Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen, murheellisenvaikuttava artikkeli, kannattaa ehdottomasti lukea.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa – "Joissain pitäjissä kuoli yli puolet väestöstä"
Suvivirren juuret löytyvät keskiaikaisesta eroottisesta runosta. Kun virttä suomennettiin 1600-luvun lopussa, suomalaisista kolmannes oli juuri kuollut nälkään ja tauteihin.
Matti Arvidinpoika Rönty kuoli nälkään maaliskuussa 1697. Samasta talosta kuoli seitsemän muutakin henkilöä kuukauden sisällä samasta syystä.
Jäljelle jääneet lapset sinnittelivät hengissä syömällä kuolleitten ruumiita.
Asian muistiin kirjannut lääninkirjuri ei kerro, jäikö talosta lopulta ketään eloon, mutta talo Suomussalmen Kiannalla autioitui.
Aikaa 1690-luvun lopulla kutsutaan suuriksi kuolonvuosiksi. Vajaa kolmannes Suomen, silloisen Ruotsin Itämaan asukkaista menehtyi.
– Sadot tuhoutuivat, viljaa ei ollut riittävästi ja ihmiset näkivät nälkää, sairastuivat lavantautiin, pilkkukuumeeseen ja punatautiin, professori Reijo Heikkinen kertoo.
Suhteutettuna nykyiseen väkilukuun kuolleita olisi yli 1,5 miljoonaa.
Kainuussa, Suvivirren suomentajaksi sanotun, sotkamolaissyntyisen Erik Cajanuksen kotimaakunnassa tilanne oli vielä hurjempi, sanoo professori Reijo Heikkinen.
– Täällä joissain pitäjissä kuoli yli puolet väestöstä, kuolleisuus oli suurinta Sotkamossa ja Paltamon pohjoisosissa. Käytännössä säätyläiset yleensä selvisivät. Vaikka kirkkoherrat ja papitkin näkivät nälkää, he selvisivät. Nimenomaan köyhempi kansanosa menehtyi, Heikkinen sanoo.
Ankarat vuodet johtuivat niin sanotusta pienestä jääkaudesta – ilmasto oli pitkään selvästi aiempaa kylmempää. Tuhon täydentäjäksi arvioidaan useista suuria tulivuorenpurkauksia Indonesiassa ja purkauksia Japanissa ja Islannissa, joiden ilmaan heittämä pöly ja rikkihappo heijastivat huomattavan osan auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Se sotki maaviljelyksen ja lyhyen kesän varassa olleen kansan ruokahuollon useiksi vuosiksi peräkkäin Pohjoismaissa ja osin Euroopassakin.
Synti ja Suvivirsi
"Ann Askeles tiucku raswast/ Meit ruoki sanallas /Suo maistam sit’ ain makiast /Nijn Sielu on autuas"
Suvivirsi sanoitettiin ruotsiksi juuri ennen kuolonvuosia, 1695. Suomenkieliseen virsikirjaan vuotta aiemmin tehty käännös tuli vuonna 1701. Suomentajaksi sanottu Erik Cajanus oli tuolloin nuori mies, 25-vuotias ja juuri kokenut kuolonvuosien ruumisröykkiöt.
– Se on heleän suven toivotus, siinä toivotaan kukkia, auringonpaistetta ja lämpöä. Mutta kun tietää, millaisissa olosuhteissa se on syntynyt, niin osaa antaa sille arvon, Reijo Heikkinen sanoo.
Vaikka Cajanuksen osuus virren suomentajana on kiistanalainen, on suomennos tehty uskollisesti ruotsinkielisen alkutekstin mukaan.
Kuolonvuosien järkyttävät kokemukset ovat rajussa ristiriidassa virren sanojen kanssa.
Suvivirren alkuperäiset suomalaiset sanat pursusivat makeaa ja rasvaa, sanoo suomalaisen kirjallisuuden seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
– Kaikki hengelliseen elämään liittyvät vertauskuvat ovat niin aineellisia ja niin ruokaisia kun voi vain kuvitella. Hengellisen ja ruumiillisen ravinnon vertautumisen on hyvin väkevä.
Vaikka alkuperäiset ruotsinkieliset sanat eivät suoraan syntyneet kuolonvuosien kokemuksesta, kerjäläislaumojen ja kuolleiden ruumiskasojen näkeminen on varmasti vahvistanut kokemusta Suomessa.
– Äärimmäinen tilanne hengissä säilymiselle oli joka tapauksessa tuttua enemmistölle näillä leveysasteilla, riippumatta siitä, oliko poikkeuksellisen huonokaan vuosi. Mutta varmasti virrellä 1600–1700-luvun taitteessa on ollut erityisen voimakas vaikutus, Lehtonen arvio.
Virressä näkyy 1600-luvun rahvaan maailmankuva. Koettelemukset olivat Jumalan työtä ja seurausta tehdyistä synneistä, sanoo historiantutkija Tiina Miettinen Tampereen yliopistosta.
– Jumalan rankaisu ja armon rukoileminen näkyvät Suvivirren sanoissa ja itse asiassa parissa muussakin sen ajan virressä. Yritetään jollain tavalla hyvitellä Jumalaa tai rukoilla, että Jumala armahtaisi syntiset.
Maallinen armo ei käynyt oikeudesta talonpojan leskelle, joka tuomittiin kuolemaan lapsensa taposta Pielaveden käräjillä vuonna 1699. Margareta Pärttylintytär tunnusti, että oli kaksi vuotta aiemmin surmannut 6-vuotiaan tyttärensä rautakangilla. Muutamaa päivää aiemmin perheen vanhin poika oli surmannut vielä nuoremman sisaruksensa. Lapset syötiin. Kun Margaretan mies pian kuoli, joutuivat poika ja äiti lähtemään ruuanhakuun, kerjuulle. Matkalla tavattu, kerjuulla myös ollut poika surmattiin ja syötiin.
Professori Reijo Heikkinen muistuttaa, että kannibalismi oli kuitenkin äärimmäinen ilmiö, eikä millään tavalla yleinen.
– Siihen turvautuivat vain sellaiset ihmiset, jota eivät olleen jollain tavalla täysissä järjissään.
Juuret eroottisessa kevätrunossa
Tuomas Lehtonen sanoo osan Suvivirren juurista löytyvän syvältä keskiajalta, selibaattiin sitoutuneiden kirkonmiesten kokoamista eroottisista kevätrunoista.
– Suvivirsi alkaa johdanto-osalla, jossa ylistetään Luojan töitä ja kehotetaan ihmistä katsomaan ympärilleen, mitä kevään ja alkukesän aikana tapahtuu.
Turun hiippakunnasta ja muualta Ruotsista koottuja latinankielisiä lauluja julkaistiin 1582 Piae Cantiones –kokoelmassa. Sen päättää kevätruno, jonka otsikko on Tempus adest floridum.
– Jo varhain 1700-luvulla ja myöhemmin eri tutkijat eri vaiheissa ovat todenneet, että tällä Tempus adest floridum -tekstillä ja Suvivirrellä on paljon silmiinpistäviä samankaltaisuuksia.
Samoilla sanoilla alkaa 1200 luvun alusta olevan, nykyisen Itävallan ja Italian rajatienoilla, ehkä Etelä-Tirolissa laaditun Carmina Burana –nimellä tunnetun kokoelman eräs teksti.
– Ensimmäinen säkeistö on jokseenkin sama kuin Piae Cantionesisissa julkaistun hengellisen laulun alkusäkeistö. Mutta sitten jatko menee hiukan eri tavalla, keskiaikaisessa versiossa käsitellään ihmisten välistä eroottista rakkautta.
Keskiaikaisessa tekstissä päähenkilö johdattelee naista niitylle rakastelemaan kanssaan.
Uudestisyntyminen ja siihen liittyvä eroottisuus tulee varmasti todella kaukaa ihmiskunnan historiasta.TIINA MIETTINEN
Lehtosen tulkinnan mukaan yksi syy virren suosioon vuosisatojen kuluessa on juuri tässä.
– Maanviljelyksen varassa elävässä yhteiskunnassa kevään tulo ja luonnon elpyminen ja uudistumiskyky on jokavuotinen jonkin sortin ihme ja itse asiassa elämän välttämättömyys. Ihmiset kytkivät sen myös omaan lisääntymiseensä ja omaan eroottiseen elämäänsä.
Toisaalta Lehtosen mukaan ensisijainen syy nykyiseen suosioon on sen luonne siirtymäriittinä. Sillä on vakiintunut paikka koulujen kevätjuhlinnassa.
– Se on tullut sitä kautta merkitsemään siirtymää kesälomakauteen ja kesäkauteen ylipäänsä.
Syvimmät juuret kristinuskon tuolla puolella
Suvivirren riittiluonne yhdistää sen tuhansien vuosien taakse, aikaan ennen kristinuskoa.
Riittien tarkoitus on ollut kautta aikain uudistaa ihmisryhmän käsitystä itsestään ja yhteenkuuluvuudestaan.
Kevät on vuosisatoja ja vuosituhansia ollut keskeinen erilaisten riittien suorittamisaika.
– Nimenomaan se aika, jolloin ruis tulee oraalle ja on kova pelko siitä, että halla vie vuodentulon. Uudestisyntyminen ja siihen liittyvä eroottisuus tulee varmasti todella kaukaa ihmiskunnan historiasta. Laitetaan uutta kasvua aloille, niin ihmiset kuin luontokin, tutkija Tiina Miettinen muistuttaa.
Miettinen toteaa, että vuosisatoja vanhat kristilliset perinteet rakentuvat näihin ikivanhoihin riitteihin ja aiempien uskontojen juhliin.
– Esimerkkinä Sääksmäen Ritvalan Helkajuhlat, joissa nuoret naimattomat naiset laulavat tiettyjä virsiä. Siinä rinnastuu myös uudestisyntyminen ja muu tämän tyyppinen.
– Tavan tarkoitus oli turvata viljan kasvua ja se piti toistaa joka kevät.
Myös Suvivirsi toistaa kristillisen uskonnon kuoren kautta ikivanhoja kevääseen liittyviä tapoja.
Eroottisuus väreilee myös Suvivirressä. Tuomas Lehtosen mukaan nykyihmisellä on edelleen ymmärrys luonnon uudistumisesta, vaikka luontosuhde on muuttunutkin 1700-luvun alkuajoista.
– Luonnon uudistumiseen kuuluu väistämättä myös eros ja lisääntyminen. Ihmiset ovat tuolloin sen ymmärtäneet ja itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kyllä se siellä tekstissä välittyy edelleen. Se kulkee ikään kuin sellaisena tausta-ajatuksena myös Suvivirressä.
Suvivirttä voi laulaa kevään ja rakkauden kunniaksi nykyisin monilla eri sanoilla. Tarjolla ovat ainakin virsikirjan sanat, uskonnolliset, mutta stadin slangiksi muljautetut sanat (Ilta-Sanomat) ja kristinuskosta puhdistetut sanat (Vapaa-ajattelijain liitto).
