Sisältöä:
- Puolensataa uhanalaista eliölajia.
- Miksi haapa havisee? -lehti Hiljaisuuden päivän tunnus.
- Kullakin ikävaiheessa omat lajinsa.
- Moni haapariippuvainen laji tuhon partaalla.
- Kasveja haavassa (sammalia, kääväkkäitä n. 160, jäkäliä n. 200, sieniä n. 150).
- Eläimiä haavassa (pesiviä lintuja n. 20, nisäkkäitä n. 13, perhosia n. 112, kovakuoriaisia n. 350).
- Lähteitä.
Haavan LUMO
Haavan seuralaiseliöstön lajirunsaus on lähes uskomaton: noin tuhat eliölajia, joista noin 120 on haavasta riippuvaisia. Se on luonnolle todellinen elämän puu.
Suhteellisen pehmeänä haapa on metsiemme tärkein kolopuulaji.
Kolot ovat kuin usein täyttyviä postilaatikoita, elämän viestin jatkumoita: yleensä käpytikan kovertamissa koloissa voi puun jopa 200-vuotisen elämänkaaren aikana syntyä satoja lintu- ja nisäkäspesueita liito-oravasta valkoselkätikkaan.
Suomalaisessa taigojen haavassa voi pesiä parisenkymmentä lintulajia, osaksi jopa yhtä aikaa. Eri lahoamisasteissa olevissa haavoissa asustaa puolentuhatta lajia hyönteisiä ja muita selkärangattomia, enemmän kuin missään muussa suomalaisessa puussa, ehkä tammea lukuunottamatta. Haapa onkin paitsi pioneeripuu, myös ns. avainlaji luonnossa.
Puolensataa uhanalaista eliölajia
Haavoista on Suomessa löydetty puolensataa uhanalaista eliölajia, niistä reilut puolet selkärangattomia. Noin tuhannesta suurperhoslajista yli sata evästelee haapaa, ja sen suojissa viihtyy yhteensä satoja sieni-, jäkälä- ja sammallajeja. Nisäkäslajeista tuossa lehtomaisen tai kosteahkon metsän keinuvassa kehdossa voi pesiä puolentusinaa, ja saman verran järsii, jyrsii tai natustaa sen tarjoamaa sapuskaa.
Satavuotiaana haapa voi olla 30 metriä korkea ja helposti lähes metrin paksu. Juuristoa isolla haavalla voi olla jopa 250 kilometriä. Juurivesat ovatkin sen tärkein lisääntymiskonsti, sillä sen siementen osuminen otolliseen maahan on todella tuurista kiinni -huolimatta jopa 50 miljoonasta siemenliitäjästä.
Miksi haapa havisee?
Eräs haavan erityisyyden syistä on sen kyky varastoida kalkkia
pyöreisiin ja mutkalaitaisiin lehtiinsä -vain lehmus ja pähkinäpuu ovat suomalaisista puista siinä yhtä tehokkaita. Toisaalta vain lepän lehdet maatuvat haavan lehtiä joutuisammin. Etenkin lehdoissa moni kotilolaji rakentaakin kuorensa haavan lehtien kalkista. Kotilo puolestaan hajottaa kariketta ja tuottaa siten muhevaa lehtomultaa haavan juurien ravinnoksi. Kotiloita voi olla jopa 800 yhdellä neliömetrillä. Suomen ainoat hienouurresulkukotilotkin elävät haapalehtoon erakoituneina, Jyväskylässä.
Haavan kauas kuuluva eläväinen havina taas johtuu sen jäykkien
lehtien pitkien, litteiden ruotien mahdollistamasta läpytyksestä: puu kuin taputtaa mukavalle tuulelle. Miellyttävä havina on nostanut haavan lehden Hiljaisuuden päivän 8.10. tunnukseksi.
Tuuheana ja vehmasmuotoisena haapa on maisemallisestikin yksi merkittävimmistä puulajeistamme. Muutama Suomen haavikoista on kuin taputtanut jo tuhansia vuosia, kuin pitkää ikää ja lukemattomia värikylläisiä syksyjä toivoen.
Kullakin ikävaiheella omat lajinsa
Väliin ihmisen vihaamana lähes kadonneet ikihaavat ovat myös maamme
komeimman päiväperhosen, harvinaisen haapaperhosen ainut koti. Sen toukan ainoaa ravintoa ovat haavan lehdet, yleensä jättipuun latvuksissa. Talven tuo pieni kalju olio viettää horroksessa oksalla haavan lehdestä valmistamassaan makuupussissa. Keväällä perhosen 'pentu' suojautuu linnuilta näyttämällä linnun kakalta -ennenkuin muuntuu lähes ritariperhosen kokoiseksi lepattelijaksi.
Viime vuosikymmeninä yleistynyt haapakiitäjä puolestaan kykenee lentämään paikallaan kuin kolibri, siivet kymmeniä kertoja sekunnissa viuhtoen -mutta ei aikuisvaiheessa syö lainkaan.
Nuoressa valoisassa haavikossa taas elelee harvinaisen puoleinen haavanlasisiipi. Se on naamioitunut kuin Suomesta jo välillä lähes kadonneeksi herhiläiseksi. Ampiaista muistuttavana se myös surisee, pörisee ja lentelee suhteellisen matalalla. Mutta toisin kuin herhiläisellä, sillä on leveä, sininen vyö.
Pelkästään haapaan erikoistuneita kuoriaislajeja taas on noin 60, lähes kaikki vanhojen haapojen rapistelijoita.
Moni haapariippuvainen laji tuhon partaalla
Yksittäisten, varttuneiden haapojen jättäminen sinne tänne ei vielä pelasta haavoista riippuvaista lajistoa. Monelle komealle haapajätille on käynyt kuten eräälle korpilahtelaishaavalle: suuri vanhus on jäänyt mahtavana mutta yksin jököttämään hakkuuaukealle. Aikanaan sen tyvellä saattoi nähdä liito-oravan papanoita, mutta pian kuntasta pilkisti esiin vain muutama pieni luu. Ehkä taimikko sen ympärillä kuitenkin joskus päästetään kasvamaan suojaavaksi sekametsäksi. Ympäröivä, suojaava metsän peitto suojaisi myös lukuisia muita lajeja ja niiden leviämisväyliä.
Haapa ei itse voi osallistua metsäkeskusteluun. Vanhoja, toisinaan haavikoitakin kasvavia metsiä onkin Keski-Suomessa jäljellä enää muutama prosentti metsäalasta. Haapametsien säästäminen, yhdessä toimivien ekologisten käytävien kanssa, voisi pelastaa useimmat jo uhanalaisiksi käyneistä haavan seuralaislajeista, etenkin vähintään askelmayhteydessä niin sanottuihin metsämantereisiin.
Eläimiä haavassa:
Pesiviä lintuja (n. 20):
Käpy-, pohjan-, harmaapää- ja valkoselkätikka.
Niiden jälkeen talitiainen, tuulihaukka, leppälintu, kirjosieppo, uuttukyyhky, telkkä, naakka, kottarainen, tervapääsky, varpus- ja helmipöllö, suuret petolinnut. Teerelle ja metsolle ruokapuu.
Nisäkkäitä (n. 13):
Pesivät liito-orava, näätä;
lepakoista korvayökkö, pohjanlepakko, viiksisiippa ja uhanalainen ripsisiippa. Öitä myös orava.
Syövät mm. liito-orava, majava, valkohäntäpeura, myyrät, hirvi, jänis.
Perhosia (n. 12):
Haapaperhonen (harvinainen), haapakiitäjä, poppelikiitäjä, haavanlasisiipi, haavanraitayökkönen, poppelikääröyökkönen. uhanalaisista jättitalvikääriäinen, aarnikiitäjäinen ja haapatyttöperhonen.
Kovakuoriaisia (n. 350, haapaan erikoistuneita n. 60):
Esim. runkohaapsanen (jonka toukkia valkoselkätikka käyttää kevättalvisin ravinnokseen), vienankääpiäinen, haapasepikkä, jumiloisikka, lattatylppö.
Uhanalaisia mm. korukeräpallokas, aarnimäihiäinen, punahärö, vähämustakeiju, haavapikkutylppö, haapaliskokuntikas, pistehaapakaarnuri, mäihäkaarnakuoriainen, rakohaapakaarnuri, haavansahajumi, monipistehaapsanen, ukkokukkajäärä, haapajäärä ja haapasyöksykäs.
Kasveja haavassa:
Sammalia:
Haapasuomusammal, tikanhiippasammal, kamppisammal, metsänliekosammal.
Uhanalaisia ketunhiippasammal, haapariippusammal, haapasuikerosammal, aarnihiippasammal.
Kääväkkäitä (n. 160):
Mustasukkakääpä, ketunkääpä, haavankääpä (yleinen), harvinainen haavanarinakääpä.
Uhanalaisia haavanpökkelökääpä, mesipillikääpä, poimukääpä, mehikääpä, kultakerroskääpä ja tuoksuvyökääpä.
Jäkäliä (sienen ja levän liitto) noin 200 lajia:
Haavankeltajäkälä, haavanläiskäjäkälä.
Harvinaisia tai uhanalaisia keuhkojäkälät kuten raidankeuhkojäkälä, munuaisjäkälät, hentoneulajäkälä, varjojäkälä, pohjanhyytelöjäkälä, haavanhyytelöjäkälä ja sinikesijäkälä.
Sieniä (n. 150):
Haavan rungoilla haapapikarit, kruunuhaarakas, koralliorakas, vinokkaita, rusokkaita, helokoita, lahohäiväkkä, punanäpyt, myhkyhytykät, hitutötteröt. Haavan sienistä on on uhanalaisia noin 10, lähinnä kääväkkäitä.
Haavan kumppanuussieniä mm.:
haavanpunikkitatti, lehtopunikkitatti, keltavalmuska ja haapaseitikki.
---
Tietolähteitä:
- Haapa elämänpuu (80 s.), Aura Koivisto ja Risto Sauso, Suomen luonnonsuojelun tuki oy 1997.
- Haapa -monimuotoisuutta metsään ja metsätalouteen, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725, 1999.
- Elämää haapapuussa, Esko Vuorinen, Liito-oravayhdistyksen jäsentiedote Norkko 1/2001.
- Haapa, elämän puu. Juhani Paavola, Korpin lehti 1/2001, Korpilahden luonnonsuojeluyhdistyksen jäsentiedote.
Kuvat Juhani Paavola
