Yhä useampi suomalainen on löytänyt oman puolueensa – vihreiden kannattajilla horjuntaa on eniten...

Jaaha, kohta sen näkee, missä kannatusluvuissa mennään - 9.4.2017 jälkeen olemme nykyistä viisaampia ainakin tietävämpiä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Yhä useampi suomalainen on löytänyt oman puolueensa – vihreiden kannattajilla horjuntaa on eniten

Olli Pohjanpalo HS

Julkaistu: 18.2. 18:01

PUOLUEIDEN kannatuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä heilahteluja sitten tammikuun. Samaan aikaan varmuus omasta puolueesta on kasvanut kansalaisten keskuudessa, kertoo Helsingin Sanomien kannatuskysely.

Tammikuun puolivälin ja helmikuun alun aikana tehdyssä kyselyssä 41 prosenttia piti erittäin varmana, että äänestäisi kannattamaansa puoluetta, jos eduskuntavaalit olisivat nyt. Melko varmoja omasta puolueestaan on tällä hetkellä 48 prosenttia.

Täysin varmojen osuus on suurin sitten lokakuun 2015. Pitkän aikavälin keskiarvo on 39 prosenttia. Alimmillaan erittäin varmojen äänestäjien osuus oli viime kesänä, jolloin vain joka kolmas niistä jotka äänestäisivät jotain puoluetta, oli erittäin varma valinnastaan.

Vihreiden kannattajilla päätöksenteko horjuu kaikkein eniten. Heistä vain 29 prosenttia on erittäin varmoja, että vaalikopissa äänestäisi vihreitä. Kysymys onkin miten vihreät onnistuvat realisoimaan vaaleissa nykyisen melko korkean kannatusprosenttinsa.

SDP ON pitänyt asemansa Suomen suurimpana puolueena. Sdp:tä ilmoitti kannattavansa 21,6 prosenttia suomalaisista.

Jos Sdp:n puoluekokouksen 4. helmikuuta tekemä päätös Antti Rinteen valinnasta puolueen puheenjohtajaksi vaikuttaa suuntaan tai toiseen Sdp:n kannatukseen, tässä kyselyssä se ei vielä näy. Haastatteluista vain neljäsosa tehtiin valinnan jälkeen.

Sdp oli kuitenkin puoluekokouksen ympärillä paljon julkisuudessa. Kiinnostus puolueeseen pysyi yllä, kun puheenjohtajaehdokkaat esittelivät linjauksiaan.

Keskustan kannatus on pysähtynyt noin prosenttiyksikköä alemmalle tasolle loppusyksyyn verrattuna. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilällä ei ole ollut helppoa Terrafame- ja Yle-jupakoiden vuoksi, ja se voi näkyä kannatuksessa.

Keskustan kannatus on nyt 19,8 prosenttia ja kokoomuksen 18,4. Kyselyssä mitataan eduskuntavaalikannatusta. Siitä ei voi vetää johtopäätöstä miten kuntavaaleissa käy.

Kokoomus on suurin kuntapuolue, koska sitä äänestetään suurissa kaupungeissa. Kuntavaaleissa 2012 kokoomusta kannatti 21,9 prosenttia suomalaisista.

Muutokset kaikkien puolueiden eduskuntavaalikannatuksissa ovat vähäisiä edellisen kuukauden mittaukseen verrattuna ja virhemarginaalin sisällä.

SYKSYSTÄ 2015 lähtien Sdp ja keskusta ovat vuorotellen olleet kiinni suurimman puolueen paikassa. Ero on nyt vakiintunut vajaaseen pariin prosenttiyksikköön oppositiopuolue Sdp:n hyväksi. Kokoomus on kesästä 2015 saakka ollut kolmanneksi suurin puolue.

Vihreiden kannatus on laskenut prosenttiyksikön edellisestä mittauksesta ollen nyt 11,1. Kannatus on sahannut ylös ja alas viimeisten kuukausien aikana. Kannatus on nyt 2,5 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin viime kesänä, jolloin se kävi ennätyksellisen korkealla.

Perussuomalaisten kannatus on vakiintunut alle kymmeneen prosenttiin. Perussuomalaiset ja vasemmistoliitto ovat uudessa kyselyssä yhtä suositut. Molempia äänestäisi 9,1 prosenttia kansalaisista.

HALLITUSPUOLUEET eivät nauti kansan enemmistön luottamusta. Kolmen hallituspuolueen yhteenlaskettu kannatus on noin 47 prosenttia.

Niiden osuus, jotka eivät osanneet tai halunneet sanoa mitä puoluetta äänestäisivät, oli 37 prosenttia. Osuus on pysynyt muuttumattomana viime syksystä.

Fakta

Näin tutkimus tehtiin

 Kantar TNS kysyi Helsingin Sanomien toimeksiannosta puolueiden eduskuntavaalikannatusta.

 Tutkimusta varten haastateltiin 2 260 henkilöä 16. tammikuuta ja 11. helmikuuta välisenä aikana.

 Tutkimus edustaa Suomen äänestysikäistä väestöä lukuun ottamatta ahvenanmaalaisia.

 Virhemarginaali on noin 2 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan suurimpien puolueiden kohdalla.

Elämää aamusta iltaan...

Kävin lisäämässä puita Pikkupuolen takkaan hetki siten. Kiinnitin huomiota taidemaalari Lea Kaupin naivistiseen maalaukseen Elämää aamusta iltaan.

Vaimoni on kehystyttänyt Pentti Korpelan ottamasta valokuvasta tehdyn kopion ja ripustanut sen yläkertaan menevä portaikon yläpuolelle.

Taulussa on koko elämän kirjo. Kirjo, jota dynaamisessa touhuamisessamme emme aina huomaa ja/tai emme muista... 

Käydessäni takan pesää juuri hetki sitten kohentamassa ja pellit lähes kiinni panemassa, totesin, että kyseinen taideteos on vuodelta 1978. Lea Kaupilla on useita, suorastaan erinomaisia taideteoksia.

Mukava Selkäsaari-käynti taas kerran...

Olemme edellisen kerran käyneet Selkäsaaressa sunnuntaina 12.02.2017. Kävimme tänään hiukan pitemmän kaavan mukaan saaressa, minä suksilla ja vaimoni kävellen suksisauvat apuna.
Oikaisimme aurinkoisessa aamusäässä taas suoraan saaren pohjoisreunaan ja nousimme rinnettä pitkin mökille.

Vaimoni laittoi tulet tuvan puulieteen ja minä lähdin pihahommiin. Valmistelemaan moottorikelkan ja reen pois siirtoa rakennuksen päädystä olevasta katoksesta. Vanhempi pojistamme aikoo ottaa sen käyttöön. Itse hoidin Trafin sivuilta aamulla käyttöönoton. Ei maksanut mitään...

Meillä kävi tänään poikkeuksellisen paljon vieraita mökillä, tosin tuttujahan nuo olivat.
Kaiken kaikkiaan seitsemän henkilöä. Harmi, että sattui tuo "valehtelijan luku" mutta seitsemän heitä tosiaan oli - hyvä niin ...

Tupa lämpeni nopeasti, kun kamariin menevä väliovi pidettiin kiinni.

Iltäpäivällä pois lähtiessämme oli hieno, pilvinen ilma, jäällä liikettä: moottorikelkkoja, moottoripyöriä, pilkkijöitä, kävelijöitä, hiihtäjiä ja autojakin. Niin ja taivaalla pörräsi lisäksi lentokone.

Lautakunta: Kaidin osallistuttava ympäristön tarkkailuun

Tehdashanke etenee myönteisesti - hyvä niin...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Lautakunta: Kaidin osallistuttava ympäristön tarkkailuun

Kemin ympäristölautakunta haluaa, että Kaidi osallistuu ilman ja veden laadun tarkkailuun.

LAPIN UUTISET17.2.  16.39

NINA SUSI

Kaidin öljysataman kyljessä olevan, tulevan tontin saastuneita maita pitää puhdistaa.

 

Matti Nikkilä

Kemin ympäristölautakunta pitää Kaidin biojalostamoa ”ympäristönsuojelullisesti kannatettavana”, sillä laitos hyödyntää kotimaista ja uusiutuvaa raaka-ainetta tuotannossaan.

Lautakunta antoi lausunnon Kaidin hankkeen ympäristö- ja vesitalousluvasta. Lausunnossa Ajosta pidettiin logistisesti hyvänä paikkana.

Ely-keskukselle lähetettävässä lausunnossa kuitenkin esitettiin, että toiminnanharjoittaja eli Kaidi pitäisi määrätä osallistumaan Kemin ilmanlaadun seurantaan sekä määrätä osallistumaan Kemin edustan merialueen velvoitetarkkailuun.

Ympäristölautakunta päätti lausunnosta torstaina, mutta asiaa käsittelee maanantaina myös Kemin kaupunginhallitus.

Kaidin reilusti yli tuhatsivuinen ympäristölupahakemus on nähtävillä muun muassa Kemin kaupungin asiakaspalvelupisteessä 27. helmikuuta asti.

Hakemuksen mukaan sekä puun kuivauksesta että kaasun puhdistuksesta syntyy orgaanisista yhdisteistä aiheutuvia päästöjä, hiilidioksidia, hiilimonoksidia ja metaania. Kaidin arvion mukaan päästöillä ei ole merkittäviä vaikutuksia ilman laatuun.

Puunkäsittelyalueen hulevedet johdetaan satama-altaaseen. Tehdasalueen puhtaita hulevesiä johdetaan Takalahteen.

Ajoksentiellä raskas liikenne lähes kaksinkertaistuu, junaliikenne lisääntyy 2–3 junasta 6–7 junaan vuorokaudessa.

Laitoksella käytetyn veden lämpötila nousee, ja lämmenneiden vesien vaikutus kohdistuu voimakkaimmin satama-altaaseen. Kalastossa lämmenneiden purkuvesien vaikutukset näkyvät voimakkaimmin Inakarin ympäristön ja Ajoksen etelärannan matalikkoalueella. Vesillä on vaikutusta myös alueiden jääpeitteelle.

Ympäristölupahakemuksessa Kaidi arvioi, että ammattikalastukselle aiheutuva vuosittainen haitta on maksimissaan noin 30 000 euroa. Kaidi pyrkii sopimaan haitan korvaamisesta ammattikalastajien kanssa ennen toiminnan aloittamista.

Kalataloudellisen vahingon korvaamiseksi Kaidi esittää myös 30 000 yksikesäisen kuhan poikasen istuttamista vuosittain. Niiden hinnaksi arvioidaan noin 4 500 euroa.

PÄÄSTÖT

Kaidin hakemus

Puun kuivauksen yhteydessä syntyy orgaanisista yhdisteistä aiheutuvia päästöjä arviolta 1 000–2 000 tonnia vuodessa, hiukkaspäästöjä on muutamia satoja tonneja vuodessa.

Kaasun puhdistus- ja jalostusvaiheessa syntyy ilmaan johdettavaa hiilidioksidia 1 300 000 tonnia, hiilimonoksidia 4 050 tonnia, metaania 14 tonnia ja orgaanisista yhdisteistä aiheutuvia päästöjä 340 tonnia vuodessa.

Laitoksen alueelta muodostuu vuosittain arviolta 900 000 kuutiota jätevettä.

Tästä lupahakemukseen

Jako oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut ...

Alla olevassa artikkelissa todetaan mm. seuraavaa:

Perinteistä työväenluokkaa ei Suomessa enää juuri ole – ainakaan itsestään tietoisena toimijana. Luokkataistelusta on puhunut tuskin kukaan kymmeniin vuosiin. Palkansaajat on terminäkin korvannut työväenluokan.

______________________________________________________________________

Jos kirjoittaja - Yrjö Rautio - tulisi vierailemaan Kemin Kevätmarkkinoilla 2.-4.3.2017 Kemin (entisellä) kauppatorilla tajuntaan tunkeutuisi käsitteitä > työväenluokka, riistokapitalisti, luokkataistelu, sortajat, toisinajattelijat, jne. ...

Mistä ne kumpuavat? Lähinnä kirjainyhdistelmien SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) ja KTP:n (Kommunistinen Työväenpuolue) edustajien "paatoksenomaisena valistuksena".

Todettakoon, että em. ryhmittymät - mielestäni poliittiset jäänteet - saivat mm. Kemissä kunnallisvaaleissa vuonna 2012 noin 200 ääntä yhteensä. 

Jokainen ääni on tärkeä. 

Niin kauan kun em. ryhmittymät saavat kaksikin ääntä, taistelu jatkuu...

Vuosikymmenien saatossa olen jututtanut em. ryhmittymien henkilöitä. Osaa heistä voi pitää kohta ystävänä. Olen aina suuresti ihmetellyt, miten he tuntuvat olevan keskenään kaiken lisäksi lähes "verivihollisia"...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Jako oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut – suhtautuminen Putiniin ja Trumpiin paljastaa uuden poliittisen jakolinjan

Sekä Trumpin että Putinin politiikka on syvästi vasemmiston arvojen vastaista, mutta myös niiden arvojen vastaista, jotka ovat tärkeitä liberaalille oikeistolle.

Yrjö Rautio

Julkaistu: 17.2. 11:15

PUOLUEIDEN jako 

(KUVA: AKU ISOTALO)

oikeistoon ja vasem­mistoon sai alkunsa Ranskan suuresta vallan­kumouksesta 1789–1799. Se on kestänyt yli 200 vuotta. Nyt sen aika alkaa olla auttamat­tomasti ohi, ainakin Suomen kaltaisissa kehit­tyneissä yhteis­kunnissa.

Suhde sosialismiin tai sen aatteelliseen perintöön jakoi kylmän sodan päättymiseen asti puolueita oikeistoon ja vasemmistoon. Enää siitä ei ole jaon pohjaksi. Yksikään vakavasti otettava puolue ei tavoittele talouden sosialisointia, kaikki ovat sitoutuneet markkinatalouteen ja demokratiaan.

ALKUJAAN vasemmisto–oikeisto-jaon pohjana oli luokkajako. 
Perinteistä työväenluokkaa ei Suomessa enää juuri ole – ainakaan itsestään tietoisena toimijana. Luokkataistelusta on puhunut tuskin kukaan kymmeniin vuosiin. Palkansaajat on terminäkin korvannut työväenluokan.

Palkansaajat eivät ole enää yksin vasemmiston reviiriä, vaan heidän suosiostaan kilpailevat kaikki merkittävät puolueet. Puolueita ei yleensäkään voi enää ryhmittää sen mukaan, minkä väestöryhmän etuja ne ajavat. Paljon pätevämpi peruste ryhmittää puolueet nykymaailmassa on se, mitä arvoja ne edustavat.

JO vilkaisu maailmalle riittää kertomaan, kuinka käyttökelvoton perinteinen jako on. Pitäisikö Venäjän presidentin Vladimir Putinin tai Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin politiikkaa pitää oikeistolaisena vai vasemmistolaisena?

Putinia ja Trumpia tukevat oikeistopopulistit ja äärioikeistolaiset. Etenkin Putin saa tukea myös niiltä vasemmistolaisilta, joiden kello pysähtyi ikuisiksi ajoiksi 25.12.1991, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Koko Venäjän talous toimii valtiollisten tai valtion ohjaamien suuryritysten varassa. Trump lupaa käyttää miljardeja infrastruktuurin rakentamiseen, kannattamattomien tehtaiden ja kaivosten uudelleen avaamiseen – ja samaan aikaan aikoo vähentää miljardeja liittovaltion tuloja leikkaamalla yritysten ja rikkaiden veroja. Trump aikoo velkaelvyttää enemmän kuin kukaan koskaan.

VASEMMISTON talousajattelu on nojannut valtion vahvaan rooliin. Elvytys on ollut vasemman laidan vasemmistolaisille melkeinpä ainoa talouspoliittinen resepti. Se on kieltämättä joskus paikallaan. Mutta ei se ihmelääke ole – eikä enempää vasemmistolaista kuin oikeistolaistakaan talouspolitiikkaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oikeistolaiset presidentit ovat usein elvyttäneet ja vasemmistolaiset presidentit maksaneet usein elvytyksen laskut, kuten budjettialijäämän ja valtionvelan.

Putinin politiikka on venäläinen cocktail nationalismia, imperialismia, konservatismia ja autoritarismia. Trumpin politiikka taas on amerikkalainen cocktail oikeistopopulismia, nationalismia, petosta, konservatismia ja autoritarismia.

Kummankin politiikka on syvästi vasemmiston arvojen vastaista, mutta myös niiden arvojen vastaista, jotka ovat tärkeitä liberaalille oikeistolle.

TIETENKIN myös perinteiselle vasemmisto–oikeisto-jaolle löytyy yhä perusteita. Ne liittyvät muun muassa ihmiskäsitykseen, käsitykseen markkinavoimien roolista ja julkisen vallan vastuusta yhteiskunnan peruspalveluista. Nämä erot eivät ole kuitenkaan enää yhtä olennaisia kuin uudet erottavat ja yhdistävät tekijät.

Ranskan suuri vallankumous tuotti myös tasa-arvon, yksilönvapaudet, demokratian, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion. Elinkelpoisen ympäristön merkitystä ei vielä tuolloin ymmärretty. Näistä asioista käydään juuri nyt ankarinta taistelua, ja ne pitäisikin ottaa uuden puolueryhmityksen perustaksi.

Jakolinja näissä asioissa ei tosin kulje niinkään nykyisten puolueiden välillä kuin niiden sisällä. Puolueetkin pitäisi siten koota uudelta pohjalta. Se tuskin tapahtuu aivan heti.

Karkean käsityksen siitä, missä kulkisi uusi jakolinja, saa katsomalla puolueiden suhtautumista Putiniin ja Trumpiin. Ne jotka tukevat heidän politiikkaansa, kuuluvat yhdelle puolen barrikadia, ja ne jotka vastustavat, kuuluvat toiselle puolen – riippumatta siitä, pitävätkö he itse itseään oikeistolaisina vai vasemmistolaisina.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• KolumnitSeuraa 
• Yrjö Raution kolumnitSeuraa 

Kemin Kuvataiteilijat ry:n kokouksessa kuunteluoppilaana...

Pistin illansuussa Facebookiin alla oleva tekstin:

Sain 31.01.2017 sähköpostin välityksellä kutsun Kemin Kuvataiteilijat ry:n järjestäytymiskokoukseen. Kutsussa oli mm. maininta, että kokous on tarkoitettu kaikille taiteentekijöille ja asiasta kiinnostuneille, joille kuvataide on lähellä sydäntä.

Tilaisuus oli tänään torstaina 17.02.2017 klo 16-17.30 Kemin kulttuurikeskuksessa kokoustila 310.

Paikalla oli lähes kaksikymmentä osallistujaa, joista pääosa oli yhdistyksen jäseniä. Itse olin eräänlaisena asiasta kiinnostuneena "kuunteluoppilaana". ...
Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Halttunen kertoi menneiden vuosien hiljaiselosta. Se alkoi käytännössä yhdistyksen menetettyä yhteiset työskentely- ja näyttelytilansa entisen Pajusaaren koulun myötä.

Paikalla oli aistittavissa "uuden elämän alku". Henki oli päällä - hyvä niin.
Keskustelu oli vilkasta ja asiallista. Valittiin uusi hallitus > tehonyrkki ja puheenjohtajana jatkaa Jukka Halttunen.

Enpä muista eläessäni olleeni yhtä mielenkiintoisessa ja rennossa kokouksessa. Pääasia oli, että asiat - yhdistyksen uusittuja sääntöjä myöten - tulivat käsitellyiksi.
__________________________________________________________________________________

Olen ollut jonkin verran aina kiinnostunut kuvataiteesta. Jonkinlainen kiinnostuspiikki syntyi syksyllä 1993 Murmanskissa ja Severomorskissa Luoteis-venäjällä Barentisin meren rannalla. Silloin tutustustuin kahteen paikalliseen ammattikuvataitelijaan Anatoly Sergienkoon ja Ivan Voroniin. Silloin käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka edelleenkin on säästöliekillä.

Pienenä yksityikohtana todettakoon, että kemiläinen kuvataiteilijaryhmä (MOJA-ryhmä) Marika Hakala, Olavi Korolainen, Jorma Kuula ja Anssi Hanhela pitivät alkukesästä 1994 taidenäyttelyn Murmanskin taidemuseossa. Ikimuistoisella matkalla em. kuvataitelijoista olivat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela. Itse olin ryhmän vetäjä/organisaattori. Em. näyttely siirtyi kesällä Severomorskin Art Nord-galleriaan. Taulujen vienti mutta nimenomaan takaisin saanti/tuonti oli eräänlainen jännitystarina...

Vastavuoroisesti syksyllä 1994 Severomorskista saapui kuvataiteilijaryhmä pitämään taidenäyttelyn Pohjolan Sanomien alakertaan. Ryhmän johtajana toimi Severomorskin Kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Siitä se Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- käynnistyi.

Aloitin kevään ja kesän tekemisen...

Pistin hetki sitten Facebookiin alla olevan tekstin:

Että mitäkö mietin? En erityisemmin mieti juuri mitään, mutta kerrottakoon, että aloitin tänään kevään ja kesän tekemisen. Kaivoin päärakennuksemme päädystä entisen kesäautomme > VW Doppel TD vm. 1989 ja entisen talviautomme > Land Rover Freelander vm. 2000 lumihangesta esiin. 
Samalla otin tien vieressä olevien kahden ison koivun juurelta lumet pois. Miksi? Siksi, että ne kaadetaan sopivan tilaisuuden tullen, ovat tulleet elinkaarensa päätepisteeseen. 
Koivut kaadetaan, pätkitään, pilkotaan, kuivataan, aikanaan poltetaan ja tuhkat palautetaan tontin muiden muiden puiden sekä orapihlaja-aidan ruurille. Kiertokulku toimii...
___________________________________________________________________________________

Alustavasti olen informoinut puoliammattilaismetsuriystävääni puunkaatoasiasta, että nyt on hyvä mesta...

Euroopan Galileo-satelliitit paikantavat pian liikennettä ja ihmisiä – ja älykännykkäsi tietää sentilleen sijaintisi...

Paikannus on nykypäivää, haluamme sitä tai emme. Tosin ilman älykännykkääkin toimeen tulee, jos niin välttämättä haluaa elää.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Euroopan Galileo-satelliitit paikantavat pian liikennettä ja ihmisiä – ja älykännykkäsi tietää sentilleen sijaintisi

”Satelliittien paikannus kehitettiin sotilaiden tarpeisiin, mutta Galileo on tehty siviileille.”

Metsähovin laitteet Kirkkonummella varmistavat sen, että Euroopan oma satelliittipaikannus Galileo pelaa tarkasti myös Suomessa, sanoo professori Markku Poutanen. (KUVA: SIRPA RÄIHÄ / HS)

Timo Paukku HS

Julkaistu: 17.2. 2:00 , Päivitetty: 17.2. 6:36

SENTILLEEN. Sormi osoittaa taivaalle paikassa, jossa satelliitit voivat paikantaa esineitä ja ihmisiä hyvin tarkasti.

”Jos oikein virittää, voi paikkansa tietää pian lähes millilleen”, sanoo Poutanen. Paikannusta kun voi tarkentaa maan päällä eri laittein.

Paikkamme on suomeksi sanottuna Metsähovin geodeettinen asema Kirkkonummella, noin 30 kilometriä Helsingistä länsilounaaseen.
GEODEETTI Markku Poutasen sormen alla on yksi Suomen peruspisteistä.

Tästä pisteestä jokainen Suomen tontti, rakennus ja tie saavat korkeutensa, paikantavien satelliittien avulla. Juuri ne takaavat myös tarkasti älykännykkäsi paikan, jos sen sallit.

Useimmat sallivat, sillä älykännykkä lamaantuu ilman paikannusta eli koordinaatteja X (leveys), Y (pituus) ja Z (korkeus):

Karttaa emme ole tarvinneet enää aikoihin. Isä tai äiti ajavat navigaattorin opastamana mutkitta kaverin vuokramökille.

Merenkulkijat, purjehtijat ja retkeilijät, eivät enää kai pärjäisi ilman taivaallista gps:ää, ”kepsiä”.

Satelliittien avulla myös taksit löytävät perille. Turisti saa kännykkään kävelyreitin ravintolaan – ja entäs ne Pokémonit!

METSÄHOVISSA on kupolin alla antenni, joka havainnoi kaikkia paikantavia satelliitteja.

Antennissa on satelliittilaser. Se lähettää 2 000 pulssia sekunnissa satelliitteihin, jotka kiertävät Maata. Satelliittien prismat heijastavat pulssin Maahan.

”Valon kulkuajasta voi laskea, missä satelliitit kulkevat – ja samalla sen, missä olemme kännyköinemme”, sanoo Poutanen.

Geodeetti osaa poistaa kaikki paikalliset häiriöt, ja tulos on tarkka. Se ei aivan onnistu koulun geometrian opein.

Nyt jokamiehen paikannus on Suomessa viritetty alle 0,5 metrin tarkkuuteen. Senttejä kohti mennään. Ammattilaiset tarvitsevat sentintarkan tiedon vaikkapa merenpinnan mittauksiin.

POUTANEN tietää mistä puhuu, sillä hän on Paikkatietokeskuksen geodesian osaston johtaja.

Hän on säätänyt ja laskenut satelliittien paikannusta Suomen oloihin jo 1980-luvulta, jolloin apu taivaalta oli vasta tulollaan.

”Uusimme nyt laitteita. Urakka on valmis parin vuoden päästä. Metsähovi on 2020-luvulla yksi parhaista geodeettisista perusasemista maailmassa”, uskaltaa Poutanen sanoa.

Gps tarjosi jo 1990-luvulla maanpäällisiä sovelluksia. Paikannukseen perustuvia appseja on nyt tukulti bussien reittioppaista geokätköihin. Lisää tulee.

”Jopa vaivaisella sentillä on paikkatiedoissa väliä, jos esimerkiksi haluamme, että autot kulkevat 2020-luvulla ilman kuljettajaa”, muistuttaa Poutanen.

Matkapuhelinten uusi verkko 5g vaatii 2020-luvulla myös tarkkuutta. Ja tuleva 3d-kaavoitus, sekin vaatii tietoja sentilleen.

EUROOPPALAISET saivat juuri oman satelliittien paikannuksen, Galileon. Lopultakin, moni huoahti. Sen kehittely ja satelliittien lähettäminen taivaalle viivästyi vuosilla. Mutta nyt Euroopalla on 18 satelliittia. Niiden avulla Galileo jo toimii. Lennostoon tulee 2017 loppuun kahdeksan uutta. Lopulta satelliitteja on 30.

Niillä Galileo paikantaa hyvin tarkasti. EU odottaa, että Galileo kohentaa liikkuvuutta, kaupankäyntiä ja rahaliikennettä.

Galileo tuli kreivin aikaan, sanoo moni. Geopoliitikot uskovat, että omat koordinaatit ovat osa turvaamme. Eurooppa nojasi vuosia Yhdysvaltain gps:ään ja myös Venäjän Glonassiin.

”Satelliittien paikannus kehitettiin sotilaiden tarpeisiin, mutta Galileo on tehty siviileille.”

”Myös Kiinalla, Intialla ja Japanilla on paikantavat satelliittinsa. Globaalissa verkostossa on pian yli sata satelliittia.”

Poutanen korostaakin, että yhteistyö on voimaa. Satelliittien signaaleja voi poimia joka paikassa maailmaa.

”Metsähovi voi havaita esimerkiksi Kiinan BeiDou-satelliitit”, sanoo Poutanen, ja esittelee konehuoneessa välkkyvää vastaanotinta, jossa lukee ”Panda”.

MAANMITTAUKSESSA on tultu pitkä matka kolmiomittauksista satelliitteihin. Geodeetit aloittivat kolmiomittauksin Suomen peruskartoituksen jo 1919. Se saatiin päätökseen 1987. Poutanen itse ehti Lapin mittauksiin.

Metsähovi mittaa satelliitteja automaattisesti. Osa laitteista on taajuuksille niin herkkiä, että kännykät pitää sulkea portilla.

PAINOVOIMAN muutoksia mittaa gravimetri. Sen heilahteluista voi seurata, milloin Metsähovin katoilla kävi lumenpudottaja.

Tai kun korppi istahtaa gps-antennille, Poutanen naurahtaa.

Metsähovisa on myös gravimetri, joka mittaa tarkasti painovoiman vaihtelua eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi Helsingin seutu voi heilahtaa metrinkin päivän aikana, jos sen paikkaa mittaa Maan keskipisteseen nähden. Sitä emme vaan huomaa. (KUVA: SIRPA RÄIHÄ / HS)

Fakta

Asteroidi 3760:n nimi on Markku Poutanen

 Markku Poutanen syntyi 1955 Parikkalassa.

 Tohtoriksi 2000, professoriksi 2001.

 Aloitti tähtitieteilijänä Helsingin yliopistossa, josta siirtyi 1985 Geodeettiseen laitokseen, nykyiseen Paikkatietokeskukseen.

 Nyt osastonjohtajana Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa.

 Euroopan koordinaattijärjestelmiä koordinoivan Euref-komission puheenjohtaja.

 Asteroidi 3760 on nimetty Markku Poutasen mukaan.

 Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

 Harrastaa tieteen popularisointia ja opetusta. Tehnyt Kuukauden tähtitaivas -ohjemaa radioon 1980-luvulta lähtien. Useita kirjoja, uusimpana Ursan kustantama oppikirja Satelliittipaikannus.

 Naimisissa, kolme aikuista lasta.