keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Helsinkiläismies halusi sijoittaa metsään, mutta kiintyikin siihen niin, että ryhtyi sen suojelijaksi...

Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoinen artikkeli, jossa on paljon yhtymäkohtia omiinkin "metsäajatuksiin".

Viime viikonvaihteessa Kemin Selkäsaaressa käydessämme tei pienellä mökkitöntilla "maisemanhoidollisia" toimenpiteitä. Poistin mm. pieniä, kivuliaita kuusia, joista ilmeisesti hirvet olivat napsineet maukkaita latvuksia. 
Täytyy avoimesti tunnustaa, että lähes "jututin" järeitä kuusia, jotka ovat "nähneet" monenlaista menoa niillä kulmilla...

Ilmeisesti alla olevan artikkelin päähenkilöllä ei ole oikeaa tietoa Lapin avohakkuista. Mikäli hän tarkoittaa ns. "Osaran aukioita" niin ne ainakin ovat olleet mainettaan huomattavasti parempia... 


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Helsinkiläismies halusi sijoittaa metsään, mutta kiintyikin siihen niin, että ryhtyi sen suojelijaksi – ”En enää vaella metsässä, vaan kuljen puulta puulle, kaverilta toiselle”

Yksityiset maanomistajat haluaisivat suojella enemmän metsää kuin mihin suojeluohjelman rahat riittävät.



Seppo Aallon Raaseporissa suojelema 250 hehtaarin metsätila on Uudenmaan suurin vapaaehtoisesti rauhoitettu yksityinen luonnonsuojelualue.
HIEMAN yli kymmenen vuotta sitten metsä tuntui helsinkiläisestä Seppo Aallosta houkuttelevalta sijoituskohteelta. Hän ajatteli sen tuovan hänen perheelleen vakaata ja pitkäaikaista tuottoa.

Yrittäjänä toiminut Aalto ryhtyi opiskelemaan metsätaloutta Hyvinkäällä ja osti perheyhtiönsä omistukseen neljä metsätilaa.

Pian Aallon suhtautuminen metsiin muuttui. Hän kiintyi yhteen metsään syvästi.

”Jo Hyvinkäällä opiskellessani huomasin, että viihdyn metsissä todella hyvin”, Aalto kertoo.

”Jossakin vaiheessa sitten heräsin siihen, että unelmani on oma metsä, jossa saan kävellä ja elää vanhana ukkona.”

Nyt hän on ottanut askeleen kohti unelmaansa. Kesäkuussa Aalto sai suojeltua 250 hehtaarin metsätilan Raaseporin Skallbölestä – juuri sen metsän, josta hän erityisesti pitää.

”Heti kun tulen tänne, minulle tulee tunne, että olen kotona. Koen tekeväni oikein tämän paikan puille ja kasveille.”

Muut kolme perheyhtiön metsätilaa Aalto myi. Kaikkein rakkain on nyt pysyvästi suojeltu.

AALLON suojelupäätös on merkittävä, sillä Skallbölen metsä on Uudenmaan suurin vapaaehtoisesti rauhoitettu yksityinen luonnonsuojelualue.

Alue on monipuolinen, mutta suurimmaksi osaksi se koostuu karuista männiköistä, kallioista ja suosta.

Metsän ostohinnasta tai saamastaan suojelukorvauksesta Aalto ei halua puhua. Suojelupäätös oli hänelle tunneasia.

Yleisesti ottaen Aalto ei vastusta metsien talouskäyttöä. Hänen mukaansa puuta tarvitaan. Aalto kuitenkin harmittelee Suomen metsissä tehtyjä menneitä tuhoja nostaen esimerkiksi Lapissa sotien jälkeen tehdyt suuret avohakkuut.

Metsässä liikkumisen terveysvaikutuksista Aalto on vakuuttunut. Hänen oma suhteensa metsään on syvä.

”Tunnen tässä metsässä jokaisen kiven ja puun yksilönä. En enää vaella metsässä, vaan kuljen puulta puulle, kaverilta toiselle”, Aalto kertoo.

”On ihan selvää, että osaamme puhua toisillemme. Uskon kaikkien elävien olentojen keskinäiseen kommunikointiin.”

Aallon metsän kosteilla paikoilla kasvaa sananjalkoja. Aalto kokee, että hänellä on paikan kasveihin yhteys.
HALLITUKSEN biotalouspolitiikka on herättänyt kevään aikana runsasta keskustelua metsien käytöstä. Maaliskuussa 68 alan tutkijaa julkaisi avoimen kirjeen, jossa he osoittivat huolensa hakkuiden ja puunkäytön lisäämisen vaikutuksista ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen.

Jo lokakuussa Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen raportissa todettiin, että metsien monimuotoisuuden edistämiseen täytyy panostaa, jotta biotalous voi olla ekologisesti kestävää.

Halua metsien suojelemiselle on.

Yksityishenkilöt haluaisivat suojella enemmän metsiä kuin mihin tällä hetkellä on rahaa, kertoo Metso-ohjelmassa työskentelevä Suomen ympäristökeskuksen projektipäällikkö Kimmo Syrjänen.

”Maanomistajille joudutaan sanomaan aiempaa helpommin ei, ja suojeltavaksi valikoidaan mieluummin mahdollisimman hyvin kriteereihin sopivia kohteita. Vähemmän hyvät joutuvat helposti odotuslistalle”, Syrjänen sanoo.

SUOMEN metsä- ja kitumaan alasta 10,6 prosenttia on lakisääteisesti suojeltua. Käynnissä olevan Metso-ohjelman tavoitteena on lisätä suojelualueita 96 000 hehtaarilla.

Ohjelman rahoitus on kuitenkin vuosien varrella pienentynyt ja tavoiteltuun hehtaarimäärään piti alkuperäisen tavoitteen mukaan päästä jo vuonna 2016.

Syrjänen harmittelee, että suojelu on edennyt aiottua hitaammin. Metsien suojelu kaipaisi hänen mukaansa kipeästi lisää rahaa.

Skallbölen suojelualueella on yli 40 hehtaaria suota.
Eniten suojelun tarvetta on Etelä-Suomessa, jossa metsä- ja kitumaista on suojeltu vain 4,1 prosenttia.

”Yksityisen suojelun rooli on täällä suuri, sillä iso osa Etelä-Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa”, Syrjänen sanoo.

Vapaaehtoisesti metsänsä suojeleville maksetaan kertakorvaus suojelusta johtuvasta taloudellisesta menetyksestä. Se vaihtelee hehtaarilta 1 000–10 000 euron välillä riippuen alueen puustosta, kerrotaan Uudenmaan ely-keskuksesta.

SUOJELUA lisäämällä pyritään saavuttamaan suurempia tavoitteita. Suomi on sitoutunut muun muassa pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kapenemisen vuoteen 2020 mennessä.

Syrjäsen mukaan jo nyt on käytännössä selvää, että tavoitteeseen ei päästä.

”Eihän tässä ole niin painavia toimenpiteitä tehty, että tavoite voitaisiin saavuttaa. Volyymi on liian pientä. Tarvitsisimme enemmän suojelua ja parempaa luonnonhoitoa talouskäytössä olevissa metsissä”, arvioi Syrjänen.

Seppo Aallon suojelemalla alueella on myös rantaniittyä. Niitylle on suunniteltu menneisyydessä leirintäaluetta, minkä jäljiltä paikalla on yhä vanhoja sähkötolppia.

Ympäristöjärjestöt kokosivat suojeltavaksi esitettyjä alueita yhdelle kartalle

YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT ovat koonneet Suomessa vuosien saatossa suojeltavaksi esitettyjä luontoalueita yhdelle kartalle. Kartta on nähtävillä kesäkuussa julkaistulla Metsäkartat.fi-verkkosivulla.

Järjestöt haluavat kartan avulla lisätä tietoisuutta suojeltavaksi sopivista alueista ja niiden määrästä. Suojelulla on heidän mukaansa hälyttävä kiire.

”Aiemmin tiedot alueista ovat olleet hajallaan. Tämä on yritys koota ne yhteen”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen.

Myös Nissinen kokee rahan puutteen olevan keskeinen ongelma suojelun kehittämisessä. Hänen mukaansa luonnonsuojelu vaikuttaa olevan päättäjille harmillisen helppo leikkauskohde.

”Asenne on edelleen se, että luonnonsuojelu on kuluerä eikä tulevia toimintamahdollisuuksia varmistavaa toimintaa.”

YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT kritisoivat myös metsäteollisuutta, jonka pitäisi järjestöjen mukaan suojella omistamiaan metsiä omalla kustannuksellaan.

Yksityisten metsänomistajien harjoittamaa suojelua Nissinen kehittäisi sekä turvaamalla suojeluohjelmien rahoitusta että lisäämällä metsänomistajien tietoisuutta.

”Maanomistajille pitäisi saada läpi viesti, että luonnon monimuotoisuuden suojelu ei ole vielä kunnossa, vaikka metsäteollisuus niin yksiäänisesti esittää. Monimuotoisuus olisi mahdollista huomioida paremmin myös talouskäytössä olevissa metsissä”, Nissinen sanoo.

Metsäkartat.fi-sivuston ovat toteuttaneet Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, WWF Suomi, Luonto-Liitto ja BirdLife Suomi.
Suojelualueen vieressä on lammasaitaus.

Fakta

Metsiensuojelu­ohjelma Metso jää tavoitteistaan


 Suomen metsä- ja kitumaan alasta 10,6 prosenttia on lakisääteisesti suojeltua.

 Etelä-Suomen metsä- ja kitumaista on suojeltu vain 4,1 prosenttia.

 Käynnissä olevan Metso-ohjelman tavoitteena on lisätä suojelualueita 96 000 hehtaarilla.

 Kyseessä on metsänomistajille suunnattu, vapaaehtoisuuteen perustuva suojeluohjelma.

 Ohjelman rahoitus on vuosien varrella pienentynyt. Tavoiteltuun hehtaarimäärään piti alun perin päästä jo vuonna 2016.

Lähde: Luke

Ukraina - sota joka ei lopu...

Sota, jota ei ole...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Ukraina - sota joka ei lopu

JULKAISTU NOIN 4 TUNTIA SITTEN.


Ukrainan armeijan sotilas asemissa Širokinen kylässä Asovanmeren rannalla keväällä 2016. Kuva: Marko Lönnqvist


Itä-Ukrainassa on sodittu jo yli kolme vuotta. Uutisotsikoista Ukrainan sota on hävinnyt jo aikaa sitten mutta tavallisille ihmisille pommitukset ja kuolema ovat arkipäivää molemmin puolin rintamalinjaa. Tähän aiheeseen pureutuu Ulkolinjan kesäuusintasarjan viimeinen ohjelma Ukraina - sota jota ei ole.

Ukrainan sotaa käsittelevää ohjelmaa lähdettiin tekemään keväällä 2016. Ajatuksena oli kertoa sodasta, joka on käynnissä aivan Euroopan sydämessä mutta siitä huolimatta siitä ei juuri puhuta. Tästä myös ohjelman ironinen nimi: sota, jota ei ole.

Ohjelman päähenkilönä on Donetskista paennut ukrainalainen toimittaja Julia Božko.

Toimittaja Julia Božko Kiovassa keväällä 2016 Kuva: Marko Lönnqvist

Donetskissa hän oli ukrainalaisen TV5:n toimittajana. Kun Venäjän-mieliset kapinalliset ottivat kaupungin haltuunsa, joutuivat useimmat toimittajat pakenemaan. Kapinalliset ja heidän kannattajansa pitävät ukrainalaisia toimittajia pettureina ja väkivallan uhka oli arkipäivää.

Ohjelmassa Božko asuu tyttärensä kanssa Kiovassa ja työskentelee samalla tv-kanavalla. Mutta sisäisen pakolaisen elämä ei ole herkkua. Osa lähisuvusta sinnittelee yhä Donetskissa.

Ohjelmassa vieraillaan myös Asovanmeren rannalla aivan rintaman tuntumassa sijaitsevassa Mariupolissa. Mariupol on lähes Helsingin kokoinen teollisuuskaupunki, joka välillä päätyi Venäjän tukemien kapinallisten haltuun.

Mariupolin poliisiasema tuhoutui kevään 2014 yhteenotoissa. Kuusi poliisia sai surmansa.Kuva: Marko Lönnqvist

Ohjelman kuvausaikaan kaupunki oli jo Ukrainan joukkojen hallussa. Ajoittain kuuluva ammuskelu kertoo, että rintama ei ole kaukana.

Läheisessä Pavlopilin kylässä tavataan Lidia Redka, joka on asunut rintamalinjalla koko sodan ajan.

Lidia Redka pommisuojana toimivan kellarin ovella kotonaan Pavlopilissa. Kuva: Marko Lönnqvist

Yhä edelleen Redka joutuu iltaisin peittämään talonsa ikkunat vanhoilla takeilla ja vilteillä, jotta valo ei houkuttelisi tarkka-ampujia. Sotaan on jo niin työläännytty, että Redka mietii, jaksaako joka kranaatti-iskun aikana rynnätä kellariin.

Ulkolinjan kuvaaja Serhi Lavor kuvaa Ukrainan armeijan sotilaita Širokinessa keväällä 2016. Kuva: Marko Lönnqvist

Ukraina - sota jota ei ole tehtiin reilusti yli vuosi sitten. Tästä huolimatta ohjelma voisi olla tänä keväänä kuvattu. Ohjelma on yhä valitettavan ajankohtainen.

Marko Lönnqvist, ohjaaja
Ulkolinja 40v: Ukraina - Sota jota ei ole 13.7. TV1 klo 21.50. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi.
Lue lisää Ulkolinjan juhlavuoden 2017 teemoista:

Ulkolinja retroilee kesä-heinäkuussa
Ulkolinja 40 vuotta – dokumentteja ulkomailta suomalaisin silmin
Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä
1977 – surullisten uutisten vuosi

Venäjä ei valinnut Trumpia presidentiksi, mutta Venäjä-presidentti hän on...

Hmmmmm - vai niin - kertakaikkisen typerää, pöyristyttävää valehtelua Trump-klaanin aikaisemmat lausunnot...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat    |   Kommentti

Venäjä ei valinnut Trumpia presidentiksi, mutta Venäjä-presidentti hän on

Donald Trump Jr:n sähköpostit ovat raju paljastus. Ne eivät todista presidentti Trumpin osallisuutta vehkeilyyn, mutta Venäjä-tahrat istuvat nyt todella tiukassa.


Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump keskustelivat G20-kokouksessa Hampurissa heinäkuun alussa.
”KOKO ajan meille kerrotaan, ettei pihviä ole, ja sitten meille tarjoillaan Whopper.”

Näin kiteytti oikeustieteen professori Samuel Buellyhdysvaltalaisessa Politico-lehdessä. Hän kommentoi presidentti Donald Trumpin ympärillä vellovaa Venäjä-skandaalia.

Whopper on Burger King -ketjun purilainen. Ottamatta kantaa pikaruokaketjujen tarjontaan, Yhdysvaltain Venäjä-vyyhdessä on koko ajan enemmän pureskeltavaa.

Tiistaina sitä tarjosi presidentin poika, Donald Trump Jr. Hänen sähköposteistaan käy ilmi, että hän oli kesäkuussa 2016 todella innokkaasti tarttumassa venäläiseen tarjoukseen Hillary Clintonia lokaavasta tiedosta. Demokraatti Clinton oli isä-Trumpin arkkivihollinen eli vastaehdokas presidentinvaaleissa.

Pihvin olemassaolon ovat yrittäneet kiistää presidentti itse, hänen lähipiirinsä ja monet republikaanit. Se ei enää onnistu.

KOKO VYYHDESSÄ ON KYSE siitä, millä tavalla Venäjä vaikutti Yhdysvaltain viime vuoden presidentinvaaleihin, ketkä olivat siihen osallisia ja toimivatko he lainvastaisesti.

Tiistain paljastus on tähänastisista rajuin, ja Trump Jr:n intomielinen reaktio venäläiseen lokatarjoukseen (”I love it”) jää Yhdysvaltain poliittiseen historiaan.

Ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä, että aivan Trumpin lähipiirissä vehkeiltiin venäläisten kanssa. Maalaisjärki sanoo, että innokas poika varmaan informoi isäänsäkin, mutta todisteita tästä ei ole. Todisteita ei myöskään ole siitä, että venäläinen lokatarjous tehtiin Kremlin käsiohjauksessa.

Venäjä ei valinnut Trumpia presidentiksi, mutta Venäjä-presidentti hän nyt on. Virallinen tutkinta ja tutkiva journalismi tulee jatkumaan hamaan ikuisuuteen.

Trumpille erityisen katkeraa täytyy olla se, että skandaalin uusimmat käänteet ovat seurausta hänen avoimesti vihaamansa The New York Timesin sinnikkäästä työstä.

Trumpin klaanin Venäjä-toiminta tuntuu aina vain hyytävämmältä. Vaikuttaa siltä, että vastustajan eli Clintonin mustamaalaamiseksi oltiin valmiita tekemään ihan mitä vain.

Myös tarinan loppu voi olla ihan mitä vain. Mutta loppu ei taida olla näköpiirissä vielä pitkään aikaan.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Oksaharju varoittaa pörssin ylikuumenemisesta...

"Kaikkitietävä" Oksaharju lukee taas madonlukujaan. Alla olevan artikkelin luettuaan voi todeta, että lämpimikseen taitaa kirjoitella. Korjausliikkeitä tulee, se on varma jossakin vaiheessa... 


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Oksaharju varoittaa pörssin ylikuumenemisesta: "Suhdanneherkät yhtiöt kannattaa jättää vaikka Suomen valtiolle"

   
Oksaharju varoittaa pörssin ylikuumenemisesta: "Suhdanneherkät yhtiöt kannattaa jättää vaikka Suomen valtiolle"
KUVA: OUTI JÄRVINEN/ALMA TALENT -ARKISTO
Nordnetin osakestrategi ei lämpene analyytikoiden suosimalle Outokummulle.
Pienet yhtiöt olivat alkuvuonna pörssin päälistan suurimpia nousijoita. Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharjun mukaan kyse on osittain viime vuonna alkaneen roskarallin jatkumisesta.
"Pörssissä on nähty roskaralli. Nousumarkkina on kuumentunut entisestään, ja myös laadultaan keskinkertaiset yhtiöt ovat houkutelleet uusia sijoittajia."
Oksaharjun mielestä monien tällä hetkellä nousevien yhtiöiden tila ei pitkällä tähtäimellä imartele omistajia tai yritysjohtoa. Päälistalle nousee myös ennätysmäärä uusia yhtiöitä, eikä kaikkien tulijoiden laadussa ole kehumista.
"Päälistalle on tulossa jatkuvasti uusia yhtiöitä, ja tulijoiden jono näyttää sitä epämääräisemmältä, mitä kauemmin nousukausi jatkuu."
Talouselämän vuoden alussa haastattelema Oksaharju varoitteli jo tuolloin, että "ahneus on korvannut pelon". Tällä hetkellä hän uskoo, että korjausliike on edessä ennemmin tai myöhemmin.
"Lyhytjänteisesti sijoittavalle pörssin kehitys on tällä hetkellä hyvin herkkä korjausliikkeille. Voi mennä vuosi tai pari, tai kvartaali tai pari, mutta korjausliikkeen uhka on ilmeinen."
Pitkäjänteisten sijoittajien ei tarvitse Oksaharjun mukaan olla huolissaan. Hänen mielestään tärkeintä on keskittyä yhtiöihin, jotka ovat rakenteellisesti hyvässä asemassa.
"Sijoittajan kannattaa olla tarkkana, että saa rahoilleen vastinetta. Rakenteellinen kilpailukyky pitää erottaa suhdanneluontoisesta noususta. Suhdanneherkät yhtiöt kannattaa jättää suosiolla vaikka Suomen valtiolle."
Laajasti analyytikoiden suosima Outokumpu on Oksaharjun mielestä esimerkki huonosta sijoituskohteesta.
"Outokumpuhan oli suhdanteellisesti hyvä osake hetken aikaan. Itse ajattelevalle kriittiselle sijoittajalle laskussa ei pitäisi olla mitään uutta. Yhtiön rakenteellinen kilpailuasema on korkeintaan keskinkertainen."
Oksaharju arvioi, että DNA:n ja Orionin kaltaisten osinko-osakkeiden nousussa näkyy varovaisen pääoman siirtyminen pörssiin.
"Kärjistäen sanottuna parhaat korkosijoitukset ovat jo pitkään löytyneet osinko-osakkeista. Teleoperaattorit ja lääkeyhtiöt ovat luontevia kohteita, joihin pääoma hakeutuu turvasatamaa etsimään."
Osinko-osakkeiden nousussa ei ole kysymys keinottelusta tai pikavoittojen tavoittelusta, vaan esimerkiksi nollakorkoihin kyllästyneiden säästäjien siirtymisestä osakkeisiin.
"Näissä ei ole kyse keinottelusta, vaan paremman tuoton hakemisesta korkosijoituksille. Lyhytnäköisen pääoman määrä selviää viimeistään silloin, kun turvallisten sijoituskohteiden houkuttelevuus paranee."

Britanniassa pelätään pubikulttuurin puolesta – yli 20 pubia viikossa kääntää hanat kiinni...

Olemme käyneet Lontoossa muutaman kerran. Viimeisestä käynnistä on aivan liian pitkä aika. Kyllä sinne on vielä päästävä. 

Pienenä huvittavana yksityiskohtana on pakko kirjoittaa: Ensimmäisellä kerralla - 1980-luvun loppupuolella - emme meinanneet löytää Lontoosta ensimmäistäkään pubia. Se on taivahan tosi. Siihen maailman aikaan niitä oli ainakin yli 6000 kpl - muistaakseni. 

Myöhemmi kyllä löytyi helpostikin. Kyllä oli ihailtavaa se rentous, joka vallitsi pubeissa. Toivottavasti pubien alasajo on tilapäistä.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Britanniassa pelätään pubikulttuurin puolesta – yli 20 pubia viikossa kääntää hanat kiinni

Pubikulttuuristaan tunnettu Britannia on muutoksen kourissa, sillä 23 pubia sulkee ovensa viikottain. Britannian päättäjät ovat kuitenkin heränneet suojelemaan kansakunnan olohuoneita.
Baarit


170-vuotias Duke of Wellington on sulkemisuhan alla.
170-vuotias Duke of Wellington on sulkemisuhan alla.Pasi Myöhänen / Yle
“Pelastakaa Duke!” anelee liitutaulun teksti Duke of Wellington -pubin seinällä.
Janoiset lontoolaiset ovat tavanneet historiallisessa pubissa jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Kiinteistökehitysyrityksen napattua rakennuksen haltuunsa pubin tarina voi kuitenkin olla lopussa.
25 vuotta pubin sohvia kuluttanut kanta-asiakas Richard Jarvis on vihainen.
– Pubilla on yhteisöllistä arvoa, mutta se on viimeinen asia, josta kiinteistöyhtiöt välittävät. Ne ovat nopeiden voittojen perässä.
Itä-Lontoon Spitalfieldsissä sijaitsevan pubin ostanut yhtiö haluaa muuttaa sen hotelliksi. Samalla vuokralaisena toiminut pubiyrittäjä saisi lähtöpassit. Tarina on nyky-Lontoossa tyypillinen. Guinness-tuoppiaan siemaileva Marty Hewitt katsoo, että koko Britannian pubikulttuuri on uhattuna.
– Tälläinen pubi oli Britannian sielu 10–20 vuotta sitten. Se mistä koko maassa oli kyse. Nyt näitä on koko ajan vähemmän.


Clive Venton (vas.) on ollut Duke of Wellingtonin asiakas jo 30 vuotta. Hän uskoo, että pubin tulevaisuus on turvattu kiinteistönkehitysyhtiön suunnitelmista huolimatta, sillä paikallisten vastustus on ankaraa. “Tämä on oikea pubi ei turistikohde.”
Clive Venton (vas.) on ollut Duke of Wellingtonin asiakas jo 30 vuotta. Hän uskoo, että pubin tulevaisuus on turvattu kiinteistönkehitysyhtiön suunnitelmista huolimatta, sillä paikallisten vastustus on ankaraa. “Tämä on oikea pubi ei turistikohde.” Pasi Myöhänen / Yle

Brittipubin ydin on sosiaalisuus

Pubikadon syynä on ennen kaikkea se, että pubirakennuksia haalivat yhtiöt tekevät nopean tilin pilkkoessaan ne asunnoiksi. Asiakkaitakin on vähemmän, sillä reaalitulojen laskusta kärsivät britit juovat entistä enemmän kotona.
Markkinalogiikka on selvä, mutta kampanjoijien mielestä brittipubi ei ole vain yritys muiden joukossa.
– Pubit ovat monille heidän sosiaalisen elämänsä keskipiste. Ne lisäävät ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointia, maalailee Campaign for Real Ale -yhdistyksen johtaja Tim Page.
Uhattuja pubiyrittäjiä työkseen auttava Dale Ingram katsoo, että pubit ovat ainutlaatuinen sosiaalinen ilmiö.
– Britit ovat pidättyväisiä. Pubit ovat ainoa paikka, missä on sallittua ja suositeltavaa ryhtyä keskusteluun ventovieraan kanssa.


150-vuotias Chesham Arms sai uuden elämän lakimuutoksen ansiosta.
150-vuotias Chesham Arms sai uuden elämän lakimuutoksen ansiosta.Pasi Myöhänen / Yle

Päättäjät heräsivät pubien suojeluun

Pubikadon ankaruus on saanut Britannian päättäjät heräämään. Itälontoolainen Chesham Arms avattiin uudelleen naapuruston kampanjan päätteeksi uuteen lakiin vedoten. Lähialueen asukkaat taistelivat pubille puolittain suojatun aseman yhteisöllisen arvon tuottajana.
Aseman nojalla pubi täytyy pitää alkuperäisessä käytössään, jos sille löytyy uskottava yrittäjä.

Andy Birdistä tuli naapuruston sankari, hänen ryhdyttyään luotsaamaan 150-vuotiasta pubia, jonka kiinteistökehitysyhtiö oli jo ehtinyt sulkea.
– Tuntuu hyvältä, että minut toivotettiin tervetulleeksi paikalliseen yhteisöön. Jotkin asiat ovat säilyttämisen arvoisia ja paikallinen hallinto ymmärsi tämän, Bird kiittelee.
Britannian päättäjien tuki saa uhattua Duke of Wellington -pubia konsultoivan Dale Ingramin toiveikkaaksi.
– Lakimuutokset ovat alkaneet kantaa hedelmää. Niiden tuoma suoja saa kiinteistöyritykset miettimään kaksi kertaa kannattaako pubien muuttamista muuhun käyttöön yrittää.


Mighael Tighy (oik.) iloitsee Chesham Armsin uudelleen avaamisesta. Hän on ollut pubin asiakas jo  jo 30 vuoden ajan. David Grey (vas.) pelkää, että ihmiset juovat kotonaan jos naapuruston pubit sulkevat ovensa.
Mighael Tighy (oik.) iloitsee Chesham Armsin uudelleen avaamisesta. Hän on ollut pubin asiakas jo jo 30 vuoden ajan. David Grey (vas.) pelkää, että ihmiset juovat kotonaan jos naapuruston pubit sulkevat ovensa. Pasi Myöhänen / Yle

Murros tuo myös mahdollisuuksia

Andy Bird näkee Britannian pubimyllerryksessä myös mahdollisuuksia. Uudelleen avaamisensa jälkeen palkintoja keränneen Chesham Armsin luotsi toivoo, että suurien panimoyhtiöiden kuristusote Britannian pubeista alkaa hellittää.
– Haluan tarjota hyviä pientuottajien oluita. Perinteiset pubiyrittäjät perheet ovat usein suurten panimoyhtiöiden vuokralaisia ja saavat tarjota vain massatuotettuja surkeita oluita.
Moni Duke of Wellingtonin kaltainen historiallinen pubi on edelleen akuutin uhan alla, mutta sulkemistahti näyttäisi olevan hidastumaan päin. Bird uskoo, että Britannian pubikulttuurilla on elinvoimaa.
– Ihmiset haluavat jatkossakin hyvää ruokaa ja oluensa. Uskon, että brittiläinen pubielämä on turvattu ainakin lähivuosikymmeniksi.

Puhu sinä, minä pitelen hevosta, ennen sanottiin...

Olen kirjoittanut alla olevasta asiasta aikaisemminkin.

Puhun puhelimella ainoastaan silloin, kun on pakko. Itse soitan äärimmäisen vähän, en juuri koskaan lähetä tekstiviestejä enkä valokuvia puhelimen välityksellä, jne. ...
Miksi?
Siksi, että puheluista ei jää "täpliä" varmemmaksi vakuudeksi, paitsi jos äänittää puhelunsa. Todennäköisesti niin tekevät hyvin harvat ihmiset.

Sen sijaan sähköposti on minun työkaluni. on ollut jo vuosikymmeniä. Se on helppokäyttöinen ja kohtalaisen luotettava. Tietysti tämä Blogisivun pitäminen ja Facebookissa liikkuminen ovat asia erikseen... 

Saan tämän tästä puheluja, jotka liittyvät omakotitalomme kattoon, oviin, ikkunoihin, sadevesien tontilta pois johtamiseen, remontteihin, vesi- ja viemäriptkiin, savuhormeihin niin kuin tänään...

Edellä olevat puhelut noudattavat jotakuinkin samaa kaavaa:
+ kysytään talon, kiinteistön omistajaa
+ kysytään kiinteistön ikää
+ todetaan, että alueella tehdään - ilmaiseksi - kartoituksia
+ todetaan kotitalousvähennyksen mahdollisuus
+ jne. 

Toki ymmärrän, että kiinteistöihin, jotka on rakennettu 1980-luvun alkupuolella, on aitoa kiinnostusta.

Takavuosina mekin intouduimme asiasta ja teetätimme pienimuotoisen wc-remontin. Emme olleet tyytyväisiä lopputulemaan > laskutukseen. Sopimuksessa oli "unohdettu ottaa esiin ja ruksata" eräs oleellinen asiakokonaisuus. Meille syntyi lisäkustannuksia, vaikka jälkikäteen asiaa lievitettiin hyvityksellä.

Kyseisen myyntitykin ura saamiemme tietojen mukaan katkesi muutaman kuukauden kuluttua. Epätarkkuuksia/-selvyyksiä oli ollut muidenkin kohdalla...