lauantai 5. joulukuuta 2015

Suomen entisen pääministerin, Paavo Lipposen selektiivisanomaa...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka 

Lipponen: Suomen kilpailukyky menetetty porvarihallitusten johdolla

Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua neljännen kerran ja EK:n ilmoitettua, ettei se enää aio solmia keskitettyjä tupo-ratkaisuja 47 vuotta jatkunut kolmikantainen sopimusjärjestelmä näyttää siirtyvän historiaan.

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen Ylen Ykkösaamussa.
Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen oli vieraana Ylen Ykkösaamussa 5. joulukuuta. Kuva: Yle
Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen muistutti Ylen Ykkösaamussa, että Suomen kilpailukyky on menetetty porvarihallitusten johdolla.
– Voidaan kysyä miten tähän on tultu. Meillä on ollut porvarillinen johto Suomessa vuodesta 2003. Viisi porvarillista pääministeriä ennen Juha Sipilää. Tänä aikana kilpailukykymme on menetetty. Tämä tapahtui nimenomaan Vanhasen toisen hallituksen aikana, jolloin puututtiin työmarkkinoihin tavalla, joka johti palkankorotuskierteeseen.
Lipposen mukaan ammattiyhdistysliike on nyt kuitenkin julistettu syylliseksi tilanteeseen.
En etsisi tässä tilanteessa syyllisiä, vaan kaivattaisiin nöyryyttä ja sitä kolmikannan henkeä. Tilanne ei ole menetetty. Minusta on hyvä, että Juha Sipilä tahtoo ratkaista päällekaatuvat ongelmat. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että nyt pitää puhaltaa yhteiseen hiileen, jotta tästä päästään eteenpäin ja saadaan ratkaisuja. Nyt kun aikaan on vielä, minä en hautaisi kolmikantaakaan lopullisesti.
Lipponen piti Sipilän toimia oikeana. Hänestä pääministerin ja hallituksen tulee nostaa Suomi ulos talouskriisistä ja saada aikaan rakenteellisia uudistuksia.

Lipponen uskoo, että yhteinen linja löytyy vielä

SDP:n entinen puheenjohtaja Paavo Lipponen nousi pääministeriksi keväällä 1995, jolloin Suomi oli myös vaikeassa taloustilanteessa. Hän näkee nykyisen ja 20 vuoden takaisen tilanteen välillä yhtymäkohtia.
– Suomi oli tuolloin velkaantumassa nopeassa tahdissa. Tarvittiin yhteishenkeä, joka silloin syntyi aivan ainutlaatuisella tavalla. Työmarkkinajärjestöt tulivat esittämiini kysymyksiin vastaan.
Lipposesta tilanne on nyt monella tavalla vaikeampi.
– 90-luvulla oli odotettavissa, että talous kasvaa ja  maailmantalous vetää. Nyt on ollut seitsemän kuivaa vuotta. Maailmantaloudesta ei ole nyt vetoapua, joten Suomen pitää itse parantaa kilpailukykyä ja tehdä rakenteellisia uudistuksia.
Veteraanipoliitikko pitää pattitilanteesta ulospääsyä kuitenkin täysin mahdollisena, kunhan sitä yhteishenkeä löytyy.
–  Ei meidän tilanteemme niin huono ole. Emme ole aivan mahdottomasti velkaantuneet. Meillä on kuitenkin monia valtteja. Koulutettu työvoima, kykyä innovoida ja hyviä yrityksiä. Nyt ei ole kyse vain siitä, että kustannustasoa saadaan kuriin, vaan pitää myös olla reippaampi asenne markkinoille menoon ja itseluottamusta, ohjeisti Lipponen.

Raha, raha, raha - lähi-idän asekauppa kukoistaa...

Kauppa se on joka kannattaa - nimenomaan lähi-idässä omalaatuisen sotatalouden asekauppa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Financial Times: Isis kärsii ammuspulasta

ULKOMAAT 

Jihadistijärjestö Isis on onnistunut saamaan haltuunsa runsaasti aseistusta valtaamalla ja ryöstämällä Irakin ja Syyrian armeijoiden sekä muiden alueen aseellisten järjestöjen asevarastoja.
Isisillä on kuitenkin jatkuva pula ammuksista, joita se yrittää haalia mutkikkaan salakuljetusverkoston sekä paikallisten asekauppiaiden avulla, kertoo talouslehti The Financial Times laajassa artikkelissaan.
Isisin suojeluksessa toimivat paikalliset asekauppiaat ostavat aseita ja ammuksia jopa järjestön verivihollisilta, lehti kertoo pohjaten tietonsa entisten asekauppiaiden haastatteluihin.
Lehden selvityksen mukaan Syyrian sodan ympärille on kehittynyt omalaatuinen sotatalous, joka pyörii kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.
”Ostimme hallitukselta, Irakilta ja kapinallisilta – vaikka olisimme ostaneet Israelilta, he eivät olisi välittäneet, kunhan vain saavat aseensa”, peitenimellä Abu Omar esiintynyt entinen asekauppias kertoi Financial Timesille.
Räjähdemateriaaleja kuljetetaan pääasiassa Turkin ja Libanonin kautta Syyriaan, mistä ne päätyvät Isisin käsiin. Ammuksia ostetaan Syyrian hallitukselta sekä hallitusta vastaan taistelevilta kapinallisjärjestöiltä, jotka puolestaan saavat niitä alueellisilta tukijoiltaan sekä Venäjältä.
Isis maksaa aseet ja räjähteet rahoilla, jotka järjestö saa pääasiassa pumppaamalla öljyä valtaamillaan alueilla.
Tavaran toimittajina toimivat paikalliset asekauppiaat, välittäjät ja salakuljettajat, joista osa toimii Isis-järjestön luvalla ja suojeluksessa. Asekauppiaiden perimmäinen motiivi toiminnalleen on raha, sillä toimeentulomahdollisuudet sota-alueella ovat rajalliset.
”Nykyään kyse on vain rahasta. Kukaan ei enää välitä siitä, kuka olet. He välittävät vain dollareista”, Abu Omar sanoi.
Isis onnistui saamaan haltuunsa satojen miljoonien dollareiden arvosta aseita vallattuaan Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin kesällä 2014. Tämän jälkeen Isisin asevarastot ovat paisuneet sitä mukaa kun järjestö on voittanut uusia taisteluita.
Isisillä on hallussaan esimerkiksi amerikkalaisia Abrams-panssarivaunuja, M16-kiväärejä, 40 mm:n MK-19 kranaatinheittimiä sekä 130 mm:n venäläisiä M-46 kenttäkanuunoita, Financial Times kertoo.
Järjestöllä on kuitenkin jatkuva pula rynnäkkökiväärien ja konekiväärien ammuksista.
Krooninen ammuspula johtuu järjestön taistelutaktiikasta. Isis käyttää hyökkäysvaiheessa usein autopommeja ja itsemurhapommittajia, minkä jälkeen alkaa silmitön tulitus rynnäkkökivääreillä ja konekivääreillä.
Ammuksia saattaa kulua kiivaissa taisteluissa kymmeniätuhansia päivässä. Järjestö on kehittänyt mutkikkaan, mutta nopeasti toimivan logistiikkaverkoston, jonka avulla etulinjat saavat täydennyksiä.
Isisin alueella toimiville asekauppiaille on myönnetty ”kalifaatin” viralliset toimiluvat. Toimilupien puitteissa kauppiaat saavat liikkua alueella vapaasti, kunhan Isis on heidän ainoa asiakkaansa.
Isisin komentokeskuksista lähetetään välittäjillä muutaman päivän välein tilauksia niistä taistelutarvikkeista, joista on juuri silloin suurin pula. Kauppiaat vetävät 10-20 prosentin välityspalkkiota myydessään ammuksia ja aseita alueen muilta toimijoilta Isisille.
Isisiä vastaan sotivat kurditaistelijat kuulevat joskus radiopuhelimillaan Isisin komentajien tilauksia, joissa käytetään koodinimiä kuten ”kebab”, ”kana tikka” tai ”salaatti”.
”Kebab on todennäköisesti raskas konekivääri”, sanoi Isisin riveissä aiemmin taistellut, mutta Turkkiin sittemmin paennut Abu Ahmad Financial Timesille. ”Salaatti merkitsee kalašnikovin ammuksia. Saat räjähtäviä luoteja, lävistäviä luoteja – salaatin kaltaisen sekoituksen.”
Financial Timesin mukaan aseiden ja ammusten hinnat ovat olleet nousussa sen jälkeen Turkki alkoi tyrehdyttää salakuljetusreittejä Syyrian ja Turkin rajalla.
Turkin puolelta on kuljetettu rekkalasteittain ammuksia ja aseita, joita Persianlahden maat ovat lähettäneet suojeluksissaan oleville kapinallisjärjestöille Syyriassa.
Ammuksia on kätketty muun muassa Syyriaan suuntaaviin elintarvike- ja rakennustarvikekuljetuksiin.
”Rekkoja ajaa sisään ja ulos hullun lailla. He hyödyntävät aina tavaraa, jota ei osata epäillä”, Abu Ahmad sanoi. ”Polttoainerekkoja käytetään paljon, sillä ne palaavat Isisin alueelle tyhjinä.”
Venäjän ja Iranin lähettämät, Syyrian hallinnolle tarkoitetut aseet ja ammukset, ovat pimeän asekaupan yksi tärkeimmistä lähteistä, lehti kertoo.
Sodankäyntiin tarkoitettujen aseiden lisäksi Isis osaa kuitenkin valmistaa pommeja myös materiaaleista, jotka on alunperin tehty rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Britannialaisen tutkimuslaitoksen Conflict Armament Researchin mukaan Isis rakentaa tavanomaisesta kulutuselektroniikasta kuten kännyköistä, radiopuhelimista ja tietokoneiden piirilevyistä pommien laukaisimia. Pommeja taas valmistetaan kemikaaleista ja lannoitteista, joita käytetään yleisesti esimerkiksi kaivosteollisuudessa ja maataloudessa.
Myös nämä materiaalit päätyvät Isisin haltuun pääasiassa Turkin rajan yli kulkevien salakuljetusreittien kautta.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Rakentavan journalismin ensiaskeleet Yhdysvalloista - hyvä niin...

Tuntuu taas siltä, että minun on käytettävä edesmenneen opettajakollegani klassisia sanoja:"Minä taidan olla vähän syntymätyhmä!"

Ainakin minun täytyi lukea kolmeen kertaan alla oleva artikkeli, jotta se - sen "pihvi" - alkoi hahmottua oikeisiin uomiinsa.
Mutta kirjoittajahan onkin toimittaja ainakin edelliseltä työuraltaan, peräti politiikantoimittaja.
Jätän asian hautumaan. Luen alla olevan artikkelin vielä kertaalleen ajatuksen kanssa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Journalismin kriittisyydestä on tullut verho kyynisyydelle ja riidankylvölle

ULKOMAAT  
Taneli Heikka 
Kirjoittaja on toimittaja, viestinnän tutkija ja yrittäjä, joka asuu Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.

”Uutisista, hyvää iltaa! Köyhien määrä on jatkanut laskuaan globaalisti. Maailma on yhä turvallisempi paikka elää. Tässä pääaiheitamme. Lähetyksemme lopussa kerromme keravalaisesta koti-isästä, joka teki perheensä ja itsensä onnelliseksi sytyttämällä kynttilät.”
Uutisia Pohjois-Koreasta? Vai virkistävä näkökulma maailmaan? Monet amerikkalaiset journalismin tutkijat uskovat, että jälkimmäinen. Kaksi ensimmäistä uutista on myös totta.
Yhdysvalloissa yleistyy ilmiö, jota kutsutaan rakentavaksi journalismiksi.
Rinnakkaiskäsitteitä ovat ratkaisujournalismi ja korjaavat kertomukset. Ajatus on, että mediat kertovat onnistumista ja yhteisöä vahvistavista ilmiöistä. Toimittajat etsivät yhteiskunnallisiin ongelmiin myös ratkaisuja. He luovat kertomuksia, jotka muokkaavat ajatuksiamme näkemään maailman – ei lähes tyhjänä, vaan täyttyvänä lasina.
Esimerkiksi Positive News (hyviä uutisia) keskittyy kestävän talouden, viljelyn ja energiantuotannon onnistumisiin. Lehdellä on 100 000 kappaleen levikki kolmella mantereella.
Ihmiset ovat tutkimusten mukaan väsyneitä kielteisten uutisten virtaan. He sulkevat silmänsä uutisilta koska kukaan ei kestä mediasta tulvivaa pahoinvoinnin määrää. Ja mikä tärkeintä – negatiiviset uutiset eivät ehkä olekaan ’tosi’ tai ’objektiivinen’ kuvaus maailmasta.
Rakentavan journalismin tekijät ajattelevat, että nykyinen uutisointi on vääristynyttä kielteisyyden suuntaan.
Se sulkee ulkopuolelle mahdollisuudet ja toivon. Uutisesta on tullut vääristynyt peili maailmalle, joka astuu monta askelta päivässä hyvään päin.
Ratkaisujen tarve on tullut esille kamppailussa hallintarekisteristä. Ministeri on puhunut pötyä, valtiovarainministeriön viestintäosasto on jakanut toimittajia vuohiin ja lampaisiin. Toimittajat ovat tuoneet esille epäkohtia.
Hyvä niin. Vallankäyttäjät käyttävät valtaa ja media haastaa vastavallalla. Mutta mitä lahjakkaiden ja hyvään pyrkivien ihmisten haaskausta tällainen pahimmillaan on!
Miten niin? Eikö vastakkainasettelu ole osa demokratian normaalia toimintaa?
On, eikä sitä jännitettä tarvitse poistaa. Minun olisikin vaikea olla toista mieltä. 
Kirjoitin politiikan toimittajavuosinani kovasanaisia juttuja. Kehotin kolumneissa valehtelevia ministereitä eroamaan (jokunen erosikin) ja halusin paljastaa vallankäyttäjien toiminnassa epäkohtia (jokunen löytyikin). Konsensuksen ravisteleminen tuntui tärkeältä ja radikaalilta. Arvostan yhä toimittajia, jotka tekevät tuota raskasta työtä.
Sittemmin olen alkanut ajatella, että vielä radikaalimpaa olisi uuden, läpinäkyvän konsensuksen rakentaminen.
Median kriittisyydestä on tullut verho kyynisyydelle ja riidankylvölle. Ehkä niin kävi itsellenikin. Journalismin, joka haastaa yhteiskuntaa muutokseen, täytyy uskaltaa muuttua itse.
Voisivatko esimerkiksi ministeriön viestintä ja journalistit miettiä yhdessä, millainen olisi paras tapa järjestää osakeomistusten rekisteröinti? Se olisi järkevää, koska toimittajat ovat tietojen yksi pääkäyttäjäryhmä.
Tällainen yhteistyö vaatisi sekä virkamiehiltä että toimittajilta kykyä laittaa ennakkotiedot- ja luulot hetkeksi syrjään. Virkamiesten pitäisi ajatella, että he ovat yhdessä oppimassa, eivät tiedottamassa. Toimittajien pitäisi ajatella, että he ovat luomassa tietoa ja ratkaisuja, eivät vastaanottamassa tietoja. Kummankin ammattikunnan on siis keksittävä uudelleen, miksi ne ovat olemassa.
Toinen esimerkki. Maahanmuuton ravistelemissa kunnissa media voisi luoda foorumeita kuuntelemiselle ja kohtaamiselle ilman nopeaa tarvetta uutisiin.
Silloin keskeistä eivät olisi riidat ja riskit, vaan ratkaisut. 
Toimittajat olisivat ideoiden kätilöitä ja vahvistaisivat yhteisöä. Journalismia parhaimmillaan.
Rakentava journalismi ei ole ”kiva kiva” -toimittamista, jossa hömppä korvaa vakavan journalismin. Päinvastoin. Negatiivisen uutisoinnin täydentäminen ratkaisujen etsimisellä on kovaa, kriittistä työtä.
Kirjoittaja on toimittaja, viestinnän tutkija ja yrittäjä, joka asuu Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.

Suomi on mallioppilas ja mallimaa - kyllä!

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiede 

Arvostettu tiedelehti: Suomi mallimaa ydinpolttoaineen loppusijoitukselle

Useilla mailla on ollut vaikeuksia löytää paikka korkea-aktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoitukselle. Nature-lehden mukaan Suomessa on kehitetty toimiva ratkaisu.

Ydinjätteen loppusijoituksen tutkimustila ONKALO Eurajoen Olkiluodossa.
Posivan Oy:n noin 500 metrin syvyyteen rakenteilla oleva maanalainen ydinjätteen loppusijoituksen tutkimustila ONKALO Eurajoen Olkiluodossa 1. heinäkuuta 2014 Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva
Arvostettu brittiläinen tiedelehti Nature nostaa Suomen kansainväliseksi esimerkiksi siitä, kuinka korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituspaikan rakentaminen pitäisi hoitaa.Naturen artikkelissa pohditaan sitä, mitä muilla maailman mailla olisi opittavaa Suomen tapauksesta.
Suomen hallitus antoi viime kuussa Posivalle luvan rakentaa Olkiluotoon kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen käytetylle ydinpolttoaineelle. Laitoksen toiminta alkaa ensi vuosikymmenellä. Rakennuslupa on ensimmäinen laatuaan maailmassa.
Nature muistuttaa, että useimmat maat sijoittavat käytetyn ydinpolttoaineen väliaikaisiin varastoihin, eikä syvälle maan sisään rakennettuihin säilytyspaikkoihin ole vielä sijoitettu korkea-aktiivista jätettä. 

Kynnyskysymykseksi on noussut laitoksen sijoituspaikka

Esimerkiksi Yhdysvalloissa korkea-aktiiviselle jätteelle löydettiin vuonna 1987 loppusijoituspaikka Nevadassa sijaitsevilta Yucca-vuorilta. Osavaltion poliittiset päättäjät vastustivat kuitenkin suunnitelmia, ja vuonna 2010 Valkoinen talo joutui ilmoittamaan, että suunnitelmasta on luovuttu. Rahaa ehti palaa 15 miljardia dollaria.
Myös esimerkiksi Japanissa, Britanniassa ja Kanadassa on suunnitelmia sijoittaa ydinpolttoainetta syvälle maan alle. Sijoituspaikkojen etsiminen ei ole vielä käynnistynyt. Prosesseista odotetaan hankalia, eikävätkä laitokset avautune ennen 2040-lukua.
Saksassa tutkittiin vuosikymmeniä mahdollisuutta sijoittaa korkea-aktiivista jätettä Gorlebenin suolakaivoksiin. Suunnitelmista kuitenkin luovuttiin vuonna 2000 ja uuden paikan haku on käynnissä.
Kansalaisten luottamusta lisää se, että ympäristöön vastuullisesti suhtautuvassa Skandinaviassa on kyetty ratkaisuun
– Cherry Tweed

Kuinka Suomi onnistui?

Naturen mukaan myös Eurajoen kunnassa, jossa Olkiluoto sijaitsee, vastustettiin alunperin sijoitushanketta.  
Teollisuuden Voima korosti kuitenkin loppusijoituspaikan etuja, kuten verotuottoja ja laitoksesta saatavia korvauksia. Samalla yhtiö tehosti kunnan sitouttamista hankkeeseen. Tämä sai valtuutettujen enemmistön päät kääntymään hankkeelle suosiolliseksi, sanoo Naturen haastattelema tutkija Matti Kojo Tampereen yliopistosta.
Vuoteen 1999 mennessä Olkiluoto oli jo ilmoittanut halukkuutensa sijoituspaikaksi.

Ensin turvallisuus, toiseksi sitouttaminen

Britanniassa vastaavaa loppusijoitushanketta suunnittelevan yksityisen yrityksen Radioactive Waste Managementin asiantuntija Cherry Tweed kertoo Naturelle, että Suomen esimerkistä kannattaa ottaa opiksi kahdella tapaa.
Ykkösenä tulee turvallinen sijoituspaikka ja toiseksi hanketta tukeva kunta, joka yhdessä yrityksen kanssa viimeistelee hankkeen, Tweed sanoo.
Lehti muistuttaa, että myös Ruotsissa on meneillään samankaltainen sitouttamisprosessi. Lopullisen päätöksen Forsmarkiin sijoitettavasta laitoksesta odotetaan syntyvän vuonna 2017. 
Britanniassa ja Kanadassa lähdetään nykyisin vapaaehtoisuuden pohjalta. Kuntien on itse tarjouduttava laitoksen sijoituspaikaksi. Odotettavissa on kuitenkin tiukempi väittely kun Suomessa. Suomessa päätös syntyi aikana, jolloin kansalaisten luottamus viranomaisiin oli varsin korkealla tasolla, sanoo tukija Matti Kojo Tampereen yliopistosta.

Suomen esimerkki voi helpottaa muiden maiden päätöksiä

Brittiasiantuntija Cherry Tweed uskoo, että Suomen esimerkki voi helpottaa ratkaisujen syntymistä muissa maissa.
– Tavallinen kysymys on, miten asia on hoidettu muissa maissa, Tweed sanoo. Kansalaisten luottamusta lisää se, että ympäristöön vastuullisesti suhtautuvassa Skandinaviassa on kyetty ratkaisuun, hän painottaa.
Samoilla linjoilla on Yhdysvaltain ydinjätteiden teknisen tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Rod Ewing.
– Kehitys muissa maissa osoittaa, että vahva tekninen ratkaisu yhdistettynä aitoon yhteiskunnalliseen sitoutumiseen voisi toimia, Ewing sanoo Nature-lehdelle.

Kirjasto-, taidemuseo- ja pikakauppareissu hetki sitten Suomen Kemissä...

Kävimme hetki sitten pimeydessä ja liukkaudessa kaupungilla. Vaimoni kävi Kemin kulttuurikeskuksessa kirjastossa ja minä vilkaisin pikapikaa taidemuseon näyttelyn.

Kemin taidemuseossa on alla oleva taidenäyttely, joka aikanaan ylitti jopa niin sanotun uutiskynnyksen televisiossa.

Koska taidenäyttely on poikkeuksellisen pitkään auki, siihen on aivan pakko käydä tutustumassa useaan kertaan.

AKSELI GALLEN-KALLELA 150 VUOTTA
VÄLÄHDYKSIÄ SANKARIN ELÄMÄSTÄ
6.11.2015-14.2.2016

Mikäli et ole käynyt sitä vielä katsomassa, mene ihmeessä, et taatusti pety, näyttely on hyvä, suorastaan erinomainen...

__________________________

Vähän arkisempana asiana totean, että samalla reissulla kävimme Kemin Tokmannissa ostamassa säkillisen "liukkaudenestokevytmursketta", sitä on huomenna aivan pakko levitellä jäiselle etupihalle. Piha on liukas, onneksi säätiedotus lupaa jo huomiselle vähäistä pakkasta, toivottavasti myös hiukan lunta...

Infoa kotimaisten pörssiyhtiöiden omistuksesta...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan kuin tiedoksi...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista: 

Lappilaisen salkussa muljuvat tutut osakkeet

MIILA KANKAANRANTA
Pekka Mauno
Pörssiosakkeisiin Lapissa rahojaan sijoittaneilla on samat suosikkiosakkeet kuin kotitalouksilla muualla Suomessa. Näin voisi ainakin päätellä Lapin suurimman...