Vanha teksti, jossa on kiistatta asiaa ihan hengästymiseen saakka.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Vanhempi, ole kuin et kuulisi kitinää lainkaan – tässä ovat kasvatuksen uudet kymmenen käskyä
Luulitko, että lapsi oppii hyvät tavat kieltojen avulla ja ylpistyy jatkuvista kehuista? Positiivisen kasvatuksen menetelmä romuttaa vanhat uskomukset.
KIMMO TASKINEN / HS
Leikki eteni tavallisella kaavalla. Ensin lapset riehuivat ja heittelivät sohvatyynyjä pitkin olohuonetta. Sen jälkeen he riitelivät jälkien siivoamisesta. Sitten erotuomariksi haettiin äiti.
Mutta äiti ei ollutkaan kuka tahansa, vaan Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen väitöskirjatutkija Piia Karjalainen.
Hän on myös luokanopettaja ja kasvatuskouluttaja. Työparinsa kanssa Karjalainen opettaa varhaiskasvattajille ja opettajille yhdysvaltalaista kasvatusmenetelmää Ihmeelliset vuodet muiden muassa Opetushallituksen rahoituksella.
”Menetelmä perustuu positiiviseen vanhemmuuteen. Sitä toteuttavat ryhmät ovat tutkituimpia vanhemmuuden tuen ohjelmia lasten käytösongelmien vähentämisessä.”
Menetelmän perustana on Washingtonin yliopiston Vanhemmuusklinikalla tehty tutkimustyö. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut määritellä maailman tehokkaimmat kasvatusmenetelmät, ja se on tehty yhdessä yli 3 000 vanhemman kanssa, joilla on ollut käytöshäiriöisiä lapsia.
Laitoksen johtaja Carolyn Webster-Stratton kokosi tutkimuksista saadut opit kirjaksi lähes 30 vuotta sitten, mutta Suomessa menetelmä on tunnettu vasta joitain vuosia.
Nyt ajatukset ovat käytössä monissa suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa ja noin 20 kaupungin perheneuvoloissa, esimerkiksi kaikissa Helsingin perheneuvoloissa.
”Menetelmä ei perustu kaikkien muodikkaimpiin teorioihin, mutta se todella toimii”, Karjalainen sanoo.
Taustalla on kognitiivis-behavioristinen teoria, jonka mukaan hyvää käytöstä voidaan vahvistaa huomiolla, kehuilla ja palkkioilla. Huonoa käytöstä hillitään seuraamuksilla ja sillä, että se jätetään osin vaille huomiota.
Pääsääntö on, että aikuinen vahvistaa lapsessa sitä käytöstä, jota haluaa nähdä lisää. Huomio kiinnitetään hyvään käytökseen.
Aikuisten ei ole aina helppoa niellä ajatusta siitä, että lasten käytös muuttuu parhaiten aikuisten käytöstä muuttamalla.
”Yleensä lähdetään siitä, että lapsen on muututtava. Tässä lähdetään siitä, että kun aikuinen muuttaa käytöstään, lapsen käytös muuttuu.”
Taustalla on ajatus, että lapsi hakee huonolla käytöksellä huomiota. Mikäli hän ei saa sitä, hän pikkuhiljaa lopettaa huonon käytöksen. Karjalaisen mukaan monet lasten lievät vikuroinnit kannattaa jättää täysin huomiotta, esimerkiksi kitinät tai pelleilyt ruokapöydässä.
”Käytännössä se on vaikeaa, koska meillä on luontainen tarve korjata huonoa käytöstä. Myös sosiaalinen paine siihen on suuri. Usein vanhemmat huomioivat huonoa käytöstä liikaa. Siihen pitäisi puuttua vähemmän, mutta tehokkaammin.”
Sitä Karjalainen ei kuitenkaan tarkoita, että lapset tulisi jättää oman onnensa nojaan.
”Lasta ei jätetä huomiotta, vain huono käytös jätetään huomiotta. Se toimii tietysti vain silloin, kun käytös on huomiohakuista.”
Webster-Strattonin mukaan lapsia tulisi myös kehua ja kannustaa – lähes rajattomasti. Se jos mikä ei ole suomalaiselle helppoa.
”Suomessa elää tiukassa ajatus, että ihminen ylpistyy kehuista. Mutta en ole koskaan tavannut lasta, joka olisi pilattu aidolla kehumisella. Sen sijaan olen tavannut vanhempia, jotka eivät osaa kehua, koska heitä itseään ei ole koskaan kehuttu.”
Karjalaisen kotona riita siivoamisesta päättyi siihen, että äiti auttoi lapsia keksimään ratkaisun ongelmaan itse. Sekin on yksi menetelmän opeista.
Itseasiassa lapset keksivät kahdeksan ratkaisua. Voittajaksi valittiin se, että lapsista toinen nosti tyynyt sohvan toiseen päähän ja toinen toiseen päähän.
HS laati Piia Karjalaisen kanssa kasvatuksen uudet kymmenen käskyä:
1. Kiinnitä huomio hyvään käytökseen
Kiinnitä huomiota siihen, mitä haluat nähdä enemmän.
Jos ongelma on se, että lapsesi kieppuu ruokapöydässä, älä nalkuta. Sen sijaan kehu lastasi, kun hän on hetken paikallaan.
2. Leiki lapsen kanssa joka päivä – ja tee se oikein
Lapsen kanssa tulisi leikkiä joka päivä 10–15 minuuttia keskeytyksettä, ilman televisiota tai kännykkää. Leikki on hyvä hetki tarkistaa, miten lapsi voi ja mistä hän on kiinnostunut.
Kun lapsi tietää saavansa aikuiselta huomiota hyvällä, hän ei hae sitä huonolla käytöksellä.
Leikkiminen ei ole rakettitiedettä, mutta pari perussääntöä kannattaa ymmärtää.
Leikin tarkoitus on vahvistaa lapsen itsetuntoa. Lapsen tulisi tuntea itsensä päteväksi ja itsenäiseksi. Vanhemman rooli on seurailla lapsen esimerkkiä ja liittyä leikkiin lapsen ehdoilla. Jos lapsi esimerkiksi haluaa koota sata kertaa saman palapelin, se on sitten niin.
Leikissä tärkeintä on yhdessäolo. Siinä ei tarvitse opettaa mitään, edes häviämistä. Maailma kyllä opettaa sen.
3. Kehu paljon ja täsmällisesti
Lasta ei voi kehua liikaa. Kehuttu lapsi ei ylpisty, vaan hänen minäkuvastaan tulee vahva, Karjalainen sanoo.
”Mutta tietenkään lapselle ei saa valehdella. Kehujen pitää olla realistia.”
Mitä isompia käytösongelmia, sitä pienemmistä asioista kannattaa kehua. Vaikkapa sitä, että odottaa hienosti. Pääasia on keskittää huomio hyvään. Hyvästä yrityksestäkin pitää kehua.
Kehujen tulee myös olla täsmällisiä. ”Hyvä tyttö” on epämääräinen kehu. ”Hienoa, kun ripustit takkisi naulaan” on täsmällinen kehu.
Kehuttu lapsi oppii kehumaan muita. Kehumisen vaikutuksesta saa täydet tehot irti, kun kehuu lasta muiden kuullen. Jos kehuminen tuntuu vaikealta, seuraavista lauseista voi olla apua:
Onpa mukavaa, kun...
Olipa hyvä ajatus...
Katso, miten hyvin...
Kiitos, että...
4. Palkitse onnistuminen
Kun lapsi opettelee uutta, vaikeaa taitoa, oppimista voi tukea palkkioilla. Tällaisia taitoja voivat olla esimerkiksi omassa sängyssä nukkuminen tai itse pukeminen.
Tarrataulukko on hyvä apuväline. Hyvästä käytöksestä saa tarran, ja tietyllä määrällä tarroja saa palkinnon. Se voi olla vaikkapa ylimääräinen iltasatu, yhteinen leffailta, vapaavalintainen muropaketti kaupasta, eväsretki tai uimahallikäynti.
Palkittava käytös täytyy määritellä tarkasti. ”Jos käyttäydyt hyvin kaupassa” on epämääräinen toive. ”Jos kuljet vierelläni tämän käytävän loppuun, etkä karkaile tai huuda”, on tarkka toive. Odotukset tulee pitää realistisina ja ikätasolle sopivina.
Lopulta palkitsemisesta luovutaan ja kannustimena toimii vanhemman hyväksyntä ja kehuminen. Siksi on tärkeää, että lasta kehutaan onnistumisista. Lapsen tulee ymmärtää, että hän ei saa palkintoa siksi, että on kerännyt paljon tarroja, vaan siksi, että on osannut käyttäytyä huippuhyvin.
5. Komenna vähän mutta oikein
Washingtonin yliopiston mukaan keskivertovanhempi komentaa lasta 17 kertaa puolessa tunnissa. Perheissä, joissa lapsilla on tavallista enemmän käytöshäiriöitä, luku kasvaa 40:een.
Vanhempien kannattaa karsia käskyt tärkeimpiin.
”Osa vanhemmista puuttuu lasten tekemisiin ihan jatkuvasti. Ei kukaan aikuinen jaksa sellaista, eikä lapsikaan enää kuuntele”, Karjalainen sanoo.
Käskyjä tulee antaa yksi kerrallaan. Seuraava käsky annetaan, kun edellinen on toteutettu. Lisäksi lapselle pitää antaa aikaa totella.
Käskyjen tulee olla ikätason mukaisia. 2-vuotiaalta on turha odottaa sängyn petaamista.
Joillakin vanhemmilla on tapana pukea käskyt valeasuun: ”ole varovainen” tai ”käyttäydy nätisti”. Lapsi kuitenkin tarvitsee tarkkoja ohjeita. Sen sijaan, että maitoa juovalle pikkulapselle sanotaan ”varo”, hänelle pitää sanoa ”pidä lasista kiinni kahdella kädellä”.
6. Jätä huomiotta
Lapsen huonon käytöksen yleisin motiivi on saada aikuisen huomiota. Kielteinenkin huomio on lapselle palkitsevaa. Siksi monet pikkuasiat kannattaa jättää täysin huomiotta. Sellaisia ovat esimerkiksi kitinät, pienet raivarit, irvistelyt, lasten väliset pikkukahinat, lyhyet yöheräilyt, vastalauseet ja höpöpuheet.
Kun vanhempi päättää jättää asian huomiotta, lapsen pitää todella saada se käsitys, että vanhempi ei huomaa käytöstä. Aikuisen pitää pysyä tyynenä. Kun lapsi alkaa käyttäytyä hyvin, hänelle annetaan heti huomiota ja kehuja.
Huomiotta jättäminen toimii parhaiten, kun lapselta yritetään vaimentaa yhtä tai kahta huonoa käytösmallia, esimerkiksi marinaa. Kaikkea huonoa käytöstä ei siis jätetä huomiotta kerralla. Lapselle on myös hyvä selittää aluksi, että nyt vanhemmat jättävät marinat huomiotta. Kun lapsi huomaa, ettei hyödy huonosta käytöksestä, hän pikkuhiljaa lopettaa.
Vanhemman on tärkeää ymmärtää, että lasta ei jätetä huomiotta. Vain hänen huono käytöksensä jätetään huomiotta. Menetelmä ei sovi tuhoavaan tai aggressiiviseen käytökseen. Jos lapsi satuttaa muita tai itseään, heittelee astioita tai saa raivarit bussissa, tilanteeseen tulee puuttua.
7. Osoita teon seuraus
Lasten tulee oppia, että käytöksellä on seuraamuksia. Se kasvattaa vastuullisuutta ja kykyä oppia virheistä.
Pienillä lapsilla seuraamukset ovat yksinkertaisia, yli 5-vuotiaat ymmärtävät niitä paremmin.
Ennen seuraamusta lapselle annetaan varoitus ja mahdollisuus valita hyvä käytös. Jos lapsi kielloista huolimatta kastelee kenkänsä lätäkössä, hän joutuu olemaan hetken märissä kengissä. Jos hän ei lopeta legojen heittelyä, ne nostetaan hyllylle.
Seuraamukset eivät saa tuottaa häpeää tai kipua. Ne toteutetaan ystävällisesti. Lapselle tulee pian antaa mahdollisuus harjoitella käytöstä uudelleen.
8. Kannusta ratkaisemaan ongelmia itse
Lapselle kannattaa opettaa, että kaikkiin ongelmiin on monta ratkaisua, joista valitaan paras. Hyvä keino on puhua ääneen ongelmanratkaisutilanteissa. Ratkaisun voi myös pilkkoa kuuteen vaiheeseen, jotka toteutetaan aikuisen kanssa:
1. Määritellään ongelma.
2. Pohditaan ratkaisumalleja.
3. Puntaroidaan ratkaisumallien seuraamuksia.
4. Valitaan ratkaisumalli. Kriteereinä ovat reiluus, turvallisuus ja se, että ratkaisusta tulee hyvä mieli.
5. Toteutetaan ratkaisu.
6. Arvioidaan, miten meni.
3–8-vuotiaille lapsille kakkoskohta on tärkein. Tärkeintä on oppia keksimään erilaisia tapoja ratkaista ongelmia. Lasta kannattaa auttaa keksimään niitä, ja ne voivat olla kuinka höpsöjä tahansa.
9. Opeta kaveritaitoja
Ystävystyminen ei ole aina helppoa, mutta sitäkin voi oppia. Leikkiin liittymistä, sopimista ja muita kaveritaitoja voi opetella vaikka roolileikin avulla.
Lapsia ei pidä jättää leikeissä liikaa itsekseen, vaan leikin kulkua kannattaa tarkkailla ja kehua hyvää: sitä, miten hienosti lapset vuorottelevat, ratkaisevat ongelmia, kiittävät, kuuntelevat…
10. Opeta hallitsemaan käytöstä, ei tunteita
Lasta opetetaan hallitsemaan käytöstä, ei tunteita. Kaikki tunteet ovat sallittuja – toiset vain tuntuvat mukavammilta kuin toiset. Lapsen tunteita ei saa mitätöidä sanomalla esimerkiksi ”älä itke” tai ”älä ole vihainen”. Pääasia on opettaa, miten surullisena tai vihaisena voi käyttäytyä.
Ihmeelliset vuodet -menetelmässä ei kannusteta lapsia purkamaan huonoa oloa aggressiolla, sillä sen uskotaan vain lisäävän aggressiivista käytöstä. Sen sijaan lapselle opetetaan muita tapoja ilmaista huonoa oloa, esimerkiksi purkamaan oloa puhumalla ja itsehillinnällä.
Konna-keino voi auttaa. Siinä lasta pyydetään kuvittelemaan itselleen kilpi, kuin kilpikonnalla. Seuraavaksi kerrotaan, miten kilpeen vetäydytään: pysähtymällä, hengittämällä syvään ja rauhoittumalla. Sen jälkeen lapselle opetetaan selviytymislauseita, kuten ”osaan rauhoittua.” Kuoressa voi pysyä niin kauan kunnes olo on parempi.
Lopuksi lasta on kannustetaan huomaamaan, miten hyvä rauhoittuja ja ongelmanratkaisija hänestä on tulossa. ”Onpa sinusta tullut hyvä ongelmanratkaisija! Vihaisenakin osaat hallita tunteitasi todella hyvin. Olet tosi vahva sisältä!”
Kotimaa
