perjantai 9. syyskuuta 2016

Venäjä sotii Syyriassa, mutta yhdestä asiasta vaietaan...


Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan > Venäjä yrittää tehdä rauhaa kiivaasti sotimalla ja pommittamalla/ampumalla lähes kaikkea Syyriassa, mikä liikkuu. Yhdysvalloilla on samantyyppisiä tavoitteita. Valitettavasti em. osapuolilla on erilaisia näkemyksiä kapinallisosapuolista. 

Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapaavat perjantaina Genevessä keskustellakseen Syyrian tilanteesta. Tarkoituksena on yrittää löytää ratkaisu Syyrian tilanteeseen ja saada aikaan tulitauko.
Torstaina keskustelut keskittyivät väkivallan vähentämiseen, humanitaarisen avun laajentamiseen ja tulitauon aikaansaamiseen.
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Venäjän presidentti Vladimir Putin eivät onnistuneet viime viikonloppuna löytämään ratkaisua G20-maiden tapaamisessa Kiinassa.
 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:




Ulkomaat 

Venäjä sotii Syyriassa, mutta yhdestä asiasta vaietaan

Syyskuun lopussa vuosi sitten Venäjä aloitti pommitusoperaationsa ja Syyrian sodassa alkoi uusi vaihe. Sotaretki jatkuu yhä.

Venäläisiä BTR panssariajoneuvon päällä.




Venäläissotilaita lähellä Palmyran rauniokaupunkia huhtikuussa 2016 Kuva: Tom Kankkonen / YLE

On selvää, että Venäjä käy Syyriassa sotaa, mutta se, mihin sotaretkeä pitäisi verrata, on vaikeampi kysymys.
Olisiko sopiva vertailukohde Krimin valloitus vai peräti Neuvostoliiton aikoinaan käymä Afganistanin sota? Kuinka isoon operaatioon Moskova on Syyriassa lähtenyt?
– Kun otetaan huomioon Venäjän asevoimien koko ja suorituskyky, niin ei tämä operaatio varsin mittava ole, luonnehtii Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija, kapteeni Juha Kukkola.
Kukkola tietää mistä puhuu, sillä Venäjän asevoimat ja niiden toiminta ovat hänen tutkimuskohteitaan.
Vaikkei Venäjän operaation koko Syyriassa ole mittaluokaltaan valtava, on operaatio kuitenkin ollut näytön paikka. Ja uuttakin on.
– Venäjä on pystynyt maa- meri- ja ilmavoimien yhteistyöllä viemään joukkoja rajojensa ulkopuolelle ja toimimaan siellä, Kukkola selventää.

Paluu Neuvostoliiton tukikohtaan

Venäjän Mustanmeren laivasto käyttää Syyrian länsiosassa sijaitsevaa Tartuksen satamaa, jossa oli aikanaan jo Neuvostoliiton tukikohta. Venäjän toinen keskus on lähellä Latakian kaupunkia sijaitseva Hmeymim, jonne on sijoitettu lentokoneet ja valtaosa helikoptereista.




Syyrian kartta
Tartusin sotasatama ja Hmeymimin lentokenttä ovat Venäjän asevoimien tärkeimmät tukikohdat Syyriassa. Venäläisia sotilaita ja tykistöä on nähty myös Homsin ja Latakian luona, sekä monin paikoin muualla maassa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Venäjällä arvioidaan olevan Syyriassa 40–50 sotilaskonetta.
Sotilasneuvonantajia, erikois- ja pioneerijoukkoja on nähty eri puolilla Syyriaa. Kukkola arvioi, että näitä on lähes kaikissa Syyrian hallituksen asevoimien tukikohdissa.
Neuvostoliiton luhistuminen vei myös Venäjän asevoimat alennustilaan. Laivat ruostuivat satamiin, lentotunnit jäivät minimiin, upseereiden moraali oli romahtanut.
Silloin kun sotavoimaa käytettiin – kuten Tšetšeniassa – oli tuloksena verinen katastrofi, josta maksettiin kovaa hintaa siviilien kärsimyksinä ja kuolleina varusmiehinä.


Uusiutunut armeija

Operaatio Syyriassa osoittaa Venäjän asevoimien toimintakyvyn kohentuneen. Kukkolan mukaan vuonna 2008 alkanut uudistus on merkinnyt kalustohankintoja ja ammattisotilaiden rekrytointia.
– Venäläiset ovat kyenneet luomaan tällaisiin operaatioihin kykenevän joukon. 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa vastaava ei olisi onnistunut.
Venäjän toimissa näkyy historiallinen jatkumo. Uudistetut asevoimat toteuttavat vanhaa, jo tsaarien ajoilta tuttua tavoitetta.
– Venäjän geopoliittiset intressit ovat aina kohdistuneet lämpimille vesille etelään. Samalla se pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Lähi-Idässä, Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella, Kukkola toteaa.
Historialliseen näkökulman nostaa esiin myös Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith.




Hanna Smith
Hanna Smith Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Venäjän toimintaa tulkittaessa on Smithin mukaan syytä muistaa keisarien valtakunnan laajentumishalu. Lisäksi presidentti Vladimir Putinin johtama maa pyrkii nykyään haastamaan Yhdysvaltoja, neuvostoaikaisen kylmän sodan vastapuolta.
– Moskova ei halua yksinapaista maailmaa, muistuttaa Smith.
– Mutta Neuvostoliiton aikainen vaikutusvalta ja maailmanlaajuinen läsnäolo ovat mahdottomia, joten Venäjä tekee täsmäiskuja.
Syyria on ollut Moskovalle tärkeä jo neuvostoaikoina. Yhteys on jatkunut uuden Venäjän aikana.
Syyria on pysynyt Venäjän liittolaisena asekaupan ansiosta. Smithin mukaan erityisen tärkeä Venäjälle on maata hallitseva valtaeliititti ja presidentti Bashar al-Assad.

Apuna yksityiset sotaan erikoistuneet yritykset

Jotain uuttakin Venäjän sodankäynnissä Maanpuolustuskorkeakoulun Kukkolan mukaan on.




Maanpuolustuskoreakoulun strategian opettaja Juha Kukkola.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja Juha Kukkola. Kuva: Yle

Vaikka virallista tietoa asiasta ei ole, on todennäköistä että Venäjän asevoimien apuna on myös yksityinen sotaan erikoistunut yritys, tai useampia.
Malli on sama jota Yhdysvaltain asevoimat käytti apunaan Irakissa.
– Venäjällä tällaiset yhtiöt ovat laittomia, eli sellaisten käyttöä Syyriassa ei tietenkään voida myöntää. Nämä taistelijat ovat kaiketi olleet aiemmin Venäjän asevoimien tai turvallisuuspalveluiden palveluksessa.
Syyrian nykyhallinto oli jo horjumassa, mutta kuluvan vuoden aikana Venäjän ilmavoimien suorittamat iskut ovat tuoneet sille ratkaisevan tuen. Kukkola luettelee muidenkin aselajejien tuomaa apua:
– Venäläisjoukot suojaavat lentotukikohtaa,  ja muualla Syyriassa on erikoisjoukkoja ja tykistöä.
Lisäksi Mustanmeren laivasto on risteillyt Syyrian rannikolla hyvinkin vahvasti.
Armeijan eri aselajien yhteistyön tulos on karu.
Venäjä on määrätietoisesti murskannut presidentti Assadin hallintoa vastaan taistelevia hajanaisia oppositioryhmiä. 

Myös terroristijärjestö Isis on joutunut iskujen kohteeksi, mutta Kukkolan arvion mukaan neljä pommitusta viidestä on suunnattu opposition asemiin.
– Venäjä on Syyriassa jäädäkseen. Tämä on jatkumoa Neuvostoliiton ajalle. Venäjä pyrkii turvaamaan läsnäolonsa alueella, millainen Syyrian rauhanprosessi sitten onkin.




Venäläinen Suhoi-24 -rynnäkkökone kuvattuna Hmeymim lentotukikohdassa Syyriassa
Venäläinen Suhoi-24 -rynnäkkökone kuvattuna Hmeymimin lentotukikohdassa Syyriassa lokakuussa 2015. Kuva: EPA

Sotaretken poliittinen tavoite

Ajoittain venäläiskoneet ovat lentäneet Iranissa sijaitsevaan kenttään tukeutuen, ja Moskova pyrkii parantamaan välejään omalle sotaretkelle lähteneeseen Turkkiin. Välimerellä operoivat venäläislaivastot tuovat operaatioon merellisen ulottuvuuden.
Ennen operaatiota Moskovan hallussa oli vain yksi laivastotukikohta, mutta nyt mittakaava on aivan toinen.
Syyrian sotaretken on määrä toteuttaa myös Venäjän poliittista tavoitetta.
Krimin valtauksen vuoksi paitsioon joutunut maa yrittää päästä eristyksestä. Keinona on aloittaa yhteydet keittiön kautta: eri maiden hävittäjälentäjien on pakko ottaa toisensa huomioon.
Kukkolan mukaan Syyrian ilmatilassa alkaa olla tunkua.
– Joku pommittaa Syyrian kapinallisia, joku iskee Isis-järjestön asemiin. Lentotoiminnan koordinoimiseksi Venäjä kävi alueelle tullessaan neuvotteluja niin Israelin, Turkin ja Yhdysvaltain kanssa.
Moskovan pyrkimys viedä "keittiön kautta" alkanut yhteydenpito pidemmälle – tiedustelutietojen vaihtamiseen ja yhteisiin operaatioihin – ei ole kuitenkaan onnistunut.
Myös Hanna Smith katsoo pakan sekoittamisen taktiikan törmäävän siihen, ettei kokonaisuutta saadakaan enää kokoon. Syyriassa mikään ei ole yksinkertaista.




Bashar al-Assad ja Putin kättelevät.
Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja presidentti Vladimir Putin tapasivat Moskovassa 20.10.2015Kuva: Alexej Druzhinyn / Ria Novosti / EPA

Syyria ei ole Krim

Myöskään Venäjän kotirintamalla suhtautuminen ei ole yksiselitteistä.
Krimin haltuunoton puolelle yleisen mielipiteen saaminen oli Venäjällä helppoa. Syyria on kokonaan toinen asia. 
Aluksi imperialistiselle tsaari-Venäjälle ja Neuvostoliittoon ulottuva suurvallan perintö tosin toi suosiota myös Syyrian operaatiolle. Mieliala voi kuitenkin Smithin mukaan vaihtua sodan pitkittyessä, etenkin jos venäläisiä sotilaita kuolee runsaasti.
– Siinä mielessä venäläinen yhteiskunta toimii samoin kuin länsimainen.
Vanhempi sukupolvi kantaa yhä neuvostoaikaisen Afganistanin sodan traumaa. Vaikka tappioita yritettiin ensin peitellä, alkoivat hautausmaat täyttyä kaikkialla laajassa maassa.
Neuvostoyhteiskuntaan tuli uusi ilmiö, "afganzit" eli nuoret veteraanit, joista moni oli vammautunut sodassa.
Monia leimasi näköalattomuus murroskautta elävässä maassa. Kaduilla maleksiville maastoasuisille nuorukaisille löytyi harvoin paikkaa yhteiskunnassa. Osa ajautui rikollisuuteen, osa sai töitä kovaotteisina vartijoina.
Venäjän Syyria-operaatio jää vielä Afganistanin tragedian varjoon. Silti sotatoimilla, sekä Syyriassa että Ukrainassa, on vaikutuksia vaaleihin valmistautuvan Venäjän sisällä, Aleksanteri-instituutin Smith muistuttaa.
Venäjällä järjestetään parlamenttivaalit 18. syyskuuta.
– Se että Venäjä nyt on sotia käyvä maa vaikuttaa myös lainsäädäntöön. Kontrolli on tiukempi kertaakaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kansalaisten vapaus on huomattavasti kaventunut, ennakoi Hanna Smith.
Ja tämä kaikki tulee näkymään myös vaali-ilmapiirissä.

torstai 8. syyskuuta 2016

Antti Rinne Vieraskynä-palstalla: Ulkopoliittinen instituutti pelottelee Venäjän uhalla...

Alla oleva Vieraskynä-artikkeli varmasti puhututtaa jatkossa. Todennäköisesti Ulkopoliittisen instituutin väki/tutkijat tulkitsevat, perustelevat pelottelu-termiä tieteelliseltä pohjalta eivätkä tunnepitoisina, jopa kevyehköinä heittoina.

Haluamatta SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä enemmälti neuvoa totean, että vastaavan tyyppistä "lepsuttelu-tekstiä" ei kannata kovinkaan monta kirjoittaa.
Miksi?
Siksi, että suomalaiset pääsääntöisesti ajattelevat vielä omilla aivoillaan ja aidosti aistivat Venäjän potentiaalisena uhkana.
Miksi?
Kyllähän maailman on rajusti, suorastaan dramaattisesti muuttunut kahden viimeisen vuoden aikana eli vuoden 2014 tapahtumien jälkeen.

Suosittelen Antti Rinnettä lukemaan Ilkka Remeksen jännitysromaanin JÄÄTYVÄ HELVETTI.

Venäjän Krimin valloitus, Itä-Ukrainan sotatila, johon liittyy murheellisena yksityiskohtana
siviilimatkustajalentokoneen raukkamainen alasampuminen, Lähi-idän kriisi = vuosikausia jatkunut/jatkuva sotatila, terrorismin pelko, epäinhimilliset ja satunnaiset iskut, Euroopan pakolaisvirta, Itämeren herkkä sotilaspoliittinen tilanne, Suomen ja Ruotsin Nato-ratkaisut, jne. jotka tulevat osittain esiin em. teoksessakin, ovat huolestuttavia.

Toivon vilpittömästi, että Suomi ei koskaan joudu em. jännitysromaanin tilanteeseen. Kuitenkin se on täysin mahdollista. Onneksi asiaan voimme itse vielä vaikuttaa...

Totuutta on katseltava silmiin, se ei ole pelottelua.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Antti Rinne Vieraskynä-palstalla: Ulkopoliittinen instituutti pelottelee Venäjän uhalla

Tutkijoiden pitäisi Venäjää tarkastellessaan arvioida myös sen toimintaympäristöä.

PÄÄKIRJOITUS  
Helsingin Sanomat

ALEXANDER STUBBIN (kok) pääministerikaudella tilattu Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys julkaistiin viime viikolla.
Huomio kiinnittyy siihen, keiden näkemyksiä raporttia koottaessa on kuultu. Selvitystä varten haastateltujen joukosta näyttävät puuttuvan kokonaan esimerkiksi Aleksanteri-instituutin asiantuntijat. 
Advertisement
Selvityksen parasta antia on kuvaus Venäjän sisäisestä tilanteesta. Venäjän talouskehitys ja talouden modernisaatio ovat jääneet puutteellisiksi. Korruptio ja vallan keskittyminen harvoille ovat oikeusvaltio- ja demokratiakehityksen kannalta merkittäviä ongelmia.
ULKOPOLITIIKASSA selvitys antaa kovin vähän aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen. Raportti jää mielipidetasolle, ja tekstiä voi lukea enemmän pelkoja nostattavana kuin aitoja vastauksia antavana. Selvitys tarkastelee Venäjän toimintaa tyhjiössä analysoimatta, mitä maailmassa muuten tapahtuu.
Selvityksessä todetaan, että Venäjä ei olisi muuttanut ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tosiasiassa Vladimir Putinin aikana Venäjän ulkopolitiikan tavoitteita on selvästi muutettu.
Putin totesi jo Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa 2007, että Venäjän heikkouden aika on ohi. Sama johtopäätös voidaan tehdä Putinin puheista Bukarestin Nato-huippukokouksessa huhtikuussa 2008. Putin toi tuolloin selvästi esiin Venäjän ulkopolitiikan preferenssit, jotka merkitsivät muutosta Boris Jeltsinin ajan linjauksiin.
ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN raportti torjuu energiayhteistyön Venäjän kanssa. Selvitys ei näytä hyväksyvän Fennovoiman ydinvoimalaa tai Saksan ja Venäjän välistä Itämeren kaasuputkihanketta. Tätä perustellaan sillä, että energiariippuvuus Venäjästä lisääntyisi.
Eduskunnan luvan perusteella käynnistetyssä Fennovoima-hankkeessa oli ensin mukana saksalainen energiayhtiö E.on. Sen vetäydyttyä suomalaisille tuli tarve löytää kumppani ja rahoitusta. He pyysivät mukaan venäläistä Rosatomia.
Suomen edellinen hallitus on varmistanut kotimaisen omistusasteen kautta laitoksen hallinnan kaikissa oloissa. Hankkeessa on kyse suomalaisten lisäenergian tarpeesta. Laitos toimii Suomessa. Polttoainetta voidaan ostaa Venäjältä tai muualta, ja polttoainetta varastoidaan useamman vuoden tarpeisiin Suomessa.
Jos lopetamme sähkön ostamisen Venäjältä ja tuotamme sen täällä itse, on vaikea nähdä, että riippuvuutemme Venäjästä kasvaisi.
Saksan ja Venäjän välisen Itämeren kaasuputkihankkeen takana on halu varmistaa kaasutoimitukset. Suomalaisten asiana ei ole päättää, tuovatko saksalaiset kaasunsa Venäjältä Itämeren vai Ukrainan kautta.
SUOMI on perustellusti arvostellut Venäjän toimintaa Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Myös Venäjän sisäpolitiikassa demokratiakehitys on ottanut selkeitä taka-askeleita.
Kaikki tämä herättää huolta Suomessa. Suomi on ottanut huomioon tapahtuneen ja käynnistänyt valmiustoimia ja muita turvallisuusjärjestelyjä. Niistä sovittiin jo viime vaalikaudella ollessani hallituksen ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen.
Ulkopoliittisen instituutin selvityksessä on pelottelua, jota ei voida pitää perusteltuna. Puheet siitä, että Venäjä kyseenalaistaisi Suomen itsenäisyyden ovat eriskummallisia ottaen huomioon, että Suomen itsenäisyys vahvistettiin talvi- ja jatkosodassa. Tämä tiedetään Suomessa, Venäjällä ja koko maailmassa.
Selvityksessä suositellaan, että Suomen pitää informoida etukäteen läntisiä kumppaneitaan kahdenkeskisestä kanssakäymisestään Venäjän kanssa. Näin on meneteltykin. Sitähän hallitus ja presidentti Sauli Niinistö ovat pakolaisasiassa ja transponderialoitteessa tehneet.
Kaikissa oloissa on tärkeää, että Suomi paitsi toteuttaa yhdessä sovittuja EU-päätöksiä myös ylläpitää suoria kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Näin toimivat useimmat muutkin EU-maat.
SUOMI on sotilasliittojen ulkopuolella, ja hyvä näin. Suomen EU-jäsenyys on myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen valinta. Rauhankumppanuus Naton kanssa kehittää Suomen toimintakykyä ja jatkaa perinnettämme rauhanturvaamistyössä. On tärkeää, että Suomella on hyvät suhteet idässä, lännessä ja etelässä.
Suomen tulee aina itsenäisesti ja kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta arvioida ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutostarpeita. Suomi ei ole kenenkään etupiiriä – ei itään eikä länteen – vaan suvereeni, itsenäinen valtio.
Antti Rinne
Kirjoittaja on Sdp:n puheenjohtaja.

Kaj Kostiander - Maailman presidentiksi Torniosta ...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan > Kaj Kostiander! Onneksi olkoon! 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Maailman presidentiksi Torniosta – katso video

Torniolainen Kaj Kostiander johtaa 32 000 jäsenen Round Table maailmanjärjestöä tulevan vuoden. Missiona on ison organisaatiomuutoksen vienti maaliin.

SARI PELTTARI-HEIKKA
Kaj Kostiander tarttuu innostuneena RTI:n presidentin tehtäviin. Järjestössä työstetään isoa organisaatiomuutosta, jota hän on varapresidenttinä ollut valmistelemassa. Nettisivultamme löytyy video uuden presidentin ajatuksista.
Sari Pelttari-Heikka
41-vuotiaan Kaj Kostianderin työ Round Table -järjestössä saa korkeimman mahdollisen kruunun.
– Lähdin mukaan pyynnöstä reilu kymmenen vuotta sitten. Tutustuminen samanhenkisiin ihmisiin paitsi lähialueella myös kansainvälisesti houkutteli. Matka on ollut antoisa ja se on vienyt vielä tiiviimmin järjestön toimintaan. Olen ollut mukana hallitustoiminnassa neljä vuotta. Viime vuoden johdin Round Table Suomen järjestöä ja olin kansainvälisen järjestön varapresidentti, hän taustoittaa.
Tulevan vuoden työstä Kaj Kostianderilla on vasta aavistus, mutta sitoutumista vapaaehtoistyö edellyttää.
– Matkustamista maailman järjestön johtaminen vaatii. Uusin passin juuri ennen varapresidenttikautta ja melko mukavasti on leimoja vuodessa passiin kertynyt. Matkoja on varattuna jo 12, johon on kaiketi tulossa vielä lisää. Aikatauluja on pakko rukata tehtävän mukaan. Kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta, joka tehdään leipätyön rinnalla. Kotiväen kanssa on asia etukäteen valmiiksi puhuttu, hän myöntää.
Kaj Kostiander arvostaa Round Tablessa erityisesti verkostojen luomista.
– Round Table yhdistää maailmaan yksi jäsen kerrallaan. Samalla tulevat tutuksi kulttuurit, kielet ja maantiede. Uskonto tai politiikka ei liity asiaan. Suorat yhteydet auttavat paremmin ymmärtämään millaisessa ihmiset elävät.
Kyse on henkilökohtaisesta kasvusta, kun helposti luokitellaan ihmisiä. Tämä on myös työtä rasismin kitkemiseksi.
Round Table kutsuu alle 40-vuotiaita miehiä jäseniksi. Kaj Kostiander pitää hyvänä nuorten ihmisten kerääntymistä yhteen.
– Olen itse siirtymässä pois jäsenistöstä tämän presidenttivuoden jälkeen. On oikein, etteivät samat ihmiset vuodesta toiseen pyöritä toimintaa, vaan vastuuta ja tehtäviä jaetaan nuoremmille. Olemme valmistelleet ison organisaatiouudistuksen, jonka hoitaminen valmiiksi on ensimmäisenä tehtävälistallani. Kyse on isoimman toiminta-alueemme eli Euroopan, Välimeren ja Amerikan jakamisista omiin osiin.
Round Table –järjestö on levinnyt 60 eri maahan. Mailla on itsenäiset maajärjestöt, jotka ohjaavat toimintaa.
– Maakohtaisesti Round Table –järjestössä on erilaista toimintaa. Presidentti vastaa koko järjestön ohjaamisesta, mutta maiden yksilöllinen toiminta on sallittua ja suotavaa. Osassa maista palvelutoiminta on aktiivista ja toisissa keskitytään enemmän ammatilliseen verkostoitumiseen ja virkistystoimintaan. Ajatuksena on mahdollistaa jäsenille erilaista toimintaa. On muistettava, että kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta, joista ei saa tulla toista työtä.
Pari tuntia päivässä presidentin tehtäviin uppoutuva Kaj Kostiander näkee toiminnan olevan hänelle antoisaa.
– Taloudellista hyötyä tästä ei voi laskea saavansa. Henkisen puolen pääomaa ja elinikäisiä ystävyyssuhteita eri puolille maailmaa ei voi laskea euroissa, hän arvioi.
Presidenttiys on Kostianderille haaste, jota voi kaiketi verrata talon rakentamiseen.
– Etukäteen ei tiedä mitä tulee eteen, vaikka hahmotus asiasta onkin.
Katso videolta tuoreen presidentin ajatuksia uudesta tehtävästä:
KUKA?

Kaj Kostiander

Round Table Internationalin (RTI) presidentti 2016–2017 alkaen vuosikokouksesta Nepalissa. RTI:n presidenttinä Kostiander on toinen suomalainen.
Kostiander toimii Tornion Panimo Oy:n johtajana. Hänellä on yli 10 vuoden kansainvälinen kokemus kehittämisprojekteista Kemi-Tornion (Lapin) ammattikorkeakoulussa, Kemi-Tornion alueen kehittämiskeskuksessa sekä Arctic Property Oy:ssä.
RT on vuonna 1927 perustettu kansainvälinen, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorten miesten palvelujärjestö, johon kuuluu noin 32 000 18–40-vuotiasta miestä.
RT pyrkii laajentamaan jäsentensä näköpiiriä heidän oman alansa ja seurustelupiirinsä ulkopuolelle, kehittää jäseniään aktiivisiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi sekä työskentelee kansainvälisen yhteisymmärryksen edistämiseksi.