Vaikka paperiliiketoiminta heikkenee, yhtiön liikevaihtokin on kääntynyt kasvuun. Kivuttomasti se ei ole käynyt. Entisiä storaensolaisia on syntynyt paljon, ja kalabaliikkia on riittänyt Kemijärveltä Etelä-Amerikkaan. Katkeruuttakin on jäänyt.
Miksi uudistukset ovat edenneet niin hitaasti? Onko lepokitka näin perinteisellä alalla liian suuri?
”Minusta muutos ei ole käynyt hitaasti. Se on ollut hyvin nopea, kun ajattelee toimialaamme”, toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström kuittaa takaisin. ”Edeltäjäni Jouko Karvinen teki muutoksen eteen valtavasti töitä. Muutostyö alkoi 2006, ja nyt ollaan pitkällä.”
Käytännössä muutos on ollut esimerkiksi tällainen: Paperin osuus liikevaihdosta on pudonnut huimasti. Vuonna 2006 sen rooli konsernin liikevaihdosta oli 70 prosenttia. Vuonna 2015 paperin osuus oli enää 36 prosenttia. Tuossa on koko metamorfoosin ydin.
Sundströmistä syntyy nopeasti mukava kuva. Hän on joustava, nopea ja hyvä juttelija. Positiivisuus on tarttuvaa. Vaikka hänellä on takanaan myös pitkä ura Ericssonilla, hän tuntuu ja näyttää enemmän metsien pojalta kuin diskuteeraavalta itc-ohjukselta. Ikääkin on sopivasti eli 56 vuotta. Hän on uskottava mies puhumaan metsäteollisuudesta.
Haastattelumme on Stora Enson pääkonttorissa Helsingin Katajanokalla. Sundströmin edeltäjä johti yhtiötä paljolti Lontoosta käsin. Nyt on palattu perusasetelmaan. ”Pyrin aina viettämään kaksi päivää viikossa Helsingissä. Tämä on pääkonttori.”
Ulkopuolinen ja suomalainen saa Stora Ensosta aina maaotteluhenkeä. Minkälaista on olla ruotsalainen ja valtavan suomalais-ruotsalaisen metsäteollisuusyhtiön ykkösmies? Millainen on statuksenne Ruotsissa ja millainen se on Suomessa?
”Eivätköhän ne ole samanlaisia molemmissa maissa, vaikka ala on Suomessa suhteellisesti suurempi kuin Ruotsissa. Ruotsin bruttokansantuotteessa metsäteollisuus merkitsee 10-12 prosenttia ja Suomessa noin 20 prosenttia.”
Myös johtajapaikat lasketaan meillä tarkkaan. Nyt on ihmetelty sitä, miksi sekä Sundström että hallituksen puheenjohtaja Gunnar Brock ovat Ruotsista. Eikös paikat pitänyt jakaa vuoron perään ja tasan? Hallituksen tuore varapuheenjohtaja, vuorineuvos Jorma Eloranta on sentään Suomesta.
”Kansallisuuksilla ei ole merkitystä”, Sundström sanoo ja luettelee myös johtoryhmäänsä. Siellä on lukuisia kansallisuuksia irlantilaisedustusta myöten. Koko teollisuudenala on sekä paikallista että globaalia niin henkilökunnan kuin tuotannonkin puolesta.
Yhtiön omaa maa-ajattelua edustaa se, että pakkausteollisuuteen keskittyvä innovaatiokeskus avattiin Alvar Aallon piirtämään pääkonttorikiinteistöön Helsingissä syksyllä 2015. Biomateriaalien innovaatiokeskus puolestaan avattiin Tukholmassa hiukan myöhemmin samana vuonna. Sundström kehuu molempia keskuksia vuolaasti pystyyn. Niissä luodaan yhtiön tulevaisuus.
Stora Ensolla on nyt viisi liiketoiminta-aluetta: Consumer Board, Packaging Solutions, Biomaterials, Wood Products ja Paper.
Consumer Board tekee kuluttajapakkauskartonkeja paino- ja pakkaustarpeisiin. Se on hyvin tärkeä koko konsernille. Pohjoismaissa suurin yksikkö on Imatralla. Kuin yllätyksenä sinne investoitiin tämän haastattelun jälkeen 70 miljoonaa euroa entisten päälle. Kasvunäkymät ovat hienot muun muassa elintarviketurvallisessa ruuan pakkaamisessa ja lääketeollisuuden palvelussa. Asiakkaita on kaikkialla maailmassa. Toiminta laajenee.
Packaging Solutions kehittää ja myy kuitupohjaisia pakkauksia erilaisten yritysten tarpeisiin. Sen osaamista on kasvava verkkokauppa.
”Pakkauksiin liittyvä teollisuus vie meitä kasvussa pitkälle tuleviin vuosikymmeniin. Sen takaa pelkästään jo kasvava asiakaskunta, koska keskiluokan määrä kasvaa kaikkialla”, uskoo Sundström.
Biomaterialsin tuotteita ovat erilaiset sellulaadut, joita käytetään perinteisten paperituotteiden ohella jopa tekstiilien, hygieniatuotteiden ja lääkkeiden valmistuksessa. Yksikkö kehittää myös uusia tapoja käyttää puun ligniinejä ja sokereita. Toiminta on hyvin globaalia. Yksi lippulaivatehtaista on Uimaharjussa. Se on viritetty liukosellua tekemään.
Bioteollisuudessa Stora Enso ei ole lähtenyt mukaan biopolttoaineiden valmistukseen. Sundström on aiemmin määritellyt niin, että alaan liittyvät tuet tekevät sen epäkiinnostavaksi.
Wood Productsin tuoteratkaisuja käytetään rakentamiseen. Sundströmin ennustus on, että puurakentaminen lyö itsensä läpi, vaikka suurta buumia on odotettu ja odotettu jo pitkään. Liiketoiminta-alueen tuotteita ovat muun muassa massiivi- ja viilupuuelementit, rakennusteollisuuden elementit ja myös sahatavara. Toiminta on globaalia, vaikka tuotantolaitokset ovat Euroopassa.
Paper on tietysti paperiteollisuutta, joka hyödyntää sekä tuoretta puuta että kierrätyskuituja. Asiakaskunta on perinteinen.
”Paperi ei koskaan kuole. Sen myynti putoaa, mutta sitä tarvitaan aina. Olkoon esimerkki vaikka ajattelu. Se käy parhaiten, kun saa samalla kirjoittaa.”
Paperin osuus yhtiön tuotannosta on siis enää 36 prosenttia. Pakkausteollisuuden koko on 32 prosenttia. Lopun jakavat suurin piirtein tasan puutuotteet ja biomateriaalit.
Stora Enso on määrätietoisesti sulkenut kapasiteettia sekä paperi- että sahapuolelta eri puolilta maailmaa. Yhtiö kuvaa omaa tilaansa nyt näin: muutos uusiutuvien materiaalien kasvuyhtiöksi etenee.
Ikikysymys on se, onko metsäteollisuus globaalia vai paikallista. Sundströmille se on molempia. ”Jos ei ole vahva Suomessa ja Ruotsissa, ei ole vahva maailmalla. Bisnes on sekä lokaalia että globaalia.”
Stora Ensoa voi katsoa myös investointien läpi. Yhtiö vihki juuri Varkaudessa uuden kartonkilinjan, jonka pohjana oli vanha hienopaperikone. Investointi oli arvoltaan 110 miljoonaa euroa. Varkauteen yhtiö rakensi myös tuotantolinjan, jolla valmistetaan puisia rakennuselementtejä. Sen tuote on jo kuuluisa LVL (laminated veneer lumber). Investoinnin arvo oli 43 miljoonaa euroa. Pian käynnistyy Kiinan Beihaissa valtava kuluttajapakkauskartonkia valmistava tehdas. Investoinnin arvo on 800 miljoonaa euroa. Lisäksi yhtiö on investoinut alueen puuviljelmiin 200 miljoonaa euroa.
Pohjolassa kannetaan huolta puun riittävyydestä. Sundström sanoo, että puu riittää. ”Tässä asiassa uskon myös Suomen hallitukseen.”
Eniten huolissaan toimitusjohtaja Sundström on Euroopan taloustilanteesta ja maanosan pysähtyneestä tilasta. Tähän murheeseen synkän lisävärin antaa epävarmuus Britannian pysymisestä EU:ssa. Britannia on hyvin tärkeä ja perinteinen metsäteollisuuden asiakasmaa. ”En uskalla lyödä vetoa, mutta tietysti haluan toivoa ja uskoa, että mitään brexitiä ei tapahdu.”
