Teollisuuden kiertotalouteen vauhtia - kyllä...

Teollisuuden kiertotalouteen vauhtia - kyllä... Tiistai 20.04.2021 oli synkkääkin synkempi kemiläisille ja nimenomaan Stora Enson Veitsiluodon tehtaiden työntekijöille. Päätös tehtaan alasajosta oli uutispommi. Sitä ei vieläkään halua uskoa todeksi. Olin aikanaan vuosien 1962-68 välisenä aikana Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalla töissä ennen opiskeluaikaa. Edellisessä elämässäni eli opetus- ja ammattijärjestötyössä ollessani kävin lukuisia kertoja vuosien 1981-2008 aikana Veitsiluoto Oy:n, sittemmin Enson ja sittemmin Stora Enson Veitsiluodon tehtailla oppilaiden kanssa. Myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n kanssa. Varmaan monilla eri tahoilla hierotaan kuumeisesti aivonystyröitä: Mitä nyt uudessa tilanteessa? Kemin teku, sittemmin Lapin amk:n Kemin yksikkö on ollut edistyksellinen teollisuuden kiertotalouden osa-alueella. Siellä varmaan jo viritellään yhtä ja toista aikaisempien lisäksi. Nyt tulee henkilökohtainen muisteluhetki historiasta. Ollessani ammattiaineiden opettajana ammattikoulussa ja tuntiopettajana tekulla, ajauduin välillä mietiskelemään, onko jollekin kokemalleni/näkemälleni jotain tehtävissä. 1980-luvun puolen välin seuduilla pyysin Savlak Oy:n toimitusjohtajaa, konsulttia DI Pertti Karia selvittämään Veitsiluoto Oy:n paperitehtaan rullahylyn hyödyntämistä. Sen osuus oli siihen maailamn aikaan kohtuuttoman suuri. Pertti teki työtä käskettyä - luonnollisesti maksusta - siitä saatiin ihan hyviä tuloksia. Tehtiin tiettyjä tuotteita, mutta asia kaatui loppujen lopuksi raaka-aineen kohtuuttomasti kohonneeseen hintaan. Se siitä... Samanaikaisesti teetätin pienimuotoista selvitystä paperitehtaan o-kuitupitoisistä vesistä erotetulle kiintoaineelle. Ne valtavat kasat ovat nähtävissä tehdaskombinaatin ja mantereen välissä. Se on mielestäni "kultakaivos", oikeastaan "kultavuori", mikäli niistä erotetaan asianmukaisella prosessointitekniikalla täytyaineet ja käytetään ne esim. rakennusteollisuuden levymateriaaleina tai jonakin muuna uustuotantona...