"Ketään ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta"...

Käväisin pikimmiten Kemin historiallisessa museossa Ajos Valon ja varjon saari- valokuvanäyttelyn avajaisissa torstaina 07.09.2017.

Matti Muranen näytti minulle älypuhelimella ottamansa kuvan venäjänkielistä tekstinpätkää Ajoksen sota-aikaiselta venäläissotilaiden vankileiriltä ja tiedusteli, mitä siinä lukee.

Hiukan asiaa hahmotin, mutta paikalla oli asiantuntija, Suomi-Venäjä-Seuran Kemin osaston puheenjohtaja Arto Laakso, joka tekstin tarkkaan käänsi ja kertoi hivenen sen taustaa.

Asiaan liittyvää nettitekstiä:

"Ketään ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta"

Lause kuvastaa itäiisen naapurimme Suuren isänmaallisen sodan kärsimyksiä ja on peräisin Leningradin piirityksen kokeneen Olga Berggoltsin runosta, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Leningradin piirityksen uhrien hautausmaan graniittimuistomerkissä. 

Piskarjovin hautausmaalla muutaman kymmenen kilometrin päässä Pietarin keskustasta soi tauoton klassinen musiikki. Viivasuorissa riveissä on hautamuistomerkkejä. Sotilaat kiertävät vartioimassa hautausmaata, jossa voi nähdä omaisiaan muistavia pietarilaisia tai hääpareja kunnioittamassa Leningradin piirityksen uhreja.

Piskarjovin hautausmaalle on haudattu noin puoli miljoonaa Leningradin piirityksessä (1941–1944) kuollutta ihmistä. Tuntemattomien vainajien hautamuistomerkeillä on usein kukkia ja leipäpaloja symbolina 125 gramman leipäpalasta. Sillä leningradilaisen piti selvitä kokonainen päivä silloin, kun saksalaisten saartorengas puristi kaupunkia kaikkein rajuimmin.

______________________________________________________________________

Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että olin vaimoni kanssa turistibussimatkalla aikanaan Leningradissa. Meitä käytettiin mm. Piskarjovin hautausmaalla. Se oli erittäin vaikuttava, mieleenpainuva paikka...

Mielestäni tuolla otsikon tekstillä voisi olla laajempaakin yleiskäyttöä meillä Suomessakin.

Muovia, muovia, muovia...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Lehden mukaan joidenkin ympäristöasiantuntijoiden mukaan muovi alkaa olla ilmastonmuutostakin vakavampi ongelma.

Mene ja tiedä, toisaalta ei ihme, sillä muovin käyttö - turhakäyttökin - on rajua...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat

Tutkijat Guardian-lehdessä: Muovi on saastuttanut jo merisuolankin – ”Muovia on ilmassa, vedessä, merenelävissä, oluessa ja käyttämässämme pöytäsuolassa”

Lähes jokainen maailman asukas altistuu suurille määrille muovijätettä, jonka vaikutuksia terveyteen ei ole toistaiseksi voitu tutkia, tutkijat toteavat The Guardian -lehdessä.

Anne Viljamaa HS

Julkaistu: 9.9. 13:00

MUOVISAASTE leviää maailman vesistöissä. Aiemmin on kerrottu, että sitä on miljardien ihmisten juomassa hanavedessä. Nyt uusi tutkimus osoittaa, että myös merisuola on mikroskooppisten muovinpalojen saastuttama, kertoo brittiläinen The Guardian -lehti.

Yhdysvaltalaisen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan muovia on päätynyt merisuolaan ainakin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Kiinassa. Euroopassa asiaa on tutkittu Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa.

Merisuolan kautta mikromuovia kulkeutuu laajalti ympäristöön ja tutkijoiden arvioiden mukaan ravintoketjussa ihmisravintoon saakka.

MUOVIJÄTTEESTÄ suuri osa muodostuu muun muassa kertakäyttöisistä juomapulloista, tutkijat toteavat.

YK:n tekemien laskelmien mukaan jopa 12,7 miljoonaa tonnia muovia päätyy vuosittain maailman meriin. Määrä vastaa sitä, että mereen kaadettaisiin joka minuutti yksi rekkalastillinen muovia.

Uusimpaa tutkimusta johtanut professori Sherri Mason State University of New Yorkista sanoo muovijätettä olevan jo kaikkialla.

”Sitä on ilmassa, vedessä, syömissämme merenelävissä, juomassamme oluessa ja käyttämässämme pöytäsuolassa”, hän toteaa The Guardianin haastattelussa.

MASONIN tutkijaryhmä mittasi mikromuovin määriä suolassa, oluessa ja juomavedessä.

Tulosten mukaan yhdysvaltalainen kuluttaja voi saada elimistöönsä noin 660 muovihiukkasta vuodessa, jos hän syö päivittäin suosituksen mukaisen enimmäismäärän eli 2,3 grammaa suolaa.

Koska noin 90 prosenttia amerikkalaisista syö suolaa suosituksia enemmän, myös muovimäärät ovat suuremmat, tutkimus toteaa.

ELIMISTÖÖN päätyvän muovin terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä. Tutkimuksia vaikutuksista ei ole tehty, koska tutkijoiden on ollut vaikea löytää vertaisryhmä, joka ei olisi saanut elimistöönsä muovia, The Guardian kertoo.

Lehden mukaan joidenkin ympäristöasiantuntijoiden mukaan muovi alkaa olla ilmastonmuutostakin vakavampi ongelma.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• MeretSeuraa 
• saastuttaminenSeuraa 
• MuoviSeuraa 
• YmpäristöSeuraa 

Hmmmmm - vai niin - hyvä kehityssuunta Terrafamen kannalta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talous

Metallien kallistuminen lievittää Terrafamen kaivoksen pulmia

Nikkeli on kallistunut elokuun alusta liki 20 prosenttia.

Nikkeli on keskeinen raaka-aine ruostumattoman teräksen valmistuksessa. (KUVA: YUSUF AHMAD / REUTERS)

Petri Sajari HS

Julkaistu: 8.9. 20:43

MAAILMANTALOUDEN kasvun vahvistuminen on kallistanut monien metallien hintaa. Yksi niistä on nikkeli, jota tuotetaan Terrafamen kaivoksessa Sotkamossa.

Nikkeli on kallistunut elokuun alusta liki 20 prosenttia noin 12 000 dollariin tonnilta. Halvimmillaan nikkeli oli tänä vuonna kesäkuussa, jolloin sen hinta oli 8 700 dollaria tonnilta.

Kallistumisen syynä on uutistoimisto Bloombergin mukaan etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan verraten vahva talouskasvu, joka on taas kiihdyttänyt teollisuustuotannon lisääntymistä.

Tämän viikon alussa nikkeli on kalleimmillaan sitten kesän 2015, jolloin valtio osti kaivoksen Talvivaara-Sotkamon konkurssipesältä.

TEOLLISUUSTUOTANNON kasvun kiihtymisen takia myös toisen Terrafamen päätuotteen, sinkin, hinta on kallistunut elokuun alusta kymmenen prosenttia noin 3 100:aan dollariin tonnilta.

Kaivoksen kannattavuus riippuu pääasiassa kahdesta tekijästä: metallien hintakehityksestä ja kaivoksen tuotannon lisääntymisestä. Terrafamen tavoitteena on, että kaivos olisi kannattava syksyllä 2018.

Yhtiön heinäkuun lopussa julkaistun osavuosikatsauksen mukaan nikkelin tuotantomäärä tammi–kesäkuussa oli 9 963 tonnia eli suurempi kuin koko vuoden 2016 tuotantomäärä. Liikevaihto oli 88,5 miljoonaa euroa ja liiketappio 59,8 miljoonaa euroa.

Keväällä nikkeli halpeni, koska Indonesian hallitus päätti purkaa nikkelimalmin vientikieltoja ja Filippiinien hallitus päätti olla lakkauttamatta nikkelikaivoksia ympäristösyistä.

HELMIKUUSSA Terrafame teki raaka-aineita välittävän Trafiguran kanssa rahoitusjärjestelyn kaivoksen toiminnan turvaamiseksi.

Rahoitusjärjestelyyn osallistui myös finanssiyhtiö Sampo, joka antoi Terrafamelle 25 miljoonan euron lainan.

Merkittävintä sopimuksessa on, että Trafigura on sitoutunut ostamaan seitsemäksi vuodeksi kaivoksen koko nikkelituotannon ja 80 prosenttia sinkkituotannosta. Sopimuksen arvo on Terrafamen mukaan kolme miljardia euroa.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• KaivosteollisuusSeuraa 

Autoliikereissu Kemin Karjalahdella tänään...

Aamupäivällä aamukahvia juodessani totesin vaimolleni, että taidanpa käväistä Kemin Wetterillä vilkaisemassa autoja. Lähinnä kiinnosti uusi Volvo X 60 malli, joka kuvista päätellen oli ihan kelpo peli.
Ajelin paikan päälle vanhalla, tutulla palvelijalla eli kesäautollamme VW Doppel TD vm. 1989.
Makkaranpaistokatoksessa touhusi vanha tuttu, supertalkoilija Risto Mononen. Kävin Ristoa jututtamassa. Sanoin hänelle:"Ethän Risto tykkää pahaa, jos jätän tällä kerralla maukkaan makkaran syömättä?" "Se on siinä ja siinä." totesi Risto "Mutta juo sisällä edes kahvit." Kerroin jättäväni senkin nyt väliin ja olevani kuivin suin. Vaihdoimme muutaman sanan huomisesta PS Kemi-JJK-jalkapallo-ottelusta ja varustautumisesta sääolosuhteisiin.

"Voi helevatti, että on kommeita pirssejä!" totesi minulle minua huomattavasti iäkkäämpi autojenkatselija.

Totta, kyllä oli esillä laadukasta tavaraa - viimeisen päälle. 

Tuo edellä mainitsemani Volvo XD 60 oli tosi hieno, myös sen isoveli/-sisko XD 90...

Hintatietoja katsellessani askeleeni suuntautuivat vaihtoautojen puolelle jututtamaan tuttua automyyjää, joka tuntee tarkkaa autotilanteemme ja -tarpeemme - on tuntenut jo vuosien ajan.

Vanhakoppaset, vähänajetut Honda CRV, Volvo XD 60, 70 ja 90 saattaisivat kiinnostaa.
Miksi nämä? No muun muassa siksi, että meillä ei ole ollut koskaan em. automerkkejä, jotka ovat kohtalaisen tunnettuja luotettavuudestaan...

Kotiin ajellessani koukkasin sisäsataman kautta ja vilkaisin entisen tyttölyseon päätyyn hahmottuvaa muraalia. Mielenkiintoisen näköinen keskeneräisenäkin. 
Huomenna sunnuntaina sen näkee kukaties yli 3000 henkilöä, jalkapallokatselijaa ohi kulkiessaan... 

PUNAINEN VIIVA NYKYAIKANA...

Vanha tekstini tietokoneen muistista kertauksena ja muistutuksena:

PUNAINEN VIIVA NYKYAIKANA...

Kävimme katsomassa Kemin kaupunginteatterissa Ilmari Kiannon kirjan Punainen viiva pohjalta tehdyn teatteriesityksen, dramatisointi ja ohjaus Iiristiina Varilo.

Esitys oli vaikuttava ja antoi nykyaikaankin ajattelemisen aihetta! Syksyllä esitykset jatkuvat – hyvä niin...

Hiukan kirjailijasta:
Kianto, Ilmari, vuoteen 1906 Calamnius (1874–1970), kirjailija, fil. tri h.c. (1957). Varhaiskautensa runoissa Kianto on yleensä tunteikas uusromantikko, joka ylistää Kainuuta ja kohoaa toisinaan pontevaan uhmaan (mm. Nälkämaan marssi). Romaanissaan Punainen viiva (1909) hän käsittelee realistisesti ja paikoin tyylitellen Kainuun syrjäseutujen kansan yhteiskunnallista heräämistä. Hänen toinen mestariteoksensa Ryysyrannan Jooseppi (1924) on kursailematon ja naturalismissaan runollinen. Kianto julkaisi useita muistelmasävyisiä teoksia (mm. Omat koirat purivat ja Iki-Kianto muistelee).

Esityksen taustatietoja:

Elettiin Venäjän vallan aikaa. Suomi sai vuonna 1906 uuden vaalilain. Vanhat säätyvaltiopäivät korvattiin uudella yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittavalla yksikamarisella eduskunnalla. Ensimmäisenä Euroopassa myös naiset saivat äänioikeuden. Yksikamarisen eduskunnan valitseminen herätti valtavan innostuksen koko maassa, aina syrjäisimpiä loukkoja myöten.
Eletään talvea 1906 Kainuun korvessa. Korpiloukon torpassa elää kituuttavat Topi Romppanen, vaimonsa Riika ja heidän viisi lastaan. Elämä ei ole helppoa, köyhälle kansalle ei tahdo edes leipä riittää. Topi lähtee kirkolle vaihtamaan pyytämiään lintuja jauhopussiin. Perillä hän majoittuu suutarin taloon ja saa kuulla uudesta laista, jonka mukaan tavallinen köyhä kansa saa valita uuden eduskunnan, vetää punaisen viivan. Uusi aate, soli-sali-ratti, valtaa mielet. Vihdoinkin saa kansa oikeutta ja herrojen valta loppuu. Innostus on valtava...

Kun vaalipäivä sitten koittaa, ovat niin Topi kuin Riikakin valtansa tunnossa. Vihdoinkin kaikki muuttuu paremmaksi. Vai muuttuuko sittenkään...

Tekstiä suoraan Kemin kaupunginteatterin esitteestä:

Oikukas, ankara erämaa sanelee Punaisen viivan korpielämän lait aina puisesta kehdosta routaiseen hautaan.

Taivaspaikkaa niin maan päällä kuin taivaissa lupaa milloin kirkko, milloin aate, mutta yhä vain ammottaa köyhän jauhovakka tyhjyyttään. Uusi ja vanha aate saavat kamppailla raivoisasti pienen ihmisen sielusta; kukaan ei voita - todellisuus pysyy uomassaan ja vain luonto korjaa vääjäämättä omansa.”Luonto on säälimättömässä välinpitämättömyydessään vain sokea, ihminen voi päättää itse näkeekö lähimmäistensä kärsimyksen - vain ihminen valitsee itse välinpitämättömyytensä ja julmuutensa asteen.”

Näin se ikävä kyllä on, sillä me useimmiten ummistamme silmämme ympärillämme vallitsevasta hädästä.

Säälimättömässä voiton tavoittelussa, ahneudessamme olemme myös purkamassa, suorastaan tuhoamassa viime vuosikymmeninä luotuja turvaverkkoja.

Ja vielä siteeksi pakkoripaus globalisaatiotakin...

Väitetään, että hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaaliset turvaverkot ovat kannattaneet meidät Suomessa taantumien yli.

Kielteisiin globalisoitumisen seurannaisvaikutuksiin kuuluu köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen eli yhä kasvava eriarvoisuus sekä yritysten ja rahoituslaitosten vallan kasvu kansallisten hallitusten kustannuksella eli demokratian vaje.

Sosiaaliset turvaverkot ovat heikentyneet ja kärsijöinä ovat kiistatta eri kansakuntien vähäosaiset, köyhät...

Ilman maailmassa vallitsevia kriisejäkin 1,3 miljardia ihmistä elää noin yhdellä eurolla päivässä, kolme miljardia ihmistä noin kahdella eurolla päivässä, juuri nyt 1,3 miljardia ihmistä on ilman puhdasta vettä, kahden miljardin on tultava toimeen ilman sähköä ja kolme miljardia ilman viemäreitä.

Puhumattakaan, että tänäkin päivänä muutama kymmenentuhatta ihmistä, pääosa lapsia, kuolee nälkään...

Murheellisin globalisaatiomielin

Aki Pyykkö

Tärkeä asia > olla ajoissa paikalla...

Olen aina sanonut/kirjoittanut, että on tärkeä asia > olla ajoissa paikalla. Edelliseen olen usein lisännyt, että mm. kokouksiin liittyvänä tunnen olevani lähes myöhässä, mikäli en ole paikalla vähintäänkin varttia vaille.

Se lienee perua entisen elämäni, työelämäni käyttäytymistavoistani. Oli mukava tulla työpaikalle, koululle ajoissa. Päällysvaattet riisuttuani istuin opettajainhuoneen työtuolilleni ja nostin jalat pöydän reunalle. Yritin mentaaliharjoituksen tavoin elää alkavan työpäivän etukäteen. Toki oppitunnit eivät aina menneet omien toiveiden mukaisesti mutta varsin usein kuitenkin.

Mutta itse asiaan: Tänään iltapäivällä oli mielenkiintoinen tapahtumasarja, jota on vanhana mukava muistella. Se oli vastoin kaikkea sitä, mitä olen puhunut/kirjoittanut/opettanut. 

Iltapäivällä tuli kiire, olin jättänyt erään asiakokonaisuuden liian täpärälle eli viime tippaan.

Ystävieni avustuksella sain asian hoidetuksi sekuntia ennen määräajan armotonta umpeutumista. Mahdollisesti kerron asiasta myöhemmin lisää tai sitten en...

Pakurikääpä itää Lappian Louen koivikossa...

Mielenkiintoinen artikkeli, johon liittyvänä meilläkin on henkilökohtaista kokemusta Kemin Selkäsaaresta omalta tontilta.

Uutiset

1. Pakurikääpä itää Lappian Louen koivikossa

Lappian Louen koivumetsään istutettiin 500 pakuriampullia.



​Ammattiopisto Lappia aloitti yhteistyön Suomen Pakuri Oy kanssa istuttamalla pakuriviljelmän Louen toimipisteeseen.

Suomen Pakuri Oy on perustettu Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen hankkeen tulosten hyödyntämiseksi. Suomen Pakuri Oy on maailman ensimmäinen yritys, joka valmistaa ”pakurialkioita” eli pakuriymppejä. Pakuriymppien valmistaminen ja myynti asiakaskäyttöön alkoi alkuvuonna 2016.

Janne Mankki Suomen Pakuri Oy:stä kertoo, että viljelmän perustaminen käynnistyy, kun tehdään sopimus pakuriymppäyksestä eli istutuksesta asiakkaan kanssa ja valitaan sopiva koivikko istutusalueeksi. Pakurikasvain näkyy n. kolmen vuoden kuluttua ymppäyksestä. Ensimmäinen sato on korjattavissa noin 5 - 6 vuoden kuluttua. Riippuen mm. puun laadusta, viljelmä voi tuottaa parikin pakurisatoa. Viimeisen sadon jälkeen puu tulee kaataa pakurin tahattoman leviämisen välttämiseksi.

Suomen Pakuri Oy:n tavoitteena on ostaa sopimustuottajilta kaikki tuotettu pakuri. Janne Mankki korostaa, että yritys haluaa varmistaa sopimusviljelijäjärjestelmän kautta raaka-ainetta laadun. Sertifioiduille, laadukkaille tuotteille on jo markkinoita mm. Aasian maissa.

Louella oppilaitoksen koivumetsään istutettiin 500 pakuriampullia. Lappian tavoitteena on hyödyntää pakuriviljelmää luonnontuotealan koulutuksessa. Lappian elintarvikealan lehtori Kristiina Pääkkö ja opettaja Sirpa Heinonen ovat innoissaan luonnontuotealan tuomista mahdollisuuksista alueen luonnontuotealan yrittäjille sekä metsänomistajille.

- Pakuria käytetään luonnon lääkintään ja kasvava luonnontuoteala on jo hyödyntänyt pakurin terveysominaisuuksia mm. pakuriteetuotteissa. Haluamme, että alueen metsänomistajat näkevät oppilaitoksen viljelmän esimerkkinä lisäelinkeinosta, jota metsä voi tuottaa, kertovat Kristiina Pääkkö ja Sirpa Heinonen.





Janne Mankki (vas.) kertoi, että Suomen Pakuri Oy:ltä metsänomistaja saa halutessaan täyden palvelun, kattaen pakuriympeistä aina valmiin jalostetun pakurin ulkomaanvientiin. Lappian metsuriopiskelijat hoitivat 500 pakuriympin istutuksen ripeästi.


Lisätietoja:
Koskela Pentti

Katainen: EU ei halua rajoittaa metsien käyttöä...

Komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen lausunnot on tulkittavissa niin, että järki voittaa metsien hiilinieluasioissa. 

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Katainen: EU ei halua rajoittaa metsien käyttöä

Komission mukaan hakkuiden lisäämisen pitäisi olla mahdollista jatkossakin. Metsäyhtiö UPM arvioi, että EU:n hiilinieluratkaisu voi vaikuttaa sen investointisuunnitelmiin.

Yle maailmalla: Bryssel

7.9.2017 klo 20:15

Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (kesk.) ja UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen.Yle / Thierry Bordau

Petri Raivio

@PetriRaivio

Jaa artikkeli Facebookissa12

Jaa artikkeli Twitterissä

BRYSSEL Euroopan komissio ei halua rajoittaa puun käyttöä, sanoo komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen. Hän otti Yle Uutisten haastattelussa kantaa metsien hiilinieluja koskevaan esitykseen, joka on Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyssä.

Suomen hallitus ja suomalainen metsäteollisuus ovat sitä mieltä, että komission esitys on kehno ja kohtelee Suomea epäreilusti.

– Tavoitteena on löytää ratkaisu joka mahdollistaa hyvin metsiä hoitavien maiden puunkäytön myös kasvavassa määrin, Katainen sanoo.

Hän tosin korostaa, että komissiolla ei tässä vaiheessa ole varsinaista roolia hiilinieluasian etenemisessä, sillä esitys on nyt Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden ministerineuvoston käsiteltävänä. Komissio palaa neuvottelupöytään vasta siinä vaiheessa kun parlamentti ja neuvosto ryhtyvät sovittelemaan kantojaan yhteen.

Katainen kertoo vievänsä suomalaisten viestiä eteenpäin komissiossa.

– Komissio on ottanut vastaan hyvin paljon palautetta ja uskon, että ne kipupisteet ovat tiedossa, Katainen sanoo.

Parlamentti äänestää kannastaan täysistunnossa 13. syyskuuta Strasbourgissa. Neuvosto yrittää saada oman esityksensä valmiiksi ympäristöministerien kokouksessa lokakuussa.

UPM: Vaikuttaa investointeihin

Suomalaisen teollisuuden lobbaus hiilinielukysymyksen ympärillä on tiivistynyt asian käsittelyn edetessä. Eilen keskiviikkona Brysselissä vieraili metsäyhtiö UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen, joka on myös alan yrityksiä edustavan Metsäteollisuus ry:n puheenjohtaja.

Hän piti Metsäteollisuuden kutsuvierastilaisuudessa puheen, jossa hän kehui suomalaisen metsänhoidon edistyksellisyyttä.

UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen puhui Brysselissä Metsäteollisuus ry:n tilaisuudessa.Yle / Thierry Bordau

Vaikuttavatko EU-päätökset UPM:n investointeihin?

– Tietysti se vaikuttaa meidänkin päätöksiin. Me katsomme aina, mikä on raaka-aineen saatavuus. Kyllä sillä on vaikutusta siihen, millä tavalla Suomeen tai Eurooppaan investoidaan, Pesonen sanoi Ylelle.

– En ole nähnyt montaa maata joka hoitaa metsiä yhtä hyvin kuin me suomalaiset hoidetaan. Tämä täytyisi tunnustaa ja tunnistaa myös näissä regulaatioissa joissa Brysselissäkin tehdään, Pesonen sanoi.

"Emme ole puunhalaajien puolella"

Metsäteollisuuden tilaisuudessa iso osa yleisöstä oli Brysselin suomalaisia. Johtaja Artur Runge-Metzger komission ilmasto-osastolta oli saatu paikalle osallistujaksi paneelikeskusteluun. Hänen mukaansa hiilinieluesitykseen liittyy isoja väärinkäsityksiä.

– Me emme ole puunhalaajien puolella. Olemme metsänhoitajien puolella, Runge-Metzger sanoi.

Komissio on esittänyt, että tulevia hakkuita verrattaisiin hakkuisiin vuosina 1990–2009. Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden mielestä vertailujakso on huono, sillä tuolloin metsiä hakattiin paljon vähemmän kuin niitä haluttaisiin hakata jatkossa. Jos hakkuita tehtäisiin selvästi vertailutasoa enemmän, Suomi joutuisi vähentämään päästöjä vastaavasti jostain muualta, tai ostamaan päästöoikeuksia muilta mailta.

Teollisuuden ja hallituksen mukaan hakkuita on varaa kasvattaa reilustikin ilman että metsien muodostama hiilinielu pienenee. Ympäristöjärjestöt ja osa tutkijoistaovat taas sitä mieltä, että hiilinielujen pitäisi antaa kasvaa jotta hiilidioksidia sitoutuisi mahdollisimman paljon metsiin.

Katainen muistuttaa, että hiilinieluja täytyy mitata, jotta EU pystyy täyttämään tavoitteensa Pariisin ilmastosopimuksessa.

– Ilmasto-ongelma on valtava uhka koko ihmiskunnalle. Meidän eurooppalaisten pitää kantaa siitä vastuuta. Vastuullinen metsäpolitiikka on osin vastaus tähän kysymykseen, Katainen sanoo.