Laiska töitään luettelee, sanotaan. Siitä huolimatta kerron lyhyen kaavan mukaan, mitä tänään maanantaina 29.08.2016 olen touhunnut tai oikeastaan mitä olemme touhunneet.
Lyhyt aasinsilta ensimmäiseen asiaan:
Asumme omakotitalossa, jonka kadunpuolella on orapihlaja-aita. Aidan on äitini alunperin istuttanut 1960-luvulla. Se on ollut välillä jopa 3-4 metrin korkuinen. Sitä on aika monta kertaa vuosikymmenien aikana leikattu, viimeksi kuluvan vuoden alkukesästä lähes maata myöten. Sitä on luonnollisesti myös aika paljon uusilla taimilla uudistettu. Tähän saakka uusia taimia ei ole puutarhamyymälästä haettu, ostettu, sillä taimet ovat löytyneet aina tontilta aidan kupeesta.
Olemme pitkään ajetelleet, että ostamme kunnon lisätaimia. Se tapahtui tänään. Kävimme ostamassa Hankkijan Keminmaan puutarhamyymälästä orapihlaja-aidan taimia, tosin vain kuusi (6) kpl, sillä enempää ei ollut.
Vähän hinnakkaita olivat, mutta olemme vakuuttuneita, että niillä saamme aukkopaikkoja uuteen kukoistukseen.
Kotiin tultuamme nostelin kasvupurkeissa olleet taimet päärakennuksen päätyyn, sillä olimme päättäneet lähteä Selkäsaareen.
Niin teimme. Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Nostimme Kojukallion eteläpuolella olleen toisenkin katiskamme ylös. Ei sintin sinttiä.
Kojukallioon on ilmestynyt taas jonkun "elämäntapaintiaanin" teltta. Kävi takaraivossa ajatus: Liekö kaverilla ollut kalan tarvetta?
Oli niin tai näin, katiskat on meidän osaltamme nostettu tämän kesän osalta lopullisesti maihin. Tosi huono katiskointikesä! Ensi vuonna taas uudestaan vähintäänkin kutuahvenen ja -hauen pyyntiin...
Tutut kuviot mökkiterassilla, jonka jälkeen vaimoni lähti lähimaastoon puolukoita ja sieniä noutamaan.
Minä sytyttelin tulet tulistelupaikalle. Olin päättänyt lähimaastoa = näköetäisyydellä olevia risuja raivata ja polttaa. Sitä touhua riittää.
Innostuin Royttään menevän väylän peililinjaa(kin) siistimään. Lähinnä otin polttoon kuivaneita katajankarahkoja ja viottuneita pikkukuusia. Todettakoon, että kyseinen peililinja on Kemin kaupungin omistaman, Selkäsaaren pohjoispäädyn RT-tontin aluetta. Talkoilin siis kaupungille tai oikeastaan Suomen valtiolle, jolle viime kädessä kuuluu pitää peililinjat auki, jotta veneily on turvallista...
Paistoimme makkarat, joimme kahvit ja valmistauduimme mantereelle lähtöön.
Niin - vaimoni ahkeroi taas puolukoita ja sieniä ihan kiitettävästi kotiin tuotaviksi.
Kotiin tultuamme istutin edellä mainitut orapihlaja-aidan taimet. Upeita taimia! Kuinka ollakaan kuoppia kaivaessani matoja tuli esiin > pakkohan ne oli ottaa talteen.
Sanoinkin vaimolleni, että jonain iltana lähdetään ajelemaan veneellä hiukan kauemmaksi, sillä aivan lähivesiltä en saa ongituksi tänä kesänä kunnon ahvenia tai ainakaan en saa niitä veneeseen.
Mielenkiintoinen touhun päivä taas kerran...
Jatkoa edelliseen tänään keskiviikkona 31.08.2016:
Aamukahvia juodessani ja Pohjolan Sanomia lueskellessani mietiskelin, mitä tänään tekisi. Kävi mielessä muun muassa Kivikankaalla Ammattiopisto Lappiassa pistäytyminen. Vaimoni huikkasi hetken päästä ovensuusta: "Lähdetäänkö käväisemään Selkäsaaressa, kun on niin kaunis ilmakin?"
"Mikä ettei, saan samalla viedä matoja mökkitontille ja käväisen kukaties kokeilemassa uutta pilkkiä." totesin ja niin alotimme lähtövalmistelut.
Saarenrantaan päästyämme lähdin saman tien kokeilemaan kalaonnea Lehmikiven karikon kupeeseen. Ajoin poikkeuksellisesti hiukan eri paikkaan kuin aiemmin. Ankkuri ja onget veteen ja...
Tuskin olin saanut ensimmäistä onkea veteen, kun siinä oli kala = hyvänkokoinen ahven kiinni. Uusi pilkki alkoi toimia > pikkuahventa tuli tasaisin väliajoin.
Pikkuahvenet eivät oikein minua kiinnostaneet. Otin ankkurin ylös ja annoin veneen vapaasti liukua hitaasi kaupunkia kohti. Minulla oli tutut kaksi jigionkea ja uusi pilkki "laahaamassa"...
Pilkkiin iski tämän tästä pikkuahvenet. Ja särki, jonka käsittelin vauhdissa syöttiviipaleiksi.
Madot vaihtuivat särjenlihasuikaleiksi. Eihän siinä mennyt aikaan kuin hetki, kun toisessa jigiongessä jytkähti > iso ahven oli kiinni, jonka nosti veneeseen, kokoluokka yli 500 grammaa.
Vaimoni odotteli jo minua kahville, joten lopetin onkimisen ja ajelin rantaan. Jätin ämpäriin pari suurinta ahventa, loput päästin takaisin mereen. Perkkasin ahvenet ja poikkeuksellisesti paistoimme ne, sillä mökin hellauuni oli valmiiksi hyvässä lämmössä.
Kyllähän ne maistuivat mutta mielestämme kuitenkin savustetut ahvenet ovat omaa luokkaansa.
Vaimoni kävi hakemassa pari ämpärillistä sieniä, jonka jälkeen aloimme tehdä lähtöä mantereelle.
Mukava saarikäynti taas kerran.
Jatkoa edelliseen tänään lauantaina 03.09.2016:
Olimme päättäneet lähteä Selkäsaareen heti aamulla. Saarenrantaan päästyämme lähdin kuten edelliselläkin kerralla saman tien kokeilemaan kalaonnea Lehmikiven karikon kupeeseen. Ajoin taas poikkeuksellisesti hiukan eri paikkaan kuin aiemmin. Ankkuri ja onget veteen ja..
Välittömästi pilkillä sain särjen. Tutut toimenpiteet ja särki oli syöttisuikaleina. Tuli ahven jigiongella ja syönti loppui siihen. Nostin ankkurin ja ajoin Kiikelin suuntaan väylän yli Kojukallion länsipuolelle. Sammutin moottorin ja annoin pohjoistuulen kuljettaa minua takaisin tulosuuntaan > eräänlaista "köyhän miehen uistelua = jigilaahausta"...
Kaikki kolme onkivälinettä olivat pyytämässä. Kalat eivät olleet kiinostuneita tarjoamisistani.
Ajoin tuttuun paikkaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään".
Saatuani ankkurin ja pyyntivälineet veteen pääsin nostamaan muutaman ahvenen. Seuraava saattaa vakituisesta Blogisivuni lukijasta tuntua ainaiselta itkuvirreltä mutta...
Jällen minulta pääsi vetovaiheessa irti isoja ahvenia ja mikä pahinta, aivan onkitapahtuman loppuvaiheessa pilkkiin iski kunnon körmyniska, jonka sain vesirajaan ja siitä se irtosi. Totesin välittömästi, että pilkissäni oli selvästi liikaa syötävää = särjenlihaa > yhteenkään kolmesta koukusta ahven ei tarttunut kunnolla kiinni. "Tämä on taivahan tosi!" sanoisi asiasta entinen opettajatoverini.
Ajelin rantaan, otin viisi suurinta ahventa, jotka perkkasin saatuani tulet tulistelupaikalle kunnolla syttymään. Vaimoni maustoi kalat, jotka savustettiin välittömästi.
Tänään mökillä kävi ensimmäiset vieraat, jotka saapuivat omalla veneellä meidän siellä ollessamme - hyvä niin...
Maistelimme porukalla terassilla savustettuja ahvenia, jonka jälkeen vieraamme jatkoivat matkaansa.
Niin - huomasin vaimoni poimineen ämpärillisen puolukoita kuulemma "viidenkymmenen metrin säteeltä mökistä"...
Oli erinomainen päivä.
Kiina aktivoituu Lähi-idässä ja Syyriassa – rakentaako se sotaa vai rauhaa?
Kiinan ilmoitus sotilasavun lisäämisestä Syyrian armeijalle herätti kysymyksen, aikooko Kiina lähettää myös sotilaita Syyriaan. Toistaiseksi tästä ei ole merkkejä, mutta Kiinan johto pelkää terroristijärjestö Isisin yhteyksiä Kiinan uiguurivähemmistöön.
Kiina on pysytellyt kaukana Syyrian sodasta, mutta on kulisseissa aktiivisesti myötäillyt Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia. YK:n turvallisuusneuvostossa Kiina on Venäjän rinnalla koko Syyrian sodan ajan estänyt päätöslauselmat, jotka tuomitsisivat Assadin sotatoimet.
Merkkejä Kiinan uudenlaisesta aktivoitumisesta saatiin, kun Kiinan armeijan kansainvälisen yhteistyön osaston johtaja Guan Youfei kävi elokuun puolivälissä Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Guan ilmoitti Kiinan lisäävän yhteistyötä Syyrian armeijan kanssa.
Keväällä Kiina nimitti ensimmäisen Syyrian erityisedustajansa.
Kiinalla on monta syytä aktivoitua Lähi-idässä. Yksi syy on riippuvuus Lähi-idän öljystä, kertoo Kiinaan erikoistunut tutkija Berliinistä.
– Kiina haluaa aktivoitua Syyriassa osin siksi, että se haluaa painavamman roolin diplomaattisissa neuvotteluissa, tutkija Moritz Rudolf kertoo Mercator Instute for China Studies -tutkimuslaitoksesta.
Kiina on yrittänyt hakea välittäjän roolia Syyrian sotivien osapuolten kesken, mutta tähän asti sillä on ollut vain vähän eväitä todelliseen rauhansovitteluun.
Syyria tarvitsee aseita, Kiina myy niitä
Suomessa puolestaan Ulkopoliittisen instituutin Lähi-itään ja islamilaisuuteen erikoistunut tutkija arvioi, että Kiinan armeijan delegaation vierailu Damaskoksessa ei ole kovin suuri uutinen. Hänen mukaansa Syyria ei ole pyytänyt sotilaallista apua Kiinalta.
– Minusta näyttää, että Syyrialle riittää tässä vaiheessa Venäjän ja Iranin tuki. Kiinan kannalta kyse voi olla siitä, että se haluaa ottaa tarkemmin selvää, mitä Syyriassa nyt tapahtuu, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Wolfgang Mühlberger sanoo.
Mühlbergerin mukaan on todennäköistä, että sotilasyhteistyö tarkoittaa tässä vaiheessa aseiden myyntiä. Syyria yksinkertaisesti tarvitsee lisää aseita jo viisi vuotta kestäneeseen sotaan.
Kiina on jo aikaisemmin sodan aikana myynyt aseita Syyrialle, berliiniläistutkija Rudolf huomauttaa.
– Rauhantutkimuslaitos Siprin mukaan Kiina myi vuonna 2014 Syyrialle 400 panssarintorjunta-asetta, tutkija Moritz Rudolf kertoo.
Asekoulutusta kiinalaiset ovat antaneet syyrialaisille jo vuosia sitten. On vaikea sanoa, mitä uusi sotilasyhteistyö täsmälleen voisi olla.
Uusi Kiinan, Venäjän ja Iranin liittouma syntymässä?
Etenkin venäläisessä mediassa on uutisoitu, että Kiina olisi muodostamassa Syyrian sotarintamalla suorastaan uutta liittoumaa yhdessä Venäjän ja Iranin kanssa.
Moritz Rudolfin mukaan on vaikea uskoa, että Kiina lähtisi mihinkään varsinaiseen liittoumaan Venäjän kanssa, vaikka mailla yhteisiä intressejä Syyriassa onkin. Niin Kiina, Venäjä kuin Iran odottavat, että niiden yrityksillä tulee olemaan suurin rooli Syyrian jälleenrakennuksessa, sitten kun sota joskus on ohi.
Kiinalla ja Venäjällä on myös yhteinen halu torjua islamilaista terrorismia.
Venäjältä ja entisistä neuvostotasavalloista on lähtenyt tiettävästi tuhansia taistelijoita terroristijärjestö Isisin joukkoihin. Myös Kiinan muslimivähemmistöön kuuluvia uiguureja on matkustanut Syyriaan. Pelkona on, että he palaavat kotimaihinsa tekemään terrori-iskuja.
"Joitakin uiguureja on liittynyt Isisin riveihin"
Kiinan virallinen media on kertonut, että uiguureja taistelee Isisin riveissä. Kiinan hallitus on kerta toisensa jälkeen kytkenyt uiguurien asuinalueen, luoteisen Xinjiangin maakunnan, levottomuudet kansainväliseen terrorismiin.
Monet asiantuntijat pitävät uiguurien liittämistä kansainväliseen terrorismiin liioitteluna. Heidän mukaansa uiguurialueen väkivaltaisuudet kumpuavat Kiinan keskushallinnon uiguurien oikeuksia polkevasta toiminnasta.
Isisiltä tämän vuoden alussa vuotaneet dokumentit kuitenkin kertovat, että uiguureja on lähtenyt Kiinasta Isisin hallitsemalle alueelle. Amerikkalainen ajatushautomo New America tutki 4 000 Isisin rekisteröintilomaketta, ja niiden mukaan ainakin 114 uiguuria on lähtenyt Syyriaan.
Tutkija Moritz Rudolf ei pidä kuitenkaan uskottava Kiinan arviota, jonka mukaan kaikki Syyrian menneet uiguurit olisivat liittyneet Isisiin.
– Asiaa on vaikea varmistaa, mutta tietojeni mukaan Isisiin on liittynyt joitakin uiguureja. Enemmän heitä on tiettävästi toisen islamilaisen ääriryhmän, al-Nusran rintaman riveissä.
Kiinan uusi laki sallii operaatiot ulkomailla
Sekä tutkija Moritz Rudolf että Ulkopoliittisen instituutin Wolfgang Mühlberger arvioivat, että Kiina ei ole tällä hetkellä lähettämässä sotilaita rintamalle taistelemaan Isisiä vastaan.
Kiinassa alkuvuonna voimaan tullut terrorismin vastainen laki silti periaatteessa mahdollistaisi Kiinan erikoisjoukkojen toiminnan ulkomailla, jos toinen valtio sitä toivoo.
– Kyse on Kiinan nykyisen presidentin Xi Jinpingin johtamasta linjanmuutoksesta, joka sallisi Kiinan osallistumisen myös sotilastoimiin ulkomailla. Nyt sitä ei vielä tapahdu, Rudolf sanoo.
Kiina on rakentamassa tukikohtaa Afrikan sarveen
Ehkä yllättävin piirre Kiinan Lähi-idän politiikassa kuultiin viime vuonna, kun kerrottiin, että Kiina on rakentamassa laivastotukikohtaa Afrikan itärannikolla sijaitsevaan Djiboutiin.
Kiina aikoo sijoittaa joitakin tuhansia sotilaita tukiasemalle, joka olisi maan ensimmäinen sotilastukikohta ulkomailla.
Laivastotukikohta tulee sijaitsemaan Punaisenmeren suulla. Alueen läheltä kulkee kolmannes maailman kaikista kauppalaivoista.
Kiina perustelee tukikohtaa tarpeella suojella rahtilaivoja ja Kiinan kaupallisia intressejä.
– Tämä on sinänsä ihan järkevää. Samalla alueella toimivat monet muutkin maat kuten Yhdysvallat, Japani ja Ranska, Rudolf sanoo.
Taustalla voi olla myös Kiinan yleisempi halu vahvistaa kansainvälistä rooliaan ja sotilaallista läsnäoloaan Lähi-idässä.