SUOMEN
ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa ei enää aikoihin ole kuviteltu, että kun naapurin edustajia kutsutaan kylään, vierailujen myötä venäläisille välittyisi tietoa myös Suomen näkemyksistä ja pyrkimyksistä.
Suomalainen media kyllä yleensä kertoo yksityiskohtaisesti, millaisia terveisiä vieraalla on tuomisinaan.
HYVÄ esimerkki on Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Suomen-vierailu toukokuun alussa. Se oli pitkään aikaan näkyvimmin käsitelty Suomea koskenut uutisaihe Venäjän mediassa.
Vajaasta kolmestakymmenestä uutisjutusta puolet käsitteli vain sitä, mitä Lavrov oli Suomessa sanonut. Näin tehtiin esimerkiksi tv:n uutislähetyksissä. Isäntien sanomisia siteerattiin pääasiassa vain uutistoimistojen jutuissa – ja niitähän eivät tavalliset ihmiset juuri pääse lukemaan.
Mutta, kuten aina, jotkut lehdet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja julkaisivat hieman laajempia, vierailua taustoittavia arvioita.
VENÄJÄN hallituksen lehden Rossijskaja gazetan taustajuttu oli maltillinen. Juoni paljastui jo otsikosta: ”Venäjän ulkoministeri kehui Suomen puolueettomuutta”. Suomi on ansainnut kansainvälisen maineen puolueettomuuspolitiikallaan, jota Venäjä suuresti arvostaa – ja suomalaiset pyrkivätkin toimimaan nyt välittäjinä Venäjän ja lännen strategisissa kysymyksissä, lehti kertoi.
Seuraavan päivän Izvestijassa kävi ilmi, mitä Venäjällä halutaan kuulla. Lehti oli jututtanut puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) erityisavustajaa Juha Marteliusta.
Tämä oli vakuuttanut lehdelle, ettei Venäjää ole koskaan pidetty Suomessa uhkana ja ettei Suomella myöskään ole koskaan ollut aikeita liittyä Natoon. Tosin Puolustusvoimia on viime vuosina vahvistettu, mutta ”se ei liity mitenkään Venäjään, eikä sitä pidä tulkita uhkaksi”. EU:n armeijaa ei Suomessa myöskään pidetä tarpeellisena.
Samassa jutussa haastateltu Venäjän liittoneuvoston puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Frants Klintsevitš selitti, mistä tässä on kysymys: Suomi on yksi harvoista maista, jonka johto ymmärtää, että Natoon liittymisen jälkeen sen tukikohdat olisivat heti potentiaalisia iskujen kohteita.
MONET viittaavat kintaalla tällaisille lausunnoille, mutta todellisuudessa kyse on ystävyyspolitiikan valekaapuun puetusta suorasanaisesta uhkauksesta.
YK:n peruskirjan mukaan kaikilla itsenäisillä valtioilla on oikeus puolustaa itseään. Ne voivat tehdä sen yksin tai yhdessä samanmielisten kanssa. Venäjä katsoo, että sillä on oikeus tuhota naapurimaan puolustuslaitteet, jos maa on järjestänyt puolustuksensa yhteistyössä muiden kanssa. Samalla se haluaa uskotella, että jos maa jää yksin, se säästyy tuholta.
Yksin jääminen ei pelastanut Georgiaa eikä Ukrainaa aluemenetyksiltä eikä sodalta – eikä ole säästänyt Ruotsia Venäjän vihamieliseltä disinformaatiolta.
VENÄJÄN media näyttää pitävän tarkoin silmällä, missä Kremlin vainoamat maastamuuttajat milloinkin liikkuvat. Toukokuun 4. päivä kymmenkunta viestintä julkaisi tiedon, jonka mukaan Venäjän suurimman sosiaalisen median Vkontakten ja Telegram-pikaviestipalvelun perustaja Pavel Durov olisi asettunut asumaan Suomeen. Pari päivää aiemmin oli kerrottu, että Suomesta turvapaikan saanut, Karjalassa vaikuttanut oppositiopoliitikko Vasili Popov oli ensin Venäjän vaatimuksesta pidätetty ja sitten Suomen vaatimuksesta vapautettu Espanjassa.
Suomessa voitonpäivänä järjestetyt venäläisten tilaisuudet huomioitiin niin, että uutistoimisto Tass välitti kummastakin lyhyet kuvaukset ilman kommentteja. Päähuomion sai luonnollisesti Porkkalassa pidetty ”virallinen” muistotilaisuus ja suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsevin siellä esittämä asiallinen tervehdys.
Helsingissä järjestettyä marssia arvioi puolestaan Fontanka.fi-sivustolla Suomessa ilmestyvän venäjänkielisen Spektr -lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky näin:
”Teennäisen kulkueen järjestäminen maassa, joka ei vain menettänyt 40 000 ihmistä, eli prosentin kansalaistaan, vaan myös 10 prosenttia alueestaan, ja joka joutui etsimään uuden asuinpaikan 400 000:lle näiltä alueilta lähteneelle, on mielestäni aggressiivinen provokaatio, jolla ei ole mitään yhteistä veteraanien muiston kunnioittamisen kanssa.”
Hatunnosto hänelle!
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
- KolumnitSeuraa
- Venäjän mediaSeuraa
- Jarmo Mäkelän kolumnitSeuraa
