TERMI viides kolonna syntyi Espanjan sisällissodassa.
Kansallismielisten kenraali Emilio Mola johdatti joukkonsa Madridiin lokakuussa 1936. Kun Molalta kysyttiin, mikä hänen neljästä kolonnastaan valloittaisi kaupungin, Mola vastasi: ”Viides kolonna.”
Hän tarkoitti Madridissa jo valmiiksi piileskelleitä kansallismielisten kannattajia. Heidän tehtävänsä olisi yllättää muut madridilaiset ja vallata kaupunki. Muiden madridilaisten silmissä kyse oli maanpettureista.
Tällä viikolla fraasi lämmitettiin uudelleen Suomessa.
PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (sin) puhui maanantaina maanpuolustuskurssilaisille tärkeästä asiasta: vaarasta, että Venäjä pääsisi soluttautumaan Suomen turvallisuuskoneistoon.
Uhka on todellinen. Venäjä on tehnyt vuosina 2008–2018 – eli ajanjaksolla Georgian sodasta Syyrian ja Itä-Ukrainan sotiin – selväksi, ettei Kremlillä ole pidäkkeitä, kun se huolehtii Venäjän eduista. Miksipä se ei voisi soluttautua Suomen hallintoon?
Silti oli luettava Jussi Niinistön puhe useampaan kertaan. Hän kertoi tähtäävänsä uuteen sotilaslakiin, joka mahdollistaisi sotilasvirkoihin vain ne suomalaiset, joilla on pelkästään Suomen kansalaisuus.
Ministerin perustelu oli kypsä kuin valomiekkataisteluun valmistautuvalla esikoululaisella: ”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla sadan prosentin luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin. Niin ikään näillä henkilöillä tulee olla sadan prosentin lojaliteetti Suomeen.”
Pysäytetäänpä tähän. Keitä nuo Troijan hevosen sotilaat ovat?
Suomessa oli vuonna 2016 aika tarkalleen 105 000 kaksoiskansalaista. Heistä Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia oli vain 27 000, joten lähes 80 000 Suomen kaksoiskansalaisella on jonkin muun kuin Venäjän kansalaisuus. Seuraavaksi eniten oli Ruotsin, Somalian, Viron ja Yhdysvaltojen kansalaisuuksia.
Koska Niinistön on vaikea puhua siitä, mistä olisi puhuttava, hän puhuu kaksoiskansalaisista yleisellä tasolla. Jos siis tarkkoja ollaan, yksi potentiaalinen viidennen kolonnan jäsen on Niinistön hallituskollega Anne Berner (kesk), Suomen ja Sveitsin kaksoiskansalainen.
TOTTA KAI Jussi Niinistö puhui Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisista.
Koska valtiojohdon on kierrettävä V-sanaa kuin tankotanssija kiertää tankoaan, Niinistö piilotti asian rivien väliin. Hän jyrisi puheen alkuosassa Krimin miehityksestä ja Itä-Ukrainan sodasta. Niistä hän siirtyi sujuvasti kaksoiskansalaisiimme.
Itse asia on selvä. Etenkään puolustusvoimiemme ylemmällä upseeristolla ei voi olla eturistiriitoja Suomen ja jonkin toisen valtion välillä. Kenraaleista nyt puhumattakaan.
Upseereista tehtävien turvallisuusselvitysten on oltava aukottomia, sillä lojaliteetti Suomeen ei voi horjua.
Luottamus on vaikeampi määre. Se on erityisen vaarallinen sana poliitikolle. Kun ministeri puhuu sataprosenttisesta luottamuksesta, pitää kysyä, kenen luottamuksesta on kyse. Onko upseerien tapauksessa kyse ministeri Niinistön luottamuksesta? Valtiojohdon? Suojelupoliisin? Kansan?
Otetaan esimerkki luottamuksesta. Sipilän hallitukseen eli Jussi Niinistön työyhteisöön luotti viime vuonna 31 prosenttia suomalaisista. Näin kertoi Taloudellisen tiedotustoimiston ja T-Median joulukuussa julkaisema iso Kansan arvot 2017 -tutkimus.
Suomalaisista 69 prosenttia ei luottanut hallitukseen.
Siinä teille se kuudes kolonna.
MINISTERI Niinistöllä on ilmeinen halu jättää polttomerkkinsä Suomen puolustushallintoon. Hallituksella on kautta jäljellä runsas vuosi.
Kaksoiskansalaisten virkakielto on lainsäädännöllinen letto, jossa kumisaapas saattaa hörpätä ensiaskeleella.
Suunnitteilla on jo muutoksia niin sotilaslakiin, virkamieslakiin kuin kansalaisuuslakiinkin. Mutta voiko Suomi noin vain stumpata 105 000 Suomen kansalaista paarialuokkaan, jossa heidät on suljettu turvallisuuspoliittisesti tärkeistä tehtävistä?
Yhdenvertaisuus on kuitenkin perustuslakimme tukipuu.
On siis keksittävä kiertotie.
Presidentti Sauli Niinistö pohti jo marraskuussa 2016, voisiko kaksoiskansalaisuutta rajoittaa ihmisiltä, joilla on toinen kansalaisuus sellaisessa maassa, joka ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta. (Lue: Venäjällä.)
Venäjän näkökulmasta Venäjän kansalainen on vain Venäjän kansalainen ja lojaali vain Venäjälle. Piste. Siksi Suomessa pelätään, että Venäjä voisi painostaa keskeisissä viroissa olevia Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia silloin, kun nämä vierailevat Venäjän maaperällä.
Supo on vihjannut, että tällaista myös tapahtuu.
LAKIUUDISTUKSET ovat levällään. Vielä toistaiseksi Suomen valtiojohdon on oltava kuin ei olisikaan.
Kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) vieraili syyskuussa Moskovassa tapaamassa virkaveljeään Dmitri Medvedeviä, Sipilä korosti, ettei Suomessa tekeillä oleva selvitys kaksoiskansalaisuuden rajoittamisesta ole ”suunnattu mitään maata vastaan”.
Kuten niin usein Suomen ja Venäjän välillä kyse oli taas kerran siitä, että toinen on sanovinaan jotain ja toinen on kuuntelevinaan ja vastaavinaan.
Medvedev toivotti Suomelle onnea asian selvittämiseen.
Kansallismielisten kenraali Emilio Mola johdatti joukkonsa Madridiin lokakuussa 1936. Kun Molalta kysyttiin, mikä hänen neljästä kolonnastaan valloittaisi kaupungin, Mola vastasi: ”Viides kolonna.”
Hän tarkoitti Madridissa jo valmiiksi piileskelleitä kansallismielisten kannattajia. Heidän tehtävänsä olisi yllättää muut madridilaiset ja vallata kaupunki. Muiden madridilaisten silmissä kyse oli maanpettureista.
Tällä viikolla fraasi lämmitettiin uudelleen Suomessa.
PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (sin) puhui maanantaina maanpuolustuskurssilaisille tärkeästä asiasta: vaarasta, että Venäjä pääsisi soluttautumaan Suomen turvallisuuskoneistoon.
Uhka on todellinen. Venäjä on tehnyt vuosina 2008–2018 – eli ajanjaksolla Georgian sodasta Syyrian ja Itä-Ukrainan sotiin – selväksi, ettei Kremlillä ole pidäkkeitä, kun se huolehtii Venäjän eduista. Miksipä se ei voisi soluttautua Suomen hallintoon?
Silti oli luettava Jussi Niinistön puhe useampaan kertaan. Hän kertoi tähtäävänsä uuteen sotilaslakiin, joka mahdollistaisi sotilasvirkoihin vain ne suomalaiset, joilla on pelkästään Suomen kansalaisuus.
Ministerin perustelu oli kypsä kuin valomiekkataisteluun valmistautuvalla esikoululaisella: ”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla sadan prosentin luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin. Niin ikään näillä henkilöillä tulee olla sadan prosentin lojaliteetti Suomeen.”
Pysäytetäänpä tähän. Keitä nuo Troijan hevosen sotilaat ovat?
Suomessa oli vuonna 2016 aika tarkalleen 105 000 kaksoiskansalaista. Heistä Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia oli vain 27 000, joten lähes 80 000 Suomen kaksoiskansalaisella on jonkin muun kuin Venäjän kansalaisuus. Seuraavaksi eniten oli Ruotsin, Somalian, Viron ja Yhdysvaltojen kansalaisuuksia.
Koska Niinistön on vaikea puhua siitä, mistä olisi puhuttava, hän puhuu kaksoiskansalaisista yleisellä tasolla. Jos siis tarkkoja ollaan, yksi potentiaalinen viidennen kolonnan jäsen on Niinistön hallituskollega Anne Berner (kesk), Suomen ja Sveitsin kaksoiskansalainen.
TOTTA KAI Jussi Niinistö puhui Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisista.
Koska valtiojohdon on kierrettävä V-sanaa kuin tankotanssija kiertää tankoaan, Niinistö piilotti asian rivien väliin. Hän jyrisi puheen alkuosassa Krimin miehityksestä ja Itä-Ukrainan sodasta. Niistä hän siirtyi sujuvasti kaksoiskansalaisiimme.
Itse asia on selvä. Etenkään puolustusvoimiemme ylemmällä upseeristolla ei voi olla eturistiriitoja Suomen ja jonkin toisen valtion välillä. Kenraaleista nyt puhumattakaan.
Upseereista tehtävien turvallisuusselvitysten on oltava aukottomia, sillä lojaliteetti Suomeen ei voi horjua.
Luottamus on vaikeampi määre. Se on erityisen vaarallinen sana poliitikolle. Kun ministeri puhuu sataprosenttisesta luottamuksesta, pitää kysyä, kenen luottamuksesta on kyse. Onko upseerien tapauksessa kyse ministeri Niinistön luottamuksesta? Valtiojohdon? Suojelupoliisin? Kansan?
Otetaan esimerkki luottamuksesta. Sipilän hallitukseen eli Jussi Niinistön työyhteisöön luotti viime vuonna 31 prosenttia suomalaisista. Näin kertoi Taloudellisen tiedotustoimiston ja T-Median joulukuussa julkaisema iso Kansan arvot 2017 -tutkimus.
Suomalaisista 69 prosenttia ei luottanut hallitukseen.
Siinä teille se kuudes kolonna.
MINISTERI Niinistöllä on ilmeinen halu jättää polttomerkkinsä Suomen puolustushallintoon. Hallituksella on kautta jäljellä runsas vuosi.
Kaksoiskansalaisten virkakielto on lainsäädännöllinen letto, jossa kumisaapas saattaa hörpätä ensiaskeleella.
Suunnitteilla on jo muutoksia niin sotilaslakiin, virkamieslakiin kuin kansalaisuuslakiinkin. Mutta voiko Suomi noin vain stumpata 105 000 Suomen kansalaista paarialuokkaan, jossa heidät on suljettu turvallisuuspoliittisesti tärkeistä tehtävistä?
Yhdenvertaisuus on kuitenkin perustuslakimme tukipuu.
On siis keksittävä kiertotie.
Presidentti Sauli Niinistö pohti jo marraskuussa 2016, voisiko kaksoiskansalaisuutta rajoittaa ihmisiltä, joilla on toinen kansalaisuus sellaisessa maassa, joka ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta. (Lue: Venäjällä.)
Venäjän näkökulmasta Venäjän kansalainen on vain Venäjän kansalainen ja lojaali vain Venäjälle. Piste. Siksi Suomessa pelätään, että Venäjä voisi painostaa keskeisissä viroissa olevia Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia silloin, kun nämä vierailevat Venäjän maaperällä.
Supo on vihjannut, että tällaista myös tapahtuu.
LAKIUUDISTUKSET ovat levällään. Vielä toistaiseksi Suomen valtiojohdon on oltava kuin ei olisikaan.
Kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) vieraili syyskuussa Moskovassa tapaamassa virkaveljeään Dmitri Medvedeviä, Sipilä korosti, ettei Suomessa tekeillä oleva selvitys kaksoiskansalaisuuden rajoittamisesta ole ”suunnattu mitään maata vastaan”.
Kuten niin usein Suomen ja Venäjän välillä kyse oli taas kerran siitä, että toinen on sanovinaan jotain ja toinen on kuuntelevinaan ja vastaavinaan.
Medvedev toivotti Suomelle onnea asian selvittämiseen.
- KolumnitSeuraa
- Viikon lopuksiSeuraa
- KaksoiskansalaisuusSeuraa
- Jussi NiinistöSeuraa
- VenäjäSeuraa
