maanantai 22. tammikuuta 2018

Puolustusministeri Niinistö pitää kaksois­kansalaisia turvallisuus­uhkana ...

Vihdoinkin Suomi alkaa herätä "Ruususen unesta". Olemme olleet lapsellisen sinisilmäisiä ympärillämme tapahtuneista muutoksista.
Vuoden 2014 jälkeen: Maailma, Eurooppa, Itämeren alue ei ole entisellään... 
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kotimaa
Puolustusministeri Niinistö pitää kaksois­kansalaisia turvallisuus­uhkana – ”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana”

Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa puhunut puolustusministeri Jussi Niinistö ei halua kaksoiskansalaisia sotilasvirkoihin.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) puhui maanantaina valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa.
PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (sin) ei luota kaksoiskansalaisiin Puolustusvoimien sotilasviroissa. Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa Helsingissä puhunut Niinistö perusteli kantaansa puolustushallinnon sisäisen turvallisuuden turvaamisella.

”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla sataprosenttinen luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin. Niin ikään näillä henkilöillä tulee olla sataprosenttinen lojaliteetti Suomeen”, Niinistö sanoi.

Viidennellä kolonnalla tarkoitetaan valtion sisällä toimivaa salaista ryhmää, joka toimii ulkoisen vihollisen hyväksi. Käytännössä kyse on siis maanpettureista.

Suomessa on käynnissä lainsäädäntöhanke, jolla rajoitettaisiin kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin virkoihin. Hanke on kuitenkin osoittautunut odotettua hankalammaksi, ja se on myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
NIINISTÖ puhui myös kahdesta muusta kesken olevasta Suomen turvallisuuteen liittyvästä lainsäädäntöhankkeesta: tiedustelulainsäädännöstä ja hankkeesta rajoittaa ulkomaalaisten maanhankintaa.

Niinistö pitää välttämättömänä, että pian eduskunnan käsittelyyn tulevat uudet siviili- ja sotilastiedustelulait päätettäisiin jo nykyisen eduskunnan aikana, etteivät ne siirtyisi seuraavan eduskunnan lopullisesti päätettäväksi.

”Aika ei tässä asiassa ole puolellamme, vaan meitä vastaan. Sen takia toivonkin, että ne kansanedustajat, jotka pitävät tiedustelulainsäädäntöä hyvänä ja tarpeellisena, kannattavat sen kiireellistä voimaansaattamista”, Niinistö sanoi.

”Sotilastiedustelulain päämääränä on selkeästi ulkoisen uhkan torjuminen, vaikka joissain huhutehtaissa luodaankin mielikuvia kansalaistemme sähköposteja urkkivista tiedustelunörteistä.”

VALTIONEUVOSTON kanslian työryhmä valmistelee parhaillaan mietintöä siitä, pitäisikö ulkomaalaisilta rajoittaa maan ja kiinteistöjen omistusta ja hallintaa. Se koskisi paikkoja, jotka ovat sotilasalueiden tai muun kriittisen infrastruktuurin lähellä.

Yleensä omistusoikeuden rajoittamisella on tarkoitettu käytännössä Venäjän kansalaisia.

”Pelkästään omistajan kansallisuus ei voi olla asiassa keskiössä, vaan tarkastelun kohteena olevan kiinteistön ominaisuudet ja kiinteistön hallinta”, Niinistö sanoi.

”Näyttäisi siltä, että asian hallitsemiseksi tarvittaisiin yhden lain sijaan useampia instrumentteja. Mahdollisia keinoja ovat puolustuslunastuslain kehittäminen, valtion etuosto-oikeudesta säätäminen sekä EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien ennakkovalvontamenettely.”

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Facebook-tekstini hetki sitten...

Facebook-tekstini hetki sitten:
Että mitäkö mietin? Olen yrittänyt vuosikymmenien aikana markkinoida omaa pohdiskeluani, mottoani läheisilleni, tutuille ja tuntemattomillekin julkisten kommenttieni, kirjoituksieni muodossa: Elämässä täytyy olla ja on vaihtoehtoja - aina...
Kun huomaa käytännössä, että tieto ei ole aina mennyt perille, tulee äärimmäisen murheellinen olo. Nyt on sellainen olo...

lauantai 20. tammikuuta 2018

Mikä ihmeen fregaani?

Suora nettilainaus Onni Tonkijan blogitekstiä:

Fregaanit nostivat hävikkiruoan kaikkien huulille

Alussa oli sanaleikki. Vuonna 1994 Ruokaa, ei aseita -aktivisti Keith McHenry oli vegaaniryhmän kanssa edmontonilaisessa ruokakaupassa tarkoituksenaan syödä aamupala maistiaisia hyväksi käyttäen. Ryhmä kuitenkin heitettiin ulos, kun kävi ilmeiseksi, että heillä ei ollut aikomustakaan ostaa mitään.
Seurue siirtyi kaupan taakse. McHenry sukelsi roskikseen ja löysi valtavan, parinsadan dollarin hintaisen tahkon ranskalaista juustoa. Vahapintainen juusto oli koskemattoman näköinen, eikä McHenry jaksanut edes nostaa sitä ylös jäteastiasta. Hän kutsui muut luokseen ja sanoi: ”To heck with being vegan, let’s be freegan!”
Sana alkoi levitä. Why Freegan? -julistus laajensi merkitystä ruoan hyödyntämisestä kaikenlaisen jätteen vähentämiseen ja kapitalismista vetäytymiseen. Lähimmäksi liikettä freganismi* kehittyi New Yorkissa. Siellä joukko aktivisteja siirtyi boikotoimaan yksittäisten yritysten sijasta koko järjestelmää. Tuloksena oli Freegan.info -sivusto vuonna 2003. Sivuston ympärille rakentuneen freganismin tarinaa käy läpi dyykkari ja sosiologian jatko-opiskelija Alex V. Barnard kirjassaan Freegans – Diving into the Wealth of Food Waste in America (University of Minnesota Press, 2016). Kirjaa lukemalla pääsee kiinni paitsi fregaanien elämän- ja ajattelutapoihin myös kapitalistisen jätteentuotannon kylmään logiikkaan.
Freegans-kirja, jossa ihminen on kuvattu kaupan jäteastian äärellä, on kuvattu ihmisen edessä kaupan jäteastian äärellä.
Suomessa kaikki on pientä, ruokahävikkikin.
Dyykkarin tavallinen tarina lienee: olin nuori ja tarvitsin rahaa muuhun kuin ruokaan. Freegan.infon fregaanitkin olivat nuoria mutta lisäksi leimallisesti lapsettomia, naimattomia, collegen käyneitä valkoisia keskiluokkaisista tai sitä vauraammista kodeista. Osa fregaaneista oli imenyt radikalismin äidinmaidossa, osa kapinoi ympäristöään vastaan, ja osa halusi yksinkertaisesti välttää kuluttamista ja jätteiden tuottamista.
Fregaanien tavoitteena oli tulevaisuus, jossa yhteisöt saavat tarvitsemansa riistämättä ihmisiä, eläimiä tai maapalloa ja jossa kaikkien tarpeista huolehditaan. He uskoivat, että tätä näkyä kohti päästäisiin yrittämällä toteuttaa sitä saman tien mahdollisimman laajasti. Fregaanien tähtäimessä ei ollut henkilökohtainen eettinen tai ekologinen täydellisyys, sillä yhteiskunta pakottaa ihmisiä monenlaiseen pahaan. Tarkoituksena oli esittää isoille ihmisjoukoille käytännöllisiä vaihtoehtoja, joilla he voisivat rajoittaa tukeaan vahingollisille yhtiöille.
Suurin osa fregaaneista piti keskeisenä periaatteenaan eläinten oikeuksien kunnioittamista. Dyykatun lihan syöminen ei eettisesti ollut heille ongelma, koska niin tekemällä ei rahoita eläinten riistoa. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki Barnardin haastattelemat fregaanit söivät vegaanisesti. Joillekuille se oli tapa, ja toiset epäilivät roskislihan turvallisuutta, mutta ennen kaikkea vegaanius oli monelle identiteetin peruspilari.
Fregaanien mielestä vegaanius ei riitä vaan se näyttäytyy eräänlaisena hyvin toimeentulevien ihmisten elintasokilpailuna. Hyttystä huolellisesti siivilöidessään vegaanit nielaisevat moninkertaiset muovipakkaukset, alipalkatut työläiset ja maanviljelyskoneiden lahtaamat eläimet. Kun vegaani ”äänestää rahoillaan” eläimettömien tuotteiden puolesta, hän tulee samalla tukeneeksi koko kapitalistista tuotantoketjua ja usein vielä suuryrityksiä, jotka valmistavat myös kaikkea muuta kuin vegaanisia tuotteita.
Fregaaneja puhuttelivat ajatukset ihmisen eläimellisyydestä ja paluusta luontoon. Monia viehätti näkemys siitä, että kaikki meni pilalle, kun ihminen alkoi viljellä maata ja nosti itsensä muun elämän yläpuolelle. Fregaanit kävivätkin mielellään keräämässä sieniä ja villivihanneksia, vaikka ne muodostivat mitättömän osan heidän ravinnostaan.
Keräilijä ei pyri hallitsemaan luontoa, toisin kuin viljelijä. Elintarvikekoneisto perustuu ennustettavuuteen ja standardeihin, kun taas dyykkauksessa on aina mukana sattuma ja yllätykset. Dyykkaamalla fregaanit pystyivät harjoittamaan luonnonmukaista keräilijän elämää kaupungissa, palaamatta luontoon. Fregaanien luonnolliseen elämäntapaan tarvittiin kuitenkin kapitalismin epäluonnollinen jätteentuotanto.
Missään ei epäluonnollisen käyttökelpoista jätettä ole yhtä helposti saatavilla kuin Freegan.infon kotikaupungissa New Yorkissa. Siellä jätepussit jätetään jalkakäytäville, ruokaa pois heittäviä kauppoja on valtavasti ja dyykkaus on käytännössä laillista. New Yorkissa dyykkari pystyy väitetysti valitsemaan haluamansa makuisen muffinin ja löytämään sen viidessä minuutissa.
Fregaanit valjastivat kaupungin jätteet todistusaineistoksi kapitalismin järjettömyydestä. He järjestivät ilta-aikaan avoimia roskakierroksia, joihin saattoi osallistua kymmeniä ihmisiä. Keskeisiä sääntöjä oli kolme: Etuoikeus annettiin niille, joiden nähtiin dyykkaavan todelliseen tarpeeseen. Ruoan sai omakseen vain, jos sitä ei pystytty hyödyntämään yhteisillä aterioilla. Pusseja ei saanut repiä auki, jotta kauppojen edustat säilyisivät siisteinä ja kauppojen edustajat myötämielisinä.
Roskakierroksilla oli lähes aina mukana median edustajia. Siten fregaanit olivat hylänneet dyykkaukseen usein liittyvän salamyhkäisyyden. Toimittajia eivät tosin kierroksilla kiinnostaneet kapitalismin vastaiset luennot ollenkaan niin paljon kuin jätteisiin liittyvien tabujen rikkoutuminen. Vaikka fregaanien kaikki viestinnälliset tavoitteet eivät toteutuneet, he saivat näyttävästi esille sen, että amerikkalainen yhteiskunta hylkää jätteeksi tolkuttomasti kaikkea käyttökelpoista. Freegans-kirjan varovaisen arvion mukaan fregaaneista tehdyt sadat jutut ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen, että ruokahävikki on noussut maailmanlaajuisen huomion kohteeksi.
Ruokahävikistä ko(h)kataan koko ajan enemmän, mutta miksi kirjoitan Barnardin mallin mukaisesti fregaaneista ikään kuin menneenä ilmiönä? Freegan.info on vielä hengissä ja roskakierroksia järjestetään yhä, mutta freganismin kulta-ajat ovat ohi.
Kaupat hermostuivat siitä, että niiden jätteitä eriteltiin viestimissä ja että mediahuomio sai yhä uusia ihmisiä kiinnostumaan dyykkauksesta. Tuloksena oli lukittuja jäteastioita, illasta varhaiseen aamuun siirrettyjä roskientuontiaikoja, tuhottuja tuotteita ja valkaisuaineessa kylvetettyjä elintarvikkeita.
Roskakierroksille alkoi ilmestyä ihmisiä, joita kiinnosti vain itselle kahmittu ilmainen syötävä ja jotka vähät välittivät ruoan jakamisesta saati kapitalismin vastustamisesta. Villivihanneskierroksille tuli väkeä, jonka tavoitteena oli myydä keräämiään kasveja. Yhteisillä dyykkiaterioilla kävi kerrasta toiseen vapaamaiskuttajia, jotka istuivat valmiiseen pöytään. Kasvava individualismi ja ryhmän sisäiset ristiriidat saivat suurimman osan fregaanien ydinjoukosta jatkamaan aktivismiaan muualla.
Paljon muutakin fregaanit tekivät. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta blogiin, luulen, etteivät koko blogosfääriin mahtuisi ne postaukset, jotka pitäisi kirjoittaa.


*Suomeksi seurataan usein alkukielistä kirjoitusasua ja puhutaan freeganeista. Tällöin hämärtyy yhteys vegaaniuteen, joten parempi suomennos on mielestäni fregaani. Tai ehkä voisi oikeasuomenkielisesti puhua ilmaistelusta, siis kapitalismin vastaisesta taistelusta, jossa pyritään huolehtimaan ravinnonsaannista osallistumatta rahatalouteen. Itse olen käyttänyt myös sanaa dykaani, kun olen kummastelijoille yrittänyt erottaa vegaanisen ruokavalion vegaanisesta elämäntavasta, joka ei nähdäkseni estä hylätyn lihan hyödyntämistä. (Viisainta olisi tietysti olla syömättä lihaa ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäni).

Voi turhuuksien turhuutta - edelleenkin...

Näin jonkun lukeneen vanhan tekstini. En heti muistanut asiaa otsiko perusteella, joten avasin sen.
Todettakoon, että tähän päivään mennessä ei minulla ole ollut tarvetta käyttää alla olevan artikkelin symboleita. Toki voi olla, että sekin päivä vielä joskus tulee eteen...


tiistai 17. marraskuuta 2015

Voi turhuuksien turhuutta...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiede 

Vuoden sana ei ole sana – vai onko sittenkin?

Emojien eli hymiöiden käyttö on lisääntynyt rajusti tämä vuonna, perustelee Oxford Dictionaries valintaansa.



Emoji, iloinen itkevä naama.
Kuva: Yle

Arvostettu brittiläinen Oxford Dictionaries on jälleen valinnut vuoden sanan. Ensimmäistä kertaa valinta kohdistui graafiseen merkkiin, emojiin. Palkittu emoji kuvaa ilosta itkevää naamaa.
Valitsijan mukaan kyseinen "sana" heijastaa parhaiten vuoden 2015 eetosta, tunnelmaa ja kiinnostusten kohdetta.
Emojit ovat japanilaislähtöisiä hymiö- tai kuvasymboleita, joita alkoi ilmestyä 1990-luvun loppupuolella. Kuluvana vuonna niiden käyttö on lisääntynyt rajusti,  perustellaan valintaa.
"Ilosta itkevä naama" on ollut vuoden suosituin emoji ympäri maailmaa. Mobiiliteknologiaan erikoistuneen SwiftKey-yhtiön selvityksen mukaan esimerkiksi Britanniassa joka viides emoji oli juuri tämä. Yhdysvalloissa se oli lähes yhtä suosittu.

Emoji-sana alkaa olla tuttu usemmille

Myös emoji-sana on tullut tänä vuonna yleiseen käyttöön. Sana tunnettiin englannin kielessä jo vuonna 1997, mutta tänä vuonna sen käyttö on kolminkertaistunut vuodesta 2014.
Emojit eivät ole Oxford Dictionariesin mukaan enää nuorison yksinoikeus, vaan kielirajat ylittävien symboleiden käyttö on yleistynyt kaikissa piireissä.
Pari viikkoa sitten kerrottiin, että Suomi julkaisee ensimmäisenä maana omat emojinsa.  Ulkoministeriön mukaan Suomi-emojit ovat osa sen tuottaman This is Finland -maakuvasivuston joulukalenteria.
Vuoden sanaksi oli emojin lisäksi ehdolla muun muassa "lumbersexual" eli suomeksi "metsuriseksuaalinen" sekä "brexit", jolla viitataan Britannian mahdolliseen eroon EU:sta.

Asteikolla 1–10, kuinka idiootiksi tunnet itsesi?

Hmmmmm - vai niin - mukavanrento miniteksti...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Mielipide    |   Kolumni

Asteikolla 1–10, kuinka idiootiksi tunnet itsesi?

Alkaa hermo mennä jatkuviin asiakastyytyväisyystutkimuksiin.



”HALOO.”

”Hyvää päivää, asiakas­tyytyväisyys­tutkimuksen merkeissä tässä soittelen. Olitte tällä viikolla huollattamassa autoanne. Olisiko teillä pari minuuttia aikaa vastata muutamaan kysymykseen?”

”No, jos vain pari minuuttia kestää, niin menköön.”

”Hienoa. Kuinka tyytyväinen olitte saamaanne palveluun asteikolla 1–10, jossa yksi on ’erittäin tyytyväinen’ ja kymmenen ’en ollenkaan tyytyväinen’?”

”Seitsemän.”
”Selvä. Kuinka hyvin arvio huollon valmistumisajasta piti paikkansa asteikolla 4–10, jossa neljä on ’ei pitänyt lainkaan paikkansa’ ja kymmenen ’piti täysin paikkansa’?”

”Seitsemän.”

”Hienoa. Kuinka todennäköisesti vastaatte kaikkiin kysymyksiin ajattelematta ’seitsemän’ päästäksenne minusta nopeasti eroon asteikolla 1–10, jossa yksi on ’erittäin todennäköisesti’ ja kymmenen ’en missään nimessä’?”

”Seitsemän.”

”Hyvä. Kuinka todennäköisesti suosittelisitte yritystämme ystävillenne asteikolla 1–7, jossa yksi on ’en ikinä’ ja seitsemän ’erittäin todennäköisesti’?”

”Neljä.”

”Ok. Kuinka aitona pidätte savolaista murrettani asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysin aito’ ja kymmenen ’amatöörimäinen jokellus’?”

”Seitsemän.”

”Hyvä. Kuinka ärsyttävänä pidätte sitä, että tässä kyselyssä arvosteluasteikko muuttuu joka kysymyksessä asteikolla 4–10, jossa neljä on ’ärsyttää suunnattomasti’ ja kymmenen ’ei ärsytä lainkaan’?”

”Seitsemän.”

”Hienoa. Kuinka idiootiksi tunnette tällä hetkellä itsenne, kun kaksi minuuttia kestäväksi luvattu haastattelu on jatkunut jo vartin asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysi idiootti’ ja kymmenen ’hyväuskoinen hölmö’?”

”Seitsemän.”

”Mahtavaa. Millaisen kouluarvosanan annatte tälle asiakastyytyväisyyskyselylle asteikolla 4–10, jossa neljä on ’kymmenen’ ja kymmenen ’neljä’?”

”Seitsemän.”

”Ja sitten viimeinen kysymys. Mitä haluaisitte sanoa minulle haastattelun päätteeksi asteikolla 1–10, jossa yksi on ’heippa’ ja kymmenen ’suksi kuuseen’?”

”Seitsemän.”

”Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.”

”Seitsemän.”

Kirjoittaja on HS:n kuvasta ja designista vastaava toimituspäällikkö.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa...

Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. Vanha sanonta, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hankkeissa, joihin osallistuu useita henkilöitä/tahoja, on heidän/niiden roolit ja päätösvalta määriteltävä täsmällisesti, muuten syntyy sekasortoa ja tulee huono lopputulos.

Olen seurannut viime vuosina yli kolmen vuoden ajan monisairaan henkilön maallista vaellusta. Muun muassa viimeksi tänään avustaessamme häntä sairaalakäynnillä, tutkimuksissa.
Hänellä ei itsellään muistisairaana ole kovinkaan paljon realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa jokapäiväisiin käytännön askareisiin.
Hän on lähiomaisten ja läheisten avun/päätösten varassa. Lähiomaiset ovat puolestaan luonnollisesti pääasiassa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tietojen ja toimintojen varassa.

Itselleni on syntynyt mielikuva, että kyseinen henkilö saa em. viranomaistahojen osalta parasta mahdollista ohjausta, hoivaa ja huolenpitoa. Henkilön erilaisten tukipalvelujen hyväksymisessä, vastaanottamisessa on selkeästi toivomisen varaa. Hän on altis ulkoapäin tulevalle apuohjeistukselle...