaikkien maailmojen pirstoja.
Ydinaseet ovat niin kauhistuttava asia, että niistä puhuttaessa tukeudutaan herkästi jumaliin ja paholaisiin.
Intian ensimmäistä, vuoden 1974 ydinkoetta valmisteltiin koodinimellä Hymyilevä Buddha, ja onnistuneen räjäytyksen jälkeen Rajastanin autiomaasta singahti Delhiin viesti: ”Buddha hymyilee.”
Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif ylpeili toukokuussa 1998 maansa ensimmäisillä ydinkokeilla: ”Näen ydinaseen liekkien olevan kaikkialla. Olen kiitollinen siitä, että olemme valinneet Allahin tien ja astuneet nyt näihin liekkeihin.”
YHDYSVALTAIN presidentti Donald Trump jatkoi ydinaseretoriikalle ominaista maalailua, kun hän keskiviikkona varoitti Pohjois-Korean diktaattoria Kim Jong-unia:
”Pohjois-Korean on parempi olla uhkailematta enempää. Uhkauksiin vastataan sellaisella tulella ja raivolla, jota maailma ei ole koskaan nähnyt.”
Trump ei maininnut sanaa ydinase, mutta viesti oli selvä. Ei puuttunut kuin teologishenkinen alleviivaus, että tarvittaessa Pjongjangiin lävähtää Jumalan vihan ruoska.
YDINASEIDEN historia on nyt 72 vuoden mittainen, eikä historialle näy loppua.
Historian vaiheissa on kuitenkin eroja. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain vastakkainasettelun aikaan, kylmässä sodassa, ydinsodan pelko oli olemassa.
Pelkoa lievitti opinkappale nimeltä MAD (mutually assured destruction eli molemminpuolinen varma tuho). Sillä tarkoitettiin, että kynnys ydinaseen käytölle on todella korkea, koska sodan aloittaja tietää tuhoutuvansa itse.
Kylmän sodan kasvateille oli kuitenkin tarjolla kattavasti pelottelumateriaalia. Oma ensimmäinen muistikuvani on tammikuussa 1984 Suomessa ensi-iltansa saanut Hollywood-elokuva The Day After, joka kuvaili realistisesti ydinsodan seurauksia Kansasissa.
Ei teinipojan olisi ehkä pitänyt sellaista katsella. Autenttisissa Hiroshima-dokumenteissa olisi riittänyt sulateltavaa.
KYLMÄN sodan päättyminen sai aikaan helpotuksen huokauksen myös ydinaseiden suhteen. Neuvostoliiton luhistuttua ydinsodan mahdollisuuden luultiin suorastaan väistyneen.
1990-luvun mielialoja voi tarkastella vaikkapa niin kutsutusta tuomiopäivän kellosta (Doomsday Clock). Se on ydinfyysikkojen ja muiden asiantuntijoiden ylläpitämä symbolinen kello, jonka viisareita on siirrelty vuodesta 1947 lähtien.
Vuonna 1991 kello oli 17 vaille puolenyön. Niin kaukana keskiyöstä kello ei ole ollut sitä ennen eikä sen jälkeen.
1990-luvun alku oli valitettavan monessa suhteessa toiveajattelun kulta-aikaa. Ydinaseet eivät tietenkään kadonneet mihinkään, ja pian valtasi alaa niiden leviämisen pelko.
Virstanpylväitä olivat Intian ja Pakistanin ydinasenokittelu 1990-luvun lopulla sekä Iranin ydinohjelma 2000-luvulla.
Nykymaailman johtavana pelonaiheena on kuitenkin Pohjois-Korea. Arvaamattoman hirmuhallinnon ja ydinaseen yhdistelmä on mahdollisimman epämiellyttävä.
Tämänhetkistä asetelmaa ei tee mukavammaksi se, että supervaltajohtaja Trump on – jos asian kauniisti ilmaisee – profiloitunut impulsiivisena päätöksentekijänä.
YDINASEIDEN käyttö on edelleenkin hyvin epätodennäköistä. Mutta on kyllin puistattavaa, että se on mahdollista. Tuomiopäivän kello on tällä hetkellä kahta ja puolta vaille kaksitoista.
Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:
Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, tässä iässä alkaa muistella menneitä. On myös hyödyllistä jopa tarpeellista palauttaa tiettyjä tosiasioita, faktoja mieleen, sillä kaikki vaikuttaa - edelleenkin - kaikkeen.
Ensi viikolla > viikolla 33 minulla on hallussani A4-paperiversiona ne sivut Kemin kaupungin valtuustokausilta 2001-2004, 2005-2008, 2009-2012 ja 2013-2016/2017, joissa ilmenee Kemin kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja eri lautakuntiin valittujen henkilöiden nimet…
Minulla on siten kasassa kaikki ”muistelemiseen” tarvittava tieto - hyvä niin. En malta odottaa ensi viikkoon selailtuani valtuustokauden 2001-2004 Kemin kaupunginhallinnon sivuja. Siihen maailman aikaan Kemin kaupunginjohtajana oli Kalervo Ukkola ja apulaiskaupunginjohtajana Jorma Virtanen. Edellä mainituista henkilöistä Jorma Virtanen on minulle tuttu jo vuosikymmenien takaa oppikouluajoilta. Sittemmin 1980-luvun alkaupuolelta myös Rasvaa Rattaisiin ideakilpailun tiimoilta, mutta erityisesti Jorma tuli voimallisesti esiin Kemi-Severomorsk-yhteistyön edesauttajana. Hänen peukalon alla olivat mm. kansainväliset asiat... Todettakoon, että kävin taidemaalari Olavi Korolaisen kanssa esittämässä Severomorskilaisten kulttuuritervehdyksen kesällä vuonna 1994 käytyämme pystyttämässä kemiläisten kuvataiteilijoiden taidenäyttelyn Murmanskin taidemuseoon. Luovutimme Jormalle/Kemin kaupungille muistoksi ison matkamuistoruorin symboloimaan etäisten merikaupunkien mahdollisesti käynnistyvää yhteistyötä. Em. taidenäyttely siirtyi myöhemmin kesällä Murmanskista Severomorskin Art-Nord-galleriaan. Kyseessä oli MOJA-ryhmä (Marika Hakala, Olavi Korolainen, Jorma Kuula ja Anssi Hanhela). Murmanskissa ja Sevoromorskissa kävivät silloin minun lisäkseni Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela. Ikimuistoinen matka, josta voisi kirjoittaa vaikka pienimuotoisen teoksen. Siitä käynnistyi myös Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka toimii vieläkin tosin "säästöliekillä".
Valtuustokauden 2001-2004 kaupunginhallinnon sivulla on muutamia minulle aikaisemmin tutuksi tulleita henkilöitä: Yrjö Honkakoski tuli tutuksi jo Kemin ammattikoulun ajoilta, Martti Höynälänmaa ammattiyhdistyskuvioiden yhteydestä, Unto Käyhkö em. kuvataideasioista ja luonnollisesti kulttuurilautakunnasta, Leena Pitkänen Kemin kaupunginkirjastosta, Eero Siren teatterilta, Eero Saija liikunta- ja nuorisotyön osa-alueella, Marjaliisa Hynninen musiikin osa-alueella, Matti Päkkilä tekniikan osa-alueella, Tapani Onkalo mm. maanmittaus- ja kaavoitusosa-alueella, Reijo Konu atk-palvelujen osa-alueella, jne. ... Kahden viimeksi mainitun henkilön kanssa yhteistyö on jatkunut jääkiekon osa-alueella. Mukavina Oulun Kärpät-pelien lähes vuosittaisina katsomisreissuina. Ryhmään on kuulunut myös Kemin Seudun Osuuspankilta Markku Alanärä.
Onko minulla ollut em. henkilöiden kautta mahdollisuus vaikuttaa kuntapolitiikkaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa kaikkien em. henkilöiden kanssa minulla on ollut erittäin myönteistä kassakäymistä. Mikäli oikein muistan, kenenkään kanssa eivät "sukset ole niin sanotusti menneet ristiin" - oikeastaan päinvastoin...
Entä luottamushenkilöiden - kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus - kanssa ajanjaksolla 2001-2004?
Mielenkiintoinen artikkeli, kannattaa lukea "sillä silmällä"...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiesitkö nämä 6 marjojen terveyshyötyä? Yksi sopii näyttöpäätettä tuijottavalle, toista suosivat hävittäjälentäjät
Marjat pitävät kolesterolin kurissa, hidastavat aivojen vanhenemista ja auttavat jopa silmiä. Poimimme kiinnostavimmat huomiot marjojen terveysvaikutuksista tehdyistä tutkimuksista.
Suomalaiset ovat iät ajat tienneet marjojen olevan terveydelle hyväksi. Uusien tutkimusten valossa marjojen terveysvaikutukset ovat kuitenkin ehkä luultuakin suuremmat.
Itä-Suomen yliopiston dosentti Riitta Törrönen on koonnut yhteen yli 50 marjatutkimuksen tulokset eri puolilta maailmaa mansikasta, mustaherukasta, mustikasta, puolukasta ja vadelmasta. Me poimimme niistä kiinnostavimmat:
1. Marjat voivat auttaa aivojasi pysymään nuorena
Anja Hiltunen / Yle
Eläinkokeissa on saatu kiehtovia tuloksia siitä, miten marjat voivat parantaa aivotoimintaa. Amerikkalaistutkimuksissa on havaittu muun muassa, että mansikka ja pensasmustikka parantavat sekä motorista että kognitiivista toimintakykyä ikääntyvillä rotilla.
Mustaherukka ja mustikka ovat puolestaan parantaneet hiirten suoriutumista erityisesti paikkamuistia vaativissa testeissä.
Ne ovat lupaavia tuloksia, jotka kannustavat tutkimaan aihepiiriä lisää.
RIITTA TÖRRÖNEN
Ihmisillä marjojen yhteyttä kognitiiviseen vanhenemiseen on tutkittu vasta vähän. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että paljon mansikoita ja pensasmustikoita syövät yli 70-vuotiaat säilyttivät toimintakykynsä pidempään kuin muut.
Kahdessa tutkimuksessa pensasmustikkajuoman juominen päivittäin kolmen kuukauden ajan paransi tutkittavien tuloksia muistitesteissä.
– Ne ovat lupaavia tuloksia, jotka kannustavat tutkimaan aihepiiriä lisää. Tutkimustuloksia tulisi saada myös metsämustikasta ja muista meille tärkeistä marjoista, dosentti Riitta Törrönen muistuttaa.
2. Mansikka auttaa torjumaan sydän- ja verisuonitauteja
Tiina Kokko / Yle
Eräässä tutkimuksessa ylipainoisten ihmisten kolesteroli saatiin laskemaan kahdeksassa viikossa jopa kymmenen prosenttia mansikan avulla. Tutkittavat nauttivat mansikkaa runsaasti: päiväannokseen kuului mansikkajauheannos, joka vastasi puolta kiloa tuoreita mansikoita.
Samansuuntaisia tuloksia on toki saatu pienemmälläkin mansikkamäärällä. Mansikan on todettu alentavan "pahaksi kolesteroliksi" sanottua LDL-kolesterolia, joka on yksi sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen riskitekijöistä.
Mansikan verisuonten terveyttä parantavasta voimasta on saatu viitteitä myös laajassa tutkimuksessa, jossa seurattiin 35 000 amerikkalaista naista 16 vuoden ajan. Vähintään kerran viikossa mansikoita syöneillä kuolleisuus sepelvaltimotauteihin ja yleensä sydän- ja verisuonitauteihin oli hieman pienempi kuin muilla.
Myös mustaherukan on havaittu tekevän hyvää verisuonille. Vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa annettiin osalle koehenkilöistä neljästi päivässä 250 ml mustaherukkamehua ja vertailuryhmälle saman verran maustettua vettä kuuden viikon ajan. Herukkamehua juoneilla verisuonten toiminta parani.
3. Mustikka oli hävittäjälentäjien salainen ase...
Jarkko Remahl / Yle
Vanhan uskomuksen mukaan mustikka parantaa hämäränäköä, minkä vuoksi mustikkahilloa syötettiin esimerkiksi lentäjille toisessa maailmansodassa. Tiettävästi hävittäjälentäjät ovat Suomessakin syöneet mustikoita tehtävien välillä näkökyvyn parantamiseksi.
Aiheesta on tehty kymmeniä tutkimuksia, mutta ne eivät dosentti Riitta Törrösen mukaan täytä nykyvaatimuksia. Tutkimukset ovat pääosin vanhoja ja osa niistä on huonosti tehty. Vanhoissa tutkimuksissa hämäränäön paraneminen todettiin, mutta uudemmissa ei yhtä selvästi.
– Asian varmistamiseksi tarvitaan uusia silmätautien asiantuntijoiden tekemiä tutkimuksia.
Tuoreemmissa Japanissa tehdyissä tutkimuksissa on sen sijaan huomattu muita mustikan etuja silmille. Mustikkauutetta sisältävien kapseleiden todettiin vähentävän silmien väsymiseen liittyviä oireita näyttöpäätetyöskentelyssä. Lisäksi mustikka paransi myös näkökykyä glaukoomaa eli silmänpainetautia sairastavilla potilailla korealaistutkimuksessa.
Törrösen mukaan tulevissa marjatutkimuksissa kannattaisi kiinnittää huomiota älypuhelimien ja näyttöpäätetyön aiheuttamaan silmien väsymiseen ja näkökyvyn heikkenemiseen.
4. ...mutta mustaherukka on toimistotyöläisen valinta
Mustaherukat alkavat kypsyä.Minna Rosvall / Yle
Tietokoneella työskentelevien kannattaisi ottaa huomioon mustikan lisäksi myös mustaherukan hyödyt. Mustaviinimarjan on nimittäin todettu vähentävän näyttöpäätetyöskentelyn aiheuttamaa näön tarkkuuden huononemista Japanissa vuosituhannen vaihteessa tehdyssä tutkimuksessa.
Hiukan uudemmassa japanilaistutkimuksessa mustaherukka vähensi kirjoittamisen aiheuttamaa hartian lihasjäykkyyttä. Saman tutkimuksen toisessa kokeessa mustaherukan huomattiin parantavan yläraajan verenkiertoa lepokokeessa.
Nämä yllättäviltä kuulostavat terveyshyödyt johtuvat tutkijoiden mukaan mustaherukan antosyaaneista, jotka parantavat ääreisverenkiertoa ja lihasten hapensaantia. Antosyaanit antavat marjoille niiden värin, mutta niillä uskotaan olevan myös paljon erilaisia terveyshyötyjä.
5. Marjat pitävät "hiljaisen tappajan" kurissa
Toni Pitkänen / Yle
Monien kroonisten sairauksien taustalla on ylipainon aiheuttama matala-asteinen tulehdustila. Sitä on nimitetty muun muassa "hiljaiseksi tappajaksi(siirryt toiseen palveluun)", koska se oli pitkään suuren yleisön keskuudessa huonosti tunnettu, mutta terveydelle tärkeä tekijä.
Marjojen syönti voi hillitä elimistön tulehdustilaa. Eräässä Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa ylipainoisille annettiin kahdeksan viikon ajan joka päivä mustikka-annos, joka vastasi 400 grammaa tuoreita marjoja. Tutkimuksen aikana matala-asteinen tulehdustila aleni tai pysyi ennallaan. Vertailuryhmällä marjojen saantia oli rajoitettu, heillä tulehdustila kohosi.
Toisessa suomalaistutkimuksessa tutkittavat söivät 100 grammaa tuoreita mustikoita päivittäin samaan aikaan, kun vertailuryhmä noudatti tavanomaista ruokavaliota. Mustikansyöjien tulehdusarvot paranivat – lisäksi heidän vyötärönympäryksensä ja painonsa pienenivät hieman.
6. Marjat tasoittavat verensokerin ja insuliinin haitallista heittelyä
Toni Pitkänen / Yle
Verensokerin liian jyrkät nousut ja laskut ovat terveydelle haitallisia. Itä-Suomen yliopistossa tehtyjen ateriatutkimusten perusteella mustaherukan syöminen auttaa säätelemään verensokeria.
Yleensä marjojen vaikutusta verensokerin säätelyyn on tutkittu tilanteissa, joissa marjat on syöty samaan aikaan muun aterian kanssa. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan se ei yllättäen olisikaan paras vaihtoehto: mansikan havaittiin lieventävän verensokerin nousua eniten silloin, kun mansikkajuoma nautittiin kaksi tuntia ennen ateriaa – ei silloin, kun juoma nautittiin aterian kanssa.
Mansikan, mustaherukan, mustikan ja puolukan on lisäksi havaittu alentavan aterianjälkeisiä insuliinipitoisuuksia. Marjoja syödessä veren insuliinipitoisuus ei nouse niin korkealle kuin saman määrän sokeria tai muuta hiilihydraattia sisältäneen vertailuaterian jälkeen. Marjat ilmeisesti vaikuttavatkin siten, että verensokerin säätelyyn tarvitaan vähemmän insuliinia – mutta miksi, sitä ei vielä tiedetä.
Marjojen salaisuus piilee ehkä samassa aineessa, joka antaa niille värin
Derrick Frilund / Yle
Marjojen terveellisyys perustuu osaltaan siihen, että niissä on vain vähän energiaa, mutta paljon ravitsemuksellisesti tärkeitä aineita, kuten kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita.
Lisäksi niissä on runsaasti erilaisia polyfenoleja. Polyfenolit ovat kasvien tuottamia yhdisteitä, joiden vaikutuksista terveyteen on opittu paljon uutta viimeisten vuosikymmenten aikana.
Monissa tutkimuksissa mainitut antosyaanit ovat marjojen tärkeimpiä polyfenoleja ja terveysvaikutusten arvellaan liittyvän juuri niihin. Tummissa marjoissa on antosyaaneja enemmän kuin missään muissa ruoka-aineissa.
Ravintoaineiltaan mustaherukka on kotimaisten marjojen ylivoimainen ykkönen. Siinä on C-vitamiinia enemmän kuin mansikassa, vadelmassa, punaherukassa, mustikassa ja puolukassa yhteensä. Kuitua siinä on eniten ja antosyaaneja ja muita polyfenoleja toiseksi eniten mustikan jälkeen.
Mustikka tunnetaan antosyaaneistaan ja metsämustikassa niitä on ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin pensasmustikassa. Mustikassa ja puolukassa on vähemmän C-vitamiinia kuin muissa marjoissa, mutta ne ovat vitamiineissakin omenan ja banaanin veroisia.
Mansikka ei ole polyfenolien, kuidun ja E-vitamiinin lähteenä niin hyvä kuin mustaherukka. Sen sijaan C-vitamiinia mansikasta saa enemmän kuin useimmista muista marjoista ja hedelmistä.
Mansikka ja pensasmustikka ovat tarkimmin tutkitut marjat
Tiina Kokko / Yle
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi nauttia vähintään 500 grammaa päivässä. Marjoja ja hedelmiä tulisi olla tästä noin puolet – siis esimerkiksi noin desilitran verran tuoreita marjoja joka päivä.
Vaikka marjojen terveysvaikutuksia on tutkittu paljon ja niiden hyödyt näyttävät lupaavilta, marjatuotteita ei saa markkinoida EU:ssa terveysväitteillä. Minkään marjan terveysvaikutuksista ei ole vielä riittävästi kliinistä tutkimusnäyttöä.
Tutkimustyö jatkuu kuitenkin ja dosentti Riitta Törrösen mukaan marjojen terveysvaikutukset kiinnostavat tutkijoita eri puolilla maailmaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Marjoista eniten on tutkittu kansainvälisesti mansikkaa, vähiten puolukkaa ja vadelmaa. Myös mustikan terveysvaikutuksia on tutkittu maailmanlaajuisesti huomattavasti enemmän pensasmustikalla kuin metsämustikalla.
Jutun lähteenä on käytetty Tutkimustietoa mansikan, vadelman, mustaherukan, mustikan ja puolukan terveysvaikutuksista -kirjallisuusselvitystä. Voit lukea koko selvityksen täältä(siirryt toiseen palveluun).
Tänään iltapäivällä kemiläisen sähköliikkeen ESJA:n toimesta asennettiin päärakennukseemme neljä uutta ulkopistorasiaa, yksi uusi kattovalo eteiseen ja kaksi eteisen/hallin kattovalon modernisointia. Nimenomaan uudet ulkopistorasiat helpottavat monella tavalla käytännön toimia pihalla, erityisesti talvella - hyvä niin.
Illansuussa olimme kalakaverini kanssa päättäneet käydä ongella eräänlaisen nostalgisreissun merkeissä. Ajoimme Hahtisaaresta suoraan Siikalahdelle lähelle Veitsiluotoon johtavaa Rivinkarin siltaa. Ankkuroiduimme ja heti tuli pieni ahven. Toinen kala oli toivottu särki. Tutut kuviot > särki oli viipaleina. Ei ollut isot ahvenet liikkeellä, toki ihan savustuskokoisia muutama. Yllätyimme erittäin kovasta veden virtauksesta, tuulen suunta oli kaakosta. Annoimme tuulen kuljettaa venettä tulosuunta päin. Pysähdyimme/ankkuroiduimme hetkeksi Kraaseliin päin suuntautuvan väydän varteen. Ei ollut syöntiä, vaikka meillä oli hyvää tarjottavaa > särkiviipaleita. Muistelimme ensimmäisen yhteisen kalastusreissumme, soutureissumme karkuun päässyttä tosi isoa haukea. Meistä ei kumpikaan ole livenä nähnyt niin kammottavan näköistä hauenpäätä, suu ammollaan! Haavilla sen ehkä olisi saanut veneeseen, jos olisi ehtinyt... Jatkoimme matkaa hetken päästä Kraaselin sillan alitse tutun kivikarikon kupeeseen. Ei syöntiä. Jatkoimme edelleen matkaa Juurakon eteläpuolelle väylänvarteen. Saimme lähinnä pientä ahventa ja pari savustuskokoista. Jatkoimme matkaa Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn, lähelle rantaa. Ankkuroiduttuamme totesimme, että jonkin verran oli syöntiä, mutta pääasiassa onkiminen meni kalojen "syöttämiseksi". Kalakaverini muistutti Lontoon MM-kisojen keihäskarsinnasta, jossa Tero Pitkämäki oli esillä. Kuinka ollakaan, pilkissä alkoi juuri silloin "iso ahven" jallittaa minua. Se onnistui kolme isoa matoa minulta nappaamaan. Neljännellä madolla nostin sen ylös! No ei se loppujen lopuksi niin kovin suuri ollutkaan, toki ihan savustuskokoinen. Oli aika lähteä ajelemaan Hahtisaareen. Totesimme yhdessä suusta, että oli mukava nostalgiaonkireissu ja ilma oli mitä parhain. Tätä on vanhana mukava muistella...
Ahvenia oli kaiken kaikkiaan vajaa kolmekymmentä. Ne ovat tällä hetkellä pakastimessa.
