maanantai 28. joulukuuta 2015

Uuden vuoden aattona Suomen taivaalle poksahtaa 20 miljoonaa euroa...

Uuden vuoden aattona Suomen taivaalle poksahtaa 20 miljoonaa euroa! Sehän ei köyhää kirpaise, sillä meillä näyttää olevan vuodesta toiseen siihen varaa...

Henkilökohtaisena kommenttina olen suunnilleen em. asiakokonaisuuteen liittyvänä kerran vuodessa todennut:"Voi järjen valo!"
Miksi?
Siksi, että en muistaakseni ole koskaan ostanut kassillista ilotulitteita ja ammuskellut niitä taivaan tuuliin. Todennäköisesti näin en tee tulevaisuudessakaan.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Suojalasien käyttö on ilotulitteita ampuessa pakollista

Pian taivaalle posahtaa 300 000 kiloa ilotulitteita – Tukes varoittaa pientenkin tulitteiden riskeistä

EU-säädeltyihin ilotulitteisiin siirtyminen saattaa tuottaa Kiinan tehtailla tasalaatuisempaa tavaraa.

KOTIMAA 
EIJA KONTIO / LEHTIKUVA
Kaikki Suomessa myytävät ilotulitteet tulevat ulkomailta.
Kaikki Suomessa myytävät ilotulitteet tulevat ulkomailta.

Fakta

Suojalaseja suositellaan myös katsojille

 Ilotulitteiden myynti alkaa sunnuntaina 27. joulukuuta. Niitä myydään esimerkiksi ostoskeskusten auloissa ja tavaratalojen ja marketien erillisissä myyntipisteissä. Tori- ja ovelta ovelle -myynti on kielletty.
 Ilotulitteita saa ampua uudenvuoden aattona kello 18–02.
 Ilotulitteita saavat käyttää vain täysi-ikäiset.
 Suojalasien käyttö on ilotulitteita ampuessa pakollista. Myös ilotulitusta katsovien on hyvä käyttää suojalaseja.
Suomen taivaalle posahtaa uuden vuoden aattona noin 300 000 kiloa ilotulitteita. Kappalemäärissä se tarkoittaa miljoonia ilotulitteita, joiden tukkuhintainen myyntiarvo on noin 20 miljoonaa euroa.
”Ei ole merkkiä siitä, että ilotulitteiden suosio olisi 2010-luvulla vähentynyt”, sanoo yli-insinööri Harri Roudasmaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista.
Viisi vuotta sitten voimaan tulleet EU-säädökset kuitenkin pienensivät rakettien kokoa, mikä on vähentänyt jonkin verran ilotulittajien vetoa niitä kohtaan. Sen sijaan ilotulitepadat ovat vakiinnuttaneet asemansa.
”Varmaankin siksi, että ne ovat suhteellisen monipuolisia ja näyttäviä ja isoimmat kestävät minuutin ajan. Toisaalta aika monelle ilotulite on edelleen nimenomaan raketti.”
Ilotulitteissa ollaan nyt siirtymässä kansallisesti hyväksytyistä tuotteista EU-direktiivien mukaisiin tuotteisiin.
Suomessa kansallisten säädösten mukaan hyväksyttyjä ilotulitteita saa myydä enää tänä ja ensi vuonna.
Kaikki Suomessa myytävät ilotulitteet tulevat ulkomailta, lähinnä Kiinasta, jossa niiden laatua valvotaan nyt tehtaiden yhteydessä olevissa EU:n tarkastuslaitoksissa. Ulkoisesti muutos ei kuluttajalle juuri näy.
”Kiinalaiselle tuottajalle on selkeämpää tehdä ilotulitteita eurooppalaisen normin mukaan. Näin saadaan tasalaatuisempaa tavaraa, kun ei tarvitse ottaa huomioon joka maan määräyksien yksityiskohtia”, Roudasmaa uskoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi ilotulitteiden eri tuotetyyppien toimintavarmuus, melupäästöt ja haitta-aineet on määritelty EU-säädöksissä vanhoja säädöksiä tarkemmin.
Ilotulipatojen suosio on Roudasmaan mukaan hyvä suuntaus, sillä ne sopivat raketteja paremmin urbaaneihin olosuhteisiin.
”Niissä ampumistilanne on paremmin kontrolloitavissa, kun rakettien keppi saattaa lentää herra ties minne.”
Kaikki ilotulitteet ovat Roudasmaan mukaan periaatteessa yleisvaarallisia tuotteita, joiden myyntiä ja käyttöä säätelee tiukka erityislainsäädäntö. Pienilläkin ilotulitteilla on saatu erilaisia vammoja aikaan.
”Ihmiset ehkä alitajuisesti vähättelevät niiden kohdalla riskejä”, hän sanoo.
Vielä muutama vuosi ilotulitteet aiheuttivat Roudasmaan mukaan vuosittain pahimmillaan jopa 50 silmävammaa. Kampanjoilla ja suojalasipakolla määrä on saatu putoamaan.
Viime vuonna silmävammojen määrä lähti kuitenkin uudelleen nousuun. Vuodenvaihteessa silmävamman sai 17 ihmistä, joista neljä vammautui katsoessaan ilotulitusta. Kellään heistä ei ollut vammoja ehkäiseviä suojalaseja, Näkövammaisten Keskusliitto muistuttaa.
Tyypillisimmin katsoja saa silmävamman, kun raketti kimpoaa vahingossa yleisön suuntaan tai ammutun raketin kappaleita putoaa katsojien päälle.

Yritys hyvä kymmenen...

Yritys hyvä kymmenen ja ruokahalu kaksitoista ennen hoettiin. Kyseisellä hokemalla kukaties tarkoitettiin, että vähempikin riittää ja/tai liika ahneus ei ole hyväksi ja/tai jotain muuta...

Kieltämättä suomalaiset ovat nykyhallituksen aikaan saaneet tuta uutta toimintakulttuuria, jossa on menty vauhdikkaasti eteenpäin hiukan laput silmillä. Hallitus on joutunut ottamaan niin taka- kuin sivuaskeliakin. Toki eteenkinpäin on kiistatta menty.
Käytän viime vuosina paljon käyttämääni sanontaa: "Luotan Juha Sipilään kuin lahoon seinään!" Hiukan enemmän malttia ja korvatulpat pois korvista niin eiköhän siitä hyvä tule pitkällä aikajänteellä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Sipilä johtaa maata yrittäjän opeilla

PÄÄKIRJOITUS  
Helsingin Sanomat

00:02 / 02:44

Vuoden
 lähestyessä loppuaan on tapana tutkailla mennyttä vuotta ja arvuutella tulevaa. Helsingin Sanomat tarkastelee keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen puheenjohtajien kulunutta vuotta heidän puolestaan, yksi kerrallaan.
Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että pääministeri Juha Sipilä (kesk) on taustaltaan yritysjohtaja. Sitä ennen hän on ollut it-alan omistajayrittäjä. Hän on pyrkinyt saamaan isännän äänen kuuluviin myös koko yhteiskunnassa. Kun ääni ei ole aina kuulunut, turhautuminen ja kiukustuminen on näkynyt.
LASSE RANTANEN
Sipilän yritystausta näkyy jo hallitusohjelmassa, joka vilisee visioita, strategisia tavoitteita ja kärkihankkeita.

Politiikkaan vasta vuoden 2011 vaaleissa loikannut Sipilä on tietoisesti viljellyt mielikuvaa, että tällä kertaa kaikki on toisin: tämä hallitus panee tuulemaan. Vertailukohta edellisen vaalikauden sinipunahallituksiin on tosin helppo.

Aivan kaikki Sipilän ideat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Hallituksen oli määrä aloittaa työskentelynsä avokonttorissa, jotta ministerit ja avustajat oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Avokonttorityöskentely haudattiin sittemmin vähin äänin.
Sipilä on pitänyt hallituksessaan yllä rivakkaa tahtia. Suuret päätökset pyritään tekemään etupainotteisesti. Kiivas tahti myös näkyy jäljessä: Sipilän porvarihallituksen lainvalmistelua on moitittu hätiköidyksi ja leväperäiseksi. Tiukimmista aikarajoistaan Sipilä on joutunut joustamaan useammankin kerran.
Hallituksen kriittisimmät päivät koettiin syksyllä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta neuvoteltaessa. Sipilä astui julkisuuteen uhkauksella, että jos valmista ei synny sen illan aikana, hän marssii tasavallan presidentin luo ja pyytää hallituksensa eroa. Kokoomuslaiset olivat tyrmistyneitä: eihän hallitusta noin vähästä voi hajottaa. Itse asia on toki merkittävä, mutta se, että valmista ei tule Sipilän haluamassa aikataulussa, tuntui hallituksen hajottamisen perusteluksi vähäiseltä.
Lopputuloksena sote-ratkaisu syntyi, ei aivan Sipilän haluamassa tahdissa, mutta parissa päivässä kuitenkin. Kovinta vääntöä käytiin keskustan ja kokoomuksen välillä. Keskusta sai läpi ikiaikaisen haaveensa maakuntahallinnosta ja kokoomus palvelujen hankkimista koskevan valinnanvapauden. Sote on kuitenkin vielä kaukana valmiista.
Eivät kaikki keskustalaisetkaan ole seuranneet Sipilän tekemisiä ihaillen. Ensimmäinen pettymys oli, kun Sipilä syrjäytti hallituksesta kaikki keskustakonkarit ja otti tilalle Anne Bernerin, joka pääsi vaalien ensikertalaisena läpi, vieläpä sitoutumattomana ehdokkaana.
Pitkän linjan keskustalaisten mielestä Sipilä johtaa myös keskustaa liiaksi yritysopeilla. Hän ja muu puoluejohto sekä keskeiset avustajat muodostavat ”johtoryhmän”, muu eduskuntaryhmä edustaa lähinnä yrityksen henkilöstöä, jolle ilmoitetaan valmiiksi päätetyistä asioista.

Keskusta on luonteeltaan kansanliike eikä kaaderipuolue. Sipilä ei ole ymmärtänyt kansanliikkeen syvintä olemusta: kaikki viisaus ei asu puolueen johdossa, vaan se syntyy vuorovaikutuksessa puolueväen kanssa.

Ainakin toistaiseksi keskustan äänestäjät tuntuvat olevan Sipilän työskentelyyn tyytyväisiä: vaikka kokoomus ja etenkin perussuomalaiset ovat menettäneet lyhyen hallitustaipaleen aikana kannatustaan, keskusta on pärjännyt suhteellisen hyvin. Ja kuten Sipilä viikko sitten Ylen Pääministerin haastattelutunnilla tokaisi, hän ei mieti kansansuosiota tehdessään päätöksiä.

Puhuttu suomi parituhatta vuotta sitten - mielenkiintoista...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta: 
Kotimaa 

Testaa: Kuinka hyvin sinulta sujuu parituhatta vuotta sitten puhuttu suomi?

Suomen kieli on kehittynyt nykyiseen muotoonsa pikku hiljaa vuosituhansien aikana. Nykysuomessa on paljon jäljellä vanhaa, mutta paljon on muuttunutkin vuosien varrella. Testaa, miten hyvin ymmärrät myöhäiskantasuomea, jota puhuttiin parituhatta vuotta sitten Suomenlahden rannoilla.



Jyrävänkoski Oulangan kansallispuistossa.
Jyrävänkoski Oulangan kansallispuistossa. Kuva: Ismo Pekkarinen / AOP

Rekonstruktio metsästyskeskustelusta on alun perin tehty vuonna 1985 järjestettyyn Vipunen-nimiseen näyttelyyn, joka käsitteli Suomen kansan ja kielen alkuperää. Sittemmin rekonstruktio on ollut esillä tiedekeskus Heurekassa.
Tekstissä olevat erikoismerkit vastaavat äänteitä, joita ei nykysuomessa enää esiinny.
γ on k:n heikko aste, äänneasultaan eräänlainen "vuotava g".
δ on t:n heikko aste, muistuttaa englannin kielen soinnillista th-äännettä.
β on p:n heikko aste, muistuttaa hieman w-äännettä.
Testaa, miten hyvin muinainen suomi sinulta sujuu!


1/11 – Tahtom mettsähen mendäk. Took vööni!

2/11 – Oravam menet ampumahen? Votak möötä!

3/11 – Voolek kuiri valmihekse!

4/11 – Ilδalla teγen.

5/11 – Haγek jouseδi.

6/11 – Kussa oravata nouδakmek?

7/11 – Järven taγak souδan. Nootan opin tulδessa. Kontti hyvä vottaδak.

8/11 – Läktek nyγyt!

9/11 – Kussa peni?

10/11 – Tooγalla peni tuleBi, lehmiδen loota.

11/11 – Emoin look jooksek. Käskek naγyrishuttu ektaγokse tekemähen. Tulek Siγältä joγellen ruuhen look.