keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Suomen metsätaloudelle voitto kohtalokkaassa äänestyksessä – EU-parlamentin kanta mahdollistamassa laajat lisähakkuut...



Hmmmmm - vai niin - että suomalaisten etujen valvojiako alla olevat...


Vihreiden Heidi Hautala puolestaan ilmaisi pettymyksensä äänestystulokseen.
Kriittisesti tulokseen suhtautuu myös Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntija Otto Bruun.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talous

Suomen metsätaloudelle voitto kohtalokkaassa äänestyksessä – EU-parlamentin kanta mahdollistamassa laajat lisähakkuut

Parlamentin täysistunnon äänestystulos mahdollistaa todennäköisesti sen, että Suomi voi tulevina vuosina lisätä metsien hakkuita merkittävästi.






Hakkuuaukio Lohjan Saukkolassa.
STRASBOURG

EUROOPAN PARLAMENTTI on äänestänyt metsänkäyttöä koskevan ilmastolainsäädännön muutosesityksen puolesta, mikä on suuri helpotus Suomen hallitukselle ja metsäteollisuudelle.

Parlamentin täysistunnon äänestystulos mahdollistaa todennäköisesti sen, että Suomi voi tulevina vuosina lisätä metsien hakkuita merkittävästi. Lainsäädäntö tosin viimeistellään vasta myöhemmin pidettävissä EU-parlamentin, komission ja jäsenmaiden kolmikantaneuvotteluissa, joissa siihen voi tulla vielä merkittäviä muutoksia.

ÄÄNESTYS koski muutosesitystä niin sanotussa Lulucf-lainsäädännössä, joka liittyy siihen, miten maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsiä kohdellaan kunkin EU-maan ilmastopäästöissä. Suomen hallitus ja metsäteollisuus pelkäsivät aiemmin, että EU-lainsäädäntö tekee Suomen metsistä laskennallisen kasvihuonekaasujen päästölähteen.

NÄIN olisi ollut tapahtumassa, jos metsiä hakattaisiin tulevaisuudessa enemmän kuin aiempina alhaisten hakkuumäärien vertailuvuosina. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan.

Keskiviikkona äänestetty muutosesitys poistaisi tämän ongelman, totesi niin sanottuna varjoesittelijänä toimiva europarlamentaarikko Nils Torvalds (r).



Ympäristöjärjestöt ja jotkut Suomen europarlamentaarikot ovat soimanneet Suomea siitä, että se pyrkii saamaan erioikeuksia, jotka vaarantavat ilmastonmuutoksen vastaiset toimet.

Torvaldsin mukaan keskiviikkona hyväksytty muutos ei horjuta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Hänen mukaansa Suomelle on asetettu muutenkin hyvin tiukat vaatimukset kasvihuonekaasujen vähentämiseksi EU:n muissa ilmastotoimissa.

”Tämä on erittäin ilahduttava tulos. Onnistuimme saavuttamaan kompromissin, joka turvaa sekä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet että taloudelliset etumme”, Torvalds sanoi tiedotteessaan heti äänestyksen jälkeen.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) oli tuoreeltaan tyytyväinen äänestystulokseen.

”EU-parlamentin Lulucf-ratkaisu kannustaa hoitamaan metsiä ja tukee ilmastonmuutoksen vastaista työtä”, Tiilikainen kirjoittaa Twitterissä.


Alkaa metsäopin aakkoset sujumaan. EU-parlamentin -ratkaisu kannustaa hoitamaan metsiä ja tukee ilmastonmuutoksen vastaista työtä.


Myös Energiateollisuus, teollisuuden etujärjestö Elinkeinoelämän keskusliitto sekä metsänomistajien äänellä puhuva MTK kiittelivät tulosta tuoreeltaan.

Vihreiden Heidi Hautala puolestaan ilmaisi pettymyksensä äänestystulokseen.


”Voittanut esitys on epäselvä, ja oli myös ikävää, miten aggressiivisesti ja tarkoituksellisen kärjistetysti sitä lobattiin. Mutta keskustelu jatkuu ja siinä komissio, parlamentti ja jäsenmaat kyllä pystyvät löytämään ratkaisun, joka on läpinäkyvä, edustaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja kannustaa kestävään metsänkäyttöön.”

Kriittisesti tulokseen suhtautuu myös Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntija Otto Bruun.

”Suomalaislobbaus vesitti tärkeän ilmastopäätöksen: Pariisin sopimus uhattuna. Parlamentin kanta metsien ilmastovaikutukseen vastuuton”, Bruun kirjoittaa Twitterissä.


Suomalaislobbaus vesitti tärkeän ilmastopäätöksen: Pariisin sop. uhattuna. Parlamentin kanta metsien ilmastovaikutuksesta vastuuton. 


KIISTELYÄ aiheuttavassa muutosesityksessä esitetään vaatimus, että jäsenmaiden metsämaan tulee jatkossakin säilyä niin sanottuna hiilinieluna ja niiden tulee ylläpitää tai kasvattaa nieluja vuosisadan jälkipuoliskolla.

Hiilinielulla tarkoitetaan metsiin vuosittain sitoutuvan ja siitä poistuvan hiilimäärän erotusta.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 37...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Ensimmäinen vuosi Kemin kulttuuriasiainlautakunnan jäsenenä oli takana. Mielenkiintoinen vuosi, josta päällimmäisinä jäivät mieleen tuo teatterinjohtajavalintasählinki ja koulutusavustuspäätökset. Toki jonkinlaisia muutoksen tuuliakin oli aistittavissa...

Oliko minulla ollut mahdollisuus vaikuttaa kuntapolitiikkaan, mene ja tiedä. 

Ensimmäisen lautakuntavuoden aikana aistin voimallisesti sen, että taustalla on koko ajan menossa eräänlainen peli, jossa rivijäsenellä ei ollut erityisen suurta vaikuttamismahdollisuutta. 
Taustaryhmällä kukaties jonkinlainen, mutta Kemiä ja Kemin Keskustan ryhmääkin pyöritti silloin ja näyttää pyörittävän edelleenkin sosiaali- ja tarveyslautakunta.

Näin se on kaikessa karuudessaan nähtävä. Viime aikoina koulutuslautakunta näyttää nostavan profiiliaan > Vasemmistoliiton puheenjohtaja. Sellainen tietää yleensä "rahan palamista" = velan lisäämistä...


_____________________________________________________________________



Kulttuuriasiainlautakunnan ensimmäinen kokous 1/2002 29.01.2002, joka pidettiin silloisessa Historiallisessa museossa, oli mielenkiintoinen lähinnä siksi, että kokouksessa käsiteltiin poikkeuksellisen monta aloitetta:

Aki Pyykön aloite Severomorskin, Kemin ja Cherbourgin yhteistyöstä

Aki Pyykön ehdotus teatterin ensi-illoista ja taidenäyttelyn avajaisista

Aloite määräaikaisen/tilapäisen työntekijän palkkaamiseen museotoimielle - Ossi Liiten

Valtuutettu Teija Jestilän ja SDP:n valtuustoryhmän aloite nuorten kotiintuloajoista

Pertti Henttisen aloite lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen edistämiseksi koulun ja kulttuurin yhteistyöllä

Luin pöytäkirjoista huolellisesti läpi em. omat aloitteeni/ehdotukseni. Olen tälläkin hetkellä vahvasti kirjoituksieni takana. Onneksi esittämiini asioihin jotain muutoksia on toteutunut.

Tuo ensimmäinen aloitteeni perustuu Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- kirjauksiin vuodelta 2001:

Vuosi 2001
On tutkittu ja etsitty uusia mahdollisuuksia pitää kuvataidenäyttelyitä sekä Suomessa että Keski-Euroopassa, lähinnä Ranskassa. Asiat em. osa-alueella ovat toistaiseksi avoimia.
Syyskuussa Kemin kaupunginteatterissa esiintyi Severomorskista tanssiryhmä MASTEROK ja lauluryhmä ESSE, molemmat todella tasokkaalla ohjelmalla…
Lokakuussa Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin yhteistyössä Olli Rädyn kanssa ovat toteuttaneet kuvataidetapahtuman Virroilla NUUTTI GALLERIASSA.
Tavoitteena on ollut tehdä työtä – maalata akvarelleja, öljyväritöitä, sekatekniikkatöitä, tms. – joita osittain otetaan mukaan pidettävään näyttelyyn em. galleriassa.
Tavoite on toteutunut, näyttely pystytetty/avattu auki loka-marraskuussa.

Kyseisen matkan yhteydessä em. kuvataiteilijat kävivät myös Tampereella ja Helsingissä, jossa oli alustavien – Olli Rädyn toimesta – käytyjen neuvottelujen kautta oli avautunut mahdollisuus kuvataidenäyttelyn pitämiseen keväällä, todennäköisesti huhtikuussa 2002 Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskuksessa.
Syksyisellä matkalla, joka toteutettiin henkilöautolla molempiin suuntiin Kemin kautta, oli mukana myös severomorskilainen ammattivalokuvaaja Alexei Kuznetsov.

Severomorskin, Kemin ja Cherbourgin merikaupunkiyhteistyöstä viime kädessä vastauksena oli ...

Edellä olevan perusteella Kemin kulttuuritoimi asettaa etusijalle merikaupungeista Arkangelin ja Kaliningradin.

Hmmmmm - vai niin ja hohhoijaa...

Teatterin ensi-illoista ja taidenäyttelyn avajaisista liittyvänä huomasin sohaisseeni ampiaispesään kirjoittaesani Kemin kaupungin ns. poliittisen eliitin nautintaoikeuksista.

Vastauksissa tulee esiin tunkkaiset - iät ja ajat - toteutuneet perinteiset käytännöt.

Näiltä osin muutoksen tuulet saivat vielä odottaa tuloaan. Sen toi aikanaan vielä kurjempi/tiukempi taloudellinen tilanne, jolloin oli kerta kaikkiaan pakko säästää ja luopua hiukan omista "saavutetuista eduista ja nautintaoikeuksista"... 

Kokouksessa oli esillä myös Kemin keskialueiden yleiskaava, joissa näkyi silloisen yleiskaava-arkkitehdin Sinikka Ulander-Rauma kynäjälki. Kaikilta lautakunnilta oli pyydetty lausunto asiasta. 
Tuohon aikaan Kemin kaupunginjohtajana oli Kalervo Ukkola, apulaiskaupunginjohtajana Jorma Virtanen. Viimeksi mainitun kanssa kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö tuntui vääntävän henkisesti kättä tämän tästä...

Kulttuuriasiainlautakunta keskusteli Kemin keskialueiden yleiskaavasta, laaditusta lausunnosta ja päätti käsitellä asiaa 5.2.2002 pidettävässä kokouksessa.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 36...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Viidennessä kokouksessa 5/2001 20.09.2001 ensimmäistä kertaa sain tuntumaa talousarvion toteutumavertailuun sekä taloussuunnitelma (2002-2005) - ja talousarvio (2002) prosessointiin. Virkamiehet olivat laatineet pohjaesitykset, jotka eivät aiheuttaneet kovinkaan aktiivista keskustelua.

"Raamit" eli talouden realiteetit ja kaupunginhallituksen tiukka ohjeistus oli lähes käsin kosketeltavissa.

Toisaalta esiin tuli erittäin selkeästi epäsuhta/epäoikeudenmukaisuus lautakuntien kesken.
Tuntui siltä, että sosiaali- ja terveyslautakunta tekee mitä haluaa, raamit paukkuvat eikä sille voida/ei haluta voida mitään.

Toiset lautakunnat sinnittelevät ja yrittävät pysyä ns. raamissa. Todettakoon kertauksena, että kulttuuriasianlautakunta on rahankäytön sunteen pienin lautakunta.

Tosin esiin tuli voimallisesti tosiasia, että vaikeinakin aikoina Kemin kaupungilla on ollut omaperäisen kulttuurikaupungin maine. Vähillä veromarkoilla on saatu kuitenkin paljon aikaa,,,

Kulttuurilautakunnan "peukalon alla" ovat kuitenkin kaikille kemiläisille ja osittain ulkokuntalaisillekin kuuluvia  asioita: Museotoimi, Kirjasto, Teatteri, Liikuntapalvelut, Nuorisotyö ja Musiikki

Tällaiseen kuntapoliittiseen maailmaan minä olin pyrkinyt, päässyt.
____________________________________________________________________________

Kulttuuriasiainlautakunnan kuudes kokous 6/2001 oli 31.10.2001. Kyseisessä kokoukseesa en ollut läsnä. Syynä oletettavasti oli päällekkäinen, omaan opetustyöhön liittyvä meno tai luottamustehtävä pääkaupumkiseudulla.

Taidemuseon intendentti Pekka Rönkkö oli kuollut. Kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö oli kirjoittanut muistokirjoituksen Helsingin Sanomiin 25.10.2001.

TS 2002-2005/TA 2002 uudelleen käsittely oli em. kokouksen tärkeimpänä tehtävänä.

Lisäksi teatterinjohtajan valintaprosessi sai uuden käänteen Eero Siren ilmoitettua jäävänsä osa-aikaeläkkeelle. Samalla hän toivoi voivansa jatkaa dramaturgina.

Teatterinjohtajan virka tuli uudelleen hakuun> hakuaika 15.11.2001-15.3.2002.

Päätettiin perustaa lähes "uusvanha" työryhmä teatterinjohtajan viran täyttämistä varten. Itse en kuulunut edelleenkään em. työryhmään - hyvä niin.

Kulttuuriasianlautakunnan seitsemäs kokous 7/2001 11.12.2001 oli taas näitä koulutusavustuskyllästeisiä kokouksia.

Lisukkeena oli Kemin taidemuseon kevään 2002 näyttelyt. Mielenkiintoinen kokonaisuus, josta mainittakoon 8.3.-7.4.2002 (avajaiset 7.3.) Merja Laine. Olin em. taidenäyttelyn avajaissanojen esittäjänä sittemmin...

Vuoden viimeinen kokous oli ns. ravintolakokous jouluaterioineen. Mukavanmyönteinen kokousilmapiiri. Kokouksessa oli läsnä kaksi varajäsentä.

Ensimmäinen vuosi Kemin kulttuuriasiainlautakunnan jäsenenä oli takana. Mielenkiintoinen vuosi, josta päällimmäisinä jäivät mieleen tuo teatterinjohtajavalintasählinki ja koulutusavustuspäätökset. Toki jonkinlaisia muutoksen tuuliakin oli aistittavissa...


Oliko minulla ollut mahdollisuus vaikuttaa kuntapolitiikkaan, mene ja tiedä. 

Ensimmäisen lautakuntavuoden aikana aistin vomallisesti sen, että taustalla on koko ajan menossa eräänlainen peli, jossa rivijäsenellä ei ollut erityisen suurta vaikuttamismahdollisuutta. Taustaryhmällä kukaties jonkinlainen, mutta Kemiä ja Kemin Keskustan ryhmääkin pyöritti silloin ja näyttää pyörittävän edelleenkin sosiaali- ja tarveyslautakunta.

Näin se on kaikessa karuudessaan nähtävä. Viime aikoina koulutuslautakunta näyttää nostavan profiiliaan. Sellainen tietää yleensä "rahan palamista" = velan lisäämistä...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Aleksis Salusjärven kolumni: Ammattikouluissa on käynnissä vaarallinen ihmiskoe...

Erittäin huolestuttavaa, vakavaa tekstiä.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Aleksis Salusjärven kolumni: Ammattikouluissa on käynnissä vaarallinen ihmiskoe

Leikkaukset ja nuorisotakuu ovat tehneet ammattikoululaisista hallituksen koekaniineja, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.
Ammatillinen koulutus
Aleksis Salusjärvi
Aleksis SalusjärviJyrki Lyytikkä / Yle


Viimeisen vuoden ajan olen kiertänyt ammattikouluissa halki Suomen. Olen vieraillut kymmenissä kouluissa ja opettanut lukutaitoa noin tuhannelle nuorelle. En usko, että Suomessa on montaa ihmistä, jolla on laajempi käsitys ammattikoulujen tämän hetken maanlaajuisesta tilanteesta.
Nuorten koulunkäyntiä leimaavat suuret alueelliset erot(siirryt toiseen palveluun). Outokummun ammattikoulut poikkeavat niin paljon Helsingin ammattikouluista, että niitä on hankalaa verrata toisiinsa. Pienten paikkakuntien koulut tuntuvat lintukodoilta suurten keskuksien kouluihin verrattuna.
Samaten nuorten elämä keskittyy eri asioiden ympärille. Se näkyy paitsi ajattelussa myös siinä, miten he hahmottavat oman tulevaisuutensa.
Kun ammattikoulujen opetusta päätettiin tänä vuonna leikata raskaasti, se näkyy eri puolilla Suomea(siirryt toiseen palveluun) eri tavoin. Lähtökohtaisesti voi sanoa, että mitä suurempi paikkakunta, sitä suuremmat ongelmat.
Selkein tunnusmerkki yksittäisen ammattikoulun ilmapiiristä on opiskelun keskeyttävien määrä. Kun se kohoaa 20 prosenttiin, kouluopetusta pitäisi tukea erityistoimin. Joillain koulutusaloilla jopa puolet oppilaista keskeyttää opintonsa. Tällaiset paikat ovat ongelmien polttopisteitä, joihin pitäisi resursoida huomattavaa lisätukea.
Parasta aikaa yt-viikate kuitenkin niittää ammatillisia opettajia halki Suomen.
Koulutusleikkaus on mittaluokaltaan järisyttävä: 15 prosenttia ammattikoulujen rahoituksesta haihtuu ilmaan. Tulevina vuosina rahoitusta leikataan kaikkiaan neljännesmiljardilla.
Hallituksen koulutusleikkaus tuli kaiken huipuksi pahimmalla mahdollisella hetkellä. Edellinen hallitus halusi nuorisotakuun myötä mahdollisimman monta nuorta takaisin koulun penkille keinolla millä hyvänsä. Koulutuksesta tehtiin lääke syrjäytymistä vastaan. Sen seurauksena koulut täyttyivät oppilaista, joiden elämänhallinta vaatii aktiivista tukea.
Vanhalla opettajakaartilla on siksi jo valmiiksi entistä haastavampi työ, jota pitäisi tukea paremmin. Nyt sen sijaan vähennetään tunteja ja oppilaat pakotetaan itsenäiseen työskentelyyn.
Vaatimustaso on paikoin laskenut minimiläsnäolon asteelle
Opetuksessa tämä näkyy niin, että koulujen johto painostaa opettajia päästämään oppilaita kursseiltaan mitättömillä näytöillä. Vaatimustaso on paikoin laskenut minimiläsnäolon asteelle. Kun koulujen määrärahat ovat suorassa suhteessa valmistuviin oppilaisiin, ei pian ole enää mahdollisuutta muuhun kuin antaa kaikille halukkaille päästötodistus.
Vaativiin ammatteihin, kuten hoitoalalle, on siksi lähivuosina valmistumassa ihmisiä, jotka eivät ole saaneet asianmukaista opetusta työhönsä. Julkista terveydenhuoltoa ollaan valtion toimesta rapauttamassa ruohonjuuritasolla. Vastuu tästä kehityksestä on nuorilla itsellään, käynnissä on ihmiskoe jossa koulut pakotetaan luopumaan tärkeimmästä tehtävästään, opetuksesta.
On kohtuutonta, että tällainen ihmiskoe tehdään 16-vuotiaille nuorille. Nuorison harteille ei voi sälyttää taakkaa valtion kestävyysvajeesta ja jättää heitä ongelman kanssa yksin.
Tuntuu, että koko asian mittaluokkaa ei ole ymmärretty kunnolla. Joka toinen nuori käy lukion sijaan ammattikoulun. Niiden opetusta on jo usean vuoden ajan muutettu käytännönläheisemmäksi ja itsenäisemmäksi.
Nuorisotakuusta on paradoksaalisesti vaarassa tulla syrjäytymistä kiihdyttävä hanke
Isoin ongelma ammattikouluissa jo ennen nykyisiä leikkauksia on ollut opetuksen vähyys. Toisin kuin lukioissa, ammattikoululaiset eivät säännönmukaisesti tee täyttä työviikkoa. Tätä kuilua täytetään nyt työssä oppimisella. Ajatus on se, että ammattikoululainen etsii yrityksen, jossa hän suorittaa tutkintonsa töitä tekemällä.
Uusi opetuskuvio sopii sellaisille oppilaille, joilla on korkea motivaatio ja kyky itsenäiseen työskentelyyn. Nuorisotakuun myötä kouluihin saaduista uusista oppilaista luultavasti yksikään ei täytä näitä kriteerejä. He saavat karun opetuksen, kun heille tehdään selväksi, että he eivät ole sopivaa ainesta yhteiskuntaamme. Nuorisotakuusta on paradoksaalisesti vaarassa tulla syrjäytymistä kiihdyttävä hanke.
Kun olen opettanut ammattikouluissa, olen huomannut, että peruskoulu ei ole pettänyt oppilaita. Vaikka Pisa-tulokset osoittavat lukuaineiden osaamisen romahtaneen, vika ei ole nuorissa. Vetämissäni työpajoissa huomaan heidän olevan erittäin teräviä ja alttiita omaksumaan uutta tietoa ja uusia käsitteitä.
Usein nuorten kyky oppia ylittää minun kykyni opettaa, ja saan itse oppia uusia asioita. Tällainen kokemus on hyvin onnellinen, ja olen siitä joka kerta kiitollinen.
On kuvaavaa, että palkkani maksaa yksityinen taho. Valtiolla ei ole tällaiseen luksukseen mahdollisuutta. On myös suunnaton sääli, että koulujärjestelmämme ei mahdollista tällaista opetusta tulevaisuudessa.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja sekä kriitikko. Hän on runouden suurkuluttaja ja opettaa taiteesta kirjoittamista korkeakouluissa ja kursseilla. Vuoden 2017 hän kiertää ammattikouluissa ympäri Suomea vetämässä rap-lyriikkaan keskittyviä Sanat haltuun -työpajoja.