maanantai 4. joulukuuta 2017

Suomi haluaa myydä pohjavettään kauniissa lasipulloissa maailmalle – maailman vesiralli vain kiihtyy...

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin. Mielestäni Suomessa on järjetöntä juoda pullotettua "tuontivettä". Luonnollisestikaan en halua syyllistää niitä henkilöitä, jotka säännöllisesti kantavat kaupoista viikottain valtavia määriä "saksalaisvesiä" mutta siltikin... 

Suomessa on erittäin hyvälaatuista vettä juotavaksi, että sen kyllä pitäisi kelvata kenelle tahansa. 

En muuten ollut uskoa silmiäni lukiessani muutama vuosi sitten artikkelin, jossa kerrottiin Ranskan Pariisissa olevasta "vesibaarista", jossa myydään pelkästään vettä. Siellä on kaksisataa erilaista vesilaatua. Voi järjen valo sano...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Suomi haluaa myydä pohjavettään kauniissa lasipulloissa maailmalle – maailman vesiralli vain kiihtyy

Vesiralli ympäri maailman kiihtyy. Yhtiöt kilpailevat luksusvesillä, ja suomalaisen yhden päivän kulutustuotteisiin kuluu jo 4 000 litraa vettä.
Tehtävänä tulevaisuus

vesipulloja
Luksusvesimerkit käyvät maailmalla veristä kilpailua.Mikko Koski / Yle


Lahti on todellinen lottokaupunki.
Kun viikko sitten pelattiin Loton kaikkien aikojen jättipotista, täysosumaa ei saanut kukaan. Mutta ainoa kuusi ja lisänumero -tulos löytyi Lahden Liipolassa pelatulta kupongilta(siirryt toiseen palveluun), ja sillä voitti peräti 350 000 euroa.
Myös kaikkien aikojen lottovoiton, 13,3 miljoonaa euroa, kaappasi lahtelainen pelaaja vuonna 2014.
Lymyääkö seuraava jättipotti pohjavedessä?
Lahden tavoitteena on viedä jopa 400 miljoonaa litraa Salpausselän pohjavettä vuodessa maailmalle. Rahoittaja, monacolaissijoittaja Guy-Alain Mierczuk julkisti suunnitelman vuosi sitten, ja investoinnin kooksi arvioidaan 36 miljoonaa euroa.
Hanke neljäsataakertaistaisi pulloveden viennin Suomesta ulkomaille.
Aikooko sijoittaja yhä toteuttaa hankkeensa? Sitä on vaikea saada selville. Soittoyritykset päättyvät järjestään ranskankieliseen vastaajaviestiin: "Olet soittanut Alain Mierczukin vastaajaan. Jätä viesti äänimerkin jälkeen."

Saksalainen pullovesi jyrää Suomessa

Puhtaasta vedestä Suomen mahdollisena vientivalttina on puhuttu vuosia, mutta teot eivät ole koskaan yltäneet puheiden tasolle.
Suomeen tuodaan yhä rutkasti enemmän vettä kuin meiltä viedään ulkomaille. Tuonti on lähes kokonaan saksalaisen Lidl-kauppaketjun pullovesiä, joita suomalaiset juovat jo lähes 20 miljoonaa litraa vuodessa.
Suomesta viedään vettä vain kolme miljoonaa litraa vuodessa, ja siitä karkeasti arvioiden noin puolet on pullovettä.

Veden tuonti ja vienti
Lasse Isokangas / Yle Uutisgrafiikka
Veden tuonti ja vienti
Lasse Isokangas / Yle Uutisgrafiikka

Ei ihme, että Lahden kaupungin vesiyhtiön Monaco-kuvio herätti huomiota.
Näin sen pitäisi mennä: Lahti Aqua myy Mierczukille eli H2O4U-yhtiölle pohjavettä korkeintaan miljoona litraa päivässä, Mierczuk pullottaa veden Lahdessa ja se laivataan Helsingistä Vuosaaren satamasta Aasian, Lähi-idän ja Pohjois-Amerikan markkinoille.
Lahtelaisille hanavesi maksaa 1,39 euroa kuutiolta eli tuhannelta litralta. Hienoon pulloon pakattuna samasta vedestä otettaisiin tuhatkertainen hinta.
Lahti Aqua on tehnyt osuutensa: se on vetänyt H2O4U:n maksamana 1,2 kilometrin vesiputken Kärpäsen vedenottamolta Kallio-Pietilään, johon on raivattu tyhjä tontti pullottamoa varten. H2O4U on ostanut tontin kaupungilta 600 000 eurolla, ja rakennuslupa myönnettiin syyskuussa.

kaaksi miestä tyhjällä tontilla
Pullottamolle on jo raivattu tontti. Sitä tarkastelevat Lahti Aquan toimitusjohtaja Martti Lipponen (vas.) ja Lahti Aqua Palveluiden toimitusjohtaja Hannu Mustonen.Mikko Koski / Yle

Mutta rakentaminen on alun perin ilmoitetusta aikataulusta myöhässä, eikä Mierczukista ole vähään aikaan kuulunut. Lahti Aquan toimitusjohtaja Martti Lipponen ei ole huolestunut.
– Odotamme sijoittajan liikkeitä. Olen luottavainen että hanke toteutuu, koska sijoittaja on laittanut hankkeeseen jo yli miljoona euroa ostamalla tontin ja maksamalla vesijohdon vedenottamolta tontille, Lipponen sanoo.

Miksi Suomen pitäisi myydä vettään?

Onko veden tuonnissa ja viennissä ylipäätään järkeä? Pelkkää vettä kuljetetaan pulloissa ympäri maailmaa ja myydään isolta osin kalliina luksusvetenä ihmisille, joilla on muutenkin puhdasta vettä ulottuvillaan.
Ja toinen kysymys: mitä Suomi hyötyy siitä, että suomalaista pohjavettä myydään monacolaiselle sijoittajalle, joka pakkaa sen muotoiltuun lasipulloon ja vie maailmalle omalla nimellään?
Järkeä on ja ei, sanoo vesitekniikan yliopistonlehtori Marko Keskinen Aalto-yliopistosta.
– Ei pulloveden roudaamisessa ympäri maailmaa ole järkeä. Juomavesi kannattaisi tuottaa mahdollisimman lähellä kuluttajaa. Vettä sinänsä on Suomessa niin paljon, että sitä riittää tähänkin tarkoitukseen. Vedenmyynti on elintarvikebisnestä, eikä vaikuta maailman vesiongelmien ratkaisemiseen, Keskinen sanoo.

vesialtaita pullotuslaitoksessa
Lahden alueella syntyy vuorokaudessa noin satatuhatta kuutiota pohjavettä. Siitä Lahti käyttää noin 20 000 kuutiota, ja pullotushankkeelle on kaavailtu 1 000 kuutiota. Kuvassa Jalkarannan vedenottamo.Mikko Koski / Yle

Samaa sanoo ympäristöjärjestö WWF Suomen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula. Luksusveden vienti Suomesta on ympäristön kannalta pitkälläkin aikavälillä kohtuullisen kestävää, kunhan paikallisia pohjavesivaroja ei ylitetä.
– Ympäristö kuluu todennäköisesti vähemmän, jos juo pullollisen ulkomaista pullovettä sen sijaan että juo pullollisen kotimaista sokerilimonadia. Sokerin tuottaminen rehevöittää vesistöjä, Nikula vertaa.
Esimerkkinä veden riittävyydestä Nikula ottaa Päijännetunnelin, jota pitkin Päijänteestä virtaa käyttövesi pääkaupunkiseudun miljoonalle ihmiselle. Tunnelissa virtaa noin kolme kuutiometriä vettä sekunnissa, kun Päijänteen laskujoen Kymijoen virtaama on lähes kolmesataa kuutiometriä.
Koko pääkaupunkiseudun vesihuolto hoidetaan siis määrällä, joka on vain noin prosentti Kymijoen koko virtaamasta.

Suomessa riittää vettä, mutta myös vesijalanjälki on iso

Tämä ei tarkoita sitä, että suomalaisten vedenkäyttö olisi ongelmatonta.
Vedenkulutustilastoihin perustuva ajatus siitä, että suomalainen käyttäisi vettä vain 100–150 litraa vuorokaudessa, on väärä.
Kun mukaan lasketaan hanasta valutettavan veden lisäksi ruoan, vaatteiden ja kulutustuotteiden tuotantoon käytetty vesi, saadaan todellista vuorokausikulutusta vastaava vesijalanjälki.
Se on hätkähdyttävät lähes 4 000 litraa vuorokaudessa.

Veden kulutus
Lasse Isokangas / Yle Uutisgrafiikka

Ja mikä yhtä yllättävää, puolet suomalaisten vesijalanjäljestä tulee ulkomailta ja vain puolet kotimaasta.
Isoilla vesimäärillä kastellaan tuontikasviksia ja -hedelmiä, kuten riisiä, appelsiineja ja avokadoja. Valtaosa maailman vedestä kuluu ruoan tuotantoon. Lisäksi puuvillan, kosmetiikan ja monien teollisuustuotteiden tekemiseen tarvitaan paljon vettä.

Veden kulutus
Lasse Isokangas / Yle Uutisgrafiikka

Talous- ja ympäristöarvot eivät käy yksiin. Yrityksiä ei rokoteta veden kestämättömästä käytöstä, eikä rajoituksia juuri ole.
– Järkevämpää olisi tuottaa tuotteita alueilla, joilla vettä on runsaasti, ja viedä niitä alueille joilla ei ole. Mutta talouden ehdot eivät seuraa tätä logiikkaa. Lyhyen aikavälin taloushyödyt korostuvat ympäristökuormituksen kustannuksella, Keskinen sanoo.
Vettä käytetään paljon maissa, jotka kärsivät jo valmiiksi vesipulasta. Lähimmät kuivuudesta kärsivät alueet ovat Espanjassa, Italiassa ja Lähi-idässä.
Ainakin Kiinassa ja Intiassa on suurisuuntaisia suunnitelmia jokien virtauksen kääntämiseksi veden niukkuudesta kärsiville alueille. Mutta keino on erittäin kallis ja hankala.

Ratkaisu: "Syö" vähemmän vettä

Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen.
Meidän pitää syödä vähemmän vettä, Aalto-yliopiston Keskinen tiivistää.
Lihantuotanto on ylivoimaisesti suurin vesisyöppö.
– Jos parikin kertaa viikossa vaihtaa lautasella eläimen kasvikseen ja valitsee riisin sijaan perunan, niin vaikutus on jo iso. Siinä valitsee konkreettisesti, lappaako lautaselleen vettä tuhansia litroja vai kymmeniä litroja, Keskinen sanoo.
Yksi kulutusvalinta voi siis tuottaa useita hyötyjä: isot vedensäästöt ja kotimaisen tuotannon tukeminen etunenässä.
– Parin liha-aterian vaihtaminen viikossa lähivesien kala-aterioiksi on oivallinen teko vesien kannalta, WWF Suomen Nikula jatkaa.
Nikula ja Keskinen eivät halua syyllistää kuluttajaa, vaan kannustaa ihmisiä ja yrityksiä vesitietoisuuteen. Veden ylikulutuksen yhteys suomalaisten lautasille on suora. Suomessa lanseerattiin juuri yritysten vesivastuusitoumus(siirryt toiseen palveluun), jonka allekirjoittamalla omaa toimintaa voi kehittää kestävämmäksi.
– On hyvä ymmärtää vaikutuksia, joita ruoan tai kulutustuotteiden tuotannon takana on, Keskinen sanoo.
Kotimaisen broilerin tai naudan syöminen helpottaa, muttei pelasta. Suomalaisillakin tiloilla eläimille syötetään soijarehua, johon tarvitaan runsaasti kasteluvaroja esimerkiksi Etelä-Amerikassa.
Entä voisiko ratkaisu olla se, että runsasvetinen Suomi veisi käyttövettä kuiville alueille?
Sitäkin pohdittiin ulkoministeriössä muutama vuosi sitten. Ilmaan oli heitetty ajatus, että Suomesta tyhjinä arabivaltioihin palaavat öljytankkerit voitaisiin täyttää vientivedellä.
Kiehtovana pidettyä ideaa palloteltiin muutama päivä asiantuntijoiden välillä sähköpostitse. Asiantuntijat totesivat kuitenkin nopeasti, että vesi on liian halpa tuote tankkereilla rahdattavaksi. Tankkereihin olisi pitänyt myös kehittää pussitusratkaisut puhtaan veden suojaamiseksi.
Idea haudattiin vähin äänin.

Suunnittelija: Lahden hanke on uskottava

Mierczukin tavoittelussa seuraa käänne.
Pullottamon pääsuunnittelija, arkkitehti Esko Rautiola Arrak-arkkitehdeistä soittaa. Mierczuk on matkalla, mutta on pyytänyt Rautiolaa kertomaan miten hanke etenee.

vesi valuu altaaseen
Vuonna 2008 muodostettu Lahti Aqua on ottanut tehtäväkseen Salpausselän pohjaveden brändäämisen.Mikko Koski / Yle

Rautiola ei ole mukana itse vesibisneksessä, vaan suunnittelee rakennuksen toimeksiantona. Hänen mukaansa kaikki on mennyt kuten pitikin. Luvat on haettu ajallaan, tontti raivattu ja Mierczukin yhtiö laittanut pohjatöihin merkittävän summan rahaa.
– Tavoite on saada rakennustekniikan suunnittelu kevään aikana valmiiksi. Ellei mitään yllättäviä esteitä tule, pullottamoa päästään rakentamaan alkukesästä, Rautiola sanoo.
Hänen mukaansa ei ole ilmennyt mitään syytä epäillä Mierczukin sitoutumista projektiin, vaikka sijoittaja onkin julkisuudessa vastaillut kysymyksiin harvakseltaan.
– Minulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään syytä epäillä, etteikö tässä oltaisi menossa kohti maalia, Rautiola sanoo.

Vientiyrityksillä on vastassa jättien muuri

Lahden jättihankkeen lisäksi vientihaluja on puolella tusinalla muullakin yrityksellä.
On hotellimarkkinoille pyrkivä Veen ja kotimaan markkinoilla vahvasti kasvanut FinnSpring, jotka molemmat yrittävät läpilyöntiä muun muassa näyttävän lasipullomuotoilun avulla. Polar Spring on merkittävä tekijä kotimaassa, muttei ole lähtenyt isosti vientiin.
Toimialajohtaja Esa Wrang valtion vienninedistämisyhtiö Finprosta muistuttaa, että yksittäisiä onnistumisiakin on jo nähty.
– Suomalaiset vedet ovat esimerkiksi päässeet kiinalaisten verkkokauppojen valikoimiin. Vaihtamalla jakelukanavia voidaan pärjätä paremmin kuin kovasti kilpailluissa päivittäistavarakaupoissa, Wrang sanoo.
Vesi on sen sijaan hyvä nettikauppatuote, Wrang sanoo. Monissa maissa juomavesi on ostettava, ja nettitilaus helpottaa kanisterien saamista kotiin.

vesipulloja
Ulkomainen pullovesi tekee kauppansa myös Suomessa.Mikko Koski / Yle

Hyllyillä onkin hankalaa.
Siellä ovat vastassa raudanlujan markkina-aseman betonoineet merkit, kuten Danonen omistama Evian, Nestlen omistamat S. Pellegrino ja Vittel sekä juomajättien kuten Coca-Colan omat merkit.
Vesibisnes on maailmanlaajuisesti jo lähes 300 miljardin euron ala(siirryt toiseen palveluun) ja kasvaa lähes 10 prosenttia vuodessa.
– Markkinointipanostuksilla on valtavan iso vetovoima, ja niiden takana ovat massiiviset kuluttajabrändit. Siinä leikissä suomalaisyritykset eivät pärjää, Wrang sanoo.
– Pitää satsata omaan designiin ja erilaisiin markkinointikanaviin, kuten esimerkiksi Veen Waters tekee hotellijakelun kanssa.

"Näkyyks pullo?"

Jos lahtelais-monacolaisen pullottamon rakennustyöt alkavat ensi kesänä, pullottamo olisi käytössä vuoden 2020 alussa.
Pulloille on jo suunniteltu alustava ilme. Muovipullossa myytäisiin Ailoa ja kalliimmassa lasipullossa Montecarloa. Ei kuulosta Lahdelta, mutta ei tarvitsekaan.
– Kokonaisuus lähtee markkinakanavasta ja brändistä, ja siihen tarvitaan ulkomaista osaamista. Sitä on turha yrittääkään paikallisella tulokulmalla, Aqua Lahden toimitusjohtaja Lipponen sanoo.

Toimitusjohtaja, Martti Lipponen, Lahtiaqua
Lahti Aquan toimitusjohtaja Martti Lipponen.Mikko Koski / Yle

Lipponen ei paljasta, mihin hintaan yhtiö on sopinut myyvänsä vettä Mierczukin yhtiölle. Mutta Lahden saama tulo olisi hänen mukaansa noin 500 000 euroa vuodessa.
Suomalaispullottajien esikuva on norjalainen luksusvesi Voss, joka on yltänyt maailmanmaineeseen.
Vesi ei ole peräisin Vossin kunnasta, vaan 400 kilometrin päästä Ivelandista. Kun Ylen Kuningaskuluttaja vuonna 2007 maistatutti eri vesiä, Voss päätyi sokkotestin viimeiseksi häviten muun muassa Helsingin vesijohtovedelle.
Mutta markkinoilla on tärkeintä, että pullo näyttää hyvältä ja luo raikkaita mielikuvia.
Juttu on osa Ylen Tehtävänä tulevaisuus -sarjaa. Yle kertoo tänä syksynä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisten syömiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Löydät Areenasta myös Yle Draaman podcasteja ja audiovideoita aiheesta.

Suomen presidentinvaalin 2018 vaalipäivä on 28. tammikuuta...

Pätkä Wikipediatekstiä:

Suomen presidentinvaalin 2018 vaalipäivä on 28. tammikuuta 2018. 
Vaaleissa valitaan Suomen tasavallan presidentti toimikaudelle 2018–2024. Istuva presidentti Sauli Niinistö on ilmoittanut tavoittelevansa jatkokautta. Virallisesti ehdokkaiksi on asetettu Tuula Haatainen (sd.), Pekka Haavisto (vihr.), Laura Huhtasaari (ps.), Merja Kyllönen (vas.), Nils Torvalds (r.) ja Matti Vanhanen (kesk.).

Kävin hetki sitten täyttämässä/arpomassa Helsingin Sanomien vaalikoneella omaa mahdollista valintaani. Se tosin on ollut kristallinkirkas jo pitkän aikaa. Tämän hetken ajatuksin ja mielialoin tulos oli alla oleva "peremmuus-/sopivuusjärjestyksessä":

Nils Torvalds, Laura Huhtasaari, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen, Tuula Haatainen, Pekka Haavisto ja Merja Kyllönen

On mielenkiintoista seurata, saako Paavo Väyrynen kerätyksi 20.000 kannatuskorttia. Jos hän siinä onnistuu, pakka sekoittuu hiukan, ei olennaisesti...

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kyllä, kyllä, kyllä mutta...

Ei se maailma siihen kaadu, jos kerran vuodessa kirjoittelee suurillakin alkukirjaimilla...


Valokuvat vs. muistot...

Työhuoneeni kirjahyllykössä on kaksi paksua valokuvakansioita. Olen monta kertaa aikonut käydä ne taas kerran läpi, tänä aamuna sen tein...
Kansioissa on aikajärjestyksessä satoja valokuvia meidän Selkäsaariprojektista: Merihenkisen torpan eli ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan vapaa-ajan rakennuksen, mökin ja pienen varastorakennuksen rakentamisesta sekä mökkiympäristön muokkaamisesta. Viimeksimainittu ei varmaan lopu koskaan.

Mukavia kuvia, mukavia muistoja. Murheellisiakin muistoja, kun katselee kuvia henkilöistä, jotka eivät enää ole keskuudessamme.

Kuvia katsellessa käy ajatuksissa jo tämän talven ensimmäinen saaressakäynti ja ensi kevään/alkukesän työlista...

lauantai 2. joulukuuta 2017

Espanjalaista nettijalkapalloa...

Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen seurannut jonkin verran Veikkauksen sivuilla nettijalkapalloa ja pelaillut livenä pienin panoksin (1-2 euroa/peli) lähinnä Englannin, Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian pelejä. Toki jonkin verran kotimaisiakin pelejä meidän jalkapallokelien aikaan.

Aina silloin tällöin olen päässyt aistimaan upeaa jalkapalloa.

Tänään lauantaina 02.12.2017 katselin taas Veikkauksen espanjalaista nettijalkapalloa, tekee jopa mieli sanoa "neitijalkapalloa".

Joissakin otteluissa - niin kuin mm. tänään - pelaajat ovat kentän pinnassa tämän tästä, ei niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut jotakuinkin puolen minuutin välein. Nähtävissä on yleensä erinomaisia näyttelijäsuorituksia vailla vertaa. 

Kirjoitanpa taas:

Pikku tönäisystä raavas mies pyörii kuin väkkärä - vähintään viisi-kuusi kertaa - akselinsa ympäri karmeiden tuskankarjaisujen ryydittämänä. Erotuomari kaivelee päntiönään keltaisia varoituskortteja etutaskustaan, väliin punaistakin...

Tänään lauantaina oli siis ottelu, jonka seurasin jotakuinkin kokonaisuudessaan. 

Atletico Bilbao/Madrid - Real Madrid 0-0 (0-0) ajassa 90+4 minuuttia.

Tällä kerralla pelasin Veikkauksen livepelinä puoliaikatuloksen ja ensimmäisen maalin tekijän ja molemmat väärin...

Nyhjäsivät tasapelin. Toki molemmilla oli mahdollisuus maalintekoon mutta ei kun ei...

Real Madridin Sergio Ramos sai punaisen kortin 86 minuutin kohdalla ja tuli ulos ajetuksi ottelusta ja kyllä suu taas kävi...

Tuntui siltä, että Real Madridin Cristiano Ronaldolle ei onnistut tänään mikään.

Oletko sinä soihdunkantaja?

Kaivoin vanhan tekstin esiin. Miksi? Siksi, että tuo Meri-Lapin sote-uudistukseen ja osittain maakunta-asiaankin liittyvä meno on mielenpäällä.

Siinä jos missä kaivataan alla olevan artikkelin soihdunkantajia...
_______________________________________________________________________

Lähetin alla olevan tekstin lehteen viime vuoden puolella. Tässä uusintana: 

Oletko sinä soihdunkantaja?

Jäin 01.10.2008 täysin ansaitsemalleni (vanhuus)eläkkeelle. Siten vuonna 1962 alkanut puunjalostusteollisuuden ammattiura ja vuonna 1972 alkanut opettajaura ovat tältä erää takanapäin. Sain ammatillisesti elää upean pätkän Suomen puunjalostusteollisuuden kehittymistä.
Tosin laitatan nimikirjaotteen kuntoon, eihän sitä tiedä, mitä vielä eläkkeellä ollessaan tekee, kun ihan hallitustaholtakin patistelevat – ainakin tällä hetkellä työssä olevia – jatkamaan sorvin ääressä olemista nykyistä pitempään.

Selailin hetki sitten vanhoja tekstejäni. Muun muassa alla oleva hiukan päivitettynä alkoi kiinnostaa...
Olin kauan – noin kaksikymmentä vuotta sitten – koulutus- ja opintopäivillä Virossa, Tallinnassa.

Tapahtuman eräs luennoitsija, matkasaarnaaja, superkouluttaja kysyi oman luentonsa alussa: ”Mikä on maailman eniten käytetty sana?”

Luettelimme tukun suomenkielisiä versioita, kuten; globalisoituminen, ympäristönsuojelu, tietotekniikka, verkostoituminen, jne. ,nykyisin olisimme todennäköisesti luetelleet aivan muita käsitteitä.

Hänen mielestä maailman eniten käytetty sana siihen aikaan oli PARADIGMA.

Mitä se on?
Hän luonnehti em. sanaa yleisesti ja laajasti eräänlaisena ihmisen mielikuvana, näkemyksenä, käsityksenä ympäröivästä maailmasta.
Hän liitti sen taitavasti myös oppimiseen ja nimenomaan uusien asioiden omaksumiseen ja luovien ratkaisumallien aitoon etsimiseen, aistimiseen…

Hän kuvasi asiaansa erittäin mielenkiintoisesti piirtoheittimen avustuksella.

Todettakoon, että pyysin häneltä esitelmän jälkeen hänen piirtämänsä lennokkaat piirtoheitinkalvot muistoksi erinomaisesta esitelmästä, johon hän mielihyvin suostui ja signeerasi pääkalvon nimellään. Se sopisi raamitettuna huoneentauluksi.

Hän otti esimerkin pääkopastamme kuvaten siinä olevaa tilaa meidän kaikkien tuntemalla mämmilaatikolla!
Hän kertoi lennokkaasti, että meidän jokaisen päässä on todellakin tavallaan mämmilaatikko, jonka mittasuhteen ovat jotakuinkin kaikkien tiedossa.

Hän kuvasi ns. Gaussin käyrän avulla meitä tavallisia maan tallaajia ja nimenomaan meidän käyttäytymistämme tilanteessa, jossa esim. organisaatiolle esitetään uusi, entisestä poikkeava ehdotus, jonkin asian toteuttamiseksi…

Tutkimusten mukaan pieni, todella pieni osa ryhmästä ”syttyy” välittömästi asialle.

Toisena on suurin osa on ns. hiljaista enemmistöä, joka hartaasti toivoo, että jatketaan entiseen, hyväksi havaittuun tyyliin.

Kolmantena selkeästi erottuvana ryhmänä on myös pieni, mutta yleensä erittäin aggressiivinen ryhmä, joka jotakuinkin haistattaa kaikille uudistuksille, koska ne ovat tähänkin saakka aina menneet lievästi sanottuna poskelleen!
Tämähän meille kaikille on tuttua, mutta…

Hän sanoi, että em. pieni ryhmä, joka suhtautuu myönteisesti uusiin asioihin on todella merkittävä, josta on erityisesti huolehdittava, koska siinä ryhmässä on koko organisaation kannalta menestyksen avaimet!

Siinä ryhmässä on tulisieluisia soihdunkantajia, esitaistelijoita, jotka yleensä saavat myös muut syttymään esitetylle, uudelle asialle. Se on juuri se ryhmä, joka ei aivan ensimmäisenä sano ei!, EI ja EEEIII!, näin ei voida menetellä, näin ei ole aikaisemminkaan tehty, vaan …

Se on juuri se ryhmä, joka madaltaa oman mämmilaatikkonsa reunoja ja laajentaa mämmilaatikkonsa pohjapinta-alaa antaen uusien ajatusmallien vapaasti iskeytyä omaan tajuntaan ja siten avartaa, monipuolistaa omaa näkemystään esitettävästä asiasta!

Tämän ryhmän jäsenet eivät aivan ensimmäisenä myöskään ajattele: “ Kun tuo ajatus ei ole minun omasta päästäni lähtöisin, minä en voi sitä kannattaa ja eteenpäin viedä!”, vaan että …

Mikä ettei, pannaan homma haisemaan!”, ja tulosta yleensä syntyy!

Kysymys kuuluu:" Haluatko Sinä olla em. tyyppinen tulisieluinen soihdunkantaja?"

Jos vastasit kyllä, Sinulla on todennäköisesti loistava tulevaisuus edessäsi! Kaikkea hyvää Sinulle.

Niin, kuntavaalit lähestyvät, kaikki ryhmittymät toivovat saavansa ehdokkaiksi em. tyyppisiä soihdunkantajia. Lähde mukaan!

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä



Sote-neuvottelut Mehiläisen kanssa alkoivat...

Viilaamista riittänee joksikin aikaa...

Suora nettilainaus Yle-Kemi-sivuilta sellaisenaan:

Sote-neuvottelut Mehiläisen kanssa alkoivat –Tornion kaupunginjohtaja: Yhteisyritys säilyttää terveyskeskukset

Kemi, Tornio, Keminmaa, Simo ja terveyspalveluyhtiö Mehiläinen ovat viilanneet ensimmäisen kerran yhteisyritykseen liittyviä sopimuksia.
Yhteisyritykset

Tornioon menevä silta kaupungin keskustan edustalla.
Tornio on mukana sote-yhteisyritys neuvotteluissa Mehiläisen kanssa.Risto Koskinen / Yle
Meri-Lapin neljän kunnan ja Mehiläisen neuvottelut terveyspalveluja tuottavan yhteisyrityksen kanssa tehtävän sopimuksen yksityiskohdista ovat alkaneet hyvässä hengessä. Neuvottelujen puheenjohtaja ja Tornion kaupunginjohtaja Timo Nousiainen kertoo, että kunnilla oli paljon kysyttävää tiistaina pidetyssä valtuustojen päätösten jälkeen ensimmäisessä tapaamisessa.
– Esimerkiksi perusterveydenhuollossa halusimme varmentaa teksteihin, että kaikissa kuntakeskuksissa säilyvät terveyskeskukset ja palvelut. Näin on ollut tarkoitus jo sopimusta tehtäessä ja nyt ilmaisuja tarkennettiin, Nousiainen kertoo.

Lomaoikeuden säilyminen henkilöstön päällimmäinen huoli

Neuvottelussa käsiteltiin myös henkilöstön huolia.
– Torniosta on tullut henkilöstöjärjestöiltä lista asioista samoin kuin Tehyltä. Siellä on pitkä lista asioista, joita on haluttu tuoda esille. Yksi keskeisistä huolista on lomaoikeuden säilyminen. Mehiläinen laatii parhaillaan vastauksia ja niistä jatketaan ensi viikolla, Nousiainen sanoo.
Palvelusopimus, osakassopimus ja yhtiöjärjestys on jo hyväksytty kunnissa niin, että tässä vaiheessa niihin voidaan tehdä teknisiä muutoksia.
– Lähinnä neuvotellaan palvelusopimuksesta, jossa tekniset muutokset ovat tekstien tarkennuksia siitä, että ne tarkoittavat sitä, mitä on tavoiteltu. Osakassopimukseen Mehiläisellä oli pieniä teknisiä muutoksia.
Henkilöstön siirtosopimukset tehdään palvelusopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
– On tärkeää, että henkilöstön asiat tuodaan tässä vaiheessa esille. Nythän Mehiläinen on lähdössä ensimmäistä kertaa kiertämään kuntia ja sairaanhoitopiiriä, jolloin työntekijät pääsevät kyselemään, miltä asiat näyttävät, Nousiainen jatkaa.

Meri-Lappi ei syö leijonanosaa Lapin sotesta

Nousiaisen mukaan Meri-Lapin ja Mehiläisen yhteisyrityksen rahoitus mahtuu Lapin maakunnan rahoituksen puitteisiin.
– Hintarakenteessa kaksi ensimmäistä vuotta mennään vuoden 2016 tasolla, mistä tulee lähtökohtaisesti 7 - 8 prosentin säästö. Siitä eteenpäin on laskettu yli 75-vuotiaiden prosentuaalinen määrän kasvu ja indeksikorotus, ja on arvioitu, että seuraavat viisitoista vuotta hinnannousu on keskimäärin 1,8 prosenttia, mikä menee ihan hyvin maakunnan rahoituksen puitteisiin, Nousiainen sanoo.
Yleensä Meri-Lapissa erikoissairaanhoidon kustannusten nousu on ollut noin kolme prosenttia.
– Viime vuonna päästiin alle kolmeen, mutta yleensä erikoissairaanhoito on kasvanut vähintään kolmella prosentilla, Nousiainen kertoo.
Nousiainen vakuuttaa, että yhteisyritys aikoo pysyä maakunnan rahoituksen puitteissa eikä Meri-Lapilla ole tarkoitusta ajaa maakuntaa ahdinkoon. Toisin sanoen Meri-Lapin yhteisyritys ei ole syömässä leijonanosaa maakunnan rahoista.
– Ei syö, jos ei ajatella, että Meri-Lapissa asuu leijonia, jotka syövät oman osuutensa, Nousiainen heittää.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Ennakkoinformaatiota...

Hyvää viikonvaihdetta ja…
Tänään on perjantai 01.12.2017 ja varsinaiseen Jouluun on rapiat kolme viikkoa aikaa. Ettei omalta osaltani lähestyvän Joulun tervehdys jää viime tinkaan, otan hiukan ennakkoa, ”varaslähdön”. Toivotan kaikille vastaanottajille Hyvää ja Rauhallista Joulun läheisyyttä sekä Joulurauhaa.
Samaan hengenvetoon toivotan Onnellista Uutta Vuotta 2018. Siitä tulee tälle talousalueelle arvatenkin erittäin mielenkiintoinen. Ken elää, hän näkee…

Kaikenlaisia ovikellon soittajia...

Muutama päivä sitten illankähmeessä päärakennuksemme ovikello soi. Menin avaamaan oven vaivautumatta vilkaisemaan tulijaa oven "juorusilmästä" tai pistämään valoja päälle.

Oven takana hämärässä seisoi minua päätä pitempi nuorimies, jolla oli kaksi isoa laukkua harteillaan. Hän toivotti hyvää iltaa suomenkielellä ja ojensi käden tervehtiäkseen. Mikäpäs siinä, paiskasimme kättä...
Hän aukasi toisen laukun ja esitteli perinteistä "joulurihkamaa", pieniä lamppuja. Kerroin, että meillä ei ole tarvetta hänen tuotteilleen. Hän aukaisi toisen laukun, jossa oli kehystettyjä, pieniä eläinaiheisia tauluja. 
Samalla hän kertoi - englanninkielellä - liikuttavan tarina Puolassa olevasta perheestään ja sairaasta lapsestaan. Kerroin edelleen, että meillä ei ole tauluntarvetta.

Yhtäkkiä hän totesi suomenkielellä:"Saanko lasin maitoa!" Vaimoni kuuli tämän ja minä ohjasin nuorenmiehen eteisestä keittiöön. 
Hän toteutti maitolasin hörppäämisen jälkeen saman tuote-esittelykierroksen edelleen laihoin tuloksin. Hän kertoi asuvansa Oulussa. 

Vaimoni ojensi "kauppamiehelle" viisi euroa "vaivanpalkkaa". Hän tuntui olevan tyytyväinen ja pois lähtiessään totesi suomenkielellä:"Hyvää illanjatkoa! Heippa!"

Jatkoimme illan askareita pohdiskellen, kukahan em. henkilö loppujen lopuksi oli, se on toistaiseksi täysin epäselvä. Vastaavantyyppisiä kauppamiehiä ja -naisia liikkuu tälläkin alueella aina silloin tällöin.