Professori Cary Fowler esitteli Huippuvuorten siemenvaraston tunneleita elokuussa 2007 ennen laitoksen avaamista. Hän johtaa maatalouskasvien monimuotoisuutta suojelevaa säätiötä Global Crop Diversity Trustia.
Jäämeren keskellä ikiroudassa on vuorenrinteeseen louhittu valtava varasto. Siellä säilytetään siemeniä liki kaikista ihmisen viljelemistä kasveista siltä varalta, että luonnonmullistukset, ydinsota tai taudit pyyhkisivät kokonaisia lajikkeita kadoksiin.
Matti Vanhanen (kesk) ja muut Pohjoismaiden pääministerit muurasivat siemenpankin peruskiven Norjan Huippuvuorilla vuonna 2006.
Tuomiopäivän holviksi kutsuttu laitos aloitti toimintansa vuonna 2008, ja siellä säilytetään noin 860000:ta siemenerää eri puolilta maailmaa. Vaikka laitoksesta katkeaisivat sähköt, siemenet säilyisivät siellä arviolta ainakin 200 vuotta.
Syyrian sisällissodan takia tutkijat päättivät tällä viikolla kajota holviin ensi kertaa sen rakentamisen jälkeen, kertoi muiden muassa uutiskanava al-Jazeera.
Syyrian Aleppossa sijainneessa siemenpankissa säilytettiin erityisesti kuivuutta kestävien lajikkeiden siemeniä, mutta ne jäivät sodan keskelle, kun Icarda-laitoksen henkilökunta pakeni taisteluita vuonna 2012. Laitos perusti uuden päämajan Libanonin Beirutiin.
Nyt tutkijat ovat tilanneet Beirutiin Huippuvuorille tallettamiaan siemeniä sellaisista vehnän, ohran ja ruohojen lajikkeista, jotka kestävät kaikkein parhaiten kuivuutta. Niiden avulla he jalostavat Lähi-idässä viljeltäviä kasveja alueen satojen kehittämiseksi ja turvaamiseksi.
"Moni ajattelee, että tätä holvia käytetään vasta tuomiopäivän jälkeen. Mutta oikeasti se on siementen ja satojen varasuunnitelma. Siementen monimuotoisuus vähenee joka päivä, ja tämä on vakuutus sen varalta", kertoi holvia hallinnoivan Global Crop Diversity Trustin johtaja Cary FowlerNational Geographicille.
Hänen mukaansa lajikkeita katoaa ilman varsinaisia katastrofejakin, esimerkiksi ilmaston muuttumisen ja silkan suosion menettämisen takia.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että maatalouskasvien tunnetuista lajikkeista on ihmisten käytössä enää vain noin neljäsosa. Monimuotoisuuden väheneminen altistaa satoja muun muassa tuholaisille ja kasvitaudeille.
KALLE KOPONEN / HS
Keskiyön aurinko valaisi "tuomiopäivän holvin" suuaukkoa ja rakennustyömaata Norjan Huippuvuorilla elokuussa 2007, jolloin laitosta vasta rakennettiin.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Kulttuuri
Tuleeko ihmisestä elävä, hengittävä kone? Biohakkeroinnissa teknologia toimii kehon jatkeena
Biohakkeroinnin avulla mitataan ihmisen kehoa ja parannetaan sen suorituskykyä. Samalla biohakkeroinnin liepeillä käydään filosofista pohdiskelua siitä, millaista on ihmisen ja koneen välinen yhteistyö ja mihin se voi johtaa. Biohakkeroinnin suosio on kasvanut viime aikoina Suomessakin.
Teemu ArinaKuva: Jussi Mankkinen / Yle
Tyylikkäästi mustaan pukeutunut Teemu Arina osoittaa rintapielessään olevaa valkoista nappia:
– Tämä tässä ei ole mikään peruspinni, vaan ryhtiäni seuraava laite. Jos ryhtini menee tämän haastattelu aikana kasaan, laite värähtää. Kun korjaan ryhtini, värähtely loppuu. Minulla on tässä myös kännykkäsovellus, joka kertoo, että tänään ryhtini on ollut hyvä, siinä lukee 'great'.
– Olen vuosia yrittänyt kiinnittää huomiota ryhtiini ja vasta tämän laitteen avulla se on parantunut huomattavasti. Eli teknologia voi toimia ihmisen ruumiin jatkeena ja se voi tukea päivittäisiä toimintojamme.
Tällaista on biohakkerointi, joka on viime vuosina saanut näkyvyyttä Suomessakin. Esimerkiksi tänä vuonna järjestetty Biohacker Summit 2015 keräsi satoja osallistujia, ja ilmiö on synnyttänyt Suomeen myös omat gurunsa, joista näkyvimpiä ovat Biohakkerin käsikirja -teoksen kirjoittaneet ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja, lääkäri Olli Sovijärvi ja teknologia-asiantuntija Teemu Arina.
Järjestelmällisiä interventioita
Biohakkerointi tunnetaan lähinnä kehon teknisenä mittaamisena. Teknologian avulla saadaan kuva siitä, mitä kehossa tapahtuu.
– Biohakkeroinnissa on kyse siitä, että keho on systeemi ja siihen voidaan vaikuttaa vaikkapa ravinnolla ja liikunnalla, mikä taas liittyy ihmisen suorituskykyyn. Suorituskykyä voidaan optimoida eri tavoin ja ihmiset biohakkeroivat biologista järjestelmäänsä, eli siihen voidaan tehdä hakkeroinnin tapaisia systemaattisia interventioita, Teemu Arina tarkentaa.
Arina hakkeroi paitsi fyysisiä, myös henkisiä toimintojaan. Hän mittaa esimerkiksi viihteeseen ja kulttuuriin käyttämänsä ajan.
– Haluan ymmärtäää, mihin aikaani käytän. Elämme hyvin kiireisessä yhteiskunnassa, jossa ihmiset juoksevat koko ajan paikasta toiseen ja kalenterit ovat täynnä. Väliin pitäisi saada riittävästi lepoa ja liikuntaa.
– 20 prosenttia työstä tuottaa 80 prosenttia tuloksista, eli kysymys kuuluu, milloin teet tärkeimmän työn. Voit esimerkiksi mitata, milloin olet virkeimmilläsi. Meillä monille tuo hetki voi olla aivotoiminnan kannalta esimerkiksi myöhemmin aamupäivällä. Biohakkeroinnissa on kyse siitä, että selvitetään myös yksilöllisiä eroja.
Ōura-sormus Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Älysormus Oulusta
Biohakkeroinnin ympärille on viime vuosina kehkeytynyt myös erilaisia teknisiä keksintöjä. Esimerkiksi Oulussa on kehitetty maailman ensimmäinen hyvinvointisormus Ōura, jonka anturit mittaavat kehon lämpötilaa ja sykettä.
– Mittausten avulla pystytään määrittelemään käyttäjän unenlaatu ja univaiheet. Eli nähdään kuinka paljon ihmisellä on ollut syvää unta ja kuinka paljon REM-unta. Nämä ovat tärkeitä asioita, kun halutaan palautua ja ymmärtää palautumista, Ōuran teknologiajohtaja Kari Kivelä kertoo.
Kari Kivelä Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
– Mietimme erilaisia vaihtoehtoja korvakorusta lähtien. Päädyimme sormukseen, koska se on pienikokoinen ja sen kautta saadaan kiinteä ihokontakti. Sormukset ovat yleensä riittävän tiukkoja verrattuna esimerkiksi rannelaitteisiin ja kelloihin, eli sormus varmistaa mittauksen laadun.
Oikeastaan ei ole yllättävää, että tällainen innovaatio tulee juuri Oulusta.
– Minullakin on Nokia-tausta. Kun lähdimme tekemään teknologiaratkaisuja, totta kai hyödynsimme kokemuksia, joita meillä oli Nokiasta. Tässä on taustalla se osaaminen, mitä Suomessa on kuluttaja- ja mobiilituotteiden kehittämisessä saavutettu.
Geometrify ja Oculus Rift Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Geometrisiä unia
Sakari Lehtonen taas on kehittänyt virtuaalitodellisuusaplikaatio Geometrifyn, jonka maailmaan uppoudutaan Oculus Rift -virtuaalisilmikon avulla.
– Tämän aplikaation tarkoituksena on vaikuttaa ihmisen tietoisuuteen positiivisella tavalla. Tässä käytetään luonnollista geometriaa ja ääntä, jotka yhdessä luovat aktivoivan ja meditatiivisen kokemuksen käyttäjälle, Geometrifyn kehittäjä Sakari Lehtonen kertoo.
Sakari Lehtonen Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
– Olen itse insinööri ja ohjelmistokehittäjä, ja jossakin vaiheessa kiinnostuin numeroista ja siitä, mitä niiden takana on. Ryhdyin visualisoimaan numeroita ja tein sovellutuksen, jolla pystyy kehittämään rekursiivista geometriaa selaimessa. Huomasin, että sitä katsellessa tuli hyvä, hauska ja keskittynyt olo. Jatkoin kehittämistä ja vein ohjelman nettiin. Palaute oli positiivista.
– Potentiaali tällaiselle on valtava, sillä geometria ja ääni rikkovat kulttuurirajat, eikä paikallistamista tarvitse tehdä.
Elävä, hengittävä kone
Biohakkerointi kulkee käsi kädessä transhumanismin kanssa, jossa ihmisen olemusta pyritään muuttamaan toisenlaiseksi teknologian avulla. Tänä vuonna Biohacker Summitissa vieraili myös tulevaisuusajattelija Nell Watson, joka on perehtynyt ihmisen ja koneiden välisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen.
– Asetelma on ollut pitkään sellainen, että ihmiset ovat operoineet koneita, mutta nyt keinoälyn kehittymisen myötä koneet pystyvät ohjaamaan ihmisiä. Kone pystyy vaikkapa kertomaan työmiehille, missä kohdassa metrojärjestelmää on vikaa.
Nell Watson Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
– Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ja kone alkavat olla yhä tasavertaisempia. Tällainen on tietysti mielenkiintoista potentiaalisten konfliktien kannalta, mutta se luo myös uusia mahdollisuuksia yhteistyölle. Uskon, että tulevaisuudessa ihmisestä tulee elävä, hengittävä tietokone.
Kone on evoluutio
Samaa mieltä on Teemu Arina.
– Työkalujen käyttäminen, tulen ja pyörän keksiminen, moderni kommunikaatiotekniikka... Minun mielestäni koko ihmiskunnan olemassaolo perustuu teknologiseen kehitykseen. Olisi tavallaan ikävää, jos olisimme niin laiskoja, ettemme jaksaisi katsoa, kuinka pitkälle näitä asioita voidaan vielä viedä.
Arinan mielestä ihmisen ja koneen yhä läheisempi symbioosi on luonnollista jatkumoa esimerkiksi silmälaseille.
– Miksi emme veisi tätä vielä kauemmaksi ja kehittäisi ihmiselle kykyä havainnoida infrapunaa tai vaikkapa mahdollisuuden nähdä neljä kertaa nykyistä kauemmaksi?
– Se on hyvä kysymys, että olemmeko me jo koneita vai emmekö ole. biologinen koneistomme, eli DNA, on jo itsessään ohjelmakoodi, joka säätelee tiettyjä asioita elämässämme, Arina summaa.
Geometrify-applikaatiota Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Suomen viimeinen kirjekuoritehdas hiljenee – sähköposti silppusi kysynnän
Bong Suomen Kaavin tehdas on tuottanut noin 500 miljoonaa kirjekuorta vuodessa. Tehdas Pohjois-Savossa lopetetaan, koska sähköinen viestintä on romahduttanut kirjekuorien menekin.
Yksi tuotannonala jää Suomessa historiaan, kun Suomen viimeinen kirjekuoritehdas lakkautetaan Pohjois-Savossa Kaavilla. Bong Suomi lopettaa kirjekuorituotantonsa Suomessa, koska kysyntä on 2000-luvun taitteen jälkeen romahtanut.
– Kirjekuoria ei tarvita, koska sähköpostikirjekuoria ei ole olemassa, Bong Suomen toimitusjohtaja Kari Lähteenmäki sanoo.
Yhtiön laskelmien mukaan vielä vuosituhannen vaihteessa Euroopassa käytettiin 120 miljardia kirjekuorta vuodessa.
Nyt määrä on pudonnut alle puoleen. Ruotsalainen pörssiyhtiö Bong on kahden viime vuoden aikana sulkenut kahdeksan kirjekuoritehdasta ympäri Eurooppaa.
Viestinnän sähköistyminen on silpunnut kirjekuorimarkkinoita myös Suomessa. Parhaina aikoina vuosituhannen vaihteessa kuoria kului 1,4 miljardia vuodessa, mutta 15 vuodessa määrä on puolittunut.
Nuorille löytyi töitä jo keväällä
Viimeisinä tuotantopäivinä Kaavilla säksättää kaksi konetta kuudesta. Yksi kone valmistaa 650 kirjekuorta minuutissa eli noin 10 kuorta sekunnissa. Tämä on tarkoittanut noin 500 miljoonaa kaavilaista kirjekuorta vuodessa.
Yksi kirjekuorikoneista sammutettiin jo keväällä.
– Nuoret miehet ja naiset saivat töitä heti yt-neuvotteluiden päättyessä. Jouduimme tämän vuoksi pysäyttämään yhden koneen jo maaliskuun lopussa, tehdaspäällikkö Leena Kokkonen sanoo.
Tehtaan alasajo on tarkoittanut töiden loppumista 40 työntekijältä. Heistä osa on löytänyt uutta työtä, ja 18 työskentelee vielä tehtaalla.
Koneenhoitaja Pekka Rissanen kertoo aloittaneensa työt tehtaalla vuonna 1992. Tehdas aloitti toimintansa 1990-luvun alussa nimellä Kirjekuori Oy RV.
Digitalisaatio on haukannut kirjekuorien markkinoita, mutta myös helpottanut tehdastyötä.
– Tietokoneet ovat tulleet työpisteisiin. Kuoria ei tarvitse laittaa enää käsin laatikoihin ja lavoille, Rissanen kertoo.
Bong Suomi työllistää Kaavin tehtaan sulkemisen jälkeen hieman yli 30 työntekijää kirjekuoripainossa Pirkkalassa sekä myynnissä.
Kaivoin muutaman madon tonttimme kulmalta ja ajelin Hatisaareen. Ajattelin uteliaisuuttani käväistä katsomassa, kokemassa, onko "syyskatiskoissa" isoja ahvenia. Menomatkalla huomasin kuusi joutsenta Selkäsaaren pohjoispääsyn hiekkamatalikolla. Ovat komeaa nähtävää...
Ei ollut katiskoissa kunnon saalista, ainoastaan toisessa muutama pieni ahven, jotka kaadoin takaisin mereen. Siirsi katiskat toiseen paikkaan, Lehmikiven karikon eteläpuolelle - merenpuolelle. Istuin hetken aikaan karikon kupeessa ongella, mutta eipä ollut oikein syönnillä, tuli muutama pieni ahven. Siirryin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" ja keskityin asiaan.
Todettakoon, että jo menomatkalla huomasin kuusi joutsenta Selkäsaaren pohjoispääsyn hiekkamatalikolla. Ovat komeaa nähtävää...
Pilkissä, jossa on iso jigikoukku, oli aika nyppimistä, mato häipyi, selvä - se on särki, ajattelin. Otin käyttöön tavallisella koukulla varustetun pilkin. Sain "narratuksi" ison särjen välittömästi. Tuttu rituaali > puolet särjestä ahvenen syöteiksi...
Kaikilla välineillä ja kaikilla syöteillä - madoilla ja em. särkisiivuilla - tuli muutama ahven. Tosin vain kaksi kunnon vonkaletta. Varsinkin toisen tarttuessa pilkkiin ajattelin, että koukku oli tarttunut pieneen uppotukkiin mutta eikös mitä, koukkuun oli jysähtänyt kunnon ahven... Ahnehdin taas kerran liian suurilla särkipaloilla. Monta ahventa jäi saamatta veneeseen, irtosivat nostovaiheessa, sillä koukku ei tarttunut kalan leukaperiin riittävän hyvin. Koko ajan oli kova tuuli, joka entisestään yltyi ja Ajoksen suunnalta lähestyi uhkaavasti sadepivi. Kalastuvälineet kasaan ja puolikas em. särjestä lähistöllä norkoilevalle lokille. Se syöksyi mielellään nappaamaan makupalan suuhunsa melkein lennosta. Vaikka ajelin takaisin Hahtisaareen aika rivakasti, kastuin, sillä sade yltyi entisestään.
Kalat on taas perkattu ja pantu tällä kerralla pakastimeen. Ahvenen perkeet jätin toistamiseen sanomalehden päälle tontin takakulmalle ison sembramännyn juurelle.
Aamulla ei todennäköisesti ole jäljellä muuta kuin kostea sanomalehti. Harakat, varikset ja todennäköisesti siilikin saivat taas herkutella perkeillä kyllikseen... Niin ja taas tuttu loppukaneetti: Kyllä Kemi on kaunis kaupunki mereltä katsottuna - syksylläkin...
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.
Taneli Heikka
Grilli hehkui terassilla. Yhdysvaltain pääkaupungin syyskuinen ilta oli lämmin. Kymmenkunta suomalaista istui illallispöydässä. Puhuimme Suomeen palaamisesta. Toisille se joskus koittaisi. Osa joukosta harkitsi vakavasti jäämistä lopullisesti. Mutta kaikki jakoivat saman huolen. Miten ihminen Suomessa jaksaa?
Sanat ankaruus ja aggressiivisuus nousivat huulille kun puhuimme arjesta Suomessa. Uusi lisä synkkyyteen oli sosiaalisessa mediassa levävä kuva kotimaan talouden toivottumuudesta ja nousevasta rasismista.
Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki rajaton lukuoikeus:
