Ruotsalaislehdet: Kaksi venäläistä sotalaivaa matkaa Itämerellä
Ruotsin puolustusvoimat on vahvistanut, että kaksi venäläistä korvettia on Tanskan salmissa. Ne ovat Buyan-M-tyypin aluksia. Aftonbladet-lehden mukaan alukset saattavat kuljettaa ydinaseita. Kaksi päivää sitten alukset kuvattiin Pohjanmerellä ja tiistai-iltana ne ohittivat Ison-Beltin Tanskassa. Ruotsalaislehti Dagens Nyheter arvioi, että korvetit ovat matkalla Kaliningradiin.
Nato-maat pohtivat joukkojen sijoitusta
Sotilasliitto Naton jäsenmaiden puolustusministerit kokoontuvat Brysseliin keskustelemaan Nato-joukkojen sijoittamisesta Baltian maihin ja Puolaan. Nato päätti heinäkuussa sijoittaa kuhunkin neljään maahan pataljoonan eli noin tuhat sotilasta. Samaan aikaan kun ministerit keskustelevat sijoittamisen käytännön toteutuksesta, Venäjä siirtää lentotukialustaan Välimerelle ja keskimatkan Iskander-ohjuksia Kaliningradiin.
___________________________
Viitaten edellä olevaan korrelaatio on selvääkin selvempi. Itämeren tuntumassa on aktiivinen kilpavarustelu käynnissä.
Suomalaisasiantuntija ei sano suoraan alla olevassa lausunnossaan, että venäläisten alusten pitkänmatkansiirto on tyypillinen mediatapahtuma, johon viime aikoina olemme tottuneet. Mistään alusten Atlantiolosuhteiden testaamisesta ei taatusti ole kysymys...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Asiantuntija pohtii: Miksi Venäjä ei siirtänyt laivoja Itämerelle Volgaa pitkin?
Kaksi venäläisalusta kiersi lokakuun aikana Euroopan. Nyt ne on havaittu Itämerellä. Lyhyempi reitti olisi olisi ollut myös turvallisempi, kuvailee asejärjestelmien asiantuntija.
Asejärjestelmien asiantuntija Arto Pulkki pitää hieman poikkeuksellisena sitä, että Tanskan salmissa havaitut venäläislaivat siirrettiin Itämerelle Välimeren ja Atlantin kautta.
– Alukset on suunniteltu siten, että ne voidaan siirtää Kaspianmeren ja Mustanmeren välisiä kanavia pitkin, Donin ja Volgan suistoa pitkin, Pulkki kuvailee.
Siirto Krimin Sevastopolista Itämerelle olisi voitu tehdä siten lyhyempää ja turvallisempaa reittiä. Syitä reittivalintaan voi toki olla useita. Siihen ovat voineet vaikuttaa esimerkiksi laivaston muiden alusten liikkeet.
– Nämä kaksi edustavat Venäjän uusinta kalustoa. Ehkä on haluttu testata, miten rannikkokäyttöön suunnitellut alukset selviävät Atlantilla, Pulkki sanoo.
Bujan M -luokan aluksista voidaan ampua esimerkiksi risteilyohjuksia. Venäläiset ovat ampuneet niitä Välimerellä ja Kaspianmerellä olleilta aluksiltaan Syyriassa olevia maakohteita vastaan.
Pulkki ei pidä yllättävänä, että Venäjä siirtää uudempia aluksiaan Itämerelle.
– Venäjän laivaston alukset Itämerellä ovat kohtuullisen vanhoja. Miten tämä muuttaa Itämeren sotilaallista tilannetta, jää nähtäväksi, Pulkki pohtii.
Venäjän hallitus kasvattaa huomattavasti ei-julkisten määrärahojen osuutta kuluvan vuoden budjetissa.
Näiden salaisiksi ja erittäin salaisiksi luokiteltujen menoerien osuutta nostetaan vielä loppuvuodesta noin 10 miljardilla eurolla.
Kaiken kaikkiaan ei-julkisten menojen osuus kuluvan vuoden budjetista on 22,3 prosenttia, eli lähes 53 miljardia euroa. Vielä vuonna 2008 ei-julkisten menojen osuus oli vain 10 prosenttia.
Noin kaksi kolmasosaa ei-julkisesta budjetista on sotilas- ja turvallisuussektoreille suunnattuja määrärahoja. Venäjän virallinen puolustusbudjetti kuluvalle vuodelle on 56,4 miljardia euroa, eli 23,9 prosenttia federaatiobudjetin loppusummasta.
Jos virallisen puolustusbudjetin päälle lisätään kaksi kolmasosaa ei-julkisista menoista, nousee sotilas- ja turvallisuussektorin osuus todellisuudessa lähelle 40 prosenttia budjetin kokonaiskuluista.
Venäjän bruttokansantuotteesta maan julkiset ja ei-julkiset puolustusmenot muodostavat yhteenlaskettuna yli seitsemän prosenttia.
Ei-julkisilla menoilla katetaan esimerkiksi Venäjän monilukuisten tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatioiden kulut. Maan uuden turvallisuusnyrkin, eli kansalliskaartin perustaminen, Syyrian sotaretki ja mahdollisesti myös Itä-Ukrainan separatistialueiden taloudellinen tukeminen ovat lisänneet ei-julkisten menojen osuutta.
Asiantuntijoiden mukaan suurin osa ei-julkisten menojen kasvusta liittyy kuitenkin maan sotateollisuussektorin krooniseen rahapulaan. Venäjä julkisti noin 10 vuotta sitten kunnianhimoisen suunnitelman maan asevoimien uudistamiseksi. Vuoteen 2020 mennessä ohjelmaan oli tarkoitus käyttää budjettivaroja noin 300 miljardia euroa.
Vuoden 2009 talouskriisi ja vuonna 2013 käynnistynyt talouden uusi taantuma kuitenkin supistivat budjettituloja siinä määrin, että ohjelman rahoittajiksi keksittiin venäläiset valtionpankit. Vuoteen 2014 saakka pankit saivat edullista rahoitusta lännestä ja luotottivat maan sotateollisuutta anteliaasti.
Ilmeisesti sotateollisuusyhtiöt eivät ole kuitenkaan pystyneet suoriutumaan luottojensa lyhennyksistä ja koroista, joten hallituksen on pelastettava yritykset konkurssilta.
Sotateollisuuden suorituskyvystä on ristiriitaista tietoa. Venäjän asevienti on kasvanut vuoden 2001 3,7 miljardista dollarista vuoden 2015 14,5 miljardiin. Venäjän aseteknologia on melko korkealla tasolla, tunnettuja vientituotteita ovat esimerkiksi MIG- ja Suhoi-taistelukoneet, Mi- ja Ka-taisteluhelikopterit sekä S-300- ja S-400-ohjuspuolustusjärjestelmät.
Ilmeisesti sotateollisuuden kilpailukykyä on heikentänyt se, ettei Venäjän asevoimat ole tehnyt riittävästi tilauksia. Suhoi- ja MIG-koneita valmistava OAK-yhtiö teki viime vuonna miljarditappiot ja T-90-panssarivaunuja valmistava Uralvagonzavod on pahoissa talousvaikeuksissa.
Venäläisasiantuntijoidenkin mukaan maan sotateollinen sektori on erittäin korruptoitunut, ja ei-julkisten budjettimäärärahojen jatkuva lisääntyminen tekee tilintarkastuksesta tai parlamentaarisesta kontrollista vaikeaa tai täysin mahdotonta.
Maan pääsotilassyyttäjä Sergei Fridinski on todennut, että kahden viime vuoden aikana sotilassektorin korruptioon on uponnut varoja 14,5 miljardin euron arvosta. Kyseinenkin luku voi olla liian optimistinen.
Sotateollisuuden kilpailukykyä on kuitenkin heikentänyt se, ettei Venäjän asevoimat ole tehnyt riittävästi tilauksia.”
Kyllähän tuonne Perämeren jäille kaksi matkailumurtajaa hyvin sopii, mikäli halukkaita jatkossakin riittää.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Kalix saa oman “Sammon” Lapin turisteille
Kilpailevalle turistijäänmurtajalle Ruotsiin turistit kuljetetaan bussikyydillä Rovaniemeltä. 2000 matkaa on jo varattu tulevalle talvikaudelle.
LAPIN UUTISET25.10. 19.50TUNTEMATON
Sari Pelttari-Heikka
Vuonna 1976 valmistettu jäänmurtaja Polar Explorer valmistautuu ensimmäiselle turistiristeilylle joulukuun puolivälissä. Perämeren jäissä turisteja kuljettava jäänmurtaja seilaa Suomen rannikon sijaan Ruotsin rannikolla. Aluksen kotisatamaksi on tulossa Kalixin Karlsborg.
Torstaina julkistettu Pohjois-Ruotsin matkailupiiriä mullistava yhteistyö on Suomessa Rovaniemellä toimivan Polar Explorer –yrityksen järjestely. Yrittäjät Olga Robacha ja Alon Robach pyrkivät järjestelyllä saamaan osan kaukoidästä tulevasta jouluturistivirrasta.
Pohjois-Ruotsin uudeksi turistikohteeksi mielivälle jäänmurtajalle tehdään Puolassa kuivatelakalla viimeisiä muutostöitä. Matkajärjestäjät mainostavat jäänmurtajaa Perämeren isoimmaksi turistijäänmurtajaksi, sillä siinä on kymmenen matkustajapaikkaa enemmän kuin Kemin Sammossa.
Olga Robacha esitteli Kalixissa yrityksensä suunnitelmia yhteistyötahoille ja kunnalle.
– 2000 varausta on jo olemassa tulevalle talvelle. Ihmisillä on kiinnostusta jäämurtajaristeilyille, eikä kaikille riitä tilaa aiemmilla toimijoilla. Kiinnostusta on niin paljon, että varmasti asiakkaita riittää. Olemme perustaneet tämän jäänmurtajaristeilyitä järjestävän yrityksen viime vuonna. Asiakkaat ovat osin meidän aiempien yhteistyötahojen kautta.
Yrittäjä Olga Robachalla on 15 vuoden kokemus matkailualalta pohjoisessa. Tulevalle kaudelle varauksia on tullut muun muassa Kiinasta, Hong Kongista, Indonesiasta ja Israelista.
– Rovaniemi on koko matkailu-Suomen pääkaupunki. Ihmiset haluavat yhdistää lomaansa mahdollisimman monta kokemusta, mutta eivät välttämättä halua muuttaa kaupungista toiseen muutaman päivän mittaisen lomansa aikana. Ongelmaksi voi muodostua, ettei monella pohjoisen paikkakunnalla ole tarjolla riittävän tasokkaita hotellihuoneita. Jos ihmiset maksavat Rovaniemellä viiden tähden hotellista, eivät he halua siirtyä muuallakaan vaatimattomamman tason majoitukseen, Robacha sanoo.
Robacha laskee usealle kaukoturistille olevan merkitystä, että he saavat samalla käynnin Ruotsiin.
– Kaukaa tulevat matkailijat saavat samalla vielä yhden maan käytyä. Etäisyys ei ole ongelma, sillä itse risteily kestää kolmisen tuntia. Päivässä saadaan helposti koko retki tehtyä, Olga Robacha sanoo.
Uuden risteily-yrityksen taustalla on Robachan yrityksen lisäksi varustamoammattilaisia.
– Me olemme matkailualan ihmisiä. Meidän taidot eivät riitä laivoihin, joten siitä puolesta huolehtivat Marin Groupin ihmiset.
Pohjois-Ruotsin matkailujärjestöt laskevat Polar Explorerin olevan kaivattu lisä Kalixin turismille.
– Tämä on vasta lähtölaukaus sille talviturismistrategiassa, jota olemme Itä-Norrbottenin osalle suunnittelemassa, vahvistivat Heart of Lapland, Gränsresor, Kalixin kunta ja matkailuyrittäjät yhteisessä tiedotteessaan.
LUKUJA
Polar Explorer
Rakennettu: 1976, kunnostettu vuonna 1991
Matkustajia: 160
Pituus: 78 m
Leveys: 14 m
Jääluokka 1A
Kotisatama: Kalix Karlsborg.
Aiemmin ollut töissä öljykentillä.
Laivan omistaa Marin Group.
Kaukaa tulevat matkailijat saavat samalla vielä yhden maan eli Ruotsin käytyä.
Olga Robacha
Matkailuyrittäjä
Rovaniemi on koko matkailu-Suomen pääkaupunki. Ihmiset haluavat yhdistää lomaansa mahdollisimman monta kokemusta.
Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Valdai-klubi nauttiikin arvostusta, koska sen keskusteluihin ei kutsuta ainoastaan samaa mieltä olevia. Mukana on myös esimerkiksi Kremlin politiikalle kriittisiä tutkijoita.
Yhdysvaltalainen professori Robert Legvold Columbian yliopistosta kehuu Valdai-klubin kehitystä. Hänen mukaansa se oli alussa puhtaasti Kremlin projekti. Silloin tarkoituksena oli välittää ulkomaalaisille Venäjän vallanpitäjien viestiä.
– Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, ja nykyisin kuullaan kovaakin kritiikkiä Venäjän poliittista linjaa vastaan, Legvold sanoo.
________________________________________________________________
Ja hevonpaskat, sano...
Tällaisia keskustelukerhoja, herraklubeja, marionettiporukoita ei kerta kaikkiaan tarvita niin kauan kun Lähi-idässä on paraikaa menossa ihmiskunnan tämänhetkisen tilanteen traagisin siviileihin kohdistuva tuhoamisoperaatio, jossa Venäjän tämänhetkisellä presidentillä Vladimir Putinilla on ratkaisun avaimet. Hän kyllä mielellään elvistelee em. tyyppisissä tilaisuuksissa. Hänhän taitaa median juoksuttamisen tahtonsa mukaan.
Mutta hänen kätensä ovat vahvasti mm. Syyrian Itä-Aleppon siviilien veressä. Tosin hän ei ole ainoa nykymaailman pikkuhitlereitä - valitettavasti...
Muun muassa suomalaiset ovat vuosien saatossa tehneet erinomaisia dokumenttiohjelmia liittyen murheelliseen tilanteeseen Syyriassa:
Syyrian sisällissotaa kuvataan vain suurilla luvuilla: yli 100 000 kuollutta, miljoonia pakolaisia. Valokuvaaja Niklas Meltio kuvaa Syyriassa antaakseen sodalle kasvot. Ohjaus Ari Lehikoinen ja Vesa Toijonen.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut, miettii Valdai-klubi Venäjällä salaisessa kokouksessaan
"Venäjän Davosiksi" kutsutun klubin tapaaminen kokoaa tutkijoita ja poliitikkoja, jotka käyvät salaisia keskusteluja maailman tilasta. Tänä vuonna kokous on Sotšin vuoristossa, eristyksissä muulta maailmalta.
Matka Valdai-klubin kokouspaikalle antaa mahdollisuuden ihailla Sotšin ruskan värittämää vuoristomaisemaa, sillä siirtyminen tapahtuu kahdella hiihtohissillä.
Kulkutapa alleviivaa klubin eristyneisyyttä: keskustelut ovat salaiset. Lisäksi ne ovat tärkeät, niistä nimittäin raportoidaan suoraan Kremliin.
Ensimmäisen istunnon tiistaina avannut klubin puheenjohtaja Andrei Bystritski totesi maailman muuttuneen niin, ettei voi tietää, miltä yhteiskuntarakenteet tulevaisuudessa näyttävät.
– Haluamme ymmärtää, miten pitää toimia, jotta huominen ei olisi onneton. Tai vielä mieluummin: jotta huominen olisi parempi kuin tämä päivä, Bystritski sanoi.
Sumuiset vuoret ympäröivät keskusteluklubin osallistujia.Kerstin Kronvall / Yle
Paikalla myös presidentti Halonen
Valdain keskustelukerho aloitti toimintansa tapaamisella Valdaijärven lähistöllä Moskovan luoteispuolella vuonna 2004. Kolme vuotta sitten se siirsi vuosittaisen tapaamisensa Sotšiin.
Tavoitteena on käydä mahdollisimman korkean tason keskusteluja maailmanpolitiikasta ja siihen liittyvistä ongelmista.
Tänä vuonna nelipäiväiseen tapahtumaan osallistuu 137 ihmistä 35 maasta.
Osallistujat ovat tutkijoita ja poliitikkoja. Kaksi kolmasosaa heistä on ulkomaalaisia, heidän joukossaan presidentti Tarja Halonen Suomesta ja Itävallan entinen presidentti Heintz Fischer.
Tapaamisten ohjelma(siirryt toiseen palveluun) pidetään osittain salaisena. Kaikki keskustelut käydään niin, etteivät edes paikalle kutsutut toimittajat pääse neuvottelutiloihin, vaan voivat tavata osallistujia vasta keskustelujen jälkeen.
Vielä avajaispäivänä järjestäjät eivät suostuneet kertomaan, osallistuuko presidentti Vladimir Putin tänä vuonna. Toisaalta olisi suuri yllätys, ellei Putin tulisi 13:nteen vuositapaamiseen, kun hän on käynyt kaikissa edellisissä.
Valdai-klubi on tuttujen tutkijoiden tapaamispaikka.Kerstin Kronvall / Yle
"Tulevaisuus alkaa tänään" – yhtenä teemana geopolitiikka
Tämän vuoden ohjelman nimi on suomennettuna "Tulevaisuus alkaa tänään – tulevan maailman ääriviivoja".
Teemoiksi on valittu muun muassa kansainväliset suhteet, geopolitiikka, talous, teknologia, väestötilanne ja muuttoliike. On myös kaksi alueellista teemaa, Eurooppa ja Lähi-itä.
Klubin tieteellistä työtä johtava Fjodor Lukjanov sanoi tiedotustilaisuudessa Moskovassa lokakuun alussa, että maailmanpolitiikan tilanne on liikkumassa kohti vallankumousta. Hän lainasi Leninin sanoja: "Alemmat eivät halua elää kuten tähän asti, ja ylemmät eivät osaa johtaa uudella tavalla".
Valdai-klubin puheenjohtaja Andrei Bystritski ja tutkimusjohtaja Fjodor Lukjanov avajaisjuhlassa.Kerstin Kronvall / Yle
Yle tapasi Lukjanovin Valdai-klubin avajaisissa Sotšissa.
– On hyvä, että on edes jokin paikka, jossa eri mielipiteitä voi ilmaista riitelemättä kylmän sodan ollessa ovella, Lukjanov sanoi.
Kremlin kellosta avoimeen keskusteluun
Valdai-klubi nauttiikin arvostusta, koska sen keskusteluihin ei kutsuta ainoastaan samaa mieltä olevia. Mukana on myös esimerkiksi Kremlin politiikalle kriittisiä tutkijoita.
Yhdysvaltalainen professori Robert Legvold Columbian yliopistosta kehuu Valdai-klubin kehitystä. Hänen mukaansa se oli alussa puhtaasti Kremlin projekti. Silloin tarkoituksena oli välittää ulkomaalaisille Venäjän vallanpitäjien viestiä.
– Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, ja nykyisin kuullaan kovaakin kritiikkiä Venäjän poliittista linjaa vastaan, Legvold sanoo.
Tutkimusjohtaja Fjodor Lukjanovin mukaan teema oli leikkimielinen: Valdai-klubin tarkoituksena oli huomioida, että tänä vuonna on kulunut 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.
Sotšin rantakadulla Neuvostoliiton hajoamiseen ei tunnu kukaan suhtautuvan leikkimielisesti.
Ihmiset nauttivat työpäivän päätteeksi syysilmasta Mustanmeren äärellä.Kerstin Kronvall / Yle
Kaikki Ylen haastattelemat uskovat, että ihmisten välinen kanssakäyminen olisi ystävällisempää, jos Neuvostoliitto olisi vielä olemassa. Näin sanovat niin nuoret kuin vanhatkin.
– Silloin ei huijattu toisia ja käytiin kylässä naapureilla, muistelee Aleksandr Andrašuk, jolle ei tule mieleen mitään kielteistä neuvostoajalta.
Kukaan kadulla haastatelluista ei ollut kuullut Valdai-klubista.
Käväisin sovittuna aikana Ammattiopisto Lappian Kivikankaan tiloissa jututtamassa yksikön nykyistä vetäjää Koskelan Penttiä. Tärkeimmät kuulumiset kävimme läpi teollisuusklusterin kokoustauolla. Hyväntuntuinen pöhinä tuntuu olevan päällä. Kyllähän tuo Kaidi tuli pakostakin esiin ja tuo minunkin niin moneen kertaan "mainostama" CLT-yksikkö. Tekniikan yksiköllä on valmiuksia tarjota koulutuspalveluja joka lähtöön. Tapasin muutaman entisen opettajakollegan: Viertolan Tuulan, Eerikkilän Outin ja Myllynevan Esan. Oikeastaan kaikkien kanssa tuli puheeksi ajan kiivas kuluminen. Lähinnä se tuli puheeksi, kun totesin olleeni eläkkeellä jo yli kahdeksan vuotta... Vilaukselta näin myös Kvistin Pertin ja huikkasin ovensuusta ohi kulkiessani terveiset Pajarin Ninalle. Kotiin palattuani haimme illansuussa veneen trailerilla Hahtisaaresta kotipihalle - talviteloille. Huoltotoimenpiteet päätetään myöhemmin. Lähes samoilla lämpimillä vaihdoimme talvirenkaat meidän lähitulevaisuuden "ympärivuotisautoomme". Muutaman päivän sisällä kesäautomme pistetään pois liikenteestä. Entistä talviautoamme ei oteta liikenteeseen, mikäli ei ole pakko. Netin kautta kaikki muutokset on Trafin sivuilta helppo tehdä eikä maksa kohtuuttomia. Niin - vene- ja autoasiassa vanhempi poikamme Tommi oli ammattimiehenä "puikoissa" ... Edelliseen jatkoa tänään tiistaina 25.10.2016: Jatkoin vielä veteen talviteloille laittoa. Harjasin mm. enimmät töhkät vesipesulla veneen kyljistä, jää vähemmän siistimistä kevät-/alkukesän ilmoille. Peitin alustavasti perämoottorin. Jätin akun vielä paikoilleen, josko saamme valokatkaisimen uusituksi. Se naksahti poikki jo alkukesällä. Pimeällä ajoa ei ole ollut viime kesänä/syksynä lainkaan. Veneen pohja näyttää olevan ehjänä kesän rymyämisestä huolimatta - hyvä niin. Ensi kesäksi täytyy hankkia pari vapatelinettä, jos syksyllä kokeilisi ensimmäistä kertaa uistelua...
Alla olevan artikkelin luettuani tulee väistämättä mieleeni ainakin yksi tarkentava kysymys:"Miten Suomella on ollut varaa näin mittaviin ammushankintoihin?"
Toisaalta käy myös mielessä, että ammuksia tarkoituksellisesti - tarkoitus pyhittää keinot-hengessä - osittain "vanhennetaan/hävitetään", jotta saadaan tilalle uutta, nykyaikasta entisestäänkin tehokkaampaa materiaalia...
Toisaalta vanhojen ammuksien hävittämiseksi, kierrättämiseksi purkurobotin hankkiminen ja sen tehokas kuormittaminen on 100-0 fiksumpaa kuin pudotella isompia pommeja muutaman tuhannen metrin korkeudesta sotatilanteessa viattomien ihmisten: lasten, naisten ja vanhuksien niskaan. Tällaista tapahtuu - niin kuin me kaikki tiedämme - muun muassa Syyriassa ja Irakissa tänäänkin maanantiana 24.10. 2016 YK:n päivänä...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Puolustusvoimat tehosti räjähteiden kierrätystä – uusi robotti ahmii kranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla
Räjähteiden hävittäminen ja materiaalien kierrätys on tehostunut moninkertaiseksi puolustusvoimien Räjähdekeskuksessa Ähtärissä. Robotin läpi kulkee tuhansia kranaatteja ja ammuksia päivässä.
Räjähdekeskuksen Ähtärin yksikköön on saatu täysin uniikki räjähteiden käsittelyyn suunniteltu automaattinen kokonaisuus. Räjähdekeskuksen tarpeisiin räätälöity laitteisto purkaa ilmatorjuntatykkien kranaatteja ja raskaiden konekiväärien patruunoita. Investointi tehtiin, koska se tuo rutkasti lisää tehoa räjähteiden hävittämiseen.
– Robotti viisinkertaisti käytännössä aikaisemman kapasiteetin. Tällä hetkellä tätä ampumatarvikelajia menee läpi noin miljoona kappaletta, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Robottikoneisto ahmii sisäänsä ilmatorjuntakranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla. Robotti irroittaa ammuksista sytyttimen ja kranaatin. Sen jälkeen hylsy tyhjenee ruudista ja sen nalli otetaan talteen.
Kranaattien syöttö robotille tapahtuu paksujen suojaseinien läpiJarkko Heikkinen / Yle
Kierrätystä ja ympäristönsuojelua
Kranaattien sytyttimet ja patruunoiden nallit ovat räjähteiden hävittämisessä hankalimpia osia. Niissä käytetään elohopeaa ja lyijyä. Nyt nämä vaaralliset aineet saadaan turvallisesti talteen.
– Nallit ja sytyttimet ohjataan polttorumpuun, jossa ne räjäytetään hallitusti. Niistä vapautuneet savukaasut ohjataan puhdistus- ja suodatusjärjestelmään, jonka avulla käytännössä sata prosenttia yhdisteistä saadaan talteen, kertoo johtaja Petri Riihijärvi.
Robotin purkaman kranaatin hylsyt ja metallikuoret saadaan myös paremmin talteen ja ne lähtevät kiertoon. Ähtärissä on toinen robotti isojen kranaattien käsittelyyn.
Ne pystytään jo purkamaan, mutta kranaatin sisälle valettua räjähdysainetta ei vielä saada talteen.
– Seuraava vaihe on tutkia, onko mahdollista saada se valettu räjähde sulattamalla tai muuten kranaatista ulos ja kuori sekä räjähde kiertoon, miettii Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Venäläisen ilmatorjuntatykin kranaatteja puretaan robotin avulla tuhansia päivässä. Jarkko Heikkinen / Yle
Ennen ne upotetiin järveen
Pitkään puolustusvoimien vanhentunut räjähdemateriaali yksinkertaisesti upotettiin Suomen tuhansiin järviin. Muuta keinoa ei tunnettu. Vasta 1980-luvulla ryhdyttiin poistettuja kranaatteja ja ammuksia räjäyttämään isoissa erissä Kittilässä. Oppia haettiin Ruotsista.
Kittilässä räjäytetään joka vuosi kymmeniä tuhansia tonneja käytöstä poistettuja materiaaleja. Yhteen pamaukseen saatetaan kasata 30 tonnia räjähteitä. Kittilässä humahtaa monta rekkakuormallista ruutia, trotyyliä ja kranaatteja kerralla ilmaan.
Massaräjäytykset ovat yleisesti käytössä eri maissa puolustusvoimien materiaalin hävittämisessä. Näissä räjäytyksissä ongelmalliset aineet pääsevät vapaasti ilmaan. Myös metalliosien haravointi rajähdysmontusta on työlästä.
Puolustusvoimat on määrätietoisesti tuhonnut vanhentunutta materiaaliaan.
Valtavista määristä huolimatta tällä hetkellä tuhoamisessa ollaan jo selvästi voiton puolella, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
