Alla olevan tyyppisiä artikkeleita ei kannattaisi lukea iltamyöhään. Tunnustan, että tuli todella surullinen olo havahtuessani ajatukseen, että nuo tulevaisuudenhahmotelmat eivät taida enää minua koskettaa...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Miten tulevaisuuden Suomi pärjää? – "Kolmas maailmansota on myöhässä"
Suomi on 20 vuoden kuluttua joko pahoissa vaikeuksissa tai voi hyvin. Kaikki mitä nyt tiedämme ja teemme tulee muuttumaan vuoteen 2050 mennessä.
Suomessa ja maailmalla on menossa ”teknologinen musta surma”. Seuraavat kaksi vuosikymmentä muuttavat maailma enemmän kuin edelliset 200 vuotta, tietää tulevaisuustutkija ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos Olli Hietanen.
Tarkka ajallinen ennustaminen on tulevaisuudentutkimuksen vaikeus. Uudet innovaatiot ovat perustuneet yleensä siihen, että ne tekevät vain vanhoja asioita uudella tavalla. Suurten keksintöjen maailmaa muuttava merkitys selviää tyypillisesti vasta vuosien päästä. Tänä vuonna 200 vuotta täyttävä polkupyöräkin oli aluksi vain huono hevonen.
Tulevaisuustutkija Olli Hietanen muistuttaa, että teknologian ja työn muutosta ymmärtääkseen, pitää tuttujen asioiden kehittymisen sijaan miettiä täysin mahdottomia asioita. Myös sähköä, lentämistä, avaruusaluksia, nettiä, kännyköitä, robotteja ja muita mullistavia keksintöjä on joskus pidetty täysin mahdottomina.
Historian valossa näin raju muutos eli kokonaisen aikakauden kaatuminen on yleensä tarkoittanut sadan tai jopa 200 vuoden sotia. Ehkä tällä kertaa ollaan viisaampia.
Kolme suurinta uhkaa
Kun musta surma tappoi suuren osan eurooppalaisia 1300-luvulla, oli pakko järjestyä uudelleen. Vanhasta ei edes voinut pitää kiinni, kun osaavia ihmisiä oli jäljellä vain vähän ja kaikesta oli pulaa.
Hietanen nimeää pyydettäessä Suomen kolme suurinta uhkaa. Ensimmäisen mukaan Suomea uhkaa nyt tilanne, että vanhasta pidetään tiukasti kiinni. Jäädään odottamaan sitä pakkoa.
– Uhka on siis se, että Suomi tippuu kyydistä. Kaikki yhteiskunnallinen hankaluus pitkittyy. Jos nyt maataan lammikossa, nousukausi menee meiltä enimmäkseen ohi, Hietanen sanoo.
Vielä suurempi uhka Hietasen mukaan on, löytääkö ihminen pian vastauksen kestävyyden ongelmaan.
– Ihmiskunta ei ole edistänyt kestävää kehitystä koskaan. Koko historian ajan on ajateltu lähinnä talouskasvua.
Kolmas Hietasen luettelema uhka kuulostaa kaikkein karmeimmalta.
– Kolmas maailmansota on myöhässä. EU oli alun perin rauhanliike. Nyt yhteiskunnallinen turbulenssi lisääntyy. Puhutaan valistuksen päättymisestä. Asiantuntijuus on karannut liian kauas tavallisesta ihmisestä. Se sodan uhka on ilmeinen.
Kolme parasta mahdollisuutta
Suomen suurimmat uhat ja mahdollisuudet ovat tulevaisuustutkijan mukaan ikään kuin kolikon kääntöpuolia. Jos siis vanhasta uskaltaa luopua ajoissa, ei Suomi putoa kyydistä mihinkään.
– Olemme samanlaisen mahdollisen edessä kuin silloin kun höyrykoneet tulivat. Se on valtavan suuri kasvu. Meillä ei edes ole vielä sanoja sille taloudelle, joka on syntymässä.
Höyrykoneen esimerkillä Hietanen leikittelee ajatuksella, kuinka 1700-luvun ihmiset olisivat saattaneet nähdä höyrykoneen vievän pian kaikkien työpaikat. Niin ei tietenkään käynyt. Monet ammatit katosivat, mutta tilalle syntyi valtavasti aivan uusia.
Hietanen muistuttaa, että ihmiskunnalla on myös kaikki edellytykset ratkaista kestävyyden ongelmat. Mutta siihen tarvitaan aitoja muutoksia arvoihin.
– Kaikki on omissa käsissä. Ei tämä ole teknologinen vaan sosiaalinen haaste. Kyse ei siis ole siitä, että teknologia muuttuu, vaan sen taustalla oleva filosofia muuttuu. Nyt, kun mitä tahansa voidaan tehdä, pitää kysyä, mitä meidän kuuluu tehdä.
Sodan uhkaa pitää Hietasen mukaan torjua keskittymällä rauhantyöhön tosissaan.
– Meillä on mahdollisuus aivan uudenlaiseen hyvinvointiin. Tekniikka mahdollistaa sen, että olemme aidosti yksi maapallo. Jos olemme tarpeeksi fiksuja, saamme fiksut johtajatkin.
Ei entisiä asioita uudella tavalla, vaan uusia asioita
Tulevaisuustutkija Olli Hietanen huomauttaa, että tuottavuutta ja tehokkuutta ei enää juuri pysty lisäämään nykyistä teknologiaa ja tuotantoa parantamalla. Esimerkiksi paperia ei voi aina vain tuottaa nopeammin ja halvemmalla.
Tehokuutta on ajateltava uudella tavalla. Nykyään mietitään, miten minimoidaan kulut ja maksimoidaan rahallinen hyöty. Tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi käy sen miettiminen, miten saavutettaisiin mahdollisimman hyvä lopputulos.
Siksi myös koulutus menee uusiksi. Opiskelemalla ei enää tulevaisuudessa valmistuta massa-ammatteihin. Yhdenmukaisista tutkinnoista ollaan siirtymässä yksilöllisiin urapolkuihin. Opiskelija opiskelee sen vuoksi, että hän pyrkii omiin unelmiinsa ja haluaa kehittää itseään. Eihän moni nykyäänkään ole sellaisessa työtehtävässä, johon hänet on koulutettu.
Hyvinvointi ja elämänlaatu mahdollistavat sen, että varsinkin ostovoimaisilla suomalaisilla ei ole enää tarvetta ostaa aina vain lisää tavaroita. Samaan aikaan kehitys voi johtaa myös siihen, että vähävaraisilla ei puolestaan ole mahdollisuutta ostaa niitä tuotteita, joita he tarvitsisivat.
Tulevaisuudentutkija muistuttaa, että suomalaiset olivat ennen yksi kansa, joka keskittyi selviämiseen, kasvuun mahdollisuuksiin, vapauteen ja yksilöllisyyteen. Tilalle ovat nyt tulleet globaali ajattelu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, moniarvoisuus ja kestävyys.
Monia suomalaisia kotimaan solidaarisuus ei enää kiinnosta. Heidän kotinsa on maapallo.
