Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +11 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua kaupungille kaupoille ja asioimaan lähtöön. Voi olla, että samalla reissulla jo katselemme tontinkulman pienen perunapellon ja ryytimaan tuunaukseen liittyviä tarpeita. Tämän kesän tuotantotavoitteet eivät toteutuneet. Ensi vuoden alkukesästä toimimme toisin - entisaikaisella tavalla - idätämme muun muassa itse siemenperunat ja lannoitamme kunnolla. Täytyy tunnustaa, että eilen vähäisiä perunoita ylös kuokkiessamme kävi mielesssä, että annetaanko tämän olla. Niin - josko katsomme vielä ensi vuoden alkukesän kuitenkin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Illansuussa Timo ja Maria saapuvat takaisin Utsjoelta yökylään Pikkupuolelle ja jatkavat matkaa perjantaiaamuna Helsinkiin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Onpahan ollut mielenkiintoinen päivä, ei kahta sanaa... Heti aamulla mukava sähköpostiviesti OP Koti/Tarja Vartiainen, Villeruutin yksiölle on luotettava vuokraaja, hyvä niin, huomenna vuokrasopimukseen nimet alle. Kävin Lapptend/Jari Jussilan juttusilla - viidennen kerran - uusi purukalusto on suussani. Erinomainen palvelu, laatutyötä. Ässä hiukan suhisee muutaman päivän muuta eiköhän tämä tästä... Perunat nostettu. Koskaan ei ole tullut näin mitätöntä satoa. Monta syytä, jotka ensi alkukesästä korjataan. Toimenpiteet aloitetaan jo osittain syksyllä - huomenna. Maakellari puhdistettu. Toivottavasti saaripelto tuo paremman sadon, jotta maakellarille on käyttöä. Niin ja Haukkarin Kurikankatu ja Kainuunkatu on asfaltoitu. Viimeksi mainitusta pari kuvaa varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisti aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan valmistella lähtöä asioille. Samalla reissulla käyn viemässä Prisman pullo- ja tölkkipisteelle tavaraa. Katsotaan, miten pävä muutoin etenee. Kukaties kuokimme tontinkulman pienen perunapellon perunat kuivumaan ja kellariin iltapäivällä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Siihen on pakko tyytyä. Kainuunkadun saneeraus jatkuu. Hetki sitten sitä taas jyrättiin oikein kunnolla. Asfaltointi on saadusta ilmoituksesta 2-3 viikkoa myöhässä. Syytä myöhästymiseen ei ole mökkiläisille - ainakaan meille - ilmoitettu. Meidän tonttimme osalta puu- ja varastokatoksen vieressä oleva myllätty alue odottaa sepelöintiä sekä poistettu orapihlaja-aita uudelleen istuttamista. Perinteisten aamutoimien jälkeen ilmeisesti ollaan vaan. Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Sitä, että olipa päivällä mukava reissu. Mikä ihmeen reissu? Päätin aamupäivällä lähteä käväisemään Selkäsaaressa - viimeksi 13.08.2023 - ja missäpä muualla kuin ongella. Kyllä - toistakymmentä matoa matopellosta, kesäautolla Hahtisaareen ja suoraan aika haipakkaa "kotipoukamaan". Ylös mökille, kaikki kunnossa. Perunapellossa kaalet alkavat olla entisiä, joten seuraavalla kerralla on perunannoston aika. Viime vuonna 06.09.2022... Tuli tunne, että ahvenet odottavat minua Lehmikiven karikon läheisyydessä. Ajoin sinne ja annoin tuulen viedä venettä pari kertaa kylkimyyryä. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä laahauksessa. Aloin itsekseni naureskella, sillä koskaan ei puolessa tunnissa ole tullut niin hyvin kalaa kuin päivällä. Madot kävivät kaupaksi. Muutama ihan hyvän kokoinen - hyvä niin.. Käväisin myös tutulla Pikkuletto-Kojukallio alueella. Yksi iso ahven ja tappiona kesäpilkin ison jigikoukun ja perukkeen menetys uppotukkiin. Ankkuroiduttuani kalantulo loppui kuin seinään. Kaksitoista ahventa saaliiksi, jotakuinkin ahven/mato. Oli hyvä, että ei mennyt ryöstökalastuksen puolelle, sillä madot loppuivat... Kotiin tultuani vaimoni totesi: "Nyt riittää." Kyllä olen samaa mieltä. Korkeintaan käytän nuorinta kalakaveriani - Petriä - lähivesillä. Viime vuonna teimme viimeisen reissun 16.09.2023... Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelen,josko lähtisin iltapäivällä lähivesille kokeilemaan kalaonnea. Matopellosta löytynee helposti hyviä matoja ahvenille tarjottaviksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisitin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se riittää. Pikkupuolemme sai eilen uuden yövieraan, johon tutustuimme alkukesästä jo pojanpoikamme Laurin lakkiaisissa Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa - Marian. Timo ja Maria käväisivät eilen pikapikaa Haaparannalla. Vaimoni ajeli illalla pienen sightseeing-lenkin heidän kanssaan Kemissä. Jatkavat matkaa huomenna maanantaina Utsjoelle, käyvät ehkä Nuorgamissa ja mahdollisesti Norjan Kirkenesissäkin. Päivitystä edelliseen: Timo ja Maria ovat juuri tällä hetkellä lähdössä pohjoiseen. Näillä näkymin ajelevat aikanaan takaisin Kemin kautta mennessään Helsinkiin - Hyvä niin. Tänään iltapäivällä saamme iltapäiväkahville tutun parivaljakon - Leilan ja Kristerin - he ovat olleet kuluvan viikon sisareni luona tuossa vinottain kadun toisella puolella. Leilan tytär Elina on mennyt käymään Leilan sisaren Leenan kanssa Marrasjärvellä mökkeilemässä. Tulevat ilmeisesti illansuussa takaisin... Kyllä - oli mukava jutusteluhetki hetki sitten päärakennuksemme terassilla. Em. henkilöiden loma jatkuu Helsingissä, jonne he lähtevät huomenna aamusella. Sieltä muutaman päivän kuluttua kotiin Tukholmaan... Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erikoista tekemistä - niin onhan nyt sunnuntai - lepopäivä. Tuskin tulee lähdettyä veneilemään lähivesille. Katsotaan, miten muutoin päivä tästä etenee...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin... "Varmaan aika lailla samanlainen kuin 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alkupuolen lapsilla." olen todennut. Vanhempani olivat ammatti-ihmisiä: Äitini leipuri ja isäni maalari. Minä olin perheen kuopus. Sodan jälkeistä niukkuutta jaettiin. Lapsuuteni suurimmat pettymykseni liittyivät joulun ajan henkilökohtaisiin, ylioptimistisiin odotuksiin. En oikeastaan muista koskaan saaneeni - joulupukin tuomana - sitä, mitä eniten toivoin. Toiveeni liittyivät urheiluvälineisiin. Näin jälkikäteen asiaa analysoidessani luulen syynä olleen sen, että en osannut viestittää asiaa vanhemmilleni riittävän selkeästi ja/tai he eivät ymmärtäneet, miten tärkeänä pidin esimerkiksi jääpallomailaa, kypärää, luistimia tai suksia... Hiukan myöhemmin ostin niitä käytettyinä - "omalla, keräämälläni/säästämälläni rahalla" - tutulta lähinaapurin pojalta. Toki oppikouluun päästyäni minulle ostettiin Haaparannalta punainen Rambler-merkkinen nuorten polkupyörä. Myöhemmin pesäpalloräpylä ja piikkarit, jotka ovat vieläkin tallella päärakennuksen autotallissa komerossa... Olen sanonut, että koskaan ei kuitenkaan ole tarvinnut lapsena mennä nälkäisenä nukkumaan. Ei onneksi myöhemminkään, mikäli oikein muistan. Toivottavasti ei lähitulevaisuudessakaan. Olen vuosikymmeniä markkinoinut ajatusta, että raha ei oikeastaan ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi. Elämme - minä ja vaimoni - nykyisin erittäin vaatimatonta, yksinkertaista elämää täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella. Täällä on hyvä elää, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Pieni tekstilainaus Helsingin Sanomista Suomen presidentin Sauli Niinistön pitämästä puheesta... Mikään ei vielä viittaa siihen, että sota Ukrainassa päättyisi pian. Uutta on kuitenkin se, että nyt puhutaan myös rauhasta, sanoi presidentti Sauli Niinistö tiistaina suurlähettiläspäivien puheessaan. Niinistön viesti on keskeinen osa sitä perintöä, jonka Niinistö haluaa jättää presidenttikausistaan. Niinistöllä on tiivis yhteys Ukrainan johtoon sekä kanavia niihin toimijoihin, joita tarvitaan, kun rauhasta aletaan keskustella. Oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttaminen Ukrainaan on Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä. Niinistön pohdinnat Ukrainan sodan uudesta vaiheesta pohjautuvat Saudi-Arabian muutama viikko sitten Jeddassa isännöimän noin 40 maan kansallisten neuvonantajien kokouksen tuloksiin. Kokouksen jälkeen Ukraina kiitteli rauhanmallin tukemisesta Suomea ja presidentin kansliapäällikköä. Kokoukseen osallistui myös Kiina, minkä Niinistö nosti esiin. Ukraina tarvitsee keskeiset suurvallat rauhan takaajiksi. On epäselvää, miten paljon rauha Ukrainassa todella kiinnostaa Kiinaa. Kiinalla on silti oma mallinsa rauhasta Ukrainassa. Niinistön mukaan nyt alkaa hahmottua kaksi edellytystä Ukrainan ansaitsemaan oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan. Ensimmäinen edellytyksistä on YK:n peruskirjan periaatteellinen merkitys. Maailmassa jaetaan yhä käsitys siitä, ettei suvereenien valtioiden rajoja siirrellä sodalla. Tähän sitoutuminen tuo pohjaa kestävälle rauhalle. Toinen edellytys rauhalle on kasvava ja jaettu globaali huoli sodan seurauksista, Niinistö sanoi. ”Sotaa käydään Ukrainassa, mutta sen varjo lankeaa koko maailmaan.” Niin - juuri näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on, ei kahta sanaa.

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä...

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan seurata, mitä maailmalla on tapahtunut/tapahtumassa. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee. Iltapäivällä olisi Kemin kulttuurikeskuksessa, taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuus ja sen jälkeen jousikvartetin 40-vuotismusisointi. Katsotaan, tuleeko paikan päälle lähdetyksi...

Hiukan matematiikasta - kyllä...

Hiukan matematiikasta - kyllä... Minulle näytettiin erästä matematiikan tehtävää oletuksella, että sen ratkaisen. Toin avoimesti esiin, että en ole kymmeniin vuosiin joutunut laskemaan, ratkaisemaan vastaavanlaista. Tutustuin tehtävään. Otin paperia, kynän ja kumin esiin. Aloin palautella mieleen tehtävään liittyviä faktoja. Aika nopeasti sain paperille hahmotetuksi ensimmäisen asteen yhtälöparin edellä mainittujen faktojen perusteella. Sen jälkeen tehtäväratkaisu olikin tiettyjä, selkeitä lainalaisuuksia - matematiikkaa. Ihmettelin itsekin, miten helposti - ainakin tässä tapauksessa - tietyt matematiikan rutiinit palautuivat mieleen. Taitaa olla niin, että tietyt matematiikan perusasiat ovat loppujen lopuksi niin sanotusti "selkärangassa" aivan kuin polkupyörällä ajo. Sitä osaa tehdä, vaikka ei ole kymmeniin vuosiin joutunut asian kanssa tekemisiin. Ainakin johonkin tasoon asti... Niin - tehtävä löytyi ratkaisu. Kävipä mielessä, että monet matematiikan tehtävät ratkeavat myös piirtämällä. Tässä sitä ei tarvittu.

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä...

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään klapit ja hoidan puuhuoltoa. Eilen pistin Pikkupuolen lattialämmitystä kesän jäljiltä hiukan korkeammalle. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn sään läsnäolon: Mittarissa +13 astetta lämmintä. Sekin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen on tunne, että tänään ollaan vaan, korkeintaan asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Todennäköisesti seuraan maailman mediauutisointia. Tähän saakka Venäjän presidentin vastustajat ovat tippuneet ikkunoista, myrkytetty tai yritetty myrkyttää tai vähintäänki näytösoikeudenkäynneissä mittavia vankilatuomioita. Nyt tuli Wagnerin johtajalle hiukan näyttävämpi tilauslähtö. Valitettavasti yhdeksän muuta henkilöä sai samalla surmansa. Niin - sota Ukrainassa jatkuu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olin ensimäistä kertaa Kemin elinvoimalautakunnan kokouksessa Kemin kaupungintalon 9. kerroksessa eli valtuustosalissa klo 14.00-16.30 välisen ajanjakson. Olin varajäsenen roolissa, kun Keskustan toinen varsinaisista jäsenistä oli estynyt. Hyvä ja asiallinen kokous, jonka varapuheenjohtaja hoiti asiallisesti. Pari lautakunnan jäsenistä oli etänä ja yksi poissa. Sain samalla seurata tämän lautakunnan virkamiestoimintaa - livenä. Ei huono. Tunnustan, että "sorruin" puhumaan kommenteissani "menneistä ajoista", joista - näin arvelen - nuorilla lautakuntajäsenillä ei ollut "harmaata aavistustakaan". Puhuin mielestäni asiaa, täyttä asiaa. Käytän vanhaa, kulunutta sanontaa: Kokemuksen rintaäänellä. Iän myötä karttuu pakostakin kokemusta, mikäli muistaa menneitä tapahtumia. Näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. En jatka enempää ettei mene itsekehumisen puolelle. Olipa mukava kuunnella lautakuntakokouksessa kaupunginhallituksen edustajan Kalle Huuskon terveenraikkaita ajatuksia. Kukaties pääsen vielä tulevaisuudessakin vilttiketjusta elinvoimalautakunnan kokoukseen. Silloin olen paljon tietävämpi ja aktiivisempi...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään uudelta tuttavuudeltani - kyllä...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään päivällä uudelta tuttavuudeltani - kyllä. Totta - olen hänen palvelujaan, ammattitaitoa saanut tuta viikon välein muutaman viikon aikana. "Toki mikä ettei." hän taisi todeta. Kukaties paljasta asian viikon päästä. Pidän mahdolliset lukijani pienessä jännityksessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +12 astetta lämmintä. Päivemmällä lämpenee. Kainuunkadulla saneerausliikehdintää: Sora-auto, tasoituskone ja kaivinkonekin vielä reunoja viimeistellen, ilmeisesti asfaltointi lähestyy. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua keskikaupungilla asiointiin ja elinvoimalautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolla. Ryhmämme toinen varsinainen jäsen ilmoitti eilen olevansa estynyt kokoukseen. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta aamukahvittelun yhteydessä Timo kysäisi:"Onko Kemin Wetterillä Skodan edustus?" Sanoin tarkistavani asian. Kyllä on ja monen muun automerkin. Olin kertonut niin sanotuista renkaan potkimisesta ja vuosien saatossa useista keskusteluista tutun autokauppiaan Markku Oinaksen kanssa. "Oletko käynyt koeajamassa koskaan sähköautoa?" oli Timon seuraava kysymys. "En ole ja eipä taida olla tarvettakaan." totesin ja lisäsin:" Kainuunkadullakin liikkuu nykyisin useista sähköautoja, vähintäänkin hybridimalleja." Taisinpa lisätä, että kyllä auton konepellin alta täytyy polttomoottorin murinaa kuulua... Kuinka ollakaan, lähdimme Mersulla Karjalahdelle. Vaimoni Tuula lähti mukaan. Teimme koeajon Skodalla, joka taisi olla varustettu "kaikilla mausteilla"... Muuten. ŠKODA ENYAQ iV on valittu Vuoden Autoksi Suomessa 2022. Mukavaa kyytiä, ei kahta sanaa. Ajelimme kotiin sisäsataman ja Mansikkanokan kautta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se kyllä riittää. Hetki sitten yksin istuskellessani aamukahvilla keittiön pöydän ääressä mietiskelin näitä kirjoittamisiani. Näissä ei juurikaan ole mitään suurta viisautta eikä informaatiosisällöltäkään kovin kummoista. Välillä tuntuu, että turhanpäiväistä jorinaa... Niin - tämähän onkin vain ja ainoastaan henkilökohtaista julkista päiväkirjanpitoa, josta "veispuukkikin" tämän tästä muistuttaa. Muun muassa tänä aamuna. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käyn läpi loppuiltapäivän kokoukseen liittyvät aineistot. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan. Pikkupuoli-vieraallamme lienee omat suunnitelmat lähipäiville...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin kauniin ja aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työhaalarin päälle ja lähden pihalle - eilen katkomiani - syreenipensaan oksia kesäautomme lavalle siirtämään. Kukaties käveleskelen vielä tontilla saha ja/tai pensasleikkuri kädessä ja katselen vielä syreenipensaita, viinimarjapensaita ja kuusien alaoksia "sillä silmällä". Vien yhden kuorman Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle. Kukaties saamme tänään illalla alkusyksyn vieraan Pikkupuolelle. Timo tulee joko tänään tai huomenna. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen kaupungilla käynti. Ajelin Hahtisaareen. Portilla tapasin mökkinaapuri Nikkasen Erkin. Hän siirsi laiturille nostamiaan saarikasseja autoon. Hän oli niin työn touhussa, että en alkanut häntä jututtamaan. Kävin veneellä tyhjentämässä kympin kanisterin veneen tankkiin ja otin se ja kaksi vitosen kanisteria mukaan täytettäviksi. Laiturille tuli tuttu henkilö, monialayrittäjä Tarja Kyllönen. Juttelimme tovin yleisellä tasolla Keminkin tämänhetkisestä "henkisestä tilasta"... Ajelin ABC-huoltoasemalle Karjalahdelle ja sieltä Syväkankaan K-kauppaan Messiin. Messin ovella bongasin tuttuakin tutumman henkilön pyöreiden mustien aurinkolasien takaa. Kypäräpäinen mieshenkilö polkupyörän päällä. Pentti Jussila, entinen Pohjolan Sanomien monipuolinen ja arvostettu toimitoimittaja. Kirjailijakin. Pentin kanssa juteltiin aika tovi. Kysyin häneltä, onko hän viime aikoina kirjoitellut. Mikäli oikein ymmärsin, hän sanoi lopettaneensa kirjoittamisen jäätyään vuonna 2008 eläkkeelle. Lisäksi kysyin, onko hän näissä nykyajan nettikuvioissa mukana - muun muassa Facebookissa. Ei sanonut olevansa. Kerroin omat Blogi- ja Facebook-kuvioni. Sanoin pitäväni julkista päiväkirjaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta totean taas kerran, että työhuoneeni ikkunasta en voi olla näkemättä Kainuunkadulla aktiivista koirien taluttamista. Näyttää siltä, että se on entisestäänkin lisääntynyt. Päivän aikana arvelen ohi kulkevan kymmeniä koiria, pääasiassa pieniä "sylikoiria"... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen joutunut koiranpaskoja siivoamaan, heittelemään lehtiharavalla orapihlaja-aidan juurelle. Onhan se tympeää varsinkin silloin, jos ja kun iso hurtta vetäisee kadulle ison tortun eikä taluttaja reagoi asiaan millään tavalla. Näyttää siltä, että kadulle on muuttanut nuorimies, joka kävelyttää/ulkoiluttaa kahta pientä koiraa ja kulkee "paskapussi" mukanaan - hyvä niin. Ennen olen nähnyt vain yhden koirantaluttajan näin menettelevän.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kauniin ja aurinkoisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +22 astetta lämintä. Nyt ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa mukaan lukien MM-yleisurheilua ja naisten MM-jalkapallon loppuottelua. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - käänsin uuden viikon esiin pöytäkalenteristani. Ensi viikolla saamme alkusyksyn etelänvieraita, yksi kokous tiistaina loppuiltapäivästä ja yksi asioilla käynti keskiviikkona. Lauantaina Kemin taidemuseolla olisi klo 14 alkaen tapahtumia - katsotaan, tuleeko lähdettyä paikan päälle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähden hyötyliikuntatapahtumaan eli ajelemaan ruohonleikkurilla tontin nurmikkoa. Kukaties jo ojanpenkkojakin. Sen jälkeen, jos potkua riittää, käännän/siistin tontinkulman matopellon aluetta. Vaimoni ilmeisesti ajelee käsileikkurilla myös osittain ja trimmeroi. Kyllä - hommat hoidettu lisäyksellä, että tontin kulmalle mentyäni huomasi olevani vanha oksaleikkuri kädessä siistimässä rehottavaa syreenikasvustoa. Taitaa tulla ensi viikolla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden energiapuukentälle lähtö. Tosin karsittavaa ilmeisesti täytyy ottaa vielä muualtakin. Oli niin tai näin, nyt on kahvitauko. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta. Lämmin päivä tulossa. Perinteiten aamutoimien jälkeen odotan insipiraatiota kahden listan kiinnittämiseksi. Miten ihmeessä se on joskus niin nihkeää... Oli niin tai näin, katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Tyohuoneeni ikkunasta ulos katsoessani orapihlaja-aidan ja päärakennuksen välissä oleva nurmikko on taas "leikkuupituudessa". Vastahan minä sen leikkasin! Taitaa paljon viime aikoina puhuttu/kirjoitettu ilmastonmuutos iskenyt tänne Kemin Haukkarin Kainuunkadunkin varrelle. Mene ja tiedä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä. Hiustenleikkaus ja kokoparran siistiminen. Aluksi hiustenpesu ja asettuminen peilin eteen. Ensimmäistä kertaa - katsellessani itseäni ilman silmälaseja peilistä - kävi mielessä: Voi Ukko-Rähjä. Olin niin rähjäisen näköinen. Hiustenleikkuu sujui asiallisesti. Kerroin opettajalle ja oppilaalle, että olen aika monta kertaa istunut täällä kymmenien vuosien aikana eikä koskaan hiustenleikkausta - muistaakseni - ole aloitettu niskasta hiusrajan tuntumasta. Kysyinkin, onko joku uusi suunta vallalla... Ei kuulemma, mutta oppilas oli kampaamopuolelta ja naisten hiustenleikkaus aloitetaan niskasta. Kokoparta siistittiin ja me kaikki: Oppilas (Janna), opettaja (Jaana) ja nimenomaan asiakas eli minä - olimme tyytyväisiä. Niin - tapahtuman jälkeen silmälasit päähän pantuani tuo "Ukko-Rähjä"-ajatus onneksi kaikkosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin puolipilvisen aalkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Se hyvin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille Kemin keskustaan. Hiustenlaikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu - kyllä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselen hiukan maailmanmenoa netistä. Lähestyvät presidentinvaalit alkavat näkyä yhä voimakkaammin mediassa. Tänään Kokoomuksen ehdokkaaksi pyytämä Stubb pitää lehdistötilaisuuden ja SDP:n Urpilaistakin odotellaan esiin. Suurimmista puolueista puuttuu enää sitten Vasemmistoliiton ehdokas. Alkaa tuntua siltä, että nämä vaalit eivät sitten kukaties olekaan ihan läpihuutojuttu. Kyllä tässä vielä gallupit sekoittuvat. Kova kisa ehdokkailla ensimmäisen kierroksen jälkeen kahden eniten ääniä saaneiden joukkoon. Ken elää, hän näkee. Tänään käväisen alkuiltapäivästä asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin tänään iltapäivällä kalassa tutulla vesialueella - kyllä. Oli ihanteellinen ilma - sopiva ja hyvänsuuntainen tuuli ja puolipilvinen sää - ekokalastukseen. Tein kolme "rannan tuntumasta" lähtöä ja tulin kylkimyyryä Kojukallion ja Ajoksen suuntaan menevälle väylälle kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tällä reissulla tapahtui kummia asioita. Ensimmäinen kummajainen: Tuskin olin saanut ensimmäisen ongen veteen, kun siihen iski välittömästi ahven. Ankkuroituani lähelle em. väylää sain välittömästi pilkillä särjen. Sen viipaloin ja toivoin isojen ahventen olevan lähistöllä. Kyllä niitä vähin olikin, mutta taas tuttu juttu, suurimmat karkasivat. Arvelen syynä olleen sen, että pistin jigikoukkuihin liian isoja paloja särjenlihaa. Toinen varsinainen kummajainen oli se, että kesäpilkistäni, jossa on iso jigikoukku, onnistui taitava kala viemään viisi särkipalaa lähes huomaamatta. Kun särjenliha loppui, aioin yllättää em. kalan madolla. Sekin häipyi. Epäilykseni on, etä asialla oli iso, viisas särki tai... Oli niin tai näin, ennen vastaavaa ei ole tapahtunut. Muutama kuva niin tiedätte, missä olin. Ensimmäistä kertaa myös kuva kalaämpäristä. Eihän tuo ihan Pietarin kalasaalis ole mutta kuitenkin yksi savustusannos... Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet matopellossa ja pestyt kalat pakastimessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tyvenen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa hakemalla korillisen puita puu- ja varastokatoksesta. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Niin - sisäpihalla istuskellessamme hetki sitten sanoin vaimolleni:"Jos matopellolta kohtuudella löydän matoja, saatan lähteä ongelle iltapäivällä." Niitä löytyi helposti, joten taitaa tulla kohtapuolin lähtö kokeilemaan, ovatko isot ahvenyt tänään liikkeellä... Vaimoni lähti käväisemään kirjastossa, joten hänen saavuttuaan, kukaties otan madot ja vesipullon mukaan ja ajelen Hahtisaareen.

Riisiä vai perunaa - niinpä...

Riisiä vai perunaa - niinpä... Vaimoni sanoi hetki sitten laittavansa tänään kanaruokaa. "Laitetaanko lisäksi riisiä vai perunaa?" hän kysäisi. Totesin, että voin hakea perunat tontin kulmalta pikkupellosta. Niin tein ja totesin, että siinä kohtaa kaalet olivat lyhyitä ja perunat pieniä. Kävi mielessä tapahtumat muutaman kymmenen vuoden takaa. Meillä oli perunapelto keskellä tonttia. Se oli tehty kasvuturpeeseen, jota tontille tuotiin aikanaan rekkakuorma muuhunkin tarkoitukseen eli tontin tasoittamiseen. Peltokasvuturvetta lannoitettiin silloisen Keskusta-aktiivin Juha Puron vinkistä keminmaalaisen Sakari Kuuselan luonnonlannoitteilla. Annostus taisi olla hiukan reippaan puoleinen, sillä kaalet kasvoivat valtavasti. Toki perunatkin. Kysyin oppilailtani:" Sanokaahan, kuinka pitkiä parhaimmillaan meidän perunapellon kaalet ovat... ." Tuli arvauksia muutamasta kymmenestä senttimetristä metriin. "Kaksi ja puoli metriä!" totesin ja epäileviä ilmeitä oli luokka tulvillaan. "Ei voi olla totta!" joku hihkaisi. "Kyllä on, kaalet ryömivät vakoja myöten." totesin... Niin ja tämäkin on taivahan tosi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen mahdollisesti kevyttä värkkäämistä varastorakennuksen autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Toinen Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käänsin pöytäkalenteristani kolmannen elokuun viikon esiin. Tyhjää täynnä, ainoastaan yksi asioilla käynti keskiviikkona alkuiltapäivästä. Toki täyttyyhän se, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät. Odotan vahvasti, että saamme tuon kadun puolen tontinkulman siistityksi. Toivon, että puu- ja varastokatoksen sekä Kainuunkadun väliseen tilaan saadaan sepelikerros ja orapihlaja-aidan uudet taimet istutettuina. Ne on puhelinkeskustelussa alustavasti luvattu toteuttaa. Kukaties saamme Kainuunkadulle alkavalla viikolla, viimeistään seuraavalla viikolla uuden asfalttipäällysteen. Sitten loppuvat tierapinat ja kyllä meidän kelpaa... Voi olla, että käyn lähivesillä kalassa. Jäi tuo viimekertainen kehno reissu - kalasaaliin osalta - hiukan kaivelemaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta... Aamulla menomatkalla kohtalaista tuulta ja alkavaa vesisadetta. Vedenpinta oli poikkeuksellisen ylhäällä - hyvä niin. Suunnitellut kevyttyöt hoidettu. Saimme poltetuksi risuja ja hankalia oksapuita. Saaressa oli hiljaista. Perunapellosta sen verran kuokimme perunoita, että saimme syödä hiillosperunoita. Hyviä olivat. Pois lähtiessämme vedenpinta oli hiukan laskenut ja tuuli tyyntynyt. Oli mukava ajella Hahtisaaresta Haukkarin Kainuunkadulle. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi. Huomautan, että kuvassa mökin päädyssä oleva räpellys on omatekemä katos, on moottorikelkalle alunperin tehty suojakatos - rakennusaikaisista jämistä. Pysty kakkosneloset edesmenneen kirvesmiehemme toteamia "propeleita". Hän ei suostunut pistämään niitä mihinkään ja hyvä niin. Voi olla, että tuunaan vielä katosta ja/tai puran sen kokonaan pois. Kuvassa oleva hakkuupölkky on kovin orvon näköinen. Kai sille vielä tehtävää löytyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aistin hiukan pilvisen, sadetihkuisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Sääennuste jotakuinkin kohdallaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistella lähtöä Selkäsaareen. Olemme käyneet siellä viimeksi lähes kaksi viikkoa sitten eli maanantaina 31.07.2023. Tänään ei ole mitään työreissua. Pistämme ainoastaan pilkotut kuusiklapit katokseen suojaan ja vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, että polttelemme tulistelupaikalla risuja ja hankalia juurakkoja/puita... Arvelen, että vaimoni käväisee vilkaisemassa sienitilannetta lähimaastossa. Katsotaan, miten muuten päivä etenee.

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"...

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"... Politiikkaepäilijä, joka äärimmäisessä typeryydessään lisäksi kehua retosteli, että hän ei ole käynyt koskaan äänestämässä eikä käy jatkossakaan, koska politiikka on likaista peliä ja ainoastaan oman edun tavoittelua. Niin edellä mainittu keskustelumme käväisi mielessä todetessani, että puoluekokouksia pukkaa. Enhän minä luonnollisestikaan sanattomaksi jäänyt, koska minun henkilökohtaisia tekemisiäni vahvasti epäiltiin. Kerroin hänelle, että tuskin Keskustan kannalta olen saanut kovinkaan merkittävästi aikaan mutta kemiläisten kannalta mielestäni aika lailla vuosikymmenien saatossa. Kerroin hänelle kertaukseksi, että lähdin mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ja ollut ehdokkaana sen jälkeen kaikissa kunnallis- nykyisin kuntavaaleissa. Olin pitkään niin sanottu poliittisesti sitoutumaton henkilö Kemin Keskustan valtuustoryhmässä. Sittemmin olen muutaman vuoden ollut Suomen Keskusta rp:n maksava jäsen. Olen koko ajan ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen ja päässyt silloin tällöin valtuustokokoukseenkin. Viimeksi tiistaina 08.08.2023 Paavo Väyrysen varamiehenä. Olen aina tuonut voimakkaasti esiin sen tosiasian, että raaka/tärkeä kuntapoliittinen työ tehdään lautakunnissa. Lautakunnissa, joissa pääsääntöisesti ei puoluepolitikoida, vaan jäsenkirjat jätetään narikkaan käytävälle. Vuoden 2000 jälkeen tähän päivään mennessä olen ollut varsinaisena jäsenenä kulttuuri- sittemmin kulttuuriasian lautakunnassa, sosiaali- ja terveys- sittemin perusturvalautakunnassa - myös sen alaisessa yksilöasiain jaostossa vara- ja varsinaisena jäsenenä sekä tarkastuslautakunnassa. Pisimpään kahdessa viimeksi mainitussa lautakunnassa. Varajäsenenä olen ollut sosiaali- ja terveyslautakunnassa, teknisessä lautakunnassa ja tarkastuslautakunnassa. Tällä hetkellä eli kuluvan valtuustokauden 2021-25 loppuajan olen olen varajäsenenä ympäristölautakunnassa ja sen alaisessa lupajaostossa sekä elinvoimalautakunnassa. Tällä hetkellä minulla ei siis ole varsinaisia jäsenyyksiä lautakunnissa. Olen tämän valtuustokauden Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen - yksi seitsemästä. Huomasin selvästi "politiikkaepäilijän" olemuksesta, että nyt taisin haukkua/räksyttää väärää puuta. Näin hän näytti ajattelevan. Sen verran sinnikko hän oli, että ei hän epäilyjään anteeksi pyydellyt, mutta totesi hiukan vaitonaisesti:"No on siinä ollut sinullakin tekemistä." Totesin hänelle lisäksi, että arvostan suuresti henkilöitä, jotka ovat kuntapäätännän lisäksi aluevaltuustoissa, eri puolueiden valtakunnantason päättävissä elimissä, puhumattakaan eduskuntaa ja hallitusvastuuta. Kaikki edellä mainitut alkavat olla 24/7 hommia. Niissä sitä vasta tekemistä on...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin puolipilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Tänään ajattelin seurata maailmanmenoa hiukan tarkempaan kuin viime päivinä eri medialähteisteistä. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Hetki sitten juttelin vaimoni kanssa, että kukaties huomenna sunnuntaina lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Ei mitänä työreissua, mutta pistetään kuusiklapit katon alle ja kukaties vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, jos minulla aktiviteettipuuskaa riittää, tyhjennän/vajautan kompostoivan Biolanin käymälän "alakertaa". Sen toki ehtii myöhemminkin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta eilen eräs uusi tuttavani - kysyessään tietoihinsa syntymäaikaani - totesi minulle:"Sinä täytät kohta täysiä vuosikymmeniä." "Kyllä runsaan vuoden kuluttua." totesin hänelle ja lisäsin: "Vaikka seuraavasta päivästäkään ei ole täyttä varmuutta." Perinteisesti suomalaiseen elämänmenoon kuuluu viettää täysien vuosikymmenien syntymäpäiväjuhlia. Itse en viettänyt 50-vuotisjuhlia, 60-vuotisjuhlatkin hyvin pienimuotoisesti. Todettakoon, että 60-vuotijuhlien kunniaksi tilasin Korpelan Pentiltä laulun, johon toimitin Pentille siihen astiseen elämääni liittyvää infoa. Pentti sävelsi ja sanoitti laulun nimellä 60 vuotta elämää. Sen rajanaapurini Arto Perkiö lauloi minulle syntymäpäivälahjaksi Kari Hautalammen musiikkipajalla. Mielestäni erinomainen kappale, laulu, jossa on jotakuinkin yksi minuutti/10 elinvuotta. Alkuperäinen ajatus oli päivittää laulu 10 vuoden välein. se on jäänyt tekemättä - toistaiseksi. Edellä olevaa laulua kuunnellessani joudun aina valtavan tunnevyöryn valtaan... 70-vuotisjuhlatkin toteutettiin hyvin pienimuotoisesti, tuskin noita 80-vuotisjuhliakaan kovin räyhäkkäästi vietetään, tosin niihin olen muutamia henkilöitä jo alustavasti kutsunut. Niissä pitäisi olla ainakin yksi ohjelmanumero. Esitys eräästä kukaties kauneimmasta ukrainalaisesta kansanlaulusta suomalaisella nimellä Kuutamoyö. Miten se loppujen lopuksi toteutetaan, on vielä avoin. Ehkä siitä tulee useita esitysversioita. Kukaties musiikkia enemmänkin. Mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee.

Keskusta-pohdiskelua - kyllä...

Keskusta-pohdiskelua - kyllä... Olen päässyt kuuntelemaan muutamia tunnettuja keskustalaispoliitikkoja livenä. Otan viisi esimerkkiä aakkosjärjestyksessä todeten, että onhan niitä toki monia muitakin. Valitsemani esimekkikeskustalaiset: Katri Kulmuni, Seppo Kääriäinen, Juha Rehula, Juha Sipilä ja Matti Vanhanen. Katria olen päässyt kuuntelemaan useinkin muun muassa Kukkolankosken Siikajuhlissa ja Keskustan Peräpohjolan piirin tilaisuuksissa. Seppo Kääriäistä taannoin silloisen europarlamentaarikon Paavo Väyrysen järjestämässä tilaisuudessa Keminmaan Pohjanrannassa, Seppo oli tilaisuudessa puolustusministerin roolissa. Juha Rehulaa olen kuunnellut myös edellä mainitussa Siikajuhlassa Kukkolankoskella. Juha Sipilää muun muassa eräässä Kemissä järjestetyssä Keskustan tilaisuudessa Kemin kulttuurikeskuksessa. Matti Vanhasta viimeksi viime kesänä Peräpohjolan piirin kesätapahtumassa Keminmaan uusitussa kunnanvirastossa. Kukaties mieleenpainuvin kuunteluhetki on ollut tuo Seppo Kääriäisen sanoma. Mukavan rentoa, letkeää mutta ehdottoman jämäkkää. Täyttä asiaa. Kyllä. Se kyllä minussa niin sanotusti kolahti. Niin perusteellisesti, että muistaakseni sähköpostin välityksellä ehdotin hänen asettuvan taannoin Keskustan presidentinvaaliehdokkaaksi. Seppo kiitti ehdotuksestani mutta kohteliaasti kieltäytyi asiasta. Mikäli oikein muistan monet muutkin olivat tehneet samansuuntaisen ehdotuksen... Niin - Suomen Keskusta rp:n presidentinvaaliehdokkaaksi lyödään lukkoon puolueen ylimääräisessä puoluekokouksessa 23.09.2023 Turussa nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn. Tätä miestä en ole päässyt livenä kuuntelemaan, saati jututtamaan. Televisiosta nähtynä ja kuunneltuna tuntuu olevan hiukan "kuivahko" ja "harmaanoloinen" olemus, mutta taustalla erinomainen poliittinen kokemus. Arvelen, että lähestyvien presidentinvaalinen paneelikeskusteluissa nimenomaan hänen rauhallinen, vakuuttava asiantuntijuus nousee voimakkaasti esiin... Ken elää, hän näkee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko mennä vilahti taas nopeasti. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja kevyttuulisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden työasu päällä pihalle hyötyliikuntaan - kävelemään ruohonleikkurin perässä. Vaimoni on käsileikkurilla hoitanut jo osa eilen. Kyllä - olimme pihalla molemmat, minä ruohonleikkurin ja vaimoni trimmerin perässä. Jotakuinkin viikon - puolentoista viikon välein homma on hoidettava, jotta maisema säilyy kohtuullisen asiallisessa kunnossa. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kalassa tänään - kyllä... Ajelin iltapäivällä Rytikariin. Kun taas tyylilleni olin aikaisessa, koukkasin Paavonkarin venesataman kautta. Ihailin Talo Meren Rannalla-projektin rakennusta. Sen jälkeen ajoin vielä Veitsiluodon kalastuspaikan alueelle. Siellä en malttanut olla ottamatta kuvia - hieno paikka... Sovittuun aikaan kalakaverini Petri Kittilä asteli paikalle kalastusvälineidensä kanssa. Sitä ennen eräs Facebook-kaverini soitti. Oli lukenut tekstejäni. Ajelimme Hahtisaareen ja sieltä suoraan väyliä pitkin Siikalahdelle aika haipakkaa. Pohdiskelimme, tuliko lähdettyä merta edemmäksi kalaan... Alku oli lupaava: Sain välittömästi pilkillä hyvänkokoisen särjen, jonka viipaloin. Petri sai uistimella hauen. Siihenpä se sitten loppuikin. Lähdimme liikkeelle. Pysähdyimme ennen Laitakarin kaupunginpuoleista päätyä neljä kertaa ja annoimme tuulen viedä venettä. Ei ollut matopellon madoista eikä särjen lihasta mitään iloa. Kala ei kerta kaikkiaan ollut syönnillä. Toki Petri sai uistimella muutaman pienen hauen ja minä yhden ahvenen. Totta - yhden ahvenen ja yksi pääsi karkuun. Ajoimme vielä tutuille kalastuspaikoille Pikkuleton saariryppään läheisyyteen. Ei yhtään kalaa. Taivas alkoi synkistyä, joten ajelimme Hahtisaareen. Kala ei kerta kaikkiaan ollut syönnillä. Tosin löysin selityksen asialle. Edellä mainittu soittaja toivotti minulle hyvää kalaonnea. Ei kireitä siimoja niin kuin pitäisi... Oli niin tai näin. Olin hyvässä seurassa, sain nauttia - kalastuksen kannalta - liian kauniista ilmasta ja hienoista maisemista. Kyllä kannatti joka tapauksessa tämänkin päivä elää. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen loppukesän/alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties takkapesään kapit odottamaan illan sytyttämistä. Päivällä asioilla käynti ja iltapäivällä kaivamaan matopellolta onkimadot. Olemme sopineet alustavasti nuorimman kalakaverini kanssa lähivesillä käynnistä, josko ahvenet olisivat liikkeellä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vähän tilatotietoja omasta Blogisivustani... Aloitin oman Blogisivun pitämisen 01.07.2014 nuoremman poikamme Timon vinkistä. Olin hänelle kertonut Helsingissä käydessämme, että en saa juuri ollenkaan tekstejäni lehtiin esiin. Sivullani on tällä hetkellä 7744 tekstiä tai lainausta. Niillä on tähän mennessä käyty katsomassa/lukemassa 616451 kertaa. Niitä on kommentoitu 107 kertaa. Mielestäni erittäin vähän... Tänään sivulla on käyty 82 kertaa, eilen 193 kertaa, tässä kuussa 913 kertaa ja viime kuussa 11181 kertaa - tuo viimeksi mainittu on kohtalaisen suuri luku... Seuraajissa tällä hetkellä kolmen kärki: Suomi, Yhdysvallat ja Iso-Britannia Jatkan harjoituksia. Tämä veispuukki on sitten asia erikseen.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Se riittää. Katselin uteliaisuuttani Foercan Kemin alueen sääennustetta huomiselle päivälle. Se näyttää muuttuneen aikaisemmasta aika lailla, joten huomenna torstaina taitaa tulla loppuiltapäivästä kalastamaan lähtö. Katselin ja kuuntelin myös eilisen Kemin valtuustokokousen nauhoituksen. Jaksan vielä odottaa, että äänentoisto toimii asiallisesti. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties nyt menen työasussa tontinkulmalle lapiohommiin. Se jäi eilen tekemättä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Vaimoni lähtee kohtapuolin asioille kaupungille...

Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä...

Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä... Ajelin loppuiltapäivästä pitkästä aikaa Karjalahdelle Wetterille moikkaamaan tuttua automyyjää Markku Oinasta. Tutut jutut, kyselin Volvo XC 70-farmariautoa. Sanoin Markulle, että Mersusta varmaan pääsen kohtuudella eroon. Olen sanonut aikaisemminkin. Sitten ajelin Kemin K-Rautaan jututtamaan tuttua rautakauppa-asiantuntijaa Kuuselan Teuvoa metallilista-asioissa. Ostin kaksi, voi olla, että saan ne sepättyä paikoilleen. Jos en, niin kyllä niille joku käyttö löytyy... Ajoin keskustaan kaupungintalon edessä olevalle parkkipaikalle. Niin - olin Kemin kaupunginvaltuuston kokouksessa Paavo Väyrysen varamiehenä. Viime kerralla ollessani Pavon varamiehenä pistin jopa harmaan puvun päälle. Nyt ei olisi tullut mieleenkään, kertakaikkisen lämmin päivä. Keskustan Kemin kuntayhdistyksen valtuustoryhmän ryhmäkokous alkoi klo 16.30. Erittäin asiallinen ja "puhutteleva" tapahtuma. Pääsimme jopa irrottelemaan hiukan hjuuuuumoriakin. Valtuustokokous, joka oli aika varamiehinen, alkoi klo 18... Olihan kokous! Käytännössä yksi varsinainen asia, jonka yhteydessä aloin jo epäillä, olenko tosiaan Kemin kaupungin korkeimman päättävän elimen - kaupunginvaltuuston - kokouksessa. Kuulimme asiantuntijoita mutta... Kyllä valtuutettuihin yritettiin voimakkaasti vaikuttaa ulkopuolisissa kommenteissa. Katsotaan, miten yhteistyö etenee jatkossa. Niin se asia: Meri-Lapin työllisyyspalvelut - yhteistoiminta-alueen perustaminen Hiukan asian taustaa: Valmistelu TE 2024 uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka tukee työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat palvelut nopeamman työllistymisen tavoitetta ja alueen elinkeinoelämän tarpeita. Hallituksen esityksessä järjestämisvastuun kriteerinä on 20 000 henkilön työvoimapohja; kuntien tulee tarvittaessa luoda yhteinen työllisyysalue muiden kuntien kanssa, jotta kriteeri täyttyisi. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita. Lisäksi yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa. TE-palvelujen siirto kuntiin tapahtuu 1.1.2025. Sopimukset kuntien muodostamasta työllisyysalueesta tulee toimittaa Työ ja elinkeinoministeriöön lokakuun 2023 loppuun mennessä. Kemin kaupunginvaltuusto teki ryhdikkään, yksimielisen päätöksen päätösehdotuksen mukaisesti. Niin - pois ajellessani tuli pelottava tunne: Pitääkö minun kuitenkin lähteä vielä ehdokkaaksi vuoden 2025 kuntavaaleissa, jos olen jotakuinkin kopillaan. Tosin muistin myös minulle esitetyt kommentit: Sinä olet viimeisellä kvartaalilla ja viimeinen väri hiuksissa. Sinun äänestäjäsi ovat jo pääosin siirtyneet ajasta iäisyyteen... Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +31 astetta. Alkaa olla turhan paljon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties menen työasussa tontin kulmalle niin sanotulle matopellolle möyhentämään lapiolla maata. Illalla on kesätauon jälkeen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Katselenko sen netistä vai joudunko/pääsenkö itse paikan päälle, se ratkennee päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani...

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani... Kyllä - muun muassa erilaiset harrastukset ja harrastusmahdollisuudet olivat meillä keskustelun aiheina. Hän luettelin pitkän litanian omia harrastuksiaan. Minulla kävi jo mielessä, miten ihmeessä ihminen ehtii noin moneksi. Minulle esitetty kysymys oli sen verran yllättävä, että ensimmäinen ajatus oli, että oikeastaan minä en harrasta nykyään mitään, mutta pusersin sentään jotakin... Kai tämä kirjoittaminen on luokiteltava jonkinlaiseksi harrastukseksi, vaikka se on välillä loppujen lopuksi kovaa työtä. Tätä olen harrastanut 1960-luvun puolesta välistä alkaen. Taannoin kirjoittelin paikallisiin lehtiinkin. Nyt en vuosiin. Oman Blogisivun pitäminen ja Facebook-foorumille kirjoittaminen/tekstien lainaaminen on ollut mielenkiintoista. Jotkut tuntuvat niitä peukuttavan, joskus jopa kommentoivan. Omakotitalossa asuminen tuo pakostakin monia maanläheisiä harrastuksia. Ympäristöasioita, jotka sopivat Kemin Vihreä Kemi ideologiaan. Tontin pitäminen jotakuinkin siedettävässä kunnossa vaatii harrastusta asiaan. Tosin sitä hoitaa pääasiassa vaimoni. Eilen illalla pohdiskelimme varastorakennuksen lipan alla ilta-auringossa istuskellessamme, että tämänkin tontti on joka vuosi erilainen. Jos tontista olisi ollut mahdollisuus ottaa ilmakuvia vähintäänkin viiden vuoden välein, muutokset olisivat aikamoiset. Kemin kaupungin karttapalvelun ortokuvissa tämäkin tontti on hyvin nähtävissä. Toki onhan meillä yksi, pari vuotta sitten otettu drone-kuva... Kai tuo Selkäsaaren mökkijuttu on myös jonkinlainen harrastus: Puuhuoltoa ja nyt toista kesää pienimuotoista perunanviljelyä. Onhan minulla tuo Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminta, joka tällä hetkellä on jäissä. Se oli vahva harrastus vuosina 1994-2012. Niin - kuntapolitikointi vuodesta 2000 alkaen sopinee myös jonkinlaisesta harrastuksesta. Erityisesti kysyjälle mainitsin monien vuosikymmenien - nykyisin joka vuosi vähenevän - harrastukseni: Jigionginta, kesäpilkkiminen ja vähin katiskan pitäminen. Veneily ei ole harrastukseni, sillä se on ainoastaan tapa liikkua lähivesillä. Jos minulle olisi esitetty edellä oleva kysymys vuosikymmeniä sitten, olisin vastannut: Harrastan pohdiskelua ja ideointia. Niistä on vähin näyttöäkin. Siihen aikaan oli kuvioissa mukana myös ammattiyhdistystoiminta, osin valtakunnan tasollakin... En viitsi pusertaa enempää.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikainen herätys. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Se riittää. Yksi asiointireissu tehty ja toiselle olen valmistautumassa - Ekoasemalle vähän romuja viemään. Kyllä - siellä käväisin ja samalla ajelin pitkästä aikaa hiukan sightseeing-lähiajelua. Kyllä on monenlaista omakotitaloasuntoa vanhoilla alueilla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että talot on ennen rakennettu aivan liian alas, suorastaan monesti "monttuun" ja/tai liian matalalla kivijalalla/sokkelilla. Onneksi nykysuuntaus on erilainen. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +35 astetta lämmintä suojaisessa, aurinkoisessa päärakennuksen kulmauksessa. Tämä alkaa olla jo liikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista elokuun toisen viikon esiin. Näyttää olevan tulossa monenlaista aktiviteettia: Asiointikäyntejä, mahdollisesti/todennäköisesti kokous ja kukaties/mahdollisesti kalastusta...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin viikko sitten lähes tarkalleen alla olevan tekstin. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin puolipilvisen aamun läsnäolon. Sääennuste pitää paikkansa. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Edellä mainittuihin lehtiin liittyvänä kävi mielessä, että viime aikoina on vähänlaisesti ollut muun muassa Kemiin liittyviä uutisia. Voi harkita jopa lehden pistämistä taas "jäähylle". Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - tuohon lehtiasiaan liittyen eräs Facebook-kaveri muistutti, että kyllä Lapin Kansassa on Kemistäkin juttuja ainakin silloin, kun jotain ikävää, kielteistä täällä tapahtuu. Aika tarkka arvio - kyllä. Niin - tuo kirjoittamani: Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Olen aikaisemminkin todennut, sitä minun pitäisi välttää. Kohta huomasin olevani pihalla, varastorakennuksen takana vaimoni apuna siirtelemässä tavaroita paikasta toiseen. Varmaan turhaakin tavaran siirtelyä. Reissu Ekoasemalle olisi tarpeen...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta kävimme hetki sitten kaupungilla asioilla. Olihan väkeä liikkeellä. Kemin Satama Open Air oli käynnistynyt. Oletettavasti musiikinnälkäisille on monipuolista tarjontaa. Hyvä niin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Se saa riittää. Tänään ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Illansuussa tulee pohdiskelleeksi jos vaikka mitä, muun muassa seuraavaa: Mahdollisesti muistat, että opettajatyöni ohessa olin insinööri- ja opettajajärjestökuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta aina 2008 saakka, jolloin jäin eläkkeelle opetustehtävistä Koulutuskuntäyhtymä Lappiasta Kemin Kivikankaalta. Olin aikanaan myös OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa aika tovin. En edes muista, milloin olisin käynyt viimeksi OAJ:n kotisivuilla, vuosia sitten, mutta eilen alkuillasta siellä surffailin. Mielestäni erinomaiset sivut. Luonnollisesti päähuomioni liittyi ammatillisen sektorin osa-alueelle sekä tuohon Opettaja-lehteen. Selailin myös OAJ:n senioriopettajien sivuja sekä jäsenetuja yleisellä tasolla. Suhteutettuna jäsenmaksuun edut ovat mittavat - mielestäni erinomaiset, mikäli niitä aktiivisesti käyttäisi... Minulta on usein kysytty, miksi ihmeessä en ole liittynyt aikanaan senioriopettajien jäseneksi. Yksinkertaisesti siksi, että olen yrittänyt lähes kaikista muistakin jäsenyyksistä irrottautua. Syynä on myös se, että Kemin Haukkarin Kainuunkadulta en oikeastaan halua liikkua minnekään - paitsi kalastelemaan lähivesille ja Selkäsaareen. Täällä on hyvä elää ja asua. Toki olen vielä muutamissa yhdistyksissä jäsenenä. Olen tällä hetkellä Insinööriliitto ry:n jäsen, sitä kautta myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsen, Puunjalostusinsinöörit ry:n jäsen, Suomen Keskusta rp:n jäsen, sitä kautta myös Keskustan Kemin kuntayhdistys ry:n jäsen, Selkäsaari Yhdistys ry:n jäsen sekä Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen - sukuseura ry:n jäsen. Kaikissa edellä mainituissa tällä hetkellä rivijäsenenä. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Minäkin - niin halutessani - voisin liittyä täällä aika moniin yhdistyksiin. Se merkitsisi työhuoneeni pöytäkalenterin sivujen täyttymistä kokouksista ja erilaisista tapahtumista. Juuri sitä olen viime vuosina vähentänyt...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä... Päätin aamulla, että lähden kokeilemaan tontinkulman matopellon tuotteiden toimivuutta ongella. Kävin lapioimassa pieneen matopurkkiin toistakymmentä matoa. Ajelin kesäautollamme tuttuun tyyliin Hahtisaareen ja sieltä veneellä lähelle Pikkuleton saarirypästä. Ihanteellinen tuuli ekokalastukseen. Annoin tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan - ohi muutaman uppotukin. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tuli yksi ahven. Toistin ajelun ja kuinka ollakaan sain tämän kesän ensimmäisen särjen pilkillä ajelun loppuvaiheessa - hyvä. Päätin ankkuroitua. Siivutin särjen ja keskityin isojen ahventen onkimiseen. Aluksi ei tapahtunut yhtään mitään mutta sitten alkoi tapahtua. Kyllä ahvenet tykkäävät särjen lihasta. Ahvenia alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Nyt pääsen sanomaan/kirjoittamaan, että suurimmat karkasivat minulta. Ja se on taivahan tosi niin kuin entinen opettajakollega totesi epäillessämme hänen sanomisiaan. Kyllä ahvenet olivat liikkeellä. Toisesta jigiongesta irtosi koukku perukkeen pitimestä. Taisi olla merkki, että nyt on onkiminen menossa jo "ryöstökalastuksen " puolelle. En pistänyt uutta koukkua. Lopettelin vähitellen, sillä särjenliha loppui eikä matojakaan ollut enää kuin muutama jäljellä. Soitin Hahtisaaresta vanhimmalle kalakaverilleni. "Oletteko päässeet ahvenen makuun tälle kesälle?" kysyin ollessani tietoinen, että me emme ole olleet ongella ja lisäsin:"Voin koukata teidän kautta." Näin teimme. Hän valkkasi muutaman ahvenen kylmään vesiämpäriin savustettavaksi. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu veret lypsettyinä, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Hyvä onkireissu. Kyllä meressä ahvenia riittää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä käväisemään ekokalastamaan lähivesille tällä kerralla matopellon madoilla - ei ostomadoilla. Iltapäivällä saamme tutun yövieraan eli Veeran Pikkupuolelle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

On tämä kummaa aikaa - kyllä...

On tämä kummaa aikaa - kyllä... Ja yhä kummemmaksi menee. Päivällä istuskellessani hyötyliikuntapaussilla varastorakennuksemme lipan alla janojuomaa - Olvin Wichyvettä - nautiskelen kävi mielessä YK:n rooli nykymaailmanmenossa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kauan sitten, olipa maailmalla mikä tahansa rähinä, olivat YK:n joukot kohta paikalla. Suomalaisiakin on ollut rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa - lähinnä Lähi-Idässä - sankoin joukoin. Tällä hetkellä YK:n rooli on surkean saamaton. Miksi? Siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus. Sillä kaadetaan järkevätkin esitykset. Mielestäni hyökkäyssodan suvereeniin, itsenäiseen maahan aloittanut valtio, sotarikoksiin syyllistynyt valtio, pitäisi poistaa YK:sta, vähintäänkin turvallisuusneuvostosta. Tällä hetkellä se liittyy nykyhallinnon Venäjään. On murheellista, että ikään kuin mediassa niin sanottu uusi normaali on se, että joka päivä saamme lukea seuraavaa: Venäjän ohjusisku/lennokki-isku Kiovaan, Odessaan, jne. ... Ukrainan ilmoituksen mukaan kaikki ohjukset/lennokit tuhottiin tai jotain vastaavaa. Kuolleita, loukkaantuneita - onneksi - marginaalisesti pahimpaan tapaukseen verrattuna. Venäjän tuhoiskut kohdistuvat pääasiassa siviilikohteisiin. Se täyttää sotarikoksen merkit. Venäjä tekee siis joka päivä yhä enenevässä määrin sotarikoksia. Saadaanko syylliset vastuuseen teoistaan - tuskinpa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Kotikulmilta - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän sään läsnolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan ruohonleikkurille nurmikoita. Siinä todennäköisesti pari tuntia kuluu hyötyliikuntana ihan mukavasti. Vaimoni tulee pihaistutuksia trimmaamaan - hyvä niin. Kyllä - lähes kolme tuntia pihalla, edellä mainittujen lisäksi neljä pientä - väärässä paikassa ollutta - pihlajaa revittiin juurineen irti ja yksi kivulias vuoristomänty poistettiin. Tämä tontti muuttaa muotoaan joka vuosi. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seuratessani kohtalaisen tarkkaan maailmanmenoa joudun kirjoittamaan/lainaamaan murheellisen synkkiäkin asioita. Elämässä on kuitenkin paljon myönteisiä asioita niin kuin olen moneen kertaan tuonut esiin. Yksi sellainen on nauttia savustetuista ahvenista. Jos olet tähänastisen elämäsi aikana - mikäli kalaa yleensä syöt - syönyt vaan esimerkiksi markettien kalatiskiltä ostamaasi lohta ja/tai siikaa mahdollisesti savustaen ne, kokeile lähiruokaa - lähde ongelle ahvenia narraamaan... Olen vuosikymmenien aikana neljän kalakaverini kanssa käynyt lähivesillä ahvenia pyytämässä. Yksi kalakavereistani on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Pääasiassa olen kuitenkin kalastellut yksin. Tuossa lähivesillä ei ole ollut tungosta. Kerroin eilen, että tälle kesälle ensimmäistä kertaa savustimme Selkäsaaressa mökillä ahvenia. Söimme niitä uusien perunoiden kanssa saaressa ja toimme suurimman osan mukanamme kotiin. Otin hetki sitten jääkaapista foliokääreestä kaksi hyväkokoista savustettua ahventa ja söin/nautin ne valkoviinilasillisen kanssa... Ovat ne hyviä, aivan kuin karkkeja söisi ja vähän enemmänkin. En oikeastaan tiedä vaimoni "salaista maustereseptiä", mutta meillä on selkeä työnjako ahveniin liittyvänä. Minä kalastan, perkaan ja hautaan perkeet -"lypsän myös veret kaloista" - vaimoni huuhtelee ne ja pistää pakastimeen. Savustettaessa hän hoitaa maustamisen, minä muut tarvittavat toimenpiteet. Edesmennyt kalakaverini oli tarkka savustusmaustamisessa: Ainoastaan nokare voita ja ripaus suolaa. Sekin toimi erinomaisesti. Niin - vein savustetuista ahvenista loput tontin perälle. Harakat ovat tyytyväisiä... Tällaista se mökkiläisen elämä on, yksinkertaista ja helppoa, jos ei ala liiaksi pohtimaan maailmanmenoa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän aamun läsnäolon. Se on jo elokuu. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin lähteä pihahommiin, mutta taitaa siirtyä myöhempään ajankohtaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...