sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Aleksei Navalnyi on Venäjän opposition outo supertähti...

Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoinen artikkeli vaikka pitkänpuoleinen...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sunnuntai

Aleksei Navalnyi on Venäjän opposition outo supertähti, joka vielä huhtikuussa istui vankilassa – Tältä mieheltä voisi ostaa käytetyn auton, kirjoittaa Navalnyin tavannut HS:n kirjeenvaihtaja

Vielä huhtikuun alussa Aleksei Navalnyi istui vankilassa, mutta nyt hän käy taas täysillä presidenttikampanjaansa. HS seurasi Navalnyin tilaisuutta Keski-Venäjällä. Mikä hän on miehiään?

Tilaajille
Kannattajat ympäröivät Aleksei Navalnyin tämän kampanjatilaisuudessa Rjazanissa toukokuun lopussa.
TÄNÄ ILTANA täällä Rjazanin kuvernementtikaupungissa Keski-Venäjällä on mahdollista tavata silmästä silmään Aleksei Navalnyi. Oppositiopoliitikko, joka vastustaa avoimesti presidentti Vladimir Putinia.

Forum-hotellin edustalla seisoo pari sataa ihmistä. Joukossa on etupäässä nuorta väkeä, paljon opiskelijoita. Ja niin on siinä toisessakin joukossa, joka on asettunut tien vastakkaiselle puolelle puistikon laitaan. He ovat Navalnyin vastustajia. Seassa näkyy muutama moottoripyöräjengiläinenkin: Putinia kannattavat Yön Sudet ovat paikalla.

Putinia puolustava nuorisoryhmä Molodaja Gvardija muodostaa hotellin pihalle iskuryhmän, joka toistaa iskulausetta: ”Maidan ei jatku!”

Maidanilla tarkoitetaan Ukrainan vallankumousta, joka on saanut nimensä Kiovan­ Maidan Nezaležnostista eli Itsenäisyyden aukiosta. Venäjän valtajulkisuudessa vuoden 2014 kansannousu Ukrainassa on Yhdysvaltain tukema fasistien juoni Venäjän murskaamiseksi. Navalnyi on tämän järkeilyn mukaan Amerikan agentti, joka yrittää samanlaista vallankaappausta Venäjällä.

Kymmenen minuuttia ennen tilaisuuden alkua Navalnyi astelee hotellin sisäänkäynnin eteen ja huutaa väkijoukolle: ”Hei te siellä, te maidan ei jatku -jengi, valitkaa pari porukasta ja lähettäkää sisälle juttelemaan. Ja motoristit myös, tehkää sama!”

Vastauksia ei kuulu.

Miksi presidenttiehdokkaan on kutsuttava vastustajiaan erikseen kampanjatilaisuuteensa? Eikö tilaisuuteen pitäisi olla vapaa pääsy? Ei ole, sisääntulijoiden on esitettävä ovella älypuhelimiin lähetetty kutsu.

Lehdistönkin on nähtävä vähän vaivaa saadakseen selville, missä Navalnyi milloinkin esiintyy. Turvatoimet ovat tarpeen, sillä Navalnyin kimppuun on käyty muun muassa paiskomalla vihreää väriainetta hänen naamalleen, ja viimeksi värin joukossa oli jotain myrkkyäkin. Presidenttiehdokas valitteli oikean silmänsä lähes sokeutuneen, mutta nyt se näyttää olevan kunnossa.

Navalnyin vastustajilla on vallanpitäjien hiljainen tuki. Eikä Putinin voittaminen vaaleissa niiden rehellisyydestä riippumatta taida onnistua keneltäkään. Presidentti tosin ei ole jatkoaikeistaan virallista ilmoitusta antanut.

Navalnyin mahdollisuus asettua edes ehdolle Venäjän ensi maaliskuun presidentinvaaleissa ei ole selvää. Todennäköisempää on, että Putinin ainoa varteenotettava vastaehdokas löytää itsensä vankilasta.

Miten tähän on tultu?

ALEKSEI Anatoljevitš Navalnyi syntyi kesäkuun 4. päivänä 1976 melko tavalliseen venäläiseen perheeseen Moskovan alueella. Isä on ukrainalainen, ja pikku-Aleksi vietti lapsuuden kesät mummolassa Kiovan seudulla. Pikkuveli Oleg syntyi vuonna 1983.

Jos perheessä jotain erikoista oli, niin yksityisyrittäjyys. Anatoli-isä perusti pienen pajukoritehtaan heti, kun yrittäminen Neuvostoliitossa oli mahdollista. Näprääminen on suvussa: Aleksein setä on puuseppä.

Aleksei opiskeli oikeustieteellisessä tiedekunnassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja valmistui juristiksi 1998. Kaksi vuotta myöhemmin hän tapasi vaimonsa Julija Abrosinovan lomamatkalla Turkissa. Puolisot ovat samanikäiset eivätkä ole päässeet sopuun siitä, kumpi iski kumman. Tytär Darja syntyi 2001 ja poika Sahar 2008.

Alekseilla oli useita pienyrityksiä, muun muassa parturiketju ja opiskelu­kavereiden kanssa perustettu sijoitus­yhtiö.

Mutta 2000-luvulla politiikka alkoi kiinnostaa: Aleksei Navalnyi liittyi liberaalipuolue Jablokoon ja kohosi vuoteen 2005 mennessä puolueen Moskovan-johtajistoon.

Kun Navalnyin tapaa, ei ihmettele, miksi. Häneltä voisi ostaa käytetyn auton.

YHTEISELO Jablokon kanssa päättyi kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2007. Navalnyi sanoo eronneensa, mutta ilmeisesti hänet heitettiin ulos. Navalnyi nimittäin höyrähti nationalismiin tavalla, jolla on vähän – jos ei mitään – yhteistä Jablokon vanhojen liberaalien ajatusmaailman kanssa.

Navalnyi oli jo vuonna 2005 hakemassa lupaa niin kutsutulle venäläiselle marssille eli äärikansallismielisten joukkoesiintymiselle. Hänen näkemyksensä keskiaasialaisista ja kaukasialaisista siirtotyöläisistä kärjistyivät, ja kansallismielisyys oli kiihkeimmillään Georgian viiden päivän sodan aikana 2008.

”Me voimme opettaa julkeille liberaaleille pari juttua”, Navalnyi julisti ja toivotti Venäjän georgialaisille hyvää ja pikaista kotimatkaa.

Vielä 2012 Navalnyi ilmoitti kannattavansa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän ”integraatiota”. Sittemmin näistä isovenäläisistä kannoista on jäänyt jäljelle vain poliittisen ohjelman kohta, jossa vaaditaan Keski-Aasian tasavaltojen kansalaisille viisumipakkoa.

NYKYISIN Navalnyi on ainoa venäläinen oppositiohahmo, joka kykenee saamaan liikkeelle merkittäviä kansanjoukkoja.

Häntä on jopa tituleerattu ”Venäjän ainoaksi poliitikoksi”, koska hän tekee kampanjatyötä ja hänellä on poliittinen ohjelma. Sen perussanoma on alueiden itsenäisyyden lisääminen, Venäjän talouteen ja vapaaseen yrittämiseen keskittyminen, puolustusmenojen karsiminen ja ulkopoliittisten seikkailuiden lopettaminen.

Navalnyin menestys ei perustu kuitenkaan ohjelmaan eikä kampanjatyöhön vaan korruption vastaiseen taisteluun. Hän kiteyttää vaalilupauksensa yhteen lauseeseen: En valehtele enkä varasta.

Navalnyi näyttää saaneen jonkinlaisen ahaa-elämyksen korruption vastustamisesta vuonna 2008. Hän kaapi tuolloin kasaan 300 000 ruplaa eli silloisen kurssin mukaan noin 8 000 euroa, joilla hän osti osakkeita viidestä suuryhtiöstä: Rosneftista, Gazpromista, Gazprom Neftistä, Lukoilista ja Surgutneftegazista.

Vähemmistöosakkaana Navalnyi kasasi tietoa yhtiöistä ja aloitti paljastukset.

Ensimmäinen suuri korruptiopaljastus tapahtui vuonna 2010. Sen mukaan Venäjän öljyputkiyhtiö Transneftin urakka Siperian öljyputkesta oli poikinut roistojen käsiin miljardi dollaria.

Seuraavana vuonna oli vuorossa paljastus kähminnöistä Unkarin entisen lähetystörakennuksen kiinteistökaupoissa.

Vuonna 2012 Navalnyi toi julki oligarkkien Roman Abramovitšin ja Ališer Usmanovin lahjukset varapääministeri Igor Šuvaloville. Samana vuonna Navalnyi paljasti liittovaltion tutkintakomitean johtajan Aleksandr Bastrykinin salaiset omistukset Tšekissä. Usmanovista ja Bastrykinistä onkin tullut Navalnyin verivihollisia.

TALVELLA 2011–2012 Venäjällä koettiin poikkeuksellinen protestien aalto, ja sitä koordinoineessa oppositiojohdossa istui myös Navalnyi. Mielenosoitukset huipentuivat vuonna 2012 toukokuun 6. päivän jättiprotesteihin Bolotnaja-aukiolla Moskovassa.

Samaan aikaan vallanpitäjät havahtuivat huomaamaan Navalnyin kasvavan painoarvon. Seurasivat oikeudenkäynnit niin kutsutuissa Yves Rocher- ja Kirovles-jutuissa, joissa Navalnyitä ja hänen veljeään syytettiin petoksista yritystoiminnassa.

Molemmista tuli langettava tuomio: Oleg joutui linnaan ja Aleksei ehdonalaiseen vankeuteen. Aleksein mukaan pikkuveli Oleg on Putinin ottama panttivanki, jolla tämä haluaa suitsia hänet.

Opposition edustajien, ihmisoikeusaktivistien ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lisäksi muun muassa ex-rahaministeri Aleksei Kudrin ja neuvostopresidentti Mihail Gorbatšov ovat pitäneet tuomioita ilmiselvänä poliittisena ajojahtina.

Navalnyi keskittyi joka tapauksessa siihen, minkä hän oli huomannut parhaiten osaavansa: korruption paljastamiseen. Samaan aikaan hän päätteli, että julkisuus on otettava omiin käsiin.

NAVALNYI perusti oman tutkimusryhmän, FBK:n eli korruptionvastaisen säätiön. Sen julkaisut pääsevät esiin Navalnyin ja FBK:n omilla verkkosivuilla ja – mikä tärkeintä – itse laadituilla videoilla You­tubessa. Valtamediaan Navalnyillä ei ole mitään asiaa.

Ensimmäinen FBK:n laaja videodokumentti julkaistiin Youtubessa vuonna 2015, ja se käsitteli liittovaltion syyttäjän Juri Tšaikan ja hänen perheensä omaisuutta. Toinen suurdokumentti julkaistiin kuluvan vuoden alussa. Sen aiheena oli pääministeri Dmitri Medvedevin 1,2 miljardin omaisuus ja sen alkuperä.

Reaktiot Venäjällä eivät olleet kovin dramaattisia. Kunnes maaliskuun 26. päivänä tuhannet nuoret ihmiset ilmestyivät Moskovan ja muiden miljoonakaupunkien kaduille protestoimaan pääministeriä vastaan. Yksin Moskovassa pidätettiin tuhat ihmistä laittomasta mielenosoituksesta. Heidän joukossaan oli myös Navalnyi.

Navalnyi on kutsunut kannattajansa uudelleen kadulle Venäjän päivänä eli maanantaina 12.6., ilman vaadittua mielenosoituslupaa.

Vastustajilla oli selkeä sanoma plakaateissaan: ”Navalnyi, näpit irti Rjazanista” ja ”Navalnyi, näpit irti Venäjästä”.

RJAZANISSA kannattajat ovat ahtautuneet hotellin pieneen konferenssihuoneeseen. Happi käy nopeasti vähiin, lämpötila nousee.

Navalnyin ulos lähettämä lehdistösihteeri saapuu tyhjin käsin takaisin: hän ei onnistunut houkuttelemaan sisälle yhtään moottoripyöräjengiläistä tai Molodaja Gvardijan edustajaa, koska nämä olivat jo lähteneet paikalta.

”Olivat jo lähteneet!” Navalnyi tyrmistelee ja hersyttää yleisöstään hyvät naurut. ”Niin olivat tiukkoja, että ’maidan ei jatku’. Mihin ne nyt ovat lähteneet? Niiltähän jää maidan kokonaan väliin.”

Navalnyi pääsee nopeasti vauhtiin haukkumalla liittovaltion tilastoviraston palkkatietojen vääristelystä ja kertomalla, kuinka kymmenet miljoonat venäläiset kituvat toimeentulorajan alapuolella. Näkemykset menevät välillä puhtaan populismin puolelle.

Puolen tunnin jälkeen päästään ulkopolitiikkaan.

”Presidentti Navalnyi itkee katsoessaan hajalle pommitettua Palmyraa ja suree Aleppon asukkaiden kohtaloa, muttei anna kopeekkaakaan Syyrian jälleenrakennukseen. Ei ennen kuin kaikki on uudelleen rakennettu Rjazanissa”, ehdokas sanoo ja saa raikuvat aplodit.

Lähes tunnin puheiden ja kysymysten jälkeen joku kysyy sitä, mikä suomalaista kuulijaa eniten kiinnostaa: entäs Venäjän miehittämä Krimin niemimaa, kuuluuko se Venäjälle vai Ukrainalle?

Salissa kuuluu kollektiivinen ähkäisy. ”Kysytty jo kymmenen kertaa”, joku ähisee nurkassa. Niin, venäläiset poliittiseen kantaan katsomatta ovat väsyneet koko Ukrainan kysymykseen.

Navalnyin vastauksesta paljastuu kansainvälisen politiikan superpessimisti.

”Ensimmäinen askel on uusi kansanäänestys Krimillä”, Navalnyi sanoo. ”Mutta rehellisesti sanoen mitään todellista ratkaisua Krimin ongelmaan en näe. Ei niin, että juuri minä olisin kyvytön ongelman ratkaisuun, vaan siksi, että yhtään alueellista kiistaa maailmassa ei ole kyetty ratkaisemaan. Katsokaa vaikka Gibraltaria, Pohjois-Kyprosta, Palestiinaa. Niinpä Krimin tilanteesta kärsimme me, krimiläiset, ukrainalaiset, kaikki. Tämä asia tulee myrkyttämään elämäämme vuosikausia.”

MITKÄ ovat Navalnyin todelliset mahdollisuudet presidenttikilvassa? Osallistuminen Moskovan pormestarinvaaleihin 2013 toi hänelle yllättäen yli 27 prosentin äänisaaliin. Tuolloin enemmistö venäläisistä vastasi mielipidetiedusteluissa, ettei edes tiennyt, kuka Navalnyi on. Nyt enemmistö jo tietää sen.

Viimeaikaisissa mielipidetiedusteluissa vajaa kymmenen prosenttia vastaajista on arvellut, että voisi äänestää Navalnyitä. Tästä huolimatta viranomaiset ovat pysyneet kannassaan, jonka mukaan Navalnyin kampanja on turha, koska törkeä petostuomio Kirovles-jutussa tekee hänestä vaalikelvottoman.

Navalnyi on toista mieltä. Hänen mukaansa perustuslaki estää ehdokkuuden vain kansalaiselta, joka istuu telkien takana ehdotonta tuomiota.

Keskusvaalilautakunnan on määrä ottaa asiaan kantaa vasta loppuvuonna.

Ja jos viranomaiset haluavat panna Navalnyin telkien taakse, keinot varmasti löytyvät. Esimerkiksi maaliskuun lopussa hänet tuomittiin 15 päiväksi vankilaan poliisin vastustamisesta mielenosoituksessa.

Lopputulos näyttää siis selvältä: Navalnyi häviää tavalla tai toisella. Kampanjan rahoitukseen osallistuneet yksityiset kansalaiset haaskasivat rahansa, ja kymmenien tuhansien vapaaehtoisten kampanjaväki teki töitä turhaan.

Tai ehkei sittenkään, sillä voittoa tär­keämpää saattaa olla itse kampanja. Maaliskuun mielenosoituksissa yllättävintä oli protestoijien alhainen keski-ikä. Monet olivat reilusti alle 20-vuotiaita, siis venäläisiä, jotka olivat Bolotnaja-aukion mellakan aikaan yläasteella ja ovat syntyneet Putinin Venäjällä.

Siksi puhe Navalnyistä on puhetta Venäjän tulevaisuudesta. Eikä nuori väki kanna menneisyyden painolastia. Sille kaikki on mahdollista.

”Minä uskon, että Navalnyillä on todellisia mahdollisuuksia”, sanoo 19-vuotias yliopisto-opiskelija Maksim Lysenko Rjazanin­ kuumassa kokoussalissa. ”Näkeehän sen täälläkin, kuinka paljon ihmisiä on kokoontunut paikalle perjantai-iltana. Hänellä on kansan tuki.”

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kuntavaalien jälkeiset luottamuspaikat...

Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minun kanssani ei juuri koskaan puhuta politiikkaa. 
Kuitenkin joitakin henkilöitä tuntuu kiinnostavan, minkälaisia luottamuspaikkoja kuntavaalien jälkeen olen saamassa alkavalle valtuustokaudelle.

Olen vastannut, että asemani Kemin kaupunginvaltuuston osalta on entisensä, olen varajäsen. Tosin todennäköisesti harvoin olen valtuustokokouksessa verrattuna aikaisempiin valtuustokausiin. 
Luulin muiden paikkojen ratkeavan lopullisesti Keskustan Kemin kunnallisjärjestön Keskustakerhossa torstaina 08.06.2017. 
Yhtä lautakuntapaikkaa minulle esitetään ja yhtä varajäsenyyttä. Yhden kuntayhtymävarajäsenyyden ratkaisee mies-naiskiintiö lopullisesti.

Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen maanantaina12.06.2017 ilmeisesti luottamuspaikat ovat selvillä, ainakin pitäisi olla...

Se on sitten siinä...

Se on sitten siinä...

Että mikäkö? Perussuomalaisten alasajo. Arvostamani kolumnisti Yrjö Rautio toteaa: Persut ovat nyt valinneet nopeimman tuhon tien. Siinä meni Timo Soinin elämäntyö alas viemäristä yhdellä äänestyksellä. Sitä saa, mitä tilaa. 

Arvelen, että perussuomalaisilla on todelliset hallavuodet edessä...

Tänään Selkäsaaressa työn touhussa...

Tänään Selkäsaaressa koko päivä ja tiivis työrupeama. Vaimoni siivosi ja minä "öljysin" = käsittelin uusvanhat kovapuukalusteet. Tuskin tarvitsee uusia käsittelyä vasta kuin vuoden päästä.

Niin käväisinhän minä kokemassa katiskat Lehmikiven karikon kupeessa. Ahventa oli ihan mukavasti. 
Otin parikymmentä savustettaviksi ja loput päästin takaisin kasvamaan. Tämän kesän ensimmäinen savustus onnistui mielestäni hyvin ja kyllähän ne savustetut ahvenet maistuivat. Niitä jäi kotiinkin tuotaviksi...

Hetki sitten kotiin tultuamme totesin vaimolleni, että taidampa kohtapuolin kaivaa matoja tontikulmalta ja lähteä kokeilemaan onkimista jigeillä ja kesäpilkkimistä Selkäsaaren pohjoispäädyssä.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Putinin arvostelija selvisi toisesta myrkytysyrityksestä ja kertoo nyt koomasta herättyään kokemuksistaan...


Hmmmmm - vai niin - kovaa, kertakaikkisen kovaa peliä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Putinin arvostelija selvisi toisesta myrkytysyrityksestä ja kertoo nyt koomasta herättyään kokemuksistaan: sydän alkoi tykyttää, hikoilutti ja oksetti

Kun venäläinen oppositiohahmo Vladimir Kara-Murza alkoi helmikuussa appivanhempien luona voida pahoin, hän tiesi jo kokemuksesta, mistä on kysymys. Nyt hän kertoo HS:n haastattelussa näkemyksensä Venäjän tulevaisuudesta. ”Tiedämme historiasta varmasti, että meidän maassamme muutos tapahtuu nopeasti ja yllättäen, yllättäen kaikille.”

Tilaajille


Vladimir Kara-Murza joutui sairaalahoitoon helmikuussa myrkytysoireiden vuoksi.
TRAKAI

HELMIKUUN toisena päivänä venäläinen oppositiohahmo Vladimir Kara-Murza, 35, valmistautui Moskovassa lähtemään lentokentälle, kun oireet iskivät.

Sydän alkoi tykyttää, hikoilutti, oksetti.

Kara-Murza oli appivanhemmillaan. Kaikki valtasi tuttu kauhun tunne, mutta myös kokemuksen tuoma ymmärrys, että nyt on kiire. Pian Kara-Murza oli sairaalassa. Siellä hän vaipui koomaan. Sisäelimet lopettivat yksi kerrallaan toimintansa.

”TÄMÄ oli toinen yritys tappaa minut myrkyttämällä. Edellinen oli toukokuussa 2015”, Kara-Murza sanoo.

”Molemmilla kerroilla lääkärit arvioivat selviytymismahdollisuuksiksini viisi prosenttia.”

Siksi hän pitää selvänä, että hänet on haluttu molemmilla kerroilla tappaa. Jos tavoitteena olisi ollut varoittaa, vähempikin olisi riittänyt. Onneksi hän ei ollut kummallakaan kerralla yksin.

Kumpikaan tapaus ei ole vielä selvinnyt. Edes syitä sairastumisiin ei tiedetä.

KARA-MURZA on entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman Avoin Venäjä -kansalaisjärjestön varapuheenjohtaja. Aiemmin hän avusti helmikuussa 2015 surmattua oppositiopoliitikko Boris Nemtsovia.

Siksi hän on keskeisiä hahmoja Venäjän niin sanotussa järjestelmän ulkopuolisessa oppositioliikehdinnässä. Tällä kankealla termillä tehdään ero Venäjän parlamentissa oleviin virallisiin oppositiopuolueisiin, jotka tukevat Venäjän johtoa kaikissa merkittävissä kysymyksissä.

Asema on tuonut hänet nyt Liettuan Trakaihin Vilnan Venäjä-forum -tapahtumaan, jonka yhteydessä hän antaa haastattelun Helsingin Sanomille.


Vladimir Kara-Murza HS:n haastattelussa Liettuan Trakaissa.

Hän on myös hankkinut vihollisia. Kara-Murza oli merkittävässä roolissa lobbaamassa Yhdysvaltain säätämää niin sanottua Magnitski-lakia. Se pani mustalle listalle venäläisvirkamiehiä, joilla epäiltiin olleen osuutta tutkintavankeudessa Moskovassa kuolleen Sergei Magnitskinkuolemaan. Laki raivostutti Kremliä eli Venäjän johtoa.

NÄKYVÄT oppositiohahmot ovat joutuneet tänä vuonna useiden hyökkäysten kohteiksi. Kara-Murzan lisäksi kohteena on ollut esimerkiksi oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi, jonka silmä vaurioitui jonkun heitettyä myrkkyä hänen kasvoilleen.

”Tässä ei ole mitään uutta. He yrittävät kaikenlaisia keinoja pelotellakseen ja pysäyttääkseen poliittisia vastustajia”, hän sanoo.

”Olemme nähneet Vladimir Putinin 17 vuoden valtakaudella, että Kremlin kanssa eri mieltä olevien kuolleisuus on jostain kumman syytä korkeaa. Näkyvin ja julkein poliittinen murha oli tietenkin opposition johtajan Boris Nemtsovin murha.”


Venäläisen oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin murhapaikalle oli tuotu kukkia maaliskuussa 2015.

Näistä rikoksista ei yleensä seuraa rangaistusta. Kiinni jää korkeintaan toteuttaja.

”Kreml sanoo aina murhan jälkeen, ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Se selviää ehkä, kun tapaukset on lopultakin mahdollista tutkia kunnolla. Mutta sillä on keskeinen rooli näiden tapausten peittelyssä ja rankaisemattomuudessa.”

KARA-MURZA puhuu nopeasti, mutta entisenä televisiotoimittajana selvästi eksymättä sivupoluille. Ajoittain puhe on kiihkeää, Nemtsovista puhuttaessa lähes kiukkuista.

Eikä hän säästele sanojaan.

Venäjällä on hänen mukaansa kaksi eri todellisuutta. Ensimmäinen on virallinen Venäjä, josta lännessä yleensä puhutaan, kun puhutaan Venäjästä.

”Se on tiukentuva autoritäärinen hallinto, käytännössä diktatuuri, jossa valta on yhdellä miehellä, jossa parlamentti ei entisen puhemiehen mukaan ole paikka keskustelulle, jossa vaalit on alennettu turhaksi rituaaliksi vailla todellista kilpailua, jossa useimmat pääviestimet ovat hallituksen kontrolloimia, ja jossa on yli sata poliittista vankia.”

Sen rinnalla on hänen mukaansa toinen Venäjä.

”Kaikesta Putinin hallinnon autoritäärisyydestä, paineesta ja pelottelusta huolimatta Venäjällä on enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät nykyhallinnon umpikujaksi. He ymmärtävät, ettei Venäjällä ole tulevaisuutta näiden autoritääristen ja kleptokraattisten vallanpitäjien kanssa.”

HÄNEN mukaansa nyt ovat heräämässä erityisesti nuoret. Nuorten osuus yllättikin monet maaliskuussa, kun ympäri Venäjää oli isoja mielenosoituksia korruptiota vastaan. Ne osoittavat hänestä, että yhä useampi alkaa kyllästyä.

”Myös siihen, että nyt yksi ihminen on ollut vallassa maassamme lähes 18 vuotta. Yhtä kauan kuin Leonid Brežnev, joka oli Neuvostoliiton totalitaarisen pysähtyneisyyden symboli.”

Kara-Murza uskoo, että nyt kehittymässä oleva protestiliikehdintä on käännekohta Venäjälle ja nykyjärjestelmälle. Aiemmin mielenosoitukset ovat liittyneet johonkin tiettyyn kysymykseen, joten ne on saatu kuriin.

”Nyt vastassa on käytännössä koko uusi sukupolvi sanomassa, että he ovat tympääntyneitä nykymenoon. Kremlillä ei ole paljon tehtävissä, ainakaan keskipitkällä aikavälillä. Vielä voi lähettää mellakkapoliisit, kun ihmisiä on kymmeniätuhansia. Kun heitä on satojatuhansia, ei voi tehdä oikein mitään.”

AIKA näyttää, kuinka oikeassa Kara-Murza on. Nuorten mielenosoitusinnosta saadaan jonkinlainen käsitys maanantaina, jolloin Navalnyi on taas kutsunut ihmisiä kaduille vastustamaan korruptiota.

Kara-Murzan puhe on tietenkin myös poliitikon puhetta. Kaikki eivät myöskään usko, että nykyvaltaa seuraisi länsimaistyyppinen demokratia, kuten Kara-Murza toivoo.

Siihen hänen järjestönsä tähtää. Se kuitenkin korostaa enemmänkin varautuvansa vallanvaihtoon kuin ajavansa sitä.

”Tiedämme Venäjän historiasta varmasti, että meidän maassamme muutos tapahtuu nopeasti ja yllättäen, yllättäen kaikille.”

Tausta-ajatuksena on, että Neuvostoliiton romahdettua 1991 mitään suunnitelmia siirtymisestä demokratiaan ei ollut. Siksi siirtymä demokratiaan ei lopulta onnistunut. Tätä virhettä ei ole varaa tehdä uudestaan, hän sanoo.

Niinpä liike yrittää ”voimaannuttaa, kouluttaa ja harjoituttaa” nuoria demokratia-aktivisteja.

”Emme halua vaihtaa huonoa tsaaria hyvään tsaariin. Haluamme, ettei ole tsaaria lainkaan. Haluamme muuttaa mallin ja järjestelmän, ei vain johtajaa.”

KARA-MURZA palasi tajuihinsa helmikuussa ja lähti pian hoitoon ulkomaille. Hän on elänyt talvesta asti perheensä kanssa Washingtonin ulkopuolella, eikä ole käynyt Venäjällä.

Muualla hän jo matkustaa, lähinnä Nemtsovista ohjaamansa dokumentin ensi-illoissa.

”Minun pitää vielä toipua. Lääkärit sanovat, etten ehkä selviä kolmannesta kerrasta.”

Mutta kun hän ja lääkärit uskovat toipumisvaihteen olevan ohi, hän aikoo palata.

”En anna periksi.”


Vladimir Kara-Murza ei aio luopua oppositiotoiminnasta, vaikka hän on käynyt lähellä kuolemaa kaksi kertaa.

Kuka?

Vladimir Kara-Murza


 Näkyvä oppositiohahmo ja Avoin Venäjä -järjestön varapuheenjohtaja.

 Valmistunut maisteriksi brittiläisestä Cambridgen yliopistosta pääaineenaan historia.

 Vaimo ja lapset asuvat Yhdysvalloissa. 

Ulkomailla Ruotsin Haaparannalla ja kotimaan Torniossa illansuussa...

Kävimme tänään Ruotsin Haaparannalla. Tutut kuviot: ICA-MAX ja Systembolaget. Tällä kerralla IKEA jätettiin väliin. Kyllä oli murheellista katsoa rajanpinnan vesimonttua ja pystyssä törröttäviä betonipaaluja. Toivottavasti alueella alkaa työn touhu lähiaikoina.

Torniossa kävimme tutustumassa entisen Lapin Kullan teollisuusalueen uuteen elämään ennakkoon sovitun ryhmän mukana. Toivottavasti eri aktiviteetit pysyvät pystyssä jatkossa. Kovin hiljaiselta touhu ensi silmäyksellä vaikutti.
Erityisen kiinnostava on Tornion Panimon toiminta. Kyseessä on pienpanimo, jonka tuotteita alkaa olla saatavissa paikallisissa kaupoissakin. 
Rymällemme panimon toimintaa selosti toimitusjohtaja Kai Kostiander erittäin ansiokkaasti. Pienen iltapalan ohessa meillä oli mahdollisuus maistaa panimon antimia mielenkiintoisen selostuksen ryydittämänä... 

Ylen kannatusmittaus: Vihreille historiallisen korkea lukema, SDP:n kannatus hupenee entisestään...

Kannatusmittauksia tulee ja menee.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Ylen kannatusmittaus: Vihreille historiallisen korkea lukema, SDP:n kannatus hupenee entisestään

Perussuomalaisten kannatus väheni, vaikka puolue on saanut huomiota puheenjohtajatenttien takia.
Politiikka

Vihreät -puolueen ilmapalloja.
Marja Väänänen / Yle
Kun SDP piti puoluekokouksensa Lahdessa helmikuun alussa, jatkokaudelle valittu puheenjohtaja Antti Rinne paalutti kovia vaatimuksia puolueen kuntavaalimenestykselle.
Rinteen mukaan demareiden piti palauttaa tekemiseensä voittamisen kulttuuri(siirryt toiseen palveluun), eikä puolueelle kelpaisi kuntavaaleista mikään muu kuin ”oikea vaalivoitto”.
Jo aiemmin Rinne oli asettanut SDP:n tavoitteeksi suurimman puolueen paikan kuntavaaleissa. Kuntavaalien tulos toiseksi suurimpana puolueena ja 0,2 prosentin vaalitappio olivat selvä pettymys puolueelle.

Puoluekannatus

Demarien mollivoittoinen tarina jatkuu Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa. SDP:n kannatus on huvennut 0,9 prosenttiyksikköä sitten toukokuun mittauksen.
– Kuntavaalitulos ei ollut toivottu, niin se varmasti aiheutti jonkin verran lamaantumista. Presidenttiehdokkaan etsiminen on luonut epävarmuutta, sanoo toimitusjohtaja Jari Pajunen Taloustutkimukselta.


Pajunen kuitenkin alleviivaa, ettei kansanedustaja Eero Heinäluoman ilmoitus presidenttikisasta ehtinyt vaikuttaa kannatusmittaukseen. Heinäluoma ilmoitti maanantaina, ettei hän lähde ehdolle.
– Vaikutus tulee jo pidemmältä ajalta, Pajunen sanoo.
SDP:n odotetaan ilmoittavan ehdokkaastaan syksyllä. Presidentinvaalit pidetään tammikuussa 2018.

Puheenjohtajakisa kirittää vihreitä…

Puheenjohtajakisaa käyvä vihreät yltää Ylen mielipidemittauksessa kaikkien aikojen parhaaseen tulokseensa. Tänä vuonna vihreät on nostanut gallup-kannatustaan 1,5 prosenttiyksiköllä.
Puolue on käynyt puheenjohtajakamppailua maaliskuusta lähtien, jolloin varapuheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittautui ensimmäisenä kisaan mukaan. Sen jälkeen kisaan ovat tulleet mukaan myös kansanedustajat Touko Aalto, Emma Kari, Krista Mikkonen ja Olli-Poika Parviainen sekä tutkija Mika Flöjt.
– Vihreiden kannatuksen nousuun on varmasti kolme syytä. Ensinnäkin vihreiden kannatus nousi jo keväällä heille korkealle tasolle ja sitten tuli hyvä kuntavaalitulos, joka ruokki kannatusta, Pajunen sanoo.
Kolmas syy löytyy puheenjohtajakisasta, joka on tuonut puolueelle julkisuutta. Samalla kisa on pysynyt siistinä, eikä puolueen kannattajille ole välittynyt epäselvyyttä puolueen linjasta.
Vihreiden kannatuksen kasvu on ollut voimakasta sen jälkeen, kun Niinistö valittiin kesäkuussa 2011 puheenjohtajaksi. Tuolloin Ylen mittauksessa vihreitä ilmoitti kannattavansa 7,2 prosenttia vastanneista.
Niinistön kaudella puolue on yli kaksinkertaistanut gallup-kannatuksensa.

…ja jarruttaa perussuomalaisia

Perussuomalaisissa on käyty puheenjohtajakisaa yhtä aikaa vihreiden kanssa. Puolueen kärkiehdokkaina ovat europarlamentaarikko Jussi Halla-aho sekä eurooppa-, kulttuuri-, ja urheiluministeri Sampo Terho, jotka ovat olleet eri mielipidemittauksien kärjessä.
Tämän lisäksi kisassa ovat vielä mukana kansanedustajat Leena Meri ja Veera Ruoho sekä Harjavallan perussuomalaisten puheenjohtaja Riku Nevanpää.
Vaikka puoluekokoukset näkyvät yleensä kannatuspiikkinä mittauksissa, tällä kertaa näin ei ole käynyt. Tilanne onkin päinvastainen kuin vihreillä.
– Perussuomalaisten puheenjohtajavaali näyttää herättävän enemmän kysymyksiä kuin antavan vastauksia. Vihreillä odotetaan saman linjan jatkuvan, Pajunen sanoo.
Paitsi että julkisuudessa on esitetty kysymyksiä perussuomalaisten poliittisesta linjasta, myös puolueen eduskuntaryhmän mahdollista hajoamista on epäilty(siirryt toiseen palveluun).
Puoluejohto on tosin kiistänyt, että suunnitelmia ryhmän hajottamisesta olisi olemassa.