perjantai 12. lokakuuta 2018

DISINFORMAATION ANALYSOINTI JA FAKTANTARKISTUSPROSESSI...

Hmmmmm - niinpä - kannattanee lukea ajatuksen kanssa...


DISINFORMAATION ANALYSOINTI JA FAKTANTARKISTUSPROSESSI




Disinformaation analysointi ja faktantarkistusprosessi
Liite Faktabaarin käsikirjaan 
 Faktabaarin toimitus /Severi Hämäri
Tässä katsauksessa määritellään disinformaatioon liittyvät käsitteet, selvennetään sen vaikutusmekanismeja ja käydään läpi keinoja vaikuttaa siihen. Katsaus nojaa Euroopan neuvoston raporttiin “Information Disorder” (Claire Wardle ja Hossein Derakhshan, 2017).  Lopuksi selvitetään, miten disinformaatioon liittyvät tarkistukset eroavat tavallisesta faktantarkistuksesta.
Esitettyjen määritelmien tarkoitus on tehdä haitallista viestintää vähemmän mystiseksi. Määritelmät pyrkivät myös rajoittamaan liiallisen vapaamielistä “valeuutinen” ynnä muiden termien viljelyä sekä niiden merkitysten tahallista liudentamista.
“Meidän tulee tarkastella, miten mis-, dis- ja malinformaatiota kulutetaan, tulkitaan ja miten siihen reagoidaan. Jaetaanko niitä siten, kuin niiden liikkeelle laittaja on suunnitellut? Vai jaetaanko niitä vastustavilla kommenteilla varustettuina? Leviävätkö nämä juorut vain netissä vai siirtyvätkö ne sen ulkopuolelle, yksityisiin keskusteluihin, joita on vaikeampi tarkastella?”

“Kaikkein ‘menestynein’ ongelmallisesta sisällöstä on se, mikä vetoaa ihmisten tunteisiin, nostaen esiin ylemmyydentunnetta, vihaa ja pelkoa. Tämä siksi, koska nämä tekijät ohjaavat heitä, jotka haluavat tuntea yhteyttä netti-yhteisöönsä ja ‘-heimoonsa’, jakamaan uudelleen viestejä. Kun useimmat sosiaalisen median alustat on suunniteltu niin, että ihmiset julkisesti ilmaisevat itseään, “esiintyvät” tykkäysten, kommenttien ja jakojen muodossa, on erittäin ymmärrettävää, miksi tunteisiin vetoava sisältö leviää niin nopeasti ja laajasti, jopa vaikka faktantarkistus ja valheenkumoamispalveluita on perustettu räjähdysmäisesti.”
Koska myös perinteinen media (erityisesti USA:ssa, esim. https://www.cjr.org/analysis/breitbart-media-trump-harvard-study.php) on osallistunut (mahdollisesti varsin tietämättömänä) viimeaikaisen haitallisen viestinnän leviämiseen, on journalismia kehitettävä siten, että sen luotettavuutta pystytään vahvistamaan. Toisaalta aikaisempi mediakasvatus on saattanut heikentää luottamusta lehdistöön ilman että se olisi aidosti vahvistanut kykyä arvioida tiedon luotettavuutta. (Kts.https://points.datasociety.net/did-media-literacy-backfire-7418c084d88d)  
Mediakasvatusta on mahdollisesti kehitettävä ja nopeasti. Haitallinen viestintä ei käytä vain uusia netin mahdollistamia välineitä, vaan se myös hyväksikäyttää ihmisille tyypillisiä ajattelun vinoumia. Haitallinen viestintä voi olla niin tekstuaalista, kuvallista kuin grafiikkaa, tilastoja, kaavioita, ääntä tai videoita. 

Mis-, dis- ja malinformaatio

Misinformaatiolla tarkoitetaan tahattomasti virheellistä viestintää. Asian sanoja tai kirjoittaja ei tiedä sanoneensa jotain perätöntä tai harhaannuttavaa. Viestintä levittää väärää tietoa.
Tyypilliset poliittiset faktantarkistukset koskevat juuri misinformaatiota, kuten journalistisia virheitä tai poliitikkojen erehdyksiä puheissaan. Näissä tapauksissa virheellisen tiedon korjaaminen johtaa oikaisuun. Misinformaatioksi voidaan luokitella myös useimpien satiirisivustojen sisällöt ja muu huumori, silloin kun sisältö ei ole huumoriksi naamioitua disinformaatiota.
Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella väärennettyä tai harhaanjohtavaa viestintää, jonka  tavoitteena on haitan tai vahingon tuottaminen jollekin henkilölle, yhteisölle, ihmisryhmälle tai valtiolle. Disinformaation tunnetuimmat muodot ovat esimerkiksi sisältöä vastaamattomat “clickbait” otsikot ja journalistiseksi sisällöksi naamioidut mainokset sekä esimerkiksi tahallisesti virheelliset tuoteselosteet ja muu harhaanjohtava mainonta, joka tähtää taloudelliseen hyötyyn asiakkaan kustannuksella.
Malinformaatiosta puhutaan kun totuudenmukaista informaatiota käytetään tahallisesti vahingoittamaan yksilöä, yhteisöä tai valtiota. Erityisesti vastoin tiedon sovittuja käyttötapoja. Tällaista on esimerkiksi henkilötietojen vuotaminen julkisuuteen. (Malinformaatiota ei tyypillisesti käsitellä faktantarkistuksen menetelmin.)
Kyseessä on:
  • Misinformaatio kun väärää tietoa jaetaan ilman tahallista haitan tai vahingon tavoittelua
  • Disinformaatio kun väärä tieto on tuotettu (tai sitä jaetaan) tietoisena sen tuottamasta haitasta tai vahingosta
  • Malinformaatio kun oikeaa tietoa jaetaan tietoista haittaa tai vahinkoa aiheuttaen
Näillä termeillä (mis-, dis-, ja malinformaatio) ei, valitettavasti, ole hyviä suomenkielisiä vastineita. Siksi käytämme selkeyden vuoksi näitä tarkemmin määriteltyjä termejä.

Raha, propaganda ja informaatio-operaatiot

Ihan vain “huumori” tai jonkun virallisen tahon harhauttaminen ja huijaaminen reagoimaan voivat olla disinformaation motiivina. Jotkut haluavat vain tuottaa hämminkiä sosiaalisen median keskusteluissa. Tällöin saatetaan hakea huomiota tai mainetta omalta sosiaaliselta viiteryhmältä tahallista vahinkoa tuottaen jollekulle muulle.
Disinformaation tuotantoa voi motivoida raha. Esimerkiksi sensaatiomaiset, valheelliset jutut tuottavat mainostuloja sivustoille tulleiden klikkausten perusteella. Tällöin puhutaan tyypillisesti “valeuutisista” (“fake news”). “Information Disorder” -raportti suosittelee välttämään termin käyttöä, sillä sen merkitys on epämääräinen, liudentunut ja poliittisesti latautunut.
Jos disinformaatiota puolestaan tehdään poliittisin tarkoitusperin (kansallisesti tai kansainvälisesti), kutsutaan sitä tyypillisesti “propagandaksi”. Jälkimmäinen tarkoittaa myös laajemmin poliittista mielipiteen muokkaamista voimakkaalla viestinnällä, usein epärehellisiä keinoja kaihtamatta. Tästä syystä voidaan selkeyden vuoksi käyttää termejä taloudellisesti motivoitunut disinformaatio ja poliittisesti  motivoitunut disinformaatio.
Informaatio-operaatiolla tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin (esim. kansalaisten, virkavallan ja poliitikkojen päätöksiin) epäsuoralla viestinnällä. Tällöin tyypillinen väline on esim. astroturffaaminen eli näennäisen “yleisen mielipiteen” luominen valetilejä, trolleja, botteja ja kyborgeja käyttäen. Ihmismielen sosiaaliset vinoumat ajavat meitä uskomaan helpommin asioita, jotka vaikuttavat olevan yleisen mielipiteen mukaisia. (Astroturfing, engl., merkitsee sananmukaisesti “keinonurmettamista” – ts. ruohoa ilman juuria.)
Valetili  on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun muun (mahdollisesti keksityn henkilön) nimissä. Trolli on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan. Botit ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä, jotka on ohjelmoitu levittämään jotain sisältöä, kommentoimaan tietyn tyyppisiä keskusteluja tai häiriköimään joitain tiettyjä tahoja. Näitä voidaan käyttää myös verkossa tapahtuvien mielipidekyselyiden kaappaamiseen. Ja jopa haku- sekä sosiaalisen median algoritmien toiminnan muuttamiseen niin, että halutut viestit nousevat esiin eli trendaavatKyborgi on erilaisia ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisointiin, tehostamiseen ja levittämiseen käyttävä henkilö.
Informaatio-operaatiossa voidaan myös levittää disinformaatiota (virallisten ja epävirallisten) uutiskanavien kautta toisesta valtiosta. Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä vaikuttamis- ja painostuskeinoja, kuten taloudellisia pakotteita, sotilaallista läsnäoloa ja jopa suoraa fyysistä hyökkäyksiä. Toimintaa voidaan kutsua myös hybridisodankäynniksi. (Käsitteistö ei ole ongelmaton, kts. Saara Jantunen (2015), Infosota, Otava s. 60-67.) 
Hybridisodankäynti saattaa olla hyvinkin pitkäjänteistä ja siihen liittyvää mielipiteenmuokkausta jatkettu vuosia. Tällöin pyritään muokkaamaan käsitystä todellisuudesta ja muodostamaan valmiuksia mielipiteen muutokseen tai tavoiteltuihin päätöksiin. Myös muut toimijat, kuten äärijärjestöt, rikollisorganisaatiot ja taloudelliset intressitahot, saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä, ja usein toiminnasta käytetäänkin samaa nimitystä. Disinformaation ja toden viestinnän suunnitelmallista yhdistelmää kutsutaan usein myös informaatiovaikuttamiseksi.
  • Valetili  on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun muun (mahdollisesti keksityn henkilön) nimissä. (Nimimerkki ei ole valetili.)
  • Trolli on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan.
  • Botit ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä.
  • Kyborgi on ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisointiin käyttävä henkilö.
  • Informaatio-operaatiolla tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin epäsuoralla viestinnällä. Myös muut toimijat saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä.  
  • Informaatiovaikuttaminen on suunnitelmallista viestintää, usein disinformaation ja tosien väitteiten yhdistelmä
  • Hybridivaikuttamisella tai hybridisodankäynnillä tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä sotilaallisia sekä taloudellisia vaikuttamis- ja painostuskeinoja.

Miksi vastaanottaja uskoo disinformaatiota

Ihmiset eivät ole kovin hyviä erottamaan totuutta väärästä informaatiosta vain sitä katsomalla. Nettitiedon luotettavuuden arviointiin käytetään nopeita heuristiikkoja, eli mielen peukalosääntöjä: Mainetta (onko lähde tuttu ja aiemmin koettu luotettavaksi), toisten hyväksyntää (pitääkö joku tuttu sitä uskottavana), ristiriidattomuutta (onko se yhdenmukainen muun saatavilla olevan tiedon kanssa), odotuksia verkkosivun toiminnasta (käyttäytyykö sivusto siten, kuin luotettavan sivuston olettaisi käyttäytyvän), vastaavuutta omiin aikaisempiin uskomuksiin ja vaikutelmaa siitä, onko taustalla jonkinlainen yritys vaikuttaa. (Metzger, M. and A. J. Flanagin (2013)Credibility and trust of information in online environments: The use of cognitive heuristics, Journal of Pragmatics.)
Nämä heuristiikat eivät ole läheskään luotettavia nykyisessä mediaympäristössä. Lisäksi disinformaation luoja, toimittaja tai levittäjä voi käyttää niitä tietoisesti hyväkseen luodakseen vaikutelman uskottavasta viestinnästä. Heuristiikat tuottavat ennustetettavia vinoumia käyttäytymiseemme. Tällöin, vaikka osa tunnistaa disinformaation, sen alullepanija (tai levittäjä) voi luottaa siihen, että riittävän moni jää ansaan.
 Näin mielemme yrittää epäluotettavasti ottaa selkoa netissä tiedon luotettavuudesta:
  • Vastaavuus – sopiiko viesti yhteen aiempien uskomusten kanssa?
  • Hyväksyntä – ovatko minulle tutut jakaneet ja hyväksyneet viestin?
  • Maine – onko lähde sellainen, että olen luottanut siihen aiemmin?
  • Odotukset – käyttäytyykö sivusto sellaisella tavalla, kuin luotettavan sivuston olettaisi?
  • Ristiriidattomuus – sopiiko viesti yhteen muun saatavilla olevan tiedon kanssa?
  • Vaikuttaminen – antaako sivusto tai viesti vaikutelman yrityksestä vaikuttaa mielipiteisiin?
Näiden mielen ohituskaistojen ymmärrys auttaa hahmottamaan, miksi tietoa on vaikea erottaa disinformaatiosta. Esimerkiksi astroturffauksellavoidaan tehokkaasti hukuttaa viestin kanssa ristiriitainen informaatio näkyviltä. Valetileillä voidaan luoda vaikutelmaa luotettavasta lähteestä. Huolellisella tausta työllä voidaan tehdä täysin aidon uutissivuston näköisiä sivuja.
Täysin väärennettyjä sisältöjä harvoin tulee vastaan, sillä ne eivät tyypillisesti vakuuta juuri ketään. Sen sijaan tunnettuja tosiasioita vääristeleviä sisältöjä löytyy runsaammin. Tällöin voi tulla kyseeseen esimerkiksi virheellinen attribuutio, eli esitetään jonkun henkilön tai tahon nimissä asioita, joita hän ei ole sanonut, harhaanjohtava otsikointitai suoranainen sisällön vääristäminen kuten väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot tai muut sisällöt, kuten videot tai äänet. Totuuden yhdistäminen disinformaatioon heikentää vastaanottajan kykyä arvioida sen luotettavuutta.
Esimerkiksi Salaliittoteorialla tarkoitetaan sellaista epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus siihen vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa se paikkansapitämättömyydeksi. Väite istuu johonkin totuutta ja epätotuutta yhdistävään tarinaan niin hyvin, että siitä ei enää sen kannattaja osaa päästää irti. Se vastaa liian hyvin hänen aiempia uskomuksia. Näennäistiede on hyvin samankaltainen ilmiö, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.
(Salaliittoteorioita ja näennäistiedettä on vaikea sijoittaa mis- tai disinformaation alle, sillä usein on hankala sanoa, missä määrin väitteiden levittäjä tai alullepanija uskoo niihin. Salaliittoteorioita saatetaan laskea myös liikkeelle osana hybridisodankäyntiä, jolloin niillä esimerkiksi pyritään aikaansaamaan vastapuolen päättäjien toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen kansalaisten mielissä.)
Dis- ja misinformaation kertaantuminen sosiaalisen median kaikukammioissa ja suodatinkuplissa on ilmiö, jonka takia väärän tiedon korjaaminen saattaa olla hyvin vaikeaa. Kaikukammio on tilanne, jossa samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään. Tällöin vääristyneet käsitykset saavat vahvistusta, koska niiden korjaamiseen ei tule sosiaalista painetta. Hyväksymme viestin, koska tuttumme ovat sen hyväksyneet. Ja he hyväksyvät sen, koska itse olemme sen hyväksyneet.
Suodatinkupla syntyy siitä, että sosiaalisen median ja hakukoneiden algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain tietyn tyyppisiä julkaisuja ja kommentteja, jotka vahvistavat ja (pahimmassa tapauksessa) vääristävät hänen käsitystään todellisuudesta. Äärimmillään seurauksena todellisuuden vääristymisestä on luottamuksen menettäminen asiantuntemukseen, faktoihin ja muuhun (tieteelliseen tai journalistiseen) todistusaineistoon ja argumentaatioon. Suodatinkuplassa ja kaikukammioissa näihin nähden saattaa nousta esiin kohtuuttomasti ristiriitaista viestintää.
  • Salaliittoteorialla tarkoitetaan sellaista epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus siihen vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa se paikkansapitämättömyydeksi.
  • Näennäistiede on hyvin samankaltainen ilmiö kuin salaliittoteoria, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.
  • Virheellinen attribuutio: esitetään jonkun henkilön tai tahon nimissä asioita, joita hän ei ole sanonut.  
  • Harhaanjohtava otsikointi on sitä, että otsikko ei vastaa sisältöä. Pelkkä tehokas otsikointi saattaa saada sosiaalisessa mediassa aikaan tehokasta leviämistä, eli trendaamista.  Kyseessä on ns.  “clickbait” kun tavoitteena on saada käyttäjä klikkaamaan sisältöä vastaamatonta linkkiä.
  • Sisällön vääristämistä on mm. väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot, videot, nauhoitteet jne.
  • Kaikukammiosta on kyse, kun samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään.
  • Suodatinkupla syntyy, kun algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain tietyn tyyppisiä julkaisuja ja kommentteja.

Tieto-oireyhtymän analysointi

“Information Disorder” -raportin mukaan mis-, dis- ja malinformaatioilmiöiden huolellinen analysointi edellyttää ymmärrystä toimijoiden (alullepanijat ja levittäjät) motiiveista (taloudellinen, poliittinen, muu), tyypeistä (esim. virallinen/epävirallinen, yhteisö/yksilö, ihminen/automatisoitu) ja tavoitteista (haitta, hyöty, hämmentäminen). Analysointi edellyttää myös ymmärrystä viestien tyypeistä (esim. kesto, muoto, totuudenmukaisuus/vastaisuus, laillisuus, attribuutio, kohdentaminen) ja miten viestin vastaanottaja reagoi siihen. 

Haitallisen viestinnän osat
  • Alullepanija / levittäjä
  • Viesti
  • Vastaanottaja
Raportti myös erottelee eri viestin jakamisen vaiheet toisistaan, koska näin pystymme paremmin ymmärtämään eri toimijoiden motiiveja. Ensimmäisessä vaiheessa disinformaatiolla on joku (yksityishenkilö, yhteisö, yritys tai valtio), joka on luonut sen. Hänellä on tarkoitus tuottaa viestillä vahinkoa jollekulle. Toisessa vaiheessa siitä muodostetaan jaettavaa mediasisältöä.
Kolmannessa vaiheessa viestiä jaetaan ja levitetään. Tässä vaiheessa toimijat voivat olla tietoisia informaation luonteesta, mutta he eivät välttämättä ole sitä. Lisäksi viestejä saatetaan jakaa vaikka ne tiedettäisiin virheelliseksi, joko siksi, että ne tukevat esim. poliittista näkökantaa, tai vain koska viesti huvitti.  Disinformaation luoja on myös saattanut automatisoida sen levittämisen tai tukee sitä bottien, valetilien ja sosiaalisen median mainosten avulla. Levittämistä saattaa tehostaa myös ne jaot, joilla yritetään osoittaa viesti paikkansapitämättömäksi (esim. faktantarkistukset). Lisäksi informaatiosta tehdään tyypillisesti uudelleen julkaisuja ja uutisointeja, jolloin toinen ja kolmas vaihe toistuvat kehämäisesti.
Disinformaation vaiheet
  • Ensimmäisessä vaiheessa joku keksii disinformaation, eli tuottaa väärän tiedon tarkoituksenaan vahingoittaa jotakuta tai hyötyä jonkun toisen kustannuksella.
  • Toisessa vaiheessa disinformaatiosta toimitetaan sellaisia sisältöjä, joita voidaan levittää.
  • Kolmannessa vaiheessa disinformaatiota levitetään (kommentoiden tai kommentoimatta) lehdistössä, sosiaalisessa mediassa, suullisesti jne.
  • Samasta disinformaatiosta voidaan toimittaa myös uusia sisältöjä, jolloin toinen ja kolmas vaihe uusiutuvat.
Raportin mukaan disinformaation lähteiden tarkistus (missä viesti on aiemmin julkaistu, metadata, erilaiset käänteiset kuvahaut) ja niiden paljastaminen suurelle yleisölle on tehokkain tapa tarttua ongelmaan. Lisäksi on valistettava ihmisiä olemaan luottamatta omaan intuitiiviseen reaktioon netissä (kts. heuristiikat yllä). Ne voivat johtaa harhaan ihmisen luonnollisten psykologisten ja sosiaalisten vinoumien takia. Erityisesti voimakkaisiin tunnereaktioihin ja omaa näkemystä tukeviin sisältöihin tulisi oppia suhtautumaan varoitusmerkkeinä.
Faktantarkistuksen periaatteiden tuntemus auttaa olemaan aidosti kriittinen netissä. Näin itse voi tarkistaa väitteiden lähteet ja tunnistaa luotettava, laadukas journalismi ja asiantuntijasisältö. Ja löytää luottamus lehdistöön uudelleen. Tämä edellyttää myös journalismin kehittymistä kohtaamaan nykyisyyden ja tulevaisuuden haasteet. Mitä tulee sosiaalisen median jälkeen ja kuinka siihen varaudutaan?
“Information Disorder” -raportti kehottaa journalisteja, it-teollisuutta, rahoittajia  ja valtiollisia toimijoita tarttumaan tilanteeseen. Raportin toimenpidelista on pitkä ja hyödyllinen. Nostan tässä esiin journalismin ja faktantarkistuksen kannalta olennaisimmat huomiot:
  • Mediatalojen tulisi tehdä yhteistyötä disinformaatio-ongelman ratkaisemiseksi
  • Erityisesti faktantarkistustoiminnassa pitäisi tehdä yhteistyötä organisaatioiden välillä
  • Journalistista toimintaa tulisi kehittää niin, että haittatiedon luojat ja levittäjät eivät pystyisi manipuloimaan lehdistöä (median ei tule osallistua haittatiedon levittämiseen)
  • Journalistista etiikkaa tulisi vahvistaa
  • Journalismin laatua, erityisesti otsikoinnin suhteen, tulisi vahvistaa
  • Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tiedon lähteisiin ja virheellisten lähteiden kumoamiseen
  • Mediatalojen tulisi valistaa ja osallistua mediakasvatukseen toimittamalla juttuja disinformaatiosta ja siltä suojautumisesta
  • Mediakasvatusta tulisi kehittää
  • Pitäisi tutkia, miten haittatiedolta ja sen leviämiseltä pystyttäisiin paremmin suojatumaan
  • Rahoitusta pitäisi kohdentaa koulutukseen, tutkimukseen, kokeiluihin ja teknologisiin ratkaisuihin, joilla yritetään ratkaista disinformaation tuottamia ongelmia

Disinformaation käsittely faktantarkistusprosessissa

Mahdolliseen disinformaatioon liittyvä faktantarkistus tapahtuu teknisesti lähes samoin kuin mikä tahansa muukin faktantarkistusprosessi (viittaus käsikirja). Erona kuitenkin on erityinen riskiarvio. Kun Faktabaari joko saa vihjeen tai löytää itse omassa nettiseurannassaan epäilyttävän väitteen, toimituskunta tekee arvion, että onko syytä epäillä disinformaatiota.
Disinformaation symbolina käytämme kaikille tuttua muu vaara -varoituskolmiota.
On syytä epäillä disinformaatiota, jos:
  • Viestiä toistetaan erittäin tiheään
  • Viestin yhteydessä on huomiota herättäviä kuvia
  • Viesti pyrkii nostattamaan voimakkaan tunnereaktion
  • Siihen liittyy vahvoja tarinallisia elementtejä
  • Viestin lähteet ovat oudot, poikkeukselliset, esim. sivun metatiedot johtavat eri maahan kuin viestin sisältö antaisi ymmärtää
  • Hakukoneet löytävät saman tai lähes saman viestin mutta tuntuvasti vanhemmalla päiväyksellä
  • Viestiin liittyvät kuvat löytyvät netistä muista yhteyksistä käänteisellä kuvahaulla
  • Viestiä levittävä taho levittää muuta epäilyttävää sisältöä
(Huom: lista on suuntaa antava. Sen avulla ei pysty tyhjentävästi tunnistamaan kaikkea disinformaatiota.)
Jos epäilyyn on syytä, niin toimituskunta vastaavan toimittajan johdolla tekee huolellisen riskiarvioin tarkistusartikkelin julkaisun vaikutuksesta. Jos epäilyttävä väite näyttää olevan jo laajalle levinnyttä tai se on leviämässä tehokkaasti, faktantarkistukselle voi olla tarve. Mikäli väite ei ole vielä levinnyt, jätetään tarkistus odottamaan. Näin Faktabaari ei osallistu tahattomasti virheellisen väitteen leviämiseen.
Vasta riskinarvioinnin jälkeen tarkistetaan väitteen todenperäisyys tai valheellisuus luotettavista lähteistä. Mikäli disinformaatioksi epäilty väite paljastuu epätodeksi, pyydämme vielä asiantuntija-arvioita siitä, että voidaanko se luokitella disinformaatioksi. Jos asiantuntijat toteavat ettei se ole disinformaatiota, voidaan siitä julkaista tavallinen faktantarkistusartikkeli.
Mikäli väite arvioidaan disinformaatioksi, Faktabaarin toimitus palaa riskiarviointiin ja tekee päätöksen julkaisusta yhdessä käytettyjen asiantuntijoiden avustuksella.  
Faktabaarin on oltava vakuuttunut, että puuttuminen asiaan edistää faktapohjaista julkista keskustelua eikä ainakaan lisää hämmennystä, joka usein informaatio-operaatioita yhdistävä päämäärä.” 
Erityistä huomiota kiinnitetään disinformaation lähteisiin, kuten sivustojen metadataan, kuvamateriaalien alkuperään sekä aineiston levittäjän yleiseen luotettavuuteen.
Useimmissa disinformaatioon liityvissä määritelmissä viitataan viestin levittäjän tai alullepanijan motiiveihin. Vaikka kuinka olemme ihmisinä loistavia kuvittelemaan näitä motiiveja (jopa elottomille olennoille), niin emme voi olettaa olevamme ajatustenlukijoita. Useimmissa tapauksissa viestin alullepanija saattaa jäädä tuntemattomaksi ja hänen tavoitteensa tietämättä. Ja viestin levittäjien motiivit voivat olla moninaiset ja epäselvät jopa heille itselleen. He voivat jopa kokea tekevänsä palveluksen toisille kertomalla omasta “kriittisestä” näkökannastaan.
Tästä syystä, jos Faktabaari kirjoittaa faktantarkistusartikkelin väitteestä, jonka asiantuntijat toteavat disinformaatioksi, Faktabaari tyypillisesti vain varoittaa kansalaisia disinformaatiosta sen tarkemmin spekuloimatta taustamotivaatiosta. Vain tapauksissa, joissa asiantuntijat voivat tarkasti tunnistaa disinformaation luokan, se mainitaan tarkistusartikkelissa. Disinformaatiota käsittelevissä faktantarkistuksissa ei aina voida nimetä myöskään väitteen alullepanijaa. Viestin levittäjä saatetaan puolestaan jättää mainitsematta, mikäli sen mainitsemisen katsotaan hyödyttävän disinformaation taloudellisia tai poliittisia tarkoitusperiä. Näissä tapauksissa Faktabaari perustelee päätöksensä avoimesti.
Faktabaari pyrkii disinformaation suhteen valistukseen, mediakasvatukseen ja ennaltaehkäisyyn. Erityisesti tuemme journalisteja ja heidän osaamistaan muuttuvassa mediamaailmassa. Olemme avoimia yhteistyölle.
//
Lue lisää:

torstai 11. lokakuuta 2018

Mitä tänään torstaina 11.10.2018...

Sain puhelinsoiton tänään Kemin kulttuurikeskukseen Raimo Tunkkarilta Auto-Patusta. Hän totesi, että Land Rover "pomppasi" katsastuksessa, ruostevaurio. "Mitä ihmettä!" taisin todeta. 
Toki olen havainnut, että auton vasemmalla puolella ns. helmapellin reunassa on ollut hiukan ruostetta. En ole asiaa tutkinut sen tarkemmin.

No ei siinä mitään, menin korjaamolle iltapäivällä toteamaan asian. Kyllä, vasemman takaoven alta oli pehmeää. Ilmeisesti aluetta oli reippaasti "piikitetty" katsastuskonttorilla. Peltimies tulee asian toteamaan ja se luonnollisesti korjataan välittömästi. Eihän se ole kuin peltiä...

Kävipä mielessä tapahtuma yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Meillä oli siihen aikaan sininen Ford Granada-henkilöauto. Siinä oli hiukan peltihommia, johon liittyvänä kävin autoa näyttämässä Kemin Järpissä "ruostespesialistin" edesmenneen Maijalan Reksan verstaalla. Sovimme korjaushommista.

"Katoppa tätä!" sanoi Reksa. Hän oli irrottanut uudenkarheasta, tosi upeasta Mersusta oven, jonka hän pisti työpöydän päälle ja ajoi rälläkällä lähes kymmenen senttimetrin siivun oven alareunasta pois. "Ei kuule nämäkään ole kuin peltiä vaan!" hän yksioikoisesti totesi.

Saattaa olla, että em. tapahtumalla on ollut vaikutusta minun henkilökohtaiseen autoon suhtautumiseeni, arvostukseen.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Kirjoitin 26.09.2018 alla olevaa:
Kun on kyse Suomen seuraavasta 100 vuodesta - koulutus ratkaisee...
Aivan hätkähdin em. OAJ:n Sanomatalon tapahtuman mainoksen luettuani.
Totta - ajan kulua ei läheskään aina tule ajatelleeksi.
Henkilökohtaisesti takaraivoon iski ajatus: Minähän olen itse kiistatta ns. neljännellä kvartaalilla, oletettavasti osa tämänkin tekstin lukijoistakin.
Pitäisiköhän alkaa elämään vihdoinkin hiukan enemmän itselleen?
Varasin ajan silmälääkärille, asia, joka on ollut mielenpäällä pitempään. Josko tulevaisuudessa näkisin asioita entistä selkeämmin...
Ja sitten tähän päivään...
Kyllä - tänään kävin aamulla silmälääkärissä. Otin vaimoni mukaan sankavalinnan makutuomariksi.
Tuttu lääkäri, tutkinut minut mm. vuosina 2007 ja 2011 kyseli, oliko minulla jotain erityistarvetta silmälääkärille tuloon.
Ei kummempaa mutta hyvähän tuo näköasia on näillä vuosikymmenillä silloin tällöin tarkistaa. Hivenen tuli linsseihin voimakkuutta lisää. Juteltiin tarkastuksen yhteydessä niitä ja näitä...
Sankojen valinta kävi sutjakkaasti, siirryin metallisangoista muovisankoihin. Linssit valittiin viimeisen päälle, valinnassa huomioitiin aktiivinen näyttöpäätteen tuijotteluni. Viikon, puolentoista kuluttua saan tekstiviestin silmälasien "valmistuttua"...

maanantai 8. lokakuuta 2018

Menneen kesä tilastoja...

Katselin pöytäkalenteristani, että 19.05. -  07.10.2018 välisenä aikana olen vaimoni kanssa käynyt Selkäsaaressa 30 kertaa, joista vain kerran yön yli. Josko ensi kesänä olemme useammin yön jopa kahdenkin yön yli saaressa.

Itse olen käynyt katiskoita kokemassa ja/tai ongella lähivesillä 20 kertaa, niistä muutaman kerran kalakaverini tai rajanaapurini kanssa. Pari fiilistelyajelua myös vaimoni kanssa. Pääasiassa kalastus tapahtui kuitenkin yksin ja vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Todennäköisesti ensi kesänä nykyisestäkin vähemmän.

Joka tapauksessa aika monta kertaa loppujen lopuksi Hahtisaaresta on tullut lähdetyksi lähivesille. Kesäautomme on osoittautunut tarpeelliseksi - hyvä niin..

Eräs tämän päivän Facebook-teksteistäni...

Tänään maanantaina 08.10.2018 kävimme hakemassa veneen Hahtisaaresta kotipihalle Haukkariin, vaikka ajokelejä varmaan olisi vielä riittänyt. Onpahan tämäkin asia pois mielenpäältä. Pienet puhdistukset ja tyhjennykset niin vene jää odottelemaan ensi kevättä/alkukesää - tietysti mekin mutta tuo talvi on ensin vielä elettävä, sillä mökkikin odottelee kävijöitään talviteloillaan...

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Mielenkiintoinen ja mieliinpainuva Selskäsaaripäivä tänään...

Ajelimme aamulla Hahtisaaresta Selkäsaareen erinomaisessa syyssäässä: Aurinko paistoi, ei juuri tuulenvirettä ja vedenpinta oli ylhäällä.
Ensimmäistä kertaa tälle kesällä ajelin jotakuinkin rantaan saakka. Vaimoni haki vesikärryt mökiltä, joihin lastasimme kaksi 50 litran Kekkilän puutarhamusltasäkkiä ja kärräsimme ylös rinteeseen. Toiset kaksi hetkeä myöhemmin.
Vaimoni laittoi mökkituvan uuniin tulet ja minä tulistelupaikalle. Odotimme saareen iltapäivällä vieraita. No ihan tarkkaan ottaen he eivät nimenomaan meidän vieraitamme olleet mutta siltikin...
Heitä odotellessa kaivoin pari kiveä ylös, mitäpä muutakaan.

Tänään sunnuntaina 07.10.2018 oli Selkäsaaressa vuonna 1918 teloitettujen Punaisten muistomerkin paljastustilaisuus.

Kyllä, ainakin neljä-viisi veneellistä tilaisuuteen osallistujia saapui klo 13.30 jälkeen "meidän rantaamme". Totesin mäkeä ylös nouseville, osittain tutuille henkilöille, että tuskinpa koskaan tällä paikalla on näin päljon väkeä ollut liikkeellä.
Opastimme heidät suorinta reittiä tonttimme ohi pirunpellolle eli kivirakalle, jonne muistomerkki on pystytetty...

Itse tapahtuma oli mieliinpainuva, vaikuttava. Se alkoi paikalla olleen nuorenmiehen koskettavalla laululla: Punaorvon vala, hän säesti lauluaan kitaralla. Myöhemmin tilaisuuden loppupuolella hän lauloi toisenkin laulun, joka itselleni oli täysin tuntematon.

Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kumpumäki kertoi juhlapuheessaan 100 vuoden takaisia tapahtumia Suomessa, Perämeren pohjukassa ja nimenomaan Kemissä.
Vaikuttavin asiakokonaisuus oli se, että juuri muistomerkin sijaintipaikassa on seitsemän punaista ammuttu ja ruumiit myöhemmin kaivettu haudoista ylös, siirretty Peurasaaren hautausmaalle. 
Muistomerkin virallisesti tultua paljastetuksi, Sisko Korrensalo kertoi muistomerkin monivaiheista syntyhistoriaa.
Kirkon tervehdyksen tilaisuuteen toi tuomiorovasti Satu Saarinen.

Kaikissa puheissa ja käydyissä keskusteluissa oli vahva sanoma 100 vuoden takaisiin tapahtumiin liittyvänä: Ei koskaan enää sellaista... 

Tilaisuuden päätteeksi mökkimme ohi kulkiessaan monet läsnäolleista ihastelivat paikkaa. Taisinpa joillekin mainostaa, että Kemin kaupunki on kaavoittanut tästä eteläänpäin erinomaisia, hyväpuustoisia ja edullisia mökkitontteja.

Kotiin saaresta tultuamme vaimoni totesi: "Olipa mukava päättää kesäkausi näin mukavissa merkeissä." Kyllä, olen samaa mieltä.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Autonrenkaita potkimassa tänään aamupäivällä...

Olen viime aikoina katsellut kolmen autoliikkeen vaihtoautosivuja: Kemin Wetterin, Kemnmaan Pörhön ja Keminmaan Niemelän-Auton sivuja. Onhan siellä hyvää tavaraa näin maallikon silmin katseltuna. Hintahaarukassa 10.000-30.000 euroa löytyy monia potentiaalisia vaihtoehtoja.
Olen tuon Wetterin Karjalahdelta niin monta kertaa maininut kirjoituksissani, että saan heiltä nykyisin sähköpostiviestejä silloin tällöin. Sain mm. viestin käynnistyneestä Volvo-kampanjasta.

Käväisin aamupäivällä - taas kerran - katselemassa siellä vaihtoautoja ja uusiakin menopelejä.
Katselimme automyyjän kanssa useita varteenotettavia vaihtoehtoja. Kaikilla oli puolensa. Munkkikahvittelun yhteydessä pohdimme myös uuden, markkinoille muutama vuosi sitten tulleen "järkiauton" mahdollisuutta. Kyseinen järkiauto on kuulemme heidän tällä hetkellä eniten myyty auto.

Kerroin, että kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 pistetään kohta "talviteloille" eli pois liikennekäytöstä jotakuinkin viimeisen Selkäsaaressa/Hahtisaaressa käynnin jälkeen, käytännössä ensi viikolla...
Ympärivuotisautomme, talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000 tarkistetaan ja katsastetaan ensi viikolla.
Fiilistelyautomme MB 200 E vm. 1998 on päärakennuksemme autotallissa katsastettuna mutta pois liikennekäytöstä.

Mahdollisen uuden auton hankkiminen merkitsee Lantikasta ja Mersusta luopumista, sillä Volkkarin olemme päättäneet pitää kesäautona...

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Länsi-Pohjan Insinöörit ry Ekoasemalla Kemin Vilmilässä illansuussa tänään...


Saimme sihteeriltämme, Maaritilta aikanaan viestin:

Hyvä osallistuja,
Kokoonnumme huomenna 3.10. klo 17.50 Ekoaseman alakonttorin eteen pihalle, portista heti oikealla oleva rakennus.
Vierailu aloitetaan kahvilla ja pienellä informaatiolla.
Tämän jälkeen kierretään aluetta minibussilla.
Illan emäntänä toimii Karoliina Nikula.
_________________________________

Kyllä! Erinomainen vierailu, jossa illan emäntä Karoliina ja illan isäntä Esa Pekkala kertoivat erittäin mielenkiintoisesti koko aseman toiminnan.
"Teoriaesityksen" jälkeen kiersimme Heiskasen Liikenteen minibussilla - Timo itse puikoissa - koko aluetta ristiin rastiin, jossa em. teoriaesitykseen liittyvänä näimme fyysisesti eri jakeiden olemuksen. 
Lisäkysymyksiin saimme asialliset vastaukset. Kyllä kannatti lähteä Ekoasemalle, vaikka olen vaimoni kanssa käynyt siellä kymmeniä kertoja aikaisemminkin...

Todettakoon, että puheenjihtajamme Risto Kesti luovutti Ekoasemalle yhdistyksemme yhteistyöesineen Puuta ja Metallia, jossa yhdistyksemme logon lisäksi lukee: Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä Yhteistyöstä kiittäen Länsi-Pohjan Insinööri ry...

Mikä ihmeen pirunpelto...

Pirunpelto

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muinaisella rannalla sijaitsevaa kivikkoa. 
Pirunpelto Turun Nunnavuorella.
Pirunpeltoa (ruots. KlapperavlagringÅngermanlandissa Skuleskogenin kansallispuistossa, Ruotsissa.
Pirunpelto eli muinaisranta on laaja kivikko, joka sijaitsee muinaisella rannalla. Vesi lajittelee kulkiessaan tai rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan. Pirunpelto on alue, jonka maa-ainekseksi on lajittunut isoja kiviä. Myöhemmin vedenpinta on laskenut ja pirunpeltoja on jäänyt syvällekin sisämaahan.
Monet maaeläimet eivät viihdy pirunpelloilla, sillä isot kivet haittaavat niiden liikkumista. Kivien pinnalla kukoistavat jäkälät ja sammalet, sillä alueen kasvillisuudesta puuttuu pitkälti niitä isompi aluskasvillisuus, eivätkä varjostavat puutkaan viihdy kovin hyvin. Ravinteita on hyvin niukasti.
Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen tai vain piru olisi kykeneväinen kyntämään niin kivisen pellon.

Mitä tänään aamulla...

TERVETULOA
023
Kassapalvelut 3/10 2018  10.01

Olen nähnyt lehdissä joitakin kommentteja, että pankkikonttoreita ei enää tarvita. Mielestäni tarvitaan. Kyllä pankin odotustilassa on kerran pari kuukaudessa ihan mielenkiintoista käydä. Muun muassa tänään meitä eläkeläisiä oli Kemin Osuuspankin odotustilassa lähes tupa täynnä...

Jo silloin kun pankkikonttoreiden ja pankkipalvelujenkin alasajo alkoi, olen tuonut voimakkaasti - lehtikirjoituksissakin - esiin, että käytetään normaaleja pankkipalveluja(kin) eli mm. käteisen rahan nostamista tiskiltä ei esim."seinästä" ja/tai "tuulikaapista" .

Olen nähnyt myös kommentteja, että käteistä rahaa ei kohta tarvita. Mielestäni tarvitaan.
Toki itsekin maksan yhä enemmän ostoksiani pankkikortilla ja ole käyttänyt vuosikymmeniä nettipankkia mutta...

Olen päättänyt käyttää myös perinteisiä pankkipalveluja, toivottavasti niitä on tulevaisuudessakin saatavissa.


tiistai 2. lokakuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 25.09.2018. Olimme päättäneet käväistä tänään saaressa ihan muuten vaan. Toki oli ajatuksenan käydä käveleskelemässä pirunpellolla = kivirakalla tietystä syystä...

Hain kaksi viiden litran kanisteria bensiiniä - varmuuden vuoksi Hahtisaaren Nesteeltä.
Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen myötätuuleen, joten en malttanut olla polttamatta karstoja koneesta. Hyvin vene lähti liukuun, ajelimme muutaman sadan metrin matkan lähes täysillä, mukavaa menoa...
Vesi oli ylhäällä, joten rantautuminen oli tosi helppoa. Rantahietikossa oli uusia jälkiä, näyttivät konejäljiltä, jotka johtivat edessä olevaan mäkeen.

Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Varustauduimme lähtemään pienenlle metsäretkelle.
Laskeuduimme mökiltä mäkeä alas itäänpäin ja kohtapuolin ylös kivirakalle entisen hyppyrimäen betonipaaluviidakkoon.

Oli hiljaista, mutta kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi yhtäkkiä korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä.

Vaimoni sanoi käväisemänsä sieniä vielä katsomassa, ei keräämässä ja muutaman katajanoksan katkomassa.
Minä käännyin takaisin mökin suuntaan kivirakalla ja siinä se tuli kohtapuolin vastaan.
Mikä?
Kivipaasi, kyltti ja teksti. Tällä paikalla vuonna 1918 teloitettujen punaisten kunniaksi.

Olimme aiemmin kesällä saaneet em. asiasta hiukan ennakkotietoa. Myöhemmin asiasta on ollut myös puhetta muutamien henkilöiden kanssa lähinnä saareen rantautumisen vuoksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt em. muistomerkkiin liittyvänä on sunnuntaina 07.10.2018 pienimuotoinen muisto- ja juhlatilaisuus.

Kävelin takaisin mökillemme, jonne em. muistomerkiltä on matkaa vajaa 150 metriä jotakuinkin pohjoiseen.

Vaimoni tuli metsälenkiltään toisesta suunnasta. Kerroin em. muistomerkistä. Lähdimme yhdessä sitä katsomaan. Otimme valokuvia ja pohdiskelimme, mistä muistomerkki on loppujen on tuotu, rinteessä näkyi vähäisiä koneen jälkiä.

Muistomerkin ääressä seisoskellessamme mietiskelimme 100 vuoden takaisia tapahtumia, joista olemme paljon lukeneen ja katselleet dokumentteja, elokuviakin...

Palasimme mökille, söimme pikkupurtavaa ja joimme murukahvit.

Pois lähteminen saaresta oli helppoa tällä kerralla.

Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella, vaikka tälläkin hetkellä pyörivät kiivaana 100 vuoden takaiset tapahtumat Kemissä. Ei enää koskaan sellaista järjettömyyttä...

maanantai 1. lokakuuta 2018

Kaksinapainen Suomi...

Lainaan pienen pätkän arvostamani ajattelijan Yrjö Raution viimeisimmästä kolumnista:
Ihminen tarvitsee unelmia, mutta ei ihmistä suurempia unelmia. Niistä ei ole koskaan hyvää seurannut, kuten kokemus totalitaarisista aatteista osoittaa. Nykyisessä maailmassa riittänee unelmaksi se, ettei tämä tästä kovin paljon pahemmaksi muuttuisi, että demokratia, sivistys ja ihmisoikeudet selviytyisivät yli tämänkin takatalven.

Edelliseen liittyen: Minkä ihmeen takatalven?

Itse ajattelen Suomen kaksinapaisuutta eräänlaiseksi takatalveksi. Koko ajan nykyhallituksen ja opposition, sitä kautta lähinnä vasemmistojohtoisen ay-liikkeen välillä on ollut takatalvi. Koko ajan on oltu napit vastakkain.
Oikeastaan mitkään nykyhallituksen toimenpiteet eivät ole saaneet vasemmistojohtoisen ay-liikkeen suunnasta myönteistä vastakaikua.

Vastakkainasettelu on ollut erittäin silmiinpistävää. Tämän viikon keskiviikkona eli 03.10.2018 toteutuu poliittinen lakko, johon osallistunee kolmisenkymmentätuhatta työntekijää muutamista ammattiliitoista. Nyt paukutellaan ay-henkseleitä näyttävästi.
Se toteutetaan, vaikka alustavien mediatietojen perusteella hallitus ilmoittaa huomenna suunnitelmiinsa liittyvistä vastaantuloista.

Edellä oleva puhtaasti poliittinen lakko, yhden päivän työnseisaus merkitsee Suomen elinkeinoelämälle lähes 100 miljoonan euron menetystä.

Olemme vauras kansakunta, tällaiseen meillä kuulemma on varaa. Meillä on myös varaa olla Pohjolan lakkoherkin kansakunta - kaksinapainen Suomi...

Tässä käydään jo esivalmistelua ensi kevään eduskuntavaaleista ja maakuntavaaleista.


Vanha kränisevä ukko ...

Kirjoitin 5.12.2014 alla olevan tekstin.

Vanha kränisevä ukko...

Eräässä vapaamuotoisessa keskustelussa tuttavani antoi - ainakin rivien välissä - ymmärtää, että minustakin on tulossa pikkuhiljaa vanha kränisevä ukko. Puutun asioihin, jotka eivät kuulu minulle vähääkään. 
Varmaan näin on, että satojen, tuhansien tekstieni joukossa on muutamia, jotka kuuluvat em. kategoriaan.
Otsikosta en tunnista itseäni. Siinä vaiheessa kun alan itse tuntea olevani vanha kränisevä ukko, ymmärrän kyllä lopetella kirjoittamisen. Toivon, että se hetki ei tule aivan heti.

Miten tästä eteenpäin...

Viime aikojen tapahtumat, ihmiskohtaamiset ovat pistäneet miettimään, että olen jäänyt monille ihmisille jonkin verran etäiseksi. En ole välttämättä saanut ajatuksiani riittävän hyvin perille.
Tuskin minusta jatkossa tulee kuitenkaan ynisevää, kränisevää, rähjäävää ja maailmanmenoa tuskailevaa/voivottelevaa vanhaa ukkoa.
Miksi? 
Siksi, että tavoitteeni on säilyttää mm. aktivaatiotaso kirjoittamisessa kohtalaisen korkeana. Se auttanee ymmärtämään minua nuorempien, huomattavastikin nuorempien elämänmenoa.

Kirjoittamiseeni pitäisi tosin löytyä huomattavasti kriittisempi ote, tunnen olevani sen suhteen pehmoilija. Pitäisi löytyä niin sanotusti särmää. Olen aivan liian kiltti kirjoittamisessani...

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Vanhat valokuvat ovat pääasiassa raskasta katseltavaa. Miksi...


Olen kirjoittanut: Nuorempi pojistamme eli Timo on tehnyt merkittävän kirjoittamisurakan. Hän on minun vanhempieni/hänen isovanhempiensa ja lähisukulaisten vuosien 1935-1943 aikaista kirjeenvaihtoa kirjoittanut puhtaaksi - nyt työ on tehty.

Samalla hän on kirjeiden ja korttien kautta päässyt tutustumaan henkilöihin, joista hän ei ole tavannut kuin muutaman, suunnilleen yhden käden sormin lueteltavat henkilöt. Muun muassa minun vanhemmistani eli hänen isovanhemmistaan hänellä ei ole oikeastaan kuin valokuvista ja hajanaisista keskusteluistamme saatu mielikuva. 

Edelliseen liittyvänä olen itse eilen ja tänään katsellut satoja vanhoja, vanhempieni aikaisia mustavalkoisia valokuvia jotakuinkin vuosilta 1920-1960.
Vanhat valokuvat ovat pääasiassa raskasta katseltavaa. Miksi? Siksi, että lähes kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt ovat kuolleet. Heistä on vain muistoja jäljellä. Onneksi lähinnä myönteisiä muistoja... 

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kauppareissulla tänään...

Käväisimme tänään kauppareissulla Kemin Prismassa Karjalahdella ja Lidlissä keskustassa. 
Prismassa tapasin entisen oppilaani vuosikymmenien takaa. Hän sanoi olleensa jo kolmekymmentä vuotta Outokummulla Tornion Röyttässä töissä ja asuvansa Kemissä Tervaharjulla. Kerroin hänelle olleeni jo kymmenen vuotta eläkkeellä ja harrastavani mm. Blogi- ja Facebook-kirjoittamista pysyäkseni jotakuinkin ajan tasalla maailmanmenossa. 

Mukava juttutuokio ja  tapaaminen. Niin ja tietysti kauppareissu... 

Joka vanhoja muistelee sitä...


Nuorempi pojistamme eli Timo on tehnyt merkittävän kirjoittamisurakan. Hän on minun vanhempieni/hänen isovanhempiensa ja lähisukulaisten vuosien 1935-1943 aikaista kirjeenvaihtoa kirjoittanut puhtaaksi - kohtapuolin työ on tehty.
Samalla hän on kirjeiden ja korttien kautta päässyt tutustumaan henkilöihin, joista hän ei ole tavannut kuin muutaman, suunnilleen yhden käden sormin lueteltavat henkilöt. Muun muassa minun vanhemmistani eli hänen isovanhemmistaan hänellä ei ole oikeastaan kuin valokuvista ja hajanaisista keskusteluistamme saatu mielikuva. 
Timo on syntynyt loppuvuodesta 1973 ja vanhempani kuolivat vuonna 1974 ja 1975...

Eräässä Timon puhtaaksi kirjoittamassa kirjeessä äitini Aino Pyykkö haaveili Helsingissä käynnistä. Timo kysyi minulta eilen sähköpostin välityksellä:"Pääsiköhän Aino käymään Helsingissä, josta hän tuntui haaveilevan?"

Kyllä ainakin seuraavalla tavalla:

Me – äiti, isä ja minä – kävimme junareissun, rengasmatkan Kemi – Helsinki –Turku – Kemi 1950-luvun puolenvälin aikaan. Olin 10-12-vuotias. Sen muistan, että Helsingissä yövyimme. 
Turussakin piti yöpyä, mutta minulla oli niin kova koti-ikävä, että lähdimme takaisin pohjoiseen. Täytyypä kaivaa jostakin rengasmatkan muutamat kuvat esiin.

Sen tein: Kyllä kuvia on mm. äidistä ja isästä Esplanaadin puistossa, minusta ja isästä Rautatieaseman tuntumassa, minusta Helsingin suurtorilla sekä äidistä ja isästä Turun Rautatieasemalla...

Muistelenpa äitini ja isäni käyneen ohikulkeissaan Helsingissä myöhemminkin lomareissujen yhteydessä.

Arvelen, että Timolle ja Tommillekin - pojillemme - vanhat valokuva-albumit avautuvat Timon kirjoittamien tekstien kautta uudella tavalla. Miksi? Siksi, että sieltä löytyvät kaikki kirjeissä, korteissa esiintyvät henkilöt. Onneksi olemme säilyttäneen mm. vanhempiemme valokuva-albumit...

perjantai 28. syyskuuta 2018

Päärakennuksen varaava takka taas käytössä - toimii...

Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka, todellinen "kivikasa". Se on ollut ahkerassa käytössä.

Siinä on esiintynyt veto-ongelmia varsinkin sytytysvaiheessa. Edesmennyt kirvesmiehemme Unto Postinen pyöristi hiukan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat. 
Mutta viime keväänä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.
Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.

Aiemman yhteydenottoni perusteella muurari Mauri Salmi Torniosta tutki asian ja hänellä oli valmis ratkaisu asiaan. Neljä tulitiiltä korvattiin valetulla, tulenkestävällä palkilla. Se toteutetiin ja olemme lämmittäneet takkaa sittemmin jo viikon ajan - kyllä toimii mutta...

Vaikka olemme lämmittäneet kyseistä takkaa 36 vuotta, oli pakko opetella uusi lämmitystapa. Aloitin päältäsytyttämisestä, luovuin siitä ja siirryin perinteiseen, mutta pistän takkaan aiempaan verrattuna vähemmän puita > rapiat kolmanneksen aiemmasta. Se merkitsee luonnollisesti tieheämpiä lämmityskertoja. Käytän lisäksi sytytyspusseja sytytysvaiheessa.

Toistaiseksi näyttää hyvältä. Nyt koputan maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi...