Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä merenjäälle kävelemään. Kävelemme tuttua reittiä pitkin Selkäsaaren pohjoispäätyyn mökille.
Arvelen, että mökillä tuttuakin tutummat rituaallit: Hiljaisuuden kuunteleminen, tulet tuvan lieteen, terassilla istuskelu ja kahvittelu, jne., voi olla, että käväisen lähimetsässä käveleskelemässä, ilmeisesti hanget kestävät...
Kyllä - mökille päästyämme lähdin välittömästi lähimetsään - vesuri toisessa ja sauva toisessa kädessä - intouduin kuusien kuivia, piikkimäisiä alaoksia katkomaan. Niitä oksia, jotka kesällä saattavat tökätä pahastikin esim. marjareissulla. Jäi vielä monta puuta alaosista karsimatta.
Kävi mielessä, että nyt näkisi hyvin tarpeettomat puut pistää kumoon.
Terassilla istuekellessani mietin näitä nykyvitsauksia. Ei ole pikääkään aikaan, kun pirullinen punkki oli riesana, on varmaan vieläkin, mutta siihen on sentään rokote. Niin ja sen näkee, kun on huolellinen...
Tämä kirottu koronavirus on aivan toisen kertaluokan riesa, sitä ei näe ja siihen ei ole ainakaan toistaiseksi rokotetta.
Mutta eiköhän tästäkin selivitä.
Takaisin tullessamme totesimme, että ainakaan tämän kevään aikana ei ole ollut näin paljon väkeä jäällä. Nyt kannattaa nauttia...
