Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme aamukahville ja lehdenlukurupeamalle päärakennuksen terassille. Eiliseen liittyvänä totesimme, että pojanpojaltamme Laurilta Helsingistä oli eilen tullut tekstiviesti Kemiin tulosta huomenna sunnuntaina muutamaksi päiväksi. Pikkupuolelle saamme yövieraan. Kukaties Laurin kanssa käymme katsomassa Torniossa Kojamoa eli Tornion kaupungin 400-vuotissymbolia joen rannalla. Lumilinna saattaa olla vierailukohteemme. Ehkä myös Selkäsaaressa käydään, mikäli ilmat antavat myötä... Mutta tänään heinäkuun viimeisenä päivänä ei ole mitään ennalta suunniteltua, ollaan vaan...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä... Kuuntelen aina silloin tällöin You Tubesta musiikkia. Yleensä kaunista, melodista musiikkia ja mikä parasta, niissä usein on "puhuttelevat sanat", jotka saavat ajatukset lentoon. Kuuntelen myös niin sanottuja kantaa ottavia lauluja, usein ne ovat työväenlauluja. Hetki sitten kävi mielessä, että kuuntelenpa taas kerran Hiski Salomaan Vapauden kaiho laulun. Se on aika musiikillisesti raaka, mutta kyllä siinäkin on mielestäni erittäin puhuttelevat sanat. Lainaus WikiPedia-teksteistä: Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 7. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien. Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”. Niin - nuo Vapauden kaiho-sanat: Meill' vapauden kaiho soi, Rinnassamme toveri toi. Siks' yhteistyöhön rintamahan käy, Pelastusta köyhille ei ennen näy. Kai aamu armas sarastaa Ja aurinkoinen heijastaa. Nuo synkät pilvet varjostavat viel', Jylhät vuoret ompi vapauden tiel'. Oi vapaus, kuule kutsuas, Sua itkevät orvot kaipaa. Oot köyhän kansan pelastus, Siks' vapauslaulut raikaa. Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' jo musta yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois. Onko kyseisellä laululla jotain yhteistä esimerkiksi Kemin kaupungin nykytilaan? Mielestäni on paljonkin. Saattaa olla jonkun lukijan mielestä kaukaa haettu, mutta kyllä nyt viimeistään luottamushenkilöiden ja virkamiesten on löydettävä vahva yhteinen sävel ettemme ajautuisi lähivuosina kriisikunnaksi ja ulkopuoliseen taloudelliseen holhoukseen...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen jättäydyimme suosiolla keittiön pöydän ääreen kahvittelemaan ja aamulehteä lukemaan. Terassilla tuntui niin vilpoiselta. Nykyisin pidän kännykkääni äänettömällä. Vaimolleni oli tullut puhelu, jossa minua oli pyydetty puhelimeen. Vastasin. Sujuvasanainen mieshenkilö kertoi lähiseuduilla olevan mm. autotallinoven asennusnäytös. Kerroin, että meille on keväällä asennettu uusi autotallinovi. "Entä ulko-ovet, ikkunat, jne. ..." myyntitykki jatkoi. Olisi ollut ilmaista tarkistusta. Kerroin, että meillä on yksi ulko-ovi uusittu vasta eikä muuhun ole tarvetta. Toivottelimme toisillemme hyvää päivänjatkoa... Katsoin käänykkääni tullutta puhelua: Epäillään häiriösoittajaksi. Tarkistin vaimoltani hänen puhelimeensa tulleen puhelinnumeron. Sama numero. Tämä puhelu ei ollut pahimmasta päästä.

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa...

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa aistittuaan tuskailuani eräästä tämänhetken prosessista... Historiataustaa eli pieni lainaus WikiPedia-tekstistä: Don Quijote, koko nimeltään Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen (esp. El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha), on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Juoni Köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan. Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”. Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan” Niin - vaimoni kysymys aiheutti minussa luonnollisesti tähänastisen elämäni pikakertauksen ja pika-analyysin. Vaimonikin on päässyt/joutunut sitä seuraamaan talvesta 1964 alkaen... Tunnustan, että tunnen eräänlaista sympatiaa tuota "surkean hahmon ritaria" kohtaan. Kuinka monta kertaa olen joutunut napit vastakkain vääriksi kokemieni asioiden hoidosta. Niitä on paljon. Niitä on ollut vuosikymmeniä eikä loppua ole näköpiirissä. Niitä näyttää oleva liikkeellä jatkuvasti. Tänäänkin. Omasta mielestä vahvuuteni on se, että pääsääntöisesti koen olevani oikeassa ja ajan oikeita toimintatapoja. Minun sukulaissieluja on Kemissäkin, tunnettujakin. Suomen tunnetuin "oikeassa olija" lienee edesmennyt, armoitettu pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Tarinan mukaan hän silloin tällöin nosti oikean käden etusormen pystyyn ja totesi:"Minä olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Dokumentti: Tukholman verilöyly...

Dokumentti: Tukholman verilöyly... Katselin toissapäivänä Ylen Areenalta alla olevan, erinomaisen 2-osaisen dokumentin 500-vuoden takaa. On sitä osattu juonitella ennenkin - kohtalokkain seurauksin. Rajua valtataistelua. Sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos Vuoden 1520 Tukholman verilöyly on Pohjoismaiden historian hurjimpia hetkiä. Vaan mistä siinä oikeastaan oli kyse? Kuinka kuninkaan kruunajaisjuhlasta saattoi seurata sadan ihmisen teloitus keskellä Tukholmaa? Ruotsalaiset historiantutkijat Bo Eriksson ja Anna Maria Forsberg paljastavat kaksiosaisessa dokumenttisarjassa, minkälaiset tapahtumat johtivat Tukholman verilöylyyn. Kyse oli suuren luokan draamasta, johon sisältyi sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos. Vallan saleissa käytiin kovaa peliä Ruotsin kruunusta. Tuotanto: SVT, 2020.

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä...

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä... No eipä ihme että nukutti pitkään. Tosin osasyynä saattoi olla eilinen myöhäisiltapäivän/illansuun ongella istuminen, kököttäminen. Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla istuskellessamme aamukahvilla ja lehteä lueskeltuamme pohdimme tuota kirottua Koronavirus-asiaa. Se ei ole ohi, ei lähimainkaan. Tartunnan saaneet ovat pääosin nuoria bilettäjiä/kokoontujia. Kiinnitin muun muassa eilen huomiota Prismassa käydessäni, että hyvin vähän oli asiakkailla kasvomaskeja enää käytössä. Mutta tänään ollaan vaan kotitontilla, jos ei ole pakko muuta tehdä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että olen käynyt tänä kesänä ainoastaaan kaksi kertaa ongella, viimeksi yli kuukausi sitten, jolloin sain muutaman kotiin vietäväksi kelpaavan ahvenen. Ne paistettiin. Olemme parin viimeisen vuoden aikana savustaneet ahvenet Selkäsaaressa. Nyt se ei ole ollut mahdollista, kun kuivuuden/kuumuuden vuoksi ovat metsäpalovaroitukset olleet päällä. Kotona olevaa sähkösavustinta olemme käyttäneet pari-kolme kertaa. Tänään ajattelin lähteä käväisemään ongella mutta... Matopellostamme ei löytynyt kunnolla matoja, olivat jossakin syvällä. Jos ongelle aikoo, nyt on mentävä Karjalahden Prisman kautta. Sieltä löytynee Master-matopurkkeja. Ne madot ovat aikaisemmin toimineet erinomaisesti. Kyllä - ajelin Prismaan, jääkaapissa oli kaksi Master-matopurkkia, ostin toisen >5 euroa. Ajelin Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn, lähes rantaan eli siihen kohtaan, mihin talvella menee latu-ura. Annoin kevyen tuulen viedä venettä - kaksi jigionkea vedessä. Pari ahventa. Ankkuroiduin noin viidenkymmen metrin päähän Kojukalliolta Ajokseen menevästä väylästä. Otin kesäpilkin myös käyttöön. Muutama ahven tuli, sain ne nätisti ylös, paitsi kaksi suurinta, ne kopsahtivat veneen reunaan, kävivät näyttäytymässä. Sain sen toivomani särjen pilkillä ja viipaloin sen isojen ahventen houkuttimeksi. Isot ahvenet eivät olleet liikkeellä. Noin neljä tuntia istua kökötin samassa paikassa. Päästin kaikki ahvenet takaisin mereen. Kumma ettei lokkeja ollut paikalla. Oli upea illansuu, veneitä paljon liikkeellä ja rannassa väkeä. Kotiin tultuani totesin vaimolleni:"Enköhän minä ole oman kiintiöni ahvenia onkinut. Kymmeniä vuosia ja joka kesä kymmeniä kiloja ahvenia, haukiakin, lahnoja, särkiä ja yksi kuha." Niin tuo kuha tuli katiskalla. Katiskalla myös mateita... Ilmeisesti nuo kalareissut vähenevät jatkossa. Voi olla, että käymme vielä "entisillä hyvillä kalapaikoilla" Laitakari-Juurakko-Kraaseli-Siikalahti-alueella...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä... Kevät meni kuntavaaleja ja kesän alkamista odotellessa. Kesä on jo pitkällä seuraavan valtuustokauden 2021-2024 luottamustoimipäätöksiä odotellessa. Tämä tuntuu olevan nyt yhtä odottelua ennen kuin pääsee tosi toimiin. Varmaan suurin osa Keminkin kuntavaaleissa mukana olleista 168:sta ehdokkaasta on esittänyt taustaryhmilleen omat esityksensä/toiveensa, mitä luottamustoimia on seuraavan neljän vuoden aikana sitoutunut hoitamaan. Taustaryhmien esitykset valmistunevat parin viikon sisällä. Lopulliset päätökset tekee aikanaan uusi kaupunginvaltuusto. Päärakennuksen terassilla aamukahvia juodessamme ja lehteä selaillessamme aistimme hellepäivän tuloa. Niitä ei varmaan tälle kesälle enää ole häiriöksi saakka... On aivan pakko lisätä, että kävin hetki sitten Hahtisaaressa. Olimme sopineet Tommin kanssa, että hän asentaa uuden, oikean potkurin paikoilleen. Nyt riitti ProPulse-komposiittilapojen vaihto. Asentaminen tapahtui veneenlaskuluiskan tuntumassa. Kyllä taas paljastui ihmisten kärsimättömyys. Meidän työmme oli tehty, kun näimme porukan hinaavan pulpettiveneellä pientä soutuvenettä, jossa oli rompetta. Siihen he änkesivät. Kysyin, mitkä olivat heidän suunnitelmansa. Kuulemma soutuvene nostetaan luiskalta maihin. Sopihan siinä toki olemaan, mutta muutaman minuutin olisivat voineet odotella...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Keskustan Peräpohjolan piirin ja Tornion Keskustan organisoimalle perinteiselle Kukkolan siikajuhlille. Kyllä sinne ajeltiin kesäautollamme. Järjestelyt toimivat mallikkaasti. Kahvittelimme ja söimme teltan varjossa siika- ja lohivoileivän. Ohjelmasta sen verran, että musiikista ja välispiikkauksista huolehti Jukka Lamminen, avaussanat Peräpohjolan piirin puheenjohtaja Tanja Joona ja varsinaisen juhlapuheen piti kansanedustaja Katri Kulmuni. Kaikki hoitivat osuutensa vakuuttavasti, ammattitaitoisesti. Olihan siellä tuttuja Kemistäkin. Kaikkia ei ollut mahdollisuutta jututtaa, sillä osa oli keskittynyt tikanheittokilpailuun. En halunnut häiritä keskittymistä kilpailuun. Ihailimme hetken Kukkolankoskea. Ruotsin puolella oli yksi siianlippoaja. Ainakaan seurantamme aikana hän ei saanut kaloja. Tornionjoki on upea, ei kahta sanaa... Takaisintuloreittimme: Käännyimme Vojakkalasta Paakkolantielle, Yli-Liakan kautta Arpelaan, Lautamaahan, Könölään, Viitakoskelle ja Törmään. Ajelimme Liedakkalaan ja fiilistelimme vanhaa Kemijokivarren tietä ja sitten päätietä Kemiin. Vaimoni kävi Lidlissä. Häntä odotellessani entinen oppilaani tuli minua jututtamaan. Hän oli vaimonsa kanssa matkailuauton ostossa Kemissä. Autoihin liittyvänä hän oli seurannut meidän Land Rover - myyntikuvioita. Hän tiedusteli auton hintaa. Totesin:"Olen kahdelle henkilölle ilmoittanut, että hinta on x.xxx euroa." "Eihän tuo ole pahakaan." hän totesi ja sanoi kertovansa asiasta tutulleen. Ihan mukava 120 km ajelu.

Työpöydän kuntavaaliaineiston puhdistamista - kyllä...

Työpöydän kuntavaaliaineiston puhdistamista - kyllä... Päätin hetki sitten nollata käydyt 13.06.2021 kuntavaalit materiaalin osalta. Viime syksynä otin Keskustan Peräpohjolan piirin ja Kemin Keskustan yhteisestä toimistosta kuntavaalimateriaalia, muun muassa kaksi pientä ( 100x100mm) magneettipohjaista tarraa. Tarraa, jossa on sanoja ja symboleita irrotettaviksi ja/tai uuteen järjestykseen aseteltaviksi - hyvä idea - saa mieleisensä sanoman esiin. Vaimoni oli toisen pistänyt jääkaapin oveen kiinni, enkä minäkään tätä toista ole järjestellyt uuteen asentoon. Tämä lienee perusasennossa, joten jokainen sana/symboli voidaan siirtää: Suomi - kuntoon - pitää - huolta - välittää - käy - n - töihin - into - a - yrittää - arvokas - vanhuus - ja - terve - vihreä - talous - luonto - puhdas - ruoka - kaupassa - turvallisuus - lapsen - etu - yhteinen - ei - itsekkyydelle - yhteisöllisyys - tartu - tilaisuuteen - rohkeasti - huomiseen - terve - järki - uskallusta - enempään - turvaverkko - !! - talkoilla - syntyy - tulosta - lisää - työtä - ? - puretaan - turhia - normeja - & - yksin - yhdessä - ystävä - usko - itseesi - keskusta - kanssasi - ! - Keskusta apilalogo... Kyllähän noista sanoista ja symboleista aika lailla monenlaisia tekstejä saa aikaiseksi. Kävi mielessä matematiikan käsite kertoma. Sen avulla voisi vaihtoehtojen määrän laskeakin, jos viitseliäisyyttä riittäisi... Pohdiskelimme hetki sitten, josko lähdemme huomenna Kukkolankoskella käväisemään Keskustan Peräpohjolan piirin perinteisessä kesätapahtumassa. Olemme kerran käyneet, ihan mukava tapahtuma.

Pari päivää mennyt ihmetellessä - kyllä...

Pari päivää mennyt ihmetellessä - kyllä... On se kumma juttu, kun ei ole mitään erikoisen tärkeää, pakollista tekemistä, aika menee ihmetellessä. Nytkin pari päivää. Hetki sitten kävivät vanhat mietteet mielessä liittyen somemaailmaan ja peukutukseen. Peukutus äärimmäistä vallankäyttöä - kyllä mielestäni... Kirjoitin edellä olevasta aiheesta jo monta vuotta sitten. Peukutuksen/tykkäämisen ohessa kirjoitin myös erilaisten symbolien lisääntyneestä käytöstä. Eräs tuttavani hiukan ihmetteli kirjoitustani, hän toi esiin em. somekäyttäytymisen kevyen harmittomana, ei erityisen vakavasti otettavana käyttäytymismallina. Hän vähätteli niiden käyttöä. Itse koen niiden käytön vahvasti tarkoitushakuisina. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää. Sanonnalla on vahva perinteinen ja kansanomainen totuuspohja. Kyllä somemaailmassa monet seuraavat peukutus-/tykkäämislukuja. Ei niinkään teksteihinsä saamia kommentteja, sillä ne ovat tiukassa. Kynnys kirjoittaa henkilökohtainen näkemys jostakin asiasta on korkealla. Eivät nuo peukuttamiset aivan turhanpäiväisiä ole, sillä niitä muun muassa yritykset käyttävät eräänlaisina houkutuselementteinä. Yksityishenkilöllekin 10/50/100/200/500- kpl jne. peukutusta antanee kummasti mielihyvää tai jos niitä ei ole mielipahaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä viemään peräkärryllisen pihaoksia Kemin Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle. Näin tein, homma hoidettu. Peräkärryä kesäautomme perään kiinnittäessäni tuttu ohikulkija kysyi:"Oletteko käyneet saaressa?" "Emme tällä viikolla. Oletko lukenut viime viikonlopun Selkäsaariseikkailustamme Facebookista?" kysyn häneltä. Ei ollut, joten päätin kertoa asian lyhyen kaavan mukaan. Tuskin oli päässyt kertomuksessani alkuun, kun sain kommentin:"Kerran meillä, jne. ... minä, jne. ...". "Sopiiko, että jatkan?"kysyin häneltä. Jatkoin, mutta tuskin pääsin eteenpäin, kun kuulin:"Kerran minä, minä, minä, jne. ..." "Minä olen ajellut kelillä kuin kelillä." hän uhosi. "Niin minäkin, kunhan kölin alla on riittävästi vettä." sanoin ja lisäsin, että vaihdettuamme perämoottoriin oikean alumiinipotkurin, emme enää lähde huonosuuntaisilla eli länsi-lounaistuulilla ja matalan veden aikaan Selkäsaareen. Näin jälkikäteen ajateltuna, minun olisi pitänyt jättää kertomatta edellä mainittu tapahtuma viime viikolta. Kertomus jäi olennaisilta osiltaan kesken - jatkuvien keskeytysten vuoksi. Näitä besserwissereitä löytyy. Heitä olen havainnut löytyvän myös kuntapolitiikan kentällä. Tuoko uusi valtuustokausi 2021-2024 parannusta asiaan? Sen aika näyttää. Ken elää, hän näkee...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä...

Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka huomioitte eilisen 53. hääpäivämme. Aki ja Tuula

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen intouduin siistimään muutamia pihan puita, lähinnä poistamaan kuivuneita alaoksia. Erityisesti siistimisen kohteina olivat keskellä pihaa olevat niin sanotutut Logokuuset. Kerrattakoon nyt vielä, että istutin vuonna 1996 Keminmaan Törmästä Sunnarinkulman asuntoalueelta hakemani kolme noin 0,5 m korkuista kuusta isoissa multapaakuissa keskelle tonttiamme kolmion muotoon. Miksi? Siksi, että halusin jonkin muiston meille siitä, kun Veitsiluoto Oy muuttui Ensoksi. Suunnilleen samoihin aikoihin PK5:n päädystä otettiin pois Veitsiluoto Oy:n logo iso V ja kolme kuusta. Nyt istuttamani kuuset ovat tukkikokoa. Lisäksi rapsin muutaman oksan Pikkupuolen takana olevasta pihlajasta, oksat, jotka kurkottivat kasvullaan räystään alle. Samoin pari kuivaa vuoristomännyn oksaa päärakennuksen terassin kulmauksesta. Peräkärryssä alkaa olla kohta kuorma Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle vietäväksi Kemin Karjalahdelle...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä... Silloin nuori pappi Seppo Ikonen vihki meidät - minut ja Tuulan - Veitsiluodon kirkossa avioliittoon. Tänään on siis meidän 53. hääpäivä. Pätkä Wikipediatekstiä tiedoksi tapahtumapaikasta: Veitsiluodon kirkko on Kemin seurakunnan kirkko ja seurakuntakeskus Hepolan kaupunginosassa Kemissä. Seurakuntataloa alettiin suunnitella Veitsiluotoon jo 1938, mutta sodan takia rakennushanke viivästyi. Lisäksi Karihaaran seurakuntatalon rakentaminen meni Veitsiluodon hankkeen edelle, koska Karihaarassa seurakunnan kokoustilana käytetty vanha koulu tuhoutui Lapin sodassa. Kirkon suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, joka päättyi 15. maaliskuuta 1950. Osallistujina olivat arkkitehdit Arvo Murama, Olli Pöyry, Heikki Siren ja Veikko Larkas. Ensimmäiselle sijalle nousi Larkaksen ehdotus Orga pro nobis, jonka mukaan kirkko toteutettiin. Rahoitusongelmien vuoksi betonirunkoisen, tiilirakenteisen pitkäkirkon rakennustyöt päästiin aloittamaan vasta kesällä 1955. Kirkko valmistui syksyllä 1957 ja sen vihki Oulun hiippakunnan piispa Olavi Heliövaara 29. syyskuuta 1957. Kirkkosalin pinta-ala on 500 m² ja siellä on 370 istumapaikkaa. Kirkon 18-äänikertaiset urut on rakennettu Kangasalan urkutehtaassa 1958. Samana vuonna Veitsiluoto Osakeyhtiö lahjoitti kirkolle arvokkaan hopeisen ehtoolliskaluston. Kirkkosalissa on kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen puureliefi Pyhiinvaeltajat vuodelta 1967. Veitsiluodon kirkon risti on niin sanottu Pietarinristi, jossa poikkipuu on alhaalla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin mennä istuskelemaan aamukahville ja lehdenselailuun päärakennuksen terassille. Jätin/jätimme tältä aamulta väliin. Vaikka aurinko paistaa, niin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että parempi olla keittiön pöydän ääressä. Tänään ei ole tiedossa mitään erikoista tehtävää, ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelin hetken aikaa yksin päärakennuksen terassilla aamukahvilla lehteä lueskellen. Tälle maanantaipäivälle ei pitäisi olla mitään kummempaa. No sen verran, että kävin viemässä Karjalahdelle pienen säkillisen kotitalousmuovia ja samalla reissulla varmistamassa ProPulse-komposiittilapojan (4 kpl) tilauksen Prima-Raudassa. Isäntä - Kamppisen Risto kuului olevan kesälomilla. Hänelle olin lähettänyt asiaa sähköpostin välityksellä. Samalla kysäisin, onko liikkeessä perämoottoriimme - Suzuki DT40 - tavallista metallipotkuria hyllyssä. Ilmeisesti asia tarkistetaan. Kotiin tultuani irrotin päärakennuksen terassilautojen välistä ilmaantuneen tammenalun. Mistä lie tuokin tuohon tullut? Lähti hyvin juurineen. Kastelimme sitä ja veimme Pikkupuolen päätyyn kasvamaan lisämullan turvin. Mielenkiintoista seurata, lähteekö kasvamaan. Viitisentoista vuotta sitten tammenkasvatusyrityksemme ei onnistunut...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa... Huomasin eilen illansuussa tullen puhelun, kännykkäni oli äänettömällä. Soitin ja "langan päässä" oli tuttu tuttavamme. Hän oli lukenut tekstini "Selkäsaariseikkailustamme". Kerroin hänelle, että minkäänlaista vaaratilannetta ei ollut, mutta tympeääkin tympeämpää äheltämistä. Kyllä tämä saisi jo riittää. Oli puhetta Selkäsaaren pohjoispään Pohjoislaiturista. "Eikö ne mökkiläiset voisi pistää hatun kiertämään ja rakennatte itse sen laiturin?" hän totesi kerrottuani, että kyllähän se ruoppaus ja asiallisen ponttoonilaiturin teko muutaman kymppitonnin maksaa. Hän on erittäin hyvin tietoinen tontti- ja kiinteistöasioista. "Kyllä Selkäsaaren mökkiläisillä on omien venevalkamien kanssa tekemistä ihan nokko. Ei heitä taida kiinnostaa mikään Pohjoislaituri." totesin. "Selkäsaari Yhdistys voisi asiaan liittyvänä olla aktiivinen." totesin. Kerroin lisäksi, että saaren länsirannalla monet mökkiläiset joutuvat jättämään kulkuveneensä poijuun, jossa on rantaan pääsyyn kiinnitetty soutuve. Niin kivikkoisia ovat rannat. Kyllä tuo meidän mökkipaikkamme on erinomainen. Hyvillä ilmoilla siirrymme sinne Haukkarin Kainuunkadulta noin varttitunnissa. Se on lähellä, lähes näköetäisyydellä, mutta nuo pahimmat tuulet ja vedenpinta...

Mitä tänään tähän asti...

Aamuherätys oli poikkeuksellisen aikaisin, sillä kesävieraamme - Anna ja Isla - ovat aamupäivällä lähdössä pääkaupunkiseudulle. Sateinen aamu. Saderintama mennee ohi viimeistään iltaan mennessä. Pistin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen tulet takkaan. Hyvin toimii... No niin - vaimoni kävi viemässä tytöt Kemin rautaieasemalle ja juna meni hetki sitten vajaan kolmensadan metrin päästä Eteläntien takaa ohitse Oulua kohti ja Helsinkiin - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme aamukahvien ja lehtiselailun yhteydessä eilistä "meriseikkailua". Lähdin Hahtisaareen. Uusin ankkuriköyden ja koekäytin perämoottoria, kaikki tuntuu olevan kunnossa paitsi, että Selkäsaaren pohjoisppäädyssä on neljä ProPulse komposiittilapaa. Kävin Prima Raudassa, oli kiinni. Kotiin tultuani otin yhteyttä Kamppisen Ristoon, pyysin tilaamaan lapapaketin. Parhaassa tapauksessa se löytyy hyllystä. Nyt on aikaa pihahommiin. Kesävieraamme - Anna ja Isla - nauttinevat olostaan Pikkupuolella - kännykkä toisessa kädessä...

Olihan varsinainen seikkailukäynti Selkäsaaressa iltapäivällä/illansuussa - kyllä...

Olihan varsinainen seikkailukäynti Selkäsaaressa iltapäivällä/illansuussa - kyllä... Lähdimme kesävieraidemme kanssa saareen niin kuin oli alustavasti sovittu. Olin rajanaapurilta - Rajalan Heikiltä - kysynyt lupaa ja saanut sen - käyttää heidän venepoukamaa, jos tuuli on kovanpuoleinen ja suunta hankala meidän näkövinkkelistä. Ajoimme Rajalan venepoukamaan ja kävelimme tontillemme/mökillemme. Toiset rajanaapurit Nikkasen näyttivät olevan myös saaressa. Vaimoni käytti tyttöjä - Annaa ja Islaa - kahluumatkan päässä olevassa uimapaikassa. Minä haloin muutaman raitapuu-pökäleen ja aloitin yhden lahon kuusikannon hajottamisen. Vaimoni paistoi uumissa makkaroita ja pannulla räiskäleitä Kyllä maistuivat ja tytöt ottivat pienet tirsat kamarissa. Tähän saakka kaikki enemmän kuin hyvin. Teimme lähtöä saaresta. Käänsimme veneen keulan menosuuntaan, en uskaltanut lähteä pakilla poukamasta. Niinhän siinä kävi, että en ehtinyt laskea konetta alas ja käynnistää sitä, kun tuuli lähti viemään meitä rannan suunnassa. Taas kiroilin mielessäni korkealaitaisen veneen "tuulenottavuutta". Olihan se varsinaista kivien kolinaa yrittäessämme ohjata/työnnellä airoilla venettä syvemmälle. Soutaminen oli mahdotonta. Ei auttanut kuin mennä veteen venettä vetämään/työntämään. Saimme sen jotakuinkin "kävelytettyä" oman kotipoukamaan menevän "väylän" varteen. Olin noussut veneeseen. Laskin koneen hiukan alas trimmillä ja käynnistin sen. Kuulin sen välittömästi. Se on siinä! Sammutin välittömästi koneen. Kaikki ProPulse potkurilavat katkesivat. Tuuli vei venettä matalikolle. Olimme välillä kaikki vedessä venettä työntämässä/vetämässä. Reippaat kesävieraamme - Anna ja Isla - ei kahta sanaa. Aluksi päätimme soutaa Hahtisaareen, mutta eihän siitä tullut mitään, vene jumittui matalaan hiekkapohjaan. Soitin 112:een ja selostin tilanteen. Puhelimeen vastannut naishenkilö tiedusteli sijaintimme ja muuta veneeseen liittyvä, onko muita vaurioita, vuotoja jne. ei ollut. Hän pyysi rauhassa odottamaan yhteydenottoa. Kohta soitti mieshenkilö Pelastuslaitokselta ja kertoi näkevänsä meidät. Totesi:"Olemme kohta siellä." Tulivat ja vetoköysi kiinnitettiin meidän ankkuriköyteen. Se katkesi. Uusi yritys pelastusveneen köydellä. Se toimi ja meidät vedettiin rauhallisesti Hahtisaareen. Erinomainen palvelu. Me ajelimme kotiin Kainuunkadulle. Kyllä tympii kerta kaikkiaan. Nyt olisi herkullisten jälkiviisastelujen aika, mutta se on hyödytöntä. Sen kyllä päätimme - minä ja vaimoni - että emme lähde enää koskaan tämän illan tyyppisellä ja suuntaisella tuulella Selkäsaareen. Tämä oli toinen kerta, kun jouduimme "tuulen viemäksi", aikaisemmin säilyivät lavat ehjinä. Vene on turvallisesti Hahtisaaressa. Täytynee tilata ProPulse lapasarja Prima Raudasta, tuskin heillä hyllyssä tavaraa on, samalla täytyy kysäistä, olisiko Tommilla aikaa vaihtaa lavat. Hän on sen hoitanut aikaisemminkin... Niin - olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin yllättää vaimoni ja kesävieraani paistamalla Pirkka esipaistettuja vehnäpullia 14 kpl. Puolet niistä kanelipulliksi. Tuskin ne ovat ihan entisen Suhosen leipomon kanelipullien veroisia mutta sittenkin. Onko pullajuttu yllätys, se nähdään hetken kuluttua. Varmaan ne tulevat aikanaan syödyiksi. Juuri tällä hetkellä on päärakennuksessamme "huumaava" paistetun pulla tuoksu... Eilen vaimoni käytti kesävieraitamme Kemin kuvataiteilijoiden Muraali-tapahtumassa ja illansuussa Ajoksen uimarannalla. Tänään tavoitteena on lähteä Selkäsaaressa käymään ja kukatien ajella lähivesillä.

Se on jo heinäkuun puoliväli - kyllä...

Se on jo heinäkuun puoliväli - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin huoltoasemalla tankkaamassa kesäautomme ja täytin samalla kaksi viiden litran kanisteria venebensiiniä - varmuuden vuoksi. Kotiin tultuani menin istuskelemaan varastorakennuksemme lipan alle, sillä taivaalta tuli muutama sadepisara. Siinä istuskellessani kävi mielessä, että ihmisellä - kenellä tahansa, minullakin - on hyvin vähän sellaisia asioita, jotka on aivan pakko tehdä. Jos kaiken turhan, turhanpäiväisen jättäisi pois/tekemättä, selviäisi aika vähällä. Mikä ihme se pistää koheltamaan/touhuamaan/tekemään sitä sun tätä ja yhtä sun toista...

Oliko se taas ikärasismikortti käytössä...

Oliko se taas ikärasismikortti käytössä... Näin totesi tuttavani, jolle vuoden 2017 kuntavaaleissa kerroin tuntemuksiani vaalien tuoksinassa. Kerroin hänelle silloin, että aistin nuoruuden ylenpalttista ihannointia sekä kokemaani ikärasismi-irrottelua. Ikäänkuin kuntavaaleissa ei olisi saanut olla ikäisiäni ehdokkaita. Silloinkin totesin, että kuntavaaleissa ei ole yläikärajaa, sen sijaan alaikäraja on eli 18 vuotta, jota ei mielestäni ole syytä missään nimessä alentaa. "Tuskin sentään, en ainakaan itse tällä kerralla sellaista tuntenut." totesin hänelle. Toki olin Kemissä iältäni vanhin kuntavaaliehdokas, tuskin ajatuksiltani. Sen olen kuntavaalien yhteydessä todennut, että henkilö, jolla ei käytännössä ole minkäänlaisia aktiivisia, toimivia taustavoimia liittyen: Yhdistystoimintaan, urheiluun, musiikkimaailmaan, hyväntekeväisyysmaailmaan, harrastustoimintaan, yritysmaailmaan, uskontoon, jne. on lähes mahdotonta saada reipasta äänimäärää aidosti rehellisin toimenpitein. Sitä on aika lailla omillaan, yksinäinen susi. On myös avoimesti todettava, että minun äänestäjäkuntaani on paljon poistunut keskuudestamme, niin kuin minua on aiemmin valistettu. Se on murheellista... On mielenkiintoista seurata, onko koulutustaustalla ja työelämäkokemuksella minkäänlaista painoarvoa lähestyvissä luottamustoimivalinnoissa valtuustokaudelle 2021-2024. Sen näkee viimeistään elokuun alussa.

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Kävin hetki sitten Kemin keskustassa pankkiasioilla. Muutin taas erään laskutuksen e-laskuksi, hyvä niin. Ajelin sisäsataman kautta Pursiseuran kupeeseen. Tuttu henkilö eli Kemin Kuvataiteilijoiden Jukka Halttunen tervehti valkoisen teltan kupeesta nurmikolta. Olihan se pakko mennä alustavasti tutustumaan alla olevaan asiakokonaisuuteen: Kemin keskustaan maalataan muraali yhteisötaideteoksena Kemiin on maalattu useita näyttäviä muraaleja viime vuosien aikana. Kemissä valmistellaan uutta muraalia eli seinämaalausta. Tällä kertaa teos toteutetaan yhteisöllisesti. Kemin kuvataiteilijat kutsuvat kiinnostuneita maalaamaan oman osansa tulevaan muraaliin taidebasaariin, joka järjestetään taidebasaarin teltassa Kemin Pursiseuralla huomisesta eli lauantaista alkaen ensi viikon lauantaihin kello 11–17. Muraalin aiheena on ihana Kemi. Muraali sijoittuu Kemin keskustaan. Teos rahoitetaan Lapin Liiton Kulttuurin kumppanuuksia -hankkeella.

Maakuntavaalit 13.01.2022 - kyllä...

Aluksi muualta lainattua tekstiä: Vuodenvaihteen jälkeen pidettävät maakuntavaalit voitaisiin käydä siten, etteivät puolueiden puheenjohtajat ja ministerit asettuisi niissä ehdolle, ehdottaa RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Henrikssonin ajatus kumpuaa siitä, että puolueen johtohahmoilla on jo ennestään paljon työkuormaa. –  Me puheenjohtajat olemme kansanedustajia, osa meistä on ministereitä ja moni meistä on myös kuntapolitiikassa, Henriksson perustelee. Henriksson pitäisi sitä palveluksena demokratialle, jos vaalit käytäisiin sellaisten ehdokkaiden välillä, jotka pystyvät paneutumaan tehtäväänsä. –  Me saamme demokratiaan uuden tason, ja se tulee vaatimaan valituilta henkilöiltä paljon työtä. Se voisi olla demokratian näkökulmasta hyvä viesti, että myös puolueen puheenjohtajat näkevät tämän. Ettei vain ajateltaisi äänimäärää, jonka puheenjohtajan mukanaolo takaa. Lue myös: MTV Uutisten kysely: Puolet kansanedustajista ei aio lähteä ehdolle maakuntavaaleissa Vaalilaki ei aseta esteitä puoluejohtajien tai ministereiden ehdokkuudelle, joten Henriksson ehdottaakin uuden yhteisen sopimuksen luomista. Hän toivoo, että puolueiden sisällä keskustelu asiasta käynnistyisi pikimmiten. –  Kysymys on sen kaltainen, että se sopisi hyvin keskusteltavaksi kesän aikana. Elo-syyskuussa nähdään, että mihin on päädytty. Asiasta päättävät lopulta puoluesihteerit kokouksessaan. Ääniharavien puuttuminen voi vaikuttaa aktiivisuuteen Kesäkuun kuntavaaleissa useat puoluejohtajat, myös Henriksson, olivat kotikuntansa ääniharavia. Henrikssonin mukaan päivänpolitiikassa olevien kasvojen puuttuminen ehdokaslistoilta voisi "ehkä jonkin verran vaikuttaa" äänestysaktiivisuuteen. –  Näinhän se ei saisi olla. Voi miettiä, miten on Ruotsissa mahdollista, että siellä on korkea äänestysaktiivisuus, vaikka kansanedustajilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua maakuntakäräjille tai kuntavaaleihin. Tämä on tottumuskysymys. Henriksson lisää, että puoluejohtajilla ja ministereillä olisi yhä aktiivinen roolinsa vaalikeskusteluissa ja aluevaalien tärkeyden korostamisessa. "Ajankohta ei optimaalinen" Maakuntavaalit käydään 23. tammikuuta. Näin ollen ennakkoäänestys käynnistyy jo pian loppiaisen jälkeen. Niin - aikaa ensimmäisiin maakuntavaaleihin on puolisen vuotta. Kirottu Koronavirusongelma sekoitti jo kuntaaalit, tuskin sentään maakuntavaaleja. Kohta ilmeisesti eri ryhmittymien ykkösvaltuutetut ja/tai kuntavaaleista pois jättäytyneet syöksyvät vaalikentille...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen - istuskellessamme päärakennuksen terassilla aamukahvilla ja ammulehden lukemisessa - totesimme, että tänään ei taida olla ihmeempää tekemistä. Ei aikaakaan kun vaimoni lähti kauppareissulle ja minä olin tynnyreitä täyttämässä kasteluvedellä ja pensassakset kädessä. Kyllä - vähän siistin orapihlaja-aitaa ja sahasin lisäksi vuoristomännystä hiukan pikkuoksia, että sopii sen ja orapihlaja-aidan välistä ruohonleikkurilla liikkumaan. Illalla haemme kesävieraamme rautatieasemalta.

Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä...

Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä... Olen seurannut Kainuunkadun liikennettä vuosikymmeniä. Mihinkäpä minä silmäni pistän muualle näppäimistön ja näyttöruudun lisäksi. Jäätyäni eläkkeelle lokakuussa 2008 Koulutuskuntayhtymä Lappiasta olen viettänyt aika paljon aikaa tässä kadun puoleisessa työhuoneessani tietokoneen ääressä. Tietokoneeni ja näyttöpäätteeni ovat muuttuneet moneen kertaan. Osittain ehkä turhaankin. Kovasti ovat muuttuneet myös näkymät katuliikenteestä. Todettakoon, että Kainuunkatu on osa Kemin ns. kevyen liikenteen väylää, joten siinä liikkuu vakiasukkaisen lisäksi monenlaista kulkijaa. Murheellisinta siinä on se, että monia ihmisiä on tottunut - tiettyyn aikaan/tietyllä tavalla - näkemään liikenteessä ja yhtäkkiä he ovat poissa. Hetken sitä mietiskelee tykönään, kyseleekin naapureiltaan, yleensä asia nopeasti selviää: Henkilö on vakavasti sairastunut ja/tai joutunut hoitolaitokseen ja/tai kuollut. Heistä ovat vain muistot, pääsääntöisesti mukavat muistot tallella. Toivottavasti tuttuja katunaapureita vielä näkee katuliikenteessä - pitkään. Niin ja toivottavasti postiauto tuo meille postia kadun varrella olevaan postilaatikkoomme - niin kuin aivan hetki sitten - pitkään... Niin yksi niistä "reikäpäistä" käytti taas katuamme kiihdytysajobaanana - auto vilahti ikkunan ohi, ilmeisesti tumman metallinsininen, äänekäs Golf tai jotain sinnepäin - käsittämätöntä ajoa. En viitsi lähteä tarkistamaan, minne kaveri ajeli. Ilmeisesti sama tyyppi, joka eri kulkuneuvoja kokeilee 40 km/h kadullamme...

Heinäkuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä...

Heinäkuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien ohessa istuskelimme taas kerran päärakennuksen terassilla kahvittelemassa ja aamulehteä lukemassa. Pilvinen mutta kohtalaisen lämmin ilma, saisi hiukan sataa. Keskustelimme viime öisestä EM-jalkapallon loppuottelusta, jonka minä katselin loppuun saakka. Sen näki viime hetkellä jatkoajalla kentälle tulleiden englantilaispelaajien kehonkielestä, että tästä ei Englannin kannalta hyvää seuraa. Eikä seurannut. Raastavan tiukassa ja vastuullisessa tilanteessa kantti ei nuorilla miehillä pitänyt. Toki on heti todettava, että Italian maalivahti oli erinomainen. EM-jalkapallo tällä erää on nyt sitten siinä - hyvä niin... Nyt olisi hyvä ilma tehdä jonkin verran pihahommia, jatkaa siitä, mihin viime viikon helteillä jäätiin. Huomenna saamme kaksi kesävierasta junantuomana illalla - Anna ja Isla - Helsingistä muutamaksi päiväksi. Mukava juttu.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen, päärakennuksen terassilla istuskellessamme totesimme hellepäivän läsnäolon. Säätiedotusten mukaan piti sunnuntaina olla sateita Perämeren pohjukassa. Ukkonen etäällä jyrisee, joten sateen mahdollisuus on olemassa. Kyllä maa kaipaa sadetta. Rajanaapurimme Arto Perkiö käväisi juttelemassa. Pohjoisen kalareissulla oli liukastellut jokikivissä ja loukannut oikean kätensä, soittokätensä. Monien vaiheiden jälkeen murtuma leikattu ja kipsattu. Pitkä sairasloma edessä. Pakko kirjoittaa: Onneksi ei käynyt pahemmin. Iltaa ja EM-jalkapallon - Italia-Englanti - loppuottelua odotellessa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa - kyllä. Ajelimme Tampereen Säästö-Texin kautta. Vaimoni hoiti ostoskuviot. Pysäköin auton tutun auton taakse. Vuopalan Matin viininpunainen Volvo 840. Kohta Matti tulikin paikanpäälle. "Tällaista köpöttelyä tämä minun liikkuminen on nykyään." hän totesi. Totta - askel oli lyhyen sorttista. Vaihdoimme muutaman sanan muun muassa vanhoista autoista. Totesin hänelle:"On mukava nähdä, että Sinäkin ajelet vielä vanhalla autolla. Autolla, joka oli aikanaan huipputuote, toki vieläkin." Ajelimme Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Vesi oli aika alhaalla. Nousimme rinnettä ylös mökille. Kaikki kunnossa ja kirjosieppokonsertti alkoi välittömästi. Olimme päättäneet, että tänään emme tee yhtään mitään. Näin teimme, ainoastaan kivi-istutuksia vaimoni kasteli, sen verran oli sadevettä vielä jäljellä. Istuskelimme varjossa ja maistelimme pari lasillista valkoviintä. Yleensä emme puhu politiikkaa, mutta tällä kertaa jonkin verran paikallista kuntapolitiikkaa ihan myönteisessä hengessä. Vaimoni totesi:"Jos päätät luopua kuntapolitiikasta, ala virkkaamaan patalappuja!" Kyllä - hän varmaan muisteli taannoisia elvistelyjäni patalapuista. Pikkupoikana virkkasin niitä ja annoin joululahjoiksi meillä usein käyville vanhuksille, mummoille. Muun muassa Ylitalon Anna ja Nykäsen Tilda taisivat saada lahjaksi virkkaamani patalaput parina kolmena jouluna. He kävivät usein meillä kauppareissuillaan kahvittelemassa. Tie, oikeastaan kärrypolku kulki tonttimme läpi. Siihen maailman aikaan ei ollut vielä nykyistä Kainuunkatua... "Patalappuja virkkaamaan, ei huono, katsotaan nyt, miten nämä luottamustoimikuviot etenevät." totesin aistiessani vaimoni rennon leikinlaskun. Paljon oli liikennettä merellä. Myös niitä vesiliikenteen - monien mielestä - turhakkeita eli vesiskootteita. Mukava oli käydä saaressa, mutta vielä mukavampi tulla takaisin kotiin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Sitä, että aina en minäkään onnistu saamaan kysymyksiini vastauksia, ehdotuksiini kommentteja enkä - omasta mielestä perin juurin yksinkertaisiin, selkeisiin ja järkeviin näkemyksiini myönteistä vastakaikua. Tuntuu siltä, että valitettavan monet ulkopuoliset ihmiset, joiden kanssa joudun tekemisiin elävät jonkinlaisessa utuisessa harhamaailmassa, jossa ei ole sijaa perinteisiin, asiallisiin toimintatapoihin. Mitä minä silloin teen, jos palikat eivät ala loksahdella "säällisessä ajassa" paikoilleen? Sellaisina hetkinä palaan ajatuksissani 1960-luvun loppupuolelle A. Ahlström Osakeyhtiön Kauttuan hienopaperitehtaalle, jossa olin opiskeluaikoina vuoromestareiden lomittajana. Muistelen tehtaan ylimestarin sanoja opiskelijoille järjestetyssä iltatilaisuudessa. Hän totesi minulle vapaasti muisteltuna muun muassa:"Aki, elämässä täytyy olla aina vaihtoehtoja. Vaikka joskus tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle ja taivas putoaa niskaan. Ja niitä vaihtoehtoja on, voit olla varma - aina." Tähänastisen elämäni aikana olen opetellut niin sanotun asioiden nollaamisen. Omasta mielestä olen siinä kohtalaisen hyvin onnistunut, en jää liiemmälti "märehtimään" menneitä. Minulla on hyvin vähän niin sanottuja "elämän ja kuoleman kysymyksiä". Tein mielestäni asiallisen kuntavaalikampanjan tavoitteena tukea omalta osaltani Kemin Keskustan ryhmää teksteilläni lähes päivittäin. Odotan elokuun alkupuolta ja lähestyvän valtuustokauden 2021-2024 käytännön aloitusta...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Valtiontalouden tarkastusvirasto oli taannoin lähettänyt kirjekuoren. Aineistoa liittyen kuntavaalien vaali- ja puoluerahoitusvalvontaan. Ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksesta kuntavaaleissa 2021 - kyllä. Aineistossa psyykataan kuntavaaleissa mukana olleita tekemään vaalirahoitusilmoitus sähköisessä asiointipalvelussa viimeistään 16.8.2021 klo 15.00 mennessä. Sen tein, helppo juttu, homma hoidettu. Vakuutin, että kuntavaalirahoitukseni oli alle 800 euroa. Sen olin ilmoittanut jo ennakkoilmoituksenakin. Kuntavaaleissa mukana olleet, täyttäkäähän ilmoituslomakkeet hyvissä ajoin ettei mustapukuiset valtiontalouden tarkastusviraston henkilöt ilmesty kotiovellenne kovistelemaan...

On mukava herätä tällaiseen aamuun - kyllä...

On mukava herätä tällaiseen aamuun - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelin yksin hetken aikaa päärakennuksen terassilla kahvittelemassa ja aamulehteä lukemassa. Aurinko oli vielä ison koivun takana, oli tyyntä ja hiljaista. Kävi takaraivossa ajatus, että tänään en puutu mihinkään, en kirjoita menneistä - pääsääntöisesti mukavista muistoista - olen vaan. No toki sen verran, että tilattuamme Lapin Kansa-lehden on pakko todeta, että siinä on ollut viime aikoina jonkin verran Meri-Lapinkin uutisointia/artikkeleita, hyvä niin...

Kyllä kaiholla muistelen entisiä hyviä aikoja ammattijärjestöelämässä - kyllä...

Kyllä kaiholla muistelen entisiä hyviä aikoja ammattijärjestöelämässä - kyllä... Nimenomaan 1990-luvun loppupuolen 2000-luvun alkupuolen tapahtumia ollessani muun muassa OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa ja AOO:n hallituksessa. Muistelen nimenomaan tiedottamista ja kokouksiin valmistautumista. Saattoi olla 100%:n varma, että kokouksiin esityslistat tulivat aina täsmällisesti hyvissä ajoin ja ne olivat selkeitä. Niihin oli äärettömän helppo etukäteen valmistautua, kysyä lisätietoja tarvittaessa. Asiat oli ryhmitelty yksiselitteisen asiallisesti eikä niissä ollut - näin haluan julkisesti muistella - turhanpäiväisiä jaarituksia. Eri asiakokonaisuuksista oli helppo tehdä päätöksiä. Olen joutunut viime aikoina - näinä some-maailma aikoina - lukemaan sähköpostiviestejä, että esityslista jaetaan osallistujille kokouksessa. Esiyslista jaetaan osallistujille kokouksessa merkitsee osallistujien pahanpäiväistä aliarviointia. Kyllä kokoukseen osallistuvalla on oltava kaikki tarvittava tieto - etukäteen jaetun esityslistan muodossa - tällaiseen kokouskäyttäytymiseen minä olen "edellisessä elämässäni" eli valtakunnantason ammattijärjestötoiminnassa tottunut.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päärakennuksen autotallissa tänään - kyllä. "Ulkoilutin" Mersua eli pistin käyntiin ja peruutin ulos autotallista. Annoin käydä jonkin aikaa. Katunaapurin kanssa oli aikanaan puhetta, että autolla pitäisi ajaa silloin tällöin edes viitisenkymmentä kilometriä. Niinpä. Auto on tällä hetkellä pois liikennekäytöstä ja talvirenkaat alla... jettuani auton takaisin talliin kiinnitin huomiota kolmeen, isoon muutto- ja kuljetuslaatikkoon. Ne ovat olleet hyllyssä muutaman vuoden. Täytin ne aikanaan tärkeillä ja "tärkeillä" aineistoilla työhuoneeni kirjahyllyköstä ja autotallin kaapeista. Siinä vaiheessa - siivotessani autotallia - vein Syväkankaan Moni-Tarmoon monta kuormaa tavaraa. Niin - nuo muutto- ja kuljetuslaatikoiden sisällöt olen päättänyt jossakin sopivassa välissä käydä vielä ainakin kertaalleen läpi. Milloin, sen aika näyttää...

Mielenkiintoinen aamukeskustelu tonttiliittymässä...

Mielenkiintoinen aamukeskustelu tonttiliittymässä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen järjestelin tonttimme kakkosliittymässä kesäautomme tavaroita. Näin tutun mieshenkilön, joka on kohta parikymmentä vuotta aamulenkillään kävellyt ohi, pysähtyvän liittymäämme. Olemme aina vaihtaneet muutaman sanan ajankohtaisista asioista. "Sait 47 ääntä eduskuntavaaleissa." hän sanoi. "Niin kuntavaaleissa. Kyllä - paras vaalitulos asemani perusteella, olen toinen varavaltuutettu ja pääsen/joudun todennäköisesti silloin tällöin valtuustosaliinkin." totesin hänelle. "En äänestänyt sinua tälläkään kerralla. Keskustaa kylläkin. Äänestin sitä, sitä, sitä, mikä se nyt olikaan - numero 141 - ..." hän muisteli. "Taisi olla Keskikallion Raimo." totesin hänelle. "Niin oli, siinä on mukava mies." hän lisäsi. "Kyllä - Raimo on sosiaalinen ihminen." kommentoin takaisin. Olen edellisessä elämässäni eli työssä ollessani ammatillisissa oppilaitoksissa todennut, että olen harvinaisen mukava ihminen. Lisännyt, joka minun kanssani onnistuu saamaan riidan aikaan, saa kyllä tonkia itseään... Kerroin keskustelukumppanilleni, että Kemin taloudellinen tilanne on niin paha tällä hetkellä, että se ei ole ollut koskaan näin vaikea. Kyllä nyt on tekemistä, että tästä selvitään. Kerroin myös, että näinä aikoina eri ryhmittymät miettivät tykönään luottamustoimivalintojaan. Mutta nyt pihahommiin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lueskellessani päärakennuksen terassilla kahvittelun yhteydessä aamulehteä päätin, että tänään keskiviikkona 07.07.2021 en tee yhtään mitään pihahommia. Kukaties käväisen pitkästä aikaa eräänlaisen sightseeing ajelun kesäautollamme, jos sitäkään... No sen tein. Kävin Rovan alueella toteamassa, että sinne on noussut ainakin pari uutta omakotitaloa sitten viime käynnin. Hajonneen kuplahallin tekonurmi oli osittain käytössä. Pari kolme pikkupoikaa potkiskeli palloa... Ajelin Vainionperälle Halmeenkadulle. Jututin hetken aikaa Elorannan Teroa, joka tuli pihamaalle huomattuaan tuloni kesäautolla paikalle. Mukava jutustelutuokio. Metsä Groupin biotuotetehtaan rakentaminen edistyy ja maisema muuttuu, hyvä niin... Menin Kemin keskustassa sijaitsevaan Temrex Oy:n myymälään. Sovitin ja ostin Jalaksen lyhytvartiset turvasaappaat. Miksi? Siksi, että saaressa olleet turvakengät hajosivat viime käytössä "tuusannuuskaksi" - niin ne polyuretaanipohjat! Näissä saappaissa on sen verran vartta, että pääsen eroon Nokian pitkävartisista, hiostavista kumisaappaista. Näin ainakin toivon tapahtuvan. Seuraavan saaressa käynnin yhteydessä asia testataan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Ajattelin muistin virkistämiseksi hiukan muistella lähimenneisyyttä eli 13.06.2021 pidettyjä kuntavaaleja... SDP 13 valtuutettua, uusia 3 Vasemmistoliitto 12 valtuutettua, uusia 5 Keskusta 7 valtuutettua, uusia 4 Perussuomalaiset 5 valtuutettua, uusia 4 Kokoomus 5 valtuutettua, uusia 1 Vihreät 1 valtuutettu, uusia 0 Kemin kaupunginvaltuustossa on 43 valtuutettua, joista edellisiin kuntavaaleihin verrattuna on 17 uusia... Näinä aikoina eri ryhmittymissä pohdiskellaan ja päätetään ainakin alustavasti, mihin luottamustoimiin kuntavaaleissa mukana olleita sijoitetaan. Viimeistään elokuun alussa olemme tietävämpiä...

Se on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä - kyllä...

Se on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä - kyllä... Itse en ole mitään runopoikia, mutta kertauksena voin kirjoittaa Liedakkalan tätini Betty Mäkimartin sähkösanomatekstin heinäkuussa vuonna 1968 hänen onnitellessa minua ja vaimoani hääpäivämme johdosta. "Tätä päivää onnellista silloin muistakaa, kun tukkanuottaa leikitte ja silmät leimuaa." sähkösanomassa oli luettavissa. Mielestäni hyvä teksti. Ei ihan einoleinoa mutta siltikin... Perinteisten aamutoimien jälkeen tontilla kyvyttä pihahommaa...

Henkilöautojen ikä ja hinta keskimäärin Suomessa...

Henkilöautojen ikä ja hinta keskimäärin Suomessa... Luin lehtiartikkelin, jossa todetaan tällä hetkellä henkilöautojen iän olevan 12,5 vuotta ja hinnan 3500 euroa Suomessa - keskimäärin. Meidän käytössämme oleva kalusto on seuraavaa: Avolava-Volkkari vm. 1989 ( noin 32 vuotta), Mersu vm. 1998 ( noin 23 vuotta) ja Lantikka vm. 2000 ( noin 21 vuotta). Niistä on talvella käytössä yksi ja kesällä kaksi. Kaikki automme ovat siis vahvasti yli-ikäisiä - vanhoja. "Siinähän on teillä autoja loppuelämäksenne." totesi eräs tuttavamme hankittuamme tuon Mersun yli viisi vuotta sitten. "Enemmänkin." muistaakseni totesin. Niin - kaikki ovat erinomaisia käyttöautoja, jotka eivät ole yhdellekään autoliikkeelle kelvanneet takavuosina vaihdon välineenä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimme - minä ja vaimoni - päärakennuksen terassilla kavittelemassa ja aamulehteä lukemassa. Lapin Kansa Suu säkkiä myöten - artikkelia lukiessaan vaimoni totesi:"Vaikeaan paikkaan olet itseäsi laittamassa." "Kyllä - lähiajat Kemissä ovat taloudellisesti vaikeita ja entisestäänkin vaikeampia." totesin. No - tämä on tiedetty jo pitkään, mutta uskallusta toimenpiteisiin ei ole kunnolla löytynyt. Nuo siirretyt kuntavaalitkin sekoittivat vielä tilannetta. Kuntavaaliehdokkaista tuskin kukaan uskalsi - äänien menettämisen pelossa - vaikeista taloudellisista asioista mainita. Toki eri poliittisten ryhmittymien yleisjulkaisuissa talouden kuntoon saattaminen oli selkeästi ykkösenä. Hain varstorakennuksen autotallista Lowrance Hook Reveal 7 SS näyttöyksikön. Vuosi sitten Prima Raudasta ostamani laitteistoa en ole vielä käyttänyt. Nykyisin "mainostamani" ajatus, että kaikkien nykyvempaimien pitäisi käytännössä toimia/saada käyttökuntoon yhdellä napin painalluksella. Nyt olisi havillista aikaa mennä Hahtisaareen veneelle asiaa harjoittelemaan/testaamaan. Tommi pisti vanhan, käytössä olleen Humminbird-kaikuluotaimen näyttämään, joten en ole tälle kesälle pitänyt asialla kiirettä - katsotaan nyt sitten...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuo on mielenkiintoinen paikka tuo meidän päärakennuksemme terassi. Miksi? Siksi, että siellä ajatus lähtee lähes aina lentoon/liitoon. Hetki sitten istahdin siellä varjoon iltapäiväkahville. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta aloin pohdiskella "kemiläistä elämänmenoa". Aloin pohdiskella niitä kemiläisiä - joita on muuten paljon - jotka eivät ole koskaan tehneet mitään niin sanotusti yhteiseksi hyväksi. Heille on tärkeintä minä, minä, minä ja jotka jaksavat narista, että sitä ja tätä sekä yhtä sun toista ole saatu kuntoon eikä sen ja sen eteen ole tehty yhtään mitään. Tunnen näitä ihmisiä. Oikeastaan minua alkoi aidosti säälittää, että he menettävät omassa elämässään paljon, kun eivät vaivaudu selvittämään, miten kunnallinen päätäntäprosessi toimii edes pääpiirteittäin. Pääosa raaàsta perustyötä tehdään lautakunnissa. Niissä pääsääntöisesti jätetään puolueen jäsenkirjat käytävälle takintaskuun/"narikkaan" ja tehdään sovittelevaa, kompromissinhakuista yhteistyötä. Lautakuntien päätökset kaupunginhallituksen valmistelevina päätyvät valtuuston lopullisesti "siunaamisiksi"/päätettäviksi ja aikanaan toimeen pantaviksi. Niin - kävi mielessä, että Sinä kemiläinen, joka et ole koskaan ollut kuntavaaliehdokkaana, lähde reippaasti mukaan seuraavissa kuntavaaleissa. Tee hyvä päätös itsellesi ja kaikille kemiläisille. Niin - ne seuraavat kuntavaalit ovat keväällä 2025. Ken elää, hän näkee.

Kemin luottamustoimet valtuustokaudella 2021-2024 päätetään muutaman viikon sisällä...

Kemin luottamustoimet valtuustokaudella 2021-2024 päätetään muutaman viikon sisällä - kyllä näin menee. Koronavirusongelman siirtämät kuntavaalit siirsivät myös valintaprosessin parhaimpaan loma-aikaan. Sain sähköpostiini ilmoituksen liitetiedostoineen jo ennen Juhannusta, että Kemin Keskustan valtuustoryhmä ja Kemin Keskustan kuntayhdistyksen hallitus pitävät yhteiskokouksen heinäkuun ensimmäisellä täydellä viikolla pääaiheena luottamustoimet - hyvä niin... Kuntavaaleissa mukana olleet mietiskelevät omaa rooliaan alkavalle valtuustokaudelle. Valtuutetut ja varavaltuutetut on valittu, mutta mielenkiintoa riittää, koska kaikesta muusta on sovittava eri ryhmittymien välillä sekä omankin ryhmän kesken... Kemissä alkaa lautakuntien osalta uusi ryhmittely. Lainaus Lapin Kansa-lehdestä: Kemin kaupungilla on käynnissä organisaatiomuutos, jota on valmisteltu pari vuotta. Uutta mallia kutsutaan sujuvan arjen organisaatioksi, jossa on neljä toimialaa ja niillä samannimiset lautakunnat. ELINVOIMATOIMIALAN vastuulla ovat yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisen prosessit, asumisen prosessit, kaavoitus, tonttipalvelut ja mittauspalvelut. HYVINVOINTITOIMIALA vastaa lasten ja nuorten palveluprosesseista, vapaa-aikapalvelujen kehittämisestä ja koordinoinnista, järjestöyhteistyön edistämisen prosesseista sekä hyvinvoinnin, terveyden ja liikunnan edistämisestä. PERUSTURVATOIMIALALLE kuuluu vastuu perheiden sosiaali- ja terveyspalveluista sekä oppilashuollosta, terveyttä ja toimintakykyä edistävien palveluiden prosesseista ja ikäihmisten palveluiden prosesseista. YMPÄRISTÖTOIMIALAN vastuulla ovat ympäristön prosessit, kiinteistöjen ylläpitoprosessit sekä viranomaistoiminnan ja luvituksen prosessit. Lisäksi vaalilautakunta ja tarkastuslautakunta. Onhan siinä kuntavaaleissa mukana olleilla miettimistä, mihin porukkaan lyöttäytyy - jos tulee hyväksytyksi - seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Aikaisemmin kuntavaalien jälkeen en ole itse mietikellyt, ketä mahtaa olla missäkin lautakunnassa. Varsinkin siinä lautakunnassa, johon mahdollisesti olen ollut pyrkimässä. Nyt kukaties kiinnitän asiaan aikaisempaa suurempaa huomiota. Miksi näistä yleensäkään kirjoitan? Siksi, että tältä osin avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää. Luottamustoimien jako ei ole mitään "salatiedettä", se noudattelee todennäköisesti kaikissa ryhmittymissä samaa, perinteistä kaavaa. Hyvän äänimäärän saaneilla on luonnollisesti eräänlainen etulyöntiasema. Itse olen viime aikoina painottanut koulutustaustan, työelämäkokemuksen - osaamisen merkitystä.

Olen jo siinä iässä, että voin pitää vaikka villahousuja kesälläkin, jos haluan...

Olen jo siinä iässä, että voin pitää vaikka villahousuja kesälläkin, jos haluan, sanoin muistaakseni joskus työssä ollessani oppilailleni. Tarkoitukseni oli korostaa tosiasiaa, että olen "sen verran iso poika", että teen omat päätökseni... Asia kävi hetki sitten mielessä istuskellessamme aamukahvilla päärakennuksen terassilla. Nyt tulee tosi kuuma päivä... Lähdin sisälle vähentämään vaatetusta. Nyt sille on tarvetta, vaikka villahousuja ei toki vähään aikaan ole tarvinnutkaan. Nyt on sunnuntai ja kesä parhaimmillaan, nautitaan...

Kesäautokeskustelua - kyllä ...

Kesäautokeskustelua - kyllä ... Olin keskustassa eräällä parkkialueella kesäutomme - VW Doppel TD vm. 1989 - kanssa parkkissa. Huomasin erään minulle tuntemattoman henkilön tutkailevan autoamme. Hän tuli lähelle ja totesi:"Näitä näkee enää nykyisin liikkeellä harvoin." "Kyllä - en ole minäkään nähnyt vuosikausiin muita täällä Kemissä." totesin. "Sinä tuskin myyt tätä." hän lisäsi. "En ole ollut aikeissa myydä ja syy on yksinkertainen. Tämän auton hinta on nousussa." lisäsin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Selkäsaareen lähtöön - perjantaiaamuna. Kyllä - sinne mentiin. Kertakaikkisen upea kesäsää. Tavoitteena saaressa olla kaikessa rauhassa. Ehkä nyt sentään puuhommia mutta ei juuri muuta. Minulla puuhommia ja vaimoni siisti näkökentässä olevaa piha-aluetta. Kaivoin kompostikasasta muutaman madon ja kävin soutuveneellä lähivesillä. Se olisi pitänyt jättää tekemättä. Miksi? Siksi, että istua soutamassa matalalla keskipenkillä oli tuskallista. Asento mahdollisimman epämukava, otti hartioihin, lonkkaan ja pohkeisiin. Kaksi jigionkea vedessä, kaksi pientä ahventa, jotka päätyivät takaisin mereen. Soudin nopeasti rantaan. Jos vielä lähden soutelemaan, soutupaikka on ehdottomasti etuosasta. Silloin on oltava toinen henkilö takana, sillä vene on sen verran kevyen sorttinen. Niin nuo perjantain puuhommat eli paksujen raitapuupölkkyjen pilkkominen Fiskarsin XL-kirveellä tuntui illalla ja yöllä hartioissa. Saunan löylyt ja vihtominen hiukan kohensi asiaa. Vamoni kävi venepoukamamme tuntumassa kastautumassa/uimassa ennen saunomista... Lauantaina aamulla edellisen päivän touhut puurintamalla olivat olivat mielessä, että pilkkomiset saivat olla taka-alalla. Sen sijaan vaihdettuani pieneen käsisahaan uuden terän ohuiden raitapöllien sahaaminen sujui rivakasti. Ensi viikolla ne pilkotaan ja kaikki klapit kasataan katoksiin kuivamaan. Kuusipölkkyjä on jo aiemmin pilkottu. Niitä tosin vielä riittää lavojen päällä... Kävin kahdella tontilla puita henkisesti halailemassa. Kävelysauva vasemmassa kädessä ja vesuri oikeassa. Tein hiukan pohjustustyötä, josko jossakin vaiheessa kesää pyydän entisen oppilaani, nykyisen "kaivoslaisen" eli Särkelän Mikon käväisemään moottorisahan kanssa siistimishommissa. Polttopuun tarvetta ei ole toistaiseksi, puuta riittää vuosiksi eteenpäin. Mukava yön yli saarikäynti taas kerran - meni taas turhan töiseväksi. Kirjosieppo piti meille konserttia...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Aamulla päärakennuksen terassilla Lapin Kansa-lehteä lukiessani kävi välähdyksenomaisesti mielessä taannoinen, kuntavaalien jälkeinen keskustelu. Keskustelukumppanini oli kemiläisestä politiikanteosta erittäin hyvin perillä oleva henkilö. Luottamuspaikat olivat taas kerran jaossa. Sanoin hänelle avoimesti, että kyllä minua kiinnostavat muutkin kuin lautakuntapaikat. Äänimääräni oli siihen maailman aikaan yli 70. "Kaupunginhallituksen tehtävää olisi mielenkiintoista kokeilla." totesin avoimesti. "Sinun äänimääräsi ei kyllä siihen riitä ja ne paikat on varattu valtuutetuille." keskustelukumppanini totesi tietävänä. Totta - em. tehtävät ovat perinteisesti kiinnostaneet, koska ne yleensä "poikivat" monia muita tehtäviä. Taisinpa aikanaan mainita keskustelukumppanilleni, että kunnanhallitukseen/kaupunginhallitukseen voidaan valita kuka tahansa kuntavaalikelpoinen tietyin rajoituksin. WikiPediatekstiä pikku pätkä: Kunnanhallitus (itseänsä kaupungiksi kutsuvissa kunnissa myös kaupunginhallitus, lyhenne KH tai kh) on kunnanvaltuuston itselleen (ja näin kunnallekin) valitsema hallitus. Se on yksi kunnan kolmesta pakollisesta toimielimestä, joka valmistelee valtuuston käsittelemät asiat ja vastaa kunnan hallinnosta ja taloudesta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallituksen jäsenet siis valitsee valtuusto. Kunnanhallitukseen voidaan valita kuka tahansa, joka on kyseisessä kunnassa vaalikelpoinen kuntavaaleissa. Olen seurannut kemiläistä päätöksentekoa kohtalaisen aktiivisesti vuodesta 2000 alkaen. Olen viime vuosina tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että kaupunginhallituksen jäsenille ei tule sälyttää juuri ylimääräistä taakkaa. Kaupunginhallituksen tehtävän hoitaminen vaatii henkilöltä täysipainoista keskittymistä/paneutumista asiaan. Turhat rönsyt ovat mielestäni haitaksi tehtävän menestyksekkääksi hoitamiseksi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuimme päärakennuksen puutarhapöydän ääressä aamukahvilla aamulehtiä selaillen. Avatessani älypuhelimen totesin puhelimeen tulleen tasan klo 09.00 puhelun tutulta henkilöltä. Puhelin on minulla pääsääntöisesti äänettömällä. Soitin kyseiselle henkilölle. Tuttua tarrinointia. Hän totesi, että hän ei ole voinut lukea minun Facebook-tekstejä. Kerroin hänelle poistaneeni kavereita, mutta minäpä myöhemmin tarkistan asian. Näin tein ja totesin, että hän ei ollut enää kaverilistallani. Olin kyllä hänelle lähettänyt - jossakin taestausvaiheessa - uudestaan kaveripyynnön, mutta hän ei ole sitä hyväksynyt. Täytyypä ottaa asia puheeksi puhelimessa seuraavalla soittokerralla. Nyt taitaa olla edessä pihahommia. Puiden ja pensaiden oksien katkomista. Muun muassa varastorakennuksen sivussa olevat syreenipensaat yrittävät kiivaassa kasvussa tunkeutua räystäiden alle. Täytyy alkaa kasvattaa Kemin Energia ja Vesi alueelle Karjalahdelle vietävää peräkärrykuormaa...