Ostimme taannoin alla olevan Teuvo Ypyän massiivisen taideteoksen hänen Torniossa Aineen taidemuseolla pitämästä taidenäyttelystä. Teos nimeltään Perhe on vuodelta 2003. Raaka-aineina rauta, metallit, verikivi, puu. Mitat: 52cm/korkeus, 140cm/leveys ja 4cm/paksuus puuosan kohdalta.
Olemme pitäneet teoksesta. Se on ollut meidän takkahuoneessa, jota lähiaikoina tuunaamme hiukan uuteen "lookkiin". Kevyen pintaremonitin jälkeen sille ei enää löydy näkemyksemme mukaan "oikeaa" paikkaa... Siksi olemme myymässä em. taideteoksen ja luonnollisesti toivomme sille löytyvän uusi - taidetta arvostava - koti tai julkinen tila. Mikäli olet asiasta kiinnostunut, ota yhteyttä sähköpostiini: aki.pyykko@netti.fi Tule paikan päälle katsomaan teosta ja keskustelemaan jatkotoimista...
Olen Facebook-foorumilla kirjoitellut jatkotarinaa saarimökistämme. Tarina lähti liikkeelle Tietokoneeni näytön nykyisestä, rauhallisesta/rauhoittavasta talvisesta mökkikuvasta.
Pääosin rakentaminen tapahtui vuosina 2011 ja 2012. Saarimökin loppukatselmus oli 19.09.2012. Olimme kutsuneet saareen muutaman Kemin kaupungin virkamiehen, jotka olivat tietoisia asiasta ja vaikuttaneet projektin edistymiseen. Saareen pääsivät tulemaan rakennustarkastaja Martti Pitkänen, apulaisrakennustarkastaja Pekka Kekäläinen, metsävastaava Matti Perkiö, kaupungingeodeetti Tapani Onkalo ja apulaiskaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi. Ajelimme kahdella veneellä Hahtisaaresta työpäivän päätteeksi Selkäsaaren pohjoispäätyyn, suojaisaan valkamaan ja nousimme ylös mäkeä mökille.
Loppukatselmuksen ohessa mukava yhteistapaaminen, jonka yhteydessä, kahvittelun ja makkaranpaiston lomassa oli mukava muistella, mitä saariprojektissa oli siihen saakka tapahtunut. Aikanaan - aivan alkuvaiheessa - mökkitontin RM-merkintä aiheutti keskustelua/neuvottelua. Se otettiin päärakennusta suunniteltaessa huomioon. Rakennuksen pääpiirustukset laati entinen oppilaani, nykyinen prosessimies Ville Torvinen. Hänellä oli aiempi koulutustausta ja valmius rakennusarkkitehtikuvien tekoon. Todettakoon, että Ville piirsi meille aikanaan omakotitontillamme olevan Pikkupuolen rakennekuvat...
Edellä olevan päärakennusprojektin jälkeenkin on tapahtunut paljon:
Rakensin mökkiin kaksille portaille kaiteet, mökin pohjoispuolelle ison katteettoman maaterassin/"lautapihan", mökin länsipäätyyn irti mökistä moottorikelkkakatoksen, tulistelupaikalle pienen katoksen, jossa käytin hyväksi AITAKI-laatutuotteen tolppajalustasovellutusta. Polttopuiden kaatoa/tekoa ja polttopuuaitauksen rakentaminen pihakuusen alle, ruoppautimme muutaman kymmenen metriä väylää rannasta Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan, joka pitäisi uudistaa. Teimme myös tulistelupaikan ison rantakiven juureen lähelle vesirajaa. Mitä muuta? Olemme luonnollisesti maalanneet. Sen saamme - toistaiseksi - päätökseen kesällä 2019 käsittelemällä kaikki terassien painekyllästetyt laudat. Ensi kesänä todennäköisesti jatkamme vielä etupihan muokkausta. Todettakoon, että meillä on kaksi täyttä kansiollista valokuvia varsinaisesta päärakennusvaiheesta. Kuvista näkee yksityiskohtaisesti mökin päärakenteet ja työn edistymisen. Kukaties niistä on joku jossakin vaiheessa kiinnostunut...
Hallussamme on ollut pitkästi toistakymmentä vuotta niin sanottu projektivene. Vene on alun perin ehkä
1950-60-luvulla rakennettu, hytillinen puuvene, joka oli kuidutettu.
Veneessä oli 2-sylinterin klassikkomoottori Wickström.
Hytti on purettu, vanha
lasikuitu poistettu, köli ja peräpää uusittu sekä kone poistettu
täydellistä läpikäyntiä varten. Vene on siis tällä hetkellä
avomoottorivene, erittäin hyvänmallinen ja merikelpoinen. Täällä
Perämeren pohjukassa puhutaan ”kalastajamallisesta” veneestä.
Vene on vajaan 7 metrin
pituinen ja 2,7 metrin levyinen. Se on ajettu puhtaalle puupinnalle
ja uudelleen kuidutettu ammattitaitoisesti Keminmaassa Laurilan
Asennus Oy:n/Ahti Söyrinki toimesta. Lasikuitumattoa, hartsia ja
kiihdyttimiä meni saamieni tietojen mukaan 175 kg. Veneeseen on
uusittu vesivanerista teljut ja pari penkkiä. Tavoitteena oli tehdä
vielä etupäähän yksi penkki. Vannasputkelle on porattu reikä
Veneeseen täytyy suunnitella/valmistaa/asentaa rosterista uusi kalarauta, peräsin,
kaiteita sekä ohjausjärjestelmä.
Klassikkomoottori on
tällä hetkellä osina. Se on täydellisesti läpi käyty,
tarkistettu ja varmuuden vuoksi laakeroitu. Venttiilien hionnan
jälkeen se kasataan. Ulkokuoret on suolapuhallettu ja ne tietyltä
osin maalataan vihreällä vasaralakalla. Ymmärtääkseni kone on
sen jälkeen kuin uusi…
Alun perin tavoitteena
oli saada avomoottorivene vesille kesällä 2011. Se ei toteutunut, sillä olimme alustavasti sopineet
pulpettivene+perämoottori+traileri-kaupasta. Se toteutui.
Rakennettuamme
Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkisen torpan ja
varastorakennuksen pääasiassa vuosina 2011-2013 em. veneprojekti on
todellakin edelleen vaneprojekti...
Mikäli Sinua em.
projektivene ja klassikkomoottori kiinnostaa, ilmoita siitä
sähköpostin välityksellä, niin voin lähettää tarvittaessa
muutamia kuvia projektiveneestämme. Mikäli asia senkin jälkeen
kiinnostaa, niin neuvotellaan projektiveneellemme +
klassikkomoottorillemme molempia osapuolia tyydyttävä hinta…
Aikanaan työssä ja ammattiyhdistyskuvioissa ollessani kävin tämän tästä Helsingissä. Matkoihin liittyvien lentolippujen tilaaminen oli helppoa. Ne hoidettiin joko suoraan Helsingistä tai itse soitin Kemissä olevaan matkatoimistoon - johonkin niistä - kerroin lipputarpeeni ja se oli siinä. VR-liput oli helppo kipaista hakemassa Kemin Rautaieasemalta lippupalvelusta... Entä nyt? Lähden pitkästä aikaa kokousmatkalle Helsinkiin rapiat kahden viikon kuluttua. Viime vuosina harvoilla kokousmatkoillani olen liikkunut junalla, eläkeläisalennuksin, vaikka matkaani liittyvät kustannukset maksetaankin. Nyt päätin lähteä liikkeelle sinivalkoisin Finnairin siivin, ei tarvitse mennen tullen matkustusyötä junassa viettää. En ole vähään aikaan varannut/maksanut lentolippuja netissä. Toki se onnistui, mutta onhan se monen mutkan takana. Peruslipun hintaan yritetään lisäksi myydä - aktiivisesti - vaikka mitä muuta palvelua Jos ne kaikki olisin ottanut, lipun hinta olisi aivan toista suuruusluokkaa kuin nyt. Lentäminen Kemistä Helsinkiin on huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Oulusta. Totta, Oulusta matkustajavolyymit ovat aivan toista suuruusluokkaa kuin Kemistä mutta siltikin...
Se on usein sattumasta kiinni. Mikä? Muun muassa asuntokaupapassa - myyjän ja oikean ostajan kohtaaminen. Kävi mielessä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa tilanne, jossa olin mukana. Olin ostanut Haukkarissa sijainneen Suhosen leipomokiinteistön tontteineen. Ostossa oli kukaties liikaa tunnetta mukana. Joka tapauksessa löytyi 4 hengen porukka, minä yksi neljästä, joka päätti rakentaa em. tontille modernin rivitalokiinteistön. Leppäsen Jussi laati suunnitelmat ja niin syntyi As Oy August ja Anna. Osakkeita myytiin välittäjän kautta, loppuvaiheessa hiukan takkusi. Joka tapauksessa juuri kun viimeinen osake oli saatu myydyksi, asia tuli puheeksi erään Kemiin muuttaneen henkilön kanssa. "Jos olisin tiennyt asiasta, olisin ostanut teiltä osakkeen. En olisi alkanut omakotitalon rakentamiseen!" hän minulle aidon tuntuisesti valisti. Niinpä. Olemme myymässä edesmenneen veljeni rivitaloasuntoa Kemin Kalkkinokalta kiinteistövälittäjän avustuksella. Kaikin puolin toimiva ja hyväkuntoinen pieni, saunallinen kolmio. Toivon vilpittömästi, että tämän myynti ei kohtuuttomasti pitkity ja joku tuntemani henkilö tule sanomaan:"Miksi et ole kertonut minulle tästä aikaisemmin? Jos olisin tiennyt asiasta, olisin ostanut teiltä osakkeen."
Kaksi artikkelia - kaksi eri maailmaa - kyllä! Luin tänään Lapin Kansa-lehdestä Lappi puhuu-osiosta kaksi artikkelia: Hakkuut kiihdyttävät ilmastonmuutosta, Pekka Nyman puheenjohtaja, Lapin Vihreät ja Uusiutuvat ilmasto-kysymyksessä valttikorttimme, Mauri Pekkarinen, eduskunnan I varapuhemies, Keskusta... Ajatuksissani käännyn 100-0 jälkimmäisen näkemyksen kannalle, siitä ei ole kahta sanaa. Olen itse kouluttanut 1970-luvun alkupuolelta lähtien Imatralla, Lappeenranassa ja Kemissä puunjalotusteollisuuteen osaajia, lähinnä prosessimiehiä ja -naisia. Olen aina painottanut, painotan nytkin oltuani jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä, että kyllä Suomessa puuta riittää. Puun käyttö on ollut aina vähäisempää kuin vuotuinen kasvu. Muun muassa Pohjois-Suomen uudet mahdolliset, puuhun perustuvat investoinnit ovat tärkeitä ja ehdottoman tervetulleita. Niiden osalta ei ole syytä heitellä kapuloita rattaisiin... Enpä malta olla lisäämättä Taknikka&Talous-lehdestä juuri hetki sitten lukemaani tekstiä:
Julkisuudessa väitetään, että metsien lisäkäyttö tekee metsistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hiilidioksidin päästäjiä. Huonolla eli suurimmaksi osaksi vallalla olevalla metsänhoidolla näin voi ollakin.
Jos metsänhoito sen sijaan on oikein hyvää, metsästä tulee hiilinielu pitkäksi aikaa ja lisäksi myös hurja talousmoottori.
Kuutiometriin puuta sitoutuu 700 kiloa hiiltä. Suomen puuvarat kasvavat vuodessa noin sata miljoonaa kuutiota, josta hakkaamme noin 75 miljoonaa kuutiota. Metsämme voisivat kasvaa 150 miljoonaa kuutiota, mikä sitoisi noin sata miljoonaa tonnia hiiltä.
Voisimme hakata 140 miljoonaa kuutiota vuodessa ja jättää harkitusti kymmenen miljoonaa monimuotoisuutta lisäämään.
Hakkuun tuplaaminen merkitsisi metsä- ja puuteollisuuden liikevaihdon lisääntymistä luokkaa 20–30 miljardia euroa. Sen päälle tulevat vielä puun myynnistä, metsänhoidosta ja korjuusta kertyvät miljardit ja työpaikat.
Tämä mahdollisuus olisi meillä aivan käden ulottuvilla. Lisäkasvulla voisimme säilöä jättimäärät hiiltä rakennusmateriaaleihin ja syrjäyttää fossiiliset raaka-aineet pakkauksissa ja liikennepolttoaineissa lähes kokonaan.
Päätehakkuun jälkeen uusi kasvu voidaan saada alkuun jo heti seuraavana kesänä. Näin voisimme alle kymmenessä vuodessa sitoa useita tonneja hiiltä joka kesä.
Muistan erittäin hyvin ne ajat, kun pankit alkoivat "sopeuttamaan toimintojaan ajan hengessä"...Muun muassa ensimmäisten toimenpiteiden joukossa olivat pankkiautomaatit. Asiakkaat ohjattiin nostamaan käteistä pankin tuulikaapissa tai kadulla - lipan alla - olevista pankkiautomaateista - "ilmaiseksi".Olen asiasta aika monta kertaa kirjoittanut lehtiin hengessä: Minä en suostu siihen. Olenko suostunut myöhäisemmässä vaiheessa? En sillä käteistä rahaa tarvitessani menen nostamaan sitä pankista kassalta niin kauan kuin sitä sieltä yleensä on nostettavissa.Toki olen vuosikymmeniä maksanut laskujamme netin kautta ja käytän pankkikorttia. Näitä uusia maksumahdollisuuksia tulee jatkuvasti lisää. Itselläni on tunne, että ne eivät jatkossa ole niin ongelmattomia kuin mainokset väittävät...
Alla oleva on Helsingin Sanomien sivuilta otettu mainos:
Mobiilimaksaminen on yhä useamman ulottuvilla
Tuttu rimpsu “lompakko, avaimet, puhelin” voidaan pian unohtaa. Kännykkä on jatkossa ainoa kapine, jonka tarvitsee kotoa poistuessa: lukot voi avata ja maksut hoitaa pelkällä älypuhelimella.
"Visa-kortin käyttäminen Google Payn kautta on paitsi turvallista, myös nopeampaa ja helpompaa kuin kortilla maksaminen”, kertoo Vesa Tukonen, Visan Suomen-johtaja.
Google Pay toimii Nordean asiakkaiden Android-puhelimissa, joissa on käytössä Lollipop 5.0 -käyttöjärjestelmä tai uudempi. Google Payllä voi maksaa niin kaupoissa, verkkokaupoissa kuin sovelluksissakin. Maksutavan saa käyttönsä lataamalla Play-kaupasta ja lisäämällä siihen oman Visa-kortin tiedot. Maksaminen kaupoissa sujuu kuten lähimaksukorteillakin: puhelinta pidetään maksupäätettä vasten, kunnes näytölle ilmestyy teksti onnistuneesta maksusta. Helppoa kuin mikä!
”Google Pay toimii kaikkialla, missä lähimaksukin. Jos kassalla on lähimaksusymboli, voit olla varma siitä, että maksu sujuu nopeasti, helposti ja turvallisesti”, opastaa Tukonen.
Visan tokenisaatio pitää tiedot turvassa
Google Pay perustuu NFC-teknologiaan ja toimii siten, että kännykkää pidetään maksupäätteen päällä, aivan samalla lailla kuin lähimaksukorttiakin. PIN-koodia ei tarvitse näppäillä, vaan maksu tapahtuu lähimaksutekniikan avulla muutamassa sekunnissa. Samalla luottokortin tiedot pysyvät turvassa, sillä Visan tokenisaatiotekniikka korvaa kortin tiedot yksilöllisellä koodilla, joka menee maksujärjestelmään korttitietojen sijaan. Näin omat tiedot eivät välity kauppiaalle tai muille osapuolille, ja maksaminen on erittäin turvallista.
“Kun maksaa Visa-kortillaan Google Payn kautta, voi olla varma, että korttitiedot pysyvät turvassa ja että maksaminen on nopeaa ja helppoa”, toteaa Visan Suomen-maajohtaja Vesa Tukonen.
Kävimme hetki sitten hakemassa muutamia katajanoksia Lammenmetsästä > käyttökielessä Lammenmetästä.
Laskeuduttuamme Haukkarinkadun ja Möylyntien risteyksestä metsäpolulle vastaamme tuli kaksi tuttua eläkeläistä kiikarit kaulassa. Lintutieteilijä, kirjailija Pentti Rauhala ja entinen Kemin kaupungin lakimies Matti Rask.
Muutaman sanan - muun muassa moottoritien varteen istutetusta komeasta männiköstä - vaihdettuamme jatkoimme matkaa ja käännyimme polkua pitkin metsään.
Mikä ihmeen Lammenmetsä? Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin.
Kun Kemissä Möylyntietä jatkaa alamäkeen etelään ohitustien suuntaan ja menee hiukan viistoon vasemmalle, siinä on vanha Lammenmetsä.
Niin - uuden leikkikentän jälkeen on mentävä jalkaisin. Lammenmetsän reunassa oli vielä 1950-luvun alkupuolella lampi, jossa naisväki kävi pyykkiä pesemässä.
Lammen paikalle rakennettiin Kemin kaupungin toimesta pieni sorakenttä, joka näyttää huollon-/käytönpuutteessa kohtapuolin metsittyvän...
Rannassa, nykyisen moottoritien paikalla, oli Mikonranta. Mikonrannan töyräällä pidettiin soutuveneitä myös Haukkarinrannassa vähän etäämpänä. Keväällä/alkukesällä sai aistia "huumaavaa tervan tuoksua", kun mökkiläiset tervasivat veneitään.
Tuo edellä mainittu Lammenmetsä ja sen lähialueet Haukkarinkadun eteläpuolella oli aidattu, koska siellä pidettiin lehmiä kesäaikaan. "Liukumiinat" (lehmänpaskat) tulivat tutuiksi pikkupoikana juostessamme itse raivatulle jalkapallokentälle rannan tuntumaan...
Lenkin kierrettyämme kerroin vaimolleni lyhyen kaavan mukaan tositarinan Mikonrannassa olleen soutuveneemme ja siihen varta vasten tehtyjen kahden pienen puhjeen polttamisesta. Äitini teetätti Peurasaaressa Lahdenperän Suutariliikkeessä em. purjeet ja hän oli erittäin pahoillaan, vihainen silloisten "lättähattujen" polttotempusta.
Ilmeisesti syyspimeällä em. nuoretmiehet olivat juopottelemassa rannalla ja joku älypää sai päähänsä pistää pystyyn kunnon roihut > kokon.
Asiaa luonnollisesti tutkittiin, oli tiettyjä epäilyjä "pääpukarista", mutta asia jäi silleen. Kaikki edellä mainitut rantaremmiläiset ovat olleet jo pitkään pari metriä multaa silmillään...
Että mitäkö mietin? No hetki sitten kävi mielessä, että tämän vuoden aikana olen tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa.
Sellainen tapahtui muun muassa tänäänkin.
Vaimoni kysyi minulta, lähdenkö Kemin kirkkoon illansuussa Pyhäinpäivän hartaukseen. Hän ohjeisti minua tilaisuudessa luettavan vuoden aikana kuolleiden kemiläisten seurakunnanjäsenten nimet. Kyllä - lähdimme ajoissa liikkeelle vieden Peurasaaren hautausmaalle lähiomaistemme haudoille kynttilät. Siellä oli väkeä aika lailla ja koko hautausmaa oli eräänlaisena kynttilämerenä...
Kirkon tilaisuus oli koruttoman vaikuttava. Pitkä oli luettavien lista. Noin kaksikymmentä henkilöä kuolleista oli meille henkilökohtaisesti tuttuja, mukana luonnollisesti helmikuussa kuollut veljeni Eero...
Ennen oli ennen, nyt on nyt... Niin mitä? No työssä ja valtakunnallisissa ammattijärjestökuvioissa ollessani elettiin esim. esityslistojen/pöytäkirjojen osalta paperiversioaikaa. Se toimi mielestäni erinomaisesti. Posti toi mm. Helsingistä tarvittavat kokousmateriaalit tarkalleen siihen aikaan kuin oli tarkoitus. Esimerkiksi lähtiessäni OAJ/AOO- mihin tahansa kokoukseen tai seminaariin saatoin olla varma, että minulla oli käytössäni kaikki tarvittava materiaali - riittävän ajoissa tutustumista ja kannanmääritystä varten - aina... Eläkeläisenä olen eräissä vaatimattomissa valtakunnallisissa kuvioissa mukana ja tuskailen tiedon kulkua - oikeastaan - kulkemattomuutta. Se on tätä tietoähkynykyaikaa, jolloin mikään ei tunnu välillä toimivan...
Vaihdoin eilen "höyrytietokoneeni" näytön taustakuvan. Koko kesän siinä on ollut Selkäsaaren pohjoisrannasta Kemin kaupungin Sauvosaareen ottamani kuva - Myrskyn jälkeen. Nyt valitsemani kuva on talvinen kuva saarimökistä ja varastorakennuksesta idän suunnasta otettuna. Rakennukset ovat puhtaiden lumihankien takana kuusten keskellä. Tulee rauhallinen olo maisemaa katsellessani...
Katselin juuri hetki sitten vaimoni kanssa Ylen Areenanalta alla olevan dokumentin.
Kerta kaikkiaan upea katseltavaa ja asiatietoa.
Työssä ollessani koulutin tulevia sellun, paparin ja kartongin valmistajia. Puun kasvu oli - minun mielestäni - tärkeä osa-alue opetuksessa.
Kerroin aina, että fotosynteesi on maailman tärkein kemiallinen rektio. Kerroin myös, että puut kommunikoivat keskenään.
Mikäli oikein muistan, jotkut oppilaistani saattoivat katsella minua hiukan säälivästi. Ainakin siinä asiassa olen ollut aina oikeassa...
Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa
51 min ma 29.10.2018 2 kk 27 pv 3466 katselua
Legendaarinen brittinäyttelijä Dame Judi Dench on tehnyt näyttelijän töitä 60 vuotta ja rakastanut intohimoisesti puita vielä kauemmin. Dench on elänyt elämänsä lähellä Iso-Britannian vanhimpia metsiä ja oppinut arvostamaan puita jo lapsesta lähtien. Tässä dokumentissa Dench elää puiden neljä vuodenaikaa alkaen talvesta ja päättyen syksyyn. Hän jututtaa puututkijoita ja vakuuttuu yhä enemmän puiden välttämättömyydestä koko maailman hyvinvoinnille. Jos haluat tehdä päivän hyvän työn, istuta siis puu.
LINKIT JA ARTIKKELIT
Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa
Näytä lisätiedot
Muistan tuon otsikon sanonnan - varmuuden vuoksi - 1960-luvun loppupuolelta. Olin menossa Luulajaan veljeni luokse vierailemaan silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja vanhempieni kanssa. Jossain Kalixin seutuvilla oli tien sivussa valtavia betonijärkeleitä kiskojen päällä. Niitä oli muistaakseni useassa "aallossa" ja niillä olisi voitu katkaista maantie kriisitilanteessa. Isäni totesi asiaan liittyvänä em. betonijärkäleistä:"Varmuuden vuoksi!"
Kyllä Suomen ja Ruotsin on syytä nykymaailmassa hakea puolustusratkaisuissaan yhteistä linjaa ja tukevaa selkänojaa mahdollisten kriisitilanteiden varalta.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Kotimaa | HS-analyysi
Norjan suurharjoituksessa Suomea ei enää erota Naton jäsenmaista
Naton harjoituksessa Suomi ja Ruotsi ovat osa Pohjois-Euroopan puolustusta, eivätkä vain Itämeren rantavaltioita.
RØROS. Norjan tunturimaisemat ovat tulleet viime vuosina tutuiksi suomalaisille sotilaille. Suomen osallistuminen Nato-maiden sotaharjoituksiin on muuttunut täysin mahdottomasta suhteellisen arkipäiväiseksi tiiviiksi yhteistyöksi niin vähäeleisesti, että muutos on ehditty uutisoida yllättävänä asiana jo useaan otteeseen. Eduskunnassakin osa kansanedustajista yllättyy yhteistyön tiiviydestä yhä uudelleen.
Tällä viikolla Suomen puolustusyhteistyön verkosto kasvaa ja tiivistyy entisestään. Trident Juncture -harjoituksessa Suomi on mukana useammissa tehtävissä kuin aiemmissa vastaavissa harjoituksissa. Toisaalta paljon on myös aiemman toistoa, ja maaoperaatioihin osallistuvien sotilaiden määrä on melko vakiintuneella tasolla.
Tiivistyvä yhteistyö ei silti vie Suomea vaivihkaa Nato-jäsenyyteen – Natoon ei edes voi liittyä salaa.
RUOTSIN entinen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt tiivistää tuoreessa verkossa julkaistussa kolumnissaan arvionsa Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Trident Juncture -harjoitukseen otsikkoon ”Skandinaavisen liittoutumattomuuden loppu”.
Bildt hätkähdyttää mielellään, mutta muidenkin arvioiden mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön verkostot muistuttavat jo hyvin paljon sotilaallista liittoutumista.
Muutos näkyy paremmin, kun katsoo hieman taaksepäin harjoituksiin, joita HS on seurannut viime vuosina.
SUOMALAISEN jääkärikomppanian eteneminen ruotsalaisen prikaatin osana Rørosin alueella Keski-Norjassa ei ole itsessään muutos eikä mikään.
Samanlainen komppania valtasi vuonoja ja siltoja osana norjalaista pataljoonaa pohjoisempana Tromssan alueella jo vuoden 2012 maaliskuussa. Silloin se oli uutta.
Silloin kyseessä oli Norjan joka toinen vuosi järjestämä harjoitus Cold Responce. Suomen osallistumista harjoitukseen perusteltiin silloin sillä, että niin Suomi kehitti kriisinhallintaosaamistaan. Myös Nato painotti vielä kriisinhallintaa, josta oli tullut sen ykköstehtävä kylmän sodan päätyttyä.
Paikan päällä oli kuitenkin selvää, että jo silloin sotaharjoituksessa harjoiteltiin sodankäyntiä. Sotaharjoituksissa harjoitetaan kaikkia valmiuksia ja voimavaroja, joita voidaan, kuittasi kokenut upseeri.
ASETELMA muuttui perusteellisesti vuoden 2014 keväällä. Suomen osallistumista Naton harjoituksiin ei ole sen jälkeen selitetty pelkällä kriisinhallinnalla.
Venäjä oli ottanut Krimin Ukrainalta itselleen ja ryhtyi johtamaan sotatoimia Itä-Ukrainassa. Nato vastasi ottamalla jäsenmaidensa keskinäisen puolustuskyvyn taas päätehtäväkseen, ja siitä tuli myös Naton harjoitusten päätehtävä. Kriisinhallinta jatkui muun muassa Afganistanissa mutta jäi taustalle.
Venäjän ja lännen suhteet tulehtuivat myös Itämeren alueella. Ruotsi ja Suomi ryhtyivät tosissaan tiivistämään puolustusyhteistyötään.
TULOS näkyi edellisessä Trident Juncture -harjoituksessa, joka järjestettiin Portugalissa ja läntisellä Välimerellä vuoden 2015 marraskuussa. Suomesta oli mukana kuusi F-18-hävittäjää ja erikoisjoukkoja.
Uuden perustelun mukaan Suomi kehitti harjoituksessa omaa puolustuskykyään, vaikka Nato-maat harjoittelivat toistensa puolustamista.
Uusi perustelu oli toimiva, koska se piti paikkansa ja oli väljä. Suomi on osallistunut kymmeniin kaikkien puolustushaarojen harjoituksiin lähellä ja kaukana ja myös Suomen alueella.
SELITYS oman puolustuksen kehittämisestä ei kuitenkaan kerro enää koko tarinaa. Suomalaiskomppanian eteneminen vuonojen rannoilla Rørosin alueella näyttää samalta kuin harjoittelu Norjassa kuusi ja puoli vuotta sitten, mutta tausta on muuttunut.
Nyt Suomi harjoittelee myös sotilaallisen avun vastaanottamista ja antamista, koska se on uusien lakien vuoksi mahdollista. Ruotsi toimii samoin.
Nato vuorostaan harjoittelee koko Pohjois-Euroopan puolustamista, ja Ruotsi ja Suomi ovat osa laajempaa kokonaisuutta.
Nato ei enää arvioi esimerkiksi Itämeren alueen turvallisuutta erillisenä asiana vaan osana kokonaisuutta, joka yltää arktisilta alueilta Mustallemerelle ja Itä-Euroopasta Atlantin yli Yhdysvaltojen rannikolle.
Venäjä arvioi omaa sotilaallista asemaansa vastaavanlaisen kokonaiskuvan kautta. Molemmille sotilaallinen kriisi Itämeren alueella tarkoittaisi sotilaallista kriisiä koko Euroopassa.
Ajattelutapa on löytänyt tiensä myös Pohjoismaiden puolustusministereiden yhteiseen kirjoitukseen, jossa he korostavat Trident Juncture -harjoituksen merkitystä Pohjoismaiden yhteisen pelotteen uskottavuudelle.
PERUSTELU sille, mitä Suomi tekee Trident Juncturen kaltaisessa Naton suurharjoituksessa, tarvitsee päivitystä. Laajennettu perustelu voisi olla se, että Suomi vahvistaa omaa puolustuskykyään sekä kykyään ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua ja vahvistaa yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa Pohjois-Euroopan puolustuksen uskottavuutta.
Kun seuraa Ruotsin ja Suomen joukkojen osuutta Norjan harjoituksessa, on mahdotonta erottaa tehtävien perusteella kumppanuusmaiden sotilaita Naton jäsenmaiden sotilaista.
Ero poliittisella tasolla on edelleen Naton jäsenmaiden keskinäisessä puolustusvelvoitteessa, mutta Bildt taitaa olla oikeassa. Sotilaalliselta liittoutumattomuudelta tämä ei näytä.
