Kauko elää ilman sähköä ja vettä – silti hän on tyytyväinen ja kokee itsensä vapaaksi
Vain ani harva kotitalous elää ilman sähköliittymää. Kauko Knaappilalle sähkö- ja vesiliittymän puute ei ole ongelma. Päinvastoin hän kokee olevansa vapaa asuessaan torpassaan vailla liikoja mukavuuksia.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on yli miljoona asuinrakennusta. Niistä vain ani harvassa asukkaat elävät ilman sähköliittymää.
Iitin Vuolenkoskella asuva 67-vuotias Kauko Knaappila on yksi näistä harvoista. Kauko on asunut virallisesti Kivimäen pientilalla lähes koko elämänsä. Hirsinen rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1961.
– Sähköliittymä jäi vanhalle paikalle. Ei sitä sieltä saanut muutettua torpan kanssa, sanoo Kauko Knaappila.
Aluksi lattiapinta-alaltaan 16 neliömetrin asunnossa eli viisi ihmistä – perheen esikoinen Kauko, hänen kaksi sisarustaan sekä isä ja äiti.
– Tässä oli hetekat molemmilla seinillä. Vanhemmat nukkuivat toisessa ja kakarat toisessa. Hyvin tänne on sopinut.
Yksi sähkölamppu riittää
Kauko kutsuu asuntoaan "torpaksi". Torpassa on yksi asuinhuone, joka lämpiää puuhellalla. Juoksevaa vettä ei ole, vaan se pitää kantaa sisään.
Kodin ainoaan sähkölaitteeseen, lamppuun, tulee virta auton akusta. Akkuja Kauko käy lataamassa ystävänsä luona. Ne hän vie ladattavaksi yleensä polkupyörän tarakalla.
– Toinen akuista painaa 49 kiloa. Se oikein punnittiin. Sitä ei yksin tahdo jaksaa kantaa.
Asunnosta löytyy paristokäyttöinen televisio, mutta sitä Kauko ei juurikaan katso. Radio sen sijaan on mennyt rikki.
– Samoja ohjelmia sieltä televisiosta kuitenkin näytetään, naurahtaa Kauko.
Auto- ja matkapuhelin Kaukolta löytyvät. Autosta huolimatta hän liikkuu usein polkupyörällä – jopa yli sadan kilometrin matkat pääkaupunkiseudulle ovat taittuneet polkien.
"On vapaata"
Vuonna 1948 syntynyt Kauko Knaappila on tehnyt töitä nuoresta pitäen. 14-vuotiaana hän muutti ensi kertaa pois kotoa metsätöihin.
Reissumiehen tie on viennyt ympäri maailman. Kauko on ollut merimiehenä ja tehnyt töitä muun muassa ruoppaajana ja rakennuksilla. Kotipaikka on säilynyt tukikohtana läpi elämän, vaikka nyt Kauko viettääkin aikaansa myös lähikaupungissa naisystävänsä luona.
Silti arki torpassa maistuu edelleen. Ruoka valmistuu puuhellalla ja paistit sekä pannukakut kypsyvät paistouunissa.
– Hellan sisukset olen muurannut kolme kertaa uusiksi. Sen verran se kuluu. Talvella tulet pitää laittaa kolme tai neljä kertaa päivässä.
Sähkö- tai vesiliittymää Kauko ei ole ajatellut hankkia asuntoonsa.
– Olisi oltava sähkölämmitys, jotta vesijohto pelaisi. Sitten olisi oltava lämmöt päällä koko ajan, vaikka itse olisikin poissa. Ei se näin ollen onnistu.
Kauko kertoo, ettei hän juurikaan kaipaa ylimääräisiä mukavuuksia. Elämäänsä mies on tyytyväinen.
– Mikäs tässä on olla. On vapaata. Kukaan ei ole komentamassa, sanoo Knaappila.
