sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Venäjän Duuman vaalit syyskuussa ovat "vaalit"...

Alla olevan artikkelin luettuani päädyin yksiselitteiseen toteamukseen, että vaalit voivat olla  ja ovat tässä tapauksessa "vaalit". Olen sen tietänyt toki jo aikaisemminkin.

Meillä Suomessa on toisin:

Arvostan ja oikeastaan ihailen suomalaista vaalijärjestelmää ja poliittista kulttuuria. Meillä demokratia on todellista ja toimii. 

Mihin havaintoni perustuvat? Ne perustuvat pitkäaikaiseen toimintaani vaalilautakunnassa puheenjohtajan roolissa.

Omalta osaltamme olemme vaalilautakunnassa olleet valvomassa virkavastuulla Kemissä Takajärvi-Siikakangas-äänestysalueella kunnallisvaaleja, eduskuntavaaleja, presidentinvaaleja ja EU-vaaleja. Alla olevan artikkelin tyyppistä "tulospeukalointia" ei suomalaisessa järjestelmässä voi tapahtua.



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjän parlamentin alahuoneen vaalit järjestetään syyskuussa – huono taloustilanne voi lisätä mielenosoituksia

ULKOMAAT 
SERGEI KARPUHIN / REUTERS
Venäjän parlamentin alahuoneen jäsenet äänestämässä maaliskuussa 2014.
Venäjän parlamentin alahuoneen jäsenet äänestämässä maaliskuussa 2014.

Fakta

Vaaleja aikaistettiin

 Venäjällä järjestetään parlamentin alahuoneen duuman vaalit syyskuun kolmantena sunnuntaina.
 Vaalien ajankohtaa aikaistettiin joulukuulta.
 Myös vaalitapaa muutettiin. Kansanedustajista puolet valitaan puoluelistoilta ja puolet yhden edustajan vaalipiireistä.
 Duumassa on 450 paikkaa. Sen toimikausi on viisi vuotta.
Venäjän syyskuisissa duumanvaaleissa tuskin nähdään yllätyksiä, mutta niiden ympärillä voi tapahtua paljon, sanoo Grigori Melkonjants venäläisestä vaalitarkkailujärjestö Golosista.
”Vaaleista on tulossa katalysaattori protesteille. Erilaiset ryhmät ymmärtävät, että vaalienalusaika on hetki yrittää vaikuttaa”, hän sanoo.
Kurjistuva taloustilanne todennäköisesti lisää mielenosoituksia.
Duuma eli parlamentin alahuone on lähinnä seremoniallinen, vaikka se säätää lait.
Duumassa on nyt valtapuolue Yhtenäisen Venäjän lisäksi kolme puoluetta, joita kutsutaan järjestelmäoppositioksi. Ne ovat ”virallisia” oppositiopuolueita, jotka eivät tosissaan haasta vallanpitäjiä.
”Mitään oikeaa keskustelua [duumassa] ei käydä”, Melkonjants sanoo.
Vaalit ovat silti tärkeät, sillä niissä voidaan osoittaa kansan tukevan vallanpitäjiä. Järjestelmäopposition avulla järjestelmä näyttää demokraattiselta.
Edellisten, joulukuun 2011 vaalien jälkeen alkoivat laajat mielenosoitukset vaalivilppiä vastaan.
Vilppiä on odotettavissa nytkin, sillä paikallisviranomaisten on varmistettava Yhtenäisen Venäjän menestys.
Viranomaiset julistivat sen jo ulkomaiseksi agentiksi väittäen sen saaneen ulkomaista rahoitusta. Viime kesänä päätös peruttiin. Nyt Golos kerää rahoituksensa tavallisilta venäläisiltä. Vilpin kirjaamisessa Golosilla on merkittävä rooli. Siksi se on joutunut usein hankauksiin viranomaisten kanssa.
Melkonjants huomauttaa, ettei vaalipäivän tapahtumilla ole juuri merkitystä. Olennaiset epäreiluudet on tehty jo ennen sitä.
 ”Oikeastaan kiinnostavaa on vain äänestysaktiivisuus.”
Sitäkin on usein sormeiltu, sillä korkea äänestysprosentti on vallanpitäjille tärkeä.
Vaalit poikkeavat aiemmista erityisesti huonon taloustilanteen vuoksi. 
”Yleinen mieliala on täysin eri kuin 2011. Aiemmin vaalien aikaan on ollut hyvä taloustilanne. Niinpä he ovat pystyneet korottamaan vaalien alla palkkoja ja ratkaisemaan muitakin ongelmia”, hän sanoo.
”Nyt rahat eivät riitä. Monien elintaso heikkenee rajusti.”
Samaan aikaan duuman vaalien kanssa järjestetään monia paikallisvaaleja. Alueilla on tyytymättömyyttä, sillä paikalliseliitit kokevat Moskovan vievän liian ison osan tuloista.
Melkonjants ei usko, että varsinaiset oppositiopuolueet pääsisivät ehdolle tai duumaan. Venäjällä spekuloidaan lähinnä siitä, mitä puolueita duumaan päätetään ottaa. ”Vaaleissa on taatusti kaksi puoluetta, Yhtenäinen Venäjä ja kommunistit.”
Todennäköisesti myös Vladimir Žirinovskin räyhäkansallinen liberaalidemokraatit on tarpeeksi hyödyllinen.
Neljäs puolue Oikeudenmukainen Venäjä sai viimeksi protestiääniä, ja läpi meni kolme oppositiomielistä ehdokasta. Nyt puolueen kohtalo on epäselvä. Sen tilalle voidaan nostaa yksi tai useampi uusi puolue.
”Puolueita on paljon, nykyisin yli 70. Niitä perustetaan ja likvidoidaan helposti, mutta iso osa on ’tyhjiä kuoria’ ”, hän sanoo.
”Puolueiden rekisteröintiä helpotettiin viime vaalien jälkeisten mielenosoitusten jälkeen. Yhtään oikeaa uutta puoluetta ei silti ole syntynyt.”

Maa nimeltä Suomi...

Maa nimeltä Suomi herättää aina silloin tällöin ristiriitaisia ajatuksia - ainakin minussa. 

Me suomalaiset olemme monissa kansainvälisissä vertailuissa erinomaisen hyvin menestyneitä, vaikka tällä hetkellä taloudellinen tilanteemme on murheellisen kehno emmekä aina ymmärrä omaa parastamme.

Muun muassa sitä, että joskus on tarkoituksenmukaista/pakko luopua jostakin, jopa työmarkkinasektorilla niin sanotuista saavutetuista eduista. Varsinkin sellaisista eduista, jotka ovat syntyneet maailmassa, jolla ei ole juurikaan yhtymäkohtia nykyaikaan.

Onko aina vaan tavoiteltava jatkuvaa kasvua?

Toivottavasti viides yritys niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta saadaan väännettyä kasaan kohtapuolin - eväitä siihen kyllä on, jos tahtoa ja asennetta riittää... 

Suomessa asuu vähälukuinen kansa, joka on juuri tällä hetkellä rajun muutoksen kourissa. Tänne virtaa uutta maahanmuuttajaporukkaa/turvapaikanhakijoita joka suunnalta. Osa jää pysyvästi maahamme.
Lähivuosina on odotettavissa monentasoisia sopeuttamisprosesseja ja asennemuokkausta puolin ja toisin. Eiköhän niistäkin selvitä.

Täällä kummajaisten maassa on mielestäni suvaitsevaisuusongelma - kriisi. Viime vuosina me muka olemme muuttuneet niin suvaitsevaisiksi, että täällä voidaan elää kuin pellossa, tehdä mitä haluttaa.
Itse en usko suvaitsevuuden kovinkaan paljon lisääntyneet viime vuosina. Vanhan arvomaailman omaavat kuulunevat siihen ns. hiljaiseen enemistöön, joka ei liiemmälti näkemyksiään julkisesti huutele. He puristavat nyrkkiä taskussa...

Miten ja missä tuo "elää kuin pellossa, tehdä mitä haluttaa" näkyy?

Perinteisestä kantaväestöstä osa porukasta tekee, on tehnyt jo vuosikausia, mitä tahansa, kunhan kassakone raklattaa = euroja kilisee omalle tilille. He tekevät voimakkaasti ja näkyvästi "itsensä tykö", tullakseen mahdollisimman hyvin huomioiduiksi.
Pääasiassa se toteutuu ns. keltaisen lehdistön eli lööppilehdistön suosiollisella avustuksella. 
Onneksi tämä osa kansasta on erittäin marginaalinen mutta sitä näkyvämpi ja kuuluvampi...

Monet heistä osaavat myydä itsensä moneen kertaan muutaman vuoden välein eri teemoilla. Ja kansa ostaa hullun lailla kioskit tyhjiksi lööppilehdistä.

He ovat olevinaan jopa niin vapaamielisiä, että he kokevat olevansa kaiken ulkopuolisen arvostelun ulkopuolella. Toisaalta heidän maineensa ei erityisimmin tahriinnu, sillä se on tahriintunut jo aikaisemmin moneen kertaan. He väittävät olevansa - väljästi tulkittuina - ns. taiteilijoita ja kirjailijoita, irti perinteisistä moraali- ja käyttäytymissäännöistä. 

Tuntuu välillä siltä, että mitä homompi/lesbompi, koulukiusatumpi, väärin ymmärretympi, kaltoin kohdellumpi, sairaampi, hyljätympi, tms. ihminen on niin kyseenalainen, vääristynyt menestys on taattu nimenomaan lööppimaailmassa.
Näitä samoja mediakellokkaita vilisee erilaisissa television, lähinnä kaupallisen television ohjelmissa. He ottavat kaiken irti kyseenalaisesta julkisuudestaan.

Poliitikkokellokkaat ovat taas aivan oma lukunsa. Mediajulkisuuteen yltävät onneksi vain harvat ja valitut. 





Ruotsin puolustusvoimissa huoli Venäjän iskujoukoista Murmanskin alueella...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat  | 

Ruotsin puolustusvoimissa huoli Venäjän iskujoukoista Murmanskin alueella

Ruotsi kohentaa puolustuskykyään lähivuosina tuntuvasti. Ruotsin maavoimien komentaja Anders Brännström kohautti äskettäin sanomalla, että Ruotsi voi joutua sotaan muutaman vuoden kuluessa. Kävimme seuraamassa Ruotsin maavoimien sotaharjoitusta Pohjois-Ruotsin Bodenissa. Norrbottenin rykmentin komentaja pitää Venäjän arktisia iskujoukkoja huolestuttavana.


Miehistöä ja panssarivaunu Ruotsin maavoimen taistelunäytöksessä Bodenissa 2.3.2016
Kuva: Jarmo Honkanen / Yle
Ruotsin maavoimien,  Maasotapäivät eli Markstridsdagarna– tapahtuma pidetään tällä kertaa Pohjois-Ruotsin Bodenissa. Keskiviikkona joukko Ruotsin puolustusalan väkeä ja ulkomaiden sotilas-asiamiehiä kiipesi Bodenin sotilasalueen ampumakentällä jyrkälle vuorennyppylälle seuraamaan taistelunäytöstä.
Esityksessä Ruotsiin hyökkäävä, itään päin tietä pitkin etenevä motorisoitu prikaati tuhottiin kranaatinheittimien ja taisteluvaunujen tulituksella. Maavoimien tuliterä raskas NH-90 helikopteri haki taistelukentältä haavoittuneen sotilaan tehohoitoon.

Maanpuolustuksessa on henkisesti varauduttava myös sodan mahdollisuuteen

Maavoimien komentaja, kenraali Anders Brännström totesi juuri näiden Bodenin Maasotapäivien esitteessä, että Ruotsi voi joutua sotaan muutamassa vuodessa. Lause nousi otsikoihin Ruotsissa ja myös Suomessa.
Kenraali toisti arvionsa Ylelle keskiviikkona Bodenissa.
– Elämme epävakaassa ja muuttuvassa maailmassa. Ruotsin uusi puolustuspoliittinen linjaus määrää meidät keskittymään kansalliseen puolustukseen. Nykytapahtumien ja historian valossa Ruotsin joutumista sotaan lähivuosina ei voida sulkea pois ja siihen täytyy myös henkisesti varautua.
Brännströmin mukaan kyse ei ole välittömästä, konkreettisesta sodan uhasta, vaan siitä, että Ruotsilla pitää olla valmius ja kyky puolustaa maata hyvin varustettua hyökkääjää vastaan.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöhön Brännström on tyytyväinen. Kenraalin mukaan harjoitusyhteistyötä voidaan syventää myös operatiiviseen toimintaan jos poliitikot joskus niin päättävät. Kysymykseen NATO:sta Brännström ei ota kantaa, asia kuuluu poliittiselle johdolle. 

Ruotsi satsaa puolustusvoimiin 

Ruotsi lisää puolustusinvestointeja yli miljardilla eurolla lähivuosina.  Bodenin Maasotapäivien olennainen osa on puolustusalan yritysten mittava asenäyttely varuskunta-alueella. Esillä oli monenlaisia taisteluvaunuja, tykkejä, sinkoja, maasto-ajoneuvoja.    
Venäjän varustelu Murmanskin alueella Suomen naapurissa huolestuttaa Ruotsin sotilaita.  Mitä Norrbottenin rykmentissä mietitään Venäjän Alakurtissa olevasta arktisesta prikaatista, josta kohistiin vuosi sitten?  Rykmentin komentaja, eversti Mikael Frisell sanoo, että kehitys on huonoa ja huolestuttavaa.
– Täällä Ruotsissa aivan kuten Suomessakin seuraamme mitä arktisella alueella tapahtuu. Kyse ei ole vain (Venäjän) arktisesta prikaatista vaan myös arktisista iskujoukoista ja pohjoisen suurista sotaharjoituksista, joissa on joukkoja myös Etelä-Venäjältä. Meidän on valvottava tuota kehitystä harjoiteltava taistelemaan pohjoisessa jos sitä joskus tulevaisuudessa tarvitaan.
Ruotsin maavoimien upseerit kiittelivät Bodenissa harjoitusyhteistyötä Suomen puolustusvoimien kanssa. Norrbottenin rykmentin komentajan Mikael Frisell on tyytyväinen.   
– Yhteistyö Suomen kanssa on saatu hyvin käyntiin. Olemme osallistuneet harjoituksiin Rovajärvellä ja Sodankylässä ja Sodankylän jääkäriprikaati harjoitteli täällä Bodenissa viime syksynä ja me kävimme myös Porin Prikaatissa. Yhteistyö siis etenee oikein hyvin.
Seuraavan kerran Suomen ja Ruotsin maavoimien joukot harjoittelevat yhdessä Norjan joukkojen kanssa Norjassa maaliskuussa Cold Response 2016 harjoituksessa.

Lumityöt - hyötyliikuntaa parhaimmillaan...

Lumityöt - hyötyliikuntaa parhaimmillaan - kyllä kunhan malttaa olla liikaa rehkimättä.

Kävin hetki sitten vaimoni kanssa lumitöissä. Siinä ei mitään ihmeellistä ole, mutta pistin NOKIA 800 Sports Trackerin ensimmäistä kertaa päälle aloittaessani tänään lumityöt.

Kevyttä lunta oli mukava kolata. Kauhakuormaajakin kävi auraamassa Kainuunkadun edestakaisin.
Niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, lumipalteiden suuruuteen vaikuttaa olennaisesti kauhakuormaajan tai lumiauran kulkusuunta. Tällä kerralla meillä oli hyvä "arpaonni"... 

Tämän sunnuntaiaamun hyötyliikunta on tehty - osittain,

Sports Trackerin informaatiossa minua kiinnosti lähinnä kävelemäni matka. Kävelin noin kilometrin verran. Yllättävän suuri luku näinkin pienellä alueella. Täytyypä pistää seuraavallakin kerralla päälle ihan vaan kokeeksi ja tutkiskella muitakin arvoja...

Aika säheröä liikkumiseni kännykän ruudulla oli, on tuo tietotekniikka ihmeellistä. Taivaalta löytyy nykyään kohta häiriöksi saakka tietoliikennesateliitteja. Ennen niitä nimitettiin osittain vakoilusateliiteiksi. Hyvin ne seurasivat minunkin liikkeitä...

lauantai 6. helmikuuta 2016

"Suomi on amerikkalaisen unelman mallimaa" - Uskotko tätä?

Jaaha että näin, soppii eppäillä...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuuunattuna:


"Suomi on amerikkalaisen unelman mallimaa"


Suomessa on tutkimusten mukaan maailman helpointa nousta lattiatasolta johtajakerroksiin.
Suomessa on tutkimusten mukaan maailman helpointa nousta lattiatasolta johtajakerroksiin.KUVA: COLOURBOX
Tie ryysyistä rikkauteen kulkee Suomessa paljon paremmin kuin unelmamaassa Yhdysvalloissa, kirjoittaa saksalainen Der Spiegel.
On ilmeisesti sittenkin lottovoitto syntyä Suomeen, sillä täällä tie tiskarista miljonääriksi on maailman silein. Taakse kauas jää muun muassa Yhdysvallat, kirjoittaa Spiegel, joka viittaa Stanfordin yliopiston tutkimuksiin.
Tutkijat ovat selvittäneet, missä maissa amerikkalainen unelma on ylipäätään elossa.
Yleinen käsitys on, että Yhdysvalloissa kuka tahansa nousee uutteruudella samaan sarjaan Donald TrumpinWarren Buffettin tai Elon Muskin kanssa. He ovat itse luoneet miljardinsa. Tämän myytin tutkijat nyt murskaavat.
Parhaat mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ovat tutkijoiden mukaan aivan muualla kuin Yhdysvalloissa.
Stanford selvitti asiaa eri maanosissa kymmenessä maassa.
Yhdysvallat jäi viimeiseksi, sijalle kymmenen. Siellä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on erityisen syvä ja sosiaaliset ohjelmat tehottomia, tutkijat kirjoittavat.
Yhdysvaltoja paremmin menestyvät Espanja, Italia ja Britannia. Ne ovat sijoilla 9, 8 ja 7.

Mielenkiintoista on, että kriisimaaksi luonnehdittu Espanja pärjää tässä vertailussa Yhdysvaltoja paremmin. Tutkijoiden mukaan se johtuu suhteellisen pienistä varallisuuseroista. Rikkaus ja köyhyys eivät ole siellä kaukana toisistaan.
Saksa, Ranska ja Kanada ovat sijoilla 6, 5 ja 4. Saksan sijoitukseen vaikuttavat ennen kaikkea sen työmarkkinat, joita tutkijat pitävät kaikkein joustavimpina maailmassa. Köyhyyden torjunnan heikkoudesta Saksalle tulee kuitenkin miinuspisteitä.
Tässä lajissa Norja on maailman paras, Saksa vasta sijalla kahdeksan.
Voittajia ovat Australia (sijalla 3), Norja (nro 2) ja Suomi, jota tutkijat luonnehtivat mallioppilaaksi.
Yhdessä suhteessa Suomi ei kuitenkaan loista, työmarkkinoiden jäykkyydessä. Siinä olemme sijalla seitsemän.

Ansiotasopohdiskelua Suomessa ennen vanhaan...

Selailin taas vanhoja tekstejäni, joista alla oleva tuntuu aina olevan ajankohtainen. Varoituksen sana lienee paikallaan: Teksti on pitkä, mutta siitä huolimatta se on syytä lukea...


Muutaman vuoden takainen tekstini:

ANSIOTASO – KORRELAATIO VIIHTEELLISEEN EDUNVALVONTAAN(KO)…

Olen takavuosina kirjoittanut useaankin kertaan ansiotasosta, nimenomaan siitä, että ansiotaso on yksi signaali yhteiskunnan arvostuksesta.
Opettajat eivät ole kovin hyvin pärjänneet kisassa: Ei ainakaan varhaiskasvatuksen, ei yleiskoulun eikä ammatillisenkaan koulutuksen osa-alueella. Juhlapuheissa toki opettajien arvostus on yleisesti ottaen erittäin korkealla.

Olen tuonut voimakkaasti ja avoimesti viime vuosikymmeninä itse esiin henkilökohtaisen näkemykseni toteamalla: ”En ole koskaan saanut oikean tasoista palkkaa tekemästäni työstä.”

Tai oikeastaan tarkemmin muisteltuani olen sittenkin! Aivan opettajaurani alkumetreillä, siirryttyäni teollisuudesta, jossa olen aloittanut ammatillisen urani vuonna 1962, tuntiopettajaksi teknillisen kouluun ja sen jälkeen ammattiaineiden opettajan virkaan ammattikouluun.
Silloin sain opetustyöstä kriittisenkin vertailun kestävää palkkaa verrattuna nuoren insinöörin palkkaan teollisuudessa…

Niin, edellä mainitussa siirtymävaiheessa elettiin 1970-luvun alkupuolta ja siitä alkaen ansiotason vertailu ammatillisen opetussektorin ja teollisuuden välillä on ollut henkilökohtaisella tasolla tuskallista. Ammatillisen opetussektorin ansiotason jälkeenjääneisyys on ollut jatkuvaa ja systemaattisesta ainakin 2000-luvun alkupuolelle saakka. Tällä hetkellä ansiotasoon liittyvä ns. hajurako on kohtuuttoman suuri...

Tosin tällä hetkellä objektiivista vertailua tilastollisesti on erittäin vaikea tehdä ja toisaalta minun ei sitä tarvitsekaan enää eläkeläisenä tehdä muutoin kuin yleisestä kiinnostuksesta.

Kuulen jo monen lukijan jupisevan: ”Miksi et ”saatanan/peijakkaan itkupilli” mennyt aikanaan takaisin teollisuuden palvelukseen?”

Vastaukseni on yksinkertainen: ”Olen todella pitänyt opettajan työstä ammatillisella sektorilla.” En pelkästään niiden usein mainitun kolmen turhanpäiväisen kateussyyn (kesä-heinä-elo) vuoksi.
Opetustyötä ammatillisella sektorilla kesti vuodesta 1972 aina vuoden 2008 loppupuolelle saakka, mielestäni ihan sopivan/riittävän mittainen rupeama.
Kyseiseen ajanjaksoon liittyy toki myös muutakin; edunvalvontaa insinööri- ja opetussektorilla, yritysmaailmayhteyksiä, ideointia ja niihin liittyviä toteutuksia, jne. niin ja tietysti tätä tekstin vääntämistä…

Ansiotasoon liittyvänä olen kirjoittanut myös avoimesti eräästä tulpasta riviopettajien ansiotason kohottamiselle – esimiehet…
Ei niin, että esimiehet vastustaisivat alaistensa ansiotason kohottamista vaan niin, että sopimusjärjestelmässämme ei mielestäni opetussektorilla toimivien esimiestenkään ansiotaso ole riittävästi kohonnut.
Esimiehet: johtavat rehtorit, rehtorit, apulaisrehtorit, koulutusjohtajat, toimialajohtajat, koulutusalajohtajat, koulutuspäälliköt, jne. ovat jääneet myös viime vuosikymmeninä pahasti ”palkkakuoppaan”. Mielestäni heidät on ensin palkkakuopasta yhteisin ponnistuksin yritettävä hinata kuopan reunalle, jotta riviopettajillekin alkaa tippua tupo-pöydältä hiukan suurempia murusia.

Nuorten/kokeneiden, dynaamisten, uraputkihakuisten opettajien haaveet uudesta, uljaasta esimiestehtävästä saattavat totaalisesti hiipua heidän havaitessaan tulevan ansiotasonsa alhaisuuden entiseen tehtäväänsä verrattuna, mikäli otetaan huomioon verotukselliset näkökohdat ja tehtävän luonteen eli olla varppeilla jotakuinkin 24 tuntia vuorokaudessa...

Olen kuullut usein nuorten uraputkiopettajien sanottavan: ”Ansiotason rahallisen erotuksen löytää melkein kadulta tai ainakin suurempien markettien lattioilta!”

Lisäksi nykyisen tyyppinen tilanne aiheuttaa epätasapainoa esimiestehtävien sukupuolisessa jakaumassa. Se on jo nyt nähtävissä monien suurten koulutuskuntayhtymien yhteydessä. Akkavalta! Irrotellaan jo nyt rempseästi/murheellisesti/huolestuneesti/…

Em. tyyppiset kirjoitukset saivat aikanaan sanomalehdissä odottamaani palautetta.
Räikeimmillään opettajat on leimattu jotakuinkin laiskimmiksi ja ahneimmiksi, mitä maa päällään kantaa ja pahimmillaan opetustyö on todettu vaatimustasoltaan lähes vasemman käden hommaksi.

Miksi et lähde ns. oikeisiin töihin, josta maksetaan kunnon palkkaa?” minultakin on usein kysytty. No, vastaus em. tyyppiseen tuli jo henkilökohtaisesti edellä todetuksi.

Onneksi em. tyyppisiin teksteihin tuli kiivasta asiaoikaisua riviopettajien taholta...

Onko artikkelin otsikko aiheellinen: ansiotaso- korrelaatio viihteelliseen edunvalvontaan(ko)?

Otetaanko opetussektorin esitykset nimenomaan tulopolitiikan alueella päättäjien taholta liian kevyesti? ”Ne nyt ovat taas niitä iänaikaisia/jokavuotisia tupo-pöydällä pyöriviä esityksiä!” kukaties todetaan. ”Niitähän ne opettajat laivaseminaareissaan, opetusmessuillaan, valtuustoissaan suoltavat/viimeistelevät aivan häiriöksi saakka!” kukaties työnantajan puolella kabineteissa rehvastellaan avoimesti…
Olen itse ollut mukana aikanaan paikallisessa, alueellisessa ja valtakunnallisessa edunvalvontaprosessissa. Mahdollisesti henkilökohtainen osallistumiseni olisi voinut/saanut olla aktiivisempaa varsinkin valtakunnallisella osa-alueella.
Tässä vaiheessa voi tekstissä herkutella konditionaalimuodolla mm. siten, että olisi pitänyt olla selkeästi ja oleellisesti enemmän myös niin sanottua pyrkyä.

Toki jotakuinkin tiedän, miten opetussektorilla mm. ammatillisella osa-alueella koko opetusalan neuvottelupöytiin yltävät esitykset syntyvät. Se on monien vaiheiden, kompromissien ja osaprosessien lopputulos, eräänlainen huipentuma.
Tiedän, että se on vastuullista ja vakavaa työtä joka vaiheessa, mutta siitä huolimatta eri vaiheisiin liittyy mielestäni myös kohtuullisen viihteellisiä elementtejä.

Totean avoimesti, että mm. itse olen useinkin vuosikymmenien aikana pohdiskellut, ovatko päätöksiä tekevät henkilöt riittävällä antaumuksella asiassa mukana, tosissaan vaan ovatko henkilöiden primääritavoitteet loppujen lopuksi enemmän sosiaalisen kanssakäymisen, mukavan yhdessäolon, viihtymisen ja yleisen hömpän osa-alueella…

Yleisesti ottaen yhteiskuntasuhteiden ylläpito on ensiarvoisen tärkeää.
Siihen liittyy luonnollisesti mm. opettajajärjestöjen perinteinen tapa kutsua vieraakseen mm. eri neuvotteluosapuolia – myös kevyisiin iltapippaloihin. Tuntea vastapuolen ajatusmaailmaa, tavoitteita ei-neuvottelutilanteessa auttaa varmaan ymmärtämään häntä tiukassa neuvottelutilanteessa mutta…

Syntyykö kukaties työnantajatahojen kanssa toteutettavissa kevyehköissä iltayhteistilaisuuksissa liian kevyitä tupoirrottelua yleisen läpänheiton oheistuotteina.
Lipsahtaako vaikuttajiltamme kukaties rentoplörinässä asiakokonaisuuksia, jolloin vakuuttavuus, uskottavuus kärsii…
Ovatko neuvottelijat molemmin puolin tulleet vuosien saatossa liian tutuiksi toisilleen ja aletaan kerrata vanhaa. Sopiva verenvaihto lienee paikallaan.
Kyllä opettajat tyytyvät tähän, ovathan he tyytyneet aikaisemminkin. Lakkoon menemisen kynnys on korkealla. Ovathan he tämän maan vastuuntuntoinen, itseään piiskaava selkäranka!” saatetaan juhlapuhemaisesti mairitella…

Ovatko opetussektorin ammatilliset rivijäsenet saaneet maksamilleen jäsenmaksuille vastinetta?
Jos ansiotaso olisi ainoa mittari, vastaus on varsin tyly, valitettavasti eivät.

Onneksi opettajan työtä ei ole syytä tarkastella ainoastaan verotustiedoilla, vaan sitä on mahdollisuus tarkastella myös monilla muilla mittareilla; työolosuhteilla, työviihtyvyydellä, työturvallisuudella, ammattijärjestön oheiseduilla, jne. …
Toistan, että mielestäni seuraavissa tupo-neuvotteluissa, jos niitä nyt sitten entisaikaisessa mielessä edes käydään, on syytä hakea esimiesasemassa oleville tuntuvaa ansiotason korotusta, jotta ainakin yksi tulppa poistuu riviopettajien ansiotason kohottamiseksi.
Se tuskin pelkästään opettajajärjestön tehtävä on, mutta kyseistä tuporeikää tuskin tiukempaan tilkitäkään kannattaa alkaa.

Kolme viimeisintä tupoa ovat tuoneet pientä ansiotasoon liittyvää korjaavaa elementtiä, mitkä on tulkittava vaatimattomiksi aluiksi uuteen suuntaan. Se on hyvä alku, mutta niille on ehdottomasti löydyttävä selkeä jatko jo ensi vuonna kiivaasti lähestyvissä tupo-neuvotteluissa, olipa sopimustapa ja -aika mitä tahansa.
Ansiotasoon liittyviä korjaavia tekijöitä on löydyttävä nopeasti mahdollisista otsikon korrelaatioepäilyistä huolimatta tai juuri siksi.

Lainaan loppuun vanhasta saksalaisesta virrestä - Johan Rosenthalín, vuosina 1615-1690 eläneen henkilön tekstiä – todellista korrelaatiotekstiä, jota lukija voi soveltaa hektiseen nykyaikaan ...

1
Ah, mit on tää elämä? Tuska tuima, särkevä,
Työ ja vaiva rauhaton, Silloinkin kun parhain on.

2
Mitä aikamme tää on? Taisto taukoamaton,
Toinen toistaan vaivaapi, Kaikin keinoin kalvaapi.

3
Mit`on riista, tavara? Tomu, multa katoova.
Varat kootaan vaivalla, Katoavat murheella.

4
Mit´ on maine, kunnia? Kukistuva kukkula.
Tyhmä niitä ahnehtii, Toinen tyhmä kadehtii.

5
Mit´ on ihmissuosio? Haihtuva kuin tuokio.
Ystävykset riitaantuu, Veljein väli rikkoontuu.

Todettakoon, että kyseisessä vanhassa virressä on kaiken kaikkiaan kymmenen säkeistöä. Kaikki kymmenen säkeistöä hyvin ajankohtaista ja puhuttelevaa tekstiä, joskin loppua kohti yhä voimallisemmin erittäin tiukkaa uskonnollista sanomaa, niin kuin toki virressä täytyykin olla.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
opetusalan eläkeläinen Kemistä

Ps.
Lukija saattaa pikaluvun jälkeen todeta, että olihan sekavaa tekstiä. Niin minustakin aluksi tuntui mutta toiseen, kolmanteen, jne. kertaa luettuna se – alkaa hahmottua yhä selkeämmäksi – näin ainakin minusta tuntuu. Toki olen asian suhteen hiukan jäävi…
Sama