Kyllähän tämä muutos: Pohjolan Sanomat > Lapin Kansa on sellainen, että tilausta ei mm. meidän perheessämme enää jatketa...
Suora nettilainaus Lapin Kansasta hiukan tuunattuna:
Edelläkävijän perintö: Pohjolan Sanomat jää rakkaana lappilaisten muistoihin
Merkittävä siivu lappilaista sanomalehtihistoriaa päättyi tällä viikolla, kun Pohjolan Sanomien viimeinen numero ilmestyi. Tappiolliset vuodet johtivat lehden yhdistymiseen Lapin Kansan kanssa.
NINA SUSI
Lapin ja Peräpohjolan historia toistuu Pohjolan Sanomien otsikoissa.
”Lähdemme täten taipaleelle kohti tuntematonta tulewaisuutta.”
Näin luki ensimmäisen Pohjolan Sanomien etusivulla, lukijoita varten ladotussa uuden lehden selitystekstissä. Ihka ensimmäinen lehti ilmestyi tiistaina 10. elokuuta 1915.
Lähes 102 vuotta myöhemmin, tämän viikon tiistaina, Pohjolan Sanomien taival päättyi.
Pohjolan Sanoma t oli tehnyt tappiota kahdeksan vuotta ja omistaja Alma Media päätti yhdistää sen lopullisesti Lapin Kansaan.
Entisaikojen kovien kiistakumppanien yhteistyö oli syventynyt jo kesäkuussa 2015, kun toimitukset yhdistettiin. Molemmat lehdet jatkoivat tuolloin omilla nimillään.
Sanomalehtien Liiton liittojohtaja Jukka Holmbergin mukaan ihan viime aikoina ei vastaavan kokoisia sanomalehtiä ole yhdistetty.
Toki lehdistön pitkä historia tuntee paljon lehtien yhdistämisiä.
- 2000-luvulla sanomalehtien fuusioita on ollut kymmenkunta.
Niistä merkittävimmät tätä ennen ovat olleet Hyvinkään Sanomien ja Riihimäen Sanomien yhdistyminen Aamupostiksi vuonna 2003, Jakobstads Tidningin ja Österbottningenin yhdistyminen Österbottens Tidningiksi 2008 ja Östra Nylandin ja Borgåbladetin yhdistyminen Östnylandiksi 2015. Muut ovat Holmbergin mukaan olleet pienempien paikallislehtien yhdistymisiä.
Yhdistymisten lisäksi varsinaisia lehtikuolemia ei viime vuosina ole juurikaan nähty, Holmberg kertoo.
Sen sijaan kymmenet sanomalehdet ovat vähentäneet ilmestymiskertojaan painettuna.
- Maakuntalehdet ovat muiden medioiden tavoin uudenlaisessa kilpailutilanteessa, jossa kuluttajien mediankäyttö muuttuu ja mainosrahaa ovat jakamassa monet kotimaiset ja kansainväliset toimijat.
NINA SUSI
Pohjolan Sanomien ensimmäinen numero ilmestyi 10.8.1915.
Torniosta Kemiin
Pohjolan Sanomien edeltäjä oli Tornion Laakso, jota julkaistiin vuoden 1912 lopusta Torniossa vajaat kolme vuotta.
Tornion Laakson innokkaimmat puuhamiehet jatkoivat lehdentekoa Kemissä ja perustivat Pohjolan Sanomat.
Uusi lehti poikkesi kaikista peräpohjalaista edeltäjistään siinä, että sitä ruvettiin alusta asti rakentamaan maakuntalehdeksi. Vaikka koko sanaa ei tuolloin vielä edes tunnettu.
Jukka Holmberg korostaa, että luotettavan alueellisen ja paikallisen tiedon tarve on edelleen olemassa, eikä se ole katoamassa mihinkään.
- Lukijoita kiinnostavan laadukkaan journalismin tuottaminen ja sen tarjoaminen helpossa muodossa kaikissa mahdollisissa julkaisukanavissa on avain menestymiseen. Samoin mainostaja-asiakkaita on palveltava kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan myös aivan uusia tulovirtoja.
Pohjolan Sanomat aloitti nollasta. Lehteä toimitettiin kievareissa, kahviloissa tai latomon nurkassa. Lehti ilmestyi aluksi kahdesti, pian jo kolme kertaa viikossa.
Lokakuusta 1918 Pohjolan Sanomat ilmestyi kuudesti viikossa, marraskuun alusta siitä tuli Peräpohjolan maalaisliittolaisten äänenkannattaja.
Tammikuussa 1921 tulipalo tuhosi kaiken. Jäljelle jäi vain pitkäaikaisen päätoimittajan ja omistajan Uuno Hannulan palttoo, josta hän oli yrittänyt päästä eroon jo pitkään. Palon syttymissyy ei koskaan selvinnyt.
Taloushuolet ja pula-aika vaikeuttivat lehdentekoa. Vasta 1930-luvun puolivälissä Pohjolan Sanomista tuli kohtuullisesti kannattava liikeyritys. Tiukkoja aikoja tuli eteen senkin jälkeen.
Pohjolan Sanomien historia seurailee Suomen ja maailman talouden sekä politiikan heilahteluja.
Sotavuosina puolustushengen ja toiveikkaan mielialan ylläpitäminen oli yksi lehden velvollisuuksista.
Omasta toimitalosta oli haaveiltu jo 1920-luvun puolivälistä asti. Hanke kuitenkin viivästyi monista syistä, mutta ensimmäinen numero uudessa omassa talossa Merihovissa ilmestyi 23. marraskuuta 1948.
Nykyiselle paikalle meren rannalle muutettiin 1983.
Tiukka levikkikisa
Journalistiikan professori Jaana Hujanen Helsingin yliopistosta kertoo, että sanomalehtien lukumäärä Suomessa kasvoi 1990-luvulle asti.
Sen jälkeen trendi on ollut laskeva. Kun vuonna 1995 Suomessa ilmestyi 252 sanomalehteä, 2014 määrä oli 182.
- Sanomalehtien määrän lasku voi myös muuttaa paikallista mediakenttää. Saattaa syntyä hyperlokaaleja julkaisuja, usein verkkoon. Ne kertovat erittäin paikallisista asioista.
Maakuntalehtiä tutkineen Hujasen mukaan eteen tulee myös viestinnän ja journalismin rajapinnan uudelleenmäärittely. Pienet julkaisut ja esimerkiksi Facebookissa toimivien ryhmien viestintä ja keskustelut eivät lähtökohtaisesti ole journalismia, mutta ne tulevat sen tontille.
Hujanen korostaa, että paikalliset uutiset ovat lehden luetuimpia.
- Onkin yksi avainkysymyksistä, miten lehti onnistuu tässä.
1950- ja 60-luvuilla Pohjolan Sanomien aluetoimistoverkosto laajeni ympäri Lappia.
Seitsenpäiväisyyttä oli pohdittu jo vuonna 1962, mutta asia ei edennyt.
Äimistys olikin melkoinen, kun kilpakumppani Lapin Kansa onnistui valmistelemaan siirtymisensä seitsenpäiväisyyteen täysin salassa.
Pohjolan Sanomiin tieto tuli, kun Lapin Kansan urheilutoimittaja paljasti asian kollegalleen paluumatkalla Moskovan olympialaisista elokuun alussa 1980.
Pohjolan Sanomien ainut vaihtoehto oli seurata perässä. Ensimmäinen maanantainumero ilmestyi 3. marraskuuta.
Vuonna 1975 Pohjolan Sanomien levikki oli 33 400. Vuoteen 1982 Pohjolan Sanomien levikki oli Lapin Kansaa suurempi. 1983–1992 kamppailu maakunnan levikkiherruudesta kävi kuumana.
1980-luvun puolivälissä Pohjolan Sanomat joutui tunnustamaan tappionsa kisassa Lapin Kansaa vastaan ja vetäytymään vahvimmille levikkialueilleen Kemin ja Tornion seudulle sekä Tornionlaaksoon.
Vuonna 1991 Pohjolan Sanomien levikki oli 42 500. Sen jälkeen pudotus oli rajua, sillä vuonna 2001 levikki oli 23 100.
Tiukka mittely uutisvoitoista jatkui vuosituhannen lopulle asti. Yhteisen omistajan Alma Median myötä asetelma keikahti kerralla päälaelleen. Poliittisesti riippumattomaksi lehti julistautui uuden omistajan myötä 23.1.2001.
Osa yhteisöä
Professori Jaana Hujanen korostaa, että maakuntalehden pitää olla elävä osa paikallista yhteisöä ja sitouttaa ihmiset mukaan keskusteluun.
Hyvin onnistuessaan yhteisö tulee oikeasti osaksi sisällöntuotantoa esimerkiksi kuvien ja juttuvinkkien muodossa.
- Sisällöllinen keino saada ihmiset maksamaan uutisista on tehdä taustoitettavia juttuja, analyysejä ja kommentteja. Valeuutisten ja suoranaisen propagandan puskiessa yhä voimallisemmin esiin moni on herännyt, että vakavasti otettavalle journalismille on tarvetta.
Yleistyvä kehityskulku voi Hujasen mukaan olla siirtyminen painettuna kuusipäiväisyyteen.
- Maailmalla on tavallista, että sunnuntaisin ei ilmesty painettua lehteä, Hujanen muistuttaa.
Hujanen nostaa esiin lehtien kehittämisen ja niukkojen resurssien tuomat haasteet.
- Nyt on hankala välivaihe. Toimintaa kehitetään digitaalisuus edellä, mutta printillä on edelleen vankka asema
Sanomalehtien liiton Jukka Holmberg ei usko ainakaan lyhyellä aikavälillä maakuntalehtien yhdistymisen aaltoon. Sen sijaan yhteistyö lisääntyy edelleen.
- Yhteisiä aineistoja on ollut aina esimerkiksi STT:n ja aikanaan myös puoluepohjaisten uutistoimistojen kautta. Nyt yhteistoimituksia on perustettu yhteisen omistuksen pohjalta, mutta myös laajasti omistusrajojen yli.
Holmbergin mukaan voimavarat yhdistämällä saadaan sisältöjä, joita lehdet yksinään eivät pystyisi tuottamaan.
- Omat resurssit voidaan kohdistaa omalle ilmestymisalueelle, mistä maakuntalehdet perimmiltään elävät.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Pentti Jussilan teosta Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa, Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä (2005).
