keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes: Politiikan valtataistelu näyttää ulospäin täysin järjettömältä...


Entinen poliitikko latelee erinomaisen tärkeitä näkemyksiä politiikasta, kuntapolitiikasta ulkopuolisin silmin.
Itse olen Ylen vaalikoneeseen vastatessani käyttänyt samantyyppisiä - hiukan politiikan ulkopuolisia - näkemyksiä. Nimenomaan itseäni on aina häirinnyt vaalien läheisyydessä ehdokkaiden ylenpalttinen "vaalilupausmentaliteetti". 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes: Politiikan valtataistelu näyttää ulospäin täysin järjettömältä

Vaalilupaukset ovat vain kuvia siitä, miltä kunta tai kaupunki näyttäisi, jos kaikki valta olisi yhdellä puolueella tai ehdokkaalla. Sellaista tilannetta ei onneksi yleensä ole.




PIDÄN politiikasta ja seuraan sitä mielelläni. Arvostan ihmisiä, jotka ovat ehdolla vaaleissa. Olen varsin kiinnostunut myös oman kotikaupunkini asioista.

En kuitenkaan erityisemmin pidä kuntavaaleista enkä varsinkaan niiden vaalikampanjoista.

Selaan kyllä ehdokaslistoja ja eri puolueiden vaaliteemoja. Ja käytän ilman muuta äänioikeuttani tälläkin kerralla. Kuntavaaleissa äänestäminen tuottaa minulle kuitenkin vain vähän – jos lainkaan – iloa. Sydämeni on jossain muualla. Ja koska toimin aikoinaan itsekin politiikassa, se ei tunnu ollenkaan mukavalta.

EN KUITENKAAN ajattele, että vika olisi vaaleissa sinänsä. Tai siinä, että politiikka olisi jotenkin perustavammin rikki nyt kuin neljä tai kahdeksan vuotta sitten. Pikemminkin koen, että politiikan maailma on vain kovin erilainen sisä- ja ulkopuolelta tarkasteltuna. Ja että jotkin sen perustavimmat lainalaisuudet vaikuttavat todella oudoilta silloin, kun ei itse elä ja hengitä niiden keskellä.

Esimerkiksi käy vaikkapa politiikan jatkuva ja ajoittain jopa itse­tarkoitukselliselta näyttävä taistelu vallasta. Se on olennaisen tärkeä asia puolueiden ja ehdokkaiden kannalta, sillä vaalitulos ratkaisee sen, keiden arvoja päätöksenteossa painotetaan eniten seuraavan vaalikauden aikana.

Valtaa voi käyttää vain, jos onnistuu sen ensin hankkimaan. Samasta syystä omaa valtaa myös helposti mittaa sillä tikulla, joka osoittaa itselle mieluisinta tulosta.

Ulkoapäin tarkasteltuna politiikan valtataistelu näyttää kuitenkin helposti täysin käsittämättömältä. Tai vaihtoehtoisesti puhtaalta oman edun tavoittelulta. Ja joka tapauksessa joltain aivan muulta kuin tärkeän yhteiskunnallisen palvelutehtävän hoitamiselta.

Vaikka juuri palvelemista politiikan pitäisi kai syvimmiltään olla – ainakin demokraattisen yhteiskunnan kunnissa ja kaupungeissa.

PAIKALLINEN poliittinen johtaminen on asioiden ratkaisemista ja aikaansaamista esimerkiksi niin, että ihmisten arjesta tulisi mahdollisimman turvallista ja sujuvaa. Tai niin, että ihmiset voisivat asua, käydä töissä ja harrastaa. Ja luottaa siihen, että heidän lastensa koulu- ja päivähoitoasiat ovat asiallisessa kunnossa. Tai saada terveyden- ja sairaanhoitoa tarvittaessa.

Näistä asioista päättäminen on arvovalintojen tekemistä. Ja myös asioiden hoitamisesta sellaisessa suunnassa, joka ei ole paras päättäjien oman egon ja aseman vaan kuntalaisten ja kaupunkilaisten kannalta.

JOS SAISIN valita, poistaisin puolueiden kampanjoista liki kaikki vaali­lupaukset. 

Ne kun ovat vain kuvia siitä, miltä kunta tai kaupunki näyttäisi, jos kaikki valta olisi yhdellä puolueella tai ehdokkaalla. Sellaista tilannetta ei onneksi yleensä ole. Eikä toivottavasti tule.

Sen sijaan kysyisin, miten ehdokkaat hoitaisivat asioita yhdessä. Tai mitkä kompromissit olisivat heille mieluisampia kuin toiset. Ja mitä he ainakin haluaisivat saada aikaan yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Näin muotoiltuna poliittinen johtaminen tulisi monta askelta lähemmäksi maailman meluisaa ja moniarvoista todellisuutta. Ja niitä asioita, joista sopiminen on lähivuosina olennaista.

Sillä demokratian ydin on sopimisessa ja jatkuvissa kompromisseissa. Riittävän yhteisen sävelen löytämisessä toistuvista erimielisyyksistä huolimatta. Ja siinä, että asioista ei tarvitse verissä päin tapella. Jos siihen kykenee, on jo kerrassaan loistava puolue ja ehdokas.

KOSKA olin joskus itsekin politiikassa, en tietysti edelleenkään näe politiikan perimmäistä tehtävää täysin ulkopuolelta. Havaintooni sekoittuu aina aiempaa, joskin varmasti jo aikansa elänyttä esiymmärrystä.

Toivon siitä huolimatta, että puolueet eivät käyttäisi edessä olevia kuntavaaleja pelkkänä pikatestinä Juha Sipilän (kesk) hallituksen suo­siosta, sillä maan hallituksen ja opposition raja ei kulje yhdessäkään valtuustosalissa vaan ainoastaan eduskunnassa. Ja seuraava eduskunta valitaan tällä tietoa vasta keväällä 2019.

Nyt ehdolla olevat ihmiset tulevat vastaamaan vain oman kuntansa asioista. Olisi erityisen hienoa, jos he kävisivät vaalikampanjansakin nimenomaan tästä näkökulmasta. Se voisi lisätä äänestämisen mielekkyyttä ja iloa niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Koulu, kirjasto ja kaavoitus uuden kunnan ytimessä...

Mielenkiintoinen artikkeli näin kuntavaalien kynnyksellä, kuntavaaliehdokkaiden on syytä lukea "ajatuksen kanssa"...


Suora nettilainaus EVA: Kumous kunnissa:


Koulu, kirjasto ja kaavoitus uuden kunnan ytimessä

Tiistaina, 7.3.2017  ARTIKKELITARVO- JA ASENNETUTKIMUKSETJULKAISUTUUTISET
Suomalaisten selvä enemmistö, 74 prosenttia suomalaisista katsoo, että olennaista julkisissa palveluissa ei ole se, kuka niitä tuottaa. Erityisen myönteisesti kunnan ja yksityisen tuottajan yhteistyöhön suhtaudutaan, kun se koskee lasten päivähoitoa, katujen ja teiden ylläpitoa, infrastruktuurin rakentamista tai kulttuuritoimintaa. Suomalaisten mielestä nykyisin rahaa haaskaantuu, sillä vain 15 prosenttia arvelee, ettei tehostamisen varaa palvelutuotannossa ole. Tiedot käyvät ilmi EVAn tänään julkaisemasta arvo- ja asennetutkimuksesta Kumous kunnissa. Maakuntauudistuksen jälkeen tulevaisuuden kunnissa koulu, kaavoitus ja kirjastot muodostavat kunnan kovan ytimen. Kaksi kolmesta suomalaisesta vaatii, että kunta myös hoitaa nämä tehtävät itse.
Näistä kaikkein selvin yhteistyön kohde on lasten päivähoito. 71 prosenttia suomalaisista toteuttaisi päivähoidon yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Tuloskuvaajan toisessa ääripäässä ovat koulutuspalvelut, joiden osalta lähes yhtä moni (66 %) pitäisi palvelutuotannon kokonaan kunnan omissa näpeissä, vaikka yhdet ja samat lapset kulkevat lapsuutensa ja nuoruutensa aikana molempien järjestelmien läpi.
Tulokset osoittavat, että useimmissa tapauksissa palvelun käyttäjälle olennaisia ovat aivan muut asiat kuin se, onko palveluntuottaja kunta vai ei. 74 prosenttia katsoo, että olennaista julkisissa palveluissa ei ole se, kuka ne tuottaa, vaan se, että ne ovat kaikkien saatavilla. Vain pienehkö joukko on asiasta toista mieltä.
Tehokkuutta palvelutuotantoon

Suomalaisten mielestä kuntapalvelut voitaisiin tuottaa nykyistä tehokkaammin. Vain 15 prosenttia kyselyyn vastannaista arvelee, ettei kuntien palvelutuotannossa ole juurikaan tehostamisen varaa. Enemmistö (59 %) on asiasta toista mieltä. Havainto siitä, että kuntien palvelutuotantoa olisi mahdollista tehostaa, jaetaan laajalti kaikissa väestöryhmissä.
Vaikka kuntien palvelutuotannossa nähdään selvää tehottomuutta, valtaosa suomalaisista toivoo, että kunnat onnistuisivat ratkomaan tämän ongelman itse ilman ulkopuolisten apua. Näin voidaan päätellä siitä, että vain viidesosan (21 %) mielestä maamme julkisista palveluista suuri osa tulisi ulkoistaa yksityisten palveluntuottajien hoidettavaksi, jotta palveluitten tuotanto tehostuisi. Enemmistö (56 %) on asiasta toista mieltä. Vaikka palveluiden ulkoistamisen hyväksyntä on hieman kasvanut neljän vuoden takaisesta  pohjanoteerauksestaan, on se edelleen huomattavan vähäistä verrattuna esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaisiin lukemiin. Ajatus ei saa enemmistön tukea yhdessäkään väestöryhmässä.
Kannatusta valinnanvapaudelle
Sote-uudistus tuo palvelujen käyttäjälle vapauden valita palveluntuottaja, mikä taas parhaimmillaan tuo sote-palveluihin laatua ja tehokkuutta kirittävää kilpailua. Kansalaisille valinnanvapaus kelpaa. 45 prosenttia suomalaisista arvelee, että on hyvä asia, että julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa siirrytään valinnanvapausmalliin, jossa kansalainen valitsee itselleen palveluntuottajan. Kielteisesti valinnanvapauden tuloon suhtautuu 31 prosenttia.  Valinnanvapauteen asennoituminen vaihtelee lähinnä puoluekannan perusteella. Vankimmin valinnanvapautta kannatetaan hallituspuolueiden kokoomuksen ja keskustan äänestäjien parissa, perussuomalaisia asia jakaa hieman enemmän. Kielteisimmin asiaan suhtautuvat vasemmistopuolueiden äänestäjät.
EVAn arvo- ja asennetutkimus Kumous kunnissa julkaistiin 7.3.
Artikkelin löydät tästä:
Kokonaisuudessaan julkaisu löytyy tästä:

Käytettyä autoa ostamassa? Vilkaisepa tätä luotettavuustilastoa...

Mielenkiintoinen tilasto rapakon takaa, joka oletettavasti korreloi myös Euroopan vastaavia tilastoja.
Minulla on vuosikymmenien takainen ystävä, jolle japanilainen riisikuppi > Nissan = Auto.
Lohdullinen tieto alla olevassa luettelossa on se, että hänen mainostama Nissan ja Land Rover ovat peräkkäin. Niin tuo Land Rover on meidän entinen talviautomme, joka toisin on tällä hetkellä käyttämättömänä lumihangessa.

Mikäli oikein muistan, ystäväni on viime aikoina alkanut puhua jostain ihmeen Skoda Superbista kaikilla mausteilla...



Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Käytettyä autoa ostamassa? Vilkaisepa tätä luotettavuustilastoa

Lexus oli tilaston luotettavin merkki. Kuvassa Lexus rx 450h.
Lexus oli tilaston luotettavin merkki. Kuvassa Lexus rx 450h. KUVA: JUSSI TURTIAINEN
On tilastosta varmasti hyötyä uudestakin autosta haaveilevalle.
Automerkkien luotettavuuksissa on hyvin suuria eroja, ilmeneeJ.D. PowerinYhdysvalloissa 28. kerran kokoamasta tilastosta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2014 mallia olevien autojen luotettavuutta viimeisten 12 kuukauden kuluessa. Tilastosta saa hyvän kuvan siitä, mikä näistä kolme vuotta vanhoista automerkeistä todennäköisesti on kestävin ja missä ilmenee eniten vikoja.
J.D. Power on alallaan merkittävä toimija, joten sen kertomat luvut vaikuttavat myös autotehtaisiin. Mikään merkki ei halua saada tässä tilastossa huonoja pisteitä, sillä se vaikuttaa mielikuviin tällä valtavalla markkinalla.
Ostajat luottavat tähän tilastoon kuin vuoreen.
Erot parhaiden ja heikoimpien merkkien välillä ovat huomattavat.
Tilastossa luotettavuus arvioidaan ongelmien määrällä sataa ajoneuvoa kohti. Mitä alhaisempi pistemäärä on, sitä luotettavampi automerkki on.
J.D. Power on myös tilastoinut autoja 18 keskeisen autosegmentin perusteella. Siinä voittajaksi nousi Toyota, joka vei kärkipaikan kymmenessä luokassa. Niitä olivat muun muassa keskikokoisten autojen Toyota Camry ja pienempien autojen luokan voittaja Toyota Prius. Toiseksi tässä mittauksessa tuli General Motors neljän segmentin voitolla.

Merkeistä kaksi luotettavinta olivat tasapistein Lexus ja Porsche. Sitten tulivat Toyota, Buick, Mercedes-Benz, Hyundai, BMW, Chevrolet, Honda, Jaguar, Kia, Lincoln, Mini, GMC, Cadillac, Audi ja Volvo, jonka saamat pisteet, 154, olivat lähellä keskiarvoa, 156.
Volvon jälkeen tulivat Chrysler, Subaru, VW, Mazda, Hondan Yhdysvaltojen markkinoille valmistettu loistoautomerkki Acura, Nissan, Land Rover, Mitsubishi, Ford, Ram, Dodge, Infiniti, Jeep ja viimeisenä Fiat.
Fiatin tilanne on ainakin tämän tilaston valossa hankala, sillä, kun Jeep sai 209 luotettavuuspistettä, Fiatille niitä kertyi 298.
Kyseinen, erittäin arvostettu raportti tulee joka vuosi.
Tiettävästi tässä kuussa tulevat vastaavat tilastot Euroopasta.
Tässä vielä koko listaus:
Lexus
Porsche
Toyota
Buick
Mercedes-Benz
Hyundai
BMW
Chevrolet
Honda
Jaguar
Kia
Lincoln
MINI
GMC
Cadillac
Audi
Volvo
Chrysler
Subaru
Volkswagen
Mazda
Acura
Nissan
Land Rover
Mitsubishi
Ford
Ram
Dodge
Infiniti
Jeep
Fiat
Acura
Nissan
Land Rover
Mitsubishi
Ford
Ram
Dodge
Infiniti
Jeep
Fiat

Kannatusmittaus: Poikkeuksellisen paljon epävarmoja äänestäjiä puolueiden lassottaviksi...

Mielenkiintoiset kuntavaalit tulossa, joissa ehdokkaat pääsevät tekemään vaalityötä viimeiseen saakka...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kannatusmittaus: Poikkeuksellisen paljon epävarmoja äänestäjiä puolueiden lassottaviksi

Ylen helmikuun kannatusmittauksessa SDP porskuttaa kärjessä, kun taas Perussuomalaiset eivät saa laskuaan taittumaan. Yhä useamman äänestäjän epävarmuus on kasvanut kuntavaalien kynnyksellä.
Politiikka
Puoluekannatusarviot helmikuussa 2017.
Yle Uutisgrafiikka
Kysymykseen ”Mitä puoluetta äänestäisitte kuntavaaleissa?” vastaa hämmentävän moni nihkeästi. Huolimatta siitä, että vaalit kolkuttelevat jo ovella.
Ylen helmikuun kannatusmittaus kertoo melko pienistä, virhemarginaalin sisään mahtuvista eroista puolueiden kannatuksessa. Ja äänestäjien entisestään lisääntyneestä epävarmuudesta.
Paalupaikalla jatkaa SDP pienen nousun turvin 20,8 prosentilla. Pienoista nostetta keräävät myös Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit.
Sen sijaan hallituspuolueista Keskustan ja Kokoomuksen kannatus junnaa paikallaan. Berner-kohut eivät kuitenkaan näytä painavan toisena mittauksessa seisovaa pääministeripuoluetta Keskustaa. Kokoomus kulkee kolmantena tismalleen samoin 18,4 kannatusprosentein kuin tammikuussa.
Mutta Perussuomalaisten kannatus niiaa kyselyssä jälleen hitusen edelliskuuhun verrattuna.
Tampereen yliopiston valtio-opin vt. professori Elina Kestilä–Kekkonen muistuttaa, että kuntavaalikampanjat ovat vasta alkamassa.
– Vaikka näyttää, että SDP ja Vasemmistoliitto ovat kasvattaneet hiukan suosiotaan, ei voi kuitenkaan tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Vihreät jatkaa täsmälleen samoin luvuin kuin tammikuun mittauksessa. RKP otti viime kuun ennätyksestä takapakkia.

Perussuomalaiset ei saa tuulta siipien alle

Perussuomalaisten nousu ei ota alkaakseen. PS putosi mittauksessa jälleen Vasemmistoliiton kannoille. Osa kannattajista näyttää kadonneen. Miinusta ropisi -0,4 prosenttiyksikköä.
Perussuomalaisia ja kuntavaalikannatusta koetteli mittausjaksolla ns. Kiemunki-kohu. Paikallispuheenjohtaja, Tampereen Perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki erotettiin puolueesta matkalaskuepäselvyyksien vuoksi. Professori Elina Kestilä–Kekkonen sanoo kuitenkin, ettei yksittäisillä kohuilla ole mitään tekemistä kannatusnotkahduksissa.
– Mielipidemittaukset reagoivat hitaasti yksittäisiin kohuihin ja uutisiin. Perussuomalaisia painaa enemmän kohtalaisen vaikea hallitustaival. Ei ehkä noudateta sellaista talouspolitiikkaa kuin kannattajat olisivat olettaneet Perussuomalaisten toteuttavan.
Professori sanoo, että kuntavaaleista ei kuitenkaan välttämättä voi vetää suoria linjoja valtakunnan politiikkaan. Ehdokasasettelun onnistuminen, valtuustoehdokkaiden tuttuus ja tunnettuus ovat kuntavaaleissa tärkeitä.

Vaalikarja kateissa - epävarmuus kasvaa

Taloustutkimus selvitti Ylelle myös sitä, mikä puolue kiinnostaisi niitä vastaajia, jotka eivät kerro kyselyssä puoluekantaansa. Puoluekannan kertoi helmikuun mittauksessa kaikista vastanneista vain 54,6 prosenttia. Tammikuussa luku oli 57,1. Tämä kertoo epävarmuudesta.

Puoluekantansa kertoneiden käyrä Yle Uutisten puoluegallupeissa marraskuusta 2015 helmikuuhun 2017.
Yle Uutisgrafiikka

Professori Elina Kestilä–Kekkonen hämmästelee kasvavaa epävarmuutta juuri ennen vaaleja.
– Puoluekantojenhan tulisi alkaa varmistua, mitä lähemmäksi vaaleja tullaan. Tämä tulos on täysin päinvastainen. Kun vaaleihin on enää kuukausi aikaa, olisi olettanut, että puoluekannat ovat hieman varmempia kuin ne tämän kyselyn valossa näyttävät olevan. Yksi selitys sille, että epävarmojen osuus on näin suuri, on ehkä se, että kuntavaalikampanjat eivät ole vielä kunnolla lähteneet käyntiin.
Professori kertoo, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa joka kymmenes päätti äänestämänsä puolueen vasta varsinaisena vaalipäivänä ja jopa kolmannes teki päätöksen kahden viimeisen viikon aikana. Mutta yleensä trendi on niin päin, että mitä lähemmäs vaalit tulee, niin sitä varmemmaksi puoluekannat tulevat.

Mikä puolue kiinnostaa eniten kantaansa kertomattomia?
Yle Uutisgrafiikka

Puolueiden kannalta epävarmuus tietää sitä , että ääniä on paljon tarjolla, sanoo professori Kestilä-Kekkonen.
– Toisaalta täytyy muistaa, että esimerkiksi Perussuomalaisilla on tutkimusten mukaan epävarmimmat äänestäjät. On paljon sellaista äänestäjäkuntaa, joka liikkuu vasemmistopuoluiden ja PS:n välillä. On vaikea sanoa, kuka äänestäjät puolelleen houkuttelee vai jäävätkö he kotiin?
Ja vielä on hyvä ymmärtää, että kyselytutkimuksiin eivät vastaa kaikki.
– Emme tiedä juuri mitään vastaamattomien poliittisesta käyttäytymisestä. Eli jossakin on vielä tämä joukko, joka saattaa aktivoitua äänestämään tai jäädä nukkumaan.
Taloustutkimuksen kannatuskyselyssä on haastateltavia tällä jaksolla on yli kaksinkertaisesti verrattuna tammikuun mittaukseen: nyt 4862 ihmistä – tammikuussa 1961. Kysely kattoi myös edellismittausta pidemmän ajan eli 25.1.-2.3.2017. Virhemarginaali mittausjaksolla on noin +/- 1,5.
Lataa tutkimusaineisto itsellesi tästä PDF-tiedostona(siirryt toiseen palveluun).

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Pikakäynti Kemin Selkäsaaressa...

Olemme edellisen kerran käyneet Selkäsaaressa sunnuntaina 26.02.2017. Tänään päätimme ainoastaan käväistä saaressa, minä suksilla ja vaimoni kävellen suksisauvat apuna.
Lähtiessämme Kemin sisäsatamasta oli aikamoinen sumu, joka nopeasti hälveni. Oli lähes tyventä.
Menimme tällä kerralla osittain latu-uraa pitkin jonkin matkaa ja sitten moottorikelkkauraa pitkin pitkin mökille. 

Mökille päästyämme vaimoni laittoi tulet tuvan puulieteen, vaikka emme aikoneet olla siellä kuin hetken aikaa. Minä lähdin pihahommiin = lumihommiin. Joimme murukahvit ja lähdimme paluumatkalle.
Oli hieno, aurinkoinen ilma, jäällä liikettä tuttuun tyyliin: moottorikelkkoja, pilkkijöitä, kävelijöitä ja hiihtäjiä. 

Sisäsatamasta lähtiessämme oli hiuskarvan varassa, että automme vasen kylki olisi saanut uudentyyppiset "vauhtiraidat". Kirjoitin asiasta Facebook-päivityksen. Törkeää, piittaamatonta autoilua...

Ajelimme kotiin Lumilinnan kautta. Mukavantuntuinen pöhinä tuntui olevan päällä - hyvä niin!



Ajat muuttuvat ja toivottavasti itse siinä mukana...

Kirjoitan mielelläni tekstinpätkiä ajankohtaisista asioista ryyditettyinä omilla mielipiteilläni. 

Lehtiin - lähinnä yleisönosastopalstoille - aloitin kirjoitamisen 1960-luvun puolessavälissä.
Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, aluksi naputtelin tekstejä Remington-matkakirjoituskoneella, jonka olin ostanut opiekelemaan lähtiessäni.
Jossakin vaiheessa - 1970-luvun loppupuolella - oli käytössä muistaakseni myös jonkinlainen sähkökirjoituskone.

1980-luvun loppupuolella oli jo käytössä ensimmäinen tietokone näppäimistöineen, näyttöineen ja printtereineen. Tietokone oli varustettu alkeellisilla tekstinkäsittelyohjelmalla.
Tekstejä oli mahdollisuus tallentaa lerpuille ja sittemmin korpuille. 

1990-luvulla tietokoneisiin tuli lisää "potkua", ohjelmat kehittyivät ja tekstien, kuvien, videopätkien tallentamiseen tuli erilaisia mahdollisuuksia > kuvioihin tulivat mukaan mm. CD-levykkeet, muistitikut, DVD-levykkeet, jne. ... 

2000-luvun alkupuolella perinteiset tietokoneet monipuolistuivat, esiin tulivat voimallisesti myös läppärit, tabletit ja puhelinten kehitys on ollut valtava.

Alkaa olla runsauden pula.

Tekstin tuottamisessa minulla on pääasiassa käytössäni vanha, tuunattu lattia-/tornitietokone, litteä näyttö, perinteinen näppäimistö ja hiiri. Yhteys ulkomaailmaan on langattoman reitittimen kautta.

Mikäli tarvitsen tekstin paperille, käytössä on vanha musta-valkolaser-printteri, johon vasta ostin kasetin. Todettakoon, että kasetin hinnalla olisin saanut nykyaikaisen printterin "kaikilla mausteilla", mutta siihen "kulutuskierteeseen" en ainakaan vielä lähtenyt mukaan.

Oma työkaluni on ollut pitkään - vuosikymmeniä - sähköposti, sitä se on edelleen mutta vuonna 2014 otin käyttöön oman Blogisivun ja kuluvan vuoden eli vuoden 2017 alkupuolella Facebook- mahdollisuuden.

Muuhun en aio "sekaantua". 

Twitter kukaties olisi käyttökelpoinen, mutta en todennäköisesti osaa kirjoittaa niin lyhyesti eli korkeintaan 140 merkkiä...

Viime vuosina olen hyvin vähän kirjoittanut paikallisiin lehtiin. Miksi? Siksi, että tekstien läpimeno on erittäin vaikeaa. "Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin..." voi lähes nykytilasta avoimesti sanoa.

Niin - minulla on tallella tuo vanha Remington, sähkökirjoituskonekin ja ostamani "museokirjoituskone", erittäin vähän käytetty leveätelainen Adler, jolla en ole vielä kirjoittanut ensimmäistäkään tekstiä.



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Asioita ja "asioita"...

Ilmastotutkija: Jos metaani vapautuu ilmakehään, niin peli on pelattu

Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jari Haapalan mukaan ilmastonmuutos on tapahtunut nopeammin kuin kukaan on osannut edes kuvitella. Kukaan ei myöskään tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
_________________________________________________________________
Luin Facebook-sivuilta yllä olevan artikkelin, josta lainaan vain em. otsikko-osuuden ja lyhyen pätkän...
Facebook-sivulla nuorimies kertoo : "Äänestän Vihreitä. En mitenkään yhtäkkiä tämän artikkelin takia. Aina olen äänestänytkin. Äänestän heitä siksi, koska nämä "viherpipertäjät" ovat itse asiassa ainoita, jotka ajattelevat pipertämisen sijaan suuria linjoja. Tulevaisuus ei kuulu meille, vaan meidän jälkeen tuleville. Äänestän heidän puolesta. Äänestä sinäkin."
_____________________________________________________________________

Totta tosiaan suuria linjoja nuorimies hahmottelee! Maailmaa ja kaiken kaikkiaan lähes maailmankaikkeutta syleilevää...

Minun näkemykseni mukaan puurot ja vellit ovat menneet pahasti sekaisin. Suomessa lähestyvissä kuntavaaleissa on kysymys arkisista, jokaista kuntalaista lähellä olevista asioita. Ne ovat tärkeitä asioita lähitulevaisuudessa.

Kyllä tulevaisuus, ainakin lähitulevaisuus kuuluu meille. Jos sitä ei tunnusteta, kyseessä on suorastaan vastuun pakoileminen

Toki on myönnettävä, että kukaan ei myöskään tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Onneksi näin on ja siitä huolimatta lähitulevaisuuden eteen on tehtävä täysillä töitä, se on meidän jokaisen velvollisuus.