lauantai 23. huhtikuuta 2016

Prince oli linkki sukupolvien ja tyylien välillä...



Kirjoitin/lainasin alkuvuodesta tekstin Kuolema on tehokan myyntitykki. Se liittyi David Bowien kuolemaan.

Tunnustin, että en ollut David Bowien biisejä kuunnellut ja/tai katsellut hänen musiikkivideoitaan. Totesin, että em. puute täytyy pikimmiten korjata esim. tutustumalla David Bowien Blackstar-albumiin You Tubessa heti kun tulee sopivaa, rauhallista "luppoaikaa"... 
Muistaakseni käväisin sitä katselemassa/kuuntelemassa. 

On pakko myös edesmenneen Prince-artistin osalta julkisesti tunustaa, että en ole ainuttakaan hänen kappalettaan kuunnellut ja/tai musiikkivideota katsellut. Se puute täytynee myös jossakin vaiheessa korjata....

Tein sen välittömästi: Kyse on Rock & Roll Hall of Famen vuoden 2004 konsertista, jossa esiintyvät kunnianosoituksen saaneet artistit, mukana Tom Petty, Steve Winwood, Jeff Lynne ja Prince. Joukkio esittää George Harrisonin Beatles-klassikon While My Guitar Gently Weeps.
Prince irrottelee komean kitarasoolon esityksen loppuvaiheessa. Erittäin vauhdikkaasti hän heittää myös esityksensä päätteeksi kitaransa jonnekin takavasemmalle, toivottavasti joku otti siitä kopin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Prince 1958–2016

Prince oli linkki sukupolvien ja tyylien välillä

Prince oli viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan kun menot olivat suuremmat kuin tulot, kirjoittaa Ilkka Mattila torstaina kuolleesta popikonista.

KULTTUURI  

Ilkka Mattila
HELSINGIN SANOMAT
LUCAS JACKSON
Prince Apollo-teatterissa New Yorkissa 2010.
Prince Apollo-teatterissa New Yorkissa 2010.

PRINCENÄ tunnettu muusikko ja lauluntekijä Prince Rogers Nelson kuoli kotonaan Minneapolisissa torstaina. Hän oli syntynyt Minneapolisissa 7. kesäkuuta 1958.
Prince oli rhythm & bluesin ja popmusiikin tärkeimpiä muovaajia ja suunnannäyttäjiä ja maailman tunnetuimpia poptähtiä. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan olivat muiden muassa Purple Rain, 1999, When Doves Cry ja Kiss. Hän yhdisti 1900-luvun puolivälistä periytyvän rhythm & bluesin ja rock and rollin viime vuosikymmenten elektroniseen rytmimusiikkiin ja toimi linkkinä sekä mustan musiikkiperinteen ja valkoisen popin mutta myös eri sukupolvien välillä.

Artikkeliin liittyvät

POHJIMMILTAAN Princen musiikki oli 1970-luvun funkia, mutta siihen oli sulautettu myös jazzia, psykedeelistä rockia ja tarttuvaa poppia. Muusikkona Prince hallitsi kaikki elektroniseen rockiin tarvittavat instrumentit, mutta vahvimmillaan hän oli laulajana ja varsinkin kitaristina.
Prince toi mustaan rytmimusiikkin äärimmilleen yliohjatun särökitaran, joka oli siirtynyt Jimi Hendrixin kuoleman jälkeen valkoisten rocksoittajien instrumentiksi. Vaikka Princen musiikin ja imagon juuret voi jäljittää Hendrixiin ja Little Richardiin, niin hänet tunnettiin myös artistina, joka halusi toimia traditoiden vastaisesti.
PRINCE TAISTELI levy-yhtiöiden ja kustannusyhtiöiden valtaa vastaan ja ja pyrki asemaan, jossa taiteen tekijä voi määrätä mahdollisimman tarkasti, miten hänen työnsä tuloksia myydään ja levitetään. Sopimuksista riidellessään hän turvautui omintakeisiin ratkaisuihin.
Warner-yhtiön kanssa riidellessään hän muutti vuonna 1993 artistinimensä graafiseksi symboliksi. Viime vuosina hän teki kaikkensa kontrolloidakseen sitä miten hänen musiikkiaan levitetään suoratoistopalveluissa.
PRINCE PÄÄSTI musiikkiaan verkkoon vain rajoitetusti. Kun David Bowie kuoli tammikuussa, sosiaalinen media täyttyi hänen hienoimmista kappaleistaan ja konserttivideoistaan.
Princen aikaista poismenoa surraan muutamalla yleisön joukosta kuvatulla konserttitaltioinnilla ja uutisvideolla. Prince oli viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan kun menot olivat suuremmat kuin tulot.
Haastateltavaksi Prince suostui vain harvoin ja yleensä haastattelija ei saanut käyttää nauhuria.
KIERTUEIDEN VÄLILLÄ hän linnoittautui kotikaupunkiinsa Minneapolisiin rakentamaansa päämajaan, Paisley Parkiin, jonka studioissa hän teki vuosikausien ajan maanisesti musiikkia ja kuvasi musiikkivideoita kappaleisiin joita ei koskaan julkaistu.
Elämäntapansa ja liiketoimintamallinsa aiheuttamien kulujen takia Prince keikkaili paljon. Arvaamattomuus leimasi myös hänen kiertueitaan, ja esimerkiksi Suomeen Prince tuli esiintymään ensimmäisen ja ainoan kerran vasta vuonna 2011 useiden peruutusten jälkeen. Alun perin esiintyminen oli sovittu keväälle 1988.
Heinäkuussa 2011 Prince soitti Hartwall Arenassa 27 kappaleen mittaisen keikan.
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/52c7a07bdcccc6969b965f5b5d3418afd23ce79f-PRINCE.jpg
Muusikko Prince kuoli kotonaan 57-vuotiaana
Torstaina kerrottiin, että Princen kartanosta Minnesotasta oli löydetty tajuton henkilö, joka myöhemmin todettiin kuolleeksi. Amerikkalaisviestimet vahvistivat myöhemmin, että kuollut on Prince. Kuva: Reuters
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Wahlroos paljasti Hjalliksessa: Tästä syystä en aja autoa Suomessa...

Mikäli olen oikein ymmärtänyt Suomessakin voi edelleen aivan huoletta ajella autoa liikennesääntöjen mukaan, siitä ei sakoteta.

Totta kai on trendikkäämpää ajella Ranskassa ja Ruotsissa, mutta tuskin sielläkään saa kaahailla ihan miten lystää...


Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:


Wahlroos paljasti Hjalliksessa: Tästä syystä en aja autoa Suomessa

Björn Wahlroos kertoi, että Suomessa hän istuu muiden kyydissä.
Björn Wahlroos kertoi, että Suomessa hän istuu muiden kyydissä. (KUVA: Erkki Laine)

Hjallis haastatteli illan ohjelmassaan Björn Wahlroosia, joka puhui muun muassa rakkaudestaan nopeisiin autoihin.
Perjantain jaksossa MTV3:lla Hjalliksen vieraana oli Björn Wahlroos. Ohjelman lopussa Hjallis kysyi, oliko Wahlroos nuorena kova autokuski.

– En mä usko. Panin kyllä minin katolleen, Wahlroos muisteli naureskellen.

Monimiljonääri kertoi pitävänsä nykyäänkin nopeista autoista ja ajavansa vähän liian lujaa.

– Suomessahan mä en voi ajaa autoa tällä sakotushommalla, että täällä jotkut muut ajaa mua. Sakot ovat aivan absurdeja, eikö totta? , Wahlroos kysyi ja Hjallis myötäili.

Suomessa päiväsakot määräytyvät tulojen mukaan. Vuoden 2014 verotietojen mukaan Sampo-konsernin, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtaja sai ansio- ja pääomatuloja 18 693 081 euroa.

Hän sanoi ajavansa kuitenkin paljon autoa Ranskassa ja Ruotsissa.

– En ole mikään autofriikki, Wahlroos sanoi.

Wahlroos paljasti haastattelussa myös, ettei käy koskaan katsomassa formuloita, eikä lue koskaan lehtien urheilusivuja.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Venäjän verkossa: Esimerkilliset naapurit...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Venäjän verkossa  | 

Venäjän verkossa: Esimerkilliset naapurit

Venäjän median Suomea koskevassa kirjoittelussa on ehkä tapahtunut käänne. Jos muutos on todellinen, sen aiheutti presidentti Niinistön maaliskuinen Moskovan matka, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.


Suomi Venäjän mediassa.
Kuva: Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Presidentti Sauli Niinistö kävi naapurissa samaan aikaan, kun Brysselissä räjähti ja Moskovassa ukrainalainen naislentäjä sai pitkän tuomion.
Vierailu ei kuitenkaan jäänyt näiden maailmaluokan uutisaiheiden varjoon – tapaaminen presidentti Putinin kanssa uutisoitiin näyttävästi kaikilla Kremlin hallitsemilla kolmella tärkeimmällä tv-kanavalla.
Mitä vierailusta sitten kerrottiin? Ne kaksi asiaa, jotka presidentti Putin nosti esiin päämiesten yhteisessä tiedotustilaisuudessa: kahdenväliset taloussuhteet voidaan palauttaa pakotteista huolimatta ja pohjoisen raja-asemien ongelmat oli ratkaistu. Näitä aiheita käsitelleitä juttuja ilmestyi vierailun aikana ja sen jälkeen kymmenittäin.

Tätä ei kerrottu

Siitä venäläisille ei kerrottu, että suurin osa neuvotteluajasta käytettiin Syyrian tilanteen yksityiskohtaiseen läpikäyntiin. Rajakiistan osalta päämiehet vain siunasivat virkamiesten valmisteleman, Venäjän kannan mukaisen ratkaisun – ja taloussuhteiden osalta todettiin, ettei Suomi aio lipsua EU:n pakotteista. Nämä asiat todettiin muutamassa minuutissa.
Venäläisille vierailu tarjottiin Vladimir Putinin selkävoittona. Mielikuvaa vahvistettiin vielä hehkuttamalla Putinin ilmoitusta, jonka mukaan Suomi on talouspakotteiden myötä menettänyt ”hiukan yli prosentin” BKT:sta ja näyttämällä taas kerran kuvia siitä, kuinka Suomen maanviljelijät vaativat traktorimarssilla taloussuhteiden normalisointia Venäjän kanssa.
Silti muutoksen aavistus on ilmassa. Missä se näkyy? Esimerkiksi Denis Terentjevin pitkässä artikkelissa Argumenty nedelissä. 

Esimerkillinen naapuri

Siinä kirjoittaja toteaa, että Venäjän talouskriisin ikävät vaikutukset tuntuvat toki Suomessa, mutta suomalaiset eivät syytä niistä Venäjää. Päinvastoin. Missään naapurimaassa, IVY-maat mukaan lukien, ei venäläisiin suhtauduta yhtä myötämielisesti, Terentjev kirjoittaa.
Hän lainaa Suomessa asuvien venäjänkielisten keskuudessa tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan suurin osa heistä ei ollut koskaan törmännyt itseensä kohdistuneeseen vihapuheeseen – tai jos oli, asialla olivat yleensä olleet syrjäytyneet tai alkoholistit.

Kriisit hallinnassa

Toinen muutos koskee pakolaiskysymyksen käsittelyä Suomessa. Tähän asti asia aina esitetty niin, että kriisi on karannut hallinnasta, kansalaiset ovat hysteerisiä ja peloissaan, rikollisuus rehottaa ja viranomaiset ovat voimattomia.
Kun toinen yrittää saada yliotteen vihollisesta, ja toinen puolustautua uhkaa vastaan, presidentti Niinistön huoli jännityksen kiristymisestä Itämeren alueella on täysin aiheellinen
Nyt, kuin taikaiskusta, ongelma onkin saatu hallintaan. Vaikka hallituksen kovia otteita arvostellaan, ja arvostelijoille annetaan paljon tilaa Venäjän mediassa, niin lopputulos on se, että kirjoitusten takaa kuultaa lievä ihailu siitä, miten asiat on hoidettu. 
Kaiken huippuna on Suomen talous, joka näihin päiviin asti on Venäjän median mukaan kiikkunut täydellisen romahduksen partaalla. Huhtikuun puolivälissä Venäjän hallitusta lähellä oleva uutistoimisto Regnum julkaisi arvion, jonka otsikko kertoo kaiken: Suomeen ennustetaan talouskasvua. Samana päivänä se julkaisi toisen uutisen, jonka mukaan konttiliikenne Helsingin satamassa kasvoi maaliskuussa 17 prosenttia, kun se Venäjän kaikissa Itämeren satamissa viime vuonna romahti kolmanneksella.

Venäjän etupiirissä

Yhdessä suhteessa muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Venäjä on viime aikoina vakuuttanut Natolle, etteivät sen geopoliittisen tavoitteet lännessä ulotu naapurimaita kauemmas. Naton jäsenmaiden kohdalla voidaan tehdä poikkeus, mutta Suomen ja Ruotsin suhteen ei armoa anneta.
Huhtikuun puolivälissä tämä näkyi jälleen selvästi sotilasaikakauslehden julkaisemassa artikkelissa, jonka sotilaspoliittisena asiantuntijana oli käytetty tunnettua suomalaista poliitikkoa nimeltä Jon Hellevig.
Artikkelissa arvostellaan Suomea ja Ruotsia siitä, että ne vahvistavat puolustustaan, vaikka Venäjä ei muodosta niille minkäänlaista sotilaallista uhkaa – ja mikä pahinta, harjoittelevat oman alueensa puolustamista jopa yhdessä amerikkalaisten kanssa. Samaa arvostelua toistavat myös monet suomalaiset geopolitiikan harrastajat.
Jutun perusteella on selvää, että sotilaallisesti Venäjä pitää Yhdysvaltoja päävihollisena. Artikkelissa ei kuitenkaan edes yritetä väittää, että USA pitäisi vastavuoroisesti Venäjää vihollisena. Ei – lehdessä todetaan sen sijaan, että ”Yhdysvalloille Venäjä on sen uhkakuva numero yksi”.
Kun toinen yrittää saada yliotteen vihollisesta, ja toinen puolustautua uhkaa vastaan, presidentti Niinistön huoli jännityksen kiristymisestä Itämeren alueella on täysin aiheellinen.

Olisiko tietoa? 

Viime aikoina Suomessa on käyty huolestunutta keskustelua, kun päättäjät ovat yrittäneet kaikin mahdollisin tavoin hankkia ennakkotietoa Venäjän aikeista. Kun omaa tiedustelua ei ole, tietoja on yritetty saada ystävällismielisiltä mailta aina Yhdysvaltoja myöten.
Yksi tapa ennakoida naapuria on seurata sen median kirjoittelua. Mutta vielä parempi tapa on lukea, miten venäläiset itse omaa tilaansa arvioivat. 
Siitä lähtien, kun Jegor Gaidarin teos Imperiumin tuho ilmestyi suomeksi, olemme tienneet, mille pohjalle naapurin järjestelmä on rakennettu ja miten se toimii.
Nyt tietoja voidaan täydentää uudella teoksella, Mihail Zygarin kirjoittamalla Nyky-Venäjän lyhyellä historialla. Se on ”paras lukemani kokonaisesitys Putinin vallasta ja siitä Venäjästä, jota hän johtaa”, kirjoittaa Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Réne Nyberg.
Jälleen kerran olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Jarmo Mäkelä
Kirjoittaja on Ylen entinen ulkomaantoimittaja. Tässä juttusarjassa hän seuraa Suomea koskevaa uutisointia Venäjän tiedotusvälineissä. Aiemmat Venäjän verkossa -sarjan jutut voit lukea täällä. Venäjän verkossa -jaksot julkaistaan myös radiossa Ykkösaamun kolumnina.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Anne-Milana Vuokilan taidenäytelyn avajaisissa Kemin taidemuseossa tänään...

Käväisin tänään Anne-Milana Vuokilan taidenäyttelyn avajaisissa, olihan siellä muitakin. Ehkä aikanaan Olavi Korolaisen ja Jorma Kuulan taidenäyttelyiden avajaisissa on ollut yhtä paljon väkeä kuin nyt - hyvä niin.
Taitailija otti jokaisen avajaisiin osallistuvan henkilökohtaisesti vastaan - mukava ele. Itse toivotin näyttelylle perinteiset menestyksen toivotukset.
Paljon oli töitä esillä, tuli runsauden pula. Avajaisyleisön keskellä ei päässyt oikein asiaan orientoitumaan, täytyy mennä ajan kanssa kaikessa rauhassa käveleskelemään näyttely läpi.
___
Pois tullessani käväisin Syväkankaalla kaupassa, Messissä. Jouduin käsittämättömään autosumaan, ruuhkaan. Muutama auto/autoilija "sekoili" paikkaa hakiessaan. Taisipa siinä yksi autoista olla käynnissä ja poikittain keskellä väylää, kuljettajan repiessä rahaa pankkiautomaatista, seinästä...

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Suomen uusien hävittäjien tueksi saattaa tulla lennokkeja...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
A-studio 

Suomen uusien hävittäjien tueksi saattaa tulla lennokkeja

Puolustusvoimat on juuri lähettänyt viidelle hävittäjävalmistajalle tietopyynnön ratkaisuista, joilla Hornetit voidaan korvata ensi vuosikymmenellä. Puolustusteollisuusyhtiöt voivat ehdottaa myös ratkaisuja, joissa monitoimihävittäjien iskukykyä tuetaan miehittämättömillä ilma-aluksilla.

MQ-1 sotilaslennokki
Yhdysvaltalainen MQ-1 Predator -lennokki kuvattuna Latvian taivaalla syyskuussa 2015. Kuva: Valda Kalina / EPA
Suomen taivaalla saatetaan ensi vuosikymmenellä nähdä Ilmavoimien hävittäjien tukena miehittämättömiä lennokkeja.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos pyytää viideltä hävittäjävalmistajalta ratkaisuja, joilla voidaan korvata nykyään käytössä olevat Hornet-hävittäjät, joiden on määrä poistua käytöstä vuodesta 2025 alkaen. Tietopyynnöllä hankitaan tietoja tulevaa tarjouskilpailua varten.
Valmistajat voivat esittää myös ratkaisuja, joissa monitoimihävittäjien suorituskykyä täydennetään useammilla lentokonetyypeillä tai miehittämättömillä ilma-aluksilla eli droneilla. Ratkaisun pitäisi olla uskottava vuoden 2030 jälkeisessä turvallisuusympäristössä.
Puolustusvoimat on jo aiemmin käyttänyt sveitsiläisiä Ranger-tiedustelulennokkeja ja hankkinut Israelista Orbiter-tiedustelulennokkeja. Nyt lentokonevalmistajat voivat kuitenkin ehdottaa myös raskaita aseistettuja lennokkeja täydentämään Suomen hävittäjien toimintaa.

Yhdysvallat suosii lennokkeja ilmaiskuissa

Puolustusministeriön viime kesänä julkaistussa Hornetien korvaamista arvioineessa esiselvityksessä todetaan, että monitoimihävittäjiä ei voida korvata kokonaan miehittämättömillä lennokeilla. Sen sijaan “monitoimihävittäjien ja miehittämättömien ilma-alusten yhteiskäyttökyvyn kehittäminen avaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia”, raportissa todetaan.
MQ-1
USA:n ilmavoimien Predator-lennokki. Kuva: LT. COL. Leslie Pratt / EPA
Jo nykyään lennokeilla on merkittävä rooli tiedustelutehtävissä ja ilmasta maahan tehtävissä iskuissa. Yhdysvallat on viime vuosina käyttänyt suuressa mittakaavassa lennokkeja iskuihin mm. Irakissa ja Afganistanissa.
Viime vuoden helmikuussa Yhdysvallat päätti sallia myös aseistettujen lennokkien myynnin ystävällismielisiin maihin. Aikaisemmin USA ei ollut sallinut myyntiä kuin Iso-Britannialle. Uuden päätöksen mukaan myyntilupaa harkitaan tapauskohtaisesti.

Tietoja pyydetään myös huollosta ja ylläpidosta

Suomen puolustusvoimien hävittäjävalmistajille lähetetyssä tietopyynnössä ei pyydetä tietoja pelkän hävittäjäkoneen ominaisuuksista. Valmistajien pitää kuvata tarkoin myös aseet, koulutusvälineet, johtamisjärjestelmät sekä koneiden huolto ja ylläpito. Yrityksiä pyydetään selvittämään koneen hankintakustannusten lisäksi käytön ja ylläpidon kulut sekä se, miten kulut on laskettu. Tämä on tärkeää, sillä eri mailla ja valmistajilla on toisistaan poikkeavia tapoja laskea hävittäjien kustannuksia.
Dassault Rafale
Ranskalainen Rafale on yksi Suomen harkitsemista hävittäjävaihtoehdoista. Kuva: Michal Walczak / EPA
Nykyisen Hornet-kaluston päivityksistä ja huolloista valtaosa pystytään tekemään Suomessa. Esimerkiksi Patrialla ja Installa on tärkeä rooli huoltojärjestelyissä.
Tietopyynnössä hävittäjävalmistajille kuvataan nykyinen huoltomalli, ja pyydetään selvittämään, kuinka uuden kaluston huolto järjestetään.
Nimenomaan huollon ja ylläpidon kustannukset ratkaisevat paljolti hankinnan lopullisen hinnan. Tyypillisesti hävittäjien hankintahinta on vain kolmasosa koko hävittäjän elinkaaren kustannuksista. Puolustusvoimat haluaa vertailla nimenomaan eri hävittäjien elinkaarikustannuksia.

Suomen historian kallein hankintapäätös

Yle selvitti viime kesänä hävittäjähankinnan kokonaiskustannuksia mm. yhdysvaltalaisten ja norjalaisten viranomaisten arvioiden perusteella. Norjassa uusien hävittäjien koko elinkaaren kustannuksiksi hankintahinta mukaan lukien arvioidaan n. 29 miljardia euroa, josta hankintahinta on alle kahdeksan miljardia. Suomen vuotuiset puolustusmenot ovat alle 3 miljardia euroa.
Lightning II F-35
Norja on hankkimassa F-35-hävittäjiä. Sama konetyyppi on Yhdysvaltain pääasiallinen monitoimihävittäjä tulevina vuosikymmeninä.Kuva: US Air Force / EPA
Hornetien korvaaminen tulee olemaan Suomen historian ylivoimaisesti kallein hankintapäätös, joten pienetkin virhearviot hankinnassa saattavat tulla erittäin kalliiksi.
Tietopyyntö on lähetetty Iso-Britannian, Ranskan, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustushallinnoille, joita pyydetään ohjaamaan tietopyyntö hävittäjävalmistajille. Puolustusvoimat odottaa saavansa vastauksia seitsemästä konetyypistä, jotka ovat yhdysvaltalaisen Boeingin valmistamat F-15 ja F/A-18, Lockheed Martinin F-16 ja F-35, ranskalainen Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon sekä ruotsalaisen Saabin valmistama uusi Gripen E.
Hävittäjävalmistajille lähtevä tietopyyntö on suurelta osin salainen, sillä siinä kuvataan tarkasti Suomen ilmapuolustuksen toimintaa sekä sitä, millaisiin uhkiin Suomi tulevaisuudessa varautuu.
Tietopyyntöihin odotetaan vastauksia tämän vuoden loppuun mennessä. Varsinaiset tarjouspyynnöt on tarkoitus lähettää vuonna 2018 ja hankintapäätöstä suunnitellaan vuodelle 2021.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)