perjantai 30. lokakuuta 2015

Suomi ja Ruotsi yhteistyöhön Nato-jäsenyyden selvittämisessä...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - näin se etenee...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Suomi ja Ruotsi yhteistyöhön Nato-jäsenyyden selvittämisessä – Kanerva: Vuorovaikutus on järkevää

POLITIIKKA 29.10.2015 19:28

Laura Halminen

HELSINGIN SANOMAT

RONI REKOMAA

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva eduskunnan täysistunnossa 25. syyskuuta.

Suomi ja Ruotsi pyrkivät yhteistyöhön sotilasliitto Naton jäsenyyteen liittyvissä selvityksissään.

”Olen puhunut, että vuorovaikutteisuus selvitysten tekemisissä olisi hyvästä. Se olisi järkevää”, sanoo puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok).

Ruotsissa selvitys on jo tekeillä, kertoo Svenska Dagbladet (SD). Suomessa selvitys tehdään rinnakkain hallitusohjelmaan kirjattujen ulko- ja turvallisuuspoliittisten selontekojen kanssa.
Kanervan mukaan ulkopoliittisen selonteon tekeminen käynnistyy ensin, mahdollisesti vielä kuluvan vuoden aikana. Kaikkien selvitykset tehdään pääsääntöisesti vuoden 2016 aikana.

”Tietysti sekä Ruotsi että Suomi tekevät omat selvityksensä omista premisseistään käsin, mutta molempien selvitysten uskottavuutta lisäisi se, ettei niitä tehtäisi hermeettisesti ottamatta huomioon mitä toisella puolella lahtea tapahtuu”, Kanerva sanoo.

Asiasta kertoi ensimmäisenä SD:lle Ruotsin Pohjoismaiden neuvoston edustuston puheenjohtaja Hans Wallmark neuvoston kokouksessa Islannissa. Lehden mukaan myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hulltqvist on puhunut useasti Suomen ja Ruotsin läheisemmän puolustusyhteistyön puolesta. Ruotsissa Nato-selvityksen tekoa johtaa diplomaatti Krister Bringéus.

Ruotsissa sotilasliiton kannatus on kasvanut. SD:n mielipidemittauksen mukaan syyskuussa vastaajista 41 prosenttia oli jäsenyyden kannalla. Vuotta aiemmin kannattajien osuus oli 31 prosenttia.

Nato jakaa Pohjoismaita. Tanska, Norja ja Islanti ovat sotilasliiton jäseniä, Suomi ja Ruotsi eivät.

Artikkeliin liittyvät

Pekka Ervasti superkevyttä irrottelua ...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Blogi 30.10.2015 klo 6:22

Pekka Ervasti: Massia masuunista

On täyttä puppua, ettei muka valtio-omisteisissa firmoissa olisi meno muuttunut. Potkut saanut Outokummun pomo vei tällä kertaa pesästä vain 1,5 miljoonaa, kun edeltäjä sentään nappasi 1,9 miljoonaa, kirjoittaa Pekka Ervasti blogissaan.

Kauhea huuto ja mekastus on ollut pääministeriä ja presidenttiä myöten, kun teräsfirma Outokumpu antoi fudut toimitusjohtaja Mika Seitovirralle ja luki tälle lopputiliksi käteen 1,5 miljoonan litviikin.

Seitovirran kultainen kädenpuristus perustui selkeään, kirjalliseen sopimukseen, ja kyllähän hänen saavutuksensa ovat ennätykselliset. Harva toimari saa firman pörssiarvon romahtamaan 88 prosenttia neljässä vuodessa. Se on teräksenluja saavutus ja ansaitsee asianmukaiset myötäjäiset.

Siinä suolainen kyynel vierähti karheille poskipäille, kun Outokummun hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kiitteli pois potkaistua toimaria: "Haluan koko hallituksen puolesta kiittää Mika Seitovirtaa hänen vahvasta sitoutumistaan ja panoksestaan yhtiön hyväksi."

Ollila tuntee lahjakkuuden, kun näkee sellaisen. Hänhän oli myös Nokian hallituksen puheenjohtaja Stephen Elopin aikana. Se mies taitaa olla Suomen taloushistorian kallein kupru.

Harva toimari saa firman pörssiarvon romahtamaan 88 prosenttia neljässä vuodessa.

Toivottakaamme Seitovirralle voimaa taakse, kun 53 vuoden kypsään ikään ehtinyt mies ajetaan kylmästi kadulle duunia etsimään. Tuossa iässä se ei enää ole helppoa, vaikka kuinka olisi kiitelty ammattireiska. Nuoret, uratietoiset ja pipopäiset hipsterit huristavat rullalaudalla ohi niin, että heilahtaa.

Se tässä yleisessä älämölössä olisi kuitenkin syytä muistaa, että Outokumpu on selvästi parantanut tapojaan.

Kun edellinen toimitusjohtaja, vuorineuvos Juha Rantanen sai 2011 potkut, hänelle maksettiin erorahaa 1,9 miljoonaa euroa. Se on sentään 400 000 enemmän kuin Seitovirralle. Erotuksella yksi työvuoro valssaa terästä satoja kilometrejä.

Rantasen lähdön askelmerkit olivat myös monipolvisemmat kuin Seitovirran tylyt potkut.

Outokummun hallituksen silloinen puheenjohtaja, EK:n entinen puheenjohtaja Ole Johansson laski Rantasen kanssa, että loparit on parempi antaa muutamaa kuukautta ennen toimitusjohtajan vetäytymistä hyvin ansaitulle puolen miljoonan eläkkeelle. Jos Rantanen ei olisi saanut ennenaikaisia potkuja, vaan olisi jäänyt normaalissa järjestyksessä eläkkeelle, parin miljoonan eroraha olisi kadonnut kuin pieru masuuniin.

Satavarmasti, kun seuraava Outokummun toimari saa potkut, eroraha on korkeintaan miljoonan euron luokkaa.

Sittemmin on Etelärannan suunnassa suhtautuminen erorahoihin jyrkästi muuttunut. Nyt Palacen suunnasta kritisoidaan ankarasti sitä, että Postin henkilöstöllä on irtisanomistilanteessa peräti vuoden erorahajärjestely. Siis kaikilla postilaisilla, ei vain toimitusjohtajalla. Se on väärin! Sellaisesta järjestelystä on päästävä eroon. Se tulee työnantajalle aivan liian kalliiksi.

Nyt on myös valtion omistajaohjausministeri ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) jyrähtänyt Outokummulle. Peittäkää lasten korvat ja istukaa tukevasti, sillä siteeraamme tässä pääministeriä sanatarkasti.

Varoitus! Varoitus! Tässä se tulee:

"Minusta tämmöiset ovat ylisuuria!"

Pahoittelemme vielä kerran, että jouduimme tässä toistamaan Sipilän raakasanaisen tuomion ihan sanasta sanaan, mutta se on median tehtävä. Älkää valittako Julkisen sanan neuvostoon.

Tuollaisen ärjäisyn jälkeen luulisi jotain tapahtuvan. Valtion salkkua vartioivilla Solidiumin pojilla varmasti räätälillä teetetyn liituraitapuvun puntti jo tutisee.

Sipilän reaktiosta voi päätellä, että jos ei meno muutu valtio-omisteisissa yhtiöissä, kohta päät lentelevät kuin viiriäiset keväällä.

Satavarmasti, kun seuraava Outokummun toimari saa potkut, eroraha on korkeintaan miljoonan euron luokkaa.

Joku roti se olla pitää.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on politiikan erikoistoimittaja

Yrjö Rautio ruotii rajusti edelleen omiaan...

Olen vuosikymmenien aikana useaankin kertaan julkisesti kirjoittanut, että Suomessa riittäisi kolme puoluetta: Vasemmisto, Keskusta ja Oikeisto.

Toki tiedän, että se on utopiaa, mutta ainakin Vasemmiston tulisi uudelleen organisoitua siten, että nykyiset Sdp ja Vasemmistoliitto yhtyisivät. Em. muutos taitaa viedä aikaa vielä muutaman sukupolven.

Yrjö Rautio tuntuu jatkavan Vasemmiston roimimista kettingillä oikein tosissaan. Ilmeisesti takana on syvä pettymys em. ryhmittymän nykytilaan.

Enpä olisi uskonut, että hän näinkin selkeästi liputtaa Vihreiden puolesta, jota itse pidän hyperpopulistisena ja superitseriittoisena pilipaliryhmittymänä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Työväenluokkaa ei enää ole – vihreät voisi olla moderni vasemmistopuolue

POLITIIKKA 30.10.2015 12:33

KOLUMNI

Yrjö Rautio

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Suomessa vihreät sijoitetaan porvaripuolueisiin, muualla vasemmistoon. Tämä ei johdu siitä, että meillä vihreät olisivat oikeistolaisempia kuin muualla, vaan siitä, että Suomen poliittinen kartta on erilainen kuin muualla.

On määrittelykysymys, mikä puolue kuuluu vasemmistoon, mikä oikeistoon. Jos vasemmiston määritelmään kuuluu se, että sen on edustettava sosialistista traditiota tai oltava taustaltaan työväenpuolue, eivät vihreät tietenkään ole vasemmistopuolue.

Kartta, jonka ilmansuuntia ovat suhde sosialismiin ja työväenluokkaan, on kuitenkin vanhentunut ajat sitten.

Sen avulla suunnistava vain eksyy. Sosialismia ei kannata järjestelmänä yksikään varteenotettava puolue.

Työväenluokkaa ei enää ole – ainakaan luokkana, johon kuuluvia sitoisi yhteen yhteinen tietoisuus ja tavoitteet. Kaikki merkittävät puolueet kilpailevat palkansaajien äänistä.

Vasemmisto–oikeisto-jakokin on menettänyt merkitystään. Sekä äärioikeiston että -vasemmiston kannatus on meillä vähäinen – onneksi.

Jokainen merkittävä puolue kannattaa suunnilleen samoja asioita, muun muassa hyvinvointivaltiota, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Erot syntyvät siitä, millä keinoin ne pyrkivät näihin päämääriin. Erot puolueiden sisällä ovat usein suurempia kuin puolueiden välillä.

Jos vasemmisto–oikeisto-kartasta kuitenkin pidetään kiinni, oikeinta on sijoittaa puolueet sille arvojen perusteella.

Silloin vihreät kuuluvat ilman muuta vasemmistoon. He puolustavat ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä. He ajavat tasa-arvoa sekä sosiaalista ja globaalia oikeudenmukaisuutta.

Kaikkea tätä tekee myös perinteinen vasemmisto, mutta se ei ole näissä asioissa yhtä aito ja uskottava kuin vihreät.

Monien nuorten arvot ovat lähellä vasemmistoa. Kuitenkin yhdeksän kymmenestä näistä nuorista äänestää vihreitä. En ihmettele lainkaan. Vihreillä on tarjota heille unelma paremmasta, ekologisesti kestävästä ja oikeudenmukaisesta maailmasta. Perinteinen vasemmisto on oman unelmansa hukannut.

Vihreät ovat liberaali ja uudistusmielinen puolue. Erityisesti Sdp on nuorten silmin hyvin konservatiivinen puolue, joka ei juuri muuta tee kuin ajaa tietyn palkansaajaryhmän etuja. Vasemmistoliitto on liberaali, mutta sen sanoma on paljon sekavampi ja ristiriitaisempi kuin vihreiden.

Havaintoni, että vihreät ovat lähellä vasemmistoa, ei ole uusi. Olin Pekka Haaviston ja Heidi Hautalan kanssa itsenäisyyspäivän vastaanoton jatkoilla vuonna 1988. Olin silloin aloittanut Kansan Uutisten päätoimittajana. Hartaan keskustelun jälkeen totesimme, ettemme keksi yhtään merkittävää asiaa, josta voisimme olla eri mieltä. Nyt keksin ainakin yhden: ydinvoiman.

Vihreät ovat ideologisoineet ydinvoiman, vaikka se on vain yksi teknologia tuottaa energiaa. Siinä on ongelmansa, mutta se on paljon turvallisempi ja ympäristöystävällisempi energialähde kuin vaikkapa kivihiili ja öljy. On järjetöntä vastustaa ydinvoimaa, jos haluaa todella torjua ilmastonmuutosta.

Vihreissä on ominaisuuksia, jotka ovat saaneet minut vierastamaan heitä. Heillä on samantapaista tiedostava etujoukko -ajattelua kuin oli stalinisteilla 1970-luvulla. He tuntuvat pitävän itseään muita ylempinä ihmisinä.

Vihreätkin ovat sortuneet epärehellisyyteen muun muassa ydinvoimaa vastustaessaan. Puheenjohtaja Ville Niinistö on väittänyt, että Suomi on ainoa länsimaa, jossa ydinvoimaa rakennetaan lisää. Uutta ydinvoimakapasiteettia on rakenteilla tai suunnitteilla useissa muissakin EU-maissa: Ranskassa, Englannissa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tshekissä ja Unkarissa.

Äänestin Pekka Haavistoa vuoden 2012 presidentinvaalien molemmilla kierroksilla. Muuten en ole vihreitä äänestänyt. Harkinnut olen monesti. Uskon, että moni muukin perinteisen vasemmiston kyvyttömyyteen ja näköalattomuuteen kyllästynyt harkitsee.

Hurjaa, huolimatonta/piittaamatonta ajotyyliä...

Kävin aamulla parturissa Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä - aika oli varattu klo 10.

Ajelin rauhallisesti klo 09.45 Peurasaaresta Eteläntielle tulevan risteyksen kohdalla. Näin jo kaukaa, että mäkeä alas tulee pieni punainen auto - vauhdilla.

Tulin liittymään siis oikealta reunimmaista kaistaa jatkaessani matkaa Kemin keskustaan päin.

Edellä mainittu auto - ollessani juuri sen kohdalla = rinnalla - kääntyikin yhtäkkiä kaistalleni.

Jos en olisi ehtinyt tehdä väistöliikettä oikealle, em. auto olisi tullut suoraan talviautomme kylkeen.
Onneksi em. auton kuski myös huomasi tilanteen ja käänsi auton takaisin omalle eli viereiselle kaistalle..

Tunnustan, että minulta pääsi spontaanisiti karjahdus: Jumalauta = Jumalàvita, sen verran tiukka oli tilanne.

Jos minulla ei olisi ollut sovittu aika parturiin, olisin mennyt jututtamaan em. punaisen auton kuskia, sillä auto tuli perässäni keskustaan kaupungintalon kohdalle jatkaen matkaa Valtakatua pitkin. Itse käännyin vasemmalle Meripuistokadulle.

Suomessa usko yhteiskuntasopimukseen kasvaa...

Teet tai itket ja teet - niin se vaan menee. Suomen synkkä taloudellinen tilanne vaatii "matokuureja" ja poikkeuksellisia/luoviakin ratkaisuja. Mikäli alla oleva "Tekemisen meininki"- pitää vähääkään paikkansa, se on hyvä signaali jatkosta.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Usko yhteiskuntasopimukseen kasvaa taas – Neuvottelulähteet HS:lle: ”Tekemisen meininki”

KOTIMAA 29.10.2015 20:26 Päivitetty: 29.10.2015 20:26

Teemu Luukka

HELSINGIN SANOMAT

JUHANI NIIRANEN / HS

Pääministeri Juha Sipilä sekä istumassa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Kuntatyönantajien edustaja Markku Jalonen ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly yhteiskuntasopimuksen tiedotustilaisuudessa pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa elokuussa.

Työmarkkinajärjestöt yrittävät löytää lähiviikkoina sovun yhteiskuntasopimuksesta, jota hallitus on vaatinut viime keväästä lähtien.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan osapuolten näkemykset ovat ensimmäistä kertaa puolen vuoden aikana lähestyneet toisiaan niin, että tapaamisia kutsutaan aidoiksi neuvotteluiksi.

”Nyt on tekemisen meininki”, kuvaillaan useista lähteistä, vaikka neuvottelut ovat vielä alkuvaiheessa eikä mistään ole sovittu.

Neuvotteluille ei ole virallisesti asetettu takarajaa, mutta jonkinlaisena henkisenä maaliviivana pidetään marraskuuta. Tämän jälkeen keskusjärjestöjen kuten SAK:n, STTK:n, Akavan, EK:n ja Kuntatyönantajien sopimuksen pohjalta jätettäisiin ammattiliitoille mahdollisesti helmikuun loppuun aikaa neuvotella omat sopimuksensa keskusjärjestöjen yleislinjausten pohjalta.

Ratkaisussa sovittaisiin keinoista, joissa suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä parannettaisiin suhteessa kilpailijamaihin.

Neuvotteluissa on kaksi laajaa kokonaisuutta.
Toisessa sovittaisiin vuoden 2017 palkoista sekä uudesta tavasta sopia palkoista. Tapaa kutsutaan Suomen malliksi, mutta se muistuttaisi Ruotsin palkkaneuvotteluja, joissa liittojen, kuten Metalliliiton jäsenten palkankorotukset määrittelevät pääsääntöisesti muidenkin liittojen korotusten ylärajan.

Tältä osin neuvottelujen pohjapaperi on SAK:n syyskuun lopussa esittämä ”kriisisopimus”. Sen mukaan vuonna 2017 palkat eivät nouse lainkaan ja vuonna 2018 vientiala määrittäisi palkankorotusvaran.

Toinen linja on kustannuskilpailukykyä parantavat esitykset, jotka korvaisivat hallituksen niin sanotut pakkolait.
Pakkolakeja on tusinan verran. Niillä hallitus on aikonut leikata muun muassa lomarahoja 30 prosenttia, muuttaa loppiaisen ja helatorstain palkattomiksi vapaapäiviksi sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi.

Hallituksen alkuperäisen ajatuksen mukaan palkkamaltti kohentaisi kustannuskilpailukykyä viidellä prosentilla ja muut toimet toisen viisi prosenttia.
Sopimus tuskin syntyy kuitenkaan tällä prosenttijaolla.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK korostaa edelleen prosenttien tärkeyttä, mutta sopimus saattaa syntyä myös, vaikka se ei toteuttaisi täsmälleen tavoiteltuja prosentteja. Myöskään hallituksesta ei ole enää kuulunut, että molempien prosenttien pitäisi olla juuri täsmälleen viisi prosenttia. Palkansaajapuolen ehto on, että hallitus vetää pois pakkolait, mikäli sopimus syntyy.

Neuvottelut eivät ole tähän asti edenneet muun muassa siksi, että palkansaajajärjestöistä etenkään SAK ei ole suostunut heikentämään työehtoja, vaan parantaisi kilpailukykyä niin, että yritysten työnantajamaksuja leikattaisiin. Työnantajien mielestä SAK:n ehdotukset eivät lisää riittävästi kustannuskilpailukykyä.

Keskeinen este on ollut myös se, että EK on pitänyt keskitettyä ratkaisua aikansa eläneenä, koska eri alat ja alojen sisällä yritykset ovat niin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa.
EK on vaatinut, että ratkaisut tehdään liittojen välillä. EK:n kiinnostus neuvotteluja kohtaan on ollut laimeaa muun muassa siksi, että se on luottanut hallituksen pakkolakien leikkaavan tarpeeksi yritysten henkilöstökustannuksia.

EK:n kanta on muuttunut ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin SAK:n tarjouksen palkkaosio on EK:n silmissä varsin hyvä – etenkin se, että tulevaisuudessa vientiliitot määrittelisivät palkankorotusten ylärajan.

Toiseksi EK on huomannut, etteivät hallituksen pakkolait tuo sen toivomaa lopputulosta. Lait on tarkoitus säätää kolmen vuoden määräajaksi, mutta EK haluaa pysyviä muutoksia. Palkansaajajärjestöjen kanssa se toivoo saavansa pysyviä sopimuksia esimerkiksi arkipyhien muuttamisesta työpäiviksi.

EK myös pelkää, että lakiesityksistä näyttää tulevan osittain varsin keinotekoisia, joten niistä saattaa koitua myös kustannuksia ja byrokratiaa yrityksille.

Yritysjohtajia huolettaa myös se, että hallitus runnoo poikkeusoloihin vedoten lait voimaan, vaikka ne olisivat perustuslain vastaisia. Tämä saattaa tuoda monimutkaisia oikeusprosesseja ja jälkiseurauksia.

Vaikka sopimuksesta todennäköisesti tulisi EK:n vihaaman keskitetyn ratkaisun kaltainen, sivutuotteena EK voi saada saman, mitä se toivoo liittokohtaisista sopimuksissa eli enemmän työehtoihin joustoja. Joustoja voi tulla, koska hallitus on ilmoittanut säätävänsä joustoista lailla, jos liitot eivät saa sovittua tavoista, joilla esimerkiksi työajoista ja jopa palkoista voitaisiin sopia työpaikoilla. Muutenkin sopimuksesta tulisi todennäköisesti sellainen, että eri aloilla kilpailukykyä etsittäisiin eri keinoin.

Neuvotteluissa on edessä vielä monta mutkaa, eikä sopimuksen syntyminen ole varmaa, vaikka yhteistä kompromissihalua nyt onkin.