perjantai 2. syyskuuta 2016

Mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu intuitioon – myös Nato-keskustelussa...

Alla olevassa artikkelissa Yrjö Rautio kirjoittaa:

Tuomioja vastustaa yhä jyrkästi Nato-jäsenyyttä. Oma kantani kääntyi maltillisesta vastustamisesta maltilliseksi kannattamiseksi Ukrainan tapahtumien ja Venäjän toimien myötä. Tuomioja on vakuuttunut, ettei Venäjä ole Suomelle sotilaallinen uhka. Itse en ole siitä enää varma.

Tuomioja uskoo, että Nato-jäsenyys vain lisäisi Suomen turvattomuutta. Itse uskon, että se kasvattaisi turvallisuutta, ainakin pitkällä aikavälillä.

Tuomiojalle Nato-jäsenyys on syvästi ideologinen, vasemmisto-oikeisto -kysymys. Minulle se ei ole sitä lainkaan, vaan pelkästään käytännöllinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

_______________________________________________________________________

Itse olen kirjoittanut Blogisivullani aika monta tekstiä, jotka liittyvät Nato-asiaan. Henkilökohtaisesti minulle Nato-asia avautui, kirkastui nimenomaan vuoden 2014 Krimin niemimaan "pienten vihreiden, tunnuksettomien miesten" myötä sekä Itä-Ukrainan tapahtumien vuoksi. Lisämausteen on antanut Itämeren alueen turvallisuus/turvattomuus. Pisteenä iin päälle tuli Ilkka Remes (Petri Pykälä ) jännitysromaani JÄÄTYVÄ HELVETTI - lukeminen - muuten suosittelen... 

Mielestäni Suomi on vihdoinkin heräämässä ns. Ruususen unestaan. Nato-asia ei ole ideologinen kysymys niin kuin Yrjö Rautiokin kirjoittaa, vaan pelkästään käytännöllinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu. 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu intuitioon – myös Nato-keskustelussa

Jotta arviomme mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista voisi perustua tietoon, kylmiin faktoihin, meidän pitäisi tietää, mitä Venäjä todella aikoo, kirjoittaa Yrjö Rautio.

POLITIIKKA  
KOLUMNI
Yrjö Rautio 
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

MITÄ TÄRKEÄMPI päätös, sitä enemmän se perustuu varmaan tietoon. Näinhän sen luulisi olevan. Lähempänä totuutta on kuitenkin väittämä: mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu intuitioon. Tämä pätee myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Olen ihmetellyt, miksi presidentti Sauli Niinistöstä on tullut niin selkeä Suomen Nato-jäsenyyden vastustaja virkansa myötä? On tosin vaikea tietää, onko hänen kantansa muuttunut.


Niinistö kannatti vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassaan jäsenyyttä – mutta ei silloinkaan tässä olemassa olevassa Natossa vaan ”eurooppalaisessa Natossa”, jota ei ollut silloin eikä koskaan tulekaan. Se oli hänen tapansa väistää vaikeaa kysymystä. Vuoden 2012 kampanjassa hän ei sanonut asiasta mitään.
Olen otaksunut, että Venäjä on esittänyt Niinistölle sellaisia jäsenyyttä koskevia uhkauksia, jotka ovat liian arkaluonteisia ja pelottaviakin julkisuuteen kerrottaviksi. Hänen nykyinen Nato-kantansa tuskin kuitenkaan johtuu tästä – tai vain tästä. Hän tietää kokeneena poliitikkona, että ainakin osa uhkauksista on bluffia.
JOTTA ARVIOMME mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista voisi perustua tietoon, kylmiin faktoihin, meidän pitäisi tietää, mitä Venäjä todella aikoo. Sitä tietoa meillä ei ole. Lieneekö sitä edes Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla? Hänen politiikkansa vaikuttaa välillä hyvin improvisoidulta. 
Venäjä tarttuu tilaisuuteen, kun tilaisuus tulee. Siksi se on niin arvaamaton.
Edes varma tieto ei välttämättä auta. Samoista tiedoistakin voi nimittäin päätyä vastakkaisiin johtopäätöksiin. Siksi Niinistönkin turvallisuuspoliittisia valintoja ohjannee viime kädessä intuitio.
Intuitio auttaa ihmistä tekemään nopeita päätöksiä niin pienistä arkipäivän asioista kuin asioista, jotka ovat elintärkeitä yksilölle tai kansakunnalle. Ihminen ikään kuin sisäsyntyisesti tietää, mikä ratkaisu on oikein. Intuitio ei ole vain tunnetta, vaan myös tietoa ja kokemusta. Se määritellään niinkin, että ihminen tietää, vaikka ei tiedä tietävänsä.
Luovuus kuuluu intuitioon. Kuka tahansa rivipoliitikko pystyy mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin. Vain valtiomiehillä ja -naisilla on kylliksi luovuutta ja rohkeutta, jotta he kykenevät muuttamaan historiaa.
Intuitio voi johtaa myös harhaan. Esimerkiksi ennen talvisotaa valtaosa Suomen johtajista piti mahdottomana, että Neuvostoliitto hyökkäisi pienen naapurinsa kimppuun. Yleensä vasta aika näyttää, oliko ratkaisu oikea vai väärä. Se koskee myös tämän päivän valintojamme.
ENTINEN ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään. 
Vain yhdestä isosta asiasta olemme selvästi eri mieltä: Suomen Nato-jäsenyydestä. Uskon, että intuitio selittää tämänkin asian.
Tuomioja vastustaa yhä jyrkästi Nato-jäsenyyttä. Oma kantani kääntyi maltillisesta vastustamisesta maltilliseksi kannattamiseksi Ukrainan tapahtumien ja Venäjän toimien myötä. Tuomioja on vakuuttunut, ettei Venäjä ole Suomelle sotilaallinen uhka. Itse en ole siitä enää varma.
Tuomioja uskoo, että Nato-jäsenyys vain lisäisi Suomen turvattomuutta. Itse uskon, että se kasvattaisi turvallisuutta, ainakin pitkällä aikavälillä.
Tuomiojalle Nato-jäsenyys on syvästi ideologinen, vasemmisto-oikeisto -kysymys. Minulle se ei ole sitä lainkaan, vaan pelkästään käytännöllinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu.
Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni. En silti usko, että hänenkään Nato-kantansa perustuisi vain tai edes ensisijaisesti tietoon. Mikään uusi tieto ei sitä muuttaisi. Hänellä on 1960-luvulta ja Vietnamin sodasta periytyvää syvää epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan, ja se ohjaa väkevästi hänen intuitiotaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Kemin kulttuurikeskuksessa tänään päivällä...

Sain taannoin kutsun netin välityksellä LUMIPALLOEFEKTI 3 - Pohjois-Suomen 3. biennaali 10.6.-2.10.2016 avajaisiin.
Käväisinkin Kemin taidemuseossa avajaisissa pikapikaa ja päätin ajan kanssa mennä uudestaan näyttelyyn. 
Tänään sen tein mennen paikalle avoimin mielin. Olen käynyt aika monessa taidenäyttelyssä. 

 Tunnustan, että en oikein päässyt kiinni kyseiseen näyttelyyn, vaikka mielestäni keskityin asiaan. Pois lähtiessäni oli aika lailla tyhjä olo. Minulle ei näin tapahdu monestikaan taidenäyttelyssä käydessäni.

 Ajatuksiani piristi onneksi aulan puheensorina. "Eläkeläisten pienoisparlamentit" olivat taas elementissään. Muun muassa hallituksen eiliset ensi vuoden talousarviolinjaukset kuulostivat olevat ruodittavina.

 Mikäli oikein kuulin, eräs keskustelijoista lohkaisi: "Köyhää kansaa kustaan aina silimään, ei se siitä kummene, ketkä kulloinkin vallankahvassa ovat!"

 Iän puolesta ainakin elämänkokemusta löytyi, keskustelijoiden keski-ikä oli varmaan 80 vuoden tuntumassa...



​



Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Analyysi: Guggenheim-pelin voisi jo viheltää poikki...

Olen analyysitekstin kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Suomen valtion rahoja = veronmaksajien = meidän = sinun ja minun rahojamme ei hankkeeseen ole syytä sotkea.
> ainakaan ei Kehä III ulkopuolella asuvien rahoja... 

Nykyhallitus ilmoittanee lähiaikoina selkeästi ja yksiselitteisesti, että valtio ei ole mukana hankkeessa.





Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Analyysit 

Analyysi: Guggenheim-pelin voisi jo viheltää poikki

Helsinkiin kaavaillun Guggenheimin taidemuseon puolustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan, kirjoittaa Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.



Jonni Aromaa

Jonni Aromaa Kuva: Antti Haanpää / Yle





Helsinkiin kaavaillun amerikkalaisen Guggenheimin taidemuseon tie nousi jälleen kerran pystyyn. Se ei ollut yllätys.

Suunnitelma museosta heräsi hetkeksi henkiin, kun elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) esitti budjettiriihen alla, että museon rakentamiseen voisi panna 40 miljoonaa euroa valtion varoja. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vei esityksen budjettiriiheen, mutta koko asia jäi käsittelemättä.
Siitä piti hallituksessa huolen todennäköisesti ulkoasiainministeri Timo Soini (ps.), joka ampui Rehnin ehdotuksen alas jo ennen budjettiriihtä.
Sitä paitsi museon rakentaminen maksaa arviolta 120–140 miljoonaa euroa, joten 40 miljoonalla ei olisi kauan juhlittu.
Guggenheim Helsingin puolustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan. On ajan kysymys, milloin valtio on valmis viheltämään pelin poikki ja kertomaan, ettei nykyhallitus pysty tekemään yhteistä päätöstä Guggenheim Helsingin rahoittamiseksi.
Suunnitelma museosta ei etene poliittiseksi hankkeeksi ennen kuin valtio kertoo kantansa. Helsingin kaupungin ajatuksissa museo nousisi puoliksi kaupungin ja valtion varoilla.
Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd.) on taas yksin museosuunnitelman kanssa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Kuinka rakentaa timanttinen tiimi?




Tiimiajattelu ja tiimissä työskentely ei ole Suomessa ollut kovin pitkään aidosti käytännössä käytössä. Tosin netistä löytyy nykyisin valtavasti tietoa tiimityöstä.

 Nyt on aivan pakko taas muistella menneitä aikoja.

 Itse jouduin ja/tai pääsin tutustumaan tiimiasiaan vuonna 1978 Team Teaching-terminilogian myötä. Olin täydentämässä insinööriopintojani pedagogisilla opinnoilla vuonna 1978 nykyisessä Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, silloisessa Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopistossa AHO:ssa.

 Silloinen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtaja Seppo Helakorpi (nykyisin eläkkeellä oleva tohtorismies) oli erityisen kiinnostunut tiimiopetuksen soveltamisesta ammattikouluihin. Hän pyysi minua tekemään lopputyönäni tutkielman (opinnäytetyön) asiasta. Suostuin hänen pyyntöönsä. Mielestäni tein ihan asiallisen ja hyvän tutkielman.
Asiasta muodostui kuitenkin tekovaiheessa ja hiukan myöhemminkin aika kuuma juttu.
Miksi? 
Siksi, että siihen maailman aikaan ammattikoulusektorilla oli eräänlainen järjestösota käynnissä. Asia oli arka, sillä nimenomaan teknisillä linjoilla oli tiukka teorian- ja työnopetuksen rajaus. Se oli samalla insinööri- ja teknikkokoulutusasia. Kuka saa, on oikeutettu opettamaan mitäkin.

 Nyt on tilanne toisin - onneksi.
Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

OPTIO Pääkirjoitus

Kuinka rakentaa timanttinen tiimi?


31.8.2016 15:30 | Päivitetty 31.8.2016 15:30
TyöelämäJohtaminen
Kuinka rakentaa timanttinen tiimi?
KUVA: TIINA SOMERPURO/KL
Futiskentän laidalla on hyvä pohtia tiiminrakennuksen mysteeriä.
Seuraan vapaa-ajallani paljon nuorisojalkapalloa, koska lapseni harrastavat sitä. Kentän laidalla voi havainnoida, millaista tiimityö on parhaimmillaan ja huonoimmillaan. Hyvinä päivinä joukkueen motivaatio on korkealla, oma pelipaikka selvillä ja joukkuekaveria kannustetaan hyvässä ja huonossa. Silloin häviö on opinpaikka ja voitto kaikkien yhteinen riemu.
Huonoina päivinä motivaatio on kateissa ja kentällä on joukkueen sijaan egoja, jotka törmäilevät toisiinsa. Häviö on silloin muiden syytä ja voitto oman erinomaisuuden tulosta. Tuomari on luonnollisesti väärässä kaikessa, ja hänelle soitetaan suuta.
Valmentajan tehtävä on haastava. Pelaajat pitää saada vahvuuksiaan vastaaviin rooleihin, ja heidät pitää saada motivoitumaan tehtävästään. Kaikki eivät voi olla maalikuninkaita, eikä yksi Messi tee hyvää joukkuetta.
Pelikentän asetelmat ovat kovin tuttuja työelämästä. Syystäkin urheiluvertaukset ovat suosittuja johtamispuheessa.
Vaan miten unelmatiimi rakennetaan? Useinkaan johtajalla ei ole sitä ylellisyyttä, että hän saisi alusta saakka valita joukkonsa. On pelattava sillä, mitä on saatu.
Toimittaja Heikki Haapavaara haastatteli Philip Aminoffia, joka luotsaa sukunsa yli miljardin liikevaihtoa tekevää yritysrypästä. Aminoff kertoo, että suku ei ole koskaan hyljeksinyt suvun ulkopuolista osaamista. Sitä on etsitty määrätietoisesti.
”Kun hallitusta kootaan, tärkeää on kokoonpanon räätälöinti yhtiön ala ja tilanne huomioiden ja se, että hallituksen jäsenet osaavat kuunnella, osaavat sanoa mielipiteensä ja antavat muille tilaa. Meillä saa ja pitää olla myös eri mieltä”, Aminoff sanoo haastattelussa.

Lausunnossa on tärkeä sisäinen ristiriita: on osattava sanoa mielipiteensä, mutta myös annettava tilaa muille.

 Näkisin, että tämä on yksi hyvän tiimin edellytys. Asioista voidaan puhua suoraan, mutta kenenkään ego ei jyrää muita alleen. Vain siten päästään eteenpäin.
Helsingin kaupungin ensimmäisenä muotoilujohtajana syyskuun alussa aloittava Anne Stenros nosti Kauppalehden haastattelussa (24.8.2016) johtamisteesiensä ykköseksi hyvät alaiset ja tiimin. Stenros on pyrkinyt antamaan alaisilleen tilaa löytää omat vahvuutensa. Koneen muotoilujohtajana toimiessaan hän sai muotoilupalkintojakin enemmän kicksejä nähdessään alaistensa kehittyvän ja kasvavan työssään.
Hyvä johtaja siis luottaa alaisiinsa ja antaa heidän kokeilla. Se lisää motivaatiota ja kasvattaa taitoa. Tämäkin teesi on käynyt toteen kentän laidalla. Kun pelaaja saa kokeilla uutta roolia tai pelipaikkaa, itsevarmuus lisääntyy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 1. syyskuuta 2016

Venäjältä saapuneet turvapaikkahakijat Norjan ja Suomen rajalla: Kaksi tulkintaa...

Itse olen ollut koko ajan sitä mieltä, että taannoinen tapahtuma oli sekä testi että varoitus nimenomaan Suomen poliittisille päättäjille. 

Turvapaikanhakijoiden tulon taustalla oli rikollisorganisaatio, mutta suomalaistutkijoiden mukaan tuskin vastoin Venäjän turvallispoliisin tietoa. Venäjän johdon tietoinen päätös...

Tulijoiden tulva tyrehtyi vasta, kun presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö sopivat rajoituksista huhtikuussa. Rajoitukset ovat voimassa enintään 180 vuorokautta eikä vielä ole tietoa, onko jatkoaikaa tiedossa. Matka “normaaliin” näyttää olevan Venäjän ja Suomen suhteissa pitkä.

On mielenkiintoista nähdä prosessin jatkotoimenpiteet. 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kaksi tulkintaa
PÄÄKIRJOITUKSET31.8.  12.55 Päivitetty  12.56OLLI MIETTUNEN
Turvapaikanhakijoita tuli Rajajooseppiin muun muassa pyörillä.
     
Oliko Venäjän johtajilla sormensa pelissä, kun Suomeen ja myös Norjaan rupesi tulemaan itärajan yli turvapaikanhakijoita? Tähän kysymykseen annettiin tiistaina kaksi vastausta.
Norjalaisen Fridjof Nansenin instituutin tutkijat Arild Moen ja Lars Rowen mukaan turvapaikanhakijoiden tulva ei liittynyt idän ja lännen väliseen hybridisotaan. Lähinnä Syyriasta ja Afganistanista saapuneet turvapaikanhakijat valitsivat pohjoisen reitin, koska matka Norjaan ja Suomen Lappiin oli turvallisin ja halpa.
Norjalaistutkijoiden mukaan Venäjän viranomaiset olivat jo aiemmin toivoneet, että Norja tiukentaisi suhtautumistaan turvapaikkaa hakeviin kolmansien maiden kansalaisiin. Tutkijoiden mukaan turvapaikanhakijoiden tulva haittaa Venäjän turvallisuusintressejä.
Norjalaistutkijoiden näkemykseen yhtyy aiemmin Lapin yliopistossa vaikuttanut, nykyinen Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen. “Lennokkaat ylätason selitykset eivät aina pidä paikkansa, eikä kaikki ole hybridivaikuttamista, eikä kaikissa asioissa ole myöskään intressit vastakkain. Nämä kaikki pitäisi pitää mielessä ja järki kasassa tällaisten uusien asioiden kanssa”, Kivinen toteaa (Yle 30.8.).
Aivan toisenlaiseen tulokseen päätyvät “Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”-raportin kirjoittaneet Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi ja Sinikukka Saari. Heidän käsityksensä on, että Venäjä testasi Suomea alkuvuodesta 2016, kun Suomeen päästettiin turvapaikanhakijoita ilman tarvittavia asiakirjoja ja ilman ennakkovaroitusta.
Turvapaikanhakijoiden tulon taustalla oli rikollisorganisaatio, mutta suomalaistutkijoiden mukaan tuskin vastoin Venäjän turvallispoliisin tietoa.
Olipa kysymyksessä Venäjän johdon tietoinen päätös tai viranomaisista riippumaton ilmiö, rajan yli tulevat turvapaikanhakijat yllättivät Suomen housut kintuissa. Sekä poliitikot että rajaviranomaiset pohtivat, onko kysymyksessä juoni vai sattuma.
“Tässä ilmiössä on monia sellaisia kysymyksiä, joihin emme tiedä vastauksia”, Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Ilkka Laitinen tunnusti helmikuussa (Yle 16.2.).
Tulijoiden tulva tyrehtyi vasta, kun presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö sopivat rajoituksista huhtikuussa. Rajoitukset ovat voimassa enintään 180 vuorokautta eikä vielä ole tietoa, onko jatkoaikaa tiedossa. Matka “normaaliin” näyttää olevan Venäjän ja Suomen suhteissa pitkä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Isisin tiedottaja on tapettu – oli Yhdysvaltain ilmaiskun kohde...

Katsoin Yle Areenasta eilen illalla toistamiseen rankan dokumentin, jossa kuvataan Isisin valtaannousu Syyriassa ja Irakissa:

Isisin synty ja nousu 

  • 52 min
  • 27 pv
  • 24219 katselua
Ääri-islamilainen Isis-liike laajeni nopeasti Syyriasta Irakiin. Siihen on liittynyt taistelijoita 80 maasta. Asiantuntijan mukaan Al-Qaida oli vain esinäytös Isisille, jonka kannatus kasvaa lännen iskuista huolimatta. (U)

LINKIT JA ARTIKKELIT

Alla oleva artikkeli enteilee, että kohta saamme katsella uutta dokumenttia nimeltä Isisin tuho, vaikka uusia Isis-johtajia nousee takuuvarmasti kuin sieniä sateella.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Isisin tiedottaja on tapettu – oli Yhdysvaltain ilmaiskun kohde

Yhdysvallat kertoi kohdistaneensa ilmaiskun surmansa saaneeseen Abu Mohammad al-Adnaniin.

ULKOMAAT  

Tuomas Hämäläinen

HELSINGIN SANOMAT
Abu Mohammad al-Adnani esiintyy Isisin julkaisemassa kuvamateriaalissa.
Abu Mohammad al-Adnani esiintyy Isisin julkaisemassa kuvamateriaalissa.

TERRORISTIJÄRJESTÖ Isis ilmoitti tiistaina, että sen tiedottaja Abu Mohammad al-Adnani on kuollut Syyriassa Aleppon maakunnassa, selvittävät uutistoimistot Reuters ja AFP.
39-vuotiaana kuollut al-Adnani oli Isisin pisimpään palvelleita ja näkyvimpiä johtajia.
ISISIIN kytketyn uutistoimisto Amaqin mukaan al-Adnani on kärsinyt marttyyrikuoleman valvoessaan sotilasoperaatioita Aleppoa vastaan.
Yhdysvaltain armeija kertoi toteuttaneensa tiistaina Aleppon maakunnassa Al-Babissa ilmaiskun, jonka kohteena oli Isisin korkea-arvoinen johtaja. Yhdysvaltalaisviranomaiset vahvistivat myöhemmin Reutersin mukaan, että isku suunnattiin juuri al-Adnaniin.
ISISILLÄ on Aleppossa paljon vastustajia. Niihin kuuluu turkkilaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä sekä amerikkalaisten ja turkkilaisten tukemia syyrialaisia kapinallisia, amerikkalaisten tukemia kurdikapinallisia ja heidän arabiliittolaisiaan.
Isis hallitsee yhä laajoja maa-alueita Aleppon maakunnassa, mutta ei Aleppon kaupunkia.
TAMMIKUUSSA Irak kertoi al-Adnanin loukkaantuneen ilmaiskussa läntisessä Anbarin provinssissa.
Al-Adnani siirrettiin tämän jälkeen Mosulin kaupunkiin, jota Isis pitää pääkaupunkinaan Irakissa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Aamulla Kemin Kivikankaalla...

Käväisin aamulla Kemin Kivikankaalla Ammattiopisto Lappian puupuolen ja metallipuolen tiloissa.
Asiantynkääkin minulla oli, sillä puupuolella on suunniteltu tahkokiveemme moderni runkorakenne.
Siinä käytetään CLT-tekniikan pieniä "jämäpaloja" hyväksi. Saamani tiedon mukaan kokonaisuus on "viittä vaille valmis" - luvattiin ilmoittaa, kun saa tulla hakemaan.

 Todettakoon, että em. tahkokiveen oli aikaisemmin metallipuolella tehty akseli- ja kampisovellutukset...

Vesikehto/-allas jää itselleni tehtäväksi, jos sitä aikanaan välttämättä tarvitaan. Tavoitteena on vielä em. laite Selkäsaareen. Kirveet ja vesuri vaativat jatkossakin teroittamista. 

 Kivikankaan metallipuoli on ollut todellisessa remonttimyllerryksessä Keminmaasta Kemiin siirtyneen autopuolen vuoksi.

 Paikalla käydessäni - näin maallikon silmin - kovin oli keskeneräisen näköistä. 
Suurten remonttien suunnittelu, toteutus ja nimenomaan valvonta ovat vaativia asiakokonaisuuksia, joissa käytännön vastuunkantajat eivät aina välttämättä hahmotu riviopettajan näkövinkkelistä katsottuina...

 Toivottavasti tilanne rauhottuu ja opettajat pääsevät tekemään täysillä vaativaa opetustyötään.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)