Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Oli hetki sitten mielenkiintoinen puhelinkeskustelu. Asiaan liittyvänä totesin keskustelukumppanilleni, että minä puhun puhelimen välityksellä äärimmäisen vähän. Kerroin syynkin miksi näin. Siksi, että puhelusta ei jää "täpliä" = dokumenttia, johon voi tarvittaessa palata. Niin - mikäli puheluista ei nauhoiteta... Minun työkaluni on ollut vuosikymmeniä sähköposti. Nykyisin lisäksi Blogisivu, Facebook/Messenger, WhatsApp, jne. ... Oli puhetta muun muassa Selkäsaaresta. Asia tuli esiin sen vuoksi, että kerroin vaihtaneeni tietokoneen näytön taustakuvan. Siinä näkyy kesäinen näkymä meidän saaripoukamasta Kemin sisäsatamaan/Sauvosaareen. Kuva on sen verran vanha, että ns. Koirapuistossa ei ole vielä rakennuksia. Selkäsaaren mökeistä ja mökkitonteista keskustellessamme totesin, että Kemin erinomaisilta kotisivuilta - Karttapalvelut - löytyy erinomaista ja monipuolista karttamateriaalia rakennetuista ja rakentamattomista, kaavoitetuista tonteista myös Selkäsaaresta. Niin - kyllähän nuo lähestyvät kuntavaalitkin tulivat esiin. Kerroin, että nimenomaan tänään olen ollut havaitsevinani "kuntavaaliheräämistä" monilla eri tahoilla - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkaan. Ajoin Lantikan tallista ulos, vaimoni lähti pankki- ja kauppareissulle. Itse menin lumikolalla fiilistelemään kakkosliittymän lumien kanssa ajatuksella ennakoi tuleva tilanne. Tarkoittaa Mersun helmikuun katsastusta. Lumet kolattuani kävi mielessä, josko käytän hiukan kesäautoamme eli Volkkaria. Kyllä - kertalaakista käyntiin vm. 1989 "autovanhus" - on se hyvä, vaikka itse sanonkin. Pikku viilausta, sisäsiistimistä siinä toki on, mutta mikään ei käyttöä hidasta. Kesäauto otetaan oletettavasti käyttöön toukokuun alkupuolella - perinteisesti... Nyt täytyy vilkaista, mitä Venäjällä ja USA:ssa tapahtuu. Tosin ei ne juuri Suomen, Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadun asioidin taida vaikuttaa - toivottavasti.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Takkaa sytyttäessäni kävi mielessä eiliset keskustelut, milloin minua syytetään ilmanpilaamisesta. Nykypuilla ja polttotekniikalla ainakin piipusta tulevat savut ovat ihan siedettävän näköisiä. Toki olemmehan me jo vuosia miettineet massiivisen kivikasan/varaavan takan muuttamista sellaiseksi, että aurinkopaneeleista saatava sähkö lämmittää takassa olevia vastuksia/takkarakenteita. Senkin aika saattaa vielä toteutua. No polttopuita on ainakin taas kahdeksi vuodeksi... Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että käymme pienen sightseeing lenkin autolla pitkästä aikaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No ainakin sitä, että siirryin hetki sitten aivan uuteen tietotekniikka-aikaan, tapahtui reipas digiloikka. Nyt on hymy herkässä... Totta - minun pitkäaikainen tietotekniikka-asinatuntijani - Kai Puro - kävi asentamassa työhuoneeni kirjoituspöydälle uuden käytetyn HP-tietokoneen. Tietokoneen Kai on läpikäynyt uusien kovalevyn ja lisäten muistia. Se on ns. telakointiasemalla ja tarvittaessa mukaan otettavissa. Kai siirsi vanhalta DELL-"höyrykoneelta" tiedostot uudelle. Kannan vanhan tietokoneeni päärakennuksen autotalliin odottamaan Monitarmoon vientiä. Se taisi palvella minua yli 15 vuotta... Arvelen löytäväni vanhan tietokoneeni aineistot. Luonnollisesti totuttelua tämä kuitenkin vaatii. Kain operoidessa tietokoneiden kanssa juttelimme - minä ja isä-Puro eli Juha - pörssikurssiasioista. Sain ainakin pari vinkkiä, täytyypä katso alkuviikosta, missä mennään...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takan tulipesään ja kohtapuolin haen taas klapeja - viikolla tuotuja klapeja - korillisen sisälle "lämpenemään". Veera tuli eilen Pikkupuolelle yökylään - hyvä niin. Tänään on taas sellainen päivä, että ei ainakaan näillä näkymin ole mitään kummoisempaa tekemistä. Yleensä sitä kuitenkin "siunaantuu" päivän mittaan. Ensi viikon kalenteriani vilkaistuani edessä on mielenkiintoinen viikko: Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti, Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokous ja sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous - viimeksimainitussa osa todennäköisesti etänä. Mutta onhan ensin viikon keskiviikko 20.01.2021 mielenkiintoinen. Saamme seurata USA:sta presidentinvaalien loppuhuipentumaa illalla Suomen televisiosta. Joe Biden nimitetään virkaanastujaistilaisuudessa USA:n presidentiksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Varapresidentiksi nimitetään Kamala Harris. Samalla - toivttavasti - neljän vuoden kaaos poistuu taka-alalle. Turvajärjestelyt ovat oletettavasti tiukat. Varmaan ympäri USA:n tapahtuu mielenosoituksia asiaan liittyvänä puolesta ja vastaan...

Kaipaan asiallista ja ajankohtaista paikallista lehtiuutisointia - kyllä...

Kaipaan asiallista ja ajankohtaista paikallista lehtiuutisointia - kyllä... Tunnustan yhä edelleen kaipaavani todellista paikallislehteä, jota edusti kauan sitten Pohjolan Sanomat. Maailma on mennyt lievästi sanottuna kummalliseksi. Jopa paikallisuutisointi näyttää lehdissä vääntyvän tämän tästä sensaatiohakuiseksi niin sanotun keltaisen lehdistön, lööppilehtien tyyppiseksi irrotteluksi. Varsinkin kun on kysymys Kemiin liittyvästä uutisoinnista. Tilasin taannoin kolmen kuukauden jakson Lapin Kansan näköislehteä, josta seuraan, mitä lähinnä Lapissa tapahtuu. Joskus sieltä saa lukea jotain Kemistäkin. Viimeksi peräti etusivun juttu ryyditettynä upealla kaupungintalon kuvalla. Asia liittyi Kemin kaupungin arkistoitaviin materiaaleihin, lähinnä niiden julkisuuteen ja saatavuuteen. Olen toista peräkkäistä kautta Kemin tarkastuslautakunnan jäsen. Väitän, että muun muassa kuluvan valtuustokauden, tällä hetkellä "kalkkiviivoilla" oleva lautakunta on tehnyt hartiavoimin työtä Kemin kaupungin avoimuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi muun muassa niin sanottujen tytäryritysten osalta. Lautakunnassa yhteistyö on mielestäni saumaton, erittäin hyvä. Avauksia on toteutunut, mutta työ on kesken. Toimintatapojen muuttaminen ei välttämättä ole niitä helpoimpia asiakokonaisuuksia. Minäkin Facebook-foorumilla olleeseen kommentointiketjuun osallistuin yhdellä kommentilla. Kun puhutaan avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, olisi mukava joskus lukea lehtiartikkelissa em. tyyppisten asioiden yhteydessä: Kuka oli pyytänyt ja mitä aineistoja Kemin kaupungilta. Se olisi mielestäni reilua. Silloin olisi helppo niin sanotusti suhtautua...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Kyllä minä sinua saattaisin äänestääkin, mutta kun sinusta on tullut tuollainen porvarispoika!" sanoi tuttu, iäkkäänpuoleinen naishenkilö vaihtaessamme muutaman sanan lähestyvistä kuntavaaleista. "Mikä ihmeen porvarispoika?" ihmettelin "Sama poikahan minä olen, jonka olet tuntenut vuosikymmeniä." "No kun sinulla on piha täynnä autojakin." hän perusteli näkemystään. "Kuule nuo autot eivät minusta porvarispoikaa kyllä tee. Muutaman tonnin autoja, joista en ole päässyt eroon hyvistä yrityksistä huolimatta." totesin hänelle... Niin - edellä mainittu keskustelu käytiin viime yönä eräässä unessani. Ilmeisesti nuo kuntavaalit ja edellä mainitut autot ovat sen verran mielenpäällä - myönteisesti - että ne hiipivät välillä uniinkin...

Mitä tänään tähän asti...

Se on jo tammikuun puoliväli - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen on taas pakko ihmetellä kiivasta ajan kulua. Vasta oli vuodenvaihde. Kuluu, mikä kuluu, olkoon niin. Puut päärakennuksen takkapesään - kyllä. Kokeillaan ensimmäistä kertaa uusilla klapeilla. Hyvältä näyttää. Tänään oikeastaan ei ennakkoon ole tiedossa mitään kummempaa aktiviteettia. Melkein poikkeuksetta, kun näin kirjoitan, alkaa aktiviteettia ilmaantua. Katsotaan nyt sitten...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Heti aamulla tunsi, että ulkona on kunnon pakkaskeli. Kyllä -25 astetta Celsiusta. Tämän talven pakkasennätys. Olipa hyvä, että toissapäivänä pihaan tuotu puukuorma laitettiin eilen varasto- ja puukatokseen. Vaimoni lähti Pikkupuolle laittamaan takkaan myös tulet... Niin - tulet Pikkupuolen takkaan siksi, että lähdin hakemaan keskustasta meille vieraan, joka siellä ei ole aikaisemmin käynyt. Kerroin alustavasti hakumatkalla vieraallemme Pikkupuolemme (aikaisemmin Ekoateljee) syntyhistorian. Kahvittelun aikana oli mukava juttutuokio, jossa aiheet vaihtelivat reippaasti. Eipä me vältytty kuntapolitiikastakaan ja lähestyvistä kuntavaaleista... Vein vieraamme takaisin keskustaan. Ihan mukava tapaaminen, joka tuskin jää viimeiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme viritellä ajatusta eilen tuodun puukuorman - 6 p-km3 40 cm klapeja - pinoamiseksi varasto- ja puukatokseen. Tällä hetkellä on yli 20 astetta pakkasta, joten rittäävä - monikerrospukeutuminen - nousee arvoon arvaamattomaan. Tulee pakostakin miettineeksi, kuinka monta kertaa puuklapia eri ihmisten taholta käsitellään ennenkuin se on takan tulipesässä. Kertoja on monta, vaikka alkuvaiheessa prosessi on nykyään koneellistettu... No niin - puut ovat lähestulkoon kaikki katoksessa - huomenna torstaina pientä loppufiilistelyä ja paikkojen siistimistä. Vaimoni lähti kaupoille ja minä jatkamaan puuhommia. Kävi mielessä vanha sanonta: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseen. Näinhän se on, homma hoidettu...

Ei mopolla mahottomia - juuri näin...

Ei mopolla mahottomia - juuri näin... Iltapäivällä siirtelin tontille tuotua puukuormaa huomista varten osittain uuteen asentoon. Satoja puuklapeja ehdin heitellä, mutta kyllä armoton pakkasvinkka ajoi sisälle. Ulkona vielä kärvistellessäni kävi mielessä sanonta: Ei mopolla mahottomia. Ei kannata palelluttaa itseään. Asiaa voi hoitaa huomennakin. Mikäli oikein muistan kuulin sanonna ensimmäistä kertaa Matti Pitkäsen sanomana joskus 1990-luvun puolessa välissä. Matti oli siihen maailman aikaan Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat AOO ry:n puheenjohtaja. Itse olin kyseisen yhdistyksen hallituksessa. Matti taisi esittää em. sanonnan jonkun opettajien edunvalvontatavoitteiden yhteydessä. Matilla oli kohtalaisen realistinen näkemys silloin vallitsevasta neuvottelutilanteesta työnantajan kanssa. Niinkuin kirjoitettu, edellä mainittu puukuorma - 6 p-km3 - on todennäköisesti huomenna iltapäivän aikana varasto- ja puukatoksessa siististi pinottuna. Niin - mikäli ilma ei aivan sietämättömäksi heittäänny...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja lähdin tontille lumenkolaukseen. Olihan tiukka vinkka, -12 astetta Celsiusta tuntui lähes tuplalta. Täyty välillä käydä vaihtamassa kaksinkertainen pipo päähän. Kyllä - vanha Pohjolan Sanomat/sulkakynä-maalitaulu-logolla varustettu pipo, jonka ostin kauan sitten eräältä oppilaaltani, hänellä sille ei ollut kuulemma käyttöä. Ostin sen siihen aikaan, kun tekstejäni oli silloin tällöin em. lehden yleisönosastolla ja kun pipo on tuttua HUSKY-laatua. Hyvin pipo on toiminut... Kävin jututtamassa katunaapuria. Onnittelin hänen täyttäessä tänään 87 vuotta. Esitin klassisen kysymyksen:"Miltä nyt tuntuu?" "Mikäs tässä, päivä kerrallaan pikkuremppojen kanssa." hän totesi... Hetki sitten tuttu puutoimittaja soitti ja kysyi, voiko polttopuukuorman tuoda tänään, kyllä voi. Lähden siirtelemään varasto-puukatoksesta ainakin toisen puolen täysin tyhjäksi. Vaimoni lähti Pikkupuolelle pistämään takkaan tulet. Tänään on Veera-päivä. Hänellä on kuulemma biologian koe tänään, jonka jälkeen vaimoni hakee hänet meille ja vie illalla musiikkihommiin - hyvä niin... Kyllä- komea puukuorma tuli talon kulmalle Erkki Mykkälältä Arpelasta. Asialla olivat poika ja pojanpoika - erinomaista palvelua. Tämän kirjoitettuani lähden heittelemään kauimmaisia lähemmäksi puuvajaa ja alan vähitellen latoa niitä pinoihin. Siinäpä sitä muutama tunti kuluukin vaimoni kanssa...

Miten Kemissä 18.04.2021 kuntavaaleissa pitäisi äänestää...

Miten Kemissä 18.04.2021 kuntavaaleissa pitäisi äänestää - niinpä... Jostain syystä edellä oleva ajatus paukahti mieleen hetki sitten lueskellessni Juha Itkosen - erinomaisen ajankohtaista kirjaa - Minun Amerikkani. Hän on kirjan toisessa puoliskossa tekemässä juttua APU-lehdelle poikamme Timon kanssa, joka hoiti matkan valokuvausosion. He olivat kirjassa hetki sitten USA:n Alabamassa, jossa rotuerottelu oli pitkään tosiasia eikä äänioikeuskaan ollut kaikille itsestäänselvyys... Meillä Suomessa jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö saa äänestää muun muassa lähestyvissä kuntavaaleissa. Tunnustan, olen kirjoittanut seuraavasta aikaisemminkin: Vuoteen 2000 mennessä en ajatellut koskea politikkaan pitkällä kepilläkään. Nimenomaan puoluepolitiikka ei minua erityisesti kiinnostanut. Toki kävin jotakuinkin aina äänestämässä, mutta äänestin pääsääntöisesti henkilön mukaan. Lähdin mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000. Mikäli olisin ajatellut pitkällä tähtäyksellä "kuntapäättäjän uraa", minun olisi pitänyt valita ryhmittymä vasemmistosta. Mikäli olisin ottanut huomioon silloisen sosiaalisen asemani, Kokoomus olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto. Miksi sitten valitsin Keskustan? Siksi, että minua pyydettiin mukaan toistamiseen ja Keskusta oli silloin sopivan pieni - valtuutettuja 5 henkilöä - jossa kukaties näkemyksiäni kuunneltaisiin. Toisaalta ajatuksissani jylläsivät voimakkaasti tunneasiat. Asuimme ja asumme edelleenkin paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö oli viljellyt maata ja pitänyt karjaa. Itsessäni olen havainnut paljon hyvin maanläheisiä piirteitä, tuntuu kaiken lisäksi, että ne vuosien saatossa voimistuvat. Puhutaan paljon puolueuskollisuudesta. Mielestäni nimenomaan näissä kuntavaaleissa kannattaa jättäa puolueuskollisuus taka-alalle ja äänestää henkilöä. Kyllä - sellaista henkilöä, joka sitoutuu seuraavan valtuustokauden aikana vääntämään Kemin talouden oikealle uralle. Yhteistyökyky on lisäksi erityisen tärkeä ominaisuus...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin totuttuun tapaani päärakennuksen takan tulipesään klapit valmiiksi. Maailman mediatarjontaa vilkaistessani suomalaisen tarjonnan kautta kävi mielessä, että ilmeisesti USA:n "trump-rähinät" olivat sitten siinä. Tuskin vastaavaa päästetään tapahtumaan toistamiseen. Jos näin onnettomasti pääsisi kuitenkin tapahtumaan, siinä olisi jo ainakin pienimuotoisen sisällissodan siemen sisällä. Onneksi täällä Suomessa Perämeren pohjukassa, Kemin Haukkarin Kainuunkadulla voi olla turvallisin mielin. Juttelimme - minä ja vaimoni - eilen keittiöpöydän ääressä maailmanmenosta oman - tähän saakka eletyn elämän kautta. Monenlaista menoa on meidänkin ja jälkikasvumme elämään liittynyt. Emme loppujen lopuksi löytäneet mitään kummempaa selitystä menneille tapahtumille kuin sen, että näin kai sen on sitteen kuulunutkin mennä. Yritetään elää aidosti tätä päivää ja vähän tulevaakin. Aivan lähitulevasta sen verran, että kukaties käväisemme tällä viikolla ensimmmäistä kertaa tälle vuodelle Selkäsaaressa. Ja vielä läheisemmästä lähitulevasta: Saatan lähteä hetken päästä fiilistelemään kevyen pakkaslumen kanssa pihalle, kevyttä hyötyliikuntaa parhaasta päästä...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. On aivan pakko todeta, että sain eilen loppuillasta entiseltä oppilaaltani sykähdyttävän myönteisen viestin vuoden 1992 tapahtumista. Viesti nosti vahvasti tunteita pintaan. Vastasin hänelle lyhyen kaavan mukaan juuri hetki sitten. Tänään ei taida olla juuri mitään erikoista tehtävää. Seuraavan viikon pöytäkalenterikin näyttää olevan - toistaiseksi - aivan tyhjä, hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkaan ja haen päivemmällä taas korillisen puita sisälle "lämpenemään/kuivamaan". Todennäköisesti haen kellarista viimeiset perunat sisälle. Sen jälkeen olemme ostoperunoiden varassa kesään saakka. Päätin lähteä käväisemään pitkästä aikaa keskustassa. Todennäköisesti käyn Hahtisaaressa ja sisäsatamassa katsomassa, joko moottorikelkat ovat liikkeellä merenjäällä. Kukaties pyörähdän myös Karjalahdella. Kyllä - Hahtisaaresta näytti pääsevän hyvin jäälle, moottorikelkkaliikenne on alkanut. Yksi pilkkijäkin näytti olevan sisäsataman edustalla. Karjalahdella Wetterin edustalla iso autonkuljetusrekka oli purkautumassa. Käytettyjä autoja rahdataan ilmeisesti Suomessa edestakaisin sinne sun tänne. Kotiin ajellessani tein tuttuja sightseeing-lenkkejä. Kyllä Kemissä on murheellisen paljon lähes päällekaatuvia röttelöitä, Haukkarissakin. Vaimoni oli pistänyt Pikkupuolelle takkaan tulet. Tuttu Pikkupuoli-vieraamme Veera on tulossa "yökylään". Vein ahkiollisen puita joutessani lämpenemään/kuivamaan. Kohta täytyy tilata klapikuorma...

Sain taas postia - kyllä - Työkansan Sanomat...

Sain taas postia - kyllä - Työkansan Sanomat... Hetki sitten ulos mennessäni näin postilaatikkomme kupeessa tutun pyöräilevän mieshenkilön. Toivotin hänelle Hyvää alkanutta vuotta 2021. Hän oli juuri tipauttanut postilaatikkoomme Kommunistisen Työväenpuolue - Rauhan ja Sosialismin puolesta äänenkannattajan eli Työkansan Sanomat. Etusivun otsikkoina näyttää olevan: Hallitus kansanterveyslain ja työttömien kimpussa, Kapitalismin joululahja työväelle - lopputilejä ja lomautuksia ja etusivun alareunassa tuttu teksti: Suomi irti EU:sta ja NATOSTA! Illalla tutustun lehteen tarkemmin. Kyllä - tuhtia luettavaa, josta otan muutamia pääotsikoita: + Porvarien ote mediasta lujittuu + Bolivian presidentinvaalit - Yhdysvaltojen imperialismin tappio + Kansallisesta yksimielisyydestä + Myyrä muistelee Hesarissa + Sosiaalidemokraatit kapitalismin hoitajapuolueena + Vain Venäjän lokakuun sosialistinen vallankumous mahdollisti Suomen itsenäisyyden + Suomen perustamat keskitysleirit Itä-Karjalassa - kansanmurhasta uusi tutkimus + Irti Euroopan Unionista + Työtä, toimeentuloa ja turvallisuutta! Alas kapitalismi - sosialismi nyt! + Pääoman diktatuurin todelliset kasvot + Siperian muinaiset aikakirjat jne. Otsikkotasolla tosiasiaakin kyllä löytyy, mutta kyllä lehden olemus henkii kaukaista menneisyyttä, menneisyyden kahleita - valitettavasti.

Mitä tänään tähän asti...

Poikkeuksellisen pitkälle aamuun nukutun yön jälkeen perinteisten aamutoimien päätteeksi - puuhuoltoa, kevytlumifiilistelyä ja tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni lähti kaupoille. Itse keskitys runsaaseen media-antiin, jota hallitsevat USA:n viimeaikaiset - käsittämättömät - tapahtumat. Runsasta kuvatarjontaa katsellessani kävi mielessä, että kiinalainen kasvontunnistustekniikka olisi elementissään löytäessään muutaman tuhat pahimpaa rähinöitsijää. On aivan selvää, että noista teoista tulee, on tultava rangaistukset. Pääpukarille - kalkkiviivoilla olevalle presidentille myös - häntä on ymmärtäväisesti "silitelty" jo lähes neljä vuotta...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään illansuussa...

Että mitäkö mietin? No sitä, että minulta silloin tällöin kysytään, miksi ihmeessä kirjoitan niin paljon eli käytännössä päivittäin monta tekstiä ja lisäksi kopiot mediajulkaisuista... Kertaan: Minä päätin aloittaa uudentyyppisen kuntavaalitaistelun Pyhäinpäivänä 01.11.2019 - kyllä. Miksi? Siksi, että yhä lisääntyvä Facebook-kaveriryhmäni pääsee tutustumaan kirjoituksiini/ajatuksiini pitkän ajan kuluessa ja siten muodostamaan oman käsityksensä kyvystäni olla päättämässä yhteisistä, kemiläisistä, osittain talousalueenkin asioista. En siis ole tyytynyt vaalien alla parin viikon "esilläolorypistykseen". Toisaalta tämä kirjoittaminen on henkilökohtaisen päiväkirjan pitämistä, loppujen lopuksi mielenkiintoista sellaista. Sen voin jo paljastaa, että aloitan poikkeuksellisesti lehtimainonnan Lounais-Lappi-lehdessä keskiviikkona 10.02.2021 - kyllä. Sitä jatkuu sitten kuntavaalien H-hetkeen saakka. Toki hyvin vaatimatonta, pienimuotoista mainontaa. Voi olla, että kyseiseen lehteen lähetän myös henkilökohtaisen kuntavaalikirjoituksen... Luonnollisesti olen mukana Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteismainonnassa. Kemiläinen Suunta-julkaisu - toinen sellainen menee kohta painatukseen. Koronavirusongelman vuoksi nämä kuntavaalit ovat entisistä poikkeukselliset. Itse olen ollut huolestunut vuodesta 2000 alkaen kuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista. Miksi ihmeessä jokaista kemiläistä lähellä olevat asiat eivät kiinnosta? Niin miksi?

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että joku sana ja/tai sanapari saa minut muistelemaan ja kirjoittamaan. Tällä kerralla - jonon ohi - asia liittyi kirotun Koronaviruksen rokotuksiin. Onko jollakin ryhmittymällä oikeutta mennä jono ohi, toisin sanoen etuilla... Edelliseen liittyvänä kävi mielessä keskustelu erään henkilön kanssa liittyen edesmenneen veljeni hoitotarkistukseen/-tarpeeseen. Kyseinen henkilö totesi minulle:"Kai sinä pystyt auttamaan veljesi jonon ohi, kun sinä olet sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen." Kerroin hänelle - hivenen närkästyneenä - todeten:"Ei se kuule näin mene. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset päättävät annettujen ohjeiden/suositusten/määräysten mukaisesti jokaisen meidän hoitotarpeen ja -ajankohdan. Minulla lautakunnan jäsenenä ei ole siihen minkäänlaista mahdollisuutta, tarvetta eikä kiinnostustakaan puuttua." En ole varma, menikö sanomani perille. Minulle jäi mielikuva, että kyseinen henkilö oli tottunut käyttämään "suhteita aktiivisesti hyväkseen" omassa elämässään. Oli niin tai näin, asiaan puuttumattomuuteni ei millään tavalla vaikuttanut veljeni viimeisten vuosien elämään - onneksi näin...