Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:
Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka.
_______________________________________________________________________
Taisinpa itse julkisestikin ilmoittaa, että en koske politiikkaan pitkällä kepilläkään.
Itse opetustyössä oli työsarkaa ja haastetta edelleen ihan riittävästi. Silloisella Kemin ammattioppilaitoksen Kemian osastolla osastonjohtajuutta kierrätettiin. Itsekin toimin em. tehtävässä muutamia vuosia useaan otteeseen.
Tietotekniikan tulo yhä enemmän opetukseen mukaan aiheutti varsinkin iäkkäimmille opettajille "harmaita hiuksia". Nuoret tietotekniikkaan perehtyneet "elvistelivät" avoimesti taidoillaan.
1980- ja 90-lukujen vaihteessa alkoi yhä selkeämmin esiintyä Kemin ja Tornion hegemoniataistelu ammatillisen koulutuksen osa-alueella. Orastavan taistelun alkumetreillä otin tiukasti kantaa julkisestikin kirjoituksissani itsenäisen, Kemin kaupungin omistaman ammattioppilaitoksen puolesta ja kehittämisestä.
Muutoksen rattaat olivat lähteneet liikkeelle opetussektorilla, se oli selkeästi havaittavissa ja siihen alkoivat kemiläisetkin kuntapäättäjät orientoitua...
Opetuksen ohessa olin mukana sekä opettaja- että insinöörijärjetötoiminnassa.
Ammatillisen opetussektorin järjestösota päättyi 1990-luvun puolessavälissä - hyvä niin. Palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Insinööriliitto IL ja Opetusalan Ammattijäjestö OAJ sopivat tietyistä järjestelyistä ammatillisissa oppilaitoksissa toimivista insinööriopettajista - varsinaisesta edunvalvonnasta ja ammatillisaatteellisesta osuudesta paikallisyhdistyksissä. Valitettavasti hyvät tavoitteet eivät käytännössä toteutuneet...
Todettakoon, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja perustetun Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja.
Minut valittiin lisäksi OAJ/AOO ( Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat) ry:n hallitukseen. Olin siinä tehtävässä monta kaksivuotiskautta. Toimin myös Opettaja-lehden toimitusneuvostossa AOO:n mahdaatilla. Olin toimitusneuvoston Kekkonen. Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että olin em. tehtävässä liian pitkään.
Olin myös Insinööriliiton edustajakokousedustaja kolmivuotiskauden 1993-95 AOI ry:n mandaatilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana totean, että olin jopa hetken aikaa JIL ry:n varapuheenjohtaja ja Insinööriliiton hallitusjäsen.
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista aikaa...
Pienenä sivujuonteena todettakoon, että paperilinjalla oli monia lahjakkaita urheilijoita, lähinnä joukkuelajien taitajia. Jääkiekkoon liittyvänä kävin silloin tällöin katsomassa Kemin Lämäreiden edustusjoukkueen pelejä ulkoilmajääkaukalon reunalla Sauvosaaren urheilukentän kupeessa.
Monesti pohdiskelin jääkiekkokaukalon reunalla seisoskellessani - lähes kaikki omistamani vaatteen ylle pyntättänä - miten tällaista lajia voi yleensäkään harrastaa näissä olosuhteissa.
Itse olin opiskeluaikoina, 1960-70-lukujen vaihteessa. käynyt Tampereella katsomassa jääkiekkoa muutaman paikallisottelun sisätiloissa > jäähallissa.
Muistan hyvin erään tapahtuman jääkiekkokaukalon reunalta. Muistaakseni olin uteliaisuuttani katselemassa Lämäreiden harjoittelua, sillä pari opiskelijjani oli mukana joukkueessa. Harjoitusten päätteeksi kentän reunalla ei ollut juuri muita kuin Tapani Onkalo, silloinen Lämäreiden puheenjotaja ja minä.
Elämän sattumanvaraisuus tulee taas kiistatta kuvioihin. Jos en sattunut olemaan jääkiekkokaukalon reunalla, tuskin Tapani olisi bongannut minua Kemin Lämäreiden kuvioihin - näin se menee...
Tapani otti puheeksi jääkiekkoseuratoiminnan Kemissä ja Kemin Lämärit ry:n lähestyvän yleiskokouksen. Minulle jäi sellainen mielikuva, että hän oli jäämässä puheenjohtajatehtävästä sivuun ja seuralle haettiin - oli haettu jo jonkin aikaa - uutta puheenjohtajaa.
Menin katselemaan asioiden kehittymistä yleiskokoukseen Kemin Säästöpankin silloisiin tiloihin - vierailevan tähtenä - paikalla oli kourallinen osittain tuntemaani väkeä.
Niinhän siinä kävi, että tulin valituksi Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajaksi.
Olihan minulla kokemusta ammattijärjestöpuolelta vastaavista tehtävistä, mutta urheiluseuratoiminta oli uusi alue...
Sittä alkoi muutaman vuoden mielenkiintoinen jakso, jossa oli sekä ylä- että alamäkekeä.
Pääsääntöisesti toiminta oli nousujohteista, sillä silloinen seuran johtokunta linjasi tärkeimmäksi tavoitteeksi jäähallin rakentamisen Kemiin - vihdoinkin! Sitä oli yritetty useaan kertaan aikaisemminkin sekä Karihaaran Tenhon että Kemin Lämäreiden toimesta - tuloksetta.
Tuohon maailman aikaan Kemissä vallitsi poliittisesti tiukka kahtiajako jääkiekossakin - valitettavasti.
Sitä en itse ymmärtänyt tai oikeastaan en halunnut ymmärtää. Siinä vaiheessa oli itselleni muodostunut selkeä näkemys, että jäähallia ei rakenneta, mikäli seurojen välinen yhteistyö ei edisty.
Aikaisemmin oli kemiläisten urheiluseurojen yhteistyötä testattu yhteistyötilaisuudessa, jonka aiheena oli monitoimimaapohjahallin rakentaminen Kemiin.
Kokous oli Kemin Merihovin kabinetissa 28.10.1987. Itse tulin valituksi kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Jouko Jokke Uusitalo Kemin City-Sportin voimahahmo.
Paikalla oli tulevia kuntapäättäjiä, jotka veivät em. asiaa eteenpäin omissa ryhmissään - näin haluan jälkikäteenkin vahvasti uskoa.
Ihan hyvä tapahtuma, joka hiukan loi pohjaa myös jäähallin orastavalle tulevaisuudelle...
Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä.
Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Toimin em. toimikunnan puheenjohtajana.
Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis 1990-luvulla Kemissä - palaan kyllä kohta opetusosuuteenkin...
torstai 29. kesäkuuta 2017
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 7...
Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:
Näemmä alan päästä vähitellen otsikon asiaan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa.
Itse aistin koko 1980-luvun ajan, että ainakin itselläni ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuntapolitiikassa eikä minulla - rehellisesti ja avoimesti todettuna - ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen - jälkiviisaana - olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja valita Kemissä oikea puolue, vaikka se olisi tehnyt kipeääkin ja rassannut jonkin verran omaa arvomaailmaakin. Niinhän ne kunnon kivikasvoiset poliitikot tekevät - kuulemma...
______________________________________________________________________
Valita Kemissä oikea puolue? 1980-luvulla siitä ei olisi ollut kahta sanaa > SKDL (nykyinen Vasemmistoliitto)...
Myöhemmin ehkä SDP, joka mm. kuuluisan koalitio-kuvion (SDP, Keskusta ja Kokoomus) myötä pääsi vallankahvaan kaupunginjohtajavalinnassa.
Opetustyö ammattikoulussa oli tuttua Imatran ja Lappeerannan ajoilta, joten se käynnistyi mielestäni Kemissä helposti.
Varsinkin kun paikallisten - silloisen Veitsiluoto Oy:n ja Kemi Oy:n - puunjalostusyritysten kanssa Kemin ammattikoulu oli tehnyt pitkään yhteistyötä paperilinjan osa-alueella. Oikeastaan koko opintolinjan alkuhistoria oli lähtenyt liikkeelle yhtiöiden toivomuksesta/vaatimuksesta varsinkin, kun Veitsiluodon oma tehtaan ammattikoulu lakkautettiin.
Ammattikoulun opetustyön ohessa olin vähin tuntiopettajana myös Kemin teknillisessä oppilaitoksessa mm. uudessa opinahjossa Kivikankaalla. Siitä on mukavat muistot...
Pidin myös muutamia teknillisiin oppilaitoksiin pyrkiville matematiikan preppauskursseja Veitsiluodon kansalaisopistossa Luotolassa.
Minulla oli 1980-luvulla monia muita aktiviteetteja.
Otin osaa mm. Kemissä järjestettyyn Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. Puuaitayritys palkittiin parhaana tuoteideana. Se johti aikanaan tutkimusten kautta AITAKI-laatutuotteen käynnistämisen. Hain ja sain em. kokonaisuudelle mallisuojat Patentti- ja rekisterihallistukselta.
Toinen palkittu ideani oli Ideaporukka. Se olisi toteuttamiskelpoinen tälläkin hetkellä...
Oppilailleni olen monesti kertonut, että en ole koskaan saanut työstäni niin hyvää tuntipalkkaa kuin osallistuessani em. Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. En sen jälkeenkään.
Todettakoon, että AITAKI teki yhteistyötä kemiläisten jalkapalloseurojen Kepsin ja Innon Mimmien kanssa. Molemmat joukkueet pelasivat silloin Suomen korkeinta sarjatasoa, mestaruussarjaa. Yhteistyössä oli voimallisesti mukana silloinen SYP teemalla: Kemistä on ja kehtaan sanua.
Kehitelimme yhdessä Mainostoimisto Seppo Mikkasen kanssa jalkapalloiluun liittyväan kannustusvälinepurkin, "samba-hengessä". Purkkeja myytiin ja jaettiin. Mahtaako niitä olla vielä Kemissä jossakin tallella - se oli mielestämme hyvä idea. Tosin todettakoon, että jäyhä kemiläisjalkapalloyleisö ei ollut silloin kovin syttyvää lajia.
Silloin elettiin vuotta 1987. Ensimmäisenä kesänä juttu ei lähtenyt kunnolla liikkeelle...
Pankinjohtaja Ahti Salmelan kanssa teimme myös Kemin ammattikoulun sähköosaston puitteissa pankkirakennuksen katolla olevan valotaulun huolto- ja korjaustyötä.
Ammattikoulun puolelta yhteyshenkilö oli lehtori Urpo Selkälä, minä toimin välikätenä...
Edellä mainituissa kuvoissa oli "saamamiehenä" myös Kemin ammattioppilaitoksen opettajayhdistyksen aktiivinen lentopallojaosto, jonka Manaceriksi (ei Manager) tulin jossakin vaiheessa valituksi.
Kyseinen lentopallojaosto teki ikimuistoisia, vuosittaisia pelimatkoja Pajulahteen. Itsekin osallistuin kaksi kertaa em. matkalle huoltojoukoissa. Tavoitteeni oli lähteä vielä kolmannenkin kerran, mutta se jäi toteutumatta. Pohjoisessa toimi myös ansiokkaasti Porosarja-turnaus.
Kehittelin lentopallojaostolle vanhan kotitalomme purkuvaiheessa ns. Blokiinponnistuslankun. Se oli upeasti muotoutunut lankku, suorastaan taideteos. Kyseistä lankua pidettiin kiertopalkintona lentopallojaoston jäsenten täyttäessä 50 vuotta. Mahtaakohan se olla vielä kierrossa...
Otin osaa myös järjestettyyn, valtakunnalliseen puistokalustekilpailuun, virallisesti: Osuuskunta Asuntomessujen, Tornion kaupungin ja Pohjoiskalotti Oy:n järjestämäänpuisto- ja kadunkalusteiden suunnittelukilpailuun. Kilpailuun osallistui 102 ehdotusta. Kilpailussa jaettiin 3 palkintoa ja 5 kunniamainintaa.
Arkkitehtiylioppilas Vesa Heikkinen Keminmaasta teki puhtaaksipiirroskuvat ja teetätimme pienoismallit. Sain asiaan liittyvänä kunniamaininnan - ei-alan-ammattilaisena - ihan hyvä suoritus. Osuuskunta Asuntomessujen toimitusjohtaja Erkki Kuoppamäki oli arvostelutoimikunnan puheenjohtaja ja palkitsemistilaisuus oli Tornion kaupungintalon yläkerrassa, valtuustosalissa.
Kuvat ja pienoismallit ovat päärakennuksemme autotallin metallikaapissa vieläkin tallessa - mukavina muistoina.
Ostin äitini puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen - noin 3,5 ha -Hakkauksen tilasta. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sen teki em. Vesa Heikkinen. Yhteistyö Keminmaan kunnan kanssa sujui mielestäni aikalailla kitkattomasti.
Miksi ihmeessä yksityishenkilönä toimin näin?
Sitä moni ihmetteli jo silloin. Se olisi pitkä tarina, en puutu siihen tällä kertaa enemmälti. Varmaan palaan asiaan 1990-luvun kirjoituksissani myöhemmin...
Ostin Haukkarista Suhosen vanhan leipomokiinteistön tontteineen. Parustettiin Avoin yhtiö Miljöörakentajat.
Kyseisen yrityksen toimesta rakennettiin em. tontille Asunto-osakeyhtiö August ja Anna - moderni rivitalo. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jussi Leppänen. Kyseinen rakennus on tuossa näköetäisyydellä...
Miljöörakentajat osti myös Kivikankaalta maa-alueen, jonne Arkkitehtitoimisto Salmi&Rintala vai Rintala&Salmi suunnitteli rivitalokiinteistön.
Asuntojen kysyntä alkoi hiipua, hanketta ei toteutettu. Maa-alueesta myytiin tutulle perheelle omakotitontti ja loput myöhemmin Kemin kaupungille. Miljöörakentajien toiminta lopetettiin.
Aivan 1980-luvun loppupuolella tein kiinteistövälittäjä Timo Tiitisen kanssa Kemin kaupungille/kaupunginhallitukselle esityksen liike- ja paikoitustonttivarauksesta Kemin ydinkeskustasta.
Ilmeisesti em. ehdotus kuului aikanaan "väärin sammutettu"- osa-alueelle. Asia hautautui jonnekin...
Sitten tapahtui tähänastisen elämäni suurin virhe. Olin tutustunut Kemin teknillisessä oppilaitoksessa kahteen opettajaan, jotka olivat perustaneet tietokonealan yrityksen Keminmaahan > Polar Computer Oy. Mukana yrityksessä oli pienellä osuudella myös yksi heidän oppilaistaan.
Toinen em. opettajista muutti Kajaaniin. Hän tarjosi osuuttaan minulle.
Yritys oli siinä vaiheessa jo muuttanut Kemiin silloisen Pohjolan Sanomien yläkertaan. Myyntiehdotus kiinnosti minua, teimme kaupat hänen osuudestaan. Kaikki näytti olevan siinä vaiheessa kunnossa mutta...
En mielellään irrottele em. aiheella näissä teksteissä enemmälti. Olen kirjoittanut asiaan liittyvänä laajan teoksen, kirjan, jota en ole toistaiseksi julkaissut.
1980-luvulla olin mukana jonkin verran myös sekä opetus- että insinöörisektorin ammttiyhdistystoiminnassa. Osallistuin valtakunnalliseen seminaari- ja kurssitoimintaan.
Kemiin tultuamme olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinööri ry:n toiminnassa kohtalaisen aktiivisesti. Täyttäessäni 70 vuotta yritin irtiottoa hallitustyöskentelystä, se ei onnistunut. Syksyllä 2017 tavoitteena on irtaantua hallitustyöskentelystä yhdistyksen täytettyä 70 vuotta.
1980- ja 90-lukujen vaihteessa lähdin mukaan kemiläiseen jääkiekkotoimintaan.
Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Näemmä alan päästä vähitellen otsikon asiaan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa.
Itse aistin koko 1980-luvun ajan, että ainakin itselläni ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuntapolitiikassa eikä minulla - rehellisesti ja avoimesti todettuna - ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen - jälkiviisaana - olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja valita Kemissä oikea puolue, vaikka se olisi tehnyt kipeääkin ja rassannut jonkin verran omaa arvomaailmaakin. Niinhän ne kunnon kivikasvoiset poliitikot tekevät - kuulemma...
______________________________________________________________________
Valita Kemissä oikea puolue? 1980-luvulla siitä ei olisi ollut kahta sanaa > SKDL (nykyinen Vasemmistoliitto)...
Myöhemmin ehkä SDP, joka mm. kuuluisan koalitio-kuvion (SDP, Keskusta ja Kokoomus) myötä pääsi vallankahvaan kaupunginjohtajavalinnassa.
Opetustyö ammattikoulussa oli tuttua Imatran ja Lappeerannan ajoilta, joten se käynnistyi mielestäni Kemissä helposti.
Varsinkin kun paikallisten - silloisen Veitsiluoto Oy:n ja Kemi Oy:n - puunjalostusyritysten kanssa Kemin ammattikoulu oli tehnyt pitkään yhteistyötä paperilinjan osa-alueella. Oikeastaan koko opintolinjan alkuhistoria oli lähtenyt liikkeelle yhtiöiden toivomuksesta/vaatimuksesta varsinkin, kun Veitsiluodon oma tehtaan ammattikoulu lakkautettiin.
Ammattikoulun opetustyön ohessa olin vähin tuntiopettajana myös Kemin teknillisessä oppilaitoksessa mm. uudessa opinahjossa Kivikankaalla. Siitä on mukavat muistot...
Pidin myös muutamia teknillisiin oppilaitoksiin pyrkiville matematiikan preppauskursseja Veitsiluodon kansalaisopistossa Luotolassa.
Minulla oli 1980-luvulla monia muita aktiviteetteja.
Otin osaa mm. Kemissä järjestettyyn Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. Puuaitayritys palkittiin parhaana tuoteideana. Se johti aikanaan tutkimusten kautta AITAKI-laatutuotteen käynnistämisen. Hain ja sain em. kokonaisuudelle mallisuojat Patentti- ja rekisterihallistukselta.
Toinen palkittu ideani oli Ideaporukka. Se olisi toteuttamiskelpoinen tälläkin hetkellä...
Oppilailleni olen monesti kertonut, että en ole koskaan saanut työstäni niin hyvää tuntipalkkaa kuin osallistuessani em. Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. En sen jälkeenkään.
Todettakoon, että AITAKI teki yhteistyötä kemiläisten jalkapalloseurojen Kepsin ja Innon Mimmien kanssa. Molemmat joukkueet pelasivat silloin Suomen korkeinta sarjatasoa, mestaruussarjaa. Yhteistyössä oli voimallisesti mukana silloinen SYP teemalla: Kemistä on ja kehtaan sanua.
Kehitelimme yhdessä Mainostoimisto Seppo Mikkasen kanssa jalkapalloiluun liittyväan kannustusvälinepurkin, "samba-hengessä". Purkkeja myytiin ja jaettiin. Mahtaako niitä olla vielä Kemissä jossakin tallella - se oli mielestämme hyvä idea. Tosin todettakoon, että jäyhä kemiläisjalkapalloyleisö ei ollut silloin kovin syttyvää lajia.
Silloin elettiin vuotta 1987. Ensimmäisenä kesänä juttu ei lähtenyt kunnolla liikkeelle...
Pankinjohtaja Ahti Salmelan kanssa teimme myös Kemin ammattikoulun sähköosaston puitteissa pankkirakennuksen katolla olevan valotaulun huolto- ja korjaustyötä.
Ammattikoulun puolelta yhteyshenkilö oli lehtori Urpo Selkälä, minä toimin välikätenä...
Edellä mainituissa kuvoissa oli "saamamiehenä" myös Kemin ammattioppilaitoksen opettajayhdistyksen aktiivinen lentopallojaosto, jonka Manaceriksi (ei Manager) tulin jossakin vaiheessa valituksi.
Kyseinen lentopallojaosto teki ikimuistoisia, vuosittaisia pelimatkoja Pajulahteen. Itsekin osallistuin kaksi kertaa em. matkalle huoltojoukoissa. Tavoitteeni oli lähteä vielä kolmannenkin kerran, mutta se jäi toteutumatta. Pohjoisessa toimi myös ansiokkaasti Porosarja-turnaus.
Kehittelin lentopallojaostolle vanhan kotitalomme purkuvaiheessa ns. Blokiinponnistuslankun. Se oli upeasti muotoutunut lankku, suorastaan taideteos. Kyseistä lankua pidettiin kiertopalkintona lentopallojaoston jäsenten täyttäessä 50 vuotta. Mahtaakohan se olla vielä kierrossa...
Otin osaa myös järjestettyyn, valtakunnalliseen puistokalustekilpailuun, virallisesti: Osuuskunta Asuntomessujen, Tornion kaupungin ja Pohjoiskalotti Oy:n järjestämäänpuisto- ja kadunkalusteiden suunnittelukilpailuun. Kilpailuun osallistui 102 ehdotusta. Kilpailussa jaettiin 3 palkintoa ja 5 kunniamainintaa.
Arkkitehtiylioppilas Vesa Heikkinen Keminmaasta teki puhtaaksipiirroskuvat ja teetätimme pienoismallit. Sain asiaan liittyvänä kunniamaininnan - ei-alan-ammattilaisena - ihan hyvä suoritus. Osuuskunta Asuntomessujen toimitusjohtaja Erkki Kuoppamäki oli arvostelutoimikunnan puheenjohtaja ja palkitsemistilaisuus oli Tornion kaupungintalon yläkerrassa, valtuustosalissa.
Kuvat ja pienoismallit ovat päärakennuksemme autotallin metallikaapissa vieläkin tallessa - mukavina muistoina.
Ostin äitini puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen - noin 3,5 ha -Hakkauksen tilasta. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sen teki em. Vesa Heikkinen. Yhteistyö Keminmaan kunnan kanssa sujui mielestäni aikalailla kitkattomasti.
Miksi ihmeessä yksityishenkilönä toimin näin?
Sitä moni ihmetteli jo silloin. Se olisi pitkä tarina, en puutu siihen tällä kertaa enemmälti. Varmaan palaan asiaan 1990-luvun kirjoituksissani myöhemmin...
Ostin Haukkarista Suhosen vanhan leipomokiinteistön tontteineen. Parustettiin Avoin yhtiö Miljöörakentajat.
Kyseisen yrityksen toimesta rakennettiin em. tontille Asunto-osakeyhtiö August ja Anna - moderni rivitalo. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jussi Leppänen. Kyseinen rakennus on tuossa näköetäisyydellä...
Miljöörakentajat osti myös Kivikankaalta maa-alueen, jonne Arkkitehtitoimisto Salmi&Rintala vai Rintala&Salmi suunnitteli rivitalokiinteistön.
Asuntojen kysyntä alkoi hiipua, hanketta ei toteutettu. Maa-alueesta myytiin tutulle perheelle omakotitontti ja loput myöhemmin Kemin kaupungille. Miljöörakentajien toiminta lopetettiin.
Aivan 1980-luvun loppupuolella tein kiinteistövälittäjä Timo Tiitisen kanssa Kemin kaupungille/kaupunginhallitukselle esityksen liike- ja paikoitustonttivarauksesta Kemin ydinkeskustasta.
Ilmeisesti em. ehdotus kuului aikanaan "väärin sammutettu"- osa-alueelle. Asia hautautui jonnekin...
Sitten tapahtui tähänastisen elämäni suurin virhe. Olin tutustunut Kemin teknillisessä oppilaitoksessa kahteen opettajaan, jotka olivat perustaneet tietokonealan yrityksen Keminmaahan > Polar Computer Oy. Mukana yrityksessä oli pienellä osuudella myös yksi heidän oppilaistaan.
Toinen em. opettajista muutti Kajaaniin. Hän tarjosi osuuttaan minulle.
Yritys oli siinä vaiheessa jo muuttanut Kemiin silloisen Pohjolan Sanomien yläkertaan. Myyntiehdotus kiinnosti minua, teimme kaupat hänen osuudestaan. Kaikki näytti olevan siinä vaiheessa kunnossa mutta...
En mielellään irrottele em. aiheella näissä teksteissä enemmälti. Olen kirjoittanut asiaan liittyvänä laajan teoksen, kirjan, jota en ole toistaiseksi julkaissut.
Muuten! Toivon Sinun tutustuvan 60 vuotta elämää biisiini,jonka ystäväni Pentti Korpela sävelsi ja sanoitti minulle tilauksesta 60-vuotissyntymäpäivilleni. Rajanaapurini Arto Perkiö lauloi sen Kari Hautalammen musiikkipajalla minulle syntymäpäivälahjaksi – jotakuinkin minuutti ja vuosikymmen.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, pojat ovat luvanneet päivittää biisin kymmenen vuoden välein.
Tosin 70 v jäi jo väliin...
Em. biisiin pääset kiinni esim. Googlaamalla Aki Pyykkö Kemi, se löytyy vanhoilta kotisivuiltani.
Kemiin tultuamme olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinööri ry:n toiminnassa kohtalaisen aktiivisesti. Täyttäessäni 70 vuotta yritin irtiottoa hallitustyöskentelystä, se ei onnistunut. Syksyllä 2017 tavoitteena on irtaantua hallitustyöskentelystä yhdistyksen täytettyä 70 vuotta.
1980- ja 90-lukujen vaihteessa lähdin mukaan kemiläiseen jääkiekkotoimintaan.
Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Filosofi haluaisi lopettaa kalastuksen: ”Kalallakin on tunteet ja mieli”
Hmmmmm - vai niin - näinkin voi ajatella. Luettuani alla olevan artikkelin kävi takaraivossa ajatus, että artikkeli sisältää kyllä tutkittua tietoa mutta on siinä vahvasti tuollaisia "taivaanrannanmaalarin" elementtejä...
Pitäisikö minunkin lopettaa kalastaminen ja kalan syöminen. Samalla voisin lopettaa lihan syömisen. Samalla voisin lopettaa kasvien syömisen jne. ...
No ei tietenkään, mutta kiistatta olen itsekin mietiskellyt tuota mato-onginnan problematiikkaa, koska siinä perinteisesti on kombinaatio > mato ja kala. Molemmat "ajattelevia" yksilöitä. Tuntevat kipua ja prosessi on kohtalaisen raaka, brutaali...
Itse olen orientoitunut ajattelemaan kalastamisesta, että yritän hoitaa sen mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttavasti > niin madolle kuin kalalle. Olen käyttänyt vuosikymmeniä myös synteettisiä "matoja", jigejä...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Filosofi haluaisi lopettaa kalastuksen: ”Kalallakin on tunteet ja mieli”
Filosofi Elisa Aaltola ei syö kalaa. Hänen mukaansa kalat ovat oppivaisia ja tuntevia eläimiä, joiden rääkkäämiseen pitäisi suhtautua kriittisesti.
– Kaloja on usein pidetty vesistöjen kasveina, mutta todellisuudessa niillä on mieli, aivan kuten koirillakin, eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofian dosentti Elisa Aaltola Itä-Suomen yliopistosta kiteyttää.
Hän luettelee liudan ominaisuuksia, joita kaloista on viime vuosina tutkimuksissa löydetty: Kala tuntee kipua ja kärsimystä, mutta myös nautintoa. Kalat pystyvät kiintymään toisiin kaloihin yksilöinä ja osoittavat selkeää halukkuutta olla juuri tiettyjen kalojen seurassa. Kala voi stressaantua ja masentua, muistaa, oppia ja tuntea pelkoa.
Siksi Elisa Aaltola haluaa, että kalatkin otetaan vakavasti.
– Kalojen vakavasti ottaminen vaatii sitä, että niiden mieli tunnistetaan. Meidän ei tulisi pitää kaloja konemaisina, kasvimaisina järven resurssina, vaan kiinnittää huomiota siihen, että niilläkin on omat kokemuksensa ja tarpeensa, hän sanoo.
Kala käyttää työkaluja
Samaa vakuuttaa eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänranta kirjassaan Millaista on olla eläin? Hänen yhteenvetonsa on, että kalana oleminen on nykytiedon valossa aito kokemus.
Aaltola on samoilla linjoilla. Hän kertoo, että kalat seuraavat muiden kalojen käyttäytymistä ja oppivat niiltä saalistustekniikoita ja -tapoja. Ne osaavat käyttää jopa työkaluja: esimerkiksi erilaisia kiviä simpukoiden avaamiseen tai vaikkapa puhaltaa hiekkaa kohtiin, jotka haluavat paljastaa kiven pinnalta.
– Jotkut kalat, kuten pallokalat, osaavat myös rakentaa todella häikäiseviä kosintakuvioita hiekkaan. Kuviot ovat hyvin symmetrisiä ja monimutkaisia, ja kala ylläpitää niitä jopa päivien ajan ahkerasti käyttäen kaiken energiansa kuvion säilyttämiseen, Aaltola maalailee.
Looginen ja leikkisä
Hän uskoo tutkimuksiin vedoten, että kalat osaavat järkeillä asioita loogisesti. Osaamisrepertuaariin kuuluu myös leikkiminen ja se, että kalat kykenevät tuntemaan iloa.
– Kyllä kaloja voi pitää aika erinomaisina taidoiltaan, jos niitä vertaa vaikka koiriin tai kissoihin. Jotkut kalatutkijat ovat innostuneet tästä ja väittäneet, että kalat saattavat päihittää inhimillisessä älykkyydessä meidän yleisimmät lemmikkieläimet, Aaltola kertoo.
– Meillä on ehkä jopa narsistinen taipumus olettaa, että ainoastaan itsemme näköiset ja meitä muistuttavat olennot voivat omata mielen. Tälle ei tietenkään ole tieteellistä perustaa ja kalat ovat tästä hyvä osoitus, hän jatkaa.
Hidas tukehtuminen kuoliaaksi
Elisa Aaltolan mielestä tilanne voisi olla toinen, jos kalat olisivat söpöjä, karvaisia olentoja. Hän muistuttaa, että söpöyden puute ei ole peruste jättää kaloja moraalisen huomion ulkopuolelle.
– Miltä tuntuisi, jos koiria tukehdutettaisiin kuoliaaksi ja niiden suupielet revittäisiin irti isoilla koukuilla? Se, että kala on eri näköinen kuin koira ei tietenkään tarkoita, etteikö se pystyisi tuntemaan kipua.
Elisa Aaltolan mukaan kala kokee hitaan tukehtumiskuoleman, kun se nostetaan järvestä saaviin tai veneen pohjalle. Tukehtumiseen liittyy voimakasta lihas- ja elimistötuhoa, ja tukehtuminen saattaa kestää jopa kahdeksan minuuttia.
– Kalat todellakin tukehtuvat siihen veden puutteeseen, eli eivät enää saa happea. Jopa pään irti leikkaamisen jälkeen kalojen aivoissa tapahtuu minuuttien ajan toimintoja.
– Me otamme muiden eläinten lopettamisen vakavasti eläinsuojelulaissa, mutta kalojen kohdalla tähän ei olla kiinnitetty juuri mitään huomiota, Aaltola pohtii.
Kalakin on yksilö
Hänen mielestään kalastaminen rikkoo eläinsuojelulain henkeä, koska kaloille tuotetaan kipua ja kärsimystä.
– Voidaan perustellusti puhua siitä, että kalakin on yksilö. Tosiasiat tukevat väitettä. Emme enää usko maapallon olevan litteä. Samalla tapaa meidän tulisi seurata tosiasioita myös kalojen kohdalla ja tunnustaa, että kaloilla on se mieli, Aaltola sanoo.
Itse hän ei syö kalaa ja näkisi mielellään yhteiskunnan, jossa kalastamista ei enää ole.
– Kun tiedetään, että jollakin eläimellä on mieli, niin sen eläimen elämää ei tulisi riistää, ellei se ole välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta. Kalastaminen ei ole välttämätöntä meille, meillä on muitakin ravinnon lähteitä.
– Tieto nyt tällä hetkellä vaatii sitä, että myös kalat otetaan vakavasti, Elisa Aaltola summaa.
"Hupsista" – tutkijat etsivät kuparia, mutta löysivätkin kymmenien miljardien edestä skandiumia Savosta...
Erinomainen löytö, toivottavasti se johtaa kaivostoimintaan.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
"Hupsista" – tutkijat etsivät kuparia, mutta löysivätkin kymmenien miljardien edestä skandiumia Savosta
Seuraavaksi yritetään ratkaista, miten niin suuri määrä skandiumia saadaan hyödynnettyä teollisesti.
RAUTALAMPI
Kun GTK:n tutkijat lähtivät vuonna 2008 Rautalammin Kiviniemen maastoon, he etsivät aivan jotakin muuta kuin skandiumia. Suonenjoelta oli löytynyt kupari-nikkelipitoisia lohkareita ja tehtävänä oli selvittää, missä oli lohkareiden lähtöpaikka.
Pian havaittiin, ettei alueella ollut nikkeliä tai kuparia. Sen sijaan tutkijat halusivat kokeeksi tehdä muutaman kairauksen Kiviniemessä – ja yllättyivät.
– Kun analysoin näytteitä niin totesin että hupsista, tännehän tuli korkeampi skandiumpitoisuus kuin olen ikinä nähnyt, erikoistutkija Tapio Halkoaho kertoo.
Hän oli kollegoineen juuri löytänyt onnekkaasti high tech -metallien esiintymän, joka oli arvoltaan aivan toista luokkaa kuin etsitty kupari ja nikkeli.
Esiintymä on kooltaan Euroopan suurin ja laadultaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. On arvioitu, että Kiviniemen skandium-esiintymän arvo on jopa 34 miljardia euroa. Lisäksi esiintymässä on poikkeuksellisen korkea pitoisuus zirkoniumia.
Tällä hetkellä me ei kyllä tiedetä, mihin tämä johtaa.RISTO NIEMELÄ
Autoissa, lentokoneissa ja lampuissa on skandiumia
Skandiumista on hyötyä esimerkiksi autojen, urheilupolkupyörien ja lentokoneiden valmistamisessa. Se perustuu siihen, että alumiiniin sekoitettuna pieni määrä skandiumia tekee hitsaussaumoista huomattavasti vahvempia. Lisäksi skandiumia hyödynnetään luonnonvaloa tuottavissa lampuissa, joita käytetään muun muassa elokuvateollisuudessa.
Maailmassa ei ole tällä hetkellä toiminnassa ainuttakaan kaivosta, jonka päätuote on skandium. Maailman ensimmäisen skandium-kaivoksen on tarkoitus aloittaa tänä vuonna Australiassa.
– Skandium on kohtalaisen yleinen alkuaine maankuoressa, mutta se ei sinänsä muodosta omia esiintymiään, vaan sitä tulee aina sivutuotteena, Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tapio Halkoaho sanoo.
Toivon, että omana elinaikanani näen täällä jotakin kunnon toimintaa.TAPIO HALKOAHO
Ratkaisu löytyi yllättävältä taholta
Huippuarvokkaassa esiintymässä on kuitenkin ongelma: kukaan ei tiedä, miten skandium saataisiin talteen. Perinteiset rikastusmenetelmät eivät riitä, joten Itä-Suomen yliopistossa jouduttiin etsimään kokonaan uutta ratkaisua.
Maaliskuussa yliopisto tiedotti, että sellainen oli kenties löytynyt. Materiaali oli alun perin kehitetty luusyövän tutkimukseen liittyneessä projektissa luiden vahvistamiseen.
– Sitten havaittiin, että se toimii myös metallien talteenotossa, selostaa kemian professori Jouko Vepsäläinen.
Syntyi N10O, materiaali, jonka avulla skandium pystytään saamaan talteen. Malmi liuotetaan happoon, ioninvaihtomateriaali sekoitetaan joukkoon ja skandium imeytyy siihen.
Parhaillaan yliopistossa selvitetään, toimiiko menetelmä myös teollisessa mittakaavassa. Jos se onnistuu, puhutaan Vepsäläisen mukaan vähintäänkin miljoonien arvoisesta keksinnöstä.
– Meillä on puoli vuotta aikaa [hankkeessa] osoittaa, että menetelmä toimii ja lupaavasti se on alkanut. Meillä on kova usko siihen.
Myös GTK:n Tapio Halkoaho uskoo toimivan menetelmän löytyvän. Hänen mukaansa kukaan ei ole aikaisemmin edes yrittänyt löytää vastaavaa menetelmää, koska Rautalammin veroista skandium-esiintymääkään ei ole ollut tiedossa.
Pienen kunnan uskomaton mahdollisuus
Pienessä pohjoissavolaisessa Rautalammin kunnassa vasta sulatellaan tietoa siitä, että kunta istuu kymmenien miljardien arvoisen esiintymän päällä.
– Tällä hetkellä me ei kyllä tiedetä, mihin tämä johtaa, aprikoi kunnanjohtaja Risto Niemelä.
Hän tunnustaa, että ajatus Euroopan suurimman esiintymän hyödyntämisestä omassa kunnassa kuulostaa uskomattomalta mahdollisuudelta. Työpaikkojen ja yritystoiminnan määrää ei vielä uskalleta edes arvioida.
– Ensin selvitetään, saadaanko skandium todellakin erotettua niin hyvin, että voidaan puhua kaivoksen avaamisesta.
Meillä on puoli vuotta aikaa osoittaa, että menetelmä toimii ja lupaavasti se on alkanut.JOUKO VEPSÄLÄINEN
Jos harvinaisen maametallin salat aukeavat kemisteille ja esiintymä pystytään hyödyntämään, Niemelä näkisi mielellään ympäristöystävällisen kaivoksen kunnassaan. Rautalammilla on myös muutama vuosi sitten perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto. Mahdollinen kaivos ei kuitenkaan tulisi kansallispuiston lähelle.
Tapio Halkoahon mielestä Kiviniemi olisi luonnonkin kannalta siinä mielessä turvallinen paikka kaivokselle, että esiintymässä ei ole uraanin ja toriumin kaltaisia ympäristöön liukenevia aineita. Toisaalta avolouhos pystyttäisiin perustamaan Kiviniemenvuoren suojiin siten, että se ei näkyisi järvelle.
Tutkija: Esiintymiä on luultavasti lisää
Rautalammin skandium-esiintymän kannalta seuraavat puoli vuotta ovat jännittävää aikaa. Silloin yritetään löytää vastausta siihen, pystytäänkö skandiumia ottamaan talteen teollisessa mittakaavassa niin, että se on kannattavaa.
Maailman ensimmäisen skandium-kaivoksen Australiaan perustanut kanadalainen Scandium International Mining Corporation on hakenut Rautalammin esiintymästä näytteitä tutkittavaksi ja hakenut alueelle malminetsintävarausta.
Halkoaho veikkaa, että Kiviniemen skandium-esiintymä ei ole seudun ainoa – eikä edes rikkain.
– Ei ole todennäköistä, että löytäisimme kerralla ainoan ja parhaan esiintymän alueelta. En usko sitä.
Tällä hetkellä GTK ei kuitenkaan etsi alueelta uusia esiintymiä. Halkoahon mukaan malminetsinnän resursseja on supistettu viime vuosina "aika merkittävästi".
Milloin Rautalammilla voisi toimia Euroopan ensimmäinen skandium-kaivos? Kunnanjohtaja Risto Niemelä haaveilee sellaisesta kymmenen vuoden aikajänteellä. GTK:n Halkoaho pitää kymmentä vuotta minimiaikana. Se voi kuitenkin viedä jopa 50 vuotta, hän jatkaa.
– Toivon, että omana elinaikanani näen täällä jotakin kunnon toimintaa.
Tänään keskiviikkona 28.06.2017 aamupäivällä...
Olin pistänyt poikkeuksellisesti kännykkähälytyksen päälle vähän jälkeen sianpieremän. Olimme aiemmin sopineet kalakaverini kanssa, että lähdemme ensimmäistä kertaa ongelle tälle kesälle...
Aamulla kerroin vaimolleni, että ensimmäistä kertaa - kymmeniin vuosiin - minulle tuli aamulla vahva tunne, että mahtaako tässä onkimistouhussa loppujen lopuksi olla suurtakaan järkeä.
Istuaäköttää veneessä tuntitolkulla muutaman kalan takia. Ehkä ajatukseni luiskahti hiukan pessimistisesti em. osa-alueelle käydessäni terassilla aistimassa puuskittaista tuulta ja sadetihkua.
Ilma ei ollut aamulla sellainen, mitä sen aiempien sääennusteiden mukaan olisi pitänyt olla, mutta ongelle lähdettiin.
Hahtisaaresta lähtiessämme totesimme tuulen olevan entisen KEMI OY:n (nykyinen Metsä Group) suunnasta ja sieltä tuli vähin tuoksuja - ei hajuja.
Päätimme jäädä Kojukallion suojaan tuulelta ja aalloilta > hiukan sivuun pääväylältä.
Siinäpä sitä istuaäkötettiin ja pohdiskeltiin maailmanmenoa, kuntapolitiikkaakin.
Juteltiinhan siinä kalastuksen ohessa myös fish call tactibite-asiasta...
Kalakaverilla oli onki ja minulla onki sekä pilkki pyytämässä. Lokit tulivat välittömästi paikalle ja pitivät aika-ajoin kovaa metakkaa seuratessaan touhujamme.
Tuli pikkusinttejä, ahvenia ja loppujen lopuksi saimme koko aikana yhteensä neljä savustuskelpoista ahventa > ahven/tunti.
Yleensä tähän saakka pilkki on ollut se takuuvarma "työväline" mutta tänään sillä ei tullut ainuttakaan kalaa.
Ajatuksissamme oli tehdä päivä hyvä työ ja päästää ämpärissä uiskentelevat ahvenet takaisin mereen, mutta päätimme loppujen lopuksi ottaa ne talteen. Kalat ovat tätä kirjoittaessani jo pakastimessa.
Kerroin myös kalakaverilleni aamullisia tuntemuksiani. Hän ymmärsi "onkimistuskani".
Lähdimme hiukan ilmaa pakoon, sillä puuskittainen tuuli ja sade tuntuivat yltyvän. Täytyy tunnustaa, että alkoi paleltaa, vaikka molemmilla oli asiallinen, lämmin vaatetus. Ajoimme takaisin Hahtisaareen.
Emme toki päättäneet vielä lopettaa onkireissujamme, mutta yhteisestä suusta totesimme kemiläisten markettien kalatiskiltä saavamme varmaan yhtä edullisesti mm. savustettavaa kalaa...
Aamulla kerroin vaimolleni, että ensimmäistä kertaa - kymmeniin vuosiin - minulle tuli aamulla vahva tunne, että mahtaako tässä onkimistouhussa loppujen lopuksi olla suurtakaan järkeä.
Istuaäköttää veneessä tuntitolkulla muutaman kalan takia. Ehkä ajatukseni luiskahti hiukan pessimistisesti em. osa-alueelle käydessäni terassilla aistimassa puuskittaista tuulta ja sadetihkua.
Ilma ei ollut aamulla sellainen, mitä sen aiempien sääennusteiden mukaan olisi pitänyt olla, mutta ongelle lähdettiin.
Hahtisaaresta lähtiessämme totesimme tuulen olevan entisen KEMI OY:n (nykyinen Metsä Group) suunnasta ja sieltä tuli vähin tuoksuja - ei hajuja.
Päätimme jäädä Kojukallion suojaan tuulelta ja aalloilta > hiukan sivuun pääväylältä.
Siinäpä sitä istuaäkötettiin ja pohdiskeltiin maailmanmenoa, kuntapolitiikkaakin.
Juteltiinhan siinä kalastuksen ohessa myös fish call tactibite-asiasta...
Kalakaverilla oli onki ja minulla onki sekä pilkki pyytämässä. Lokit tulivat välittömästi paikalle ja pitivät aika-ajoin kovaa metakkaa seuratessaan touhujamme.
Tuli pikkusinttejä, ahvenia ja loppujen lopuksi saimme koko aikana yhteensä neljä savustuskelpoista ahventa > ahven/tunti.
Yleensä tähän saakka pilkki on ollut se takuuvarma "työväline" mutta tänään sillä ei tullut ainuttakaan kalaa.
Ajatuksissamme oli tehdä päivä hyvä työ ja päästää ämpärissä uiskentelevat ahvenet takaisin mereen, mutta päätimme loppujen lopuksi ottaa ne talteen. Kalat ovat tätä kirjoittaessani jo pakastimessa.
Kerroin myös kalakaverilleni aamullisia tuntemuksiani. Hän ymmärsi "onkimistuskani".
Lähdimme hiukan ilmaa pakoon, sillä puuskittainen tuuli ja sade tuntuivat yltyvän. Täytyy tunnustaa, että alkoi paleltaa, vaikka molemmilla oli asiallinen, lämmin vaatetus. Ajoimme takaisin Hahtisaareen.
Emme toki päättäneet vielä lopettaa onkireissujamme, mutta yhteisestä suusta totesimme kemiläisten markettien kalatiskiltä saavamme varmaan yhtä edullisesti mm. savustettavaa kalaa...
tiistai 27. kesäkuuta 2017
Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 6 ...
Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:
Edelliseen littyvänä pieni, mielenkiintoinen keskustelu silloisen rehtorin Pentti Lehdon kanssa.
Edelliseen littyvänä pieni, mielenkiintoinen keskustelu silloisen rehtorin Pentti Lehdon kanssa.
Päivä, pari ennen Kemin kaupunginhallituksen kokousta, jossa rehtorin valinta päätettiin, Pentti totesi "muina miehinä", että hän on saanut kuulla, että SKDL:llä on kaksi hakijaa rehtorin virkaan: Pekka Dementjeff ja Aki Pyykkö.
Totesin Pentille: "En ole minkään puolueen jäsen enkä siten varmaankaan SKDL:n ehdokas."
"Perskules! Onko näin? Tämä tieto on vietävä heti päättäjille!" Pentti totesi välittömästi.
Perskules oli äärimmäisen voimakas ilmaisu Pentiltä. En muista hänen koskaan kiroilleen.
Tämä oli kuntapolitiikkavaikuttamista parhaimmillaan/pahimmillaan. Mutta kuka äänesti silloin ketäkin...?
___________________________________________________________________Muun muassa Kemin kaupunginhallituksen tarkastetut pöytäkirjat ovat julkisia, kenen tahansa luettavissa nykyisin netissä, tosin myös paperiversio on Kemin kaupungintalolla mahdollisuus lukea.
Näin oli tilanne aikaisemminkin. Paperiversion saattoi käydä lukemassa, mikäli jokin käsittelyssä ollut asiakokonaisuus erityisesti kiinnosti.
Äänestyskäyttäytyminen on aina mielenkiintoinen. Puoluepoliittiset jakolinjat voivat olla täysin kristallinkirkkaita mutta varsin usein täysin ennalta arvaamattomiakin ja edellisten välimaastosta.
Arvelen, että Kemin ammattikoulun rehtorin valinnassa 1980-luvun alkupuolella oli tehty selkeä diili, sopimus tyyliin - tämä teille niin tuo meille. Näinhän se kuntapolitiikassa menee. Puhutaan avoimesti kuntamafiasta Suomessakin/Kemissäkin.
Selailin hetki sitten Kemin kaupunginhallituksen pöytäkirjaa syksyltä 1981, josta on pääteltävissä, että Kemin ammattikoulun rehtoriksi valittu Pekka Dementjef sai SKDL:n, SDP:n, jonkun vasemmanlaidan marginaaliryhmittymän ja Keskustan äänet ja minä sain Koomuksen ja Liberaalisen Kansanpuolueen hallitusedustajien äänet. Äänestystulos 11-2...
Todettakoon lisäksi, että em. hallitusjäsenistä on vielä tälläkin hetkellä kaksi mukana Kemin kaupungin päättävissä elimissä.
Niin - edellinen on oletus, koska äänestys oli salainen lippuäänestys. Todettakoon lisäksi, että Kokoomuksen ja Liberaalisen kansanpuolueen hallitusjäsenet yrittivät pistää rehtorin viran uudelleen hakuun, he hävisivät äänestyksen 11-2 lukemin...
Toki Kemissä on edistytty aikaisempien vuosikymmenien tilanteesta. Silloinhan "tarvittiin" kolme kaupunginjohtajaa > varsinainen kaupunginjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja ja teknillinen kaupunginjohtaja. Eläköitymisen myötä em. riesasta päästiin eroon.
Edellinen järjestely kuulemma vaati henkilövalinnoissa eri hallintokunnissa kaksin- jopa kolminkertaisen varmuusvalinnan. Mene ja tiedä. Näin asioista perillä olevat isot pojat ovat kertoneet...
1980-luvun alkupuolen Kemin ammattikoulun rehtorivalinta noudatti varsin yleistä kaavaa, valitaan henkilö mahdollisimman kaukaa. Sillä varmistetaan = poistetaan turhan hyvät > tuttavalliset paikallissiteet, mutta siinä menetetään samalla kiistatta - nykyterninologiaa käyttäen - KEMI FIST (KEMI ENSIN) - elementti.
Näin valitettavasti kävi mielestäni em. valinnassa. Tornio pääsi selkeästi niskanpäälle ammatillisessa koulutuksessa. Kemi joutui painitermiä käyttääkseni niin sanotusti siltaan ja siitä on vaikea päästä pois...
Se oli Kemin kannalta murheellista kuntapoliittista vaikuttamista, oikeastaan vaikuttamattomuutta. Kemin joutui, ajautui ammatillisen koulutuksen osa-alueella ajopuun asemaan...
Oliko silloisilla päättäjillä, Kemin kaupunginhallituksen jäsenillä puhtaat jauhot pussissa?
Osallistuin kohtalaisen aktiivisesti 1980-luvun alkupuolella Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n toimintaan, opintopäiville. Myös Metsäteollisuuden työnantajaliiton Paperiteollisuuden opettajien vuotuisille koulutuspäiville. Erinomaisia tapahtumia...
Olin Insinööriliiton valtuustossa 01.01.1981-31.12.1983.
Näemmä alan päästä vähitellen otsikon asiaan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa.
Itse aistin koko 1980-luvun ajan, että ainakin itselläni ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuntapolitiikassa eikä minulla - rehellisesti ja avoimesti todettuna - ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen - jälkiviisaana - olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja valita Kemissä oikea puolue, vaikka se olisi tehnyt kipeääkin ja rassannut jonkin verran omaa arvomaailmaakin. Niinhän ne kunnon kivikasvoiset poliitikot tekevät - kuulemma...
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)