Miksi? Tätä kysymystä on kysytty siitä lähtien, kun Auto- ja kuljetusalojen liiton AKT:n puheenjohtaja
Marko Piirainen ilmoitti viime torstaina, että liitto irtautuu yhteiskuntasopimusneuvotteluista.
Päätös voi kaataa jättisopimusyrityksen jo huomenna keskiviikkona, kun keskusjärjestöjen neuvottelijat jälleen kokoontuvat.
Sopimuksen tekoa kannattavat jokseenkin kaikki muut keskeiset päättäjät paitsi AKT. Sopimuksen toivotaan luovan ilmapiirin, joka toisi investoijat ja talouskasvun takaisin Suomeen.
Keskeinen kysymys on, miksi AKT irtautui jo tässä vaiheessa sopimuksesta, jonka sisällöstä ei ole vielä päätetty mitään?
Miksi AKT irtautuu etukäteen hankkeesta, joka jokseenkin kaikkien muiden mielestä voisi onnistuessaan olla monella tapaa hyväksi Suomelle?Miksi Suomi on jälleen kerran ajautunut noin 50 000 jäsenen AKT:n vangiksi? Hiukan ontuva vanki-vertaus on perusteltu siksi, että ilman lakkoherkkää AKT:ta työnantajat eivät suostu tekemään työrauhan takaavaa sopimusta.
Ensinnä pitää katsoa, kuka oikeastaan irtautui sopimuksesta.
Päätöksen teki nykytietojen varassa lopulta puheenjohtaja Marko Piirainen itse, vaikka hän on sanonut useaan otteeseen, että kyse oli hallinnon päätöksestä. Piiraisen tiedote tuli yllätyksenä SAK:n johdolle, muille liitoille, AKT:n toimistolle ja ainakin kaikille Helsingin Sanomien haastattelemille AKT:n keskeisille vallankäyttäjille kuten hallituksen jäsenille.
MTV3:n uutiset
kertoi maanantaina, että Piirainen teki päätöksen lähes itsenäisesti tai suppean piirin päätöksellä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan liiton hallitus keskusteli kriittisesti sopimuksesta 6. marraskuuta, mutta päätöstä irtaantua kokous ei tehnyt.
AKT:n hallituksella on siis sama päätös kuin jokseenkin kaikilla muillakin SAK:n liitoilla: työehtoja ei saa heikentää. Hallitus on antanut liiton johdolle valtuuden toimia tuon päätöksen perusteella. AKT:n hallituksen yksi jäsen sanoo, että Piirainen sai hänen mielestään toimia tämän määräyksen perusteella kuten toimi. Piirainen ei vastannut HS:n yhteydenpyyntöön tiistaina.
Olennaista on, että yhteiskuntasopimuksen tapaisesta keskitetystä palkkaratkaisusta irtaantumisesta ei lopulta päätä Piirainen eikä hallitus, vaan sääntöjen mukaan AKT:n valtuusto.
AKT:ta hyvin tuntevat sanovat, että vallantunne muuttaa helposti AKT:n puheenjohtajan huoneessa ihmisen kuin ihmisen.
Piirainen uhkaa muiden sovinnonhalua, koska hän pystyy sen tekemään. AKT on hiekkalaatikon vahvin. Voimaa ja valtaa on totuttu käyttämään. Suomen tiettävästi ensimmäinen lakko järjestettiin Turun satamassa jo 1400-luvulla.
EK tarjosi Piiraiselle vähintäänkin tekosyyn. Mutta edelleen on auki se, miksi Piirainen toimi kuten toimi.Myös AKT:n sisällä pohditaan, miksi Piirainen toimi kuten toimi. Se tiedetään, että hän oli jo edellisenä iltana hermostunut EK:n päätöksestä vetäytyä keskitettyjen ratkaisujen tekemisestä ensi keväänä. Vaikka EK:n ilmoituksen ajankohta oli epäonnistunut, oli EK:n päätös täysin odotettu. Kukaan muu ei reagoinut päätökseen yhtä lailla kuin Piirainen.
AKT:ssa on aina pidetty vahvoista johtajista, ja vahvaksi johtajaksi tulee käyttämällä onnistuneesta AKT:n muskeleita. Piiraisen asema ei ollut alussa vahva. HS:n haastattelemien AKT-tuntijoiden mielestä Piiraisen rinnalla suuri ja aluksi loppupeleissä ehkä jopa suurempi vallankäyttäjä oli hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja
Arto Sorvali.
Hän on liiton lakkokenraali, joka hallitsee lakko-operaatiot. Ilman lakkovoimaa Piirainen olisi vain tavallinen Piirainen. Nyt ei kuitenkaan näytä siltä, että Sorvali olisi Piiraisen ulostulon arkkitehti tai tukija, vaikka jotkut näin AKT:n sisällä epäilee.
Ay-väki tietää, että liitto on heikko, jos jäsenet asettuvat puheenjohtajaa vastaan, mutta Piiraisen omatoiminen irtiotto on herättänyt kritiikkiä.
Vaikka kaikki kannattavat tiukkaa linjaa, Piiraisen kannanottoa pidetään myös harkitsemattomana ja jopa vaarallisena. Riveissä on herännyt sekin epäily, että syvästi demari Piirainen haluaa tukea demareiden taistelua hallitusta vastaan ja profiloitua mahdollisen tulevan poliittisen uran takia. Politiikassa Piirainen tuskin kuitenkaan pääsisi näin suureen valtaan kuin hänellä on juuri nyt.
AKT:ta syvästi tuntenut näkee operaatiossa myös sen mahdollisuuden, että joku liitossa on houkutellut Piiraisen heikoille jäille. Kova peli ei ole tuntematonta AKT:ssa, mutta näistä operaatioista harvoin jää kunnon todisteita edes historiankirjoittajille.
Pelkästään profiilia nostattava egotrippi Piiraisen ulostulo tuskin on.
Voisi kuvitella, että jokin pragmaattinen syy toimelle lienee. Kyse ei kuitenkaan ole vain AKT:sta tai Piiraisesta, vaan kaikkien suomalaisten koskevista jättipäätöksistä.
Lähtökohta on selvä. Piirainen kuten koko SAK lähtee siitä, ettei mikään työehto saa heiketä vaikka Suomi olisi kuinka heikossa kunnossa. Tällä operaatiolla Piiraisesta voisi siis tulla sankari, jos heikennyksiä sopimukseen ei tule, vaikka hän ei osallistu millään tavalla itse neuvotteluihin. Hän tietää hyvin, että AKT voi vielä hyväksyä sopimuksen, jos se on sopiva.
Se on selvä, että Piirainen on valmis kaatamaan sopimuksen. Jäsenistö voisi kääntää hänen päänsä, mutta ei ole lainkaan varma, kuinka rohkeasti jäsenistö tai edes hallinto uskaltaa astua puheenjohtajaansa vastaan.
Piirainen osaa taatusti kertoa tarpeeksi selvästi harhapoluille lähteville, että riitelevä liitto on heikko liitto. Tällä verukkeella vaikkapa mahdollisten lakkojen taloudellisia menetyksiä pelkäävät vastarannankiisket voidaan hiljentää. Myös kuljetusalan työpaikoilla tiedetään, kuinka hauraassa tilanteessa Suomi on, ja jokainen lakko-operaatio lisää työttömyyttä ja vähentää rahapiirien intoa investoida Suomeen.
Piirainen on siis valinnut yhdeksi vaihtoehdoksi taistelun tien, vaikka puhuukin vain vuoden kuluttua alkavalle liittokierrokselle valmistautumisesta. Olisi ihme, jos hän ei olisi valmis yritykseen kaataa hallituksen pakkolait ja miksei myös muut AKT:n mielestä ikävät lakihankkeet vaikka voimakeinoin.
Jospa Piiraisen ajatuskulku meneekin niin, että jos hän kaataa yhteiskuntasopimuksen, hän saa rinnalleen ison joukon potentiaalisia lakkokavereita? Tämän hyvinkin mahdollisen vaihtoehdon takia työnantajilla voisi olla viisasta etsiä ratkaisu yhteiskuntasopimuksesta, vaikka AKT:n mukanaolo nyt onkin epävarmaa.
Jos AKT jää ainoana ulos, se voi se olla pienempi paha kun se, että tantereelle jää kymmeniä pakkolakien ja ties minkä kimppuun hyökkäävää liittoa. Silloin tosin on vaara, että muutkin haluavat jäädä niin sanotusti vapaamatkustajiksi. Opettajien OAJ varoitti jo tästä tiistaina.
