Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Pekka Ervasti: Ryskäpolitiikka luokkataistelun välineenä
Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa SDP putosi paalupaikalta. Syy on demarien ryskäpolitiikka. Joidenkin mielestä sitä on ollut jo liikaa, joidenkin mielestä liian vähän.
Kun kilpailukykysopimusta sorvattiin, lastut lensivät Ylen puoluekannatusmittaukseen asti.
Näin voi tulkita tuoretta tulosta, jossa hallitusrintama kohensi asemiaan ja vasemmisto – varsinkin demarit – droppasi.
Tilanne työmarkkinoilla kärjistyi nopeammin kuin hallitus uskoi ja monet demaritkaan odottivat. Viime syksystä lähtien työntekijäjärjestöjen punakone on jauhanut lisää kierroksia porvarihallitusta ja pakkolakeja vastaan. Marraskuusta lähtien eripura työmarkkinoilla on nostanut erityisesti SDP:n kannatusta.
Kun yhteiskuntasopimus suli kilpailykykysopimukseksi ja siitä erilaisten kommervenkkien jälkeen syntyi alustava sopu muutama viikko sitten. demarien kannatus näyttääkin putoavan.
Miksi ihmeessä?
Miksi ihmeessä?
Ilmiölle on kaksi täysin vastakkaista selitystä.
Toisen mukaan AKT, PAM ja muut sopimusta vastaan haraavat liitot ovat olleet yksinkertaisesti liian itsekkäitä ja jääräpäisiä. Kun talous sakkaa ja vienti tökkii, työmarkkinoilla on nyt pakko joustaa. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan kansalaisten enemmistö on valmis tinkimään eduistaan, jos sillä saadaan lisää happea talouteen ja potkua kilpailykykyloikkaan.
Kun hallitus vielä ilmoitti luopuvansa inhotuista pakkolaista, änkyräliittojen rettelöinti alkoi näyttää silkalta kiusanteolta ja poliittisten irtopisteiden keruulta.
Sopu nosti hallitusrintamaa. Se näkyy mittauksen taustaaineistosta. Erityisesti yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt ovat tyytyväisiä.
Kolikon toinen puoli on, että demarien kannatus putosi nimenomaan sen vuoksi, että SDP suositti sopua ja PAMikin lopulta taipui neuvottelupöytään. Tiukka linja ei pitänytkään loppuun asti. Luokkasota jäi keskentekoiseksi ja lomapalkastakin lähtee 30 pinnaa!
Todennäköisesti demarien pudotus on molempien selitysten yhdistelmä. Toiset pettyivät, kun neuvotteluihin suostuttiin ja toiset kun melskattiin turhanaikaisesti järkevää hanketta vastaan.
Demarit voivat lohduttautua, että peli ei ole vielä pelattu. Eivät kannattajat välttämättä karanneet katsomoa pitemmälle. Työmarkkinoilla on edelleen kovat jännitteet, eikä kilpailykykysopimuksen kohtalo ole sinetöity. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää jatkossakin. Banderollit ovat iskuvalmiina liittojen kellarissa.
Epävarmojen äänestäjien määrä on poikkeuksellisen suuri. Aidalla istuu miltei puolet (42%).
Tämä voi kertoa yleisestä kyllästymisestä politiikkaan yleensä ja työmarkkinapolitikointiin aivan erityisesti. Mutta se voi kertoa myös siitä, että kun vaalit eivät ole aivan nurkan takana, monet äänestäjät yksinkertaisesti tarkkailevat tilannetta ilman tarvetta päättää omasta suosikistaan. Ans kattoo ny.
Tämä voi kertoa yleisestä kyllästymisestä politiikkaan yleensä ja työmarkkinapolitikointiin aivan erityisesti. Mutta se voi kertoa myös siitä, että kun vaalit eivät ole aivan nurkan takana, monet äänestäjät yksinkertaisesti tarkkailevat tilannetta ilman tarvetta päättää omasta suosikistaan. Ans kattoo ny.
Hallitusrintama nousi hitusen aallonpohjastaan. Persut ovat edelleen kaukana vaalikannatuksesta, mutta keskusta porskuttaa korkeammalla tasolla kuin vaaleissa.
Kokoomuskin on pitänyt asemansa miten kuten, vaikka puoluejohto on tehnyt hartiavoimin töitä tilanteen heikentämiseksi. Opetus lienee, että jos töpätä pitää, se kannattaa tehdä kannatusmittausvälin viimeisellä viikolla. Näin kompurointi ei vaikuta koko jakson tulokseen ja seuraavan mittausvälin aikana moka saattaa jo unohtua. Tosin taustamateriaalista selviää sekin kummastusta herättävä tosiseikka, että Alexander Stubbin itse itselleen mobilisoima tukikirje ja siitä noussut älämölö ei juurikaan hetkauttanut kannatuskäyrää.
Kompurointiin seuraava mittausjakso tarjoaa hallitukselle oivallisia mahdollisuuksia. Ensi viikolla on edessä kehysriihi ja hankalat päätökset uusista leikkauksista. Myös sote kypsyy kohti jonkinasteista hallituksen sisäistä nujakointia.
Eikä pidä unohtaa kokoomuksen omaa sisäistä jäsentenvälistä kampitusmatsia. Kun Stubb kaikesta päätellen saa pian yhden tai useampia vastaehdokkaita ensi kesän puheenjohtajavaaliin, se varmasti näkyy myös politiikan teossa. Profiilia on pakko nostaa ja samalla jännitteet hallituksen sisällä kasvavat.
Politiikan penkkiurheilijalla riittää herkkupaloja politiikan kiehuvassa hornankattilassa.
