Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin poikkeuksellisen pitkääm nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen aikaisemiinkin kirjoittanut, että olen siinä iässä, että minä mielellään muistelen vanhoja asioita. Oikeastaan hetki sitten paukahti takaraivoon ajatus, että velvollisuuteni on kertoa omista kokemuksistani avoimesti, josko niistä on jollekin lukijalle hyötyä. Aikaisemmin olen todennut, että kirjoittamiseni on avoimen päiväkirjan pitämistä. Sitä se on edelleenkin.... Niin - "poliittinen taustani": Se on aika hento, lähes näkymätön. Sitä ei oikeastaan ole. Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että vanhempani olivat ammatti-ihmisiä, isäni maalari ja äitini leipuri ja 1940-1950-luvulla vasemmistolaisia. He olivat SKDL:n, mahdollisesti SKP:n jäseniä. He eivät koskaan aatettaan tuputtaneet meille lapsille. Minulla oli poikasena monenlaisia kavereita. Näin jälkikäteen muisteltuna myös poliittisen kirjon koko alueelta. He ovat lähes kaikki kuolleet, osa heistä kuoli varsin nuorena. Murheellista. Työelämäaikana ennen opiskelua eikä opiskelunkaan aikana politiikka ei minua kiinnostanut. Oikeastaan se ei kiinnostanut minua ennen vuotta 2000. Eräiden tapahtumien jälkeen lähdin ehdokkaaksi sitoutumattomana Kemin kuntapolitiikkaan. Ajattelin silloin, että voin omalla panoksellani ja aktiviteetillani vaikuttaa Kami-nimisen kaupungin tulevaisuuteen. Miten siinä oikeastaan on käynyt? Huomasin heti ensimmäisellä valtuustokaudella, että kuntapolitiikka on aika ryppyotsasta, tosikkomaista touhua, josta puuttuu tietty rentous ja jota Kemissäkin kourallinen henkilöitä hallitsee/johtaa/päättää. Näin se on tälläkin hetkellä. Olen monesti todennut, sanonutkin, että asia, tosiasia ratkaisee minun käyttäytymiseni. Voin liikkua mielestäni koko polittisen kirjon alueella tuntematta tunnon tuskia. Pääasiassa olen toistaiseksi ollut kuitenkin keskellä. Siellä on turvallista. Varsinkin nyt, kun tämän päivän mediatietojen perusteella Suomen Keskusta r.p:n kannatus on nousussa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Eilen tuli Kemin seurakunnan toimistostan sähköposti liittyen illan kirkkovaltuuston kokoukseen. Ilmoitin meneväni kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Toinenkin sähköposti oli tullut. Vuokralaisemme rajanaapurissa olevasta pienkerrostalosta sanoi sapimuksensa irti ja tyhjentävänsä yksiön. On siirtymässä toisiin tehtäviin toisella pakkakunnalla. Jos Sinulla on siistin ja edullisen toisen kerroksen yksiön tarvetta tai tiedät jonkun tarvitsevan niin ilmoittele - kiitos. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten sauvakävelimme - minä ja vaimoni - lenkin: Kainuunkatu>Erkinkatu> Haukkarinkatu>Pulkamonkatu >Nällinkatu>Kainuunkatu. Sinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta laskeskelimme kyseisellä lenkillä asumattomat ja/tai huonokuntoiset talot ja/tai tyhjät tontit. Niitä on kaiken kaikkiaan parikymmentä yhteensä. Yllättävän paljon. Tarkisti asiaa vielä Kemin kaupungin kotisivuilta: Pohjakartasta ja vanhasta ilmakartasta/-kuvasta. Asia tuli taannoin puheeksi puhelinkeskustelussa henkilön kanssa, joka kohtalaisen hyvin tunteen Kemin asuntomarkkinat. Kiistatta kiinteistöjen omistajien olisi syytä pitää parempaa huolta arvokkaasta omaisuudestaan...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä... Tämä Kemi on on ihme paikka. Eipä ihme, että tämä on Ihmekaupunki ollut jo pitkään. Täällä saa, voi ja uskaltaa valittaa kaikesta mahdollisesta ainakin nimimerkin suojissa. Ja kyllä täällä valitetaankin milloin mistäkin aiheesta ja varsinkin täysin aiheettomasti. Olen jututtanut vuoden 2000 jälkeen, jolloin lähdin itse kuntapolitiikkaan, monta valittajaa, urputtajaa yrittäen saada heitä mukaan kuntapolitiikkaan mihin tahansa poliittisen ryhmittymään. Tietysti itseäni on ollut lähinnä tuo nykyinen Keskustan Kemin kuntayhdistys. Tällä hetkellä en muista, että ensimmäistäkään pahinta valittajaa on ollut ehdokkaana. He ilmeisesti saavat poliittisen aktiviteettinsa tyydytetyksi "puskista huutelemalla". Mene ja tiedä. Niin - kohta taas on mahdollisuus lähteä mukaan päättäjäksi > kuntavaaliehdokkaaksi>lautakuntajäseneksi>kaupunginvaltuuston jäseneksi, jne. ... . Kaikki paikat ovat avoinna, sillä sunnuntaina huhtikuun 13. päivänä 2025 varsinaisena äänestyspäivänä valitaan uudet päättäjät. Uudet päättäjät - kukaties Sinäkin - aloittavat työnsä 01.06.2025. En viitsi irrotella tuosta aluevaltuustoasiasta. Se on oma tarinansa se...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - hakiessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Lähden aamupäivällä käväisemään Syväkankaan Messissä "postissa" ja kaupassa. Kukaties pyörähdän kaupunginkeskustankin kautta. Kyllä - siellä ajelin Hahtissaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Sisäsatamassa oli monta onkijaa, ilmeisesti isot ahvenet liikkeellä. Upea meri, lähes peilityyntä. Kotiin tultuani Skaala-myyntitykki kävi tarkistamassa taannoisen olohuoneen ikkuna-asennuksen. Kaikki ok. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta minulle on tullut kolme kertaa puhelu, johon en ole ehtinyt vastata. Ongelma on siinä, että kännykän näytössä lukee > Yksityinen numero, johon ei voi vastata. Koska ensimmäinen kerta oli 20. syyskuuta, arvelin silloin jonkun henkilön haluavan onnitella minua syntymäpäiväni johdosta. Toinen kerta oli 27. syyskuuta ja kolmas kerta hetki sitten eli 1. lokakuuta 2024... En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Lisäksi kännykkäni näytössä on paljon merkintöjä > Epäillään häiriösoittajaksi. Niin - tänään olisin puheluun kyllä vastannut, mutta olin keittiössä touhuamassa vaimoni leipoman piirakan lumoissa. En yksinkertaisesti ehtinyt työhuoneeseeni vastaamaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Ajelimme aamupäivällä pienen sightseeing-lenkin. Kävimme Lallinperäntietä niin pitkälle kuin sitä pääsee. Olemme siellä käyneet aikaisemminkin, tosin siitä on jo pitkä aika. Olihan siellä vähin uuttakin mutta pääosin vanhaa. Aikamoista ryteikköä tien vieret täynnä, joka kaipaa siistimistä. Niin - syy meidän ajeluumme oli toissapäivän käynti Simon Karsikon Leuannokan uudella asuntoalueella. Kemi on suunnittelemassa vastaavan tyyppistä Satamakankaalle. Se on saanut jonkin verran osakseen arvosteluakin. Onko tarpeellista kaavoittaa tontteja lisää, kun niitä Kemin nykyiseen tarpeeseen on kyllä jo riittävästi. Ei ole väljiä "rantatontteja". Oli niin tai näin takaisin ajellessamme kävimme kääntymässä nykyteollisuusalueen portilla. Takaraivoon iski muistikuva eräästä teollisuusvierailusta. Kyllä. Olimme menossa kuorimolla käymään. Eräs oppilas intoutui irrottelemaan sivuportilla ääneen vapaasti muisteltuna: "Täällä on Kemin ammattikoulun sabotaasiryhmä!" Eipä siinä mennyt kuin hetki, kun vartija polkupyörällä tuli katsomaan meitä. Hyvä ja antoisa vierailu muutoin. Muuten kyseinen oppilas ei saanut päästötodistusta. Hän keskeytti opintonsa. Olihan tuo Luotolan kiinteistö ympäristöineen rähjäisen näköinen. Kävi mielessä, että kyseisen rakennuksen toisessa kerroksessa pidin tekun pyrkiville matematiikan preppauskursseja. Laskimme vanhoja pääsykokeita. Siitä on jo aikaa. Taisi olla 1980-luvun puoltaväliä. Ajoimme lenkin myös Rytikarin kerrostaloalueella ja muistelimme alueen syntyä nykymuotoonsa. Kotiin tultuamme katselimme Etuoven tarjontaa alueelta. Paljon on edullista osaketta tarjolla. Mielenkiintoista seurata, tulevatko em. osakkeet myydyksi, kun Veitsiluodon saarelle uutta yritystä syntyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties lähdemme pistäytymään uteliaisuuttamme Satamakankaalla. Kyllä - siellä kävimme ja vähän muuallakin ajelimme. Katsotaan, mitä muuta tämä tiistaipäivä 01.10.2024 tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Se on viimeinen syyskuun päivä -kyllä...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +3 astetta lämmintä. Pienkerrostalo kohdalla on Valokuitunen-möyriminen aloitettu. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista alkaneen viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut - oikeastaan useaan kertaan: Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista. Tietysti voisi ajatella, että sanonta vaitiolo on myöntymisen merkki. Ainakaan aikaisempien vuosien/vuosikymmenien kokemuksellani se ei ehdokasasettelussa pidä paikkansa. Mahdollista ehdokkuutta pidetään pimennossa - mielestäni - turhan pitkään. Toivon vilpittömästi, että henkilöt, joihin olen Messengerin, sähköpostin tai kasvokkain ottanut yhteyttä, miettisivät ehdokkuuttaan vakavasti. Omalta osaltani olen päättänyt ja jo aiemmin kirjoittanut, että päätän ehdokkuuteni kuluvan vuoden marraskuun loppupuolella. Silloin on aikaa vielä ihan riittävästi H-hetkeen... Kyllä avoimesti on kirjoitettava, että minuakin on psyykattu jatkamaan. Asia erikseen äänestävätkö psyykkaajat viime kädessä minua.

Suruviesti...

Vamoni sai hetki sitten puhelinsoiton. Murheellisen viestin aidan takana olevan pienkerrostalon vanhimmasta asukkaasta, eläinrakkaasta naishenkilöstä, joka oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen sielulleen. Kuinka monta kertaa hänen takavuosina näin työhuoneeni ikkunasta viilettävän kesäaikaan polkupyörällä koiransa kanssa Kraaselin sillan kupeeseen ongelle. Hän vielä pari viikkoa sitten arveli vielä ajelevansa polkupyörällä ja lähtevänsä ensi kesänä ongelle. Hän harmitteli sitä, että menneenä kesänä hän ei ole kertaakaan päässyt ongelle. Hänen viime aikojen kulkuväline oli rollaattori. Hän useaan kertaan muistutti minua siitä etten kaataisi isoa kuusta aidan vierestä, sillä hän seurasi aktiivisesti kuusen "eläintoimintaa" - oravia ja lintuja. Taisipa takavuosina ruokiakin niitä. Tuolle isolle kuuselle on virallisesti hankittu Kemin rakennustarkastajalta lupakin jo vuosia sitten. Siinä se on vielä pystyssä... Tarkistin, että hän minua onnitteli vielä rapiat viikko sitten olleen syntymäpäiväni johdosta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävi mielessä sanonta "napin painalluksella"... Keskustelin tutun henkilön kanssa niitä näitä. Hän sanoi - vapaasti muisteltuna - päältä ajettavaan ruohonleikkuriinsa suunnitellut ja toteuttanutkin lisätoimintoja, jotka toimivat "napin painalluksella" - kyllä. Olen usein tietotekniikkaan liittyvänä todennut/kirjoittanut, että toivottavasti tulee vielä aika, jolloin kaikki toimii napin painalluksella. Tällä hetkellä saa näpytellä aika tovin, että saa yksinkertaisenkin asian toteutetuksi. Toki jo tällä hetkellä on olemassa erilaisia sovellutuksia, jotka perustuvat äänen tunnistamiseen, mutta ne eivät ole vielä "matti ja maija meikäläisen" käytettävissä. Ovat oletettavasti varmaan jo huomenna tai ainakin ylihuomenna... Niin - asiasta toiseen: Kyseinen henkilö ihmetteli, että tekstejäni ei ole entisaikojen tavalla paikallisissa lehdissä. Hän muisteli "entisiä hyviä aikoja", jolloin tekstejäni oli viikoittain paikallislehtien yleisönosastoilla. Kerroin hänelle, että olen kesästä 2014 lähtien pitänyt omaa Blogisivua ja vuodesta 2017 lähtien olen Facebook-foorumille kirjoitellut aika aktiivisesti...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +7 astetta lämmintä. Iso pihakoivu on muuttunut aivan keltaiseksi. Kohta ovat lehdet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan... Niin - vaimoni ehdotti, että käväisemme Simon/Karsikon/Leuannokassa.. Siellä käväisimme. Kaksi taloa oli jo rakenteilla. Sauvakävelimme aivan rannalle, hiljaista oli. Otin kuvan ranta-alueen mainoskyltistä. Toivottavasti lisää tonttivarauksia lähiaikoina toteutuu. Tietysti rakentamistakin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä eilinen taidenäyttelyn avajaisiin meno Kemin kulttuurikeskuksessa. Vaimoni meni hiukan edellä. Heti sisään astellessani aulan sohvalta nousi mieshenkilö minua vastaan. Varmaan hän sanoi nimensäkin. Joka tapauksessa hän kysyi, olenko Karjalan Pyykköjä. "En vaan sukuni on lähtöisin Kainuusta. Sukututkimuksen mukaan 1500-luvun loppupuolelta Ristijärveltä." sanoin kysyjälle. Taisinpa mainita, että isoisäni on muuttanut Kemiin 1800-luvun loppupuolella Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta. Hän tuntui tyytyvän vastaukseeni. En huomannut hänelle "mainostaa": Tervetuloa Pyykkö, Pyykkönen ja Pyykönen Sukuseura ry:n sivuille. Varmaan hän oli asiasta tietoinen. Siellä on aika paljon infoa. En ole itsekään pitkään aikaan siellä käynyt. Kunhan tulee sopivaa välipäätä, menen sinne katselemaan. Siellä on varmaan paljon uuttaa, josta en ole tietoinen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että käväisemme Mansikkanokalla päivällä sauvakävelyllä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävimme Kemin taidemuseossa tadenäyttelyn avajaisissa klo 17 alkaen. Rapiat tunnin siellä olimme. Monta tuttua henkilöä näimme ja muutamaa pääsin itsekin jututtamaan. Kyllä - kyseessä oli kuvataiteilija Alvar Gullichsenin Tyylitelty taivas-niminen näyttely, joka on virallisti nähtävillä 28.9.- 14.12.2024 välisenä aikana. Otin muutaman kuvankin kännykällä tilaisuudesta, mutta ne eivät - ainakaan vielä - suostuneet siirtymään kännykän galleriasta tietokeeni muistiin. Taas tuli todistetuksi se, että taidemuseon akustiikka ei ole paras mahdollinen ja avajaisrupeama/-puheet turhan pitkät. Persoonallista musiikkia oli myös tarjolla avajaisyleisölle. Pikku naposteltavaa, karkkeja ja juomaakin oli tarjolla. Suosittelen käyntiä tämänkin taidenäyttelyn osalta Kemin taidemuseossa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen syysammun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän koivukalpit päärakennuksen takkapesään odottamaan illan sytytystä. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että loppuiltapäivästä käväisemme Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa pitkästä aikaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vessakäynnin pitää onnistua ilman erillistä maksua - HS 17.09.2024 - kyllä. Tällainen artikkeli oli meidän valtalehdessämme - Helsingin Sanomissa. Menen hiukan ajatuksissa taaksepäin. Kävimme bussimatkalla - kun Rovaniemeltä lähteneeseen autoon - saattoi nousta tuosta rapiat 200 metrin etäisyydeltä Eteläntien pysäkiltä. Elettiin 1980-luvun loppupuolta silloisessa Leningradissa eli Neuvostoliiton aikaan. Mukava bussimatka kaiken kaikkiaan, jonka yhteydessä saimme harjoitella kaupankäynnin salojakin. Se onnistui eriomaisesti varsinkin hotellin kerrossiivoojien kanssa. Niin tuo vessassakäynti tai oikeastaan yritys oli mielenkiintoinen. Olimme vaimoni kanssa kaupungilla niin sanotun Suomen aseman läheisyydessä. Minulla tuli tarvetta käydä vessassa. Kysyi miliisiltä, missä on lähin vessa. Hän osoitti em. rautatieasemaalle. Sinne menimme. Minä meni alakertaan, jossa oli sanoin kuvaamaton haju, löyhkä. Maksoin "rahastajamummolle" etukäteen vessamaksun. Minulla ei ollut pientä rahaa - kopeekoita, joten jouduin maksamaan kohtalaisen isolla rupla-setelillä. Sain kourallisen kolikoita takaisin. Kun menin toimituspaikalle, löyhkä voimistui ja näin lattiassa jalanjäljet, joiden keskellä oli reikä. Jostain syystä tarpeeni kaikkosi ja syöksyin kellarikerroksesta ylös. Sanoin vaimolleni:"Nyt taksiin ja hotellille." Näin tilanne selvisi ihan asiallisesti. Niin - todettakoon, että piirrätimme eräällä katutaiteilijalla kuvamme. Ne ovat Pikkupuolen varastossa Kemissä kehystettyinä. Ne ovat mielestäni hyviä piirroksia, vaikka ne eivät ole olleet koskaan seinillämme. Annoin piirtäjälle, nuorelle naiselle SYP-lippiksen muistoksi. Se näytti hänellä oleva seuraavana päivänä päässään ohi kulkiessamme...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. En ollut kiinnostunut politiikasta en edes kuntapolitiikasta aikaisemmin. En ajatellut edes viimeksi mainittuun koskea pitkällä kepilläkään. Kuitenkin tiettyjentapahtumien jälkeen vuonna 2000 lähdin kuntavaaliehdokkaaksi. Olen ollut kuntavaaliehdokkaana vuonna 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021 siis kuusi kertaa. Olen ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen koko ajan ja työskennellyt monissa eri lautakunnissa. Tällä hetkellä olen Kemin Keskustan valtuustoryhmän ensimmäinen varajäsen, ympäristölautakunnan varajäsen, lupajaoston varajäsen ja elinvoimalautakunnan varajäsen. Joudun/pääsen varajäsenen roolissa "palokuntahengessä" osallistumaan kokouksiin, mikäli varsinaisella jäsenellä on tullut este syystä tai toisesta. Ainoa, missä en ole varajäsenenä, on Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen tämän valtuustokauden. Yksi seitsemästä jäsenestä. Se on ollut mielenkiintoinen luottamustehtävä. Siinä on konkretisoitunut kaupungin päätöksentekoprosessin monimuotoisuus. Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista.