keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Länsi-Pohjan Insinöörit ry Kemin Karjalahdella illansuussa...



Lähetimme jäsenistölle taannoin alla olevan infon:

Arvoisa jäsen,
Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjestää yritysvierailun Karjalahden lämpövoimalitokselle  keskiviikkona 25.4.2018 klo 18.
Yritysvierailu toteutetaan avec-tilaisuutena.
Ilmoittaumuset voit tehdä alla olevan linkin kautta
Kokoontuminen viimeistään klo 17.45 lämpövoimalitoksen pihalla osoitteessa Karjalahdenkatu 2.
Isäntänä lämpövoimalaitoksella toimii kaukolämpöjohtaja Jani Peurasaari. 
Vierailuohjelma: Toiminnan esittely ja kierros lämpölaitoksella sekä jutustelua. Yritysvierailu päättynee noin klo 20.
TERVETULOA MUKAAN!
_______________________

Kyllä - tänään olimme paikan päällä. Tapahtuma-ajankohtaa yhdistyksessä hahmotellessamme muistelen taloudenhoitajamme todenneen: "Mennään huhtikuun loppupuolella, silloin on jo valoisaa ja auringonpaistetta." Hän oli oikeassa > molemmat asiat toteutuivat.

Tapahtuma lähti liikkeelle teollisuusalueen pihalta prosessin mukaisessa järjestyksessä vaaàlta, jossa mm. turverekat punnitaan.
Meidätkin punnittiin > punnitustulos 1260 kg, siitä on laskettavissa hehtaarihaarukassa osallistujien lukumäärä. 
Punnituksessa oli mukana tapahtuman päävetäjä kaukolämpöjohtaja Jani Peurasaari.

Jani avustajineen kävi erittäin asiantuntevasti läpi kaukolämpöprosessit laitteistoineen.
Osallistujat esittävät mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin ymmärtääkseni saatiin asialliset vastaukset.

Lupasimme toimittaa laitoksen prosessivalvomoon Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n virallisen juhlaesineen Puuta ja Metallia, joka kuvaa talousalueemme perusteollisuutta. Juhlaesineen puutelassa lukee: "Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä"

Mukava yritysvierailu jälleen kerran, taisinpa todeta, että osallistun tapahtumiin niin kauan, kun ymmärrän, mistä puhutaan...





Hörönlöröviesti "Googlelta" pitkästä aikaa...


Hörönlöröviesti "Googlelta" pitkästä aikaa tänään sähköpostiini. Jos olisi Lontooseen muuta havillista asiaa, niin olisi mukava käydä Sergeytä moikkaamassa. Tosin miestä tuskin löytyy, hän on pilvessä touhuamassa...

Sähköpostiviesti tänään:

Dear Google Client,

                       You have been selected as a winner for using Google services. Find attached email with more details.

Congratulations!!!


Announcer,

Sergey Mikhaylovich Brin
CLIENT SERVICES MANAGER, Google's Operation
(United Kingdom) Limited.
Address, 76 Buckingham Palace Road; WC2H 8AG London, United Kingdom.
___________________________________________________________________________________

Phone. +44 753 718 4704
Google's UK Operation.


©2018 Google - Terms & Privacy

------------------------------------------
This message may contain confidential and / or privileged information. If you're not the recipient or the person authorized to receive this message, you can not use, copy or disclose the information contained therein or take any action based on this information. If you have received this message in error, please notify the sender immediately by reply e-mail and then delete it.


Esta mensagem pode conter informa??o confidencial e/ou classificada como secreta ou reservada. Se voc? n?o for o destinat?rio ou a pessoa autorizada a receber esta mensagem, n?o pode usar, copiar ou divulgar as informa??es nela contidas ou tomar qualquer a??o baseada nessas informa??es. Se voc? recebeu esta mensagem por engano, por favor avise imediatamente o remetente, respondendo o e-mail e em seguida apague-o.



tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään aamupäivällä...

Olen ollut Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä viimeksi 13.04.2018, jolloin opiskelijat Jenny Teppola ja Anna Jussheikki olivat "puikoissa" - toinen hoiti hiukset ja toinen parran.

Olin sopinut aiemmin, että tiistaina 24.04.2018 klo 8.15 menen uudelleen käsittelyyn.
Kyseessä on juhlakokonaisuus-malliksi meno, siinä siistitään parta, föönataan hiukset ja pestään ja hoidetaan hiukset. Lupasin pistää puvun päälle. Tosin aamulla osoittautui, että olin "ylipukeutunut", sillä tarvittavat valokuvat ennen ja jälkeen suorituksen otettiin kaapu päällä...

No tänään aamulla Jenny teki ns. ammattityön näytön em. osa-alueesta. Mikäli oikein ymmärsin, näytön vastaanottanut valvoja/opettaja Sanna oli näytönsuorittajan tekemisiin erittäin tyytyväinen. 
Minua toistamiseen informoitiin, että näytöt annetaan pääasiassa työpaikoilla nykyään.

Olimme kaikki tyytyväisiä tämän aamun lopputulokseen. Tälläkään kerralla en irrotellut tutulla toteamuksella: Minulle lookki on aivan liian siisti ja huoliteltu. 

Kerroin Jennylle, että kirjoitan käynnistäni tekstinpätkän.

Kotiin tultuani vaimoni oli myös erittäin tyytyväinen näkemäänsä eli huoliteltuun lookkiini. Se kestää ainakin tovin...

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Pöytätietokoneen näytön taustakuvan vaihto...

Minulla on ollut pöytätietokoneen näytön taustakuvana sama kuva viitisen vuotta. Pieni, lähes postimerkin kokoinen kuva keskellä ruutua. Mitä sitä hyvää kuvaa vaihtamaan. 

Otin em. kuvan aikanaan käyttöön Kemin kaupungin kuvagalleriasta. Kuva on otettu Kemin kaupungintalon kattotasanteelta Sauvosaaren keskustan yli Selkäsaaren pohjoiskärkeen...

Eilen päätin vaihtaa kuitenkin kuvan. 

Katselin tietokoneen muistissa olevia omia kuvia ja valitsin niistä Selkäsaaren pohjoisrannasta ottamani kuvan Sauvosaareen, sisäsatamaan. Kyseisen kuva voisi nimetä Myrskyn jälkeen.
Siinä on hiljentynyt meri, jossa loivat laineet tulevat lännestä liplatellen yli hiukan matalassa rannassa osittain näkyvien kivien.
Rannalla kerrostalot "kylpevät hohtavina" upeassa ilta-auringossa, kaupungintalo varjossa taustalla.
Taivaalla on vielä myrskyn jälkeen uhkaavan näköisiä pilviä.

Olen ottanut valokuvan ilmeisesti viikolla 32 elokuussa 2016. Pöytäkalenterini mukaan mm. tiistaina 09.08.2016 oli kova myrsky. Tuulen nopeus yli 20 m/s puuskissa kukaties 25 m/s...

Ensi kesänä jos ottaisin vastaavan tyyppisen valokuvan, entisen ns. koirapuiston kohdalle on ilmestynyt uusia rivitaloja - hyvä niin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Iltapäiväpohdiskelua tänään sunnuntaina 22.04.2018...

Kerroin viikko sitten - käydessämme tälle keväälle viimeistä kertaa Selkäsaaressa - että tapasin töihin Simosta Röyttän Outokumpuun hiihtävän/"luistelevan" nuorenmiehen. 

Sittemmin hän - Raimo Paaso-Rantala - kommentoi myönteisesti kirjoitustani. Nykyään olemme Facebook-kavereita.
Kerroin tavatessamme olevani menossa vaimoni kanssa Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevalle mökillemme. 
Kerroin myös, että mökkitontilta/-rannasta näen kaiken sen, mikä minulle työelämässä ollessani olivat tärkeitä: Lännessä näkyy Outokummun terästehdas, pohjoiseen etuvasemmalla entinen Kemi Oy>nykyinen Metsä Group, pohjoiseen etuoikealla Kemin kaupunki ja idässä entinen Veitsiluoto Oy>nykyinen Stora Enson Veitsiluodon tehtaat.

Siinä on kaikki. 

Hahtisaaresta Kojukallion ohi ajaessamme näemme Ajoksen eteläpäässä olevat tuulimyllyt. Kohta näemme sinne nousevan Kaidin teollisuusrakennukset...

Nyt vielä kun vaan oppisi Selkäsaaren pohjoispäädyssä olemaan vaan.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

"Luotan sinuun kuin lahoon seinään!" sanoi edesmennyt opettajakollegani...

"Luotan sinuun kuin lahoon seinään!" sanoi edesmennyt opettajakollegani. Tosiaan hänen sanansa kävivät mielessä katsellessani päärakennuksemme metallisia kattotikkaita, joille hän antoi "ikuisen takuun"...

1980-luvun alussa Kemin ammattikoulun prosessipuolen oppilaat tekivät metallityöharjoituksina em. henkilön ohjauksessa erinoamiset kattotikkaat ja kävivät ne myös asentamassa paikoilleen uuteen omakotitaloomme.

Tuo edellä mainittu sanonta liittyi opettajakollegani ja minun väliseen ammattiyhdistyskeskusteluun. Olimme siihen maailman aikaan eri leireissä, käynnissä oli pienimuotoinen "järjestösota", joka onneksi 1990-luvun puolessavälissä loppui.

Edellisestä sanonnasta olisin voinut vetää niin sanotusti herneitä nenääni, mutta hän taitavasti sanavalmiina lisäsi: "Katso vanhoja rakennuksia, latoja, ne ovat harmaita, osittain lahonneitakin, mutta ne ovat pystyssä, pysyvät aina vaan pystyssä!"

Tutkimus osoitti ylivertaisuus­vinouman pätevän myös politiikkaan: Mitä vähemmän ihminen tajuaa aiheesta, sitä enemmän hän luulee tietävänsä

Hmmmmm - niinpä - alla olevan tyyppisiä havaintoja on itsellänikin.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tiede

Tutkimus osoitti ylivertaisuus­vinouman pätevän myös politiikkaan: Mitä vähemmän ihminen tajuaa aiheesta, sitä enemmän hän luulee tietävänsä

Tutkimuksessa 2606 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta.



MITÄ vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Kruger-vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

POLITIIKAN tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

ANSON kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2606 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

KOKEEN toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

TUTKIMUSTA tehdessään Anson huomasi itsekin kärsivänsä vinoumasta. Hän alkoi vähätellä itseään.

”Kun luin alan tutkimuskirjallisuutta, tajusin, kuinka vähän itse oikeastaan tiedän aiheesta ja aloin epäillä omaa pätevyyttäni. Oli kiintoisaa huomata, että aiempien tutkimusten tekijät olivat tehneet vastaavan huomion itsestään.”

Ylivertaisuusvinouma tai Dunning–Kruger-vaikutus on saanut nimensä kahdelta sosiaalipsykologilta, David Dunningilta ja Justin Krugerilta. He määrittelivät ilmiön ensimmäistä kertaa tutkimuksessaanparikymmentä vuotta sitten.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Jutustelua marketin kassajonossa...

Olen takavuosina kirjoittanut aika monta tekstiä Jutustelua marketin kassajonossa - otsikon alla. Tässäpä viimeisin pätkäteksti.

En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta, kun iäkkäänpuoleinen naishenkilö kertoi jonossa ystävättärelleen, että hän oli ostanut uuden, entistä suuremman taulutelevision, jossa on se teräväpiirtovalmius.
"Niin sehän tulee jo vuonna 2020 tarpeelliseksi." hänen ystävättärensä totesi ja lisäsi "Minne sinä veit entisen televisiosi?"

"Kierrätykseen tietysti, sehän on nykyaikaa, mutta kyllä minua harmittaa." asian esiin ottanut naishenkilö totesi.
"Minä sanoin televisioni ja säätökapulan vastaanottaneelle nuorellemiehelle, että tämä muutaman vuoden vanha taulutelevisioni on täysin käyttökunnossa, sillä voi vielä ainakin pari kolme vuotta katsella. Pistäkää se vaikka myyntiin." naishenkilö lisäsi.

"Mutta mitä tapahtui? Nuorimies sanaakaan sanomatta otti taulutelevision ja säätökapulan ja huitaisi ne konttiin - särkyvän lasin ääniä vain kuului!" sanoi pettynyt naisihminen.

Hän sanoi lähteneensä pois sanaakaan sanomatta.

"Olisikohan pienen koulutuksen tarve kyseisessä paikassa?" pohdiskeli toinen naishenkilöistä...


Kuolinsiivous haastaa konmarituksen – ruotsalainen isoäiti loi maailmanlaajuisen ilmiön...

Olen ollut itse mukana alla olevassa artikkelissa mainitussa kuolinsiivouksessa tähän saakka yli kahden kuukauden ajan. Työ jatkunee vielä viikon kaksi.
Kieltämättä on käynyt mielessä omaltakin osalta omissa kiinteistöissä tavaramäärän pienentäminen. 
Tosin sitä on jatkuvasti tehtykin, mutta kukaties lähiaikoina siihen on otettava aktiivisempi ote omalta osaltaan...

Niin tuo käsite konmaritus:
Konmaritus perustuu Marie Kondon metodiin, jossa jokainen tavara käydään kotona läpi, pidetään sitä kädessä ja pohditaan, tuottaako tavara iloa vaiko ei. Osa suhtautuu menetelmään melko fanaattisesti, osa taas soveltaa menetelmää omiin tarpeisiinsa

 

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kuolinsiivous haastaa konmarituksen – ruotsalainen isoäiti loi maailmanlaajuisen ilmiön


Kuva: (c) Alexander Mahmoud
REGINA RASKHELSINKI


Unohda konmaritus, aloita kuolinsiivous. Tavaroiden karsimisen trendiä jatkaa nyt ruotsalainen 82-vuotias Margareta Magnusson. Hänen esikoiskirjansa kuolinsiivouksesta on käännetty kohta 30:lle kielelle, vastikään myös suomeksi.

"Yleensä kuolinsiivous suoritetaan jonkun kuoltua. Tällöin kyseinen henkilö on päättänyt päivänsä käymättä läpi ullakkoaan ja vaatekaappejaan, joten sukulaisten on marssittava paikalle ja käärittävä hihansa. Olen tehnyt sen useamman kerran."

Näin kirjoittaa Margareta Magnusson kirjassaan Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous.

Kaikki alkoi siitä, että Magnusson halusi säästää omat lapsensa raivausurakalta. Hän tyhjensi kellarinsa ja ullakkonsa ja lahjoitti pois turhat tavarat. Samalla hän kirjoitti kirjaa kuolinsiivouksesta.

– Mielestäni ei ole reilua, että kun sinua ei enää ole, perheesi pitää huolehtia kaikesta tavarasta. 


Tavaran määrällä ei voi enää erottautua.

Ajassamme vallitsee karsimisen, vähentämisen ja järjestämisen trendi. Helsingin yliopiston historian professori Anu Lahtisen mukaan kyse on siitä, että koska melkein kaikilla on liikaa tavaraa, tavaran määrällä ei voi enää erottautua.

– Silloin kysymys on siitä kuka parhaiten pystyy hallitsemaan tavaramääriä. Ja psykologisesti kyse on siitä, että haluaa ottaa haltuun elämää ja saada siihen järjestystä.
Magnusson pohtii, kuinka paljon harmia ja huolta jostain hänen tavarastaan on perikunnalle.

Ei siis ihme, että Magnussonin esikoiskirjasta tuli kansanvälinen menestys. Japanilainen Marie Kondo sai itseään yli kaksi kertaa vanhemman ruotsalaisen haastajan.

Iän lisäksi naisissa on muitakin eroavaisuuksia. Kondo kysyy, tuottaako jokin tavara hänelle itselleen iloa. Magnusson pohtii, kuinka paljon harmia ja huolta jostain hänen tavarastaan on perikunnalle.


Kuolinsiivouksen voi aloittaa jo nuorena
Osa Maagnussonin kirjan viehätyksestä on se, että sen viesti on tuttu kaikille keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Vanhemmiten ihmiselle tulee halu alkaa vähentää tavaroita ympäriltään.

Magnusson on pukenut sanoiksi ilmiön, joka on tuttu monille ja käytännössä kuolinsiivousta on tehty aina. Siitä ei vain ole näin suorasanaisesti puhuttu ääneen.

– Eri aikoina ihmiset on halunneet valmistautua kuolemaan eri tavoin, halunneet että asiat ovat järjestyksessä kun he lähtevät. Se kuuluu hyvän kuoleman ihanteeseen, muistuttaa Anu Lahtinen.


Eri aikoina ihmiset on halunneet valmistautua kuolemaan eri tavoin.
Kuolinsiivousta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin, sanoo Margareta Magnusson, joka on edelleen tukevasti elossa. Joskus, tosin harvakseltaan, hän jopa ostaa jotain uutta. Hän ei pidä kuolinsiivousta surullisena puuhana.

Päinvastoin, tavaroiden karsiminen helpottaa arkea jo ennen tuonpuoleista. Kuolinsiivousta voi tehdä vaikka kolmikymppisenä.


"Nykyään minun ei enää tee mieli juosta ympäri Tukholmaa tutustumassa kaupungin tarjontaan, ja niinpä minulla on aikaa tutustua asuntoni tarjontaan, siis kuvajaiseen omasta elämästäni." – Margareta Magnusson

Kirjassaan Magnusson antaa käytännön vinkkejä kuolinsiivouksen tekemiseen. Sitä ei pidä aloittaa mistään pienestä ja tunnepitoisesta, kuten vaikka valokuvista tai kirjeistä. Niiden kanssa ajautuu vaikealle ja upottavalle muistojen bulevardille.

Parasta on aloittaa jostakin, johon ei liity liikaa tunteita. Kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista.

Kaikkea ei tarvitse heittää pois. Magnussonilla on asunnossaan myös laatikko, jossa lukee "heitä pois". Viesti on jälkeenjääville. Laatikkoon hän laittaa papereita ja tavaroita, jotka hän haluaa säästää ja jotka ovat merkityksellisiä vain hänelle itselleen.

Perikunta voi ilman tunnontuskia helposti heittää laatikon saman tien menemään.

Margareta Magnusson toimi aikanaan muoti- ja mainospiirtäjänä ja alkoi myöhemmin tehdä maalaustaidetta. Hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyjä ulkomaita myöten.

Tärkein Magnussonin ohjeista onkin se, että elämän on tarkoitus jatkua myös kuolinsiivouksen jälkeen.

"Nautin edelleen piirtämisestä ja maalaamisesta. Aion säilyttää pensselini, maalini, kynäni ja paperini loppuun asti." – Margareta Magnusson

tiistai 17. huhtikuuta 2018

On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin...

On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin...

Niin että mikä? No meidän kesäautomme eli VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175 ajokilometrit 308880 km, joka on lokakuusta 2017 ollut pois liikennekäytöstä. Se on ollut parkkeerattuna talviteloilla päärakennuksemme päädyssä.

Hetki sitten intouduin luomaan lumia veneiden päältä ja saman tien kävi mielessä ajatus, että pitäisiköhän kesäautomme akkua ladata.

Tuumasta toimeen: Loin kuskinpuolen ovenkohdalle menoreitin, avasin oven, avain virtalukkoon, jolloin huomasin, että akussa on eloa...
Hehkutukset ja starttaus! Kerta laakista jyrähti turbokone käyntiin! On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin.
Tämä saattaa tuntua kehumiselta - toki se sitä hiukan onkin - mutta toivottavasti yltiöpäiseen irrotteluuni ei tule lähiaikoina  takapakkia.

Mietiskelin tuota vuosimallia > 1989 eli ensi vuonna auton voisi museokatsastaa. Hmmmmm - niinpä, täytyy asiaa miettiä. Kukaties joku autoharrastaja saattaisi asiasta olla kiinnostunut.

Em. auto otetaan taas  alkukesästä käyttöön ja katsastetaan. Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa = on alkanut jo nousta. Tosin hinnalla ei ole merkitystä, koska olemme päättäneet olla myymättä autoa... 

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? No ainakin sitä, että viimeisen kahden kuukauden aikana käsieni kautta on liikkunut satoja valokuvia, satoja diakuvia, sotoja negatiiveja, satoja C-kasetteja, satoja VHS-kasetteja, kymmeniä LP-levyjä, kymmeniä/satoja CD-levyjä, jne. ...
Kahta viimeisintä ryhmää lukuunottamatta materiaali on mennyt pääasiassa Syväkankaan Monitarmon kautta kierrätykseen > ilmeisesti polttoon. Viimeksi tänään.
Kyseiset aineistot ovat edesmenneen veljeni koko eliniän aikaista harrastusta viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta.
Osan em. talteen otetusta aineistosta poikamme - Tommi ja Timo - käynevät vielä läpi. He ratkaisevat niiden kohtalon aikanaan...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Olen useinkin sanonut/kirjoittanut, että olen siinä iässä, että voin vapaasti muistella niitä näitä. Sen olen usein tehnytkin ja teen nytkin...

Tänään Kemin edustalla - sisäsataman ja Selkäsaaren välissä - hiihdellessäni kävi viimeisin suksien, sauvojen ja monojen osto mielessä.

Minulla oli - taitaa olla vieläkin varastossa - leveät retkisukset, Järviset tai Lampiset, jotka valmiiksi tehdyillä laduilla "rahnasivat" reunoilta. Sittemmin ostin itselleni ja vaimolleni kapeat Karhut, joissa oli keskellä "pitopotkualuetta". Emme oikein päässeet niitten kanssa "sinuiksi". Toki on tunnustettava, että hiihdimme siihenkin aikaan aika lailla vähän.

Menin jututtamaan silloisen City-Sportin omistajaa, superkauppias Jouko Jokke Uusitaloa. Kerroin, että myy minulle sukset, jotka ovat huolettomat, keveät ja joilla voi hiihtää sekä perinteistä- että luisteluhiihtoa. Viimeksi mainittu hiihtotapa oli tullut muotiin ja minäkin siihen maailman aikaan saatoin "mennä viilettää" merenjäällä hankikelillä.
Tosin olimme jo silloin siirtyneet "turboihin" eli potkukelkkoihin, joissa oli jalaksiin kiinnitetyt muovilisäkkeet.

Niin - Jokke tempaisi telineestä Fischerin Combit ja totesi:" Tässä on kuule sinulle juuri sinun käyttöön sopivat sukset - huippu-uutuudet!" Katselin suksia ja totesin: "Näillähän minä menen nokalleni välittömästi." Suksissa oli erittäin vähän nokkaa taivutettu. Jokke sanoi: " Minä takaan ja alleviivaan, että ikinä et onnistu hiihtämään niin, että suksen kärki tökkää lumeen!"

Todettakoon, että minun kommenttini perustui mielikuvaan "eeromätyrantamaisesta" upeanhienosta perinteisestä hiihtotyylistä.

Tunnustan, että en ole onnistunut kertaakaan tökkäämään em. suksien nokkaa hiihtäessäni lumeen. Jokke oli oikeassa.

Niin samassa rytäkässä ostin sauvat ja Salomon-merkkiset monot. Kaikki ovat pelittäneet erinomaisesti - viimeksi tänään.

Tarkkaavainen lukija aistinee, että em. ostoksistani on jo jonkin aikaa - rapiat 20 vuotta - joten en aivan päntiönään suksia ostele...





Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme aamulla lähteä käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina15.04.2018.
Kävin edellisen kerran yksin saaressa keskiviikkona 28.03.2018.

Ajoimme sisäsatamaan ja siirryimme jäälle. Vaimoni oli liikkeellä jalan ja minä suksilla.

Oli kerta kaikkiaan upea kevätilma ja väkeä runsaasti liikkeellä. Ei sovi moittia...

Hiihtelin alkumatkan sisäsatamasta tehtyjä latuja pitkin, jonka jälkeen oikaisin taas kerran moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoisrantaan. Vaimoni sauvakäveli perässä.

Ennen saapumistani rantaan minun ohitse "luisteli" nuorimies reppu selässä. Hän pysähtyi niemennokkaan ottamaan valokuvia. 
Hänet saavutettuani kysyin:"Haluatko, että otan Sinusta kauempaa kuvan?" "Kiitos vaan, ei tarvitse, otan muutamia maisemakuvia." hän totesi. "Olen menossa tuon rakennuksen suuntaan." hän lisäsi osoittaen sauvalla Outokummun Röyttän tehtaalle.

"Mitä? Hiihtämällä töihin?" ihmettelin. "Mistä Sinä tulet?" kysäisin. "Simosta. Rytikarin kautta ei aina hiihtäminen onnistu." hän totesi...

Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoinen kohtaaminen.

Rantaan tultuani otin sukset jalasta ja jatkoin rinteeseen moottorikelkkauraa/entisiä jälkiä pitkin. 
Vaimoni tuli tovin kuluttua perässä ja sytytti tuvan uuniin tulet - ensimmäistä kertaa tälle talvelle/keväälle .
Olipa mukava istuskella kevätauringossa etelään suuntautuvan lipan alla ja juoda murukahvit/syödä eväsleivät.

Linnut virittelivät laulujaan ja tutut korpit kävivät tarkastamassa tulomme. Yksi niistä istuskeli pitkän aikaa alueen korkeimman kuusen latvassa.

Tulin takaisin lähes samaa reittiä, mutta vaimoni sanoi kävelevänsä moottorikelkkauria pitkin Hahtisaareen, josta kävin hänet hakemassa.

Ihan mukava pikakäynti taas kerran, taitaa olla niitä viimeisimpiä tälle keväälle jäitten aikaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Pieni sightseeing-ajelu Kemin keskustassa hetki sitten...

Oli kaunis, aurinkoinen talvi-iltapäivä. Käväisimme eräänlaisen pienimuotoisen sightseeing-ajelun Kemin keskustassa. 
Haukkarista lähdettyämme ajelimme hyötyostoksille Kemin Tokmannille. Ostokset tehtyämme ajelimme Kemin sisäsatamaan.
Safariyrittäjän moottorikelkat näyttivät olevan Jalokivigallerian läheisyydessä, Seilarin kupeessa rantatöyräällä.

Auto parkkiin ja kävelylenkki merenjäälle.

Oli monenlaista porukkaa liikenteessä: Perinteisen hiihtäjien lisäksi, avatouimareita, pilkkijöitä, moottorikelkkailijoita, meitä kävelijöitä, joista suurin osa turisteja...

Uteliaisuuttamme ajelimme vielä Mansikkanokalle. Uutta, ympärivuotista Lumilinnaa rakennetaan. Pohjatyöt avat käynnistyneet.

Lumilinna-alueella oli aika hiljaista, eipä ihme, sillä tämä päivä on viimeinen aukiolopäivä. Linja-autojen parkkialue oli aika kuoppainen.

Pois lähtiessämme havaitsin tutun pariskunnan köpöttelevän peräkanaa pois Lumilinnalta, olivat jättäneet viime tinkaan tai irrottelivat kausilipulla "vielä kerran hengessä" - mene ja tiedä.

Ihan mukava pikareissu.

Edes jonkinlaista logiikkaa Venäjä - kiitos...

Tänään Suomen aikaan aamuyöstä Yhdysvallat, Britannia ja Ranska iskivät Syyriaan kemiallisten aseiden tutukimuskeskukseen, tuontantolaitoksiin ja varastoihin.

Iskun tuloksia ja nimenomaan Venäjän reaktioita odotellaan.

Kyllä nyt on Venäjän johdolla, lähinnä presidentti Putinilla, tiukka paikka - kansanomaisesti sanottuna hänellä on vitsit vähissä. 
Arvovaltatappio Venäjälle, Syyrian "pääpukarille" liittoutuman isku kiistatta on mutta...

Jos Venäjä iskee takaisin, se merkitsee mielestäni sitä, että Venäjä, Syyrian - seitsemän vuotta kestäneen sodan - osallisena, hyväksyy Syyrian hallinnon, lähinnä presidentti Assadin päätökset käyttää kemiallisia aseita omia kansalaisiaan kohtaan.

Syyrian konfliktille ei ole näköpiirissä loppua. 

Se jatkuu, jatkuu, jatkuu. Miksi? Siksi, että mm. YK on totaaliavuton turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden kirotun veto-oikeuden vuoksi...


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään...

Olen ollut Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä viimeksi 12.02.2018. Tiedustelin muutama päivä sitten, onko elävän harjoituspään, mallin tarvetta.

Sain vastausviestin, että kyllä on ja niinpä olin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään perjantaina 13.04.2018 klo 08.15-09.30 välisen ajan.

Hiuspysäkillä opiskelijat Jenny Teppola ja Anna Jussheikki olivat "puikoissa" - toinen hoiti hiukset ja toinen parran.

Samalla olemme sopineet, että tiistaina 24.04.2018 klo 8.15 menen heidän käsittelyyn.
Kyseessä on juhlakokonaisuus-malliksi meno, siinä siistitään parta, föönataan hiukset ja pestään ja hoidetaan hiukset...

Lupasin pistää puvun päälle.


Olimme kaikki tyytyväisiä tämän aamun lopputulokseen. Tällä kerralla en irrotellut tutulla toteamuksella: Minulle lookki on aivan liian siisti ja huoliteltu. 

Toisaalta en myöskään kertonut Jennylle ja Annalle, että kirjoitan käynnistäni tekstinpätkän...

torstai 12. huhtikuuta 2018

Rahastusjääkiekkoa - hoh hoijaa...

Kyllä > rahastusjääkiekkoa - hoh hoijaa! HIFK-Kärpät/Kärpät-HIFK...

Olen kirjoittanut asiasta useasti aikaisemminkin. Mielestäni tässä vaiheessa jääkiekon pelaaminen/pelaileminen on puhdasta rahastusta. Loppuotteluun pääsemiseksi vaaditaan neljä voittoa.
Edellä mainitut joukkueet ovat pelailleet/tahkonneet kuusi (6) ottelua voittoen ollessa 3-3.

Tappara hoiteli TPS:n lyhyemmän kaavan mukaan ja odottelee levänneenä rättiväsynyttä vastustajaa.

Kyllä jääkiekossa runkosarja on jo niin pitkä ja vaativa/kuluttava, että siinä erottuvat "jyvät akanoista". 
Toisin sanoen runkosarjan neljä parhaiten sijoittunutta joukkuetta voisivat pelata keskenään ylimääräisen yksinkertaisen sarjan, jolla mestaruus ratkaistaan. 

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:
Mestarien liigan puolivälierissä nähtiin keskiviikkona todellinen jännitysnäytelmä Real Madridin ja Juventuksen välillä.
Italialainen Juventus kiri toisessa puolivälieräottelussa Madridissa kolmen maalin etumatkan kiinni, mutta Real selvisi jatkoon loppuhetkillä.
Real Madridille vihellettiin lisäajalla rangaistuspotku, kun Juventuksen Mehdi Benatian katsottiin kaataneen Realin Lucas Vazquez sääntöjenvastaisesti.
Juventuksen pelaajat protestoivat rajusti rangaistuspotkuvihellystä ja joukkueen maalivahdille Gianluigi Buffonille tuomittiin suunsoitosta ulosajo.
Cristiano Ronaldo laukoi lopulta pallon maaliin ja puolustava mestari Real eteni välieriin yhteismaalein 4-3.
_________________________________________________________________________

En ole jalkapalloasiantuntija, toki katselen mielelläni jalkapalloa ja pelaankin sitä livepelinä Veikkauksen sivuilla pienellä panoksella mutta...
Olen mahdollisesti aiemminkin kirjoittanut, että nuo "lisäaikamaalit" ovat todella tympeitä.
Katsottuani em. tapahtuman useaankin kertaan totean, että kyllä tässä tapauksessa erotuomarin olisi pitänyt olla viheltämättä rangaistuspotkua.
Olisi ollut reilua ratkaista ottelu jatkoajalla tai vaikka rangaistuspotkukilpailulla.
Mutta peli pelattiin Madridissa, Real Madridin kotikentällä...

Niin - tuo erotuomari oli englantilainen Michael Oliver. 

Luonto paljastaa...

Puiden vuosirenkaat paljastivat toisen maailmansodan supertaistelulaivan piiloutumiskeinot...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Saksan pelätty taistelulaiva Tirpitz vältti brittien pommit vuosikausia – syy selvisi viimein

Saksalaissotilaiden käyttämän piiloutumiskeinon jäljet näkyvät vieläkin puiden vuosirenkaissa.
Toinen maailmansota
Taistelulaiva Tirpitz
AOP
Toisessa maailmansodassa Saksan merivoimien pelätyimmät aseet olivat valtavat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz. Britannian kuninkaallinen laivasto onnistui upottamaan Bismarckin jo vuonna 1941, mutta Tirpitz pysyi liittoutuneiden kauhuna aina lokakuuhun 1944 saakka.
Tirpitz toimi erityisesti Saksan valtaaman Norjan rannikolla. Liittoutuneet yrittivät lukuisia kertoja upottaa laivan ilmapommituksilla. Laiva onnistui kuitenkin kerta toisensa jälkeen katoamaan Norjan vuonojen kätköihin.
Historiantutkijoille on jäänyt arvoitukseksi, millä keinoin laiva teki katoamistemppunsa. Brittien tiedustelijat ihmettelivät jo sodan aikana, kuinka 250 metriä pitkä alus saattoi kadota.
Salaisuus on nyt ratkennut ja se paljastettiin Euroopan geotieteiden seuran kokouksessa Tallinnassa.
Saksalaisen Mainzin yliopiston tutkija Claudia Hartl kertoo, että arvoituksen ratkaisivat luonnontutkijat, jotka mittasivat puiden vuosirenkaita norjalaisen Kåfjordin vuonon alueella, missä Tirpitz oli usein ankkuroituneena sodan loppupuolella.
He totesivat, että toisen maailmansodan aikana paikalla eläneiden puiden vuosirenkaat olivat aivan olemattomat. Puut olivat jostain syystä kärsineet jostakin häiriötekijästä.
Tromssan yliopiston tutkijat huomasivat yhdistää ilmiön Tirpitziin.
Kun laiva halusi suojautua ilmahyökkäykseltä, sen miehistö alkoi tuottaa keinotekoista sumua. Sitä saatiin aikaan sekoittamalla vettä ja klooririkkihappoa. Happo on myrkyllistä ja siksi miehistöt joutuivat käyttämään kaasusuojaimia. Sumun sekaan laiva katosi täysin.
Keinotekoisen sumun käyttö on ollut tiedossa, mutta sen käytön laajuus tuli tutkijoille yllätyksenä, samoin kuin aineen luontoon jättämät vaikutukset. Kåfjordin reunoilla puut olivat vahingoittuneet kilometrien säteellä.
Tirpitzin kohtaloksi tuli siirtyminen Tromssaan, missä se oli helpommin havaittavissa, vaikka miehistö yritti sielläkin hyödyntää sumuverhoa.
32 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Lancaster-pommikonetta sai siihen kolme täysosumaa, jolloin laiva upposi, joskin se jäi osittain näkyviin matalaan rantaan.
Lähteet: AFP