Kovaa porukkaa - ei voi muuta sanoa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
”Sitä, mitä muut eivät pysty tekemään” – Suomen erikoisjoukot astuivat esille Naton harjoituksessa
Suomen ja usean muun maan erikoisjoukot ovat osallistuneet kolme viikkoa Portugalissa Naton Trident Juncture -sotaharjoitukseen. Haavoittuneiden hoito on vakiintunut osa harjoittelua.
Sotilas saa nopeasti lääkintäapua, koska erikoisjoukoissa myös lääkintämiehet ovat erikoiskoulutettuja. Normaalisti helikopteri evakuoisi haavoittuneen pikaisesti. Utin jääkärirykmentin helikopterit eivät kuitenkaan ole mukana Portugalissa, vaikka alunperin niin suunniteltiin.
Utin erikoisjääkäripataljoonan komentaja everstiluutnantti Kimmo Kinnunen kuvaa tiiviisti erikoisjoukkojen tehtäviä Portugalissa.
”Tiedustelu- ja taistelutehtäviä”, hän sanoo. Erikoisjoukoilla ei ole tapana tiedottaa tekemisistään, eikä harjoituksissakaan mennä yksityiskohtiin.
”Erikoisjoukot tekevät sitä, mitä muut eivät pysty tekemään, tai mitä heidän ei ole mielekästä tehdä”, Kinnunen täsmentää.
Portugalissa Kinnunen komentaa noin 60 sotilaan joukkoa, joka tulee sekä Jääkärirykmentin erikoisjääkäripataljoonasta että Rannikkoprikaatin erikoistoimintaosastosta. Ne ovat Suomen valiojoukot.
Joukoilla on vielä yksi ponnistus ennen kotimatkaa, ja sitä HS pääsee seuraamaan. Kun tiedostusväline on paikalla, mukana ei poikkeuksellisesti ole muiden maiden erikoisjoukkoja. Niistä monet ovat julkisuudessa vielä vähemmän kuin suomalaiset.
Portugalin merijalkaväen tukikohdassa Vale de Zebrossa on riittämiin harjoituksiin sopivia ränsistyneitä rakennuksia. Aluksi joukkojen koira ottaa kiinni rakennuksesta ulos syöksyvän karkulaisen.
Roolia tarjottiin myös kirjoittajalle. Kieltäytyminen oli oikea ratkaisu. Terhakka Belgian paimenkoira paiskaa suoja-asuun pukeutuneen ja selvästi vahvemman miehen vauhdilla maahan.
”Tässä ei käytetä tappavaa voimaa”, Kinnunen korostaa.
Erikoisjoukoilla on jopa erikoisjuristi, jonka tehtävänä on arvioida voimankäytön oikeus. Joukkoja ei kouluteta ainoastaan sotaan vaan myös muun muassa viranomaisten avustustehtäviin Suomessa.
Seuraavaksi käytetään aseita. Tiukalla rutiinilla tehdyssä rynnäköinnissä yhden sotilaan tehtäväksi tulee haavoittuminen. Se ei ole pelkkää lepoa. Hoitovaiheet käydään läpi tarkkaan ja neula lääkitystä varten isketään suoneen oikeasti.
Viimeinen harjoitus on erikoisjoukkojen mittarilla aika vaivaton ponnistus.
Edellinen yö on vietetty jälleen maastossa ”tiedustelu- ja taistelutehtävissä”, yhteisoperaatioissa muiden maiden kanssa ja osana 36 000 sotilaan harjoituksen laajempaa tapahtumakulkua.
Joukot ovat liikkunet maalla, merellä ja ilmassa. Rannikkoprikaatin sotilaat ovat osallistuneet sukellustehtäviin. Kyseessä on eri aselajien yhteisharjoitus.
Kinnusen mukaan harjoituspaikalla on merkitystä.
”Tämä tarjoaa esimerkiksi vesitse siirtymisessä sellaista mitä Suomessa ei ole, kuten vuoroveden”, hän sanoo.
Tärkeintä on kuitenkin yhteistoiminta muiden maiden erikoisjoukkojen kanssa.
”Konseptiin kuuluu kansainvälinen yhteensopivuus. Pitää pystyä liittymään suoraan Naton johtorakenteisiin”, Kinnunen kuvaa joukkojen harjoittelun perustavoitetta.
Erikoisjoukot ovat tässä sotaharjoituksessa selvässä kärkiroolissa koska nopea valmius on Ukrainan sodan myötä noussut Naton ykköstavoitteeksi. Suomelle muutos on pienempi kuin monelle muulle maalle, arvioi Kinnunen.
”Kansallinen puolustus on ollut meille päätavoite koko ajan.”
Entä kenellä on parhaat erikoisjoukot? Suomalaiset eivät suostu vertailuun.
”Mukana on joukkoja, joista monella on operatiivista kokemusta sodankäynnistä. Henkilöstö on niin hyvin valittua, että heidän ei tarvitse ryhtyä kilpailemaan”, sanoo Kinnunen.
Erikoisjoukoilla ei ole jengin asennetta. He eivät ole edes keksineet itselleen iskevää nimeä.