Ukrainan sota täyttää keväällä kolme vuotta: Tuloksena yli 10 000 kuolonuhria ja kaksi Venäjän luomaa epävaltiota
Itä-Ukrainan kansantasavallat pysyvät pystyssä Venäjän tuella ja rahalla, eikä ratkaisua asemasotaan näy.
ITÄ-UKRAINAN sota täyttää tänä keväänä kolme vuotta. Kuolonuhrien määrä ylitti YK-tilaston mukaan 10 000 joulukuussa, kun mukaan lasketaan heinäkuussa 2014 alas ammutun malesialaiskoneen matkustajat ja miehistö. Runsas viidennes varmistetuista kuolonuhreista on siviilejä.
Sota on häätänyt Donbassin asukkaista yli kaksi miljoonaa pakosalle. Heistä vajaat puolitoista miljoonaa on siirtynyt muualle Ukrainaan ja vajaa miljoona ulkomaille, lähinnä Venäjälle.
Samalla Donbassin alueelle on syntynyt kaksi merkillistä epävaltiota, Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Ne ovat Venäjän luomuksia, vaikka Kiovan-vastainen protesti alueella olikin alun perin paikallista.
UKRAINAN vallankumouksen jälkeen keväällä 2014 Kiovan-vastaiset protestit jatkuivat itäisessä Ukrainassa. Huhtikuussa kapinalliset miehittivät useita hallintorakennuksia Itä-Ukrainassa, ilmeisesti jo tuolloin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n ja sotilastiedustelu GRU:n tuella.
Donetskin ja Luhanskin teollisuuskaupungeissa hallintorakennukset jäivät Venäjän-mielisten separatistien valtaan ja aseellinen vastarinta laajeni. Toukokuun alussa Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat julistautuivat itsenäisiksi.
Kiovassa aloitettiin niin kutsuttu terrorisminvastainen operaatio eli Ato. Sen toiminta oli vaatimatonta ja epäröivää, kunnes suklaamiljardööri Petro Porošenko valittiin Ukrainan presidentiksi kesäkuun alussa 2014.
KESÄN 2014 taisteluissa Kiova näytti ottavan komennon, kunnes Venäjä elokuussa ryhtyi antamaan separatisteille suoraa sotilaallista tukea. Syksyllä oltiin suurin piirtein nykyisellä tulitaukolinjalla.
Kansantasavaltojen johtoon asetettiin niiden nykyiset, paikalliset johtajat: Luhanskiin kaupungin entinen elinkeinoasiamies Igor Plotnitski ja Donetskiin kaivossähkömies Aleksandr Zahartšenko.
Yksikään valtio ei ole tunnustanut kansantasavaltoja, ei myöskään Venäjä.
Sota on häätänyt Donbassin asukkaista yli kaksi miljoonaa pakosalle. Heistä vajaat puolitoista miljoonaa on siirtynyt muualle Ukrainaan ja vajaa miljoona ulkomaille, lähinnä Venäjälle.
Samalla Donbassin alueelle on syntynyt kaksi merkillistä epävaltiota, Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Ne ovat Venäjän luomuksia, vaikka Kiovan-vastainen protesti alueella olikin alun perin paikallista.
UKRAINAN vallankumouksen jälkeen keväällä 2014 Kiovan-vastaiset protestit jatkuivat itäisessä Ukrainassa. Huhtikuussa kapinalliset miehittivät useita hallintorakennuksia Itä-Ukrainassa, ilmeisesti jo tuolloin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n ja sotilastiedustelu GRU:n tuella.
Donetskin ja Luhanskin teollisuuskaupungeissa hallintorakennukset jäivät Venäjän-mielisten separatistien valtaan ja aseellinen vastarinta laajeni. Toukokuun alussa Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat julistautuivat itsenäisiksi.
Kiovassa aloitettiin niin kutsuttu terrorisminvastainen operaatio eli Ato. Sen toiminta oli vaatimatonta ja epäröivää, kunnes suklaamiljardööri Petro Porošenko valittiin Ukrainan presidentiksi kesäkuun alussa 2014.
KESÄN 2014 taisteluissa Kiova näytti ottavan komennon, kunnes Venäjä elokuussa ryhtyi antamaan separatisteille suoraa sotilaallista tukea. Syksyllä oltiin suurin piirtein nykyisellä tulitaukolinjalla.
Kansantasavaltojen johtoon asetettiin niiden nykyiset, paikalliset johtajat: Luhanskiin kaupungin entinen elinkeinoasiamies Igor Plotnitski ja Donetskiin kaivossähkömies Aleksandr Zahartšenko.
Yksikään valtio ei ole tunnustanut kansantasavaltoja, ei myöskään Venäjä.
Siitä huolimatta ne alkoivat nopeasti hankkia valtiollisia piirteitä pelkän lipun lisäksi. Toimistot siivottiin, paikallisvaalit järjestettiin, ja kaduille ilmestyivät omat poliisiautot.
Valuutaksi on vakiintunut Venäjän rupla, mutta maksaa voi myös Ukrainan hrivnoilla, euroilla ja dollareilla. ”Donetskin keskuspankki” noteeraa kaikki kolme valuuttaa.
UKRAINAN eläkkeitä ja muita sosiaalietuuksia ei Donbassissa ole maksettu sodan aikana. Kansantasavallat ryhtyivät loppuvuonna 2014 maksamaan epäsäännöllisesti eläkkeitä käteisellä postista.
Kansantasavaltojen julistama tuloveroprosentti on sama kuin Venäjällä eli 13 prosenttia, ja oman ilmoituksensa mukaan kansantasavallat kattavat kulunsa verotuloilla. Väite on täysin epäuskottava, sillä jäljelle jääneestä 2–2,5 miljoonasta asukkaasta arviolta puolet on eläkeläisiä.
Jonkin verran verotuloja separatistihallinnot keräävät yrityksiltä kahden prosentin liikevaihtoverolla. Lisäksi tuloja saadaan muun muassa kansallistettujen hiilikaivosten tuotannon myynnillä.
ILMAN Venäjän taloudellista tukea tasavaltojen siviili- ja sotatoimista ei tulisi kuitenkaan mitään.
Venäjän kaasujätti Gazprom tuo putkikaasua, josta se vaatii rahaa Ukrainan kaasuyhtiöltä Naftogazilta – turhaan. Kaasusta ei siis ilmeisesti makseta mitään.
Sama pätee sähköön: sitä tulee Venäjän valtakunnan verkosta vanhaa, remontoitua korkeajännitelinjaa pitkin Luhanskin ja Venäjän Rostovin alueen rajan yli. Muuntaja-asemaa on rakentanut Transdnistrian sähköyhtiö.
Venäjän tukea orkestroi talouslehti RBK:n selvityksen mukaan varatalousministeri Sergei Nazarovin johtama salainen komitea. Rahaliikennettä Venäjältä on hoidettu RBK:n mukaan paitsi käteisellä myös Etelä-Ossetian ja Abhasian pankkien kautta.
Niin sanottujen jäätyneiden konfliktien tuloksena syntyneet entisen Neuvostoliiton separatistialueet näyttävät siten löytäneen toisensa.
Valuutaksi on vakiintunut Venäjän rupla, mutta maksaa voi myös Ukrainan hrivnoilla, euroilla ja dollareilla. ”Donetskin keskuspankki” noteeraa kaikki kolme valuuttaa.
UKRAINAN eläkkeitä ja muita sosiaalietuuksia ei Donbassissa ole maksettu sodan aikana. Kansantasavallat ryhtyivät loppuvuonna 2014 maksamaan epäsäännöllisesti eläkkeitä käteisellä postista.
Kansantasavaltojen julistama tuloveroprosentti on sama kuin Venäjällä eli 13 prosenttia, ja oman ilmoituksensa mukaan kansantasavallat kattavat kulunsa verotuloilla. Väite on täysin epäuskottava, sillä jäljelle jääneestä 2–2,5 miljoonasta asukkaasta arviolta puolet on eläkeläisiä.
Jonkin verran verotuloja separatistihallinnot keräävät yrityksiltä kahden prosentin liikevaihtoverolla. Lisäksi tuloja saadaan muun muassa kansallistettujen hiilikaivosten tuotannon myynnillä.
ILMAN Venäjän taloudellista tukea tasavaltojen siviili- ja sotatoimista ei tulisi kuitenkaan mitään.
Venäjän kaasujätti Gazprom tuo putkikaasua, josta se vaatii rahaa Ukrainan kaasuyhtiöltä Naftogazilta – turhaan. Kaasusta ei siis ilmeisesti makseta mitään.
Sama pätee sähköön: sitä tulee Venäjän valtakunnan verkosta vanhaa, remontoitua korkeajännitelinjaa pitkin Luhanskin ja Venäjän Rostovin alueen rajan yli. Muuntaja-asemaa on rakentanut Transdnistrian sähköyhtiö.
Venäjän tukea orkestroi talouslehti RBK:n selvityksen mukaan varatalousministeri Sergei Nazarovin johtama salainen komitea. Rahaliikennettä Venäjältä on hoidettu RBK:n mukaan paitsi käteisellä myös Etelä-Ossetian ja Abhasian pankkien kautta.
Niin sanottujen jäätyneiden konfliktien tuloksena syntyneet entisen Neuvostoliiton separatistialueet näyttävät siten löytäneen toisensa.
- Ukrainan sotaSeuraa
- Itä-UkrainaSeuraa
