tiistai 22. lokakuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli taas päärakennuksen "kivikasan" eli massiivisen varaavan takan koivuklapien+kuusisytykkeiden polttaminen, apuna lisäksi oli sytytysgeeliä.
Voi olla, että tässä vielä - vuosikymmenien harjoittelun jälkeen - löydetään jokin ylimääräinen "kikkakakkonen"...

Olin sopinut iltapäivälle talvirenkaiden vaihdon Auto-Patulle isännän eli Tunkkarin Raimon kanssa.
Kaadoin Land Roverin takapenkit ja nostelin talvirenkaat päärakennuksen autotallista kyytiin.

Menomatkalla päätin viedä pankkisiirtolomakkeen maksatukseen ja nostaa hiukan käteistä mutta...
Eihän se niin vain käynytkään. Olen satoja kertoja ollut pankkitiskillä asioimassa.
Ensimmäistä kertaa minua tentattiin, olenko oikealla asialla, onko minulla valtuuksia esittämääni asiaan. Toki asia selvisi nopeasti mutta siltikin...
Niin ja lisäksi käteistä en saanut nostetuksi, koska palvelu oli loppunut klo 13, se siitä.

Ja ulkona lipan alta tai tuulikaapista en suostu rahaa pankkiautomaatista nostamaan. Tarkkaavainen lukija muistanee aikaisemmista teksteistäni, että niin kauan kun on mahdollisuus - face to face - käydä pankissa asioimassa, minä käyn pankissa...

Tosin tänään oli pankissa vähän "tikkuista".

Talvirenkaat on vaihdettu, joten talvi saa niiden puolesta tulla.

Kotiin tultuani totesin, että postilaatikkoon oli ilmestynyt keltainen lappu, jossa nuohooja ilmoittaa tulevansa ensi viikon keskiviikkona paikan päälle.
Ilmoitin sähköpostin välityksellä, että tällä kerralla ei ole tarvetta nuohoukseen, se on tehty, mutta mielellään keskustelemme ilmastointikanavien puhdistamisesta...

Veropakolainen puhuu...

Voi tätä itseriittoisuuden äveriästä populismia! Veropakolainen on puhunut taas kerran...


Talous    |   HS-haastattelu

Suomella oli ”käsittämätön runsaudensarvi”, ja siitä tuli taakkamme, julistaa Björn Wahlroos – ”Suomessa ei ole tehty yhtään mitään”

Björn Wahlroosin uusi kirja julkaistaan tiistaina. Se käsittelee Suomen ongelmia, joita Wahlroos pitää syvinä. Jotain mahdollisuuksiakin hän näkee.

maanantai 21. lokakuuta 2019

Ulkolinja: Katkera saari

Katselimme hetki sitten Ylen Areenalta vaikuttavan dokumentin, Ulkolinja:Katkera saari. 

Asiaan osittain liittyvänä olimme vuonna 2000 ensimmäisellä Inter Rail-matkallamme Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa.
Irlannissa olimme länsirannikolla Galwayssa ja pääkaupungissa Dublinissa. Pohjois-Irlantiin esim. Belfastiin emme lähteneet, sillä siellä oli siihen maailman aikaan rauhatonta.

Viime kesänä lomamatkallamme Lontoossa jututimme pohjois-irlantilaista rakennusmiestä bussilipun ostopaikkaa tiedustellessamme. Mukavan juttutuokion lopuksi sovimme, että Belfastissa tavataan...

Alla olevan dokumentin ja aikaisempienkin dokumenttien jälkeen ei tule Belfastin matkaa.

Ei kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään em. dokumenttien kuvaamaa järjettömyyttä ja vuosikymmenien vihanpitoa, jolle ei tunnu löytyvän loppua...



Ulkolinja: Katkera saari 

  • 51 min
  • toistaiseksi
  • 1708 katselua
Britannian tuleva ero Euroopan unionista ravistelee Pohjois-Irlantia. Vanhat jännitteet ovat nostaneet päätään ja puolisotilaalliset ryhmät yrittävät käyttää tilannetta hyväkseen. O. Minna Pye

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin tekemään kevyen asiointireissun keskustaan ja Karjalahdelle.
Kaunis aamu, joten ajelin ensin Kemin sisäsatamaan ihailemaan kohta jäätyvää merta. 

Oli mukavan näköistä, kun Kojukallion kohdalla oli pulpettivene tulossa väylällä kääntyen Hahtisaaren satamaan lähes riitteisessä vedessä.

Ajelin Hahtisaaren sataman kautta Karjalahdelle Kemin K-Rautaan. Pyysin Kuuselan Teuvoa tilaamaan edullisen lattiatuulettimen. Miksi siitä kerron kukaties sitten aikanaan. Samalla keskustelimme tutusta kestoaiheesta - päärakennuksemme TOJA-kippioven vaihtamisesta - esim. Turner - lamellioveen kaikilla mausteilla. 
Lupasin katsella netistä asiaan liittyvää aineistoa. Saattaapa olla, että intoudun ottamaan mitat oviaukosta - varmuuden vuoksi...

Ajoin Kemin Wetterille, kun olin saanut Volvo-autoista sähköpostiini mainoksen viikon tapahtumista. Volvo Markkinat Wetterillä 21.-26.10.2019!
Tutun automyyjän eli Oinaan Markun kanssa kävimme taas kerran läpi mahdollista autotarvettamme. Kerroin Markulle, että olen julkisesti ilmoittanut haluni ostaa Volvo-merkkinen auto. Hän oli tietoinen asiasta.
Lähinnä käytetty Volvo XC 60 tai - XC 70 olisi lähinnä ajatuksiamme. Tietysti nykyisistä autoistamme pari pitäisi saada myydyksi...

Tiedän, että joitakin lukijoita saattaa jopa ärsyttää tämä minun "autoistajauhaminen". Sen riskin otan, mutta samalla minulla on toive/etiäinen, että joku kukaties hoksaa, minäpä kerron Möttösen Taaville (nimi keksitty), että nyt on tarjolla kaksi hyvää käyttöautoa; MB 200 E ja Land Rover Freelander...

Edellä mainitun reissun aikana Land Roverin luistonesto sirahteli tämän tästä. Talvirenkaille alkaa olla tarvetta. Ne vaihdetaankin alle pikapuolin, todennäköisesti huomenna tiistaina. 

Niin - on pakko myös todeta, on mahtavaa, että meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa - ainakin täällä pohjoisessa toistaiseksi...

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Ulkolinja: Taistelu Hongkongista

Katselin hetki sitten uusinta esitetyn dokumentin Ulkolinja:Taistelu Hongkongista. Murheellista katsottavaa, josta - näin maallikon ajatuksin - ei taatusti voi mitään hyvää seurata.
Ilmeisesti on lähellä se hetki, jolloin Kiina ottaa rajulla kädellä ohjat haltuunsa, mikäli ihmettä ei tapahdu.
Se ihme on jonkinlainen laiha sopu Hongkongin hallinnon ja mielenosoittajien välillä.

Ulkolinja: Taistelu Hongkongista (12) 

  • 50 min
  • 1 v 11 kk
  • 13980 katselua
Hongkongissa spontaanisti syntyneet mielenosoitukset Manner-Kiinaa vastaan ovat muuttuneet väkivaltaisiksi mellakoiksi, joissa poliisit käyttävät väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. Raportti vie Hongkongin kapinan etulinjaan, jossa protestoijat eivät aio luovuttaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme pihalle "loppusyksyn/alkutalven lehtirapsutuksiin". Mikä oli ollessa - kaunis, aurinkoinen ja lähes tyven sää...

Ennen lehtirapsutusta ja niiden kärräämistä tontin kulmalle matopellon päälle testasin Land Roverin talliinajoa. 
Tosin sen olen satoja kertoja tehnyt, mutta yritän helpottaa sitä merkkaamalla kuskinpuolelle autotallin lattiiaan mustalla teipinpätkällä "ajomerkin". 
Miksi?
Siksi, että olen onnistunut oikean puolen peilin useaan kertaa "hipaisemaan" TOJA-kippioven nostomekanismeihin. Tunnustan, että minulla on huono stereonäkö. 
Nyt se pariin kertaan tuunattu peili vaihdettiin purkaamopeiliin, joten haluan pitää sen ehyenä mahdollisimman pitkään...
No - ongelma poistuisi, jos vaihtaisi kippioven nykyaikaiseen lamellioveen, jolloin aukon leveyttä saisi lähes 20 senttimetriä lisää ja/tai vaihtaisi auton sellaiseen, jossa peilit saa käännetyiksi. Yritän ajaa talliin entistä varovaisemmin ainakin toistaiseksi...

Varsinaiseen asiaan: Mukava oli pihalla touhuta. 

Kaivoin ennakoivasti matopeltoon kaksi syvää kuoppaa, jonne aikanaan Pikkupuolelta saa kompostoivan kuivakäymälän tuotteet haudata. Havaintojeni mukaan entiset tuotteet ovat hyvin kelvanneet madoille ja muille pikkuötököille... 

lauantai 19. lokakuuta 2019

Pikakäynti Karjalahdella ja Kemin keskustassa...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä autolla liikkeelle, oli asiantynkää. Vein pakkausmateriaalia Möylyntien ja Haukkarinkadun risteyksessä olevaan paperi- ja pakkausmateriaalikonttiin.

Ajelin Karjalahdelle Prismaan, jonne vein limpparitölkkejä, muovi- ja lasipulloja kierrätyspisteeseen. Pistin muutaman rahavarauksen infopisteeseen = omalta osaltani olen taas tukemassa urheilua ja kulttuuria. 
Käväisin ohi kävellessäni tutustumassa Alkon tarjontaan. Monipuolista tuntui olevan, vaikka itse olen "tutun ja turvallisen " kannalla...

Ajelin Prima Rautaan jututtamaan Kamppisen Ristoa. Yhteinen vene-asiamme etenee rauhallisella aikataululla. Juttelimme myös perusruohonleikkureista. Voi olla, että viimeistään ensi vuoden alkukesästä vien vanhan palvelijamme vaihtoon ja nostan paluukuormaan uuden koneen - molemmat Stiga-merkkisiä.

Sitten keskustaan. Täiköntorin kupeessa Kemin Demarit virittelivät "keskusteluansojaan" - hyvä niin. Ydinjoukkoa tuntui olevan aktiivisesti paikalla, toivottavasti tihkusade ei liiemmälti estä tapahtuman onnistumista. 
Kyllä nyt kaikkien kemiläisten olisi syytä virittäytyä "uuteen elämään", sillä entisillä konsteilla ei välttämättä enää pärjätä.

Kotiin tultuani päätin unohtaa pihahommat, nyt ollaan vaan...



perjantai 18. lokakuuta 2019

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään:
Että mitäkö mietin? No sitä, että on kyllä ristiriitaiset ajatukset saatuani aamulla vakuutusyhtiöstä virallisen sähköpostiviestin rivitaloasunnon taannoisesta vesivahingosta ja remontista...
Kävi mielessä alla oleva lainaus:
-Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä!
Nämä Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtisen sanat konkretisoituivat heti luettuani vakuutuspäätöstekstiä.

Eräs mielenkiintoisimmista kohdista oli maininta:
Pinnoitteet ovat tulleet jo teknisen käyttöiän päähän ja laattojen irtoaminen ei ole äkillistä ja ennalta arvaamatonta.
Hmmmmm - vai niin - en tiennytkään, että keraamiselle lattia- ja seinälaatalle(kin) on määritetty tekninen käyttöikä...
No nyt ne ovat hyvässä hoidossa, sillä remonttimiehemme kanssa kuskasimme ne taannoin kierrätykseen Ekoasemalle. Ne löytynevät jatkossa murskattuina jostakin tiepohjasta. Siltä osin ne ovat ikuisia...
En ala tappelemaan asiasta enemmälti. Olen kilpailuttanut vakuutuksemme.
Juuri hetki sitten tuli sähköpostiviesti, jossa näyttää oleva liitetiedostoina kilpailutuksen lopputulokset - mielenkiintoista avata ne...

Mitä tänään tähän asti...

Kello = höyrykännykän hälytys oli asetettu taas herättämään varmuuden vuoksi hiukan normaalia aikaisemmin. 
Miksi? 
Siksi, että perinteisten aamutoimien jälkeen vein Land Roverin sovitun mukaisesti Auto Patulle lämmityslaitteen puhaltimen ja oikean sivupeilin vaihtoon. Homma hoidettiin sutjakkaasti. Vaihdekepin suojakumi - tarvikeosa - sepätään jossain vaiheessa itse paikoilleen.

Kotiin tultuani kävi mielessä syksyiset pihanrapsutusajatukset, joita vaimoni on jo aloitellut.
Tosin kaikki pensaat eivät oli vielä lehtiään pudotelleet...

torstai 17. lokakuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Kello = höyrykännykän hälytys oli asetettu herättämään varmuuden vuoksi hiukan normaalia aikaisemmin. 
Miksi? 
Siksi, että tänään aamulla viemme syyslomavieraamme Kemin rautaieasemalle kotimatkaa varten.
Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni kattoi vieraillmme aamupalat, lähti herättelemään tytöt Pikkupuolelta ja minä virittelin autoa liikkeelle päärakennuksen autotallista.

Kyllä, tytöt vietiin kantamuksineen Kemin rautatieasemalle hyvissä ajoin. Menimme sisälle lämpimään odottelemaan junan tuloa Rovaniemeltä.

Kyllä monet ajatukset pyörivät mielessä katsellessani kaupunginpuoleisen tulo-oven/tuulikaapin päälle nostettua mainostaulua, joka aikanaan oli asemarakennuksen päädyssä ulkosalla. Vaikuttava teksti ja vielä vaikuttavampi kuva.
Kaukana kotoa. Kuuntele paikallista. 99,8 MHz Mainostaulussa edesmennyt Samuli Sainio istuskelee kuunnellen pientä valkoista antennimatkaradiota - vaikuttavan murheellista...

Kysyin tytöiltä:"Aiotteko tulla toistenkin Kemiin?" Sanoivat aikovansa - hyvä niin.

Menimme ulos, juna tuli, hyvästelimme tytöt, juna lähti Oulun suuntaan. Kuulemma junanvaihto Oulussa.

Vaimoni sanoi hetki sitten, että hänelle oli tullut tekstiviesti: Tytöt ovat perillä Helsingissä - hyvä niin...

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Karjalahdella viemässä kierrätykseen paperia ja muovia.
Syyslomavieraat lähtevät kohtapuolin vaimoni kanssa Kemin keskustaan, ainakin heidän suunnitelmissaan on ympärivuotinen Lumilinna, kukaties Jalokivigalleria ja Sarjakuvakeskus ehkä Historiallinen museokin.  Arvelen, että myös pienimuotoinen kauppareissu...

Kävin pistämässä Pikkupuolelle takkaan täyden pesällisen koivuklapeja palamaan. Hyvä lämpötila siellä tuntui olevan, sillä pari päivää sitten nostimme hiukan lattialämmityksen tehoja.

Tätä kirjoitellessani itse alan orientoitumaan Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokoukseen illansuussa toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla... 

Hyvä kokous mutta osallistujia vähänlaisesti jo toista kertaa peräkkäin - kiireitä, kiireitä, kiireitä tuntuu olevan valituilla edustajilla.

Joka vanhoja muistelee sitä...

Vanhaa muistelua:

Aikanaan työssä ja ammattiyhdistyskuvioissa ollessani päätin pitää Itä-Pasilassa ns. suljettujen ovien taidenäyttelyn severomorskilaiskuvataideystävieni Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin tauluilla. 
Sain siihen mahdollisuuden silloisen, nykyisin edesmenneen OKKA-säätiön toimitusjohtajan Kimmo Harran avustuksella.
OKKA-säätiö hallinnoi osaa entisestä TVK-kiinteistöstä, jonne kahteen, isoon, yhdistettyyn kokoushuoneeseen pystytimme taidenäyttelyn - apuna minulla oli vaimoni Tuula ja poikani Timo. 
Mielestäni taulukooste oli hyvä, osittain erinomainen. Tavoitteena oli, että Helsingissä, Itä-Pasilassa kokousreissulla ollessani esittelen valikoiduille ryhmille tauluja...

Ns. suljettujen ovien taidenäyttely avattiin joulukuussa vuonna 2007 Asemamiehenkatu 4 00520 Helsinki ja purettiin 05.11.2010.

Miten onnistuin toimissani? Mahdollisesti kerron siitä joskus myöhemmin. Sen toki voin jo paljastaa, että kohtalaisen suuresta määrästä kutsutuista vain kourallinen vaivautui paikalle. He olivat kiireisiä, oikeastaan superkiireisiä siihenkin maailman aikaan.

Mistä em. muisteleminen lähti liikkeelle?

Siitä, että tänään 16.10.2019 lueskelin Helsingin Sanomista aihetta UUSI PASILA. Onhan kyseinen alue muuttunut! Varsinkin jos muistelee sitä 1970-luvun alkupuolelta, jolloin siinä taisi olla raidepari ja vanha asemarakennus, joka sittemmin siirrettiin sivummalle...

tiistai 15. lokakuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen jäin hiukan pohdiskelemaan, josko ottaisin Mersun liikennekäyttöön varmuuden vuoksi.
Miksi? 
Siksi, että vaimoni on lähdössä syyslomavieraidemme, tyttöjen kanssa käymään Torniossa ja kukaties Haaparannalla. Lantikan lämmityslaitteen puhallin on vihonut pitkään. Uusi puhallin on auton tavaratilassa paketissa ja se vaihdetaan Auto-Patulla perjantaiaamuna.

Keskustelin vaimoni kanssa asiasta, hän arveli, että kyllä he selviävät em. matkasta - ottavat vähän vilttejä mukaan ja rapaavat tarvittaessa ikkunat puhtaiksi... 

Kaunis, aurinkoinen alkutalven aamu eikä ole mitään tekemistä - outo tunne. Yleensä näin kirjoitettuani alkaa tapahtua, saa nähdä miten nyt käy... 

No - vaimoni lähti tyttöjen kanssa hetki sitten reissuun. Auton ulos päärakennuksen tallista ajaessani lämmityslaitteen puhallin toimi ainakin 2-asennossa normaalisti - hyvä niin...


Edelliseen lisuketta:

Porukka tuli tyytyväisenä illansuussa reissusta: Duudson Park, IKEA, ja jotain muutakin oli koettu. Ilmeisesti lämmityslaitteen puhallin ei kuitenkaa suostunut toimimaan...

maanantai 14. lokakuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen "kivikasaan" eli varaavaan takkaan ja Pikkupuolen takkaan. Vaimoni käytti tulia myös Pikkupuolen yläkerran kamiinassa.

Vaimolleni oli tullut tekstiviesti kuvan kera: Anna kahden kaverinsa kanssa on matkalla pohjoiseen/Kemiin syyslomailemaan - hyvä niin. He asustelevat Pikkupuolella. 
Juna saapuu Kemin rautatieasemalle noin klo 16, mikäli juna on aikataulussa.

Illalla on Kemin kulttuurikeskuksen suuressa auditoriossa klo 17.30 alkaen infotilaisuus asemakaavaehdotuksista liittyen Metsä Groupin uusiin biotehdassuunnitelmiin. Kukaties lähden uteliaisuuttani paikan päälle valistumaan...


Kemin kaupungin sivuilta teksti:

Tule keskustelemaan ja antamaan suullinen mielipiteesi Sahansaarenkadun ympäristön yleis- ja asemakaavan luonnosvaihtoehdoista. Yleiskaavan muutos koskee Kemijokisuun ja Karihaaran yleiskaavaa sekä pohjoisten alueiden yleiskaavaa.  Asemakaavan muutos  Sahansaarenkadun ympäristössä koskee Marttalan, Karihaaran, Torvisen, Vainion, Ristikankaan ja Koivuharjun kaupunginosia. Kaava-asiakirjat löytyvät täältä.

Tilaisuudessa kahvitarjoilu, tervetuloa!

Essee: Talvi on tulossa

Hmmmmm - niinpä - hyvää tekstiä taas kerran Saska Saarikoskelta, ei kahta sanaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Sunnuntai    |   Essee

Essee: Talvi on tulossa

Kun kansainvälinen maailmanjärjestys murenee, asioista päätetään viidakon lailla, kirjoittaa Saska Saarikoski.



SOTA ON epävarmuuden valtakunta: kolme neljäsosaa sotaan liittyvistä tekijöistä on kiedottu suuremman tai pienemmän epävarmuuden sumuun, kirjoitti maailman kuuluisin sotateoreetikko, preussilainen Carl von Clausewitz.


Sodan sumu tuntuu leijuvan koko maailman yllä nyt, kun Turkki sotii kurdeja vastaan Syyriassa. Kuka on ystävä, kuka on vihollinen, ketkä ovat liittolaisia ja mitä tässä kaikessa on takana? Kaikki se on vielä sumun peitossa.

Turkin hyökkäys on uusi esimerkki siitä, kuinka toisen maailmansodan jälkeen luotu maailmanjärjestys murenee.

Kun suuret murskaavat pienet jalkoihinsa, maailma ajautuu kohti vahvemman valtaa. Se on pelottava tilanne kaikille maille, eikä vähiten Suomelle.

ASIAT ovat tapahtuneet nopeasti. Ei ole kulunut kuin kymmenen vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vetosi Prahassa kaunopuheisesti maailmanrauhan ja ydinaseriisunnan puolesta.

”Kun kansat ja kansakunnat antavat määritellä itsensä erojen kautta, kuilu niiden välillä kasvaa. Kun emme onnistu tavoittelemaan rauhaa, se pysyy ikuisesti tavoittamattomissa. Tiedämme, minne päädymme, kun valitsemme pelon emmekä toivoa. Yhteistyön ajatuksen hylkääminen tai torjuminen on helppo, mutta raukkamainen valinta. Niin alkavat sodat. Niin loppuu ihmiskunnan kehitys.”

Obama tarjosi muille yhteistyötä, mutta lähetti samalla varoituksen niille, jotka halusivat horjuttaa kansainvälisen järjestelmän tasapainoa. Se tarkoitti varsinkin Venäjää, joka oli vuotta aikaisemmin vallannut alueita Georgiasta.

AMERIKKALAISTEN mielestä maailmassa oli kylmän sodan jälkeen saatu todistaa rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien etenemistä. Mutta toisesta kulmasta tilanne näytti amerikkalaisten ylivallalta.

Toisesta näkökulmasta asioita katseli esimerkiksi Venäjän presidentti Vladimir Putin, joka oli haastanut Yhdysvaltain ylivallan jo puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007.

Putinin mukaan amerikkalaiset käyttivät kansainvälistä oikeutta pelkkänä viikunanlehtenä omien etujensa ajamisessa ja niin, ettei kukaan ollut enää amerikkalaisilta turvassa. Hän vaati yksinapaisen maailman korvaamista moninapaisella.

”Uskon, että olemme saapuneet ratkaisevaan hetkeen, jossa meidän on vakavasti mietittävä maailmanlaajuisen turvallisuuden arkkitehtuuria”, Putin jyrisi.

Kahdessa puheessa toisiinsa törmäsivät kaksi maailmaa ja maailmankuvaa. Obaman optimismi oli julkisuudessa yhdistetty amerikkalaistutkija Francis Fukuyaman kirjaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992). Fukuyaman mukaan liberaali demokratia oli voittanut ideologioiden kamppailun ja loppu historia olisi enää pientä säätöä.

Fukuyaman ajattelun oli kuitenkin jo vuonna 1996 haastanut toinen amerikkalainen tutkija Samuel Huntington kirjallaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Huntingtonin mukaan kylmän sodan loppuminen ei johtaisi liberaalien arvojen voittoon vaan kuuden tai seitsemän kulttuuripiirin väliseen kamppailuun.

Huntington oli oikeassa, Fukuyama väärässä – tai siltä ainakin nyt näyttää.
OBAMAN varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Venäjä oli valinnut tiensä, eikä se kulje sillä enää yksin.

Obama ei suinkaan ole syytön tapahtuneeseen. Hän uskoi hyvään niin lujasti, että päätyi olemaan hyväuskoinen.

Juuri ennen Prahan puhettaan Obama oli lähettänyt ulkoministeri Hillary Clintonin viemään venäläisille pienen punaisen ­”reset-nappulan”, jolla maiden suhteet piti käynnistää uudestaan.

Pian selvisi, että amerikkalaisten nappulaan kirjoittama venäjänkielinen teksti ei tarkoittanutkaan käynnistämistä vaan ylikuormitusta.

Kuten tiedetään, ylikuormitus voi johtaa oikosulkuun.

VUONNA 2012 Obama varoitti Syyrian presidentin Bashar al-Assadin hallitusta käyttämästä kemiallisia aseita – tai muuten!

Kun Assad pian käytti kemiallisia aseita, Yhdysvallat ei toteuttanut uhkaustaan.

Obaman heikkous ei jäänyt Yhdysvaltain haastajilta huomaamatta. Vuonna 2014 Venäjä valloitti Krimin ja lähetti sotavoimia Itä-Ukrainaan. Vuotta myöhemmin sen joukot olivat jo Syyriassa.

Länsimaat määräsivät Venäjälle talouspakotteita, mutta varoivat kärjistämästä tilannetta. Venäjä ymmärsi, ettei sillä ollut suurta pelättävää, joten se saattoi toimia yhä röyhkeämmin.

Vuodeksi 2016 Putin oli suunnitellut isoa kaappausta Euroopassa. Venäjän agenttien ja avustajien piti murhata Montenegron pääministeri, vallata parlamentti ja siepata valta ennen kuin maa ehtii liittyä sotilasliitto Natoon. Hanke paljastui viime hetkessä.

PUTINIA odotti kuitenkin suurempi voitto. Vuoden 2016 lopulla Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Putinin ihailijaksi ja Venäjän ystäväksi vaalikampanjassaan ilmoittautunut Donald Trump. Venäjän trolliarmeija oli tehnyt yötä päivää töitä Trumpin puolesta, mutta Trumpin ei ole todistettu sopineen yhteispelistä venäläisten kanssa.

Kansainväliselle järjestykselle Trumpin voitto oli melkoinen järistys. Hillary Clinton olisi jatkanut toisen maailmansodan jälkeisellä suurella linjalla, jossa Yhdysvallat pyrkii takaamaan ja tasapainottamaan maailman vakautta yhdessä liittolaistensa kanssa.

Sen sijaan Trump haluaa antaa muun maailman hoitaa omat asiansa ja puuttua asioihin vain silloin, kun Yhdysvalloille on tarjolla rahaa tai muita suoria etuja. Maailmankuvaltaan Trump on lähempänä Vladimir Putinia kuin Barack Obamaa.

Trump on osoittanut lukuisia kertoja, että hän arvostaa raakaa voimaa. Viesti tuntuu menneen perille.

Vuosi sitten Saudi-Arabian lähettämät murhamiehet tappoivat ja paloittelivat toimittaja Jamal Khashoggin Istanbulissa. Murhan mitä ilmeisimmin tilannut kruununprinssi Muhammad bin Salman joutui hetkeksi vähän sivummalle, mutta kesäkuun lopun G-20-kokouksessa hän hymyili taas maailman johtajien ryhmäkuvan keskellä, Trumpin ja Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin välissä.

Yhdysvaltoja syytettiin takavuosina siitä, että se sekaantuu maailmanpoliisina muiden asioihin. Nyt poliisi kaveeraa konnien kanssa.

WASHINGTONISTA katseltuna maailma on pitkään näyttänyt uuvuttavalta sekasotkulta. Täällä on sotia, tuolla vallankaappauksia, siellä terroristeja – ja rasittavat ulkomaalaiset ovat joko syyttäneet amerikkalaisia tai halunneet heidän ratkaisevan kriisinsä.

Tavalliset amerikkalaiset ovat olleet yhä kyllästyneempiä loppumattomilta tuntuviin sotiin. Yhdysvaltain asema maailman johtajana on murentunut myös sisältäpäin.

Eurooppa on toivonut amerikkalaisilta tasavertaista kohtelua ja sotilaallista suojelua, mutta ei ole halunnut kuluttaa rahaa eikä ­liata käsiään.

Vuonna 2003 amerikkalainen turvallisuuspolitiikan taustavaikuttaja Robert Kagan sohaisi aihetta kirjallaan Paratiisin vartijat, jossa hän muistutti, että Eurooppa on saanut nauttia pitkästä rauhan ja vakauden kaudesta, koska Yhdysvallat on suojellut ase kädessä sen paratiisin portteja.

Viime vuonna Kagan julkaisi teoksen Jungle Grows Back, jossa hän varoitti, että kansainvälinen järjestys on romahtamassa ja maailma palaamassa viidakon lakiin.

”Historia on palaamassa. Valtiot turvautuvat vanhoihin tapoihinsa ja perinteisiinsä”, Kagan varoitti.

EUROOPPALAISEN korviin vanhat perinteet eivät kuulosta hyvältä. Sotaako kohti tässä tosiaan ollaan menossa?

Pelkän kysymyksenkin esittäminen tuntuu vaikealta, sillä Euroopassa sota on liian iso ja kauhea asia edes ajateltavaksi.

Washingtonista katsoen sekin asia näyttää toisenlaiselta, sillä Yhdysvallat on sotinut jossain päin maailmaa melkein koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Sieltä katsoen Eurooppa on ollut poikkeus pahassa maailmassa, paratiisi.

Euroopan kannalta huolestuttavaa on se, että sotavoiman käyttö tuntuu arkistuvan ja tulevan samalla koko ajan lähemmäs. Väkivallan käytön kynnys laskee.

Rauhaan uskominen alkaa näyttää typeryydeltä.

Samanlainen kehitys nähtiin toisen maailmansodan alla, kun Mantšurian, Abessinian ja Tšekkoslovakian kriisit opettivat diktaattoreille, kuinka alas demokratiat olivat valmiita kumartumaan sodan välttääkseen.

Eurooppalaisia nöyryytetään nyt Turkissa, jonka presidentti Erdoğan kolkutteli vielä muutama vuosi sitten Euroopan unionin portteja, mutta kiristää nyt hajanaisia EU-maita uhkaamalla hukuttaa maanosan pakolaisiin.

Putinin opit ovat menneet perille.

Jos Erdoğan saavuttaa sodalla tavoitteensa, kuka on vuorossa seuraavaksi? Olisiko eurooppalaisista tekemään mitään, jos serbit aloittaisivat hyökkäyksen Kosovossa?

Eikä Naton sateenvarjokaan tunnu enää niin turvalliselta suojalta, kun Yhdysvallat hylkäsi kurdiliittolaisensa Syyriassa.

Yhdysvaltojen arvostuksen romahdus voikin olla nykyisen kriisin tärkein seuraus. Jos amerikkalaisiin ei voi luottaa, moni maa joutuu miettimään asioita uudestaan.

Kun Suomi on suunnitellut hävittäjien ostamista, amerikkalaiskoneiden etuna on pidetty linkkiä Yhdysvaltoihin: Suomi ostaisi rautaa ja rakkautta.

Pelkkä rauta ei ole yhtä arvokasta.

JO aiemmin mainittu Montenegro liittyi Venäjän kaappausyrityksen jälkeen Natoon pikavauhtia vuonna 2017. Se ei tosin tarkoita, että maa olisi Trumpin mielestä puolustamisen arvoinen. Viime kesänä hän pohti Montenegron puolustamista Foxin haastattelussa: ”Montenegro on pikkuinen maa, jossa on todella vahvoja ihmisiä… todella hyvin aggressiivisia ihmisiä. He voivat heittäytyä aggressiivisiksi, ja onneksi olkoon, siinä sitä ollaan kolmannessa maailmansodassa.”

Sellaisia aikoja me nyt elämme. Trump ei ole löytänyt suurempaa moitittavaa Venäjästä, Turkista eikä Saudi-Arabiasta, mutta on maailmassa sentään yksi todella vaarallinenkin valtio: 630 000 asukkaan ja 2 000 sotilaan Montenegro.

MYÖHEMMIN Trumpin arveltiin toistelleen Montenegrosta asioita, jotka hän oli kuullut kahdenkeskisissä keskusteluissaan Putinilta. Samalla tavalla Trump on nyt perustellut kurdien hylkäämistä ilmeisesti yhdestä konservatiivikirjoittajan kolumnista saamillaan tiedoilla:

Trumpin mukaan kurdit ”eivät auttaneet meitä toisessa maailmansodassa, esimerkiksi Normandiassa – kun puhutaan eri taistelujen nimistä, niin he eivät olleet siellä”.

Ennen aikaan Yhdysvaltain presidenttiä oli tapana kutsua vapaan maailman johtajaksi, mutta nyt vapaalla maailmalla ei ole johtajaa.

Talvi on tulossa.

Tarua vai totta...

Minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa Barcelonan vierasottelu. Valtava jalkapallostadion, valtava väkimäärä, valtava kannustushuuma. 
Aivan ottelun viimeisellä minuutilla Barcelonan huipputähdellä Lionel Messillä oli mahdollisuus ratkaista ottelu, mutta hän vetäisi pallon ainakin kahdeksanteen kerrokseen ja kaiken lisäksi pahasti ohi maalista. Ottelu päättyi yllättäen tasapeliin kotijoukkueen kannattajien riemuksi.

Minulla oli mahdollisuus jututtaa Messiä ottelun jälkeen pelaajien mennessä linja-autoonsa. 

Änkesin väkijoukon läpi ja kerroin, kuka ja mistä minä olen. "Ai sieltä Lumilinnakaupungista, siellä en ole vielä käynytkään. Kylläkin Suomessa, mm. Kuusamossa perheeni kanssa." totesi Messi.

Totesin hänelle, että hänen viime minuutin laukauksensa oli tosi surkea. Siitä olisi kemiläinen, edesmennyt jalkapallofani, Boris Kotkansalo todennut:"Se oli kivimies Surakaisen potku!" 
Messi myönsi laukauksensa olleen tosiaan surkea eikä osannut sanoa muuta syytä kuin huono laukaisuasento kehnoon laukaukseensa.

Tällaisen viime yön unen kerroin vaimolleni hetki sitten aamukahvia juodessamme...