perjantai 1. huhtikuuta 2016

Pekka Ervasti: Ryskäpolitiikka luokkataistelun välineenä...


Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Blogi  | 

Pekka Ervasti: Ryskäpolitiikka luokkataistelun välineenä

Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa SDP putosi paalupaikalta. Syy on demarien ryskäpolitiikka. Joidenkin mielestä sitä on ollut jo liikaa, joidenkin mielestä liian vähän.


Pekka Ervasti
Kuva: Lassi Seppälä / Yle

Kun kilpailukykysopimusta sorvattiin, lastut lensivät Ylen puoluekannatusmittaukseen asti.
Näin voi tulkita tuoretta tulosta, jossa hallitusrintama kohensi asemiaan ja vasemmisto – varsinkin demarit – droppasi.
Tilanne työmarkkinoilla kärjistyi nopeammin kuin hallitus uskoi ja monet demaritkaan odottivat. Viime syksystä lähtien työntekijäjärjestöjen punakone on jauhanut lisää kierroksia porvarihallitusta ja pakkolakeja vastaan. Marraskuusta lähtien eripura työmarkkinoilla on nostanut erityisesti SDP:n kannatusta.
Kun yhteiskuntasopimus suli kilpailykykysopimukseksi ja siitä erilaisten kommervenkkien jälkeen syntyi alustava sopu muutama viikko sitten. demarien kannatus näyttääkin putoavan.

Miksi ihmeessä?
Ilmiölle on kaksi täysin vastakkaista selitystä.
Luokkasota jäi keskentekoiseksi ja lomapalkastakin lähtee 30 pinnaa!
Toisen mukaan AKT, PAM ja muut sopimusta vastaan haraavat liitot ovat olleet yksinkertaisesti liian itsekkäitä ja jääräpäisiä. Kun talous sakkaa ja vienti tökkii, työmarkkinoilla on nyt pakko joustaa. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan kansalaisten enemmistö on valmis tinkimään eduistaan, jos sillä saadaan lisää happea talouteen ja potkua kilpailykykyloikkaan.
Kun hallitus vielä ilmoitti luopuvansa inhotuista pakkolaista, änkyräliittojen rettelöinti alkoi näyttää silkalta kiusanteolta ja poliittisten irtopisteiden keruulta.
Sopu nosti hallitusrintamaa. Se näkyy mittauksen taustaaineistosta. Erityisesti yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt ovat tyytyväisiä.
Banderollit ovat iskuvalmiina liittojen kellarissa.
Kolikon toinen puoli on, että demarien kannatus putosi nimenomaan sen vuoksi, että SDP suositti sopua ja PAMikin lopulta taipui neuvottelupöytään. Tiukka linja ei pitänytkään loppuun asti. Luokkasota jäi keskentekoiseksi ja lomapalkastakin lähtee 30 pinnaa!
Todennäköisesti demarien pudotus on molempien selitysten yhdistelmä. Toiset pettyivät, kun neuvotteluihin suostuttiin ja toiset kun melskattiin turhanaikaisesti järkevää hanketta vastaan.
Demarit voivat lohduttautua, että peli ei ole vielä pelattu. Eivät kannattajat välttämättä karanneet katsomoa pitemmälle. Työmarkkinoilla on edelleen kovat jännitteet, eikä kilpailykykysopimuksen kohtalo ole sinetöity. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää jatkossakin. Banderollit ovat iskuvalmiina liittojen kellarissa.
Kokoomuskin on pitänyt asemansa miten kuten, vaikka puoluejohto on tehnyt hartiavoimin töitä tilanteen heikentämiseksi.
Epävarmojen äänestäjien määrä on poikkeuksellisen suuri. Aidalla istuu miltei puolet (42%). 

Tämä voi kertoa yleisestä kyllästymisestä politiikkaan yleensä ja työmarkkinapolitikointiin aivan erityisesti. Mutta se voi kertoa myös siitä, että kun vaalit eivät ole aivan nurkan takana, monet äänestäjät yksinkertaisesti tarkkailevat tilannetta ilman tarvetta päättää omasta suosikistaan. Ans kattoo ny.
Hallitusrintama nousi hitusen aallonpohjastaan. Persut ovat edelleen kaukana vaalikannatuksesta, mutta keskusta porskuttaa korkeammalla tasolla kuin vaaleissa.
Kokoomuskin on pitänyt asemansa miten kuten, vaikka puoluejohto on tehnyt hartiavoimin töitä tilanteen heikentämiseksi. Opetus lienee, että jos töpätä pitää, se kannattaa tehdä kannatusmittausvälin viimeisellä viikolla. Näin kompurointi ei vaikuta koko jakson tulokseen ja seuraavan mittausvälin aikana moka saattaa jo unohtua. Tosin taustamateriaalista selviää sekin kummastusta herättävä tosiseikka, että Alexander Stubbin itse itselleen mobilisoima tukikirje ja siitä noussut älämölö ei juurikaan hetkauttanut kannatuskäyrää.
Kompurointiin seuraava mittausjakso tarjoaa hallitukselle oivallisia mahdollisuuksia. Ensi viikolla on edessä kehysriihi ja hankalat päätökset uusista leikkauksista. Myös sote kypsyy kohti jonkinasteista hallituksen sisäistä nujakointia.
Eikä pidä unohtaa kokoomuksen omaa sisäistä jäsentenvälistä kampitusmatsia. Kun Stubb kaikesta päätellen saa pian yhden tai useampia vastaehdokkaita ensi kesän puheenjohtajavaaliin, se varmasti näkyy myös politiikan teossa. Profiilia on pakko nostaa ja samalla jännitteet hallituksen sisällä kasvavat.
Politiikan penkkiurheilijalla riittää herkkupaloja politiikan kiehuvassa hornankattilassa.

Ajankohtaista Selkäsaariajantasaa...

Kävimme tänään hakemassa moottorikelkan, reen ja ajorampit Lallinperäntieltä Hepolasta. Romppeet olivat siististi ja tukevasti liinoilla kiinni peräkärryn päällä. Nyt ne ovat Haukkarissa Kainuunkaudulla odottamassa Selkäsaareen siirtämistä, ajamista...

Tuo moottorikelkka on Yamaha Enticer II-merkkinen, vanha 2-tahtiperuskelkka, jonka ostimme viitisen vuotta sitten Lapponia Safariksen Mörckin Juksulta. Kyseisellä yrityksellä vaihtoon menee kelkkoja vuosittain aikamoinen määrä, tämä oli yksi silloin vaihtoon menevistä. Me emme ole ajelleet viiden vuoden aikana oikeastaan kuin parikymmentä kilometriä = mitättömän vähän...
Kelkka ei ollut hinnan kiroissa, mutta vuotuiset maksut huomioon ottaen kilometrit ovat olleet kalliin sorttisia.

Kävimme tänään päivällä vilkaisemassa Hahtisaaressa reittitilannetta. Kaikki näytti erittäin hyvältä. Hahtisaaresta lähti merelle kova kelkkaura. Jos ja kun vielä ensi yönä on yöpakkasta, aikaisin aamulla voi huoletta ajella moottorikelkkauria pitkin Selkäsaareen. Täytyy rantautumispaikka valita tarkkaan, kun reki on perässä.

Näin minun ja vaimoni kelkkatavoite on toteutumassa, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole.

Muistan elävästi edellisen - kyseisen moottorikelkan - ajon Selkäsaareen. Se tapahtui mökin rakentamisaikana keväällä 09.04.2012.

Sain apua ystäviltäni Tervaharjulta. Isä ja poika eli Juha ja Kai Puro ajoivat sen Hahtisaaresta Selkäsaareen. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että tuskinpa kyseisellä kelkalla on koskaan ajettu sellaista haipakkaa kuin silloin.
Katselimme ajoa mökin nurkalta edesmenneen kirvesmiehemme Unto Postisen kanssa. Kelkka vilisi rantakasvuston välissä kaukana, tasaisella meren jäällä. 
No pojat ovat poikia!
Homma hoitui viimeisen päälle asiallisesti. Kelkka jäi silloin pressujen alle mökin päätyyn.

Vanhempi pojistamme, Tommi ajeli kelkan myöhemmin Lallinperäntielle Hepolaan, nyt se tekee paluun takaisin Selkäsaareen. Josko sille löytyisi järkevää käyttöä...

Olen pari kesää sitten mökin päätyyn rakentanut kevytkatoksen, johon tällä kerralla kelkka on tavoitteena ramppia pitkin ajaa.

Jos kaikki menee huomenna suunnitelmien mukaan, köpöttelemme takaisin sauvakävellen moottorikelkkauraa pitkin Hahtisaareen...

Hiukan edelliseen tänään lauantaina 02.04.2016:

Hahtisaaressa pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen ajoin moottorikelkan, reen ja ajorampit Selkäsaareen. Vaimoni köpötteli sauvakävellen perässä. Hän ei halunnut istua kaksitahtahtipakokaasujen seassa takapenkillä.
Saaressa saimme ähellettyä kelkan katokseen. Taisinpa sanoa vaimolleni, että tätä on vanhana mukava muistella...

Kylläpä se tulevaisuudennäkymä taitaa olla sellianen, että meillä ei kuitenkaan ole em. romppeille käyttöä.  
Miksi? 
Siksi, että meillä on saaressa kaksi "turbokelkkaa" = potkukelkkaa, joissa on muovilisukkeet jalaksissa. Jäällä ja hankikeleilla ne ovat erinomaiset kulkuvälineet. Niillä pääsee kohtuullisen vaivattomasti vaikka lähijäille pilkille, jos sellaiseen vielä intoutuu. 

Oli muuten mielenkiintoista havaita tänään, miten nopeasti sekä jää että hanget metsässä pehmenivät upeassa auringonpaisteessa.

Saattaa olla, että tänään toteuttamamme siirto-operaation oli niin sanotun yhdennentoista hetken aikana.

Yllätyimme, että jäällä ei ollut tungosta, vaikka ilma oli mitä parhain. 





Kuolemanriski kotinurkissa – Suomen vaarallisin liikenneväline on villasukka...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa 

Kuolemanriski kotinurkissa – Suomen vaarallisin liikenneväline on villasukka

Todennäköisyys tukehtua lihapullaan on Suomessa samaa luokkaa kuin kuolla jäämällä auton alle. Vuonna 2014 vain viisi ihmistä kuoli liukastumalla jää- tai lumikeleillä. Samaan aikaan sadat suomalaiset liukastuivat kuoliaaksi kotonaan. Ja tämän luettuasi et enää ikinä laita kuulakärkikynää suuhusi.

112 kännykkäsovellus.
112 Suomi -sovellus mahdollistaa soittajan sijaintitiedon välittymisen satelliittipaikannuksella hätäkeskukseen. Sovellus on ladattavissa älypuhelimiin ilmaiseksi. Hätäkeskuslaitos suosittelee sovelluksen lataamista ja asentamista puhelimen aloitusnäyttöön. Kuva: Derrick Frilund / Yle
Kuinka moni on ajatellut kuulakärkikynää imeskellessään, että kynän hajoaminen tai aukeaminen suussa voi johtaa tukehtumiseen? Jo kynän nuppi tai kirjoituspään tuppi ovat kuitenkin maailmalla hyvinkin tunnettuja tapaturmakuolemien syitä. Pelkästään Saksassa arvioidaan, että kuulakärkikynä on hurjimpina vuosina johtanut jopa 300 kuolemaan vuodessa.
Kuulakärkikynä saattaa yllättää toimistossa, mutta Suomen melkein kaikki tapaturmaiset kuolemat sattuvat kotona tai ainakin vapaa-ajalla. Suomalaiset kuolevat poikkeuksellisen usein tapaturmaisesti. Tapaturmat ovat Suomen neljänneksi yleisin kuolemansyy. EU:ssa vain Baltian maissa tapaturmakuolema on yleisempi kuin meillä.
Suomalaisiin tapaturmakuolemiin liittyy paljon kansallisia piirteitä. Esimerkiksi vuonna 2014 kuoli 44 ihmistä nukahtamalla kuumaan saunaan. Heikkoihin jäihin putosi kuolettavin seurauksin samana vuonna 17 ihmistä.

Kompastumalla johtoon, liukastumalla sanomalehteen

Saunan ja heikkojen jäiden ero on, että suurin osa suomalaisista tietää luonnonjäiden oikut. Harva kuitenkaan miettii saunaan mennessään, että jos en ole tarkkana, voivat nämä löylyt olla viimeiset. Tapaturmakuolemille tyypillistä onkin yllättävyys. Riskien parempi tiedostaminen säästäisi satojen suomalaisten hengen joka vuosi.
Suomen ylivoimaisesti vaarallisin paikka on omalla lattialla. 1 141 kansalaista kuoli vuonna 2014 kaatumalla tai putoamalla jostakin. Liukastuminen tai kompastuminen vei vuonna 2014 hengen 674 suomalaiselta.
Tapaturmakuolema on usein surkeiden sattumien summa. Kiireisenä aamuna kuoleman voi aiheuttaa luiskahdus suihkussa, liukastuminen lattialla olevaan paperiin tai kompurointi lattian nurkassa pyörivään sähköjatkojohtoon. Kiire altistaa tapaturmille. Sen vuoksi ammattipalomiehet eivät hälytyksessä koskaan juokse.
Portaikossa kaatuminen tai putoaminen johti 82 suomalaisen kuolemaan vuonna 2014. Tuolillakin kaaduttiin tai pudottiin kuolettavasti yhdeksän kertaa. Vertailun vuoksi huonossa maineessa olevat tikkaat veivät 2014 hengen vain neljältä. Tikapuita osataan pelätä ja varoa. Harva pelkää tuolia.
Jokaista tapaturmakuolemaa kohti sattuu moninkertainen määrä loukkaantumisia ja vielä useammin läheltä piti -tilanteita. Lähes kaikki suomalaiset ovat jossakin elämänsä vaiheessa liukastuneet villasukillaan. Siitä huolimatta villasukat jalassa juostaan edelleen ylös ja alas portaissa.

Kun lihapulla vartaasta irtosi

Vuonna 2014 henkitorveen joutunut esine johti tapaturmaiseen kuolemaan 72 kertaa. Tämä lukema ei kuitenkaan sisällä ruokaa. Ruokaan tukehtui 44 ihmistä.
Tapaturmaisissa ruokatukehtumisissa on erikoista, että naiset kuolevat tällä tavoin miehiä useammin. Erikoista on myös, ettei vuonna 2014 yksikään alle 19-vuotias tukehtunut ruokaansa, vaikka lapsille ruuan joutuminen henkitorveen on aikuisia yleisempää.
Kuulakärkikynä .
Henkitorveen joutunut esine johti Suomessa tapaturmaiseen kuolemaan 72 kertaa vuonna 2014. Kuulakärkikynien osien joutuminen henkitorveen oli maailmalla yleistä ennen tietokoneiden yleistymistä. Vahinkoja sattuu edelleen. Kuva: Derrick Frilund / Yle
Tyypillinen kuolemaan johtanut ruokailutapahtuma on esimerkiksi grilli-ilta lihavartaan ääressä. Vaarallisin on se hetki, kun tiukasti vartaassa kiinni oleva lihanpala lopulta irtoaa hampailla vedettäessä.
Vaikka nauraminen tunnetusti pidentää ikää, niin suu täynnä nauraminen on koitunut monen kohtaloksi. Ruokaan tukehtumisen traagisuutta lisää, että usein juuri hetkeä aiemmin kaikilla oli niin mukavaa.

Tieto lisää tuskaa, mutta säästää henkiä

Vuonna 2014 Suomessa kuoli 52 409 ihmistä. Heistä valtaosa kuoli sairauksiin. Tapaturma oli varmuudella syynä vajaat kolme tuhatta kertaa. Tapaturmaisista kuolemista monien taustat jäävät kuitenkin epäselviksi. Moni kuolee yksin ilman silminnäkijää.
Kuolemantilastot saattavat yllättää myös toisin päin. Vaikka alkoholi on Suomessa mukana valtavassa määrässä tapaturmakuolemia, kuoli varsinaiseen alkoholimyrkytykseen vuonna 2014 vain 275 ihmistä. Myös väkivalta on lopulta aika harvinainen syy kuolla. Murhiin, tappoihin ja pahoinpitelyihin kuoli 75 ihmistä vuonna 2014.
Suomessa tieliikennettä pidetään vaarallisena. Kaikista tapaturmaisista kuolemista liikenne on jollakin tavalla osallisena kuitenkin vain joka kymmenennessä tapauksessa. Esimerkiksi hämärällä tai pimeällä tapahtuneissa jalankulkuonnettomuuksissa menehtyi 16 jalankulkijaa vuonna 2014. Heistä 15 ei käyttänyt heijastinta.
Suomalaisia tapaturmatilastoja hallitsevat keski-ikäiset miehet ja alkoholi. Myös vanhuksille sattuu paljon. 85–94-vuotiaiden ikäryhmässä noin 300 naista kuolee vuosittain tapaturmaisesti.
Työikäisille sattuu paljon silkasta väsymyksestä johtuvia turmia. Lattialla olevaan leluun kompastujat pudottavat joka vuosi lapsen sylistään tai tutussa porraskäytävässä kulkeva putoaa portaista, koska ei jaksanut painaa napista valoa päälle.
Tiedot perustuvat WHO:n kansainvälisen ICD-10 – peruskuolemansyyn tilastoon, jonka Suomen luvut löytyvät Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannasta. Juttua varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön tapaturma-asiantuntijoita.

Palkkasoturit isänmaan asialla – Yksityinen venäläinen sotilasfirma Syyrian taisteluissa...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 

Palkkasoturit isänmaan asialla – Yksityinen venäläinen sotilasfirma Syyrian taisteluissa

Pietarilaisen Fontanka.Ru-uutissivuston lähteiden mukaan jopa kymmeniä salaperäisen yksityisen turvallisuusyhtiön palkkaamia sotilaita olisi kuollut taisteluissa Syyriassa.

Venäjän johto on kaiken aikaa tiukasti korostanut, että sen kampanja Syyriassa on ollut pelkkä ilmaiskuoperaatio eikä maajoukkoja missään nimessä lähetetä varsinaisiin taisteluoperaatioihin. 
Venäjän puolustusministeriön mukaan Syyrian operaatiossa on kuollut kuusi sotilasta.
Kuitenkin äärijärjestö Isis väittää tappaneensa taisteluissa venäläisiä sotilaita. Se on esitellyt kuvia kuolleista taistelijoista ja näiden varusteista.
Venäjän mediassa liikkuu nyt tietoja, että Syyrian maaoperaatioihin ja Palmyran kaupungin takaisinvaltaukseen äärijärjestö Isisiltä olisi tosiaan osallistunut venäläisiä sotilaita – mutta ei sotavoimien palkkalistoilla vaan yksityisen yhtiön palkkasotureina.
Venäläinen Gazeta.Ru-uutissivusto ja pietarilainen Fontanka.ru-uutissivusto ovat kirjoittaneet, että taustalla olisi yksityinen palkkasotilasyhtiö, joka tunnetaan komentajansa salanimen mukaan nimellä TšVK Wagner.
Venäjän median mukaan TšVK Wagner on osallistunut niin Krimin miehitykseen kuin Itä-Ukrainan ja Syyrian konflikteihinkin.
Virallisesti tällaista organisaatiota ei Venäjällä ole olemassa. Venäjän laki ei tunne yksityisiä sotilasyhtiöitä.
Jutuista ei suoranaisesti selviä sekään, kuka yhtiölle näistä toimista maksaa.

Palkkasotureilla ei lain tukea

Yksityiset puolustusalan yritykset ovat yleistyneet nykyisissä konflikteissa. Yhdysvaltain Irakin miehityksestä muistetaan erityisesti pahamaineinen Blackwater-yhtiö. Vuonna 2007 yhtiön työntekijät tappoivat ammuskelussa Bagdadissa 17 siviiliä. Yhtiö käyttää nykyään nimeä Academi.
Venäjän rikoslain pykälä 359 kieltää palkkasoturien värväämisen, kouluttamisen, rahoittamisen ja varustamisen sekä palkkasoturina toimimisen sotilaallisissa konflikteissa ja sotatoimissa.
Näyttää varsin ilmeiseltä, että TšVK Wagner -yhtiön toimilla on vähintään Venäjän turvallisuusviranomaisten hiljainen hyväksyntä, mahdollisesti laajempikin tuki.
Venäläinen Gazeta.Ru kirjoittaa, että Venäjän puolustusministeriö on modernisoinut Etelä-Venäjällä Krasnodarin alueella Molkinossa sijaitsevaa ampumaharjoitusaluetta yli 50 miljoonalla ruplalla.
Tällä alueella yksityisen TšVK Wagnerin kerrotaan kouluttaneen taistelijoitaan.

Jopa kymmeniä kuolleita?

Osasto Wagneria tutkinut journalisti Denis Korotkov kirjoittaa artikkelissaan Fontanka.ru -uutissivustolla, että hänen lähteidensä mukaan jopa kymmenet palkkasotilasyhtiön työntekijät ovat kuolleet Syyrian taisteluissa.
Korotkoville puhuneen lähteen tappiot johtuivat siitä, että taisteluja käytiin pikemminkin toisen maailmansodan massasodankäynnin malliin kuin yksityisille sotilasfirmoille tyypillisinä täsmäoperaatioina.
Virallisia tietoja asiasta ei ole. 
The Wall Street Journal kirjoitti viime vuoden joulukuussa, että ainakin yhdeksän yhtiön palkkasotilasta olisi kuollut Länsi-Syyriassa sijaitsevaan tukikohtaan tehdyssä kranaatinheitiniskussa.

"Wagnerin" jäljillä

Denis Korotkov kirjoittaa Fontankan sivuilla, että ”Wagner” olisi reservin everstiluutnantti Dmitri Utkin, ammattisotilas, joka toimi vuoteen 2013 komentajana sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukkojen yksikössä Pihkovan alueella.
Sittemmin Utkin toimi yksityisessä Moran Security Group -yhtiössä, joka suojelee kauppamerenkulun aluksia merirosvouksesta tunnetuilla merialueilla kuten Somalian edustalla.
Salanimi "Wagner" juontaa toimittaja Denis Korotkovin mukaan siitä, että Utkin on mieltynyt natsi-Saksan ideologiaan ja estetiikkaan. Adolf Hitler oli säveltäjä Richard Wagnerin (1813–1883) musiikin ihailija.
Wagner myös osallistui palkkasotilaiden aiempaan, epäonniseen sotaretkeen Syyriassa. Lisäksi hänen yhtiönsä miesten kerrotaan toimineen Krimillä ja Itä-Ukrainassa Luhanskin alueella.
Sitkeiden huhujen mukaan TšVK Wagner olisi sekaantunut hankalaksi käyneen kenttäkomentajan Aleksei Mozgovoin salamurhaan. Mitään varmuutta tästä ei ole, ja kyseessä voi yhtä hyvin olla todellisten tappajien levittämä disinformaatio.

Slaavilaisen osaston epäonninen sotaseikkailu

Wagner-osaston toiminnalle Syyriassa on ennakkotapaus.
Vuonna 2013 venäläisillä verkkosivustoilla haettiin entisiä sotilaita töihin Slaavilaiseksi osastoksi (Slavjanskij korpus, Slavonic Corps) nimettyyn yhtiöön.
Slaavilaisen osaston sotaseikkailu oli ilmeisen epäonninen.
Fontanka.Run mukaan lähtijöille annettiin ymmärtää, että operaatiolla oli turvallisuuspalvelu FSB:n hyväksyntä. Paikan päällä osoittautui epäselväksi, kuka toimeksiantaja oikeastaan on. Palkkasoturien käyttöön järjestetty panssarikalusto oli vanhentunutta ja epäkuntoista.
Slaavilaisen osaston taistelijoiden piti suunnata Damaskoksesta 500 kilometrin päähän Deir ez-Zoriin suojaamaan öljyntuotantolaitoksia, mutta ryhmä joutui matkalla väijytykseen. Tappiot olivat Gazeta.Ru:n mukaan kuusi haavoittunutta.
Hanke kaatui ja epäonniset palkkasoturit palasivat Venäjälle, missä hankkeen johtohahmot joutuivat FSB:n pidättämiksi, Venäjän rikoslain pykälän 359 perusteella.