Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vuosi sitten mietiskelin alla olevaa: Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan? Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle. Tällaisia iltamietteitä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa... Ensimmäistä kertaa lueskelin nykyisessä lehtisalissa Lapn Kansaa ja Kalevaa. Kalevassa oli laaja artikkeli Ouluun remontoidusta kaupupungintalosta. Lehdeesä oli myös tietoja oululaisten - Oulun kaupuungin omistamien - tytäryhtiöiden luottamushenkilöiden palkkioista. Totta kai se kiinnosti, koska olin aikaisemmin kuullut "huikeista" palkkioista. Totta. Muun muassa Oulun Energia kiinnosti, koska sillä mediatietojen mukaan on kiinnostusta kemiläisten perusinfrasta. Kyllä siellä tunnutaan maksettavan ihan mukavia luottamushenkilökorvauksia. On erikseen vuosikorvaus ja sen lisäksi kokouspalkkio. Hyvä niin. Muistutukseksi noin viikko sitten Kalevassa olleen artikkelin otsikko: Kemi saattaa myydä sähkö- ja vesiyhtiönsä Oulun Energialle Oulun Energia ja Kemin kaupunki eivät kommentoi Kemin Energia ja Vesi oy:n omistukseen liittyviä neuvotteluita. Neuvotteluja siis käydään edelleen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lapppi - ja isoa mainosnippua kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Ei vielä mitään syysmyräkkää, jota sääennuste ainakin Etelä-Suomeen on luvannuut. Tänään saattaa Meri-Lapissakin jo sataa ensilumi. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistä koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy todennäköisesti kaupoilla päivällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? en oikeastaan sen kummempia mutta iltapäivällä kävin mukavan puhelinkeskustelun tutun Facebook-kaverini kanssa. Lähes ensi sanoikseen hän totesi: "Joko olet päättänyt ehdokkaasi asettumisesta kuntavaaleihin?" "En ole, päätän siitä marraskuun aikana niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut." sanoin ja lisäsin "Olen tänään ottamassa yhteyttä erääseen nuoreen kaveriin." Hän psyykkasi minua - taas kerran - vedoten elämänkokemukseeni ja mainitsi, että päättämässä täytyy olla eri ikäisiä ihmisiä myös iäkkäitä ihmisiä. Kyllä - näin asia on. Muuten tuo nuori kaveri lähetti Messengerin kautta palautteen, että hänellä on tällä hetkellä niin monta juttua meneillään, että ei ole aikaa - ylimääräistä aikaa. Hän ei pitänyt asiaa mahdottomana jatkossa perehdyttyään asiaan. Sen perehtymisen voi aloittaa seuraamalla Kemin kaupungin kotisivu > Päätöksenteko: Esityslistat ja pöytäkirjat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - mahdollisesti muistat, että pidän tarinoista. Itse myös niitä kerron/kirjoitan. Tässä yksi sellainen. Kävimme - minä ja vaimoni - Kemin kulttuurikeskuksessa isossa auditoriossa kuuntelemassa ja katselemassa Matti Ylipiessan esitelmää Kemistä syksyllä 1944. Oli siellä meidän lisäksi muitakin, melkein "tupa" täynnä. Kun silloisen Neuvostoliiton vaatimuksesta saksalaiset - entiset aseveljet - piti ajaa Suomesta myös Kemistä pois, tilanne oli hämmentävä molemmin puolin. Olen syntynyt 20. päivänä syyskuuta 1944. Vanhempani asuivat siihen aikaa Kivikolla ns. Lemmenlaaksossa ostamassaan pienessä talossa, mökissä. Se on vielä siellä paikoillaan. Ainakin muutama vuosi sitten. Isäni kotitalo oli vuokralla hänen isänsä, minun isoisäni eli Aukusti Pyykön jäljiltä. Isäni oli sodassa, äitini lasten - Annelin, Eeron ja vastasyntyneen kuopuksen eli minun kanssa täällä Kemissä. Osa kemiläisistä halusi pois sodan jaloista. Niin äitinikin lastensa kanssa. Hän ei muistaakseni koskaan asiasta kertonut. Sisareni ja edesmennyt veljeni siitä on minullekin kertonut. He olivat "evakkoryhmässä" - minä vastasyntyneenä kopassa - menossa Kemistä Nällin ja Järpin kautta Simon Maksniemeen. "Pysykää matalana ettei teihin osu!" joku oli ryhmää valistanut. "Ei kai se meihin osu, kun tuo pitkä mieskin kävelee kyykistelemättä." oli joku sanonut... Tuo pitkä mies oli myöhemmin rajanaapurimme Haukkarinkadulta Eugen Luukinen, poliisi. Evakkoryhmä oli ilmeisesti lähestymässä ns. Kurkelan mutkan läheissydessä olevaa suomalaisten tykkipatteria. Minulla ei ole asiasta luonnollisestikaan muistikuvaa, vaan olen toisen käden tiedon varassa. Ilmeisesti tämä evakkoryhmä oli jonkin aikaa Maksniemessä Marostemäen talossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisin alkuiltapäivästä jututtamassa tuttua kohtalaisen iäkästä pariskuntaa. Toinen - naispuoleinen - totesi: " On niin kelju olo, kun ei saa mitään aikaiseksi." Ymmärsin hänen saamattomuustuskansa. Totesin kuitenkin hänelle myötäsukaisesti: "Tarvitseeko sitä aina saada jotakin aikaiseksi?" Niin - molemmat ovat ysikymppisiä - toinen täyttänyt ja toinen täyttää ensi vuonna. Kyllä tuohon ikään on - näin arvelen - saanut aikaiseksi oman kiintiönsä täyteen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste lämmintä/pakkasta. Maa ja katot hiukan kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Alkuillasta kukaties lähdemme Kemin kulttuurikeskukseen isoon auditorioon, jossa on Matti Ylipiessan luento Kemin tapahtumista vuonna 1944 lähinnä siviilien elämästä sodan keskellä. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja rakennusten katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Kukaties pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään valmiiksi. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla katselen todennäköisesti kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Tässä olen työhuoneessani tietokoneen ääressä. Odottelen lähetystä valtuustosalista. Se alkaa noin puolen tunnin kuluttua. Jokohan siellä ovat kaikki kamerat käytössä. Kaksi edellistä kertaa on kolmesta kamerasta vain yksi on ollut toiminnassa. Viimeksi oli myös äänityksen osalta hiukan ongelmia... Niin - kuvakulmat olivat sellaisia, että kaikki kamerat olivat käytössä ja äänityskin toimi asiallisesti. Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan 50 henkilöä. Tuo kouluverkkoasia vähin puhututti. Se on vielä niin sanotusti vaiheessa, vaikka töitä on tehty jo aika lailla...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselimme hetki sitten alla olevan televisio-ohjelman - murheellista. Gaza, elämä helvetissä Katso 52 min · dokumentti · asia · ahdistava · kriittinen · Voi aiheuttaa ahdistusta Sisältää väkivaltaa Sallittu yli 12-vuotiaille Hamasin hyökkäys Israeliin provosoi Israelin raskaat iskut Gazaan ja elämä ahtaalla kaistaleella on muuttunut helvetiksi. Kuukausia kestäneen hyökkäyksen jälkeen suurin osa alueesta on asumiskelvoton, 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut evakkoon ja ovat jatkuvasti liikkeellä alueella etenevän Israelin armeijan takia. Alueen sairaaloista vain kolmasosa toimii ja monet avustusrekat päätyvät varkaiden käsiin. Unicefin arvioiden mukaan Gazassa loukkaantuu tai kuolee lapsi joka kymmenes minuutti. (Gaza: Trapped in Hell, Ranska 2024) Näytä lisää julkaistu ma 30.9.2024 poistuu 29.9.2026 käynnistyskerrat 24 281 Niin - kyllä tämä on järjetöntä ja järkyttävää katseltavaa eikä loppua ole näköpiirissä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen päivän läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan. Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani seuraavan viikon avoimeksi. Kaksi merkintää: Kemin kaupunginvaltuuston kokous on maanantaina klo 18 alkaen. Sen katselen kotona näillä näkymin netistä. Toinen merkintä on tiistaina Kemin kulttuurikeskuksen iso auditorio klo 17.30. Mielenkiintoinen esitelmä, jota kukaties menemme kuuntelemaan/katselemaan. Nettilainaus: Kemi syksyllä 1944 - Näyttelyn lisäksi järjestämme avoimen yleisöluennon Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa tiistaina 8. päivä lokakuuta kello 17.30 aiheesta siviiliväestö taisteluiden keskellä. Tapahtumassa puhujana on Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Matti Ylipiessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa uringossa +10 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot ovat lievässä kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties päivällä päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mielipidevaikuttaja - niinpä...

Mielipidevaikuttaja - niinpä... Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Joku näkemäni sana saattaa laukaista ajatuksissani tarpeen kirjoittaa. Tällä kerralla se on sana - mielipidevaikuttaja. Seuraavastakin olen aikaisemmin kirjoittanut. Tapahtuma toteutui Kemin Kauppakadun R-Kioskilla. Tuttu henkilö oli täyttämässä veikkauskuponkia. Mennessäni hänen viereen lottoriviä täyttämään hän sanoi minulle vapaasti muisteltuna:"Jaaja siinä tulee mielipidevaikuttaja." Niin sanoja oli edesmennyt - jalkapallosta aika paljon joiden mielestä lähes kaiken tietävä - Pentti Puro. Olin luonnollisesti hiukan asiasta otettu, mutta vähättelin ansiotonta arvonnousuani. Toki siihen aikaan aika paljon kirjoittelin lehtiin, lähinnä Pohjolan Sanomiin. Aika usein vein muun muassa Lääkkölän Heikille ajankohtaisia tekstejäni ja aika usein - käytännössä aina - hän pisti ne eteenpäin painettaviksi. Siihen maailman aikaan en ollut kuntapolitiikan kanssa missään tekemisissä. Jälkikäteen on käynyt mielessä, että Pentti olisi takuuvarmasti ollut Kemin ääniharava/- kuningas, jos hän olisi lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan. Hän olisi ollut niin sanottu kova luu eduskuntavaaleissakin Lapissa. Hän ei ollut aktiivipolitiikasta kiinnostunut, vaikka sitä varmaan tarkkaan seurasikin. Näitä Pentin ja miksipä ei Heikin tyyppisiä henkilöitä nyt Kemissäkin kipeästi tarvitaan kunta- ja aluevaalien lähestyessä. Kyllä heitä on, mutta heidät pitäisi saada "herätyiksi" asiaan.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin poikkeuksellisen pitkääm nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen aikaisemiinkin kirjoittanut, että olen siinä iässä, että minä mielellään muistelen vanhoja asioita. Oikeastaan hetki sitten paukahti takaraivoon ajatus, että velvollisuuteni on kertoa omista kokemuksistani avoimesti, josko niistä on jollekin lukijalle hyötyä. Aikaisemmin olen todennut, että kirjoittamiseni on avoimen päiväkirjan pitämistä. Sitä se on edelleenkin.... Niin - "poliittinen taustani": Se on aika hento, lähes näkymätön. Sitä ei oikeastaan ole. Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että vanhempani olivat ammatti-ihmisiä, isäni maalari ja äitini leipuri ja 1940-1950-luvulla vasemmistolaisia. He olivat SKDL:n, mahdollisesti SKP:n jäseniä. He eivät koskaan aatettaan tuputtaneet meille lapsille. Minulla oli poikasena monenlaisia kavereita. Näin jälkikäteen muisteltuna myös poliittisen kirjon koko alueelta. He ovat lähes kaikki kuolleet, osa heistä kuoli varsin nuorena. Murheellista. Työelämäaikana ennen opiskelua eikä opiskelunkaan aikana politiikka ei minua kiinnostanut. Oikeastaan se ei kiinnostanut minua ennen vuotta 2000. Eräiden tapahtumien jälkeen lähdin ehdokkaaksi sitoutumattomana Kemin kuntapolitiikkaan. Ajattelin silloin, että voin omalla panoksellani ja aktiviteetillani vaikuttaa Kami-nimisen kaupungin tulevaisuuteen. Miten siinä oikeastaan on käynyt? Huomasin heti ensimmäisellä valtuustokaudella, että kuntapolitiikka on aika ryppyotsasta, tosikkomaista touhua, josta puuttuu tietty rentous ja jota Kemissäkin kourallinen henkilöitä hallitsee/johtaa/päättää. Näin se on tälläkin hetkellä. Olen monesti todennut, sanonutkin, että asia, tosiasia ratkaisee minun käyttäytymiseni. Voin liikkua mielestäni koko polittisen kirjon alueella tuntematta tunnon tuskia. Pääasiassa olen toistaiseksi ollut kuitenkin keskellä. Siellä on turvallista. Varsinkin nyt, kun tämän päivän mediatietojen perusteella Suomen Keskusta r.p:n kannatus on nousussa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Eilen tuli Kemin seurakunnan toimistostan sähköposti liittyen illan kirkkovaltuuston kokoukseen. Ilmoitin meneväni kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Toinenkin sähköposti oli tullut. Vuokralaisemme rajanaapurissa olevasta pienkerrostalosta sanoi sapimuksensa irti ja tyhjentävänsä yksiön. On siirtymässä toisiin tehtäviin toisella pakkakunnalla. Jos Sinulla on siistin ja edullisen toisen kerroksen yksiön tarvetta tai tiedät jonkun tarvitsevan niin ilmoittele - kiitos. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten sauvakävelimme - minä ja vaimoni - lenkin: Kainuunkatu>Erkinkatu> Haukkarinkatu>Pulkamonkatu >Nällinkatu>Kainuunkatu. Sinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta laskeskelimme kyseisellä lenkillä asumattomat ja/tai huonokuntoiset talot ja/tai tyhjät tontit. Niitä on kaiken kaikkiaan parikymmentä yhteensä. Yllättävän paljon. Tarkisti asiaa vielä Kemin kaupungin kotisivuilta: Pohjakartasta ja vanhasta ilmakartasta/-kuvasta. Asia tuli taannoin puheeksi puhelinkeskustelussa henkilön kanssa, joka kohtalaisen hyvin tunteen Kemin asuntomarkkinat. Kiistatta kiinteistöjen omistajien olisi syytä pitää parempaa huolta arvokkaasta omaisuudestaan...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä... Tämä Kemi on on ihme paikka. Eipä ihme, että tämä on Ihmekaupunki ollut jo pitkään. Täällä saa, voi ja uskaltaa valittaa kaikesta mahdollisesta ainakin nimimerkin suojissa. Ja kyllä täällä valitetaankin milloin mistäkin aiheesta ja varsinkin täysin aiheettomasti. Olen jututtanut vuoden 2000 jälkeen, jolloin lähdin itse kuntapolitiikkaan, monta valittajaa, urputtajaa yrittäen saada heitä mukaan kuntapolitiikkaan mihin tahansa poliittisen ryhmittymään. Tietysti itseäni on ollut lähinnä tuo nykyinen Keskustan Kemin kuntayhdistys. Tällä hetkellä en muista, että ensimmäistäkään pahinta valittajaa on ollut ehdokkaana. He ilmeisesti saavat poliittisen aktiviteettinsa tyydytetyksi "puskista huutelemalla". Mene ja tiedä. Niin - kohta taas on mahdollisuus lähteä mukaan päättäjäksi > kuntavaaliehdokkaaksi>lautakuntajäseneksi>kaupunginvaltuuston jäseneksi, jne. ... . Kaikki paikat ovat avoinna, sillä sunnuntaina huhtikuun 13. päivänä 2025 varsinaisena äänestyspäivänä valitaan uudet päättäjät. Uudet päättäjät - kukaties Sinäkin - aloittavat työnsä 01.06.2025. En viitsi irrotella tuosta aluevaltuustoasiasta. Se on oma tarinansa se...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - hakiessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Lähden aamupäivällä käväisemään Syväkankaan Messissä "postissa" ja kaupassa. Kukaties pyörähdän kaupunginkeskustankin kautta. Kyllä - siellä ajelin Hahtissaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Sisäsatamassa oli monta onkijaa, ilmeisesti isot ahvenet liikkeellä. Upea meri, lähes peilityyntä. Kotiin tultuani Skaala-myyntitykki kävi tarkistamassa taannoisen olohuoneen ikkuna-asennuksen. Kaikki ok. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta minulle on tullut kolme kertaa puhelu, johon en ole ehtinyt vastata. Ongelma on siinä, että kännykän näytössä lukee > Yksityinen numero, johon ei voi vastata. Koska ensimmäinen kerta oli 20. syyskuuta, arvelin silloin jonkun henkilön haluavan onnitella minua syntymäpäiväni johdosta. Toinen kerta oli 27. syyskuuta ja kolmas kerta hetki sitten eli 1. lokakuuta 2024... En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Lisäksi kännykkäni näytössä on paljon merkintöjä > Epäillään häiriösoittajaksi. Niin - tänään olisin puheluun kyllä vastannut, mutta olin keittiössä touhuamassa vaimoni leipoman piirakan lumoissa. En yksinkertaisesti ehtinyt työhuoneeseeni vastaamaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Ajelimme aamupäivällä pienen sightseeing-lenkin. Kävimme Lallinperäntietä niin pitkälle kuin sitä pääsee. Olemme siellä käyneet aikaisemminkin, tosin siitä on jo pitkä aika. Olihan siellä vähin uuttakin mutta pääosin vanhaa. Aikamoista ryteikköä tien vieret täynnä, joka kaipaa siistimistä. Niin - syy meidän ajeluumme oli toissapäivän käynti Simon Karsikon Leuannokan uudella asuntoalueella. Kemi on suunnittelemassa vastaavan tyyppistä Satamakankaalle. Se on saanut jonkin verran osakseen arvosteluakin. Onko tarpeellista kaavoittaa tontteja lisää, kun niitä Kemin nykyiseen tarpeeseen on kyllä jo riittävästi. Ei ole väljiä "rantatontteja". Oli niin tai näin takaisin ajellessamme kävimme kääntymässä nykyteollisuusalueen portilla. Takaraivoon iski muistikuva eräästä teollisuusvierailusta. Kyllä. Olimme menossa kuorimolla käymään. Eräs oppilas intoutui irrottelemaan sivuportilla ääneen vapaasti muisteltuna: "Täällä on Kemin ammattikoulun sabotaasiryhmä!" Eipä siinä mennyt kuin hetki, kun vartija polkupyörällä tuli katsomaan meitä. Hyvä ja antoisa vierailu muutoin. Muuten kyseinen oppilas ei saanut päästötodistusta. Hän keskeytti opintonsa. Olihan tuo Luotolan kiinteistö ympäristöineen rähjäisen näköinen. Kävi mielessä, että kyseisen rakennuksen toisessa kerroksessa pidin tekun pyrkiville matematiikan preppauskursseja. Laskimme vanhoja pääsykokeita. Siitä on jo aikaa. Taisi olla 1980-luvun puoltaväliä. Ajoimme lenkin myös Rytikarin kerrostaloalueella ja muistelimme alueen syntyä nykymuotoonsa. Kotiin tultuamme katselimme Etuoven tarjontaa alueelta. Paljon on edullista osaketta tarjolla. Mielenkiintoista seurata, tulevatko em. osakkeet myydyksi, kun Veitsiluodon saarelle uutta yritystä syntyy...