Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kertoessani nykyisen asuinpaikkamme historiaa minua on usein katseltu hiukan hämmästynein ilmein. Miksi? Siksi, että kertoessani olleemme tällä paikalla 1800-luvun loppupuolelta lähtien, meillä on tästä paikasta hyvät, turvalliset ja varmat tuntemukset. Tietysti olen tarkentanut, että isoisäni Aukusti Pyykkö (ennen August Pyykkönen) isäni puolelta on tullut tänne Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta 1800-luvun loppupuolella. Hän meni täällä lesken Liisa Pelto os. Jyrkäs (syntyisin Tervolasta) kanssa naimisiin. Heille syntyi lapsia, joista kaksi - Anna ja Lauri - elivät aikuisikään. Isoisäni viljeli maata ja piti kotieläimiä aina 1920-luvun alkupuolelle. Hän osti maata myös Kaakamosta. Minulla on mielikuva, että hän oli ollut aikeissa jopa muuttaa sinne, ainakin kesäajaksi. Vaimonsa kuoleman jälkeen isoisäni meni toisiin naimisiin Perttulan lesken Hildan os. Ruutti kanssa ja muutti Kivikolle. Lauri Pyykkö oli minun isäni, syntynyt 1900-luvun alkupuolella. Isäni Lauri Akseli meni sittemmin naimisiin Aino Sofia Sunnarin (Kemin maalaiskunnan Törmästä) kanssa 1930-luvun alkupuolella. He ostivat pienen mökin Kivikolta, koska tämä paikka oli vuokrattuna. Heille syntyi kolme lasta: Anneli, edesmennyt veljeni Eero ja minä Aki. Me - minä ja vaimoni Tuula sekä osittain poikamme Tommi ja Timo, olemme asuneet tällä paikalla tästä sukuhaarasta pisimpään. Tämä on minulle tuttu 1940-luvun loppupuolelta asti, vaimollenikin 1960-luvun alkupuolelta. Isoisäni kuoltua 1940-luvun alkupuolella Ritikan ja Kaakamon maat jaettiin isäni ja hänen siskonsa Annan (Anna Juntunen, joka oli naimisissa Eino Juntusen kanssa.) kesken. Vanhempani muuttivat tälle paikalle vuonna 1946. Asuivat tällä paikalla vuoteen 1974/-75 saakka, osittain minäkin... Miksi isoisäni muutti Kuhmosta Kemiin? Työn perässä. Arvelen, että syynä oli hänen äitinsä ja äitinsä veli Pekka Tuhkanen. Pekka Tuhkanen oli viime vaiheessa Laitakarin sahan johtaja, inspehtoori. Hän oli se henkilö, joka aikanaan rakennutti Kemin kaupungin kortteliin 107 ykköstontille kiinteistön vuonna 1875, joka tunnettiin myöhemmin pitkään Kemin kaupungin juhlatilana Jänkälänä. Nykyisin se (täysin remontoituna ja osittain täydennysrakennettuna) on yksityisomistuksessa. En jaarittele tästä asiasta tällä kerralla pitempään...