Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme aamukahville ja lehdenlukurupeamalle päärakennuksen terassille. Eiliseen liittyvänä totesimme, että pojanpojaltamme Laurilta Helsingistä oli eilen tullut tekstiviesti Kemiin tulosta huomenna sunnuntaina muutamaksi päiväksi. Pikkupuolelle saamme yövieraan. Kukaties Laurin kanssa käymme katsomassa Torniossa Kojamoa eli Tornion kaupungin 400-vuotissymbolia joen rannalla. Lumilinna saattaa olla vierailukohteemme. Ehkä myös Selkäsaaressa käydään, mikäli ilmat antavat myötä... Mutta tänään heinäkuun viimeisenä päivänä ei ole mitään ennalta suunniteltua, ollaan vaan...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä... Kuuntelen aina silloin tällöin You Tubesta musiikkia. Yleensä kaunista, melodista musiikkia ja mikä parasta, niissä usein on "puhuttelevat sanat", jotka saavat ajatukset lentoon. Kuuntelen myös niin sanottuja kantaa ottavia lauluja, usein ne ovat työväenlauluja. Hetki sitten kävi mielessä, että kuuntelenpa taas kerran Hiski Salomaan Vapauden kaiho laulun. Se on aika musiikillisesti raaka, mutta kyllä siinäkin on mielestäni erittäin puhuttelevat sanat. Lainaus WikiPedia-teksteistä: Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 7. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien. Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”. Niin - nuo Vapauden kaiho-sanat: Meill' vapauden kaiho soi, Rinnassamme toveri toi. Siks' yhteistyöhön rintamahan käy, Pelastusta köyhille ei ennen näy. Kai aamu armas sarastaa Ja aurinkoinen heijastaa. Nuo synkät pilvet varjostavat viel', Jylhät vuoret ompi vapauden tiel'. Oi vapaus, kuule kutsuas, Sua itkevät orvot kaipaa. Oot köyhän kansan pelastus, Siks' vapauslaulut raikaa. Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' jo musta yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois. Onko kyseisellä laululla jotain yhteistä esimerkiksi Kemin kaupungin nykytilaan? Mielestäni on paljonkin. Saattaa olla jonkun lukijan mielestä kaukaa haettu, mutta kyllä nyt viimeistään luottamushenkilöiden ja virkamiesten on löydettävä vahva yhteinen sävel ettemme ajautuisi lähivuosina kriisikunnaksi ja ulkopuoliseen taloudelliseen holhoukseen...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen jättäydyimme suosiolla keittiön pöydän ääreen kahvittelemaan ja aamulehteä lukemaan. Terassilla tuntui niin vilpoiselta. Nykyisin pidän kännykkääni äänettömällä. Vaimolleni oli tullut puhelu, jossa minua oli pyydetty puhelimeen. Vastasin. Sujuvasanainen mieshenkilö kertoi lähiseuduilla olevan mm. autotallinoven asennusnäytös. Kerroin, että meille on keväällä asennettu uusi autotallinovi. "Entä ulko-ovet, ikkunat, jne. ..." myyntitykki jatkoi. Olisi ollut ilmaista tarkistusta. Kerroin, että meillä on yksi ulko-ovi uusittu vasta eikä muuhun ole tarvetta. Toivottelimme toisillemme hyvää päivänjatkoa... Katsoin käänykkääni tullutta puhelua: Epäillään häiriösoittajaksi. Tarkistin vaimoltani hänen puhelimeensa tulleen puhelinnumeron. Sama numero. Tämä puhelu ei ollut pahimmasta päästä.

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa...

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa aistittuaan tuskailuani eräästä tämänhetken prosessista... Historiataustaa eli pieni lainaus WikiPedia-tekstistä: Don Quijote, koko nimeltään Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen (esp. El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha), on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Juoni Köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan. Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”. Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan” Niin - vaimoni kysymys aiheutti minussa luonnollisesti tähänastisen elämäni pikakertauksen ja pika-analyysin. Vaimonikin on päässyt/joutunut sitä seuraamaan talvesta 1964 alkaen... Tunnustan, että tunnen eräänlaista sympatiaa tuota "surkean hahmon ritaria" kohtaan. Kuinka monta kertaa olen joutunut napit vastakkain vääriksi kokemieni asioiden hoidosta. Niitä on paljon. Niitä on ollut vuosikymmeniä eikä loppua ole näköpiirissä. Niitä näyttää oleva liikkeellä jatkuvasti. Tänäänkin. Omasta mielestä vahvuuteni on se, että pääsääntöisesti koen olevani oikeassa ja ajan oikeita toimintatapoja. Minun sukulaissieluja on Kemissäkin, tunnettujakin. Suomen tunnetuin "oikeassa olija" lienee edesmennyt, armoitettu pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Tarinan mukaan hän silloin tällöin nosti oikean käden etusormen pystyyn ja totesi:"Minä olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Dokumentti: Tukholman verilöyly...

Dokumentti: Tukholman verilöyly... Katselin toissapäivänä Ylen Areenalta alla olevan, erinomaisen 2-osaisen dokumentin 500-vuoden takaa. On sitä osattu juonitella ennenkin - kohtalokkain seurauksin. Rajua valtataistelua. Sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos Vuoden 1520 Tukholman verilöyly on Pohjoismaiden historian hurjimpia hetkiä. Vaan mistä siinä oikeastaan oli kyse? Kuinka kuninkaan kruunajaisjuhlasta saattoi seurata sadan ihmisen teloitus keskellä Tukholmaa? Ruotsalaiset historiantutkijat Bo Eriksson ja Anna Maria Forsberg paljastavat kaksiosaisessa dokumenttisarjassa, minkälaiset tapahtumat johtivat Tukholman verilöylyyn. Kyse oli suuren luokan draamasta, johon sisältyi sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos. Vallan saleissa käytiin kovaa peliä Ruotsin kruunusta. Tuotanto: SVT, 2020.

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä...

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä... No eipä ihme että nukutti pitkään. Tosin osasyynä saattoi olla eilinen myöhäisiltapäivän/illansuun ongella istuminen, kököttäminen. Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla istuskellessamme aamukahvilla ja lehteä lueskeltuamme pohdimme tuota kirottua Koronavirus-asiaa. Se ei ole ohi, ei lähimainkaan. Tartunnan saaneet ovat pääosin nuoria bilettäjiä/kokoontujia. Kiinnitin muun muassa eilen huomiota Prismassa käydessäni, että hyvin vähän oli asiakkailla kasvomaskeja enää käytössä. Mutta tänään ollaan vaan kotitontilla, jos ei ole pakko muuta tehdä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että olen käynyt tänä kesänä ainoastaaan kaksi kertaa ongella, viimeksi yli kuukausi sitten, jolloin sain muutaman kotiin vietäväksi kelpaavan ahvenen. Ne paistettiin. Olemme parin viimeisen vuoden aikana savustaneet ahvenet Selkäsaaressa. Nyt se ei ole ollut mahdollista, kun kuivuuden/kuumuuden vuoksi ovat metsäpalovaroitukset olleet päällä. Kotona olevaa sähkösavustinta olemme käyttäneet pari-kolme kertaa. Tänään ajattelin lähteä käväisemään ongella mutta... Matopellostamme ei löytynyt kunnolla matoja, olivat jossakin syvällä. Jos ongelle aikoo, nyt on mentävä Karjalahden Prisman kautta. Sieltä löytynee Master-matopurkkeja. Ne madot ovat aikaisemmin toimineet erinomaisesti. Kyllä - ajelin Prismaan, jääkaapissa oli kaksi Master-matopurkkia, ostin toisen >5 euroa. Ajelin Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn, lähes rantaan eli siihen kohtaan, mihin talvella menee latu-ura. Annoin kevyen tuulen viedä venettä - kaksi jigionkea vedessä. Pari ahventa. Ankkuroiduin noin viidenkymmen metrin päähän Kojukalliolta Ajokseen menevästä väylästä. Otin kesäpilkin myös käyttöön. Muutama ahven tuli, sain ne nätisti ylös, paitsi kaksi suurinta, ne kopsahtivat veneen reunaan, kävivät näyttäytymässä. Sain sen toivomani särjen pilkillä ja viipaloin sen isojen ahventen houkuttimeksi. Isot ahvenet eivät olleet liikkeellä. Noin neljä tuntia istua kökötin samassa paikassa. Päästin kaikki ahvenet takaisin mereen. Kumma ettei lokkeja ollut paikalla. Oli upea illansuu, veneitä paljon liikkeellä ja rannassa väkeä. Kotiin tultuani totesin vaimolleni:"Enköhän minä ole oman kiintiöni ahvenia onkinut. Kymmeniä vuosia ja joka kesä kymmeniä kiloja ahvenia, haukiakin, lahnoja, särkiä ja yksi kuha." Niin tuo kuha tuli katiskalla. Katiskalla myös mateita... Ilmeisesti nuo kalareissut vähenevät jatkossa. Voi olla, että käymme vielä "entisillä hyvillä kalapaikoilla" Laitakari-Juurakko-Kraaseli-Siikalahti-alueella...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä... Kevät meni kuntavaaleja ja kesän alkamista odotellessa. Kesä on jo pitkällä seuraavan valtuustokauden 2021-2024 luottamustoimipäätöksiä odotellessa. Tämä tuntuu olevan nyt yhtä odottelua ennen kuin pääsee tosi toimiin. Varmaan suurin osa Keminkin kuntavaaleissa mukana olleista 168:sta ehdokkaasta on esittänyt taustaryhmilleen omat esityksensä/toiveensa, mitä luottamustoimia on seuraavan neljän vuoden aikana sitoutunut hoitamaan. Taustaryhmien esitykset valmistunevat parin viikon sisällä. Lopulliset päätökset tekee aikanaan uusi kaupunginvaltuusto. Päärakennuksen terassilla aamukahvia juodessamme ja lehteä selaillessamme aistimme hellepäivän tuloa. Niitä ei varmaan tälle kesälle enää ole häiriöksi saakka... On aivan pakko lisätä, että kävin hetki sitten Hahtisaaressa. Olimme sopineet Tommin kanssa, että hän asentaa uuden, oikean potkurin paikoilleen. Nyt riitti ProPulse-komposiittilapojen vaihto. Asentaminen tapahtui veneenlaskuluiskan tuntumassa. Kyllä taas paljastui ihmisten kärsimättömyys. Meidän työmme oli tehty, kun näimme porukan hinaavan pulpettiveneellä pientä soutuvenettä, jossa oli rompetta. Siihen he änkesivät. Kysyin, mitkä olivat heidän suunnitelmansa. Kuulemma soutuvene nostetaan luiskalta maihin. Sopihan siinä toki olemaan, mutta muutaman minuutin olisivat voineet odotella...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Keskustan Peräpohjolan piirin ja Tornion Keskustan organisoimalle perinteiselle Kukkolan siikajuhlille. Kyllä sinne ajeltiin kesäautollamme. Järjestelyt toimivat mallikkaasti. Kahvittelimme ja söimme teltan varjossa siika- ja lohivoileivän. Ohjelmasta sen verran, että musiikista ja välispiikkauksista huolehti Jukka Lamminen, avaussanat Peräpohjolan piirin puheenjohtaja Tanja Joona ja varsinaisen juhlapuheen piti kansanedustaja Katri Kulmuni. Kaikki hoitivat osuutensa vakuuttavasti, ammattitaitoisesti. Olihan siellä tuttuja Kemistäkin. Kaikkia ei ollut mahdollisuutta jututtaa, sillä osa oli keskittynyt tikanheittokilpailuun. En halunnut häiritä keskittymistä kilpailuun. Ihailimme hetken Kukkolankoskea. Ruotsin puolella oli yksi siianlippoaja. Ainakaan seurantamme aikana hän ei saanut kaloja. Tornionjoki on upea, ei kahta sanaa... Takaisintuloreittimme: Käännyimme Vojakkalasta Paakkolantielle, Yli-Liakan kautta Arpelaan, Lautamaahan, Könölään, Viitakoskelle ja Törmään. Ajelimme Liedakkalaan ja fiilistelimme vanhaa Kemijokivarren tietä ja sitten päätietä Kemiin. Vaimoni kävi Lidlissä. Häntä odotellessani entinen oppilaani tuli minua jututtamaan. Hän oli vaimonsa kanssa matkailuauton ostossa Kemissä. Autoihin liittyvänä hän oli seurannut meidän Land Rover - myyntikuvioita. Hän tiedusteli auton hintaa. Totesin:"Olen kahdelle henkilölle ilmoittanut, että hinta on x.xxx euroa." "Eihän tuo ole pahakaan." hän totesi ja sanoi kertovansa asiasta tutulleen. Ihan mukava 120 km ajelu.

Työpöydän kuntavaaliaineiston puhdistamista - kyllä...

Työpöydän kuntavaaliaineiston puhdistamista - kyllä... Päätin hetki sitten nollata käydyt 13.06.2021 kuntavaalit materiaalin osalta. Viime syksynä otin Keskustan Peräpohjolan piirin ja Kemin Keskustan yhteisestä toimistosta kuntavaalimateriaalia, muun muassa kaksi pientä ( 100x100mm) magneettipohjaista tarraa. Tarraa, jossa on sanoja ja symboleita irrotettaviksi ja/tai uuteen järjestykseen aseteltaviksi - hyvä idea - saa mieleisensä sanoman esiin. Vaimoni oli toisen pistänyt jääkaapin oveen kiinni, enkä minäkään tätä toista ole järjestellyt uuteen asentoon. Tämä lienee perusasennossa, joten jokainen sana/symboli voidaan siirtää: Suomi - kuntoon - pitää - huolta - välittää - käy - n - töihin - into - a - yrittää - arvokas - vanhuus - ja - terve - vihreä - talous - luonto - puhdas - ruoka - kaupassa - turvallisuus - lapsen - etu - yhteinen - ei - itsekkyydelle - yhteisöllisyys - tartu - tilaisuuteen - rohkeasti - huomiseen - terve - järki - uskallusta - enempään - turvaverkko - !! - talkoilla - syntyy - tulosta - lisää - työtä - ? - puretaan - turhia - normeja - & - yksin - yhdessä - ystävä - usko - itseesi - keskusta - kanssasi - ! - Keskusta apilalogo... Kyllähän noista sanoista ja symboleista aika lailla monenlaisia tekstejä saa aikaiseksi. Kävi mielessä matematiikan käsite kertoma. Sen avulla voisi vaihtoehtojen määrän laskeakin, jos viitseliäisyyttä riittäisi... Pohdiskelimme hetki sitten, josko lähdemme huomenna Kukkolankoskella käväisemään Keskustan Peräpohjolan piirin perinteisessä kesätapahtumassa. Olemme kerran käyneet, ihan mukava tapahtuma.

Pari päivää mennyt ihmetellessä - kyllä...

Pari päivää mennyt ihmetellessä - kyllä... On se kumma juttu, kun ei ole mitään erikoisen tärkeää, pakollista tekemistä, aika menee ihmetellessä. Nytkin pari päivää. Hetki sitten kävivät vanhat mietteet mielessä liittyen somemaailmaan ja peukutukseen. Peukutus äärimmäistä vallankäyttöä - kyllä mielestäni... Kirjoitin edellä olevasta aiheesta jo monta vuotta sitten. Peukutuksen/tykkäämisen ohessa kirjoitin myös erilaisten symbolien lisääntyneestä käytöstä. Eräs tuttavani hiukan ihmetteli kirjoitustani, hän toi esiin em. somekäyttäytymisen kevyen harmittomana, ei erityisen vakavasti otettavana käyttäytymismallina. Hän vähätteli niiden käyttöä. Itse koen niiden käytön vahvasti tarkoitushakuisina. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää. Sanonnalla on vahva perinteinen ja kansanomainen totuuspohja. Kyllä somemaailmassa monet seuraavat peukutus-/tykkäämislukuja. Ei niinkään teksteihinsä saamia kommentteja, sillä ne ovat tiukassa. Kynnys kirjoittaa henkilökohtainen näkemys jostakin asiasta on korkealla. Eivät nuo peukuttamiset aivan turhanpäiväisiä ole, sillä niitä muun muassa yritykset käyttävät eräänlaisina houkutuselementteinä. Yksityishenkilöllekin 10/50/100/200/500- kpl jne. peukutusta antanee kummasti mielihyvää tai jos niitä ei ole mielipahaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä viemään peräkärryllisen pihaoksia Kemin Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle. Näin tein, homma hoidettu. Peräkärryä kesäautomme perään kiinnittäessäni tuttu ohikulkija kysyi:"Oletteko käyneet saaressa?" "Emme tällä viikolla. Oletko lukenut viime viikonlopun Selkäsaariseikkailustamme Facebookista?" kysyn häneltä. Ei ollut, joten päätin kertoa asian lyhyen kaavan mukaan. Tuskin oli päässyt kertomuksessani alkuun, kun sain kommentin:"Kerran meillä, jne. ... minä, jne. ...". "Sopiiko, että jatkan?"kysyin häneltä. Jatkoin, mutta tuskin pääsin eteenpäin, kun kuulin:"Kerran minä, minä, minä, jne. ..." "Minä olen ajellut kelillä kuin kelillä." hän uhosi. "Niin minäkin, kunhan kölin alla on riittävästi vettä." sanoin ja lisäsin, että vaihdettuamme perämoottoriin oikean alumiinipotkurin, emme enää lähde huonosuuntaisilla eli länsi-lounaistuulilla ja matalan veden aikaan Selkäsaareen. Näin jälkikäteen ajateltuna, minun olisi pitänyt jättää kertomatta edellä mainittu tapahtuma viime viikolta. Kertomus jäi olennaisilta osiltaan kesken - jatkuvien keskeytysten vuoksi. Näitä besserwissereitä löytyy. Heitä olen havainnut löytyvän myös kuntapolitiikan kentällä. Tuoko uusi valtuustokausi 2021-2024 parannusta asiaan? Sen aika näyttää. Ken elää, hän näkee...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä...

Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka huomioitte eilisen 53. hääpäivämme. Aki ja Tuula

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen intouduin siistimään muutamia pihan puita, lähinnä poistamaan kuivuneita alaoksia. Erityisesti siistimisen kohteina olivat keskellä pihaa olevat niin sanotutut Logokuuset. Kerrattakoon nyt vielä, että istutin vuonna 1996 Keminmaan Törmästä Sunnarinkulman asuntoalueelta hakemani kolme noin 0,5 m korkuista kuusta isoissa multapaakuissa keskelle tonttiamme kolmion muotoon. Miksi? Siksi, että halusin jonkin muiston meille siitä, kun Veitsiluoto Oy muuttui Ensoksi. Suunnilleen samoihin aikoihin PK5:n päädystä otettiin pois Veitsiluoto Oy:n logo iso V ja kolme kuusta. Nyt istuttamani kuuset ovat tukkikokoa. Lisäksi rapsin muutaman oksan Pikkupuolen takana olevasta pihlajasta, oksat, jotka kurkottivat kasvullaan räystään alle. Samoin pari kuivaa vuoristomännyn oksaa päärakennuksen terassin kulmauksesta. Peräkärryssä alkaa olla kohta kuorma Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle vietäväksi Kemin Karjalahdelle...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä...

21.07.1968 oli ikimuistoinen päivä - kyllä... Silloin nuori pappi Seppo Ikonen vihki meidät - minut ja Tuulan - Veitsiluodon kirkossa avioliittoon. Tänään on siis meidän 53. hääpäivä. Pätkä Wikipediatekstiä tiedoksi tapahtumapaikasta: Veitsiluodon kirkko on Kemin seurakunnan kirkko ja seurakuntakeskus Hepolan kaupunginosassa Kemissä. Seurakuntataloa alettiin suunnitella Veitsiluotoon jo 1938, mutta sodan takia rakennushanke viivästyi. Lisäksi Karihaaran seurakuntatalon rakentaminen meni Veitsiluodon hankkeen edelle, koska Karihaarassa seurakunnan kokoustilana käytetty vanha koulu tuhoutui Lapin sodassa. Kirkon suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, joka päättyi 15. maaliskuuta 1950. Osallistujina olivat arkkitehdit Arvo Murama, Olli Pöyry, Heikki Siren ja Veikko Larkas. Ensimmäiselle sijalle nousi Larkaksen ehdotus Orga pro nobis, jonka mukaan kirkko toteutettiin. Rahoitusongelmien vuoksi betonirunkoisen, tiilirakenteisen pitkäkirkon rakennustyöt päästiin aloittamaan vasta kesällä 1955. Kirkko valmistui syksyllä 1957 ja sen vihki Oulun hiippakunnan piispa Olavi Heliövaara 29. syyskuuta 1957. Kirkkosalin pinta-ala on 500 m² ja siellä on 370 istumapaikkaa. Kirkon 18-äänikertaiset urut on rakennettu Kangasalan urkutehtaassa 1958. Samana vuonna Veitsiluoto Osakeyhtiö lahjoitti kirkolle arvokkaan hopeisen ehtoolliskaluston. Kirkkosalissa on kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen puureliefi Pyhiinvaeltajat vuodelta 1967. Veitsiluodon kirkon risti on niin sanottu Pietarinristi, jossa poikkipuu on alhaalla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin mennä istuskelemaan aamukahville ja lehdenselailuun päärakennuksen terassille. Jätin/jätimme tältä aamulta väliin. Vaikka aurinko paistaa, niin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että parempi olla keittiön pöydän ääressä. Tänään ei ole tiedossa mitään erikoista tehtävää, ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelin hetken aikaa yksin päärakennuksen terassilla aamukahvilla lehteä lueskellen. Tälle maanantaipäivälle ei pitäisi olla mitään kummempaa. No sen verran, että kävin viemässä Karjalahdelle pienen säkillisen kotitalousmuovia ja samalla reissulla varmistamassa ProPulse-komposiittilapojan (4 kpl) tilauksen Prima-Raudassa. Isäntä - Kamppisen Risto kuului olevan kesälomilla. Hänelle olin lähettänyt asiaa sähköpostin välityksellä. Samalla kysäisin, onko liikkeessä perämoottoriimme - Suzuki DT40 - tavallista metallipotkuria hyllyssä. Ilmeisesti asia tarkistetaan. Kotiin tultuani irrotin päärakennuksen terassilautojen välistä ilmaantuneen tammenalun. Mistä lie tuokin tuohon tullut? Lähti hyvin juurineen. Kastelimme sitä ja veimme Pikkupuolen päätyyn kasvamaan lisämullan turvin. Mielenkiintoista seurata, lähteekö kasvamaan. Viitisentoista vuotta sitten tammenkasvatusyrityksemme ei onnistunut...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa... Huomasin eilen illansuussa tullen puhelun, kännykkäni oli äänettömällä. Soitin ja "langan päässä" oli tuttu tuttavamme. Hän oli lukenut tekstini "Selkäsaariseikkailustamme". Kerroin hänelle, että minkäänlaista vaaratilannetta ei ollut, mutta tympeääkin tympeämpää äheltämistä. Kyllä tämä saisi jo riittää. Oli puhetta Selkäsaaren pohjoispään Pohjoislaiturista. "Eikö ne mökkiläiset voisi pistää hatun kiertämään ja rakennatte itse sen laiturin?" hän totesi kerrottuani, että kyllähän se ruoppaus ja asiallisen ponttoonilaiturin teko muutaman kymppitonnin maksaa. Hän on erittäin hyvin tietoinen tontti- ja kiinteistöasioista. "Kyllä Selkäsaaren mökkiläisillä on omien venevalkamien kanssa tekemistä ihan nokko. Ei heitä taida kiinnostaa mikään Pohjoislaituri." totesin. "Selkäsaari Yhdistys voisi asiaan liittyvänä olla aktiivinen." totesin. Kerroin lisäksi, että saaren länsirannalla monet mökkiläiset joutuvat jättämään kulkuveneensä poijuun, jossa on rantaan pääsyyn kiinnitetty soutuve. Niin kivikkoisia ovat rannat. Kyllä tuo meidän mökkipaikkamme on erinomainen. Hyvillä ilmoilla siirrymme sinne Haukkarin Kainuunkadulta noin varttitunnissa. Se on lähellä, lähes näköetäisyydellä, mutta nuo pahimmat tuulet ja vedenpinta...

Mitä tänään tähän asti...

Aamuherätys oli poikkeuksellisen aikaisin, sillä kesävieraamme - Anna ja Isla - ovat aamupäivällä lähdössä pääkaupunkiseudulle. Sateinen aamu. Saderintama mennee ohi viimeistään iltaan mennessä. Pistin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen tulet takkaan. Hyvin toimii... No niin - vaimoni kävi viemässä tytöt Kemin rautaieasemalle ja juna meni hetki sitten vajaan kolmensadan metrin päästä Eteläntien takaa ohitse Oulua kohti ja Helsinkiin - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme aamukahvien ja lehtiselailun yhteydessä eilistä "meriseikkailua". Lähdin Hahtisaareen. Uusin ankkuriköyden ja koekäytin perämoottoria, kaikki tuntuu olevan kunnossa paitsi, että Selkäsaaren pohjoisppäädyssä on neljä ProPulse komposiittilapaa. Kävin Prima Raudassa, oli kiinni. Kotiin tultuani otin yhteyttä Kamppisen Ristoon, pyysin tilaamaan lapapaketin. Parhaassa tapauksessa se löytyy hyllystä. Nyt on aikaa pihahommiin. Kesävieraamme - Anna ja Isla - nauttinevat olostaan Pikkupuolella - kännykkä toisessa kädessä...