Aika ajoin on hyvä katsoa karttaa.
Venäjän länsirajalla pohjoisesta alkaen on ensin EU-maa Suomi. Etelämpänä ovat EU-maat Viro, Latvia ja Liettua, jotka EU-jäsenyyden lisäksi ovat liittoutuneet länteen Nato-jäsenyyden turvin. Etelämpänä keskisessä Euroopassa on kuusi entisen itäblokin maata, jotka kuuluvat EU:hun, osa myös Natoon.
Poikkeuksia – maita, jotka eivät kuulu kumpaankaan liittoumaan – on Venäjän länsirajan tuntumassa kaksi. On Valko-Venäjän diktatuuri, joka toimii valtioliitossa Venäjän kanssa. Ja on Ukraina, josta Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja jonka itäosassa Venäjän tukemat kapinalliset sotivat maan hallitusta vastaan.
Tähän Valko-Venäjän ja Ukrainan joukkoon Huhtasaari haluaisi liittää Suomen.
VENÄJÄN presidentti Vladimir Putin tunnetaan valheistaan. Välillä Putin kuitenkin puhuu totta.
Hän on etukäteen kertonut asioita, joita Venäjä on myöhemmin toteuttanut.
Kymmenen vuotta sitten kuuluisassa puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa Putin linjasi haluamaansa uudenlaista maailmanjärjestystä. Sen ajatuksia Venäjä on viime vuosina päivittänyt ahkerasti virallisiin strategisiin linjauksiinsa. Uusi sotilasdoktriini hyväksyttiin joulukuussa 2014 ja uusi turvallisuusstrategia vuotta myöhemmin.
Tämän päämäärän vuoksi Venäjä on valmis sotimaan. Niin se on tehnyt Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen.
Entä jos kävisikin niin uskomattomasti, että jokin naapurivaltio hylkäisi vapaaehtoisesti länsimaisten demokratioiden leirin ja antautuisi Venäjän etupiiriin?
VENÄJÄ ajaa vaikutusvaltaansa myös niin sanotulla hybridisodankäynnillä. Siihen kuuluu, että Venäjä tukee Euroopassa EU-vastaisia, pääasiassa äärioikeistolaisia liikkeitä, sekaantuu muiden maiden vaaleihin ja käy infosotaa, joka pyrkii lietsomaan ristiriitoja ja sekaannusta länsimaissa. Keskeinen pyrkimys on EU:n heikentäminen.
Suomessa EU-jäsenyydellä on edelleen yhtä vankka tuki kuin kansanäänestyksen aikaan vuonna 1994. Tuoreimman eurobarometrin mukaan 57 prosenttia suomalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana ja vain 11 prosenttia huonona. Loppujen mielestä jäsenyys ei ole hyvä eikä huono asia.
EU-euroa koskevan kansanäänestyksen perään on haikaillut pieni marginaali. Lähinnä perussuomalaiset, entiset ja nykyiset.
Tämä sopii hyvin yhteen muiden kyselytulosten kanssa. Viime joulukuussa Iltalehden Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä hämmästyttävät 44 prosenttia perussuomalaisten kannattajista kertoi luottavansa Putiniin. Muissa puolueissa häneen ei luottanut juuri kukaan.
Toinen kysely, Turun yliopistossa tehty, kertoi viime vuonna, että vajaa kolmannes perussuomalaisista luotti nettisivusto MV-lehteen.
MV-lehti on vihaa, valheita ja Venäjän agendaa ajava sivusto, jota pyöritti venäläistaustainen Ilja Janitskin, kunnes poliisi sai hänet kiinni. Sivuston näkyviin tukijoihin kuuluu Johan Bäckman, joka käy Venäjän infosotaa Suomea vastaan. MV-sivusto on myös tukenut ahkerasti Huhtasaaren poliittista uraa.
EU:N vastustajat hokevat, että unionin ulkopuolella Suomi olisi itsenäisempi. Ajatus perustuu harhakuvitelmaan siitä, että valtio on jollain tapaa heikompi, jos se tekee tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.
Päinvastoin: poliittinen ja taloudellinen yhteistyö, liittolaisuudet ja diplomatia ovat pienen maan olemassaolon edellytys. Niiden avulla Suomen itsenäisyyttä on puolustettu 94 vuotta. Sotimiseen ulkovaltaa vastaan on täytynyt turvautua kuusivuotisen jakson aikana.
Siksi EU on myös turvallisuuspoliittinen yhteisö, vaikkei se olekaan sotilaallinen liitto. Jäsenyys takaa yhteistyön niiden kanssa, joiden etu on säilyttää Suomi itsenäisenä ja demokraattisena valtiona.
- KolumniSeuraa
- PääkirjoitusSeuraa
- Sami SillanpääSeuraa
- Euroopan unioniSeuraa
- EUSeuraa
- VenäjäSeuraa
