torstai 15. lokakuuta 2015

Maailmanvarallisuus keskittyy...

Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät - näin se ikävä kyllä menee.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Raportti: Rikkain prosentti omistaa nyt yli puolet maailman varallisuudesta

Tuloerot ovat jatkaneet kaiken aikaa kasvuaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, kertoo sveitsiläispankki Credit Suissen varallisuusraportti.

TALOUS 

Tuloerot maailmassa jatkavat yhä kasvuaan, kertoo sveitsiläispankki Credit Suissenraportti. Rikkain prosentti maailman väestöstä omistaa puolet koko maailman varallisuudesta.
Pankin tällä viikolla julkaistun Global Wealth 2015 -raportin mukaan tuloerot ovat useimmissa maissa kasvaneet vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Viime vuonna rikkain prosentti omisti vähän alle puolet eli 48 prosenttia maailman varallisuudesta.

Maailman rikkain kymmenys omisti kuluvan vuoden puolivälissä 87,7 prosenttia kaikesta varallisuudesta. Maailman köyhempi puolikas taas omistaa kokonaisvarallisuudesta yhteensä alle prosentin.

Keskiluokka jatkaa yhä kasvuaan nousevissa talouksissa ja etenkin Aasiassa. Keskiluokkaan kuuluu pankin mukaan 664 miljoonaa ihmistä eli 14 prosenttia maailman väestöstä. Kiinan keskiluokka on nyt ensi kertaa jo suurempi kuin Yhdysvaltojen.

Vaikka tulonjako on vääristynyt vaurainta huippua kohden, pankin tutkijat varoittavat väheksymästä keski- ja pienituloisten taloudellista merkitystä.

Raportin mukaan keskiluokan varallisuus kasvaa kuitenkin hitaammin kuin maailman rikkaiden.
Sveitsiläispankin määritelmässä keskiluokkaan pääsee, jos varallisuutta on vähintään kaksi kertaa maan vuotuisen keskitulon verran.
Vuosittaisessa raportissa tarkastellaan kotitalouksien rahoitusvarallisuutta eli osakkeita, muita sijoituksia ja talletuksia sekä kiinteistöomaisuutta, joista on vähennetty velat.

Raportista selviää myös, että vauraus on yhä keskittynyt ensisijaisesti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Etenkin Yhdysvalloissa vauraus kasvoi "vaikuttavaa vauhtia". Myös Kiinassa varallisuus kasvoi selvästi.

Varallisuuden kasvu johtuu raportin perusteella ennen muuta osakkeiden hintojen noususta ja rahoitusvarallisuuden kasvusta Yhdysvalloissa.
Maailman kokonaisvarallisuus tosin väheni ensi kertaa vuoden 2008 jälkeen dollareissa laskettuna. Se johtuu isolta osin muiden valuuttojen heikentymisestä suhteessa dollariin, sillä ilman sitä varallisuus olisi kasvanut.

Raportin mukaan maailman asukkaiden varakkaampaan puoliskoon pääsee jo, jos omaisuus velkojen jälkeen on 3 210 dollaria.

Kymmenen varakkaimman prosentin joukkoon kuuluakseen tarvitsee 68 800 dollarin omaisuuden, ja kaikkeen rikkaimpaan prosenttiin 759 900 dollaria.
Suhteessa asukaslukuun eniten varallisuutta on Sveitsissä. Se on maailman ainoa maa, jossa varallisuus aikuista asukasta kohden on keskimäärin yli 500 000 dollaria.

Kaava käytetyn auton hinnan määrittämiseksi...

Olen silloin tällöin joutunut miettimään, löytyykö kaavaa käytetyn auton hinnan määrittämiseksi, tarkoitan luotettavaa matemaattista kaavaa...

"Turhaan mietiskelet, aivan turhaan, ei sellaista kukaan pysty laatimaan!" kuulen useankin lukijan tuskailevan asiantuntevasti.

Todennäköisesti näin asia on mutta sittenkin: Netistä toki löytyy monenlaista mahdollisuutta määrittää käytetyn auton hinta, osa em. ehdotuksista perustuu pitkäaikaisiin tilastotietoihin käytetyn auton hinnasta.

Kuinka monta muuttujaa em. kaavaan olisi syytä ottaa? Mielestäni aika monta - parikymentä olisi vähin muuttajamäärä...

Tällä hetkellä käytetyn auton hintaan vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:
+ auton merkki
+ malli
+ vuosimalli
+ bensiini/dieselkäyttöinen
+ automaatti/manuaalivaihteinen
+ ajokilometrimäärä
+ omistajien määrä
+ auton pitotapa/ulkonäkö/siisteys
+ huoltokirja
+ lisävarusteet
+ myyntiajankohta
+ tunnearvo
+ jne. ...

Havaintoni on, että nimenomaan vuosimallin ja ajokilometrimäärän välillä ei löydy järkevää yhteyttä.

Olen tietyistä syistä katsellut netistä Mercedes-Benz E 200 auton hintahaarukkaa yhdestä "kauppafoorumista" eli Nettiautosta.
Lähinnä kiinnostukseni kohteena on ollut bensiinikäyttöinen manuaalivaihteistolla oleva auto.

Googlatessani tänään em. tyyppisen auton vuosimallit 1998-2002, löytyi seuraavaa:
+ yllättäen löytöjä oli alle kymmenen kpl
+ hintahaarukka on 1590- 6900 euroa

Hintaan näytti vaikuttavan vuosimalli, moottorikoko ja varustelutaso myös jonkin verran ajokilometrimäärä... 

Googlatessani hakumahdollisuudella Mercedes-Betz E-sarja löytyi peräti 1742 autoa hintahaarukassa 250-46000 euroa.
Siellä on paljon mielenkiintoisia autoja, puhumattakaan, jos otetaan koko MB-skaala käsittelyyn. Siellä on autoa joka lähtöön oletuksella, jos kyseinen automerkki kiinnostaa.

Havaintojeni mukaan tonnilla-kahdella saa ilmeisen kohtuu-/hyväkuntoisia Mersuja, käyttöautoja, joilla on ajokilometrejä toki jo reippaasti takana - mutta myös edessäpäin.

Esittäessäni em. tyyppisiä tosiasioita, faktoja eräille henkilöille, minun näkemyksiäni on lievästi sanottuna epäilty, ei kaukana, että jonkun mielestä valehtelisin.

Itsekin ennen "Mercedes-Bentz-hakuja" arvelin vanhojen Mersujen hintatason olevan korkeampi kuin se tosiasiassa on, kukaties jonkinasteinen hintaromahdus on toteutunut viime vuosina.

Mielestäni Nettiauton tiedot ovat armottomia. Niitä selaillessa karisee kyllä harhakuvat oman auton myyntihinnasta, haaveesta. Haave- ja reaalimaailma eivät valitettavasti aina, tuskin koskaan kohtaavat käytännössä.

Kaiken kaikkiaan autokauppa on erittäin herkkä asia. Auto on meille suomalaisille edelleenkin ns. pyhä lehmä. Sijoituksena se on onnettoman huono, suorastaan surkea.

Valitettavan usein yksityishenkilöiden väliseen "kaupanhierontaan" lisäksi sekaantuu henkilöitä, joille asia ei kuulu pätkääkään.

Tällaista on elämä ja sitä on vaan elettävä, siedettävä...








keskiviikko 14. lokakuuta 2015

CLT-talo - mielenkiintoista...

Jos vielä rakentaisin/rakennuttaisin talon tai vapaa-ajan asunnon, se toteutettaisiin ehdottomasti CLT-elementeillä.

Kuvassa olevaa koetaloa testattiin erittäin paljon. Olisi mielenkiintoista nähdä koetuloksia. Varmaan niitä on jostakin saatavissa...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:


Lukijan kuva: CLT-talo matkalla Ajokseen

LUKIJAN KUVA: OULA KALLIO
Noin 25 tonnin painoinen CLT-koetalo matkalla Ajoksen satamaan Kemin Asemakadulla maantai-iltana.
Kemin Kivikolle rakennettu CLT-koetalo siirrettiin maanantain ja tiistain välisenä yönä Ajoksen satamaan. Lukijamme Oula Kallio otti kuvan talon kuljetuksesta...

Wellcome to Kemi/Finland!

Mitäpä tuohon muuta tässä vaiheessa sanomaan/kirjoittamaan. Toivottavasti säät ovat otolliset lumilinnan rakentajille ja myös jatkossa keväällä 2016, jotta lumilinna pysyy auki suunnitellun ajanjakson. 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Kemin 21. lumilinna palaa juurilleen

KEMIN MATKAILU OY
Kemin lumilinna kohoaa perinteiselle paikalle Sisäsatamaan. 21. lumilinnan ulkoasun suunnittelussa on haettu keskiaikaisen linnan piirteitä.

Barentsin neuvosto - ketä kiinnostaa...



Politiikka  | 

Näkökulma: Barentsin neuvosto – ketä kiinnostaa?

Alussa se, mitä rajan takana on, kiinnosti myös tavallisia ihmisiä, mutta sittemmin sanasta Barents on tullut synonyymi sanalle Boring, kirjoittaa Barentsin alueelta Oulusta Ylen toimittaja Timo Sipola.


Timo Sipola puhumassa toimittajaverkosto Barents Pressin tilaisuudessa Oulussa.
Timo Sipola Kuva: Yle

Viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä Neuvostoliitto oli romahtanut ja Venäjä tuntui vapaammalta kuin koskaan. Kun tammikuussa 1993 olin mukana Norjan Kirkkoniemessä suuren innostuksen vallassa perustamassa Luoteis-Venäjän ja Pohjoismaiden uuden ajan yhteistyöelimeksi Barentsin neuvostoa ajateltiin, että tästä se lähtee. Vihdoinkin ihmiset ja tieto voivat vapaasti liikkua myös itärajan yli. Tulevaisuudessa kaikki olisi paremmin ja Venäjästä tulisi normaali valtio.

Alkaisi uusi aika, jolloin Barentsin alueella liikuttaisiin ja käytäisiin kauppaa sekä kulttuurivaihtoa menneiden vuosisatojen tapaan vapaasti. Ja että tästä kaikesta syntyisi vahva pohjoinen talous ja pohjoinen yhteisö vastapainona kaikkien Barents-maiden pääkaupunkikeskeisyydelle.
Olihan se jälkikäteen ajatellen naivia, mutta että maailma muuttuisikin juuri päinvastaiseen suuntaan, se tuntui mahdottomalta ajatukselta.

Venäjällä oli kaikkien aikojen länsimaisin ulkoministeri, Brysselissä syntynyt Andrei Kozyrev, joka oli kaikkea sitä mitä Neuvostoliiton ulkoministerinä 1957 - 1985 ja Korkeimman neuvoston puheenjohtajana 1985 – 1988 vaikuttanut Andrei Gromyko, Mr Njet, ei ollut. 
Suomesta Kirkkoniemessä oli mukana ulkoministeri Paavo Väyrynen, Ruotsista Margaretha af Ugglas ja Norjasta varsinainen Barents-visionääri Torvald Stoltenberg.
Mutta niin siinä vain kävi, että muutaman vapaamman vuoden jälkeen Venäjällä kehityksen suunta muuttui.  Jeltsiniä seuranneen Putinin sukellusvene Kurskin uppoamisen yhteydessä kokema arvovaltatappio ja venäläisen median kritiikki asioiden hoitamisesta käänsi kelkan lopullisesti. Kurskin mukana upposi Venäjän sananvapaus ja nyt siitä on enää kovin vähän jäljellä. 
Valtioiden välinen Barentsin neuvosto ja pohjoisen maakuntien, läänien, alueiden ja tasavaltojen välinen Barentsin alueneuvosto jatkoivat, mutta niistä tuli uuden luomisen sijasta säilyttäjiä. Ne ovat olleet jo pitkään ennen kaikkea yhteydenpitovälineitä ja rahoitusinstrumentteja, joiden kautta sekä Eu-rahaa että kansallista rahaa kanavoidaan ja hallinnoidaan alueyhteistyöhön.

Nytkin Barentsin neuvoston ulkoministerikokouksen tärkein asia on se, että Venäjän ulkoministeri ylipäänsä tulee paikalle.

Alussa se, mitä rajan takana on, kiinnosti myös tavallisia ihmisiä, mutta sittemmin sanasta Barents on tullut synonyymi sanalle Boring.

Tehdään kyllä tärkeitä asioita ja liikutellaan aika isojakin rahoja, esimerkiksi Karelia- ja Kolarctic-EU-hankekokonaisuuksissa, mutta konkreettinen tieto toiminnasta on jäänyt hämäräksi hahmottaa. Osansa tässä on myös siinä, että näissä hankkeissa kohtaavat kaksi maailman johtavaa byrokratiaa, Euroopan unioni ja Venäjä.

On paljon suunnitelmia, strategioita ja visioita, mutta ei kuitenkaan riittävästi resursseja. Venäjän järjestelmään liittyy paljon riskitekijöitä yrityksille.
Norjalaisen selvityksen mukaan pelkästään kymmenvuotisjaksolla 2003-2012 Barents-yhteistyössä oli kyse noin 500 miljoonan euron panostuksista. Näissä puhutaan hyvin pitkälle julkisen sektorin yhteistyöstä.
Varsinainen Barentsin sisäinen bisnes on jäänyt aika vaatimattomaksi. 
Suomen, Ruotsin ja Norjan osalta puhutaan kuitenkin kymmenistä yrityksistä, jotka työllistävät kolmisen tuhatta henkeä Venäjällä.  Murmansk on norjalaisesta näkövinkkelistä Barentsin alueen tärkein paikka, mutta Oulusta katsottuna se on Karjalan tasavalta ja yhä enemmän myös teollinen ja suhteellisen edistynyt Arkangel.
Venäläiset yritykset ovat työllistäneet Länsi-Barentsilla vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Venäläiset investoivat kyllä Suomeen, mutta ennen Pyhäjoen ydinvoimalahanketta se on koskenut lähinnä Etelä-Suomea.
Rosatomin panostus Pohjois-Suomen ydinvoimahankkeeseen on tietenkin ihan omaa luokkaansa Barentsin alueella ja kertoo paljon. Iso raha liikkuu rajojen yli paitsi yritysten itsensä myös kansallisten intressien ohjaamana ja pääkaupunkien kautta. Samalla tavalla Fortumilla on miljardeja pelissä Venäjällä.

Puheesta ja pyrkimyksistä huolimatta Barentsin alueen suorat itä-länsi-suuntaiset kulkuyhteydet ovat heikentyneet tällä vuosituhannella. Oulusta pääsee nyt lentämällä suoraan Tromssaan ja Luulajaan, mutta Murmanskiin, Arkangeliin, Petroskoihin ja Syktyvkariin mennään etelän mutkan kautta. Ja Tromssan sekä Murmanskin välillä parikymmentä vuotta lennetty reitti sulkeutui sekin viime vuonna.

Barents-yhteistyö on tiukasti näiden neljän maan yhteistyötä. Sen rinnalla toimii toinen pohjoinen neuvosto, Arktinen neuvosto. Molempien pysyvät sihteeristöt sijaitsevat Norjassa, Kirkkoniemessä ja Tromssassa.
Jonkin verran on pohdiskeltu sitäkin, kannattaisiko painottaa enemmän neljän Barents-maan, Yhdysvaltain, Kanadan, Tanska/Grönlannin ja Islannin yhteistyötä eli Arktisen neuvoston työtä. Arktisuus kun edelleenkin on mediaseksikästä toisin kuin Barents. Siitä huolimatta että Arktinen neuvostokin on ollut olemassa jo vuodesta 1996.
Kirjoittaja on Suomen Barents Pressin puheenjohtaja ja Barents Press Internationalin hallituksen jäsen.

FIFA, FIFA, FIFA, ...

Satuin katsomaan pätkän Suomen TV 1:stä MOT-ohjelmaa, joka käsitteli jalkapallomaailman viimeaikaisia FIFA-sotkuja.

Ohjelmassa haastateltiin mm. Suomen Palloliiton nykyistä puheenjohtajaa Pertti Alajaa.

Kehon kieli on armottoman paljastava. 

Lisäksi mitä suustaan päästää haastattelutilanteessa maailmalle on erityisen tärkeää.

Ainakin kahdessa kohdassa Pertti Alaja vastasi toimittajan kysymykseen kieltävästi - toistaen sanomansa kolmeen kertaan. Yksikin olisi riittänyt.

Minun ajatuksissani kävi Raamatunhistorian kertomuksen tietty osa-alue, jossa henkilö kieltää kolmeen kertaan hänelle esitetty kysymys...

Minulle jäi vahva mielikuva, että Pertti Alajalla ei taida olla puhtaat jauhot pussissa.

Miksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on Oulussa keskiviikkona 14.10.2015...

Miksi? Lue alla oleva teksti niin olet tietoinen asiasta...


Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:


Kommentti: Lavrovin pikavisiitti kertoo todennäköisesti kahdesta asiasta

Timo Soinin ja Sergei Lavrovin tapaaminen Oulussa mittaa Venäjä-suhteiden lämpötilaa, kirjoittaa IS:n erikoistoimittaja Arja Paananen.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov saapuu keskiviikkona Suomeen lyhyelle vierailulle, kun hän tapaa ulkoministeri Timo Soinin (ps) Oulussa.

Lavrovin vierailu huipentuu Barentsin euroarktisen neuvoston ulkoministerikokouksen aattoillalliselle, mutta varsinaiseen torstain kokoukseen Lavrov ei enää jää.

Lavrovin pikavisiitti kertoo todennäköisesti kahdesta asiasta.

Ensiksikin Venäjän ulkoministerillä on viime aikoina näköjään riittänyt muutakin tekemistä kuin miettiä ”vakauden ja kestävän kehityksen edistämistä sekä turvallisuuden lisäämistä Pohjoiskalotilla ja Venäjän luoteisalueilla”, mikä on Barentsin euroarktisen neuvoston virallinen tehtävä.

Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden aikana Lavrovista on tullut yhä selkeämmin Venäjän politiikan todellinen kakkosmies, sillä hän tuntuu olevan nykyään kaikkialla ja kommentoivan kaikkea Venäjälle tärkeää – eli viime ajat siis lähinnä Krimiä, Itä-Ukrainan sotaa ja Syyrian pommituksia.

Sen sijaan Venäjän muodollinen kakkosmies, pääministeri Dmitri Medvedev näyttää kelpaavan Putinille nykyisin lähinnä punttiennostelukaveriksi.

Oulusta Lavrov kiiruhtaakin jo torstaiksi Kazakstaniin, jonne myös Putin matkustaa tuolloin viralliselle vierailulle.

Lavrovin lyhyt piipahdus kertonee myös siitä, että Venäjä haluaa näyttää Suomelle hieman kaapinpaikkaa – siis että käymään tullaan, muttei jäädä olemaan.

Suomen suuntaan liennytyksen viestiä

Lavrovin kesäisten hyytävien kommenttien jälkeen jonkinlainen diplomatian voitto lienee kuitenkin se, että hän ylipäätään tulee nyt Suomeen.

Vielä kesällä Lavrov syytti Suomea nimittäin ”perustavanlaatuisesta epäystävällisydestä”, kun Suomi ei antanut duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin ja muiden Euroopan unionin pakotelistalla olevien venäläisparlamentaarikkojen tulla Helsingin Etyj-kokoukseen. Tuolloin Venäjän delegaatio päätyi lopulta boikotoimaan Helsingin kokousta lähettämällä paikalle vain yhden tarkkailijansa.

Venäjän boikottilinja Suomea kohtaan jatkui syyskuun lopulla, kun Helsingissä kokoontui Barentsin alueen parlamentaarinen konferenssi. Venäjälle oli lähetetty runsaasti kutsuja kokoukseen, mutta paikalle tuli vain pari edustajaa. Ylen mukaan venäläiset olivat ilmoittaneet, että he eivät tule paikalle vastatoimena EU:n asettamille pakotteille ja matkustuskielloille.

Aivan viime aikoina on kuitenkin ollut nähtävissä, että Venäjän ulkoministeriö on lähettänyt Suomen suuntaan myös pientä liennytyksen viestiä.

Yksi tällainen signaali saatiin YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuun lopulla, kun Lavrov tapasi ensi kertaa Soinin.

Tapaamisen aluksi miehet vitsailivat englanniksi kameroiden edessä, että missäs muualla naapureiden onkaan luontevampaa tavata kuin New Yorkissa. Venäjän ulkoministeriön uudeksi supertiedottajaksi noussut Maria Zaharova puolestaan julkaisi nauravaisen kuvan Lavrovista ja Soinista.

– S. Lavrov kävi neuvotteluja Suomen ulkoministeriön johtajan kanssa. Vaikka keskusteluissa oli hyvin vakavia asioita, optimistista sävyä ei unohdettu ))), Zaharova kirjoitti Facebookissa lisäten viestinsä perään hymystä kertovia sulkumerkkejä.

Zaharovin sympaattinen someviesti saattaa näyttää pieneltä eleeltä, mutta todellisuudessa sekin oli varmasti hyvin harkittu. Zaharova on nimittäin tunnettu siitä, että jos Venäjä olisi halunnut lähettää jonkin kriittisemmän tai jopa negatiivissävyisen viestin, niin Zaharovalla olisi ollut siihenkin sanansäilä hallussaan.

Venäjän mediassa ulkoministereiden tapaamisesta kerrottiin kuitenkin myös se, että Venäjä otti jälleen esille suomalais-venäläiset lapsikiistat.

– Lavrov kiinnitti suomalaisten kollegojensa huomiota niihin todettuihin ongelmiin, joita on sekaliitoissa syntyneillä lapsilla, uutisoi muun muassa Ria Novosti.

Omanlaisensa retoriikan mestari

Diplomaattipiireissä Lavrovia pidetään todella kovana luuna, joka on äärimmäisen älykäs, mutta huumorintajuinen. Lavrov on myös omanlaisensa retoriikan mestari, joka pystyy helposti väittämään mustaa valkoiseksi ilman että pokka pettää.

Soini ja Lavrov saattavat siis hyvinkin löytää hyvän yhteisen sävelen, sillä Soini osannee antaa Lavroville myös retorista haastetta. Kaiken lisäksi Soinin edustamilla perussuomalaisilla on Venäjällä yllättävänkin hyvä maine, sillä puolueen Nato-kriittisyys ja EU-skeptisyys ovat juuri sitä, mitä Venäjän johto Suomelta toivookin.

New Yorkin tapaamisen jälkeen Soini itse kommentoi Lavrovin kohtaamistaIltalehdelle näin:

– Lavrov jätti lähtemättömän vaikutuksen omalla tavallaan. Hän on persoonallinen kaveri, joka ajaa sitä tehtävää, mihin hänet on valittu. Siitä voidaan sitten olla eri mieltä, mikä se agenda on.

Oulun tapaamisen tärkeimmäksi agendaksi muodostunee Suomen ja Venäjän välisten suhteiden lämmönmittaus. Jatkon kannalta olisi kaikkien etu, mikäli arktiseksi osoittautuisi vain asialista, ei ilmapiiri.

Arja Paananen

Mielenkiintoinen aamunavaus...

Kaikkea se saksalainen keksii, enen oli tapana sanoa...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Mersu rakensi särkymättömät leluautot: saa lapset raivoihinsa

Mercedes-Benz on luonut järjestelmän, joka ennakoi nokkakolarit ja jarruttaa automaattisesti.
Mercedes-Benz on luonut järjestelmän, joka ennakoi nokkakolarit ja jarruttaa automaattisesti.KUVA: PAULA NIKULA/KL
Mercedes-Benzin leluauto tuo viestiä vakavasta asiasta.
Mitäpä muuta pikkupojat haluaisivat kuin kolaroida leluautoilla. Mersun uutuuksilla se ei onnistu. Yhtiö on nimittäin luonut leikkiautoparin, joita ei saa törmäämään keskenään, kirjoittaa Autoweek.
Tästä syystä Mersun uutuuslelut tuskin kuuluvat pukinkontin toivepaketteihin.
Leluautoissa on tehokkaat magneetit, jotka on asennettu niihin niin, että autot hylkivät toisiaan nokkakolareissa.
Vaikka kyseessä ovat lelut, asialla on vakavampikin puoli. Leluilla luksusautomerkki mainostaa kehittämäänsä Brake Assist System Plus (BAS Plus) –järjestelmää, joka jarruttaa nokkakolariuhissa automaattisesti.
Lapset uutuus kuitenkin luultavasti saa raivoihinsa tai ainakin turhautumaan. Videolta näkyy, miten pikkupoika toinen toisensa jälkeen yrittävät törmäyttää autoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Lapset hakkaavat päätä seinää, paiskivat tavaroita ja parkuvat tyynyyn.
”Hän, joka pitää kolareista, vihaa sitä [BAS Plus –järjestelmää]”, mainoksen lopussa sanotaan ja viitataan lapsiin.
Autoilijoille tarjotaan päinvastaista tokaisua: ”Hän, joka vihaa kolareita, rakastaa sitä.”

tiistai 13. lokakuuta 2015

Viimeinen kalastusreissu tälle kaudelle - yritykseksi jäi...

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, etsin matoja tuloksetta. Käväisin tänään kuitenkin iltapäivällä merellä, aivan Selkäsaaren pohjoisrannan tuntumassa, väylänvarressa.
Ennen lähtöäni otin peratun särjen pakastimesta ja hiukan kevytsulatin sitä mikrossa.

Se oli ilmeisesti virhe. Kala oli hiukan höttösen tuntuinen, koukkuihin sen toki sai mutta...

Ahvenet eivät ilmeisesti yksinkertaisesti tykkää pakastetusta särjestä, sen olen havainnut aikaisemminkin ja/tai ahvenia ei ollut liikkeellä. 
Tämänpäiväinen käyntini olkoon viimeinen kalareissu tälle kaudelle. En viipynyt merellä kuin pari tuntia. Vaikka ilma oli kaunis, niin veden lämpötila + 5 astetta tuntui jotenkin kylmettävän, tuulta ei ollut juuri ollenkaan. 

Vene otetaan pois vedestä ilmeisesti viikon sisällä. Tuodaan trailerilla - ilmeisesti Prima Raudan syyshuollon kautta - kotiiphalle odottelemaan ensi vuoden touko-kesäkuuta.